Read Ebook: Ystävykset by Ouida Ramstedt Maria Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 236 lines and 11753 words, and 5 pages

Translator: M. Ramstedt

YST?VYKSET

Kirj.

Ouida

Vapaasti ven?j?nkielest? suomensi M. R--dt .

Savonlinnassa, Kirjapaino-yhti?n kirjapainossa, 1877. A. Ramstedtin kustannuksella.

Nello ja Patras olivat j??neet aivan yksin maailmaan.

He olivat yst?vi? yst?vyydess?, joka oli l?heisemp?? kuin veljeys. Nello oli pieni Ardennelainen -- Patras suuri Flamandilainen. He olivat saman ik?isi? vuosilla mitattuna, mutta kuitenkin toinen oli viel? nuori, toinen oli jo vanha. He olivat asuneet yhdess? koko ik?ns?; molemmat he olivat orpoja ja kurjia sek? saivat leip?ns? samasta k?dest?. Se oli ollut heid?n siteens? alku, heid?n ensimm?inen sympatian s?ikeens?; se oli vahvistunut p?iv? p?iv?lt? ja kasvanut heid?n mukanaan kiinte?n? ja erottamattomana niin, ett? he alkoivat rakastaa toisiansa eritt?in paljon. Heid?n kotinsa oli pieni m?kki pienen Flamandilaisen kyl?n reunalla, peninkulman p??ss? Antverpenist?. Kyl? sijaitsi leveiden laidunkaistaleiden ja viljavainioiden v?liss?, ja sen l?pi virtaavan suuren kanavan reunamilla kasvoi pitk?t rivit tuulessa taipuvia poppeleita ja tervaleppi?. Siin? oli parikymment? maatilaa ja taloa, joiden ikkunaluukut olivat kirkkaan vihre?t tai taivaansiniset ja katot ruusunpunaiset tai mustavalkoiset sek? sein?t niin valkoisiksi maalatut, ett? ne loistivat auringossa kuin puhdas lumi. Kyl?n keskustassa oli tuulimylly pienell? sammalta kasvavalla rinteell?, se oli maamerkkin? kaikelle ymp?r?iv?lle tasamaalle. Mylly oli kerran maalattu helakanpunaiseksi, siivet mukaan lukien, mutta niin oli tehty sen lapsuudessa viitisenkymment? vuotta sitten, jolloin se oli jauhanut vehn?? Napoleonin sotilaille; nyt se oli v?rilt??n verev?n ruskea, auringon ja tuulen p?ivett?m?. Se liikkui oudosti nyk?yksitt?in ik??nkuin olisi ollut reumaattinen ja nivelist? j?ykk? korkean ik?ns? vuoksi, mutta se palveli edelleen koko l?hiseutua, josta olisi ollut yht? jumalatonta vied? viljaa muualle kuin osallistua mihink??n muuhun jumalanpalvelukseen kuin siihen messuun, joka pidettiin pienen, harmaan, vanhan kirkon alttarilla. Kirkkoa vastap??t? oli kartiomainen kellotapuli, jonka ainoa kello soitti aamulla, keskip?iv?ll? ja illalla tuolla oudolla, tukahdutetulla, kumean surullisella ??nell?, jonka kaikki Alankomaiden kirkonkellot n?ytt?v?t omaksuvan kiinte?ksi osaksi sointiaan.

L?hes syntym?st??n asti olivat he, Nello ja Patras, asuneet yhdess? tuon pienen suruvoittoisen kellon ??nen kuuluvilla kyl?n reunalla n?k?tt?v?ss? m?kkisess?. Siit? n?kyi koillisessa kohoava Antverpenin tuomiokirkon torni toisella puolella suurta vihre?? tasankoa, jossa kasvoi sellainen m??r? rehev?? nurmea ja kukoistavaa viljaa, ett? se loittoni heist? kuin vuorovedet?n, muuttumaton meri.

M?kkinen oli vanhan, hyvin vanhan k?yh?n, Jean Daasin, joka aikanaan oli sotamiehen? ja muisti monen raskaan sodan j?lkeens? j?tt?mi? silitt?m?tt?mi? vakoja, jommoisia j?tt?? h?rk? auraa vet?ess?ns?. Vanhus uhrasi sodassa toisen jalkansa ja eleli rampana, k?yh?n?, hylj?ttyn? ihmisilt?.

Kun vanha Jean Daas alkoi kahdeksatta kymmenikk??, kuoli tytt?rens? vuoristolla, l?hell? Staveloa, j?tt?en h?nelle perinn?ksi kaksivuotisen poikansa. Vaikka vanhukselle oli ty?l?s el?tt?? itse?ns?ki, ei h?n kuitenkaan valittanut t?t? liikaa kuormaa, sill? syd?mess?ns? rakasti h?n pient? Nelloa.

Pikku Nello kasvoi ja rauhassa eliv?t ukko ja lapsi matalassa, k?yh?ss? m?kiss??n.

Asuntonsa sein?t olivat vuoratut savella; se oli valkoinen ja puhdas kun meren raakku, sit? ymp?r?itsi soma puutarha, jossa kasvoi nauriita, pavuja ja herneit?. He olivat hyvin k?yh?t, -- usein ei ollut leipapalastakaan tuvassa. Ei he milloinkaan sy?neet aivan kyll?isiksi ja jos he aina olisivat olleet ravitut, niin el?m? olisi heist? n?ytt?nyt paradiisilt?. Ukko oli pojalle eritt?in yst?v?llinen ja hyv?; pojalla taas oli totinen, rehellinen ja hell? luonto. Tytyv?iset olivat, sy?den leip?? ja kaalia ja anoivat sek? maalta ett? taivaalta ainoastaan yht? asiaa -- ett? Patras j?isi heid?n kanssansa, sill? mihin joutuisivat he h?nett??

Patras oli heill? kaikki kaikessa, heid?n aarteensa ja kassansa, heid?n palveliansa ja yst?v?ns? sek? ainoa lohduttajansa.

Patras'in h?vi?misen kautta uhkaisi heit? n?lk?kuolema. Patras oli kummanki p?? ja oikea k?si, sill? ukko jo oli vanha ja rampa, Nello viel? lapsi ja Patras ainoa vahva ja terve talossa.

Patras oli suuri keltainen Flamandin koira, pysty-korvilla, v??rill? jaloilla ja leveill?, j?nt?reisill? k?p?lill?, jotka h?nen su'ussansa ovat monen vuosi-sadan vaivan-n??n aikana muodostuneet. Patras oli halpaa, ty?t? tekev?ist? rotua; h?n oli yksi niist? koirista, jotka palvelevat kansoja, niist? el?imist?, jotka kantavat ly?misi? ja l?nki?, k?rsiv?isesti vaipuen kovan kuorman alla ja viimein hylj?ttyn? kuolevat katujen kivill?.

Patras oli syntynyt vanhemmista, jotka tekiv?t ty?t? koko el?m?ns? ij?n, erilaisten kaupunkien ter?vill? kivill?, ja noilla v?sytt?vill? Brabantin ja Flandrian teill?. H?n syntyi kokemaan vaivaa ja murhetta. H?n oli ly?misien ja kirouksien ruokkima.

Penikkana sai h?n tuntea k?rryjen ja kaula-kuristimen koko jykeyden. Kolmannellatoista kuukaudella puuttui h?n er??n hienojen rautakalujen kauppiaan k?siin. Kauppias vaelteli ymp?ri maata id?st? l?nteen, sinert?v?n meren rannoilta viheri?isille vuorille. Patras my?tiin halvasta hinnasta, syyst? ett? h?n oli viel? penikka.

Ihminen, joka h?nen osti oli syd?met?n juomari ja Patras-rukan el?m? tuli helvetiksi. Is?nt?ns?, julma ja raaka Brabantilainen, t?ytteli k?rryns? paistinpannuilla, laskuilla, ?mp?reill?, padoilla ja muilla savisilla, vaskisilla ja l?kkisill? teoksilla, ja pakoitti Patras'in vet?m??n t?t? painoa, itse sivulla kulkien laiskasti heiluttaen ruumistansa, ja sauhuja vet?en mustasta piipustansa. Tiell? kulkiessansa pist?ysi h?n joka juomapaikkaan.

Patras, joko onneksi tahi onnettomuudeksi, oli hyvin voimakas; h?n oli syntynyt rautaisesta, ty?t? tekev?st?, ty?h?n tottuneesta lajista, niin ett? h?n ei kuollut, mutta jatkoi vaan kurjaa oloansa raskaan ikeen alla, ruoskan ly?nnin, n?l?n, janon ja kirouksen h?nt? ymp?r?idess?; t?ll? tavalla ihmiset usein palkitsevat k?rsiv?llisimpi?, uskollisimpia nelijalkaisia uhriansa.

Kerran, kaksi vuotta oltuansa t?ss? kiirastulessa, Patras kulki tavallisuuden mukaan yhdell? niist? v??rist?, p?lyisist? eik? miellytt?vist? teist?, jotka viev?t Antverpeniin.

Oli kuuma kes?p?iv?. Vedett?v?ns? k?rry oli hyvin painokas; reunojansa my?ten oli se t?ytetty kaikenlaisilla savi- ja l?kki-astioilla. Is?nt?ns? kulki laiskana sivulla, silloin t?ll?in ruoskalla s?tkien k?rsiv?ist? elukkaa, jonka v?syneet jalat hoiperrellen pyrkiv?t eteenp?in. Brabantilainen seisattui ja kulki juomalaan kulkkuansa kastelemaan oluella, mutta koirallensa ei antanut vett?k??n ojasta.

Aurinko paistoi ankaran kuumasti; koira-raukka vuorokauden kuluessa ei saanut maistaaksensa eineen suuremata; kaksitoista tuntia oli kulunut siit? kuin viimeksi janoansa sammutti; h?n melkein sokeutui p?lyst?, selk??ns? kivisti ly?misist?, h?n kumartui ylivoimaisen painon alla -- yht?kki? horjahti, valkoinen vaahti n?kyi suussansa ja h?n -- kaatui.

H?n kaatui keskelle valkoista, p?lyist? katua ja loikoi liikkumatta kuumien s?teiden alla. Is?nt?ns? alkoi potkia ja ly?d? h?nt? seip??ll?; -- t?m? oli usein Patrasin uskollisen palveluksen palkkana. Nyt h?n ei en??n kuullut kirouksia, ei tuntenut ly?misi?; -- h?n lep?si liikkumatta p?lyisell? tiell?. -- Muutaman ajan kuluttua ihmisen haamussa oleva el?in huomasi t?ss? ly?misien ja kirouksien ei auttavan; luullen koiran kuolleeksi, potkaisi h?n h?nt? aika-lailla j??hyv?isiksi, riisui valjaat, ty?nsi jalallansa ruumiin heinist??n ja muristen itsekseen, laiskasti veteli k?rryns? m?elle, heitt?en kuolevaisen koiran muurahaisten tahi variksien ruoaksi.

T?m? tapahtui L?wenin markkina-p?iv?n aattona. Kauppias kiiruhtiki sinne saadaksensa edullisen kauppa-paikan. H?nt? harmitti, sill? Patras oli voimakas ja kest?v?inen ja nyt h?nen itsens? tuli vet?? k?rry?ns?. H?nen p??h?ns? ei juolahtanut seisahtua ja katsahtaa koiraa, joka nyt olisi hy?dyt?n. Itsekseen mietti h?n varastavansa ensim?isen suuren koiran, joka puuttuisi vastaansa omistajatta. Patras h?nelle ei nyt mit??n maksanut, vaikka uutterasti oli ty?t? tehnyt sek? hyv?ll? ett? huonolla ilmalla, talvet, kokonaista kaksi vuotta.

Nyt heitti h?n uskollisen elukan kuolemaan yksin??n, itse mennen kerj??m??n ja varastamaan, sy?m??n ja m?ss??m??n, tanssimaan ja laulamaan L?wenin markkinoille. Kuoleva koira! T?m?nk? t?hden h?vitt?isi h?n kourallisen vaski-lantteja ja tulisi pilkan ja ivan esineeksi?

Patras venyi hein?? kasvavassa kuopassa. Tie kihisi kulkioita; suuri joukko kiiruhti jalkasin; toiset ajoivat muulilla iloisina markkinoille. Muutamat huomasivat h?net, toiset eiv?t katsahtaneetkaan; kulkivat vaan huolettomina sivu. V?h?n ajan kuluttua, pyh?vaatteisiin puetetun jalkajoukon keskell? n?kyy matala, heikko, rampa ukko. H?n oli jokap?iv?isen n?k?inen tuo ukko, vaatetettuna; hiljaa kulki h?n tiet?ns? pyh?isen joukon v?liss?. Vanhus seisattui, ihmetteli, laskeusi polvilleen kuopan reunalle ja yst?v?llisesti katseli koiraa. H?nen muassaan oli pieni, punaposkinen, valkoverinen, mustasilm?inen poika, joka juoksenteli pensasten v?liss? ja katseli nyt surumielisen? el?in-raukkaa.

T?m? oli Nellon ja Patrasin ensim?inen kohtaus. Viimein vanha Jean Daas suurilla ponnistuksilla veti kuolevaisen koiran pikkuiseen m?kkiins?. H?n hoiteli sit? niin suurella huolella, ett? koira tuli aivan terveeksi ja h?nen voimansa palasivat j?lleen.

Patras uudelleen seisoi vahvoilla, terveill? jaloillansa.

Monen viikon kuluessa oli koira aivan hy?dyt?n, l?hell? kuolemaa; mutta koko t?ll? ajalla ei yksik??n torasana loukannut korviansa, ruumiinsa ei tuntenut ainoatakaan kipe?t? t?r?hdyst?. H?n sai kuulla lapsen osaa-ottavaista kuiskuttamista ja tuntea vanhuksen yst?v?llist? k?tt?. Niin ukko kuin lapsi suuresti mieltyiv?t sairaasen elukkaan. Patrasin olkivuode sai siansa tuvan nurkassa. Y?ll? kuuntelivat he koiran hengityst?, pel?ten h?nen kuolevan. Kun Patras, viimeinki p??sty??n terveeksi, kovalla, harvalla ??nell? haukahti, silloin iloitsivat ja milteiv?t itkeneet molemmat. -- Pikku Nello juhlallisuudessa ripusti koiran kaulaan kauniin kiehkuran sek? suuteli sen kuonoa kauniilla punaisilla huulillaan.

Koska Patras j?lleen tunsi itsens? terveeksi, voimakkaaksi ja ty?h?n kykenev?ksi, kuvastui h?nen suurissa ymm?rt?v?isiss? silmiss?ns? ihmetteleminen, kun ei h?nt? t??ll? havahdutettukaan kirouksilla, ei ajettu ty?h?n ly?misill?. H?ness? syntyi voimakas rakkaus, joka uskollisena paloi h?nen syd?mess?ns? kuolemaansa asti.

Patras oli kiitollinen, niinkuin kaikki koirat. H?n loikoi ja tarkasteli vakavilla, viisailla, yst?v?llisill?, tummilla silmill?ns? kaikkia yst?v?ins? liikuntoja.

Vanha sotamies, Jean Daas, ansaitsi leip?palansa vet?m?ll? pient? k?rry?, jossa h?n jokap?iv? kuletti Antverpeniin niiden onnellisten kyl?l?isten maitoastioita, joilla oli lehm?t. Talonpojat antoivat h?nelle t?m?n toimen osaksi s??liv?isyydest?, osaksi my?s sent?hden, ett? he hy?tyiv?t, kun tavaransa laittoivat kaupunkiin niin rehellisen viej?n kanssa kuin tuo ukko oli. Sit? paitsi saivat he t?m?n kautta mukavammin ja enemm?n aikaa ryytimaansa ja karjansa hoitamiseen. Mutta t?m? vaiva tuli ukolle liian raskaaksi. H?n oli kahdeksankymment?kolme vuotta el?nyt, ja Antverpeniin oli hyv? peninkulma ja enemm?nki kyl?st?.

Patras oli terve. Tuossa h?n makasi auringon paisteessa; kaulansa oli koristettu somalla kukka-kiehkuralla. Tarkoin katseli h?n kuinka vanhus meni kaupunkiin ja palasi sielt? j?lleen maitoastiainsa kanssa.

Seuraavana aamuna ei ukko viel? enn?tt?nyt k?rry?ns? liikahduttaa, kuin Patras tuli l?hemm?ksi ja asettausi sen molempain aisain v?liin, osottaen t?ll? myk?ll?, mutta kaunopnheliaisella liikunnollaan olevansa valmis ansaitsemaan sen leip?palan, jota h?n s?i n?iden k?yh?in ihmisten armosta. Jean Daas kauan esteli, ukosta n?ytti ep?-rehelliselt? pakoittaa el?int? semmoiseen vaivaan, johon h?nt? ei luonto ollut m??r?nnyt. Patrasia oli vaikea estell?; n?hty?ns? ettei h?nt? valjastettukaan, alkoi h?n vet?? k?rryj? hampaillansa.

Viimein ukko my?ntyi liikutettuna pelastetun el?imen itsep?isyydelt? ja kiitollisuudelta. H?n rakensi k?rryn niin, ett? koiran oli sit? helppo vet??. T?st? saakka t?ytti Patras t?m?n velvollisuutensa joka p?iv?.

Talven tultua, kiitti ukko Jumalaa ja kohtaloansa, jotka saattivat h?nen L?wenin markkinap?iv?n? l?yt?m??n tuon kuolevaisen koiran. Nyt oli h?n hyvin vanha, voimansa heikkonivat vuosi vuodelta; h?nelle olisi ollut kovin ty?l?s vet?? k?rry? lumikinoksia tahi likaisia ja liukkaita teit? ilman voimakkaan ja k?rsiv?isen elukan avutta. Patras'ista n?ytti t?m? el?m? paradisilt?.

Entinen is?nt?ns? pakoitti h?nen rasittamaan itse?ns? liiallisen kuorman vet?misell? ja joka askeleella ajeli koiraa piiskan ly?nnill?; nyt sit?vastoin Patras huviksensa veteli t?t? pient? vaalean-viheri?ist? k?rry? kiilt?vine vaski-astioineen, astellen vakavan ukon rinnalla. Vanhus aina palkitsi koiraansa lemmell? ja hyv?ll? sanalla. Ty?ns?ki loppui kello 3 tahi 4 j?lkeen puolen p?iv?n ja sen per?st? oli h?n vapaa; h?n sai joko veny? p?iv?npaisteessa, juoksennella niityill? yst?v?ins? koirain tahi lapsen parissa. Patras oli aivan onnellinen.

H?nen vanha is?nt?ns? oli murhattu er??ss? markkinatappelussa eik? kukaan h?irinnyt koiran onnellista el?m?? uudessa, armaassa asunnossa.

Muutaman vuoden kuluttua oli luuvalo niin halvauttanut Jean Daasin j?senet, ettei h?n en?? voinut kulkea kaupungissa k?rryineen. Silloin pieni, kuusi-vuotias Nello, joka usein oli saattanut ukkoa ja siis tunsi kaupungin, otti vanhuksen sijan k?rryn vieress?, m?i maitoa, sai rahat ja vei ne omistajilleen tarkalla rehellisyydell? ja semmoisella vakavuudella, joka kaikkia ihastutti.

Pikku Nello oli soma lapsi ruskeoilla, vakavilla silmill?, ihanilla punaisilla poskilla ja vaaleilla silkki-k?h?rill?. Taiteiliat usein piirustivat tuon pienen sivu-kulkevan joukon -- viheri?isen k?rryn kiilt?vine vaski-astioineen, suuren tummanruskean koiran, jonka valjaissa kellot soittelivat joka askeleella ja pienen heikon lapsen puukengiss?, lauhkealla, surullisella, viattomalla ja onnellisella katsannolla; t?m? n?ytti niin yhden-n?k?iselt? niiden lapsellisten kasvojen kanssa, jotka ovat syntyneet Rubens'in mahtavasta pensselist?.

Nello ja Patras toimittivat hyv?sti ja vire?sti ty?ns?. Kes?ll?, kun Jean Daas tunsi itsens? terveemm?ksi, meni h?n ulos, istuutui tupansa kynnykselle, l?mmittelihe auringon paisteessa, torkkuessaanki rukoili, ja havahtui kellon ly?dess? kolme, jolloin tavallisesti yst?v?ns? palasivat kaupunki-retkelt??n. Kotiin tultuansa hyppeli Patras valjaista p??ty?ns? iloisella haukunnalla ymp?ri, Nello ylpe?n? kertoili p?iv?n tapauksia. T?m?n j?lkeen istuutuivat kaikki sy?m??n ruisleip??ns?, maitoansa tahi lient?ns?. Illan tultua nukkuivat he rauhassa ukon viel? kau'an rukouksia sopottaessa.

N?in kuluivat p?iv?t ja vuodet. Yst?vykset viettiv?t tervett?, rehellist? ja onnellista el?m??.

Kev??ll? ja kes?ll? oli heill? eritt?in hyv?. Flandria ei yleens? ole mik??n kaunis seutu. Antverpenin ymp?rist? on yksi sen rumimmista paikkakunnista. Ruis ja pelto-nauris, niityt ja pellot vaihtelevat t?ll? sile?ll? lakeudella ja antavat seudulle v?sytt?v?n yksitoikkoisen muodon. Ainoastaan toisinaan siell? t??ll? kohtaa silm? jonkun kolkon, harmaan tornin, josta kuuluu liikuttava kellojen ??ni, tahi n?kee yksin?isen puunsahaajan kantavan kuivia risuja, tahi kotiansa palaavan elonleikkaajan lyhde syliss?; ne el?hdytt?v?t hiukan kuollutta ymp?rist??. T??ll? ei ole vaihtelevaisuutta, ei kauneutta; sit?, joka on el?nyt vuorien ja metsien keskell? t?m? yksitoikkoinen ja loppumatoin tasanko painaa, niinkuin vankia painavat vankilan sein?t. Kuitenki on t?m? seutu viheri? ja hedelm?llinen. N?ill? laveoilla n?kyaloilla on oma kauneutensa. Jokien varsilla, kaislojen keskell? kasvaa mahtavia, tuoreita puita ja kukkasia, joiden sivutse liukuvat pikkuset purje-venheet moniv?risine lippuineen, kauniilta n?ytt?en lehtien v?list?. Vaan oli miten oli, t??ll? oli yllin kyllin tilaa ja vapaisuutta pienelle lapselle ja h?nen yst?v?llens?. He molemmat katsoivatki sen suurimmaksi huvitukseksi lopetetun ty?ns? j?lkeen piehtaroida pehmyell? nurmella joen rannalla ja katsella laivoja, jotka toivat ulkomaan tavaroita kyl??n.

Tosin el?m?ns? oli vaikea talviseen aikaan, sill? heid?n t?ytyi nousta jo pime?ll? kylm??n myrsky-pakkaseen; harvoin saivat he sy?d? kyll?ksi; monena pitk?n? y?n? oli m?kkisess? yht? kylm? kuin liiteriss?kin. Kev??ll? ja kesill? auringon s?teiden valaisema ja komean viheri?isen k?ynn?ksen ymp?r?im? m?kkinen n?ytti somalta; mutta talvella tuuli puhalteli hataran m?kkisen ra'oista, viinik?ynn?s oli mustunut ja hiljaiset tasamaat synnyttiv?t ik?vi? tunteita. Toisinaan talvella m?kkisen koko lattia oli paksussa j??ss?; silloin oli heill? kovat p?iv?t. Pienen Nellon heikot j?senet kangistuivat lumessa ja j??tik?t leikkeliv?t Patrasin vahvoja v?sym?tt?mi? k?p?li?.

Mutta ei tuota kumpikaan heist? valittanut. Lapsi puukengiss? voimakkaana ja urhoollisena asteli yst?v?ns? rinnalla pitkin j??tyneit? peltoja kellojen soidessa ja kilistess?. Sattuipa silloin t?ll?in joku em?nt? Antverpeniss? antamaan heille kupin lient? ja kappaleen leip??, tahi joku hyv?syd?minen kauppias latoi muutamia halkoja heid?n pienoiseen k?rryyns?, sen kulkiessa kotiap?in, tahi joku s??liv?inen muori omassa kyl?ss?ns? lahjoitti heille v?h?n maitoa. Kas! silloin he juoksivat pitkin valkoisia tasankoja varhain aamulla iloisina ja onnellisina ja hyppeliv?t kotiin riemu-huudoilla.

Niin ylip??ns? ei heid?n el?m?ns? ollut huono. Patras, tavattuaan suurella tiell? eli kadulla koiria, jotka tekiv?t ty?t? y?t p?iv?t ja saivat palkaksi ainoastaan ly?misi? ja kirouksia, koiria, jotka paleltuivat ja kuolivat n?lk??n, tunsi itsens? onnellisimmaksi olennoksi maan kannella.

H?nen usein t?ytyi nukkua n?lk?isen?; usein t?ytyi h?nen tehd? ty?t? kuumana puolip?iv?n? ja kylm?n? talvisena aamupuhteena; h?nen jalkojansa usein ter?v?t kivet kadulla haavoittivat ja j??tik?t leikkasivat. Aina oli h?n kuitenkin tytyv?inen ja kiitollinen kohtalollensa, urhoollisesti toimitti h?n teht?v?ns?, sill? yst?v?lliset silm?t hymyiliv?t h?nelle. T?ss? oli Patrasille kylliksi.

Mutta Patrasillaki oli oma huolensa. Antverpeniss? tavataan joka askeleella vanhoja, pimeit?, juhlallisia kirkkoja; ne seisovat kopeain ja mutkaisien katujen varsilla; niit? ik??nkuin rutistaa kartanoiden ja juomahuoneiden portit. Tornit n?kyv?t joen puolelta. Ylh??ll? ilmassa kuuluu niist? kellojen soitto ja ajoittain nousee kirkkojen synke?ist? kuvuista hiljaisen laulun ja soiton s?veleet. T??ll? nuo entiset pyh?t sijat seisovat keskell? nykyisen kauppa-Flandrian ruokottomuutta, kiirett? ja siivottomuutta.

Koko p?iv?n pilvet liit?v?t, linnut r??kyv?t ja tuulet puhaltavat niiden yli, silloin kuin maan alla niiden juuressa rauhallista unta lep?? Rubens, yksi maailman suurimmista maalaajista.

Viel? n?ihin aikoihin asti t?m?n suuren taiteilian ?ly hallitsee Antverpenia ja h?nen maineensa valaisee loistollansa t?m?n kaupungin. Hiljaisesti astuessamme mutkaisilla kaduilla tuntuu ik??nkuin suuren maalarin henki seuraisi meit?; kivet, joita my?ten h?n asteli, lausuvat juurikuin ihmis-??nell? h?nest?. Kaupunki, jossa l?ytyy Rubensin hauta, el?? meille ja el?? ainoastaan h?nen kauttansa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet