Read Ebook: The White Desert by Cooper Courtney Ryley Fischer Anton Otto Illustrator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1600 lines and 69017 words, and 32 pages

"Herra Mazaroff!" huudahdin. "Anteliaisuutenne on liian ruhtinaallinen!"

H?n vilkaisi ymp?rilleen huolestuneena, ik??nkuin olisi pel?nnyt tarjoilijoiden kuulevan.

"Soso! Hiljempaa, nuori mies!" h?n jupisi. "Siit? ei kannata puhua! Pist?k?? se pussiinne ?lk??k? en?? hiiskuko siit? mit??n -- ansaitsette varmasti paljon enemm?n kuin tuollaisen lappusen!"

Tiesin h?nen tarkoituksensa. Koko pohjoiseen suunnatun matkamme ajalla h?n v?sym?tt?m?sti haastatteli minua sodasta ja omasta osuudestani siell?. Oli hy?dyt?nt? v?itt??, ett? olin unohtanut jotakin; h?n tahtoi kuulla kaikki. Tavallisesti h?n innostui m??r?tt?m?sti; h?nen silm?ns? s?ihkyiv?t, ja k?det olivat liikkeess?. Voittoisat tapahtumat riemastuttivat h?nt? sanomattomasti, kun taas tappiot puolestaan lamauttivat h?nt? yht? voimakkaasti; erikoisen j?nnitt?viss? kohdissa h?n joskus huudahteli ??nekk??sti. Ja kaikkia mukana olleita nuorukaisia h?n ihaili tavalla, joka l?henteli todellista sankarien palvontaa.

"Suurenmoisia poikia, erinomaisia!" h?n saattoi mutista. "Oi, jospa olisin ollut kolmekymment? vuotta nuorempi!"

Sopeuduimme loistavasti yhteen -- h?n oli mainio, is?llisen veljellinen toveri. Kuukauden kuluttua olimme eroittamattomat. Olimme silloin joutuneet Englannin pohjoisosien viile??n lokakuiseen ilmastoon, Northumberlandin etel?rajoille. Tarkastettuaan karttaansa h?n antoi ohjaajalle m??r?yksen oikaista suoraan poikki maan luoteista kohti Hexhamin ja Warkin kautta niiden takana oleville jylhille maisemille; p??m??r?n?mme oli Marrasdalen nummella sijaitseva paikka, mik? karttaan oli merkitty Lehtokurpan majataloksi.

TOINEN LUKU

Lehtokurpan majatalo

Noin tunnin ajan, ennenkuin saavuimme t?h?n l?himp??n p??m??r??mme, olimme halkoneet erikoisen jylh?? ja harvaan asuttua seutua sellaisia teit? my?ten, jotka hyvin ilmeisesti eiv?t ammatilliselta n?k?kannalta katsottuna lainkaan miellytt?neet automme ohjaajaa Websteri?. Valtateille olimme sanoneet j??hyv?iset Hexhamissa; senj?lkeen olimme matkanneet kuoppaisia kyl?nraitteja ja lopulta nummipolkuja pitkin. Er?s sellainen vei meid?t Lehtokurpan majataloon, joka Mazaroffin kartalle oli merkitty tien ohessa, n?ht?v?sti keskell? muutoin asumatonta seutua sijaitsevaksi taloksi. Mutta kun tiellemme jyrk?sti viett?v?n t?yryn ymp?ri kierretty?mme tulimme sen n?kyviin, kummastutti minua se seikka, ett? niin autiossa seudussa saattoi olla mink??nlaista majataloa. Harmaana, alastomana kivij?rk?leen? se seist? t?rr?tti korkeiden kukkuloiden ymp?r?im?n laajan nummen laidassa -- sen yksin?isemp?? paikkaa voi tuskin kuvitellakaan. Lukuunottamatta sit? ei siell? ollut merkki?k??n inhimillisest? el?m?st? eik? asumuksista.

"Onpa t?m? omituinen asema majatalolle!" huudahdin l?hestyess?mme sit?. "K?yk?h?n tuolla lainkaan vieraita?"

Mutta Mazaroff teki k?dell??n kaartavan liikkeen osoittaen ymp?rist?? ik??nkuin merkiksi siit?, ett? seutu oli h?nelle hyvin tuttu.

"Tunnen t?m?n paikkakunnan", h?n virkkoi. "Nuorena ollessani k?vin t??ll? usein. Ja vaikka ymp?rill?mme ei todellakaan n?y mink??nlaisia muita elonmerkkej? paitsi tuota vanhaa majataloa, niin ei t?m? kuitenkaan ole sellainen er?maa kuin se ensi silm?yksell? n?ytt??. Nummella -- Marrasdalen nummella ei ole mit??n, mutta kuten huomannette, avautuu kukkuloiden v?litse laaksoja sen reunaan. No niin, niiss? laaksoissa on kyli? ja maatiloja sek? useampia kuin yksi suurehko kartano. Suoraan tuon Lehtokurpan takana on kyl?, josta nummi on saanut nimens? -- Marrasdale -- ja joka on melkoisen v?kirikas. Ja tuolla oikealla olevassa laaksossa on toinen kyl? -- Birnside -- ja tuon aukon takana, joka n?kyy noiden kaukaisten kukkuloiden v?liss?, on pieni kauppala -- Gilchester -- niin, muistan ne kaikki varsin hyvin, vaikka siit?, kun viimeksi ne n?in, on kulunut niin monta vuotta, etten v?lit? niit? laskea. Ja muistan my?skin maatilojen nimet -- Willieshope, Blackhaugh, Halstoneflatts ja monta muuta."

"T??ll? on kai tuttujanne, jotka muistavat teid?t", huomautin.

"Ei en?? n?in monen vuoden kuluttua", vastasi h?n kerke?sti. "Ja meid?n kesken sanottuna, Holt, en halua muistaa tuttaviani enk? erikoisesti toivo heid?nk??n muistavan minua. Olemme tyyten muukalaisia -- matkailijoita -- samoamassa ymp?ri maata, katselemassa maisemia, ja meit? huvittaa viett?? joku aika n?iss? yksin?isiss? seuduissa. Sellainen on suunnitelmani, k?sit?ttek??"

"T?sm?lleen!" vakuutin, oivaltaen, mihin h?n t?ht?si. "Ymm?rr?n."

H?n osoitti merkitsev?sti ohjaajaa.

"Websterill? ei ole aavistustakaan, ett? olen aikaisemmin ollut n?ill? main", h?n supatti. "En ole hiiskunut siit? mit??n h?nelle. Noiden veitikoiden pahana puolena on puhella is?nnist??n majatalojen keitti?iss?, tied?tteh?n -- en tahdo kenenk??n saavan vihi? siit?, etten ole aivan outo n?ill? seuduin."

Minun aprikoidessani, miksi h?n halusi olla niin salaper?inen, pys?htyi auto majatalon ovelle. L?helt? n?htyn? se oli iso, ep?s??nn?llinen, harmaasta kivest? kyh?tty rakennus, jonka tyyli oli yksinkertainen ja koristelematon ja johon liittyi tilava talli -- sellainen paikka, joka toi mieleen entiset ajat, jolloin matkustettiin hevoskyydill?. Ja kun nyt olimme itse nummella, n?in, ett? sen yht?jaksoiseksi luulemani, kanervikon peitt?m?n, laajan pinnan katkaisi v?h?n matkan p??ss? majatalon takana leve? valtatie, joka hohti valkoisena iltap?iv?-auringon valossa ja kulki l?nnest? it??n, h?ipyen kaukaisten kukkuloiden taakse.

"Tuo on Skotlannista tuova tie", selitti Mazaroff. "Monet tuhannet -- niin, kymmenet tuhannet -- ihmiset ja el?imet ovat polkeneet sit? siit? alkaen kun se laitettiin, nuori mies. Sit? my?ten on t?nne p?in ajettu suuria karjalaumoja -- siit? syyst? t?nne on sijoitettu t?m?nkaltainen iso majatalo tiepuoleen. No niin, t??ll? sit? nyt olemme -- kukahan nyt hoitanee t?t? vanhaa paikkaa? Mik? nimi on tuossa kilvess??"

"Viimeksi ollessani t??ll? se oli Haneshawien hallussa", jupisi kumppanini. "He ovat kaikki ep?ilem?tt? manan majoilla. Ja t?m? mies on varmaankin Musgrave."

Avonaisesta ovesta oli ilmestynyt mies, joka nyt asteli tien poikki meit? kohti. H?n oli keski-ik?inen, hyv?nluontoisen n?k?inen, puettu urheilupukuun. Lienemme her?tt?neet h?net iltap?iv?-unesta, tai sitten h?n oli luonnostaan hidas ja h?t?ilem?t?n, sill? h?nen silm?ns? olivat puoliuniset ja liikkeet vastaavasti verkkaiset. Mutta h?nen j?ljess??n tuli nainen, ter?v?piirteinen, vilkas ja valpaskatseinen, somasti ja t?sm?llisesti puettu; h?nen k?yt?ksens? teki erinomaisen puuhaisan vaikutuksen, ja h?n pujahti miehen ohitse, saapuen ensimm?isen? automme viereen. H?n se my?skin johti puhetta.

"Hyv?? p?iv??, rouva!" toivotti Mazaroff. "Te kai olette em?nt?? Ja t?m? lienee miehenne? No niin, aiomme keskeytt?? matkamme ja viipy? t??ll? p?iv?n tai pari, ehk? kolmekin, silm?ill?ksemme suurenmoista seutuanne. Te voitte kaiketi majoittaa meid?t?"

"Kyll?h?n toki, sir", vastasi nainen, luoden arvostelevan silm?yksen autoon ja siin? istuviin miehiin. "Meill? on tilaa mainiosti, sir -- t??ll? k?y usein omilla autoillaan liikkuvia matkailijoita."

"Vuoteet hyvin tuuletettuja?" kyseli Mazaroff. "Eiv?tk? raidit tuoksahda ummehtuneilta?"

"Vuoteemme ovat aina hyvin tuuletettuja, sir, matkailuajalla, ja huoneemme ovat oikein hyv?t", kehui em?nt?.

"Siit? alkaen, kun n?m? autoretket tulivat muotiin, on meill? k?ynyt koko joukko vieraita, ja me olemme valmiina heid?n varaltaan. Jos suvaitsette astua sis?lle, sir --"

"Niin, niin, ent? sitten ruokalistanne?" tiedusti Mazaroff. "T?m? pohjolan ilma kiihottaa ruokahalua, ymm?rr?tteh?n, ja t?m? talo tuntuu olevan et??ll? markkinapaikoista. Mit? voitte tarjota meille?"

Em?nt? eh?tti rauhoittamaan h?nt? siin? suhteessa. P??tt?en siit?, kuinka kielev?sti h?n laversi luetellessaan meille, mit? kaikkea h?nen aitastaan l?ytyi, oli ilmeist?, ett? tulisimme hyvin toimeen ja ett? kellari oli yht? runsaasti varustettu kuin aittakin.

"Sep? mainiota, rouva", virkkoi Mazaroff. "Siisp? laskeudummekin heti maahan; kenties is?nt? n?ytt?? palvelijalleni, mihin h?n voi sijoittaa auton; sitten tuodaan matkatavaramme sis?lle. Teill? on t??ll? komea n?k?ala ja ilma raikasta", jatkoi h?n astuttuaan maahan ja menness??n ovelle p?in, "ja talonne on ep?ilem?tt? oivallinen, vanhanmallinen rakennus".

"Luultavasti pid?tte sit? mukavana, sir", vakuutti em?nt? opastaessaan meit? sis??n. "Meill? on ollut t??ll? vieraita, jotka ovat selitt?neet, ett? heid?n on ollut ik?v? l?hte? t??lt? pois. T??ll? on sali, sir, jonka saatte kokonaan omaan huostaanne."

H?n vei meid?t vanhanaikaiseen vierashuoneeseen, jossa oli siisti, vankka, vanha kalusto ja johon tuli valoa korkeista, kapeista, nummelle ja kukkuloille p?in olevista ikkunoista. Heti sen n?hty??n Mazaroff murahti mieliss??n ja tyytyv?isen?.

"Kas t?t?!" h?n ihasteli. "T?m? sopii loistavasti. Varatkaa t?m? huone minulle siksi aikaa, kun viivymme t??ll?. Holt!" h?n huudahti sovittuaan em?nn?n kanssa seniltaisesta p?iv?llisest? ja viimemainitun j?tetty? meid?t kahden kesken. "Juuri t?llaisesta min? pid?n -- mies, milloinkaan ei olo voi olla noissa nykyisiss?, liian mahtaviksi paisuneissa suurhotelleissa yht? mukavaa kuin vanhanaikaisessa englantilaisessa majatalossa. Juuri t?llaisesta paikasta olen uneksinut monen monituista kertaa ollessani sellaisissa seuduissa, joissa ei ole sein?n varjoa eik? puun lehv?? suojaksi -- vilpoisesta, harmaasta, uneliaasta paikasta, jossa aika tuntuu pys?htyneen liikkumattomaksi. Pid?n t?st?, Holt -- ja nyt nautimme lasin whisky? ja soodaa ja katselemme hieman ymp?rillemme ennen p?iv?llist?."

Ryypp?simme whiskymme ja soodamme ja l?hdimme sitten k?velylle. Ei tarvinnut kovinkaan paljon j?nnitt?? huomiokyky?ni p??st?kseni selville siit?, ett? Mazaroff tunsi t?m?n vanhan syrj?isen majatalon yht? hyvin kuin sen is?nt?v?kikin. Vaikka h?n ei puhunutkaan mit??n Musgraven tai jonkun palveluskuntaan kuuluvan henkil?n ollessa saapuvilla, n?in hyvin, ett? noiden i?kk?iden rakennusten jokainen kivi ja kaikki niiden ymp?rill? olevat paikat olivat h?nelle tuttuja. Silloin t?ll?in h?n kuiskaili minulle muisteloitaan tai supatti, ett? johonkin kohtaan oli tullut jotakin lis?? tai jostakin toisesta paikasta jotakin kadonnut. Talon vierell? oli muurien ymp?r?im? puutarha; h?n liikkui siell? kuten ainakin ihminen, joka oli tutustunut paikkaan l?heisesti. Poistuessamme sielt? kohtasimme portilla Musgraven, jolla oli k?dess??n omenakori; Mazaroff meni h?nen luokseen ja osoitti nurmikon keskell? olevaa neliskulmaista syvennyst?.

"Minusta n?ytt?? silt?, is?nt?", h?n huomautti, "ett? tuossa on entisaikoina ollut tanner kukkotappeluja varten".

Musgrave ny?kk?si, ja h?nen tavallisesti uneliaat silm?ns? v?l?htiv?t hiukan mielenkiinnosta.

"Olette oikeassa, sir", vastasi h?n. "Siin? oli sellainen. Tietystikin kauan ennen minun aikaani. Olen kuullut siit?, vanhoilta t?k?l?isilt? asukkailta. Se oli ollut tuollainen neliskulmainen aukio tuon nurmikon keskell?. T??ll? oli ollut tapana pit?? niinsanottuja kukkoturnajaisia, sir -- ihmisi? oli saapunut lintuineen l?helt? ja kaukaa, ja tuolla saivat kukot otella omistajien istuessa katselemassa korotetuilla reunamilla, ly?den vetoja. Tunsin aikoinani pari ik?miest?, jotka muistivat ne ajat, mutta he ovat nyt kuolleet."

"Vanhat, hyv?t ajat!" mutisi Mazaroff. "Tai -- vanhat, pahat ajat."

"Pikemminkin pahat kuin hyv?t minun mielest?ni, sir, joka suhteessa", vastasi is?nt?. "Minulle on kerrottu, ett? niihin aikoihin t??ll? tapahtui kauniita juttuja."

"Mutta nyt t??ll? joka tapauksessa on varsin rauhallista, eik? niin?" kysyi Mazaroff.

"Silloin t?ll?in meill? on aika paljon puuhaa, sir", selitti Musgrave. "T?n? aamuna on ollut vilkas liike. Ja tuota valtatiet? k?ytt?? viel?kin suuri joukko karjanajajia -- siin? on huomenna aikamoinen tungos, sill? ylihuomenna on Cloughthwaitessa markkinat, ja t?st? kulkee ohitse koko joukko v?ke?."

Mazaroffin ja is?nn?n puhellessa olimme saapuneet puutarhan portille, ja juuri kun Musgrave oli avaamaisillaan sen, ilmestyi korkean muurin takaa n?kyviimme kaksi naista, astellen samaa puolittain ruohottunutta polkua pitkin, jota my?ten me olimme ajaneet autolla matkamme viimeiset viisi tahi kuusi kilometri?. Heid?n katsoessaan meihin p?in kohotti Musgrave k?tt??n; he kumpikin ny?kk?siv?t h?nelle hymyillen, jatkaen matkaansa majatalon editse. Toiseen heist? vain vilkaisin, toiseen kiinnitin huomioni tarkemmin. J?lkimm?inen oli ehk? yksi- tai kaksikolmattavuotias, ruskeatukkainen, vaaleaverinen neito, solakka ja miellytt?v? maalaistakissaan ja -hameessaan, vieh?tt?v?n kaunis, kuten havaitsin luodessani h?neen pikaisen silm?yksen heid?n menness??n ohitsemme. Toinen heist? oli komea, keski-ik?inen nainen; h?n teki jonkun verran tylyn ja kylm?n vaikutuksen, vaikkakin h?n vastasi herttaisesti majatalon is?nn?n kohteliaaseen tervehdykseen. Puvuista ja ulkon??st? p??tt?en he olivat ilmeisesti arvohenkil?it?. Heid?n kintereill??n ja ymp?rill??n juoksenteli puolikymment? koiraa, jotka olivat edustamiensa eri rotujen loiston?ytteit?.

Naisten kadottua n?kyvist? vilkaisin Mazaroffiin. My?skin h?n katseli heid?n j?lkeens? -- kuten minusta n?ytti harvinaisen tarkkaavasti, mutta kenties se johtui siit?, etten siihen asti ollut huomannut h?nen kertaakaan osoittavan mink??nlaista mielenkiintoa naisia kohtaan.

"Naapureitanneko?" h?n kys?isi ?kki?, py?r?ht?en Musgraveen p?in.

"Siin? oli rouva Elphinstone Marrasdale Towerista, sir", vastasi is?nt?. "Se on iso, vanha rakennus nummen toisella puolen -- sen savupiiput parhaiksi n?kyv?t tuon nuoren m?ntymets?n peitt?m?n harjanteen ylitse. Marrasdale Tower oli ennen sir Richard Cotgreaven omaisuutta -- kuulunut h?nen perheelleen satoja vuosia, yleisen puheen mukaan. Sir Richardin kuoltua muutamia vuosia sitten osti herra Elphinstone kartanon ja tuli t?nne asumaan. Suurin osa n?ill? tienoin olevasta maasta on h?nen."

"Rouva Elphinstone, niink??" virkkoi Mazaroff. "Ent? nuori nainen? Neiti Elphinstone kaiketi?"

"Ei, sir", vastasi is?nt?. "Nuori nainen on neiti Merchison -- neiti Sheila, kuten me t?k?l?iset h?nt? nimit?mme. H?n on rouva Elphinstonen tyt?r aikaisemmasta avioliitosta, sir -- luullakseni eiv?t herra ja rouva Elphinstone olleet viel? olleet kauan naimisissa t?nne tullessaan."

Olin havaitsevinani, ett? Mazaroffin kasvoista kuvastui uudelleen her??v?? mielenkiintoa t?m?n selityksen aikana. Mutta h?n oli taitava salaamaan ajatuksensa, k??ntyi ja heilautti k?tt??n eteemme levi?v??n, laajaan maisemaan p?in.

"Marrasdale Towerin is?nt? herra Elphinstone omistaa siis suurimman osan kaikesta siit?, mit? n?emme", h?n huomautti.

"Ei juuri t?sm?lleen kaikkea, mit? te saattaisitte nimitt?? suurimmaksi osaksi", oikaisi Musgrave, laski maahan omenakoppansa ja alkoi osoitella kaukaisia maamerkkej?. "Herra Elphinstonen tiluksien raja, sir, kulkee t??lt? tuonne kyl?lle, sitten noiden kivisten kumpujen juuritse tuon kaukaisen, sinert?v?n kukkulan luokse ja sielt? suoraan t?nne takaisin, sulkien sis??ns? koko Marrasdalen nummen. Mutta nuo etel?n ja id?n puolella levi?v?t nummet, sir, High Capnummet kuuluvat er??lle lontoolaiselle pankkiirille, herra Verner Courthopelle. H?n on rakennuttanut niiden keskelle mets?stysmajan -- High Cap Lodgeksi sit? nimitet??n -- ja h?n on siell? nyt parhaillaan mukanaan pieni mets?stysseurue."

"Onko n?ill? main runsaasti riistaa?" tiedusti Mazaroff puolittain v?linpit?m?tt?m?sti.

"T?n? vuonna on ollut oikein runsaasti mets?lintuja, sir", vastasi Musgrave. "Sek? herra Elphinstone ett? herra Courthope ovat kumpikin saaneet harvinaisen hyvi? saaliita."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet