Read Ebook: Munkkiniemen Elsa by Sissala Eero

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1111 lines and 26967 words, and 23 pages

Em?nt? olikin jo hyvin vanha ja sanottiin h?nen toisinaan h?psiv?nkin; kumminkin h?n puhui itsekseen. Mummosta, tuosta vanhasta pesumatamista, piti h?n paljon, ja kutsui h?nt? aina rouvaksi. Mummo ottikin tuon rouvannimen mielell??n vastaan em?nn?lt?, vaan ei hinnasta mist??n muilta, sill? h?n sanoi, ett? se kuuluu talonomistajalle, ett? h?n kunnioittaa hyyryl?ist?. Em?nt? taas puolestaan antoi mummolle rouvan arvonimen sent?hden, ett? mummo aina maksoi hyvin hyyryn, ja piti huoneen siistin? ja hyv?ss? kunnossa, niinkuin my?skin sent?hden, ett'ei mummolla ollut lapsia, pieni? eik? suuria. Em?nn?ll? ei koskaan lapsia ollut ja niinmuodoin ei h?n juuri olletikin reuhaavia lapsia oikein hyvill? silmin katsellut.

Sattuipa nyt juuri samana p?iv?n?, jona Elsan tavarat Munkkiniemest? tuotiin, se kummallinen tapaus, ett? kun mummo jonkin asian johdosta pist?ytyi em?nn?n kamariin, olikin h?n kuollut. Mummo ei ollut aivan arka, vaan kumminkin teki se h?ness? hyvin oudon vaikutuksen. H?n oli kuollut aivan sairastamatta. Mummo huomasi kyll?, ett? em?nt? oli aamulla noussut yl?s niin terveen?, ett? oli voinut huoneensa puhdistaa ja tilansa korjata. Mit? muuta oli h?n askaroinut, siit? ei tolkkua saanut; se vaan oli selv?, ett? h?n makasi sohvalla henget?nn?, kylm?n? ja kankeana. Mit??n ulkonaista v?kivallan merkki? ei ruumiissa n?kynyt, joten ei voinut otaksua murhankaan tapahtuneen.

Eritt?in kauvan ei mummo tuon kuolleen huoneessa siekaillut, vaan poistui ottaen avaimen kamarin ovelta, ett'ei joku menisi kamariin ja ?kkiarvaamatta kuolijaaksi s?ik?ht?isi. Nyt kiiruhti mummo sanomaan Elsalle em?nn?n kuolemaa.

Elsa, joka ei em?nt?? paljon tuntenutkaan, ei osannut siit? olla paljo pahoillansakaan; kumminkin ihmisen, vaikkapa oudonkin, kuolema, varsinkin niin ?kkin?inen, teki Elsaan syv?n vaikutukseen. Mummo itki katkerasti vanhaa tuttavaansa, ja Elsakin alkoi itke?, kun mummo alun antoi. Jonkun aikaa itketty??n huomasi mummo, ett'ei se porusta parane, ja l?ksi sanomaan toisille asukkaille talossa. Samassa rakennuksessa, kuin em?nt?kin, asui muudan sep?n leski. H?nell? oli kaksi aika-ihmist? tyt?rt?. ?iti ja tytt?ret olivat neulojia. He olivatkin ainoat talon lis?asukkaat sill? kertaa. Heid?n asuntoonsa johti eri rappu ja mummo meni hiljaa ja varovasti heid?n porstuaansa. Kamarin ovi oli l?mpym?n t?hden hiukan raollaan, ja mummo kurkisti raosta ja n?ki heid?n kolmen ahkerassa neulontapuuhassa.

"Hyv?? p?iv??, ?lk?? pel?styk?", sanoi mummo.

"Mit? on tapahtunut?" kysyi leski Lund.

"Em?nt? on kuollut", sanoi mummo.

"Kuollut!" sanoivat naiset melkein yhteen suuhun.

"H?n on arvatenkin halvauksen saanut", sanoi leski Lund.

"Niin min?kin otaksun", sanoi mummo.

Elsa oli hiipinyt mummon per?ss?, ja kun mummo katsahti taaksensa, n?ki h?n Elsan seisovan keskell? pienen porstuan permantoa.

"Elsa rukka", sanoi mummo.

"Mummo rukka", vastasi Elsa.

"No, sen sanoit niinkuin pitikin. Hyvin minua surettaakin, mihin t?st? taas joutuukaan", tuumiskeli mummo.

Siit? sitten kaikki l?ksiv?t katsomaan em?nn?n ruumista.

Leski Lund, n?hty?ns? em?nn?n ruumiin, oli valmis l??k?ri? hakemaan. Toiset odottelivat niin kauvan ruumishuoneen eteisess? ja pihamaalla, kunnes l??k?ri saapui.

L??k?ri, ollen jo vanha harmaap?inen, asteli sis??n sauvansa nojalla. Tarkkaan h?n tutki kuollutta ja huomasi h?nen aikoja sitten t?m?n maailman j?tt?neen. Rohvessoori sanoi, ett? ruumiin saa haudata.

Nyt oli tieto annettava vainajan sukulaisille.

Kenell?k??n l?sn?olevista ei ollut varmaa tietoa sukulaisista; kumminkaan ei heit? oltu talossa koskaan n?hty.

Mummo otti huolekseen k?yd? pappilassa. Siell? h?nen mielest?ns? se asia paraiten tunnetaan. Pappilassa kumminkaan ei sen pitemm?lle p??sty, kuin ett? h?n oli tullut aikoinaan Sipoon pit?j?st? ja sitten joutunut naimisiin miehelle, jonka lesken? h?n kuoli, sek? ett'ei t?ll?k??n ollut sukua kaupungissa. Kirkkoherra kumminkin lupasi kysy? tietoa Sipoosta. Kun se n?in oli, ei ollut toivoakaan saada sukulaisia hautajaisiin, vaan t?ytyi talossa olevien haudata kuollut omalla kulutuksellansa.

Mummo piti em?nn?llens? yksinkertaiset hautajaiset, ja suri kovasti, kun ei varmaan tiennyt, saiko en??n talossa asua vai ei. Niinkuin p?iv?n nousua, odotti h?n tietoja Sipoosta.

Pari viikkoa hautajaisten j?lkeen, kun Elsa er??n? aamuna istui akkunan edess? kamarissa ja neuloi, n?ki h?n maalais-is?nn?n ajavan pihaan ruskealla hevosella ja sievill? k?rryill?.

"Tuolla tulee varmaankin mummolle vastaus!" huudahti Elsa.

Mummo, joka jotakin h??riskeli kamarin per?ll?, tulla l?ntysti akkunan luo.

"Mik? vastaus?" mummo h?mill??n kysyi.

"Ai, maalainen", kiljasi mummo hevosmiehen huomattuaan.

Vastustamattoman halun tunsi mummo menn? pihalle vierasta puhuttelemaan. J?rki kumminkin sai voiton ja h?n pysyi siev?sti paikallansa. Vieras otti heini? k?rryist? ja heitti hevosen eteen ja alkoi astella pesotupaa kohden. Avoimesta ovesta astui h?n sis?lle ja seisahtui keskell? permantoa. Kamarin ja pesotuvan v?linen ovi oli my?skin auki, mutta vieras ei tullut kamariin saakka, vaan kysyi pesotuvasta:

"Onkohan t?m? se sisarvainajani talo?"

"Kuka oli sisarenne?" kysyi mummo, astuen pesotupaan.

"Sisareni nimi oli Klementiina ja oli h?n tiet??kseni naimisissa vanhan kalastaja Starkin kanssa."

"On oikein t?m?, Starkin lesken talo; h?n kuoli aivan v?h?n aikaa sitten", vastasi mummo.

Vieras ja mummo tulivat kamariin.

Vieras oli korkeakasvuinen, hoikanlainen ja ij?lt??n noin viidenkymmenen vuotinen. H?nell? oli puolivillaiset vaatteet, v?h?n vivahtavat siniharmaasen; takki oli auki, niin ett? punaisen ja sinisen juovainen liivi n?kyi. Paksut ter?ksiset kellonvitjat osoittivat liivin taskussa l?ytyv?n taskukellon. Jalassa oli h?nell? lyhytvartiset saappaat ja k?dess??n piti h?n hallavoitunutta huopahattua. Partaa ei miehell? ollut, vaan tarkemmin katsottuna osoitti musta ja tiuha s?nki, ett? h?nell? oli hyv?kin parran kasvu, vaan ett? h?n ajeli leukansa.

Mummon k?skyst? istui vieras akkunanpieleen.

"Onko t?? teid?n tytt?renne?" kysyi vieras, katsahtaen Elsaan, kun t?m? neuloi p?yd?n toisessa p??ss?.

"H?nen vanhempansa ovat kuolleet. H?n on nyt orpo, vaan h?np? onkin kohta aikaihminen", lausui mummo.

"Kohta niin, vai on vanhemmat molemmat kuolleet?"

Sit? sanoessaan ja kauvan j?lkeen n?ytti mies ajatuksiinsa vaipuneelta. V?liin h?n veltosti sivulleen katseli ja n?ytti kovin uniselta. Vihdoin h?n havahtui, kasvonsa kirkastuivat, ja ojentain selk?ns? suoraksi istuimella, h?n lausui:

"Jaa, niin se on t?ss? maailmassa. Kuolema, se korjaa puoleensa kansaa, nuorta ja vanhaa. Kuolleet on minunkin vanhempani. Minun ik?iselleni tuo nyt ei ole mik??n kummakaan, vaan eiv?t ne sent??n kauvankaan ole kuolleena olleet. Is?ni kuoli viisi vuotta sitten ja ?itini kuolemasta on nelj? kuukautta. Kyll? se koskee kovasti, kun omaisia niin kuolee, vaan sille ei mit??n voi. Minulla ei n?yt? olevankaan onni my?t?inen; kolme vuotta sitten j?in leskeksi, ja ainoa lapsi, mik? minulla olikin, seurasi ?iti?ns? hautaan. H?n oli jo aikaihminen, tyt?r, josta minulla olisi ollut paljo apua talouden hoidossa, mutta poissa, ainiaan poissa, on minun rakas lapseni, minun Kaarina tytt?reni!"

Elsa ja mummo katselivat ihmeiss??n vierasta erinomaisella s??lin tunteella. Mummo alkoi k??nt?? juttua toisaalle ja kysyi:

"Mit? aijotte nyt t?m?n talon kanssa tehd? ja kenelle t?m? talo oikeastaan t?st?l?hin kuuluu, teillek? vai jollekin toiselle?"

"Herra h?nen tiennee! Minusta on samantekev? kenelle t?? kuuluu. Otan t??n min?kin jos se minulle joutuu, jos taas ei, niin min? tyydyn aina siihen, mit? muutkin ihmiset p??tt?v?t."

"Te varmaankin annatte siin? tapauksessa, ett? is?nn?ksi tulette, entisten hyyryl?isten asua talossa?" kysyi mummo.

"Jaa, hyyryl?isten, siit? en min? tied? mit??n sanoa; mutta min? luulen, ett? t?? talo tulee myyt?v?ksi. Mit? hyyryl?isten kanssa tekee, sen m??r?? se joka talon ostaa."

"Niin kauvan kumminkin asumme t?ss?, ja min? olen my?skin saamista sisarenne hautajaiskustannuksista, sill? min? hautasin h?nen omalla kulutuksellani; sisarenne tavarat ovat liikuttamatta huoneessa", sanoi mummo.

"Vai niin", sanoi vieras ja meni pihalle hevosensa luo. Sielt? sis??n palatessaan h?n kantoi raskasta ev?spussia.

"Kas t?ss?, matami! Ottakaa v?h?n kyl?nruokaa maistijaisiksi", sanoi is?nt?, laskien pussin mummon eteen permannolle.

Mummo aukaisi pussinsuun siteen ja nosti sielt? lampaanlihoja, juustoja ja suuren voipytyn. Tavarat h?n latoi p?yd?lle.

"Antaako is?nt? n?m?t minulle?" kysyi mummo.

"Niin olisi tarkoitus", vastasi vieras.

"Kiitoksia!"

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet