Read Ebook: Goethen runoja by Goethe Johann Wolfgang Von Koskenniemi Veikko Antero Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 269 lines and 15338 words, and 6 pages

GOETHEN RUNOJA

Kirj.

Johann Wolfgang von Goethe

WSOY, Porvoo, 1922.

SIS?LLYS:

Esipuhe

Y? Onni Lauluilleni Sokkosilla Jo, Friederike, her??! L?i syd?meni: ratsahille! Kotka ja kyyhky Vaeltajan myrskylaulu Vaeltaja Prometheus Resensentti Muhammedin laulu Ganymedes Taiteilijan iltalaulu Nicolaille Pyh? mies ja fauni Mets?miehen iltalaulu Kaukaiselle armaalle Ihmisyyden rajat Lidalle Jumaluus Amor ja runottaret Alppi Uusi Amor Malja Y?-ajatuksia Harpunsoittajan lauluista Aamuinen valitus Legenda Levoton veri Terve menoa! Esikuva Tunnustus Harras huokaus Sotilaan lohdutus Maailman meno Hautakirjoitus Talismani N??, tertut t?ytel?iset -- Jos muodoin tuhansin sa itses peit?t -- J?lleentapaaminen

MIETELMI? JA PIKKURUNOJA:

Min? kuljen maita manteria -- Mit? siit?, jos syd?n sun rauhasi vei -- Te menk??! On iloni mulla -- Minun satulaani te j??d? suokaa -- On perint?osani -- Innostus se, sanonpa teille -- Voi t??ll? kaikkea -- Sua kompassis johtaa -- Niin pitk?lle kuinka oot tullutkaan -- Noin nuoret ne itselleen uskottaa -- Ei mulle ois -- Menis el?m? -- Olet muodolla murheisella -- N?in Quidam lausuu -- On sormia -- Me ratsain ristiin rastihin -- Jos mun kanssani -- Typ?tyhj? -- Jalo mies jos vastahas rikkonut -- Se teko se vasta -- Siis vihdoin painovapaus -- Jos et tahdo -- Oo kohtelias -- rahvaallekin -- Tuli suuresta seurasta parhaillaan -- Sa kanna kuormas -- Ilomieli? -- Voit s??st?? sa vaivasi -- Jos k?yd? sa tahdot -- Ei kurkota katse korkeimpaan -- Tuhat k?rp?st? -- Kiitetty olkoon ryp?leen jumala -- Suuret ja pienet -- Et toivoa taitais -- Jos tahdot taiten vaeltaa -- Kuka mies -- Ett? naiset vihaa -- Sit? miest? -- Mit? magneetti pohjoisest' etsiik??n? Koska kumartainkin -- N?in unta -- Sinut armahastas jos erotetaan -- T??ll' oletko taivahan laina -- Saa aistit sekaannusta --

ESIPUHE

Samalla kertaa >>avoimena>> ja >>salaper?isen?>> seisoo Goethe >>h?mm?styneen maailman edess?>> -- lainataksemme h?nen oman kuvansa >>Talvisesta Harzin-matkasta>>: avoimena ja yksinkertaisena kuin luonto, jonka n?emme ymp?rill?mme kasvavan ja kukoistavan, alati itse??n uusien ja nuorentaen, mutta my?skin salaper?isen? ja ongelmallisena kuin luonto, joka mustasukkaisesti k?tkee meilt? syntyns? ja voimansa selityksen. H?n on samalla kertaa helppo- ja vaikeatajuinen, kevyt ja syv?llinen, h?n tuntuu yhdist?v?n itseens? tunteen lennon ja ajatuksen painavuuden, kukan ja hedelm?n, kev??n levottoman kaipauksen ja syksyn alistuvan rauhan, p?iv?paisteen ja t?htivalon, h?n on maan poika, tomun ja murheen kahlehtima, mutta h?n voi my?skin tulla meit? vastaan kuin Ariel Aeoluksen harppujen saattamana. Sen rikkaan inhimillisyyden l?hteit?, joista h?nen runoutensa on vuotanut, niit? alkuel?myksi?, jotka ovat muodostaneet h?nen persoonallisuuttaan, emme miss??n ole niin l?hell? kuin h?nen lyriikassaan. Siin? tunnemme paljaimpana h?nen valtimonsa ly?nnin. Siin? aavistamme olevan k?tkettyn? h?nen neroutensa ja vaikutusvoimansa syvimm?n salaisuuden. Siit? voimme v?litt?mimmin lukea h?nen syd?mens? ripin ja helpoimmin seurata h?nen el?m?nvaelluksensa j?lki?. Goethen valtavassa, henkisen el?m?n eri aloille suuntautuneessa tuotannossa on lyriikalla keskeinen, vallitseva asema. Se on jokaisen Goethe-lukijan l?ht?kohta, mutta se on my?skin se p??tepiste, johon h?n palaa >>Wilhelm Meisterin>> ja >>Faustin>> j?lkeen. Lyriikallaan ennen muuta on Goethe ensiksi laulanut itsens? jokaisen uuden sukupolven tietoisuuteen ja lyriikallaan tulee h?n varmaan kauimmin puolustamaan asemaansa maailmankirjallisuudessa. Runouden klassikkojen joukossa on Goethe ennen kaikkea lyyrikko, ehk? suurin, mink? historia tuntee.

Lyriikka s?est?? Goethen eri ik?kausia h?nen ensim?isist? nuoruusvuosistaan h?nen pitk?n el?m?ns? iltaan saakka, keskeytym?tt?, jos otamme lukuun my?skin sen epigrammin-luontoisen mieterunouden, jota Goethe viljeli niin?kin kausina, jolloin h?n oli lyyrillisesti v?himm?n tuottelias. Leipzigin-kauden ensi kokeiden j?lkeen, jotka suureksi osaksi viel? olivat ajan kirjalliseen rokoko-henkeen tehtyj? mukaelmia, l?ysi Goethe Strassburgissa, Herderin ja kansanlaulun opastamana, persoonallisen runouden l?hteille ja kirjoitti Friederikelaulunsa, joita syyll? on sanottu uuden saksalaisen lyriikan puhkeavaksi kev?imeksi. T?st? l?htien saa Goethen laulurunous sen tunnustuksellisen luonteen, joka on sille ominainen ja joka sallii meid?n siit? seurata h?nen sis?isi? kehitysvaiheitaan. Me voimme kuulla siit? h?nen myrsky- ja kiihkokautensa uskon her??v??n nerouteensa, n?hd? h?nen >>Prometheuksessa>> nousevan uhmaan itse Zeusta vastaan tai >>Ganymedeksen>> kev?thymniss? hurmautuneena avaavan sylins? luonnon panteistist? jumaluutta kohti, me saamme siit? havaita, miten rakkaus h?nen el?m?ns? vaiheissa, itse aina uutena, etsii uusia ilmauksia, kasvaen lopulta siksi suureksi, maailmoja syleilev?ksi tunteeksi, joka sykkii >>J?lleentapaamisen>> s?keiss?. Mutta my?skin v?hemm?n keskeiset el?mykset ovat j?tt?neet j?lki? h?nen lyriikkaansa, jota h?n itse on nimitt?nyt >>tilap??runoudeksi>>, tarkoittaen t?ll? nimityksell? sit? l?heist? suhdetta, mik? h?nen runojensa synnyll? oli konkreettisiin el?m?ntapahtumiin. Se joka tuntee Goethen el?m?n ulkonaiset vaiheet ja voi sen perustalla sovittaa kunkin runon historialliseen ajankohtaansa, h?n saakin ep?ilem?tt? Goethen lyriikasta enemm?n kuin se, joka joutuu arvostelemaan h?nen runojaan ilman sit? taustaa, mink? niiden tekij?n el?m?kerta tarjoo.

Goethen lyriikassa kuvastuu h?nen nuoruutensa levoton etsint?, h?nen miehuutensa tyyni voima ja h?nen vanhuutensa kuulas viisaus. Mutta siin? kuvastuu my?skin nuoruus, joka varhaiskypsyydess??n saattaa muistuttaa vanhuutta, samoinkuin siin? voimme tavata vanhuuden, joka el?mystens? v?litt?myydess? tuo mieleen nuoruuden. Siin? kuvastuu ilossa ja surussa el?m?, jonka syv?llinen, l?mmin, rikas inhimillisyys oikeuttaa j?lkipolvia piirt?m??n mestarin hautakiveen h?nen omat sanansa:

Das ist f?rwahr ein Mensch gewesen.

Seuraavat suomennokset, jotka p??asiassa ovat syntyneet Goethe-luentojen ohella ja osaksi niit? varten, eiv?t pyri antamaan mit??n tyhjent?v?? kuvaa mestarin lyriikasta. Suomentaja ei ole runojen valinnassa voinut pit?? silm?ll? yksist??n kappaleiden edustavuutta, h?nen on usein t?ytynyt teht?v?n ylivoimaisuuden takia luopua yrityksest? siirt?? toiseen kieleen useita Goethen tunnetuimmista runoista. H?nen on niinik??n ollut monta kertaa pakko niihinkin runosuomennoksiin n?hden jotka ovat t?ss? kokoelmassa saaneet sijansa, kaihomielell? todeta se v?limatka, mik? on j??nyt alkuper?isen runon ja suomennoksen v?lille. Mutta sellaisenaankin voinee t?m? kokoelma olla jonkinlaisena suomenkielisen? johdantona suurimman saksalaisen runoilijan maailmaan. Jos t?m? kokoelma johtaisi lukijan Goethen alkuper?isiin runoihin, olisi suomentaja saavuttanut sen, mit? h?n l?hinn? on tarkoittanut.

Runot seuraavat toisiaan yleens? aika-j?rjestyksess?, sik?li kuin niiden kronologia on tunnettu, lukuunottamatta >>Mietelmi? ja pikkurunoja>>, joista on tehty erikoinen osasto. Kokoelman kolme ensim?ist? runoa on otettu mukaan enemm?n tyypillisin? n?yttein? Goethen Leipzigin-ajan tuotannosta kuin runollisen arvonsa perusteella. -- Samoinkuin varhemmin >>Lyyrassa ja paimenhuilussa>> on suomentaja t?ss?kin kokoelmassa v?hemm?n pyrkinyt tavoittelemaan sananmukaista uskollisuutta kuin oikeudentekoa alkuper?isen runon tunnearvoille.

Turku, marraskuussa 1922

Y?.

Armahani luota l?htein, samoelen hiljalleen, kuljen v?lkkehess? t?htein l?pi mets?n nukkuneen. Luna nousee, valtavasti tammilehdot kirkastaa. Koivut sille hartahasti pyh?n savun suitsuttaa.

Varjot v?rjyy kuutamossa, syd?n vavahtaen ly?, kulkee kuiske viidakossa. Mik? onnent?ysi y?! Riemu! Autuus! Taivas sulle suon ma ?it?s tuhannen, jos mun armahani mulle antais y?n vain ainoisen.

Niin useasti unissasi mun n?hnyt olet rinnallasi sa k?yv?n luokse alttarin. Niin useasti valvehilla, Annette, sun suusi suudelmilla ma peitt?nyt oon varkahin.

Pois katos onnen hetket varhain, pois autuutemme aika parhain, pois vien virtaan el?m?n. Mit' auttaa nautinto mua voikaan? Kuin vinhaan ohi karkeloikaan pois hetket onnen pienimm?n!

Te laulut, viek??t teid?t tuulet ja aallot unhon merehen! Ei teit? toista tyt?n huulet, ei poika aikaan kev?imen.

Te armastani ylistitte, nyt pilkkaa h?n mun lempe?in. Te kaiken veteen kirjoititte ja vesi vierii eteenp?in.

SOKKOSILLA.

Sun sokoks aina soisin! Kuin katsotkaan sa toisin mua silmin n?kevin! Mut silm?t peittehess? jo l?ysit hetkisess? sa mun -- miks mun sa l?ysitkin?

Kun sokkona sa kuljit, mun k?sihisi suljit, ma syliis raukenin. Sait tuskin n?kev?ksi, kun kaikki ilo l?ksi: pois ty?nsit sokon julmimmin.

H?n hoippuroi ja horjui, h?n vaivoin iskut torjui, kun h?nt? tuupittiin. -- Ja jos et lempim?h?n mua opi, pime?h?n ma j??n kuin sokko siteisiin.

JO, FRIEDERIKE, HER??!

Jo, Friederike, her??, pois aja y?! Jo avaa silm?s ter??, y? pakoon ly?! Jo laakso, mets?n rinne ne laulavat, mun sisartani sinne ne kutsuvat.

Jo suviaamu salaa sun huoneesees se kultiansa valaa: et her?? ees! Sa siskoos rakkahasti vain painallat ja yh? hartaammasti sa nukahdat.

Ei satakielten kuoro sua her??m??n oo saanut -- mun on vuoro, en min?k??n! Niin raskaat painot riimein jo kantaa sain. Oi Musa, her?? viimein! Sa -- nukut vain!

L?I SYD?MENI: RATSAHILLE!

L?i syd?meni: ratsahille! Kuin aatos oli tehty ty?! Loi ilta varjot maisemille ja vuorilla jo vartoi y?. Ja sumussa ja pimennossa jo seisoi rivit tammien ja pensastossa, viidakossa kaikk' kului silm?t pimeyden.

Kuu pilvivuoren takaa nousi, ui unisena esihin ja tuulen siivet hiljaa sousi, soi ilma oudoin s?velin. Y?n kauhut kasvoi vastahani, mut rohkeuteni karttui vain. Mun poltti tuli suonissani, mun hehkui liekki rinnassain

Sun n?in, ja ilo silmist?si se kohta syttyi minuhun. Mun syd?meni vierell?si koht' oli, itse olin sun. Jo oli rusko, valon tuoja, sun kasvos rakkaat kullannut ja hellyytes mua kohtaan -- Luoja! sit' toivoin, mut en ansainnut.

Jo kev?taamu poies vie mun, ja eron raskas hetki ly?. Sun suudelmissas autuus riemun, sun silmiss?si tuskan y?! Ma l?hden -- kyynel puserrettu sun poskellasi kimaltaa. Mik' onni olla rakastettu, mik' onni itse rakastaa!

KOTKA JA KYYHKY.

Kotkanpoika nousi yl?s saaliin hakuun. Tapas h?net mets?miehen nuoli, lamautti siiven iskuvoiman. Alas sy?ks?ht?? h?n myrttilehtoon, tuskissansa siell? viett?? h?n kolme p?iv?? ja kolme pitk??, pitk?? y?t?.

Viimein h?net parantaa balsami, mi ain' on l?sn?, kaikkiparantava luonto. H?n lehdost' esiin tunkee ja siivet ojentaa -- mut ah, poiss' on niiden nostokyky, tuskin maasta nousta voi h?n, saada jonkun halvan saaliin. Surullisna asettuu h?n kivikolle puron ??reen, katsoo tammipuuhun yl?s ja taivaan lakeen ja kyynel silm?h?ns? kiertyy.

Niin saapuu huoletonna kuherrellen myrttipes?st?ns? kyyhkyspari, alas laskeuu ja ny?kytellen kulkee yli kultahiedan puron reunaan toisiansa nokitellen. Punasilm?t kiert?? joka suuntaan, keksii kotkanpojan surevaisen. Uroskyyhky uteliaan-toimelias hiipii l?hipensaaseen ja sielt? itsetyytyv?isn? kotkaan katsoo. >>Sa suret>>, kuiskuttaa se makeasti, >>sa mieles rohkaise jo, yst?v?ni! Sull' eik? hiljaisehen onneen t??ll? oo kaikki, mit? toivoa vain saatat? Sa etk? iloita voi kultaoksasesta, jok' auringolta sua suojelee? Sa etk? illan ruskotusta vastaan voi rannan sammal-vuotehelta rintaas nostaa? Sa kuljet kesken kukkain kasteisten ja pensaikosta sopivata ruokaa sa ylt?kyllin noukit ja l?hteen hopeaisen vett? juot. Oi yst?v?ni, tosi onni on vain mielen tyytyv?isyys ja tyytyv?isyydelle aina on kaikkialla kyllin.>> >>Oi sin? viisas>>, lausui kotka vaipuin vain syvemm?lle omaan ltsehens?: >>Oi Viisaus, sa puhut niinkuin kyyhky!>>

VAELTAJAN MYRSKYLAULU.

Ket?, Genius, et hylk?? h?nt' ei sade eik? myrsky vavisuta syd?mess?. Ket?, Genius, et hylk??, h?lle synkk? sadepilvi, h?lle raju myrskykuuro vastaan laulaa, niinkuin laulat, leivo, tuolla.

Ket?, Genius, et hylk??, h?net nostat liejun yli tulisiivin. Niinkuin kevein kukkaisjaloin ylv??st' yli liejun k?y h?n, tappain Python k??rmeen, Pythius Apollo.

Ket?, Genius, et hylk??, annat untuvat sa alleen, kun h?n kalliolla nukkuu, siivin hellin h?nt? suojaat lehdon y?ss?.

Ket?, Genius, et hylk??, h?net lumituiskussakin l?mmit?t sa. L?mp??n runottaret kaipaa, l?mp??n sulottaret kaikki.

Runottaret, tulkaa, tulkaa, sulottaret! Tuoss' on vesi, tuossa maa ja veden ja maan poika t?ss?, maan, min yli vaellan jumalten lailla.

Olette puhtaat niinkuin veden syd?n, puhtaat niinkuin maan ydin, leijutte ymp?rill?, kanssanne nousen veden yli, maan yli jumalten lailla.

VAELTAJA.

Siunattu ollos, nuori vaimo ja imev? poika rinnallasi Suo minun kalliosein?? vasten jalavan varjossa taakkani heitt??, vierell?s lev?t?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet