Read Ebook: Muuan suomalainen soturi Kristiina kuningattaren aikakaudella by Jahnsson Evald Ferdinand

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1349 lines and 64753 words, and 27 pages

"Rikkaimpana kaikista t?m?n kaupungin nuorista naisista h?n kumminkin on pidett?v?, sill? h?n on is?ns? ainoa lapsi ja perillinen" -- sanoi Jakobsson.

"Kaiketi on h?nen is?ns? nuo m??r?tt?m?t aarteensa voittanut sodassa" -- arveli Pertti M?nsson.

"Niin on. -- Senp?t?hden moni v?itt??kin, ett? jos tuhansien munkkien ja nunnain yhdistetyt kiroukset jotain voivat saada aikaan, niin eiv?t n?m?t tavarat saata tulla h?nelle siunaukseksi" -- s?isti Jakobsson. He olivat nyt ehtineet Drottninggatan nimisen kadun kulmaan, jossa he poikkesivat mainitulle kadulle. Melu ja h?lin? kuului nyt l?hemm?lt?, sill? t?m?n kadun varrella sijaitsi kenraalin palatsi.

Sen ulkopuolelle, kadulle, oli suuri joukko ihmisi? kokoontunut. Muutamat heist? tirkistiv?t uteliaasti salin kirkkaasti valaistuihin, koreasti koristettuihin ikkunoihin, joiden ohi juhlapukuihin puetuita h??vieraita tulvaili edestakaisin, toiset ja useammat heist? olivat ahkerassa sy?misen ja juomisen toimessa, oikein ahnaamalla k?yden ruokavarojen ja viinojen kimppuun. N?it? oli tuon ajan tavan mukaan runsain m??rin tarjona alhaisemman ja k?yhemm?n kansan nautintohimon tyydytt?miseksi.

Ett? viinapikareita ja olvihaarikoita ahkerasti kallisteltiin, sen saattoi p??tt?? siit?, ett? h?lin? ja huudot joka hetki kiihtymist??n kiihtyiv?t. T?ss? muutamat riiteliv?t, toiset tuossa nauroivat laskien pilkkaa ja ivaa samaan aikaan kuin muutamat joukosta t?ytt? kurkkua hurrasivat; kenenk? kunniaksi, siit? oli t?ss? melskeess? mahdoton saada selkoa.

Ahdinko kadulla oli niin suuri, ett? vaivoin p??si kulkemaan v?kijoukon l?vitse. Mutta sek??n ei onnistunut muille kuin niille, joilla oli vahvat k?sivarret tien avaajina. T?m?n kohta tajusivat toverimme Jakobsson ja M?nsson. He pys?htyiv?t tutkimaan milt? kohdalta he helpommin voisivat jo mainitulla tavalla raivata itsellens? tiet?. Ett'ei uteliaisuus ollut johdattanut heid?n askeleitansa t?nnep?in, sen saattoi n?hd? siit?, ett'ei tuo muhkea, valaistu palatsi ensink??n vet?nyt heid?n huomiotansa puoleensa. Eiv?t he my?sk??n pyrkineet ruoka- ja viinap?ytien luo. Sen sijaan he suurella huolella tarkastelivat kansaa ja eritt?in n?kyi Jakobsson'ista, ett? h?n j?nnitti kaikki kuulohermonsa voidaksensa kuulla mit? t??ll? tuumailtiin ja puhuttiin.

Tuossapa seisoi mies, joka ylist?m?ll? puhui kuningattaren onnellisesta hallituksesta ja siit? ?idillisest? huolesta, jonka h?n aina oli osoittanut alammaisiansa kohtaan; h?n muistutti kuulijoitansa siit? kunniarikkaasta rauhasta, jota kansa nyt nautti, ja kertoi lopuksi monilukuisilla korusanoilla, mitenk? kuningatar juuri viime aikoina valtakunnan nyt koossa oleville s??dyille oli antanut sellaisia lupauksia ja tehnyt sellaisia tarpeenmukaisia my?nnytyksi?, ett? Ruotsin valtakunnan onni ja loistoisuus niiden kautta kaikiksi ajoiksi oli t?ydellisesti ta'attu. H?nen puoleksi p?ihtyneet kuulijansa ilmoittivat raikkailla huudoilla mieltymyst?ns? kuningattareen. -- Jakobsson tunsi puhujan olevan er??n hovin palkkaaman vakojan. H?n l?hestyi miest? ja juuri samassa kuin t?m? alkoi visert?? uutta ylistysvirtt? kuningattaren kunniaksi astui h?n ik??nkuin ep?huomiosta h?nen varpaillensa. Ylistysvirsi j?i nyt sikseen, vaan sen sijaan p??si niin kime? valitushuudahdus miehen huulilta, ett? se hetkeksi veti kaikkein l?sn'olijain huomion puoleensa.

Jakobsson tunkeutui kiireesti edemm?ksi er??n toisen joukon luo. Siin? toimitti muuan melkoisesti v?kevi? juomia nauttinut roteva ja vahvann?k?inen porvarin renki puhujan tointa. H?n kirosi voimainsa mukaan valtakunnan aatelittomia s??tyj?, koska eiv?t viel? olleet p??tt?neet "kerrassaan pitki? puheita pit?m?tt? silpoa pirstaleiksi kaikki aatelismiehet". He ovat -- niin vakuutti puhuja -- syyp??t kaikkeen onnettomuuteen ja kurjuuteen, mit? l?ytyy valtakunnassa "Jokaisen rehellisen kansalaisen velvollisuus on vihata, viel?p? surmata heid?t! Naapurinsa koiraa saapi s??li?, mutta ei aatelismiehi?!" -- Lopuksi vahvisti tuo valtioviisas porvarin renki puheensa senkin seitsem?ll? valalla.

Sellainen puhe oli Jakobsson'ille mieliksi. H?nen huulensa vet?ytyiv?t tyytyv?iseen hymyilyyn ja h?n jupisi itseksens?: "Vilja on tuleentumaisillansa, leikkuun aika pian l?hestyy." Sitte k??ntyi h?n katsomaan, oliko Pertti M?nsson seurannut h?nt?. Huomattuansa toverinsa seisovan aivan h?nen selk?ns? takana lausui h?n h?nelle: "Nyt on meid?n aika l?hte?."

"L?htek??mme vaan. T?ss? todella onkin oikein pirullinen ahdinko!" -- vastasi Pertti M?nsson.

"Ole siis valmiina seuraamaan minua" -- sanoi Jakobsson ja ojensi k?sivartensa niit? k?ytt??kseen muurinmurtajina.

Mutta ennenkuin h?n t?t? murtamisty?t?ns? alkoi huusi h?n korkealla ??nell? porvarin rengille: "Sin? olet puhunut aivan niinkuin is?nmaatansa rakastavan miehen tulee puhua. Meid?n t?ytyy v?ltt?m?tt?m?sti kukistaa koko aatelisto! Lis??m?ll? tahdon liitt?? t?h?n lauseeseni senkin muistutuksen, ett? ell'emme pian p??se tuosta kevytmielisest?, tuhlaavasta kuningattaresta ja h?nen jumalattomasta seurueestansa, ell'emme pian saa prinssi? herraksemme ja kuninkaaksemme, niin on hukka ja perikato k?siss?mme. El?k??n prinssi Kaarle Kustaa!"

Kaikkein silm?t k??ntyiv?t nyt sit? suuntaa kohti, miss? Jakobsson seisoi, huomatakseen, kuka tuo ylen rohkea puhuja olikaan, joka n?in r?yhke?sti uskalsi parjata itse majesteettia, mutta h?n oli jo poissa. Ainoastaan kiivaat kiroukset ja haikeat valitushuudot osoittivat sit? rataa, jota my?ten h?n kelvollisten muurin-murtajiensa avulla oli kulkenut halki v?kitungoksen.

"Min? en milloinkaan tule autuaaksi, ell'et sin? t?h?n aikaan ensi tulevana vuonna roiku hirsipuussa!" -- ?nkk?si Pertti M?nsson heng?styneen? p??sty??n toverinsa kanssa v?kijoukon l?pi.

"?l?p?s tee tuollaisia kevytmielisi? valoja, sill? seuraus niist? on oleva se, ett'et milloinkaan tule autuaaksi. Kun olet heimolaiseni, niin tuo olisi kyll?kin ik?v? seikka minulle!" -- vastasi Jakobsson nauraen.

Niin kiivaasti ja sellaisella vihalla ja mielenliikutuksella oli Jakobsson puhunut, ett? h?nen t?ytyi pys?hty? keskell? lausettansa henke?ns? vet??kseen.

Toverinsa innokkaasta puheesta v?h?n rohkaistuna loihe Pertti M?nsson lausumaan: "Kyll? sin?, veli kulta, puhut totta, kyll? asiain laita niin surullinen on, mutta emmeh?n me voi mit??n tehd? niiden paremmalle kannalle saattamiseksi."

"Emmek? voisi! -- huudahti Jakobsson kiivaasti -- ?l? sano niin! Me voimme ahkerasti yll?pit?? ja kohentaa sit? tyytym?tt?myyden kipen??, joka kytee kansan povessa, uhaten pian t?ysitulena nousta taivaan ilmoille, ja me saatamme huutaa ja sanomalla sanoa kansalle mitk? sen ammoisilta ajoilta esi-isilt? perityt oikeudet ovat. Kun kerta olemme saaneet kansan t?ydelliseen oikeuksiensa tuntemiseen, niin olemme samassa p??sseet voitolle: me olemme nimitt?in silloin tulleet tarpeeksi v?keviksi vaadittaissa k?ytt?m??n v?kivaltaa, niin ett? voimme panna valtiolliset tuumamme toimeen kuningattaren ja aatelisherrain tahtoakin vastaan. Mutta meid?n ei pid? v?sym?n tien keskitienoilla. K?rsiv?llisesti t?ytyy meid?n sytytt?? hiili hiilen, sysi syden per?st?: kyll? t?m? t?ll? tavalla kohentamamme kipin? v?hitellen paisuu polttavaksi tuleksi, liekiksi leimuavaksi; -- ehk? pikemmin kuin aavistammekaan."

"Hm" -- jupisi Pertti M?nsson ??nell?, joka selv?sti todisti, ett'ei h?n luottanut Jakobsson'in tulevaisuuden toiveisin.

Samassa he poikkesivat er??lle sivukadulle ja pys?htyiv?t, muutamia satoja askeleita sit? pitkin k?yty?ns?, er??n ikivanhan, kaksikerroksisen kivest? tehdyn talon edustalle. Kadun puolella olevat puolipy?re?t kiviportaat osoittivat, ett? huoneuksen alikerrassa l?ytyi kauppapuoti. Mutta puodin ovi oli suljettu ja suljetut olivat my?s ikkunat verrattoman suurilla tammisilla luukuilla, jotka eiv?t suoneet pienimm?nk??n valon s?teen tunkeuvan huoneista kadulle. Portti oli tehty veist?m?tt?mist? honkahirsist?, joita vahvat rautasiteet yhdistiv?t toinen toisiinsa. Paksussa rautarenkaassa riippui suuri portinkolkutin.

Jakobsson tarttui kolkuttimeen ja koputti sill? kolme kertaa porttia vastaan.

"Onko sinun aikomuksesi kutsua kaikki l?hitienoilla asuvat ihmiset t?nne, koska niin ankarasti kolkutat?" kysyi Pertti M?nsson h?mm?styneen?.

"Se kai, mik?s muuten" vastasi Jakobsson nauraen.

Hetken kuluttua kuului askelten ??ni portin holvissa, avain pistettiin lukkoon ja kierrettiin ymp?ri, jonka j?lkeen portti, kire?sti r?tisten saranoillansa, aukeni.

Jakobsson'in ja Pertti M?nsson'in astuttua sis??n suljettiin portti taas.

Talon pihalta k?mpiv?t molemmat toverit pilkko-pime?n k?yt?v?n kautta yl?s huoneuksen ylikertaan. Vaivalla sinne ehditty?ns?, aukaisivat he k?yt?v?n perukassa l?ytyv?n oven ja astuivat sis??n er??sen saliin. T?t? suurta, mutta matalaa huonetta valaisivat hyvin vaillinaisesti muutamat kynttil?t er??ll? pitk?ll? p?yd?ll? l?hell? per?sein??. P?yd?n ymp?rill? istui kolme miest?, joista yksi, joka arvattavasti oli talon is?nt?mies, kiiruhti voimakkaalla k?den-ly?nnill? tervehtim??n tulijoita terve-tulleiksi.

Ennenkuin jatkamme kertomusta pit?? meid?n l?hemmin tarkastaman n?it? saliin kokoontuneita miehi? ja luomme ensiksi huomiomme Jakobsson'iin. Vartaloltaan oli h?n eritt?in pitk? sek? j?ntter? ja hartiakas kuin ani harva. Mutta kuitenkin osoitti jok'ainoa h?nen liikuntonsa noreutta, joka solakkaimmillekin ainoastaan ahkeran voimistelemisen kautta tulee osaksi. Kellert?v?t, kiharat hiuksensa peittiv?t puoleksi h?nen korkean otsansa, jonka piirteet, samoin kuin tuo eriskummallisen kirkas loistekin h?nen ter?viss? silmiss??n, todistivat h?ness? l?ytyv?n paljon rohkeutta ja lujuutta, jota ei kovimmatkaan vastukset voi masentaa. H?nen ryhtins? oli uljas ja h?nen k?yt?ksens? k?skem??n tottuneen miehen k?yt?s. -- H?n oli puettu hienosta Hollannin verkakankaasta tehtyyn merimies-pukuun.

Jos joku kysyisi mit? ammattia t?m? Jakobsson oikeastaan harjoitti, niin olisi meid?n vaikea antaa tyydytt?v?? vastausta siihen. Totuutta loukkaamatta voisimme kutsua h?nt? kauppiaaksi, mutta yht? suurella syyll? saattaisimme nimitt?? h?nt? laivuriksi, asioitsijaksi ja miltei salakuljettajaksi. Kaikissa n?iss? elinkeinoissa h?n toimiskeli ja oli uutteruutensa ja j?rkevyytens? kautta osannut koota itsellens?, h?nen oloihinsa verraten eritt?in suuren omaisuuden. H?nt? pidettiin perirehellisen? miehen? ja l?himm?istens? luottamusta ja kunnioitusta h?n nautti hyvin suuressa m??r?ss?. Ett? h?nen oikeuden tuntonsa ja h?nen salakuljettaja-toimensa saattoivat kesken?ns? olla sopusoinnussa, se seikka ensi katsannolta n?ytt?nee kummalliselta, mutta kun ottaa huomioon sen ajan katsantokannan, joka salakuljetusta ei pit?nyt ensink??n kunniata loukkaavana, niin p??see helposti selville t?st? n?enn?isest? vastakohdasta.

Jakobsson oli harras puuhaamaan my?s valtiollisissakin toimissa. Valtiollisen tunnustuksensa puolelta kuului h?n radikaalein joukkoon, s.t.s. niiden, jotka v?ittiv?t ett? aateliston valta ja mahtavuus olisi kukistettava, ett? valtikka oli Kristina kuningattarelta otettava pois ja prinssi Kaarle Kustaalle annettava. Siin? kapinassa, jonka Tukholman porvaristo maaliskuussa puheena olevana vuonna oli nostanut ja joka onnettomalla tavalla p??ttyi, oli h?n ollut toimekkaana osan-ottajana, mutta ?lyns? avulla oli h?nen onnistunut p??st? ik?vist? j?lkiselkkauksista, vaikka h?n ep?luulon alaisena olikin vedetty siihen oikeuden k?yntiin, jota t?m?n kapinan johdosta k?ytiin.

H?nen oppilaaltansa valtiollisissa asioissa, rehelliselt? ruokatavarain kauppiaalta Pertti M?nsson'ilta puuttui kokonaan opetusmestarinsa pontevuus, j?rk?ht?m?t?n lujuus ja uskalias rohkeus. Mutta yhteisen? hyveen? oli heill? molemmilla sama syd?mellinen is?nmaan rakkaus ja vilpit?n murhe nykyisist? valtiollisista oloista. Muuten oli Pertti M?nsson kaikissa yst?v?ns? suuremman ?lyn ohjaamana. Vartaloltaankin oli h?n lyhyempi ja hoikempi kuin Jakobsson. H?nen kasvonsa kuvasivat todellista syd?men lempeytt? ja vilpit?nt? hurskautta ja jumalanpelkoa.

Ulkomuotonsa puolesta paljon suurempaa huomiota nostava henkil? kuin Pertti M?nsson oli l?sn? olevien joukossa se mies, jonka olemme arvelleet talon is?nn?ksi. Vartaloltaan oli h?n yht? kookas kuin Jakobsson ja sama ponneton lujuus ja rohkeus kuvautui n?iden molempien miesten kasvoissa, jotka kuitenkin muissa suhteissa olivat hyvinkin erinkaltaiset. Jakobsson oli valkeaverinen, talon is?nt?mies ruskeaverinen siihen m??r??n asti, ett? olisi voinut luulla h?nen etel?isen taivaan alla syntyneeksi ja kasvaneeksi. Harvoin pohjan lapsilla n?hd??n niin tummanmustia, tulta tuikkaavia silmi? ja niin t?ydellisesti kaarneenkarvaisia hiuksia kuin h?nell?. Voisimme sanoa h?nen kauniiksi, milt'ei ihanaksi, ellemme ottaisi lukuun tuota ilkkuvaa, ivallista hymyily?, joka alituisesti leikkii h?nen huulillansa. Samoin kuin Jakobsson oli h?n siin? i?ss?, milloin miehuuden voima t?ydellisimmin astuu esiin. H?nen nimens? oli Aake Berg.

Ammatiltaan oli h?nkin kauppias ja h?nest? kerrottiin, ett? h?n suolakaupan kautta oli koonnut rikkautta. -- Useat kauppiaat Ruotsin pikkukaupungeissa ostivat kauppaliikkeesens? tarpeelliset suolavarat h?nelt?.

Ne kaksi henkil?? seurassa, joista emme viel? ole puhuneet, erosivat niin hyvin muotonsa kuin pukunsa puolesta melkoisesti edellisist?. Molemmat olivat puetut pitkiin sarkanuttuihin; samanlaista kangasta olivat my?s heid?n housunsa ja aina kaulaan asti kiinni punotut liivins?. Helposti voi sanoa, ett? he kuuluivat talonpoikaiss??tyyn. Nuoremmalla heist?, jonka kullankarvaiset, kiharaiset hiukset valuivat alas aina hartioille asti, oli vaalea ja kivuloinen kasvonmuoto, mutta ken tarkemmin katseli h?nen silmiins?, huomasi pian, ett'ei h?nelt? puuttunut ?ly? ja intoa; vanhemman vakaissa, katsojan mielest? kunnioituksen tunteita nostavissa kasvoissa oli n?ht?v?n? paljon kokeneen miehen mielenrauha, sellainen rauha, jonka vakuutus tehdyist? velvollisuuksista painaa tekij?n kasvoille ja hyv? omatunto h?nen syd?meens?. Molemmat olivat valtiop?iv?miehi?. Edellinen oli kotoisin S?rmlannin maakunnasta, j?lkim?inen oli talonpoikaiss??dyn puheenjohtaja silloin koossa olevilla valtiop?ivill?, talollinen Pertti Ersson Roslagen'ista.

"Mit? uutisia Turusta, veikko Jakobsson? -- kysyi Aake Berg, sitte kuin kaikki olivat painaneet puuta -- Mitenk? siell? ollaan ja elet??n? Ollaanko tyytyv?isi? nykyiseen hallitukseen, vai eik??" --

Jakobsson'illa oli tapana niinkuin vastedes tulemme huomaamaan, omalla aluksellaan tuon tuostakin matkailla Tukholmasta Suomeen, eritt?inkin Tukholmasta Turkuun, ja takaisin. T?ll?iselt? matkalta oli h?n vast'ik??n palannut.

"Siell? niinkuin kaikkialla -- vastasi h?n -- valitetaan aateliston vallattomuutta ja pahaksutaan sit? sortotilaa, jossa virkamiehet pit?v?t rahvasta, mutta Turku on liian kaukana hovista, jotta siell? tunnettaisiin kuningattaren yksityist? el?m??; sinne asti viha h?nt? vastaan ei ulotu."

"Mit? v?itell??n Suomessa ruununtilojen peruuttamisesta? Pidet??nk? t?t? asiaa t?hdellisen??" -- kysyi Aake Berg viel?.

"Kyll? pidet??n. Kaikki toivovat mit? hartaimmin, ett? t?m? toimi pian saadaan alkuun. Kansa panee kaiken luottamuksensa valtiop?iviin." --

"Valitettavasti ei t?st? asiasta tule niin mit??n, -- sanoi Pertti Ersson -- kansan toiveet t?ss? suhteessa eiv?t tule toteutumaan." --

Jakobsson punastui mieliharmista.

"Te, joka olette talonpoikaiss??dyn puhemies, sanotte sen! Ehk? my?skin otatte sanoaksenne, mit? hyv?? on saatava aikaan n?iden valtiop?iv?in kautta, jos niiden t?rkein teht?v? j?tet??n ratkaisematta siksens?!" -- huudahti h?n.

Pertti Ersson'in huulet vet?ytyiv?t sellaiseen hymyilyyn, jossa iva ja totisuus taistelivat kesken?ns?.

Aake Berg purskahti nauramaan.

"Hyvin puhuttu, Pertti Ersson!f" -- ilveili h?n. "Viel?k? sinun nyt, Jakobsson veikkoni, haluttaa tehd? useampia sopimattomia kysymyksi? valtiop?ivien vaikutuksesta? Min? luulen, ett? kerrassaan sait riitt?v?n vastaukseen kaikkiin kysymyksiin ja toivon, typer?p?? vaikka oletkin, ett? kykenet ymm?rt?m??n, jotta ne valtiop?iv?t, jotka kruunaavat talonsa ja tilansa menett?neen, itsevaltaisen kuningattaren tulli- ja aksiisitulojen p??-omistajaksi, loistoisalla tavalla ovat tehneet teht?v?ns?!"

"Siten on asiain laita -- lausui Pertti Ersson. Kaikki meid?n parhaat yrityksemme peruuttaa kruunulle sen kevytmielisesti poislahjoitetut taikka myydyt maatilat j??v?t mit?tt?miksi. Kuin tied?tte, olivat kolmen aatelittoman s??dyn edustajat eilen kutsutut linnaan kuningattaren puheille. H?nen Majesteettinsa vaati meilt? silloin sen lupauksen, ett'ei en?? oteta puheeksi ruununtilojen peruuttamista n?ill? valtiop?ivill?, sill? h?n v?itti ett? t?m? kysymys koskee h?nen majesteetti-oikeuksiansa.

"Ai'otteko pit?? t?m?n teilt? vaaditun lupauksen?" -- kysyi Jakobsson.

"Ai'omme" -- vastasi Pertti Ersson vakaalla ??nell?.

"Todellakin kaunis my?nnytys majesteetti-oikeuksille ja seurattava esimerkki alammaisellisesta kuuliaisuudesta! -- sanoi Jakobsson katkerasti.

"Kuinka lieneekin, kerran annettu lupaus on pidett?v?" -- lausui Pertti Ersson lujalla totisuudella.

Samassa kuului ulkoa kolme kolkutusta porttia vastaan ja hetken kuluttua astui kolme henkil?? saliin. Yst?v?llisesti tervehditty??n l?sn? olevia asettuivat vastatulleet istumaan heid?n joukkoonsa. Muutaman minuutin kuluttua saapui taas uusia vieraita. T?ll? tavoin uusien vieraiden saapumalla lis??ntyi seura yh? lis??ntymist??n, niin ett? noin puolentunnin kuluttua enemm?n kuin viisikymment? henkil?? oli salissa koossa. Kaksikolmatta osaa n?ist? kuului porvariss??tyyn, loput olivat talonpoikia. Viime mainitut kaikki ja useimmat porvareista olivat valtiop?iv?miehi?.

Keskustelu koski yh? edelleen p?iv?n valtiollisia kysymyksi?. Oltiin par'aikaa kiivaassa v?ittelyss? siit?, mihin toimiin olisi ryhdytt?v?, jotta saataisiin tuo aatelittomain s??tyjen kuningattarelle antama lupaus puratuksi, kuin seura viel? lis??ntyi kahdella uudella j?senell?, joiden sis??n astuessa kaikki l?sn? olevat nousivat seisoallensa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet