Read Ebook: Munkkiniemen Elsa by Sissala Eero

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1111 lines and 26967 words, and 23 pages

uansa kertoi Elsalle, ettei Matin kanssa ole kaikki niinkuin olla pit?isi.

Ei se sanoma Elsastakaan hyv? ollut, vaan mink?s sille osasi.

Kun oli Elsan mielest? kaikki sellaisessa kunnossa, ett? voisi menn? palvelemaankin, kun vaan paikkaa olis, alkoi h?n tuumia:

"Mist?h?n tuon nyt palveluspaikan saisi?"

"Kyll?h?n se on oikea ajatus sekin menn? palvelemaan, vaan kyll? voipi juuri tulla toimeen palvelemattakin" vastasi mummo.

"Jaa, ei juuri, kun ei ole mink??n k?sity?n tekij?", tuumi Elsa.

"K?sity?nkin tekij?ksi voipi itsens? harjoittaa, jos muutoin haluaa", p??tteli mummo.

"Kyll?h?n minulla on k?sity?t?, kun menen maalle taas luutia tekem??n."

"?l? nyt hyv? ihminen pilaa puhu; tottahan nyt ihminen muutakin ty?t? saapi, kuin luutien tekoa", sanoi mummo ollen hyvin tosissaan.

"Sekin mamseli meni niin ik??n. Jos palkkaa ei olisikaan maksanut, olisihan kumminkin p??st?kirjan antanut", tuumiskeli Elsa.

"Meill? ei viel? ole h?t?? mit??n. Palvelukseen sin? kyll? p??set; olen min? sekin akka, ett? sulle palveluspaikan saan, ilman mamselin eli ruustinnan p??st?kirjaa."

Samassa kuin mummo viimeist? sanaa sanoi, aukesi kamarin ovi, ja sis??n astui Munkkiniemen rouva.

"Hyv?? p?iv?? Elsa ja mummo", sanoi rouva.

"P?iv??, p?iv??! Jumal' antakoon", sanoi mummo.

Elsa nousi seisomaan ja rouva antoi k?tt? Elsalle.

"Sisareni on kirjoittanut sielt? maalta ja l?hett?nyt Elsan p??st?kirjan ja t?m?n rahan", sanoi rouva, ojentaen Elsalle setelin ja paperilapun. "H?n kirjoittaa muuten olleensa sinuun t?ysin tyytyv?inen ja toivoo, ett? joutuisit saamaan hyv?n palveluspaikan."

"Kiitoksia", sanoi Elsa erinomaisen h?mill??n.

Rouva jatkoi: "Mieheni sanoo sinulle terveisi?, ett? m?kkisi tulee purettavaksi t?n? kes?n?, ja ett? jos sinulla on jotakin siell?, joka johonkin kelpaa, k?yt sit? pois korjaamassa."

"Lieneek? tuolla mihink??n kelpaavaa", sanoi Elsa.

"En min?k??n luule, vaan sopiihan se tarkoin tutkia. Mummo voipi tulla sinne my?skin."

Rouvalla ei ollut aikaa enemp?? puhua, vaan sanoi hyv?sti ja l?ksi.

"Kas nyt sin? h?t?ilit ihan turhaan. Kyll?h?n min? ruustinnan tavat tiesin, ett'ei h?n maksamatta j?t?, vaan h?n h??touhussaan ihan suorastaan unehutti koko asian. Se seteli osoittaa, ett? h?n on maksanut sinulle yht? suuren palkan kuin t?ysikasvuisille piioille", lauseskeli mummo.

Elsa my?nsi, ett? hyvin on maksettu. Siin? sitten tuumittiin ja l?hdettiin Munkkiniemeen.

Oli pilvinen p?iv?. P?iv?llisen aika oli ohitse, kun mummo ja Elsa olivat taas maamatkalla. Se oli Elsalle tuttua taivalta, taivalta joka sis?lsi monet rakkaat muistot lapsuuden ajasta ja ?itivainajasta. Erinomaisen pian olivatkin he m??r?paikalla ja esittiv?t itsens? Munkkiniemess? avainta saamaan ja m?kki? vakoomaan.

Munkkiniemen ky?kin sein?ll?, jossa Liina entiseen tapaansa hallitsi, riippui m?kin avain. Liina se avaimen antoikin, eik? herrasv?ki mit??n tiennyt, ett? he olivat tulleetkaan. Elsa meni suorastaan vanhaa polkuaan m?kille, aukaisi oven ja astui mummon kanssa sis?lle.

"Mit? arvelette mummo, mit? n?ill? tehd??n, ja mihin n?it? pannaan?" kysyi Elsa.

"?l?h?n h?t?ile, jahka tutkitaan. Onhan siin? pata, ?mp?ri ja kiulu, kippoja ja kuppia, sek? s?nky. Lis?ksi on t?ss? kaksi tuolia ja p?yt?. Porstuassa n?kyy olevan iso kelkka ja pari airoja ja s?ngyss? yht? ja toista. Katsotaanpas porstuaan. Niin aina, siin? ne olivat airot ja kelkka, aivan oikein! T?st? ovat tikapuut vinnille. Mit?s t??ll? on? Vanha hylkeennahka-laukku, kas kun eiv?t viel? ole karvat m?d?ntyneet, vaikka itse laukku on aivan homeessa. No, hitto vied?, t??ll? on turkitkin ja karvat kaikki sujona. Voi, kun annoit koin sy?d? hyv?t turkit, jaa, harmaa puolivillainen on p??llys. Is?si turkit ne ovat. Ent?s sitten, t??ll? on hattuja, t??ll? karvalakkia. Mit? hullua, ihan t?ydelliset kangaspuut ja seitsem?n kaidetta, pirtaa, eli miksi niit? t?ss? sanon. On niidet jo aivan m?d?t, mutta pirroilla kutoo viel?. Sy?st?v?kin kuin eilen tehty. On rukkikin, mutta ny?ri on poikki ja nukkaraudasta suu lohennut; haarukasta on hampaita poissa. Eip? t??ll? ole muuta ottamista, tulen alas", sanoi mummo.

"Mihin min? ne asetan?" kysyi Elsa.

"Taas kysyy, mihink? tavaran asetat! Ne vied??n ensiksikin kaikki pihalle, puhdistetaan ja tuuletetaan. Sitten viet kaikki kelpaavat kotiisi, Sinne miss? asut, ja kelpaamattomat heit?t pellon h?ysteeksi, vaikkapa Munkkiniemenkin pellon; ei pelto lantaa paheksine."

Nyt alkoi kiire ty?.

Kaikki irtaimisto kannettiin kedolle, jossa ne puhdistettiin ja tuuletettiin. Kun kaikki oli niinkuin olla piti, kaipasi mummo airoille venhett?. Elsa kyll? tiesi, miss? venhe oli, ja h?nen t?ytyi ohjata mummo sen luo. Venhe oli ravistunut, vaan ei viel? aivan mit?t?n. Mummo alkoi linkkuveitsen kanssa ty?nt?m??n r??syj? rakoihin ja tuot'h?t?? oli venhe vedenpit?v?. Nyt k??nsiv?t he sen pohjalleen ja ty?nsiv?t veteen. Vett?p? siihen alkoi herua.

"Kunnoton venhe", sanoi Elsa.

"Sill?k?, kun siihen v?h?n vett? tulee? Sill? me viel? tavarat kaupunkiin vied??n", tuumi mummo.

Venhe sai turvota ja Elsa ja mummo y?pyiv?t Munkkiniemeen.

Aamulla meni mummo ensimm?iseksi venhett? katsomaan. V?h?np? se en??n oli vuotanut. Silt? paikalta, miss? venhe oli suullaan maannut, l?ysi mummo vanhan ?ysk?rin; se olikin Elsan venheesen kuuluva kapine ja se heitettiin nyt venheesen. Sitten kannettiin kaikki tavarat venheen luo, ja helpostipa se venhe kantoikin kaikki tavarat ja kaksi ihmist?. Niin istui mummo airoille ja alkoi vet?? Elsan perint?venhett?. Pian j?i Munkkiniemi, ja mummo nauroi:

"Purkakoon nyt Munkkiniemen herra m?kki?; omansapa se on ja sinulla on sinun omasi."

Pian otti Elsa mummolta toisen airon ja niin he soutivat kaksissa hengin tyyneess? ilmassa tuon jokseenkin pitk?n matkan, Munkkiniemest? Pohjois-satamaan. Lastin purettua tuli hyv? joukko lis?? tavaraa tuon tuvan nurkkaan ja Pohjois-satama sai yhden venheen lis??.

SEITSEM?STOISTA LUKU.

Kun tulisi hyv? is?nt?.

Elsa katseli kallella p?in pesotuvan nurkkaan; h?n katseli ihmeiss??n, kuinka joutavaa oli tullut joutavan lis?ksi. Niinkuin kaikesta n?ytti, olivat ne p??lliseksi tiell? ja tiell? h?n itsekin. Mummo huomasi pian, ett? Elsa n?ytti tyytym?tt?m?lt? perint??ns? ja sen s?ilytyspaikkaan. H?n laski hiljaa k?tens? Elsan olkap??lle ja sanoi:

"Luulenpa, ett? perint?si vaan harmittaa sinua."

"Minusta on kaikki niin hassua", vastasi Elsa.

Mummo, joka oli paljon maailmassa n?hnyt, ei tuosta niink??n kummissaan ollut, vaan tuumiskeli:

"Kaikki asiat n?ytt?v?t alussaan hassuilta, vaan kun niihin tutustuu, tulevat lopulta aivan tavallisiksi ja ovat silloin hyvinkin viisaita."

Elsa my?nsi sen kyll?kin niin olevan ja alkoi puuhata kapineitansa parempaan j?rjestykseen.

"Mutta se venhekin, mit? min? sill?kin teen?"

Mummo mietti hetkisen ja sitten virkkoi:

"Se on kyll? vanhanlainen; olisi melkein myyt?v? niin kauvan, kun sill? jotain saa. Liian kalliita tahtoo siit? polttopuitakin tulla, ja hengen kaupalla on sill?, jos k?visi Korkeasaaressa pyykki?kin pesem?ss?. Kuka sen tiet??, mihin me taas jonkun ajan p??st? joudumme, tulemmeko moniin aikoihin edes n?kem??nk??n venhett?, sen v?hemmin sill? soutamaan."

Joku salainen voima oli tuossa mummon puheessa, joka sai Elsan silm?t kosteiksi. Kuka tiet??k??n edelt?p?in, mihin ihmiset joutuivat. Sangen salaper?inen oli Elsan mielest? mummo. H?n oli palvelija eik? palvelija, h?n oli apuna miss? h?nt? t?rkeimmin tarvittiin. Ankarasti piti h?n kiinni oikeuksistansa, silloin kun luuli v??ryytt? k?rsiv?ns?, mutta sangen hupainen mummo h?n oli silloin, kun sai olla toiselle avuksi. Oikein k?yh? ei h?n ollut, vaan ei rikaskaan. Elsan mielest? se oli omituinen mummo. Pesotupaa ja sen per?kamaria hallitsi h?n kuin omaa taloansa. Miten olikaan h?n sen niin valtoihinsa saanut?

Talo, jossa mummo asui, oli er??n varakkaan kalastajanlesken talo. Huoneita ei talossa ollut paljo ja harvoin nekin v?h?t hyyr?ttyn?, sill? tuo em?nt? ei lainkaan sill? lukua pit?nyt, oliko h?nell? hyyryl?isi? vai ei, ja huoneita ei korjattu koskaan. Jos hyyryl?inen tahtoi olla niin sai. Ket??n ei h?n koskaan pois k?skenyt, enemm?n kuin lienee taloonsa pyydellytk??n. Hyyryist? ei h?n liioin kovaillut. Se maksoi joka jaksoi, joka ei taas jaksanut eik? pystynyt, se sai olla maksamatta; pois h?n vaan ei k?skenyt. Huoneita itse korjaamasta ei h?n liioin kielt?nyt, ja sai vet?? hyyryst?kin pois; eik? siit?k??n riitaa syntynyt. Mutta huoneet olivat kumminkin niin rappiolla, ett'ei niiss? en??n mill??n ehdolla hyyryl?iset asuneet. Em?nn?n oma huone katurakennuksessa ja pesotupa kamarinensa olivat paraat asuntokelpoiset koko talossa.

Em?nt? olikin jo hyvin vanha ja sanottiin h?nen toisinaan h?psiv?nkin; kumminkin h?n puhui itsekseen. Mummosta, tuosta vanhasta pesumatamista, piti h?n paljon, ja kutsui h?nt? aina rouvaksi. Mummo ottikin tuon rouvannimen mielell??n vastaan em?nn?lt?, vaan ei hinnasta mist??n muilta, sill? h?n sanoi, ett? se kuuluu talonomistajalle, ett? h?n kunnioittaa hyyryl?ist?. Em?nt? taas puolestaan antoi mummolle rouvan arvonimen sent?hden, ett? mummo aina maksoi hyvin hyyryn, ja piti huoneen siistin? ja hyv?ss? kunnossa, niinkuin my?skin sent?hden, ett'ei mummolla ollut lapsia, pieni? eik? suuria. Em?nn?ll? ei koskaan lapsia ollut ja niinmuodoin ei h?n juuri olletikin reuhaavia lapsia oikein hyvill? silmin katsellut.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet