Read Ebook: Muuan suomalainen soturi Kristiina kuningattaren aikakaudella by Jahnsson Evald Ferdinand

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1349 lines and 64753 words, and 27 pages

MUUAN SUOMALAINEN SOTURI KRISTIINA KUNINGATTAREN AIKANA

Historiallinen romaani

Kirj.

EVALD FERD. JAHNSSON

Werner S?derstr?m, Porvoo, 1884.

Suurelle runoilijallemme "V?lsk?rin kertomusten" kuululle kirjoittajalle

Zachris Topelius'elle

omistaa kunnioituksen osoitteeksi n?m?t kyh?elm?ns? n?yryydell?

tekij?.

LUKIJALLE:

En tahdo salata teilt?, kunnioitettavat lukijat, ett? raskaalta tuntuu is?n syd?mess?ni t?n? hetken?, jolloin t?m? nuori soturi l?htee sotaan ja taisteluun. Kuinka monta monituista ajatusta sent??n yhtehen yhtyy saadaksensa mielt?ni sytt? mustemmaksi! Mill? menestyksell? on tuo poika taisteleva? Hyv?ll? vai huonollako? Tuleeko h?nest? peloton aseiden kantaja vai kehno pelkuriko? Ahdistanevatko viholliset h?nt? niin ankarasti, ett? h?nen voitettuna h?pe?ll? t?ytyy l?hte? k?p?l?m?keen? Taikka ehk?p? h?n palajaa kotiansa haavoitettuna, raajarikkona, raukkana? Tokko h?n matkallansa tapaa ainoatakaan yst?v??? Rient?neek? h?nt? vihollisten h?tyytt?iss? ainoakaan uskollinen toveri avuksi? -- Kas tuossa kysymyksi?, joista milt'ei jok'ainoa ole omansa pusertamaan tuskan hike? is?n otsasta, vuodattamaan myrkky? h?nen mieleens?! -- Ja ent?s, kuinka ankara tuo taistelu, jonka h?nen tulee kest??! Voi, nuo ovat todellakin vaarallisia vihollisia, nuo arvostelijat -- eritt?inkin ne heist?, joita tavallisesti kutsutaan "kritikasteiksi". Viimemainitut ovat saaneet monen nuoren soturin hengelt? pois. He pyyt?v?t, ylenm??rin ter?v?ksi hiotuita aseita k?ytt?m?ll? sek? tylyj? ja kohtuutta puuttuvia rynn?kk?j? tekem?ll?, osoittaa olevansa oikein aika uroita. -- Mutta jos nyt sotaan l?htev?n poika-raukan kuitenkin toistaseksi onnistuisi s?ily? jotenkin ehe?n?, v?h?ss?kin m??r?ss? voittaen yleis?n suosiota, niin on aikomukseni l?hett?? h?nelle avuksi nuoremman veljen, liitt?m?ll? t?h?n kertomukseen toisen, nimell?: "Muuan suomalainen soturi kuningas Kaarle X Kustaan aikakaudelta."

Kunnioituksella

"K?vitk? kirkossa t?n??n, Jakobsson?"

"Kyll? k?vin isossa kirkossa, Pertti M?nsson. Sinunkin olisi pit?nyt tuleman kuuntelemaan Fors'in herra Kristofferia! H?nen vertaistansa pappia ei ole milloinkaan l?ytynyt S?rmlannin maakunnan rajojen toissa puolla!"

"Ent?s meid?n Emporagrius? Mit?p? tuumailet h?nest?? Luulisin toki ett? h?ness?kin on miest? p?hkin?it? naksahuttamaan! Peijakas, millainen ??ni h?nell? on!... ja ent?s sanat sitte, jotka h?nen suustansa virtana valuvat!"

"No no Pertti M?nsson ... ei mit??n moitteen muotoista h?nest?k??n ole sanottavaa, eip? suinkaan! Kyll? h?n laulaa nokkansa mukaan, h?nkin ... ja tunnustaa t?ytyy, ett'ei h?nen nokkansa olekkaan mik??n kehno nokka ... mutta Kristoffer herra on kuitenkin kaikista Jumalan sanan julistajista etevin, sen vakuutan kautta is?ni autuuden! H?n sulkee puheesensa niin paljon ruutia, ett? sill? voisi r?j?hytt?? ilmaan kaikki valtakunnan neuvokset ja muut ylimykset!"

"Aivan niin Jakobsson ... enh?n sit? kiell?. Olenkin kuullut hoettavan yht? ja toista h?nen t??np?iv?isest? saarnastansa. H?n lienee oikein kelpo lailla l?yl?hytt?nyt saunan kiuasta?"

"Tekip? niin, siit? voit olla vakuutettu! Kuningatar oli itse kirkossa ja sai, kuten sanotaan, totuuden suorastaan vasten naamaansa. Ett? se pippurilta maistui, sen saattoi ken hyv?ns? n?hd?, joka otti huomatakseen, kuinka pahasti h?n v??nteli suutansa ja kasvojansa. Esipuhe oli Mattheuksen viidennest?toista --"

"Kenties muistatkin kaikki tyyni?"

"En juuri sanasta sanaan, mutta tarkoitus oli se, ettei sovi ottaa leip?? lapsilta koirille heitett?v?ksi. -- Ymm?rr?tk? pistopuhetta?"

"Luulen ymm?rt?v?ni. Lapsilla h?n tarkoittaa vapaasukuisia."

"Aivan niin, Pertti M?nsson; tuon sanoi Kristoffer herra milt'ei ihan suoraan. Mutta me kaikki aatelittomat olemme koiria, joille kuningattaren ei sovi heitt?? leiv?n muruakaan! Sit? h?n ei -- Jumala sen h?nelle kostakoon -- ole tehnytk??n! Kristoffer herra kutsui h?nen tuomiolle Jumalan tuomioistuimen eteen ja toden totta on, ett? kuningattaren lienee vaikea p??st? sis?lle taivaan porttiloista, ell'ei vanha ukko Pietari ota h?mm?sty?kseen ranskalaisista korupuheista! O diabl' -- niinkuin kreivin palvelijoilla on tapana huutaa -- me ja valtakunta ovat hukkaan menem?isill?ns?!"

"Hiljaa Jakobsson!... Tuollaisesta puheesta saattaisivat asettaa sinun korkeaan kunnia-asemaan Norrmalm'illa!"

Miesten keskustelu p??ttyi t?h?n syyst?, ett? heit? vastaan tulla tulvaili joukko kerj?l?isi?, kasvoiltaan kalpeita, r??syihin puetuita ihmisi?, jotka haikeasti valittavalla ??nell? anoivat heilt? almua, ja vaikka ?yrinki arvoista. Kerj?l?isten oli sek? n?lk? ett? my?s vilu, sill? nyt oltiin syyskuussa ja ilta oli kolkko ja kylm?, synkill? pilvill? peitetylt? syys-taivaalta tipahteli tuon tuostakin raskaita sadepisaroita. -- Luultavasti olivatkin meid?n molemmat matkustajamme siit? syyst? nostaneet yl?s takkinsa kaulukset, jotta heid?n kasvonsa olivat puoleksi peitossa, ja muutenkin suurella huolella k??riytyneet lyhyk?isiin nuttuihinsa. Nyt oli heid?n pys?htyminen, sill? kerj?l?isjoukko sulki heilt? tien. Tukholman kaupungissa ei siihen aikaan -- t?m? tapahtui vuonna 1650 -- yleisesti l?ytynyt leveit? katuja; t?m? katu, jota my?ten Jakobsson ja M?nsson kulkivat tullaksensa Norrbro nimiselle sillalle oli mit? kapeimpia.

Kerj?l?iset huusivat vaikeroiden: "Antakaa meille Vapahtajamme armahtavaisuuden t?hden roponen! Meill? ei ole mit??n sy?t?v??!" taikka: "Ell'ei joku kristillinen ihminen meit? armahda, niin kuolemme n?lk??n!" j.n.e. Siin? sai kuulla monellaista ??nt?, ??nt? haikeata, syd?nt? s?rkev??. Siin? puhuttiin sek? ruotsin ett? suomen kielt? ja n?it? molempia kieli? monilla monituisilla eri murteilla. Eri suunnilta, eri maakunnista olivat n?m?t onnettomat tulleet p??kaupunkiin.

Tuo oli kova vuosi, tuo vuosi 1650. Sama surullinen maine on sen edell?k?vi?ll?kin, vuodella 1649. N?l?n tuska oli sangen suuri kaikkialla Ruotsin valtakunnan pohjoisimmissa maakunnissa, suurin silloin, niinkuin tavallisesti ainakin, Suomessa. Vaikka meid?n maassa pettua ahkerasti ja s??st?m?tt? sekoitettiin Jumalan niukalla mitalla antaman viljan sekaan, ei leip?? kuitenkaan riitt?nyt, vaan suuren osan maan asukkaista oli muuttaminen maasta pois. Muutamat l?htiv?t Ven?j?lle; mutta suurin osa heist? pyrki Ruotsin maalle, jossa heid?n toiveensa p??st? parempien p?ivien perille kyll? surullisella tavalla pettyi.

Mutta palatkaamme Jakobsson'in, M?nsson'in ja kerj?l?isten luo.

"Me emme taida auttaa teit? -- sanoi ensin mainittu. -- Mutta k?yk??tte linnaan pyyt?m??n kuningattarelta apua! -- H?nell? on ylt?kyll?isesti t?m?n mailman tavaraa, h?nelle on helppo asia m??r?t? teille riitt?vi? el?ke- ja muona-varoja."

"Meilt? on p??sy linnaan kielletty. Me emme saata pyrki? kuningattaren puheille" -- valitti joku joukosta.

"Niin menk??tte vanhan valtiokanslerin luo! -- v?itti Jakobsson -- Taikka valtakunnan rahavaraston hoitajan luo! Heid?n toki pit?? voida jakaa teille jonkun pienen osueen niist? runsaista veroista, joita me vuosittain olemme valtiolle maksaneet ja ovathan ne miljonat heid?n talletettavinansa, jotka Ruotsi voitti viime rauhassa. Min? rohkenen arvella ett? niit? pit?isi k?ytett?m?n kansan hyv?ksi."

"Nuo korkeat herrat eiv?t pid? meist? v?hint?k??n huolta eiv?tk? salli ett? l?hestymme heit?! -- intti er?s vanha harmaap?? ukko, joka vavisten vilusta ja vanhuudesta seisoi sauvaansa nojaten.

"Sin? puhut liian rohkeasti!" -- kuiskasi Pertti M?nsson varoittaen kumppaninsa korvaan.

Matalammalla ??nell? vastasi Jakobsson: Ole huoletta! Min? olen kuullut itse Niilo Niilonpojan puhuvan rohkeammin, paljonki rohkeammin!"

"Toki olit v?h?ll? joutua pulaan maaliskuun leikiss?. Oletko jo unhottanut..."

Kerj?l?iset katsoivat h?mm?stynein? puhujaan ja v?istyiv?t syrj??n, kun h?n, painettuansa hattunsa syvemm?lle silmille, alkoi astua eteenp?in. Pertti M?nsson seurasi h?nt?. H?nkin oli saanut k?sille kukkaronsa ja antoi sivumenness??n rahoja kerj?l?isille.

??neti jatkoivat tuttavamme matkaansa Norrbro nimiselle sillalle. Ehditty?ns? sille kuulivat he et??ll? meluavaa ??nt?.

"Mit?p? tuo melu merkinnee?" -- sanoi Pertti M?nsson v?h?n pel?styneen? ja pys?htyi tarkemmin kuuntelemaan.

"Eteenp?in mars, pelkuri! Eih?n meill? ole aikaa j??m??n kaikenmoista mehil?isten meteli? kuuntelemaan!" -- lausui Jakobsson harmistuneena.

"Voitko arvata, mist? syyst? tuolla noin melutaan?" -- kysyi Pertti M?nsson l?htien astumaan eteenp?in.

"Paljasta joutavaa, mutta voipa siit? synty? muutakin kuin ainoastansa joutavaa." --

"Selit? selvemmin! Tied?th?n vanhastansa, ettei minussa ole arvoituksien selitt?j??."

"Kuuleppas siis... Er?s ylimys viett?? h?it?ns? ja jotta nyt kaikki olisi niinkuin oleman pit??, niin t?ytyy 'roistov?enkin' saada osansa. Aivan paikallaanhan on tuo ... on! Eik? muutaman oluttynnyrin ja viinakannun hinta paljon paina sen miehen kukkarossa, jolle kuningatar naimalahjaksi antaa 56 tilaa Suomessa! Kuule, kuule kuinka 'roistov?ki' kirkuu: se nyt kiitt?? kestityksest?. Mutta kyll? nuo oivalliset viinatorvet minun toimestani viel? t?n? iltana soittavat toista nuottia!"

"Merkillist? ettet sin? milloinkaan taida puhua aatelismiehist? katkeruudetta ja mielikarvaudetta --"

"Siit? suu puhuu mist? syd?n on t?ynn?" -- sanoi Jakobsson pudistellen nyrkki?ns?.

"Mutta pit??h?n moni heist? meid?n puoltamme. Skytte esimerkiksi."

"Hm -- sinun kanssas ei pid? kiistell? vapaasukuisista. -- Kuka heist? t?n?p?n? viett?? h?it??n?"

"Hiljaa kaikin mokomin!" -- varoitti Pertti M?nsson -- "Sin?h?n naurat niin kovasti ett? katu allamme t?risee. Tuollaista valtiollista naurua kamariherroista pit?? v?ltt??." --

"Valtiollista naurua kamariherroista! voithan sin?, veikkoni Pertti, kekseli?isyydess? vet?? vertoja itse kuningattarelle! Valtiollista naurua kamariherroista! Kautta sieluni, eih?n se ole huono lauseparsi!" -- Jakobsson purskahti entist? makeampaan nauruun.

Pertti M?nsson katseli levottomasti ymp?rillens?. Toverinsa nauruhimon ohitse menty? lausui h?n: "Nauruasi hauskempi olisi kuunnella kertomusta tulevasta parikunnasta. Ken on morsian?"

"Vai h?nk?! Min? olen n?hnyt h?nen kerran taikka kaksi kirkossa; h?n on ihmetytt?v?n kaunis, milt'ei yht? kaunis kuin Ebba Sparre." --

"Rikkaimpana kaikista t?m?n kaupungin nuorista naisista h?n kumminkin on pidett?v?, sill? h?n on is?ns? ainoa lapsi ja perillinen" -- sanoi Jakobsson.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet