Read Ebook: Sulhasen luona Yksinäytöksinen laulunsekainen huvinäytelmä by Kiljander Robert

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 310 lines and 27644 words, and 7 pages

SULHASEN LUONA

Yksin?yt?ksinen laulunsekainen huvin?ytelm?

Kirj.

R. KILJANDER

Ensimm?isen kerran julkaissut Yrj? Weilin & Kumpp., Helsinki, 1910.

HENKIL?T:

Tapaus maalla.

Siististi sisustettu huone. Oikealla sohva, jonka edess? on p?yt?. Vasemmalla kirjoitusp?yt? konttorikirjoineen. Sein?ll? hintaluetteloja, muita papereita ja suuri avain. Vinoon nurkassa oikealla vaatekaappi Per?ll? ovi, joka on auki ja vie puotiin, josta n?kyy osa tiskist? ja hyllyist?. Vasemmalla per?llep?in avonainen ikkuna, josta pilkist?? kes?inen maisema. .

ENSIMM?INEN KOHTAUS.

KALLE. : Ostajia.

KALLE. : Tyyne, Tyyne, el? mene, kultaseni -- ei t?nne tule ket??n -- minulla on niin paljon sinulle puhumista -- Tyyne! : Helkkarissa, kun nukuin! Onkohan sinne sill'aikaa tullut ihmisi? puotiin? . Ei ket??n. No, samapa se, eih?n siell? olekkaan mit??n myyt?v??. -- N?in niin hauskaa unta. Tyyne tuli minua tervehtim??n. >>El? sure, Kalle>>, h?n sanoi, >>kyll? min? tulen omaksesi, en v?lit? set? Pummin kiellosta, tulin nyt vaan sinua suutelemaan.>> >>El? mene>>, huusin min?, >>ei t?nne tule ket??n ihmist?, kauppias on kaupungissa.>> Mutta h?n vaan viittasi k?dell??n ja juoksi nauraen pois. -- Voi, voi, jos tuo uni kerran toteutuisi, jos min? saisin h?net -- --! . Nyt sinne tuli joku.

VANHA AKKA : Hyv?? huomenta, hyv?? huomenta! Mit?s Kalle herralle kuuluu? Saisinko nelj?nneskilon kahvia ja puoleksi sokeria? Onpa t?n??n siunattu helle! Ohhoh!

KALLE. Huomenta, huomenta! No, kuinkas se H?ps?l?n muori jaksaa? Hyvin tietysti. Jassoo, vai kahvia ja sokeria? Mutta kun sattui niin hullusti, ettei meill? nyt niit? ole. Loppuivat juuri. Mutta huomenna tulee -- tulee monta, monta s?killist?. Eik? muori tahtoisi pompommeja, niit? meill? kyll? on.

AKKA. Sep? ik?v?t?, sep? ik?v?t?. En v?lit? pompommeista. Tulen sitten huomenna. Herran haltuun, Herran haltuun!

KALLE : Vai huomenna! Paljon kiitoksia! Huomenna voi puoti jo olla suljettu, jos oikein pahasti k?y. Mutta mit? min? sit? ajattelen, seh?n ei olisi mik??n yll?tys. Kunhan nyt vaan saisin tavata Tyynen ja kertoa h?nelle unestani, mutta se peevelin Pummi vahtii h?nt? kuin Kerberus. Voi sit? k?yhyytt? sent??n! -- No, nyt sinne taas joku! Mik? niit? nyt riivaa, ettei saa rauhassa omia asioitaan mietti?!

VANHA TALONPOIKA. P?iv??!

KALLE. P?iv??, p?iv??! Kas kun Isontalon is?nt?kin on liikkeell? t?ss? hikisess? ilmassa! No, mit? sinnep?in kuuluu?

TALONPOIKA : Kiitos! Eip? erin?ist?. Pikanelli? t?ss? olisi niinkuin tarpeen.

KALLE. Vai pikanelli?! Ahaa, vai pikanelliako? Jaa, jaa. Mutta nyt tuli is?nt? niinkuin v?h?n sopimattomaan aikaan. Ajatelkaapas sit?, kun juuri t?n??n kaikki pikanelli loppui, tyystin loppui.

TALONPOIKA. Eik? ole pikanelli?. Mik? kauppa se on, jossa ei ole pikanelli?! Hyv?sti sitten!

KALLE. Mutta eik? saa olla mit??n muuta? Eik? is?nt? huoli pompommeista?

TALONPOIKA. Pompom -- --! Menk?? hiiteen!

KALLE : Niin, semmoistahan tuo nyt on. Eih?n meill? en?? ole muuta kuin pompommeja, vesirinkuloita ja muutamia tyhji? sikarilaatikoita. Ja kumminkin kauppias on reipas ja hauska mies, vaikka t?m? maalle muuttaminen oli h?nelt? tyhm? yritys. Saa nyt n?hd?, voiko h?n mit??n hommata tuolla kaupungissa, h?nell? on suuria tuumia. Mutta mit? tuo kaikki minua liikuttaa? Koetanpas, jos uudestaan nukkuisin ja n?kisin jatkon siihen kauniiseen uneen. . Rupean laskemaan, niin nukun pikemmin. Yksi -- kaksi -- kolme -- nelj? -- viisi -- -- -- . No kuka perhana nyt taas sinne puotiin! Kyll? min? sen pian sielt? l?het?n menem??n. . Ah, mit? n?en min?! Onko se mahdollista! Tyyne!

TOINEN KOHTAUS

Tyyne. Kalle.

TYYNE : Oletko yksin?

KALLE. Yksin, yksin. Tule sis??n, tule sis??n!

TYYNE. En uskalla -- jos joku n?kisi.

KALLE. Ei meit? kukaan n?e, tule nyt -- kauppias on poissa.

TYYNE. Tied?n sen, mutta -- --

KALLE. Kas niin! Sinun t?ytyy! Tyyne kultaseni, kuinka sin? teit minut sanomattoman iloiseksi! Min? n?in juuri unta, ett? tulit t?nne minun luokseni. Ja uni heti toteutui! Mik? odottamaton onni!

TYYNE. Niin, kuulehan! Set? meni virka-asioille siltavoudin kanssa. H?n kehuu viel? t?n??n ottavansa kiinni tuon suuren varkaan, joka kuuluu liikkuvan seudullamme. Koska eiv?t muut ole onnistuneet h?nt? vangitsemaan! Sin? tied?t, kuinka h?n voi kerskata. Minua h?n ankarasti komensi olemaan kotona. Hyv? juttu, ajattelin min?, ja kun h?n oli mennyt, pujahdin takaportista ulos, k?velin t?nne kirkonkyl??n, ajatellen ett? ehk? min? sattumalta tapaisin sinut maantiell?, kurkistin puodin ovesta, oliko siell? ostajia, ja kun se oli aivan tyhj?, niin p??tin kun p??tinkin tehd? sinulle pienen kepposen, kun ei oltu tavattu niin moneen aikaan.

KALLE. Ei sitten kun toissa p?iv?n?. Mutta istu nyt kultaseni!

TYYNE : Vai t?m?k? se nyt sitten on sinun huoneesi? Niin hauska ja n?tti! Ja niin kaunis n?k?ala ikkunasta!

KALLE. Niin, siin? min? usein seison ja katselen teid?n taloonne p?in. Katsos, sielt? n?kyy savupiiput suurten koivujen yl?puolelta! Ja silloin min? aina ajattelen sinua, ett? mit?h?n sin? nyt t?ll? hetkell? toimiskelet? Luetko, istutko pianon ??ress? vai hoidatko kukkiasi?

TYYNE. Ent?s jos juuri par'aikaa aamiaisp?yd?ss? popsisin viilipytty?, ha, ha, ha! -- Mutta sin? sanoit, ett? n?it minusta unta?

KALLE. Niin -- --. Mutta enk? saa tarjota sinulle jotain? Meill? kyll? ei ole t?ss? juuri mit??n, kun ei ole omaa huushollia, mutta ehk? tahtoisit pompommeja?

TYYNE. Kiitos, en nyt v?lit?! Minun t?ytyykin heti menn?.

KALLE. Niin, min? n?in unta, ett? seisoit t?ss? minun edess?ni. Ihka el?v?n?, kuin tuossa nyt, ja niin iloisena ja s?teilev?n?. Ja sitten sin? suutelit minua.

TYYNE. Nyt sin? narraat!

KALLE. En jumaliste, aivan vissiin! Ja sitten sin? puhuit minulle niin kauniisti.

TYYNE. Mit? min? sitten puhuin?

KALLE. Tuosta meid?n tulevaisuudestamme. >>Set? Pummi on kyll? meid?n rakkauttamme vastaan>>, puhuit sin? >>ollen itse varakas tahtoo h?n naittaa minut, kasvattinsa, rikkaalle miehelle, luullen ett? h?n sill? tavoin tekee minut onnelliseksi, mutta olemmehan nuoria, voimmehan odottaa eik? set? ikuisesti voi vastustella>>, sanoit sin?. >>Ja saat n?hd?>>, sanoit, >>ett? asiat kyll? selvi?v?t nopeammin kuin voimme ajatellakaan.>> Niin sin? puhuit, kultaseni.

TYYNE. Ja miks'ei se niin voi k?yd?kin?

KALLE. Niin, aina sin? katselet el?m?? niin valoisalta kannalta. Mutta ennenkuin min? saan semmoisen paikan, ett? voimme menn? yhteen, niin -- --.

TYYNE. Niin mit??

KALLE. Niin, seh?n juuri on minun suurin suruni. Eik? sinun rakkautesi sill'aikaa laimene ja etk? sin? kyll?sty minuun?

TYYNE. Niin, eip? sit? niin varmaan tied?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet