Read Ebook: Torchy As A Pa by Ford Sewell

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1660 lines and 73812 words, and 34 pages

Produced by: Tapio Riikonen

SEIKKAILIJOITA

Romaani

Kirj.

REX BEACH

Suomennos englanninkielest?

Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Kirja, 1923.

SIS?LLYS:

ENSIMM?INEN TAPAAMINEN.

Glenister silm?ili satamaa, joka v?lkkyi ankkuroituneitten laivojen valossa, ja sitten niit? pyk?l?isi? vuorenhuippuja, joiden reunaviiva kuvastui ter?v?n? taivasta vasten. H?n hengitti t?ysin siemauksin suolan kyll?st?m?? ilmaa, ja h?nen syd?mens? sykki nuorukaisvuosien voimakkaassa tahdissa.

"Ah, t?m? on ihanaa -- suurenmoista!" h?n mutisi. "Ja t?m? on lopultakin minun maatani -- omaa maatani, kuuletko, Dex. T?m? n?lk? p??st? pohjanmaille ik??nkuin t?ytt?? koko olemukseni. Se panee minut kasvamaan. Paisumaan."

"Varo, ettet r?j?hd?", huomautti Dex kuivasti. "Olen tavannut ihmisi?, jotka vuoristoilma on p?ihdytt?nyt tukkihumalaan. ?l? vainen paisu liian yksipuolisesti."

Dextry alkoi j?lleen ?kki? tupruttaa piippuaan, jonka vastenmieliset savukiehkurat liiankin pian h?lvensiv?t vaaran, joka sis?ltyi raikkaan meri-ilman voimaa uhkuviin ominaisuuksiin.

"Lempo perik??n mokoman katkun!" irvisteli nuori mies. "Sinut pit?isi vied? karanteeniin."

"Parempi on tuoksua kuin mies kuin parpattaa kuin lapsi. Sin? turmelet hetken, joka pit?isi uhrata hiljaisiin mietiskeiyihin, joutavilla purkauksillasi luonnon kauneudesta, kun sinun kauneustajusi ei riit? k?sitt?m??n hyv?n tupakkalajin ihanuutta."

Toinen naurahti, j?nnitti leve?n rintansa ja kohotti pime??n lihaksiset k?sivartensa ik??nkuin niiss? olisi asunut k?ytt?m?tt?m?n voiman liikavarasto.

Miehet k?veliv?t hitain askelin laituria pitkin. Heid?n edess??n lojui "Santa Maria" valmiina syd?ny?naikaan nostamaan ankkurinsa. Taampana uinui Unalaska Beringinmeren usvissa. Miss? viikkoa aikaisemmin yst?v?llisesti silm?? iskien alkuasukkaat olivat syviin vuorenhalkeamiin levitelleet turskiaan kuivumaan, siell? nyt majaili lauma kullankaivajia matkalla uuteen Eldoradoon. Heit? oli tullut tuhansin kuin hein?sirkkaparvi ja he olivat asettuneet Smoke Sean rannoille ja odottelivat j?itten l?ht??, joka p??st?isi heid?t l?htem??n luvattuun maahan -- uuteen Nomeen, jossa ihminen rikastuu yhdess? ainoassa y?ss?.

Kyl?n takana kohoavat sammalpeitteiset kunnaat olivat reunatut tihe?ll? hautajonolla. Siell? makasivat ne monet onnentavoittelijat, jotka olivat kuolleet edellisen? syksyn?, kun muuan tarttuva tauti raivosi t?ll? maankolkalla. Mutta mit?p? siit?! J?ljelle j??neet kertoivat, ett? t??ll? v?lkkyi kultaa hiekassa, ja uusia laumoja oli virrannut menneitten tilalle. Glenister ja Dextry olivat l?hteneet Nomesta edellisen? syksyn? -- Glenister ankaran kuumeen kynsiss?. Nyt he tekiv?t paluuta omaan maahansa.

"T?m? ilma verest?? minussa kaikki elimelliset vaistot j?lleen", aloitti Glenister puhelun uudelleen. "Kaupungeista p??sty?ni muutun villi-ihmiseksi. Minut valtaa alkuihmisen vanha vietti -- taistelunhimo."

"Saat ehk? tilaisuuden tyydytt?? sen."

"Kuinka niin?"

"Niin, nyt saat' kuulla. Aamulla tapasin Mexico-Mullinsin. Muistathan kai vanhan Mullinsin? Miehen, joka halusi saada valtaussopimuksen Anvil Creekiin viime suvena."

"Eth?n vain tarkoita sit? parkusuuta, jonka pojat olivat lynkata sen vuoksi, ett? h?n aikoi vallata toisen maaosuuden?"

"Juuri h?nt?. -- 'Kuuntele nyt tarkoin mit? sinulle haastan', virkkoi h?n minulle. 'Mink?arvoinen on suunnilleen valtauksesi?' -- 'En osaa tarkalleen sanoa', vastasin. 'Jos se antaa mit? lupasi viime syksyn?, pit?isi minun saada siit? miljoona.' -- 'Paljonko aiot huuhtoa t?n? kes?n??' -- 'Noin nelj?sataatuhatta, jos onni on my?t?inen.' 'Bill', sanoi h?n, 'piru on irti, ja sinun t?ytyy vartioida kaivostasi kuin vartioisit kalkkarok??rmett?. ?l? salli lemmonkaan pist?? kynsi??n siihen, sill? silloin saat sanoa hyv?stit omallesi!' -- 'Mit? tarkoitat?' kysyin. -- 'En voi sanoa enemp??. Kiedon nuoran kaulaani, kun olen n?inkin paljon ilmaissut. Olet kelpo poika, Bill, ja min? olen peluri, mutta sin? pelastit kerran henkeni, enk? min? soisi sinun joutuvan onnettomuuksiin. ?l? herran t?hden anna heid?n anastaa kaivososuuttasi, siin? kaikki mit? voin sanoa.' -- 'Kenen heid?n? Kongressi on antanut meille tuomarit, tuomioistuimet ja poliisit --', aloitin. -- 'Sep? se juuri onkin. Kuinka voit niist? voittajana selviyty?? Sinne tulee mies, jonka nimi on Mac Namara. Varo h?nt?. Enemp?? en voi sanoa. ?l? p??st? heit? k?siksi kaivokseesi.' -- Siin? kaikki mit? sain h?nest? irti."

"P?ty?! Mies on p?hk?hullu! Haluaisinpa n?hd? miehen, joka yritt?? vallata meilt? Midaksen! Siit? ei tulisikaan liian ik?v?? leikki?."

Glenisterin puhelun katkaisi "Santa Mariasta" kuulunut pillin vihellys.

"On aika menn? laivaan", sanoi Dextry.

"Seis, mit? tuo oli!" kuiskasi toinen.

Ensin he kuulivat vain jotakin liikett? h?yrylaivan kannelta, sitten kuului vedest? vallan heid?n altansa airojen natinaa ja varova kuiskaava ??ni, joka sanoi:

"Seis, hyvin soudettu!"

Pime?st? sukeltautui esiin vene ja ty?ntyi rannalle heid?n kohdalleen. Muuan henkil? nousi veneest? ja alkoi kavuta laiturille vievi? portaita yl?s. Heti sen j?lkeen muuan toinen vene, joka ilmeisesti ajoi edellist? takaa, t?ks?hti rantaan aivan sen taakse.

Kun pakeneva oli ehtinyt miesten luo, jotka laiturilta tarkkailivat ajojahdin kulkua, huomasivat n?m? kummakseen, ett? se oli nuori nainen. H?n l??h?tti, kompastui juostessaan ja olisi kaatunut, ellei Glenister olisi eh?tt?nyt apuun ja auttanut h?nt? jaloilleen j?lleen.

"?lk?? antako heid?n saada minua kiinni!" l??h?tti nainen.

Glenister k??ntyi ?llistyneen? ja kysyvin ilmein toveriinsa p?in, mutta huomasi samassa, ett? t?m? oli astellut maihinnousupaikalle, vainoojien par'aikaa yritt?ess? kavuta rannalle.

"Hei .- miehet! Pysyk?? alallanne, muutoin potkaisen kallonne puhki!"

Dextryn ??ni oli ter?v? ja h?nen kookas vartensa kohosi uhkaavana alhaalla kapuavien miesten yl?puolella.

"Pois tielt?! Tuo nainen on karannut", sanoi mies, joka oli p??ssyt jo portaille.

"Ilmeisesti."

"H?n on rikkonut karant --"

"Vaiti!" keskeytti toinen. "Aiotko kuuluttaa sen kaikelle maailmalle? Tielt? pois, kirottu p?ssinp??! Kiivetk?? yl?s, Thorsen!"

Thorsen tarrasi laiturin reunaan ja yritti viskautua yl?s, mutta i?k?s kullankaivaja, jonka viha oli kuohahtanut, painoi jalkansa lujasti h?nen sormilleen, ja merimies hellitti otteensa pahasti parkaisten ja vei toisenkin miehen pudotessaan alas.

"T?t? tiet?, tule per?ss?!" huudahti h?nen toverinsa ja l?hti juoksemaan pitkin rantaa laiturin toiseen p??h?n.

"On parasta, ett? kiiruhdatte tiehenne, hyv? neiti", huomautti Dextry. "Nuo ovat paikalla minuutin kuluttua."

"Niin, niin! Pit?k??mme kiirett?. Minun t?ytyy p??st? 'Santa Mariaan'. Laiva l?htee tuossa tuokiossa. Tulkaa!"

Glenister naurahti ik??nkuin h?n olisi huomannut naisen sanoissa jotakin huvittavaa, mutta ei liikahtanut paikaltaan.

"Alan kohta olla liian vanha ja kankea juoksemaan", sanoi Dextry ja riisui takkinsa, "mutta my?nn?n, etten ole liian vanha nauttimaan pikku huvituksesta, kun tilaisuus sellaisen suo v?h?isen tiimellyksen muodossa." H?n liikkui ketter?sti, vaikka nuori tytt? puolipime?ss? saattoi n?hd?, ett? h?nen tukkansa oli hopeanvalkoinen.

"Mit? te aiotte?" kysyi h?n miehelt?.

"Menk?? te vain pois tielt?; me aiomme aloittaa pienen leikin heid?n kanssansa, kunnes olette ehtinyt laivaan."

He siirtyiv?t laiturin toiselle puolelle satamamakasiinin eteen suojatakseen selk?ns?. Nuori tytt? seurasi heit?.

J?lleen kuului laivalta merkkisoitto ja komentohuuto: "Per?touvi irti!"

"Ah, laiva l?htee ilman meit?", kuiskasi nuori nainen, ja syyst? tai toisesta Glenister sai sen k?sityksen, ett? tytt? pelk?si sit? viel?kin enemm?n kuin takaa-ajajia, joitten askeleet jo kuuluivat varsin l?helt?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet