Read Ebook: The White Desert by Cooper Courtney Ryley Fischer Anton Otto Illustrator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1600 lines and 69017 words, and 32 pages

Produced by: Tapio Riikonen

MAZAROFFIN MURHAJUTTU

Kirj.

J. S. Fletcher

Englanninkielest? suomentanut

Alpo Kupiainen

Valittuja salapoliisiromaaneja 12

H?meenlinnassa, Arvi A. Karisto Oy, 1924.

SIS?LLYS:

ENSIMM?INEN LUKU

Herra Mazaroff

"Tuossa on sinulle hommaa, Mervyn", h?n huomautti tavalliseen suorasukaiseen tapaansa. "Pane toimeksi!"

Otin lehden ja luin ilmoituksen, ennen kuin virkoin mit??n.

Laskin lehden syrj??n ja k?vin j?lleen k?siksi aamiaiseeni.

"Hakijoita ilmaantunee kymmenisentuhatta", huomautin, "pikemminkin enemm?n kuin v?hemm?n".

"Joku heist? joutuu ensi sijalle", tokaisi Harker. "Miksi et juuri sin??"

"Tai -- sin??" vastasin.

"En min?!" torjui h?n jyrk?sti. "Se homma on sinua varten. Minulla on er?s toinen suunnitelma itseni varalle. Mutta tuo on omituinen ilmoitus, eik? olekin? Luultavasti joku miljoonamies. Tekisi mieli tiet??, kuka ja mik? h?n on."

Vastasin ilmoitukseen luullakseni pikemminkin uteliaisuudesta kuin jostakin muusta syyst?, esitin taitoni ja mainitsin suositukseni. Suositukset olivat moitteettomat, taidot kainostelematta, jos kohta vaatimattomasti luetellut. Mutta vastausta en odottanut. Tiesin varsin hyvin, ett? Lontoossa oli satoja miehi?, joilla oli yht? hyv?t todistukset ja suositukset kuin minullakin -- miksi pit?isi valinnan osua juuri minuun? ?llistyin senvuoksi kelpo tavalla, kun noin kaksi viikkoa my?hemmin sain seuraavansis?lt?isen kirjeen:

Herra Mervyn Holt. Kiitt?en elokuun 23:ntena p?iv?tyst? kirjeest?nne ilmoitan, ett? luullakseni meilt? yhdess? ollessamme aika kuluisi rattoisasti. Olisin Teille sit?kin kiitollisempi, jos pist?ytyisitte luokseni t?h?n hotelliin huomenna kello puoli yksi, niin ett? voisimme hiukan keskustella.

Allekirjoitus pani minut ymm?lle. Ilmoituksen sanamuodosta olin saanut p??h?ni, ett? ilmoittaja oli englantilainen, joka oli ollut poissa syntym?maastaan kauan aikaa, palannut nyt ja halusi kiihke?sti p??st? n?kem??n nuoruutensa temmellyspaikkoja. Mutta tuo nimi ei sointunut lainkaan englantilaiselta, enk? kyennyt p??ttelem??n mink?kielinen se oli. Eik? sit? osannut ratkaista Dick Harkerkaan.

"Mutta mit?p? sill? v?li??" h?n sanoi. "Ep?ilem?tt? aikasi menee perin hauskasti vanhuksen seurassa, ja lopuksi h?n antaa sinulle suuren maksuosoituksen. ?l? anna tilaisuuden luisua k?sist?si! Pid? tarkka vaari ajasta."

Menin Hotel Ceciliin t?sm?lleen kello kaksitoista ja kolmekymment? seuraavana p?iv?n?. Herra Mazaroff oli ilmeisesti jo etuk?teen antanut ohjeita minuun n?hden, sill? heti kun olin tiedustanut h?nt?, kysyttiin minulta vuorostani, olinko herra Mervyn Holt, ja vastattuani my?nt?v?sti opastettiin minut h?nen yksityiseen, palatsimaiseen huoneistoonsa. Oppaani, er?s vahtimestari, vei minut odotussaliin, koputti er??lle sisempiin huoneisiin viev?lle ovelle, kuiskasi nimeni jollekin sen takana olevalle henkil?lle, ilmoitti minulle, ett? herra Mazaroff ei odotuttaisi minulla minuuttiakaan, ja poistui. Ja sain heti n?hd?, ett? herra Mazaroff oli todellakin sanansa mittainen mies, sill? ennen kuin minuutti oli kulunut umpeen, avautui ovi j?lleen, ja h?n astui esiin k?si ojossa.

Astuessani esiin silm?ilin h?nt? tarkoin. H?n oli todella n?kemisen arvoinen, silm??npist?v? mies, jonka olisi eroittanut ihmistungoksestakin. Arvioni mukaan h?n oli kuusi jalkaa pitk?, ja leveys oli suhteellinen pituuteen; kokonaisvaikutus oli kookkuus ja vankkuus. H?nen ik??ns? oli vaikea arvioida: h?nen ruskea tukkansa ja partansa olivat harmaansekaiset, ja h?nen silmiens? ja viiksiens? v?lill? oli runsaasti uurteita ja ryppyj?; h?n n?ytti miehelt?, joka oli kokenut myrskyj? ja liikkunut polttavassa p?iv?npaahteessa ja purevissa tuulissa. H?nest? huokui hyv?nluontoisuutta, leikillisyytt?, jopa hyv?ntahtoisuuttakin, mutta sit? vaikutelmaa laimensivat jonkun verran pitk?, ter?v? nen? ja l?hell? toisiaan olevat, pienet silm?t sek? lis?ksi vasemman silm?n kierous. Mutta h?nen hymyns? oli miellytt?v?, samoin h?nen silmiens? tuike, eik? h?nen k?denpudistuksensa ollut lainkaan muodollinen.

"Hauska tavata", virkkoi h?n hieman karkeahkosti. "Min? --" H?n keskeytti puheensa, ik??nkuin ei olisi l?yt?nyt sanoja, opasti minut arkihuoneeseen, josta oli juuri tullut, ja tarjosi minulle savukkeen p?yd?ll? olevasta laatikosta. "Suvaitsetteko lasin sherry??" h?n jatkoi, osoittaen karahvia ja lasia. "Minun seurakseni -- aioin juuri ottaa ryypyn -- puolisen alle."

Silloin olin jo varma siit?, ett? mist? hyv?ns? ja mill? tavoin hyv?ns? herra Mazaroff oli saanut ep?englantilaisen nimens?, niin joka tapauksessa h?n oli skotlantilainen: h?nen murteestaan oli mahdoton erehty?. Tehty?ni t?m?n havainnon tuntui oloni kotoisemmalta, ja ottaen vastaan h?nen vieraanvaraisen tarjouksensa, istuuduin h?nen osoittamaansa nojatuoliin. Katsoimme toisiamme silmiin.

"Toivottavasti olette t?ydelleen tervehtynyt haavoistanne?" h?n kysyi.

"Olen jo hyv?ss? kunnossa. Kiitos kysym?st?!" vastasin. "Joka tapauksessa kykenen jo kevyeen ty?h?n."

"Sep? hauskaa." H?n ny?kk?si. "Kuten kirjeess?ni mainitsin, on meill? luullakseni hupaista, jos suostutte l?htem??n t?llaisen vanhan miehen seuraan. Tarjouksia sain -- en muista tarkalleen kuinka monta -- ainakin pari, kolme sataa. Valitsin niist? puolitusinaa ja otin tarkan selon heid?n suosituksistaan -- ja p??dyin teihin. Minulle kerrottiin teist? juuri sit?, mit? toivoin -- no niin, mit? arvelette?"

"Tulen mukaanne mielihyvin", vastasin. "Toivottavasti kykenen tyydytt?m??n vaatimuksenne. Arveletteko, ett? t?yt?n ne?"

H?n py?ritteli lasiaan sormillaan ja naurahti.

"En halua juuri muuta kuin seuraa", h?n selitti. "Olen yksin?inen mies -- minulla ei ole tuttavia, ei sukulaisia eik? yst?vi?. Olen ollut monta vuotta poissa t?st? maasta, ja nyt palattuani tekee mieleni hiukan liikkua katselemassa seutuja. Minulla on joutilasta aikaa."

"Eik? teill? ole varmaa suunnitelmaa?" tiedustin.

"Ei muuta kuin se, ett? nousemme autoon ja huristamme pohjoiseen", vastasi h?n. "Pys?hdymme mihin haluamme ja milloin haluamme. Pid?n vanhoista kaupungeista, kaikesta vanhasta, harmaasta ja viile?st?. Olen viett?nyt kaksikymment? vuotta kuumissa seuduissa, ja ajatellessani vanhaa englantilaista kaupunkia herahtaa vesi suuhuni. Tahdon n?hd? vanhoja piispojen palatseja ja muuta sellaista -- raunioita -- harmaita muureja -- vihreit? puita. Oivallattehan mielialani?"

"Pohjoinen valtamaantie on sitten kaiketi sopiva", ehdotin. "Sen varrella on paikkoja --"

"Juuri sit? ajattelinkin!" eh?tti h?n keskeytt?m??n melkein poikamaisen innokkaasti, siepaten sivup?yd?lt? kokoontaitetun kartan ja levitt?en sen v?liimme. "Olen tarkastellut t?t?. Huntingdon, Stamford, Grantham, Newark, York, Durham --"

"Ja suuri joukko muita hieman tien sivussa jommallakummalla puolella", pistin min? v?liin. "Tunnen sen tien ja sen ymp?rist?t -- hyvin tunnenkin!"

"Sep? mainiota!" huudahti h?n riemastuneesti. "Kaikki k?y kuin voideltu -- l?hdemme suoraa p??t? pohjoiseen. Minulla ei ole mit??n erikoista p??m??r?? -- saavuttuamme kauas pohjoiseen tahdon vain poiketa er??seen paikkaan -- Marrasdalen nummelle -- pelk?st??n verest?m??n entisi? muistoja. Mutta se on sen ajan murhe -- saamme taivaltaa kelpo matkan, ennen kuin ehdimme niin pitk?lle." H?n k??nsi kartan kokoon, pisti sen syrj??n ja loi minuun omituisen arkailevan silm?yksen. "Ent? ehdot?" h?n kys?isi ujostellen.

"Toivoisin, ett? te m??r??tte ne", vastasin. "Se olisi minusta mieluisempaa."

H?n huokasi silminn?ht?v?sti huojentuneena.

"Juuri sellaista vastausta toivoinkin", h?n virkkoi koruttomasti. "Niist? seikoista ei herrasmiesten pit?isi tinki?. J?tt?k?? se minun huolekseni -- teid?n ei tarvitse katua. Olen hyvin rikas, ja varakkaat ihmiset saavat tyydytt?? pieni? oikkujaan ja mielijohteitaan, vai mit?? No niin -- ent? milloin voitte olla valmis l?htem??n?"

"Milloin hyv?ns?, kunhan saan pari tuntia valmistusaikaa", lupasin.

Sen kuultuaan h?n hykersi k?si??n. En ole koskaan n?hnyt koulupojan riemuitsevan lomastaan niin paljon kuin h?n riemuitsi t?st? retkest?.

"Hyv? -- perin hyv?!" kehuskeli h?n. "Siisp? panemmekin toimeksi heti, Holt. Tuokaa matkakapineenne t?nne t?n??n iltap?iv?ll?! L?hdemme liikkeelle kello viiden seuduissa ja ajamme verkkaisesti, kunnes mielemme tekee pys?hty? p?iv?lliselle -- jonkun vanhan kaupungin vanhanaikaisessa hotellissa voinemme viett?? rauhaisan illan ja levollisen y?n. Minulla on mainio Rolls-Royce-auto ja ehdottomasti varma ohjaaja, Webster-niminen, luotettava, hyv?nluontoinen j?rkimies, ja matkamme sujuu kuin junassa. Tulkaa kello viisi! Sopiiko? Hyv?! Ja nyt pist?ydymme haukkaamassa hiukan puolista yhdess?."

Mazaroff ja min? kulutimme parisen tuntia sy?dess?mme puolista ja juodessamme sitten kahvia, poltellen sikaaria. H?n osoitti olevansa ymm?rt?v?inen ja aulis is?nt?, suurenmoinen keskustelija. H?nen puhettaan kannatti kuulla. Pian minulle selvisi, ett? h?n oli n?hnyt paljon vieraita maita ja kansoja -- kertomatta kovinkaan paljoa itsest??n ja puuhistaan h?n antoi minun ymm?rt?? matkustaneensa laajalti erin?isiss? Aasian ja Afrikan syrj?isiss? osissa. Arabia, Persia, Intia, Burma, Somalimaa, Uganda, Rhodesia, Transvaal, Kapmaa -- kaikki ne tulivat esille h?nen eloisassa puhelussaan. Ja kuta enemm?n h?n haasteli, sit? varmemmaksi lujittui k?sitykseni, ett? h?n oli syntyisin jostakin Tweedin pohjoispuolelta -- niin varmaksi, ett? vihdoin uskalsin sanoa tokaista sen h?nelle itselleen.

"Olette n?hnyt maailmaa harvinaisen paljon", huomautin, "mutta pit?isin teit? skotlantilaisena".

H?n naurahti, ik??nkuin huomautukseni olisi ollut h?nelle mieleen.

"Niink?? Onkin luonnollista, ett? olette saanut sen vaikutelman, Holt", h?n vastasi. "En kuitenkaan ole skotlantilainen. Olen rajaseudun miehi?. Olen syntynyt Englannin puolella Tweedi?, Cheviotissa. Mutta ensimm?iset viisitoista ik?vuottani vietin isois?ni maatilalla Selkirkiss?, ja se selitt?? sen, ett? arvelitte niin. Kenties k?v?isemme matkallamme katsomassa vanhaa synnyinpaikkaani -- mutta omaiseni ovat kaikki kuolleet."

H?n huoahti hieman surumielisesti muistellessaan sit?, mutta sai seuraavalla hetkell? takaisin hyv?n tuulensa ja alkoi puhella hilpe?sti matkastamme. Pian senj?lkeen poistuin h?nen luotaan suorittamaan l?ht?valmistuksia. Kello viisi palasin hotelliin tuoden matkatavarani, ja nelj?nnestuntia my?hemmin kiidimme eteenp?in upeimmassa autossa, jossa onnetar oli koskaan sallinut minun ajaa tai jonka olin milloinkaan saanut n?hd?.

Matkamme alkuvaiheiden yksityiskohtainen selostaminen on tarpeeton. Noudatimme Mazaroffin suunnitelmaa, sik?li kuin mielemme teki, ja pys?hdyimme milloin ja mihin halusimme. H?nt? oli vaikea saada l?htem??n sellaisista kaupungeista kuin Stamfordista ja Granthamista -- Yorkissa h?n ensin p??llisin puolin katseltuaan t?t? vanhaa kaupunkia ilmoitti aikovansa viipy? ehk? viikon; vietimme siell? kymmenen p?iv??. T?ll? vaelluksemme keskeytysajalla sain ensi n?ytteen h?nen it?maalaista muistuttavasta anteliaisuudestaan. Saapuessaan er??n? p?iv?n? aamiaiselle h?n tapasi minut aukomassa useita kirjeit? ja pikku k??r?j?. Kun h?n tiedusti, mist? postini harvinainen runsaus johtui, kerroin h?nelle, ett? oli syntym?p?iv?ni. Siihen h?n ei virkkanut mit??n, huomautti vain piloillaan t?ydelleen unohtaneensa, ett? h?nell?kin oli syntym?p?iv?. Mutta kun illalla istuuduin p?iv?llisp?yt??n ja levitin ruokaliinani, l?ysin siihen piilotetun uudenuutukaisen, viidensadan punnan suuruisen Englannin pankin setelin, ja kun vilkaistuani siihen katsoin p?yd?n ylitse h?nt? silmiin, punehtui h?n kuten poika, joka on yll?tetty vallattomasta kujeesta.

"Herra Mazaroff!" huudahdin. "Anteliaisuutenne on liian ruhtinaallinen!"

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet