Read Ebook: Yksillä juurilla by Harraden Beatrice Suomalainen Samuli Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 200 lines and 9170 words, and 4 pages

Translator: Samuli Suomalainen

YKSILL? JUURILLA

Kirj.

Beatrice Harraden

Suomensi Samuli S.

Otava, Helsinki, 1902.

Oli my?h?inen ilta. Rankasti oli tullut vett? koko pitkoisen p?iv?n, ja yh? viel?kin sade pieksi kellosep?n ky?kin akkunaruutuja. Kellosep?n vaimo laski neuloimiksensa k?sist??n, pani muutamia pilkkeit? takkaan, otti k?sipalkeet tavalliselta paikalta, uunin oikealta puolelta, ja liehtoi niill? sammuvaiset hiilet henkiin j?lleen. H?n vilkaisi mieheens?, joka istui ty?p?yt?ns? ??ress?, uutterasti korjaillen taskukelloa.

-- Tuomas, -- sanoi h?n, -- eth?n sin? miten n?e tehd? ty?t? noin huonossa valossa. Min? panen sinulle kuntoon toisen lampun.

-- Jopa t?m? on valmiskin, -- vastasi mies ?re?sti, nostamatta silmi??nk??n ty?st?ns?.

Tuomas jatkoi korjaamistaan; vaimo neuloi edelleen. Huoneessa vallitsi hiljaisuus; ei kuulunut muuta kuin em?nn?n puikkojen kilkauksia ja valkean ??ress? istuvan mustan kissan kehr?ily?. Vihdoin putosi kellosep?lt? joku ty?kalu. Musta kissa hy?kk?si sen kimppuun ja alkoi kiid?tell? sit? pitkin permantoa.

-- Hitto viek??n tuon kasin! -- murahti kellosepp?.

-- ?lk??nh?n toki viel?! -- virkkoi pieni, vanha rouva. Tyynesti nosti h?n ty?kalun takaisin p?yd?lle ja alkoi silitell? loukattua elukkaa, joka notkean hypp?yksens? per?st? oli palannut entiseen toimeensa: katselemaan valkeata.

Pieni, vanha rouva kumartui tuoliltansa ja pyyhk?isi kasvojaan. H?n oli vanhan-aikuisia rouvia; kasvonpiirteet olivat ter?v?t, ja kankeita harmaita kiharoita riippui laihoille poskille. Silm?t olivat kirkkaat, l?pitunkevat; otsa tiesi ?ly?; kasvoilla asui melkein levottomuutta her?tt?v? kiihke? ilme.

Kellosepp? nousi viimein p?yt?ns? ??rest? ja tuli istumaan leikatulla selk?myksell? varustettuun tammisohvaan, jolla oli kaksikin tarkoitusta: suojata ovesta tulevalta vedolta ja olla mukavana, jospa vanhan-aikuisenakin, istumasijana.

H?n otti silm?lasinsa nen?lt??n ja piteli niit? k?siss?ns?.

-- No niin, Volumnia. -- virkkoi h?n, -- huomenna meist? sitten tulee ero. Ei tuo l?ht? niink??n hauska ole, jos ilma t?llaisena pysyy. Kuuletkos, kuinka ulkona sataa?

-- Sadetta sin? kaiketi saat matkallasi, pelk??n m?, -- sanoi vaimo. -- Muistanet kukaties, ett? huomenna on meid?n h?ittemme vuosip?iv?. Silloin satoi kuin saavista kaataen, niinkuin nytkin. Se ei ollut oikein hauska enne h?iksi.

-- Eip? suinkaan, -- vastasi vanha mies, katkerasti myh?ht?en. -- Yst?v?t ne kyll? koettivat minua estell? ottamasta sinua.

-- Aivan niin, -- sanoi vanha rouva kuivakiskoisesti; -- yst?v?t ne minuakin koettivat estell? ottamasta sinua.

-- Olisit totellut heit?, Volumnia, -- huokasi mies, heitt?ytyen tuolin selk?myst? vastaan.

Volumnia Webster kohautti olkap?it??n ja virkkoi:

-- Emme totelleet kumpainenkaan hyv?in yst?v?in neuvoja, ja siksip? on meilt? mennytkin hukkaan viisinelj?tt? ajastaikaa el?m?st?mme. Ik?v? kyll?. El?m? on lyhytt?, eik? meill? ole oikeutta kuluttaa sit? turhaan. Mutta inhimillisen laskun mukaan on meill? kummallakin viel? parikymment? vuotta j?ljell?, ja se aika tulee meid?n k?ytt?? niin hyvin kuin suinkin osaamme. Kaksikymment? vuotta, -- jo siin? ajassa enn?tt?? yht?kin saada aikoin.

-- Hassuinta kaikesta, -- sanoi kellosepp?, silitellen mustaa kissaa, -- hassuinta kaikesta, Volumnia, on se, ett'emme ole koskaan ennen t?t? ajatelleet. Sanopas nyt mulle, ollaksesi oikein vilpit?n, onko sinulla ollut yht??n hauskaa p?iv?? minun seurassani?

Volumnia Webster miettim??n.

-- Eip? juuri johdu mieleen, -- virkkoi h?n tuokion kuluttua. -- Johtuu vainenkin. Muistan ainakin yhden onnellisen p?iv?n, jonka Lontoossa vietin, kirjoja ja kuvateoksia katsellen. Mutta maltas: kun oikein muistan, niin eth?n sin? silloin minun seurassani ollutkaan. Ei, Tuomas, ollakseni vilpit?n, ei mieleni kiinny menneisyydess? mihink??n hauskaan, miss? sin? olisit ollut mukana. Tosiasia on, ett? meid?n v?lill?mme on aina ollut juopa: se piiri, josta min? tulin, oli niin kerrassaan toisenlainen kuin sinun maailmasi; eik? ainoastaan olosuhteet, vaan koko meid?n n?k?kantamme olivat niin erillaiset. Ja sit? paitsi, min? olin sivistyneest? perheest?. Min'en tahdo olla tyly sinulle, senh?n tied?t, Tuomas, mutta samaa ei saata sanoa sinun syntyper?st?si.

-- Tuota sin? olet sanonut minulle monta kertaa, -- vastasi toinen, puoleksi harmissaan. -- Mahdollista on, ett?s olet unohtanut kaikki muut velvollisuutesi, mutta yht? et ole unohtanut, nimitt?in v?lillisesti tai v?litt?m?sti muistuttamasta, ett? sinun is?si oli sotalaivaston kapteeni, ja ett? minun is?ni ei ollut sotalaivaston kapteeni. Mutta mit?p?s tuosta! Kullakin pit?? olla keppihevonen, enk? min? todellakaan sinulta omaasi kadehdi. ?sken puheltiin hupaisista p?ivist? ennen vanhaan, eik?s niin? Sin'et sanonut muistavasi mit??n hauskaa, miss? min? olisin ollut mukana. No niin, siin? kohden olen min? pyk?l?? parempi, Volumnia, sill? min? muistan er??n varsin onnellisen p?iv?n, jonka yhdess? vietimme Winchesterin tuomiokirkossa. Muistatko, kuinka me katselimme ristiretkel?isi? ja otimme selv??, ken heist? oli ollut kerran, ken kahdesti, ken kolmasti Pyh?ss? Maassa? Minusta n?hden heid?n intonsa oli hupsutusta, ja sin?, tapasi mukaan, et ollut yht? mielt? minun kanssani. Sitten menimme kaupungille ja ostimme tuon sein?kellon. Kas siit?p? johtuu mieleeni: sen viisarit ovat ep?kunnossa. Pit?? per?t?, ennenkuin panen maata. Ja parasta kun per??n nyt heti.

-- Nyt olet suunnalta pois, -- virkkoi Volumnia tyynesti, is?nn?n avatessa kellokaapin ovea. -- Min'en ole milloinkaan ollut Winchesteriss?.

-- Niin, se on totta se, -- vastasi kellosepp?, k??ntyen vaimonsa puoleen, -- et ollutkaan mukana. Se oli onnellisin p?iv?, mit? minulla milloinkaan on ollut. Winchesteriss? veti kaikki huomiotani puoleensa. Siell? tutustuin siihen vanhaan kellosepp??n, joka tahtoi my?d? minulle liikkeens?. Jos minulla olisi ollut sen verran rahoja, niin ei mik??n olisi ollut minulle sen mieluisempaa, sill? t?m? typer? kyl? on minusta aina ollut kuin mik? hauta ik??n. T??ll? ei minun taitoni ole milloinkaan p??ssyt t?yteen voimaansa. No niin, ollutta ja mennytt? se on sekin.

Saatuaan viisarit asemilleen, veti h?n esille raskaan kultakellonsa ja pani sein?kellon k?ym??n sen j?lkeen.

-- Kuules nyt, Volumnia, -- jatkoi h?n sitten. -- Taloudelliset asiat j??v?t minulta erinomaisen hyv??n kuntoon. Min? olen j?rjest?nyt kaikki, niin kuin kuolemankin varalta j?rjestet??n. En ole velkaa kellenk??n; saamista minulla on moniahta shillingi t?n-iltaisista korjaust?ist?. Sein?kello on farmari Garrettin ja taskukello on Mr. Fane'n. Muista antaa ne heille huomenna, ja mink? v?h?n niist? saat, se tulee sinulle tarpeen jouluksi.

Volumnia Webster teki tuskallisen liikkeen tuolissansa.

-- Oudoksi k?y joulu ilman sinua, Tuomas, -- virkkoi h?n.

-- K?ynee kai, -- vastasi kellosepp?, -- mutta pian sit? tottuu siihenkin, mik? outoa on.

H?n veti taskustaan vanhan-aikuisen kellonsa ja katseli sit? miettiv?isen?.

-- T?m? oli aikoinaan sinun veljesi kello. Volumnia; muistathan? -- sanoi h?n alakuloisesti. -- Se on ollut seurakumppalinani monta pitk?? vuotta. Minun pit?? kaiketi antaa se sinulle takaisin, mutta kovasti min? olen sit? kaipaava.

-- Ep?ilem?tt? tuntuu ensi alussa oudolta, mutta, k?ytt??kseni omia sanojasi, pianhan sit? tottuu siihenkin, mik? outoa on.

Vanha kellosepp? puisteli p??t??n.

-- Ei, Volumnia, -- vastasi h?n; -- t?t? kelloa olen min? katkerasti kaipaava. Meid?n on helpompi oppia unohtamaan ihmisi? kuin esineit?. Me olemme naurettaviin asti kiintyneet yhteen ja toiseen pieneen kapineesen, joka omamme on ollut.

Sanat pyrkiv?t takertumaan h?nen kielellens?.

-- Min? my?nn?n sen, -- sanoi vanha rouva hetkisen kuluttua; -- saat pit?? kellon omanasi.

-- Kiitos, -- virkkoi kellosepp? l?mm?ll?: -- se oli jalosti tehty. Todellakin, Volumnia, sin? olet ollut minulle yst?v?llinen monella muotoa, ja minun pit?nee sanoa olevani jossain m??rin kiitollisuuden velassa sinulle kaikesta, mit?s olet tehnyt minulle ja ollut minulle n?itten viidennelj?tt? vuoden kuluessa. V?list? tuntuu melkein surkealta, ett? meid?n pit?? erota, mutta luulenpa sittenkin, ett? olemme p??tt?neet kohdalleen. Ja kuulehan nyt, Volumnia, mit? tahtoisin mieleesi painaa: jos naapurit tulevat t?nne tiedustelemaan meid?n keskin?ist? v?li?mme, niinkuin naapurien tapa on, niin sano heille, ett'emme me eronneet vihap?iss?, vaan ett? olimme kyll?styneet toisiimme. Jos he sitten l?htev?t utelemaan viel? enemm?n, niinkuin naapurien tapa on, niin k?ske heid?n menn? hiiteen, ja sill? hyv?. Ei he sitten sen enemp?? kysele.

-- Koetan muistaa, -- vastasi vaimo, k??rien kokoon sinipunaista kaulaliinaa, jonka h?n vast'ik??n oli saanut valmiiksi. -- T?ss' on sinun huivisi; muistahan panna se kaulaasi kylm?ll? ja kostealla ilmalla. Sin? et saa laiminly?d? kulkkusi hoitamista, ja jos aiot el?? viel? parikymment? vuotta, pit?? sinun olla hyvin varovainen. Min? puolestani tahtoisin mielell?ni saada tietoja sinun terveydest?si. Kirjoitellaanko toisillemme?

-- Tuskinpa se on tarpeellista, -- virkkoi kellosepp?, mielihyv?ll? katsellen kaulahuivia. -- Huomisen per?st? emme en?? itse asiassa el? toisiamme varten, niin ett? mit?p? sin? siit?, miten minun k?y. ja mit?p? min? siit?, miten sinun k?y?

Vanha rouva siirsi tuolinsa l?helle h?nt? ja katseli h?nt? melkein tutkivasti: h?n katseli noita kasvoja, joissa ennen muinoin oli loistanut yst?v?llisyytt? h?nt? kohtaan; katseli tuota otsaa, jota h?nen k?tens? niin usein oli silitellyt sairauden hetkin?; katseli tuota tukkaa, paikoin harmaata, paikoin valkoista. H?n muisteli, kuinka h?n ennen vanhaan oli koettanut lukea noita kiharoita, mutta ep?toivoisena luopunut yrityksest??n. Siin? ne olivat viel?kin, nuo samat kiharat, mutta vanhuuttansa harmaina nyt. H?n muisteli nuorta kellosepp?? viisinelj?tt? vuotta sitten, h?nt?, jonka rakkaus ja miehuus er??n? murheen hetken? oli valloittanut h?nen syd?mens?. Ja lempeytt? hel?hteli nyt vanhan rouvan ??ni.

-- Oli aika, Tuomas, -- kuiskasi h?n, laskien k?tens? h?nen k?sivarrelleen, -- oli aika, jolloin rakastin sinua hell?sti. Tahtoisin, ett?s tiet?isit sen ja muistaisit sit?, ollessasi kaukana poissa. Olla hell?sti rakastettu, vaikkapa vain v?h?senkin aikaa, -- siin? on sent??n jotain.

Kyynel putosi h?nen kirkkaasta silm?st?ns? miehen k?delle. Kellosepp? katsahti yl?s ja n?hty??n kyyneleit? vaimonsa silmiss?, puristi h?nen k?tt??n ja pyysi h?nt? rauhoittumaan. Mutta h?nenkin ??nens? vavahteli omituisesti, ja huolen ilme asettui h?nen kasvoilleen.

Ja niin he siin? istuivat yhdess?, ??neti.

Vihdoin virkkoi vanha rouva:

-- Meid?n pit?isi jakaa t?n? iltana moniaat muistoesineet. Tuomas. Tuonoin sin? tiedustelit isois?si pienoiskuvaa. Se on minulla tallella, yhdess? ?itini vanhan muotokuvan kanssa. Kaikki meid?n pienet kalliit esineet ovat t?ss? rasiassa. Katsellaan niit? lampunvalossa; t??ll? alkaa olla jo siksi pime?. Kun sitten on p??tetty, mik? j?? sinulle, mik? minulle, katan min? illallisp?yd?n ja paistan sinulle v?h?n silavaa ja makkaroita.

He istahtivat vieretysten p?yd?n ??reen, ja siin? otettiin rasiasta esineet esille, yksi toisensa per?st?. Vanhoja muistoja her?tti henkiin jok'ainoa kallis kappale, iloisia ja surullisia, omituisesti sekaisin. Siin? oli k??dyt, joitten omistajana oli aikoinaan ollut sotalaivaston kapteenin is?; siin? itse kapteeninkin muotokuva, jota Volumnia Webster katseli ylpeydell?, ja johon kellosepp? tuijotti kylm?kiskoisesti. Oli siin? my?s somia sormuksia, joista muutamat tunsi omikseen kellosepp?, toiset vanha rouva.

-- Katsos, Volumnia, -- sanoi kellosepp?, -- t?ss' on ?itini hivuksia. t?ss? omituisessa medaljonissa. Min? en tuntenut ?iti?ni, mutta min? muistan kerrotun, ett? kun h?n makasi ruumiina, niin leikattiin h?nelt? hivuskihara ja pantiin minun pieneen k?teeni. Tekee niin hyv??, katsella sit? t?ss?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet