Read Ebook: Ystävykset by Ouida Ramstedt Maria Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 236 lines and 11753 words, and 5 pages

Viel? n?ihin aikoihin asti t?m?n suuren taiteilian ?ly hallitsee Antverpenia ja h?nen maineensa valaisee loistollansa t?m?n kaupungin. Hiljaisesti astuessamme mutkaisilla kaduilla tuntuu ik??nkuin suuren maalarin henki seuraisi meit?; kivet, joita my?ten h?n asteli, lausuvat juurikuin ihmis-??nell? h?nest?. Kaupunki, jossa l?ytyy Rubensin hauta, el?? meille ja el?? ainoastaan h?nen kauttansa.

T?m?n suuren valkoisen hautapatsaan ymp?rill? hallitsee t?ydellinen rauha; ainoastaan toisinaan urkujen soitto ja juhlallinen kuorilaulu kaikuu. Todella, ei taida yhdell?k??n taiteilialla olla semmoista muistomerkki?, kuin t?m? puhdas, marmorinen Pyh?n Jakobin alttari, jonka Rubensille syntym?-seutunsa asukkaat ovat pystytt?neet.

Rubens'itta olisi Antverpen likainen, pime? kauppapaikka, johon ei muut liikahtaisikaan kuin ainoastaan kauppiaat, jos heill? olisi siell? mit??n toimimista. Rubens on tehnyt Antverpenin nimen ihmiskunnalle pyh?ksi.

Kansat! Velvollisuutenne vaati teit? kalliisti arvostelemaan suuria miehi?nne, sill? ainoastaan niiden mukaan tulee teit? tulevaisuus tuomitsemaan. Flandria ymm?rsi mainioittaa suurimman pojistansa jo h?nen el?ess?ns? ja tehd? suureksi h?nen nimens? kuolemansa j?lkeen. Mutta s??li on, kun kansat harvoin seuraavat t?m?n ymm?rt?v?ist? esimerkki?.

Tuossapa oli Patrasilla huolta. N?ihin suuriin kivi-kirkkoihin usein meni pikku Nello ja katosi niiden holveihin.

Suruisena ja turhaan, loikoen kadulla, koetti Patras arvata, mitk? seikat saattoivat eroittaa h?net hyv?st? yst?v?st?ns?. Useasti koki h?n tarkastaa asiata ja siit? syyst? astui rappusille, vet?en j?less??n k?rryn astioineen; vaan h?net ajoi aina pois pitk? ovenvartia mustissa vaatteissa ja hopeaisilla vitjoilla kaulassa. Pelosta, ett? vahingoittaisi omaa pient? is?nt??ns?, koira totteli ja k?rsiv?isen? odotteli kirkon edess? pojan takaisin tuloa. Patrasia ei huolettanut Nellon kirkossa k?yminen; tiesih?n koira, ett? kyl?n kaikki asukkaat k?viv?t tuossa pieness?, harmaassa kirkossa punaista tuulimylly? vastap??t?. Nello oli huolissansa, kummallinen oli n?k?ns?, h?nen poskensa olivat joko lumi-vaaleat tahi loistavan punaiset joka kerta, kuin h?n tuli kirkosta; kotona h?n tavallisesti n?iden k?ymisien j?lkeen istui hiljaisena ajatuksiinsa vaipuneena; ei h?n iloinnut, ei leikkinyt, katsoi vaan suruisena kaukaisuuteen.

Mit?h?n se voisi olla? ihmetteli Patras. H?nen mielest?ns? oli tuo vakavuus pojalle vahingollista. Kaikin mokomin koki h?n pid?tt?? poikaa luonansa niin hyvin auringon valaisemilla pelloilla kuin my?s kansaa vilisevill? kauppa-toreilla. Nello kuitenti k?vi kirkkoon ja useimmiten suureen temppeliin. Patras venyess??n kivill? rautaisen portin luona haukotteli, huokaili ja toisinaan ulvoiki: kaikki kuitenki turhaan siksi kunnes kirkon ovet suljettiin.

Silloin kirkosta tuli Nelloki ulos ja puristaen k?sill?ns? koiran kaulaa sek? suudellen sen kuonoa, aina kuiskaili sille nuo yhdet ja samat sanat:

-- Jospa vaan saisin n?hd? niit?, Patras! Jos vaan saisin n?hd?! -- Mit? niit?? tuumaili Patras t?hyst?en Nelloa suurilla, osaa-ottavilla silmill??n. Kerran, kun vahti tuli heitt?en oven auki per?ss??n, astui koira hetkeksi sis??n pienen yst?v?ns? j?lkeen ja n?ki. "Ne" -- oli kaksi suurta, peitetty? kuvaa alttarin molemmilla puolilla.

Nello innostuneena seisoi polvillansa yl?snousemista kuvaavan alttari-taulun ??ress?.

N?hty?ns? Patras'in, h?n nousi, saattoi koiran ulos ja peitettyjen kuvien sivu kulkiessa kuiskasi h?n kyyneleet silmiss? koirallensa:

On kauheata kun ei n?e noita, Patras, kun en n?e sent?hden, ett? olen k?yh? enk? jaksa maksaa. H?nen aikomuksensa ei suinkaan ollut peitt?? niit? k?yh?in silm?yksilt?, kun h?n niit? piirusti. Kyll? h?n antaisi meilleki lupaa katsella niit? joka p?iv?. Mutta he pit?v?t niit? peitossa ja katettuina. N?m? ihanat teokset eiv?t tunne valoa ja ainoastaan rikkaiden silm?t saavat niit? ihailla. Kun min? vaan n?kisin nuo, voisinpa kuolla rauhassa.

Mutta h?n ei saanut n?hd? niit? ja Patras ei voinut h?nt? auttaa; sill? ansaita hopea-rahan, jonka kirkko vaati jokaiselta, joka toivoi n?hd? Rubensin maalaamat kuvat "Ristiinnaulitsemisen" ja "Risitilt? pois ottamisen," olisi ollut heille yht? mahdotonta kuin kiipe?minen temppelin harjalle. He eiv?t milloinkaan jaksaneet s??st??n panna ainoatakaan penni?; jos he vaan saivat joskus niinki paljon, ett? voivat ostaa muutamia halkoja uuniinsa ja v?h? ruoka-aineita, sen he katsoivat suurimmaksi onneksensa. Ja kuitenki lapsen syd?n ik?v?itsi ja halasi vastustamattomalla innolla saada ainoastaan kerrankin katsahtaa Rubensin mainioita tauluja.

Ardennilaisen syd?men t?ytti voimakas taiteen-halu. Kulkiessaan pitki? vanhaa kaupunkia auringon laskuun asti, Nello koiransa rinnalla eleli unelmien valtakunnassa. Unelmiensa esineen? oli Rubens. Paleltunut, n?lk?inen, rikkin?isill? vaatteilla varustettu, avojalkainen ja v?synyt poika unhotti sek? n?l?n ett? v?symyksen, kun oli saanut n?hd? ainoastaan Neitsyt Maarian suloiset kasvot kulta-kiharoineen ja ikuisen auringon valaisemalla gloorilla. Nello, joka oli kasvanut k?yhyydess?, oppimaton, yksin?inen, kaikkien hylk??m?, sai lahjaksi palkinnon, jota ihmiset kutsuvat ?lyksi eli neroksi.

Ei kukaan tuota tiennyt, itse poika kaikkein v?hemmin. Ainoastaan h?nen eroittamatoin toverinsa Patras n?ki, kuinka h?n piirteli kaikki n?kem?ns? esineet liidulla kiville. Ainoastaan Patras kuuli, kuinka Nello, loikoen heinist? tehdyll? vuoteellansa, kuiskutti hiljaisia ja hartaita rukouksiaan toiveidensa toteuttamisesta. Ainoastaan Patras huomasi kuinka Nellon silm?t tummenivat ehtoolla auringon laskeudessa ja kirkastuivat aamulla aamuruskon koittaessa. Useampia kertoja tunsi h?n kuinka sanomattoman surun ja ilon sekoittamat kyyneleet putoilivat nuoren lapsen kirkkaista silmist? h?nen ryppyiselle, keltaiselle kuonolleen.

-- Rauhassa min? menisin hautaan, jospa vaan tiet?isin, Nelloni, ett? sin? suureksi tultuasi saat oman m?kkisi, oman maatilkkusi, teet ty?t? ja naapurit kutsuuvat sinua: "baas'iksi," , saneli usein vanha Jean loikoessaan vuoteellaan. Omistaa maatilkun ja kantaa "baasin" nimen kyl?ss?, t?m? on Flandrian talonpojan korkein ideali. Niinp? vanha sotamieskin, risteilty?ns? nuoruudessaan koko maan ja ei ansaittuaan matkustuksistaan mit??n, oli tullut siihen p??t?kseen, ett? el?? ja kuolla yhdell? ja samalla paikalla, oli paras osa, mit? h?n osasi toivoa omalle armaallensa. Nello ei vastannut mit??n.

H?ness? kyti sama into, joka ennen muinoin synnytti Rubens'it, Van Dyk'it. Nello uneksi toisenlaista tulevaisuutta. Varakkaan maanviljeli?n turvallinen asema ei vieh?tt?nyt h?nt?. Temppelin kultainen huippu, punertava aamurusko ja ihanat jumalan ?idin kasvot puhuivat h?nelle toisenlaisesta tulevaisuudesta. Unelmansa uskoi h?n ainoastaan Patrasille ja lapsellisesti kuiskutteli ne koiran korvaan heid?n yhdess? ty?t? tehdess??n aamulla ja silloin kun lep?siv?t joen rannalla humisevain kaislojen keskell?.

Semmoisia unelmia on vaikea sanoilla kertoa ja viel? vaikeampi olisi ollut synnytt?? niihin kuulian my?t?tuntoisuutta. Ne ainoastaan olisivat huolestuttaneet ja murheelliseksi saattaneet ukko-raukan. Sill? ukko katsoi tuota likaista juomalan sein?ll? riippuvaa Neitsyt Maarian kuvaa juuri yht? ihanaksi ja hyv?ksi kuin sit?ki mestariteosta, jota katsomaan ulkomaalaiset tulvasivat Flandriaan maailman kaikilta haaroilta.

Paitsi Patras'ia ilmoitti Nello rohkeita toivojansa ainoastaan pienelle Aloisalle. T?m? tytt?nen asui tuossa vanhassa punaisessa myllyss?. H?nen is?ns?, myll?ri, oli kyl?n varakkain mies. Aloisa oli kaunis tytt? hienoilla, ympyri?isill?, punaisilla kasvoilla. Suuret tummat ihanat silm?ns? antoivat koko n??lle sanomattoman sulouden.

Aloisa oli usein Nellon ja Patrasin seurassa. Yhdess? he telmiv?t pelloilla, yhdess? juoksivat hangella, yhdess? poimivat he kukkia ja marjoja, yhdess? he k?viv?t tuossa harmaassa kirkossa ja istuivat usein yhdess? myll?rin talon iloisen takan edess?. Aloisa oli seudun rikkahin tytt?. H?nell? ei ollut velji? eik? sisaria. H?nen sininen villainen hameensa ei ollut milloinkaan rikkonainen; sit?paitsi oli h?nell? aina paljon leikkikaluja ja tuomisia. Ensikerran k?yty?ns? Herran ehtoollisella olivat h?nen keltaiset k?h?r?ns? peitetyt somalla myssyll? hienoimmista pitseist?, jotka oli saanut perinn?ksi mummoltaan. H?n oli vasta kahdentoista vuotinen, kun kyl?ss? jo puhuttiin ett? h?nest? tulee kaunis kadehdittava morsian. H?n oli kuitenki viel? iloinen teeskentelem?t?n lapsi, joka ei hiukkaakaan ylpeillyt rikkaudestaan ja kaikista kumppaneistaan h?n enimm?n rakasti vanhan Jean Daasin k?yh?? tytt?renpoikaa, ja h?nen koiraansa.

Kerran tyt?n is? Baas Hoges, muuten hyv? ihminen, ainoastaan jotensaki kuivakiskoinen, sattui l?yt?m??n soman joukon, suurella kedolla, myllyn takana, heinill? istui h?nen tytt?rens?. Patrasin suuri, karvainen p?? lep?si h?nen syliss?ns?. Sek? lapsi ett? koira olivat kaunistetut valmu-kukista tehdyill? seppeleill?. Nello piirusteli heid?n kuvaansa puhtaalle sile?lle pet?j?-laudalle hiili-palasella.

Myll?ri seisoi ja katseli kyyneleet silmiss?. Kuva oli erinomaisen yhdenn?k?inen ja h?n suuresti rakasti ainoaa tyt?rt?ns?. Yht'?kki? h?n julmasti alkoi torua tytt?? siit?, ett? h?n t?ss? silloin, kun ?iti h?nt? odottaa kotona ja laittoi h?nen kotiin itkev?isen? ja pel?styneen?; sitten k??nnytty?ns?, tempasi h?n laudan Nellon k?dest?.

"Useinko sin? aikaasi kulutat n?iss? joutavissa toimissa?" kysyi h?n vapisevalla ??nell?.

Nello punastuneena painoi p??ns? alas.

"Min? piirr?n kaikki, mit? n?en", s?p?tti h?n.

Myll?ri oli vaiti; sitten ojensi h?n Nellolle k?tens?, jossa kiilsi hopearaha.

"T?m? on turhuutta, kerron sulle viel?ki kerran, t?m? on tyhj? ajan-hukkaaminen. Kuva on yhden-n?k?inen ja miellytt?? vaimoani. Ota siis t?m? hopearaha ja anna kuvasi minulle".

Puna katosi nuoren Ardennilaisen kasvoilta. H?n nosti p??ns? ja pani k?tens? sel?n taakse.

"Pit?k??tte niinhyvin rahat kuin kuvaki, Baas Hoges," sanoi poika yksinkertaisesti. "Te olette usein olleet minulle hyv?." Senj?lkeen kutsui h?n Patrasin ja meni pellon yli pois.

"Min? olisin voinut n?hd? ne tuolla rahalla," kuiskasi h?n Patrasille, "mutta enh?n voinut myyd? h?nen kuvaansa tuonkaan onnen edest?."

Baas Hoges tuli suuresti rauhattomana myllyllens?.

"Tuo poika ei saa niin usein olla Aloisan seurassa," sanoi h?n iltasella vaimollensa. "Leikki voi loppua sill?, ett? he rakastuvat toisiinsa ja rupeavat katsomaan itse?ns? sulhaseksi ja morsiameksi. H?nell? on jo n?et viisitoista vuotta ja Aloisalla kaksitoista".

"H?n on hyv? ja rehellinen poika", vastasi vaimo, tarkastellen kuvaa, joka riippui uunin p??ll? kukkuvan sein?kellon ja vahaisen Ristiinnaulitun rinnalla.

"Niin, se on totta", sanoi myll?ri tyhjent?en tina-haarikkonsa.

"Siis, jospa tuo noin k?visikin, kuin luulet," sanoi vaimo hiljaisesti, "niin eih?n tuo niin kauhea onnettomuus olisi. Tyt?ll?mme on kylliksi kahdelle ja sit?paitsi onni ei ole rikkaudessa".

"Sin? olet vaimo, ja sent?hden my?s tuhma", sanoi myll?ri, ly?den piippuansa p?yt??n: "Poika on kerj?l?inen; maalari-unelminensa on h?n huonompi jokaista kerj?l?ist?. Katso lasten per??n. He eiv?t saa niin usein n?hd? toisiansa. Jos se ei tapahdu, laitan min? tyt?n luostariin jumalisien ja ankarain nunnain hoidettavaksi."

Vaimoparka pelj?styi ja lupasi t?ytt?? miehens? tahdon. H?n ei aikonut eroittaa lasta rakastetusta kumppanistansa ja eip? myll?ri itsek??n aikonut olla niin kova ja ankara poika-raukalle, jonka ainoa vika oli k?yhyys.

Oli monta keinoa, joilla saattoi eroittaa Aloisan h?nen rakkaasta toveristansa. Nello, tuo tunteellinen ja v?hin itserakaskin Nello loukkautui ja heitti k?ymiset vanhassa, punaisessa myllyss?. H?n ei ollenkaan tiet?nyt mik? h?nen rikoksensa oli ja luuli, ett? h?n suututti Baas Hogesia kun uskalsi piirt?? Aloisan kuvan tuolla pellolla. Kun rakastavainen lapsi hypp?si h?nen luoksensa ja luottavaisesti pani k?t?sens? h?nen k?teens?, silloin h?n surullisesti hymyili ja puhui h?nelle vakavalla ja hell?ll? huolella:

"El? Aloisa suututa is??si. H?n ajattelee, ett? min? opetan sinua, kultaseni, laiskehtimaan, h?n ei tahdo, ett? sin? olisit luonani. H?n on hyv? ihminen ja rakastaa sinua -- siis emme huoli suututtaa h?nt?, Aloisa".

T?m?n h?n puhui syv?ll? surulla. Luontokaan ei h?nest? en??n n?ytt?nyt niin vieh?tt?v?lt?, kuin ennen, menness?ns? koiransa kanssa kaupunkiin.

Vanha, punainen mylly oli ennen aina pys?ys-paikkana h?nelle. H?n oli tottunut seisattumaan sen luona kaupunkiin menness? ja sielt? palatessa. H?n oli tottunut tervehtim??n kaikkia sen asujamia. Oli tottunut n?kem??n korean vaalea-k?h?r?isen p??n, joka pist?ysi pienest? portista. H?n oli tottunut n?kem??n, ett? pikkuiset punaiset k?det ojensivat Patrasille luun tahi leiv?n kuoren. Mutta nyt koira ik?v?ll? katseli suljettua ovea; poika asteli seisahtumatta sen sivu syd?n kipe?n?. Tytt?nen istui kotona ja neuloi, hitaasti vieriv?t kyyneleet kauniista silmist? h?nen ty?llens?. Baas Hoges jyrisi s?kkeinens?, tullen viel? itsep?isemm?ksi ja kovemmaksi puhuessaan itsekseen:

"N?in on parempi. Tuo poika-riepu on kerj?l?inen ja mielet?in uneksia. Kuka tiet?? mimmoinen onnettomuus voisi t?st? tulla tulevaisuudessa?" Myll?ri oli k?yt?nn?llinen ja varovainen, niin ett? myllyn ovet harvoin avautuivat, ja lapset, jotka olivat tottuneet joka-p?iv?isiin iloisiin kohtauksiin, lapsellisiin leikkeihin, joiden todistajana oli Patras iloisesti kilisytt?en kellojansa ja osaa-ottavaisena seuraten kaikkia heid?n liikkeit?ns?, tapasivat harvoin toisiansa. Heid?n entinen syd?mellinen luottamuksensa ja ilonsa oli poissa.

Koko t?m?n ajan pikkuinen pet?j?-lauta riippui uunin p??ll? myll?rin ky?kiss? kukkuvan sein?kellon ja vaha-ristin rinnalla. Toisinaan Nellolle tuntui hyvin vaikealta ajatella, ett? h?nen lahjansa oli vastaan-otettu, mutta h?n itse pois ajettu.

Vaan h?n ei valittanut: h?n oli tottunut rauhallisesti k?rsiv?isen? kantamaan kaikki vastoink?ymiset; vanha ?itins? is? lausui h?nelle usein:

"Me olemme k?yh?t. K?rsik??mme kaikki, mit? Jumala l?hett?? sek? pahat ett? hyv?t ajat. K?yh?t eiv?t saa tahtoa".

Poika aina hiljaisena kuunteli n?it? sanoja, sill? h?n syv?sti kunnioitti ukkoansa. Mutta kuitenkin er?s sanomaton harras toivo, toivo semmoinen, joka el?hdytt?? ?lykk?it? lapsia, kuiskaili h?nelle: "Kyll? k?yh?tki tahtovat toisinaan -- tahtovat olla suuria ja saavuttavatki p??maalinsa aivan vastoin ihmisten luuloja ja kohtalon ivauksia". ?lykk??n pojan usko paremmasta tulevaisuudesta oli niin voimakas, ett? kerran, kun Aloisa aivan sattumalta kohtasi h?net pellolla ja juoksi luoksensa h?nt? hyv?illen sek? kertoen, ett? huomenna oli h?nen nimip?iv?ns? ja ett? ensikerran el?iss?ns? vanhempansa eiv?t kutsuneet Nelloa pienelle iltaselle ja lastenjuhlalle, silloin Nello suuteli h?nt?, vakuuttaen suurella, vahvalla luottamuksella:

"Aikaa my?ten kaikki muuttuu, Aloisa. Aikaa my?ten tuo pieni pet?j?lauta, joka riippuu is?si kartanossa, tulee my?t?v?ksi kullan arvosta; silloin ei h?nenk??n oviansa minulta suljeta. Ainoastaan rakasta minua aina, pieni Aloisa, rakasta minua, niin min? tulen suureksi taideniekaksi!"

"Mutta jospa en rakastaisikaan sinua?" sanoi pikku kaunotar kyynelten silmiss? v?lkkyess? omituisella, lapsellisella kiekailemisella.

Nello k??nsi kasvonsa h?nest? ja t?hysteli kaukaisuuteen, sinne, jossa yleni purppuraisen iltaruskon valaisema temppelin korkea huippu. Kasvoillansa oli kummallisen hieno hymyily. Aloisa vaikeni tykk?n??n.

"Niin, kuitenki minusta t?ytyy tulla suuri taiteilia", sanoi h?n tuskallisesti, "minun t?ytyy tulla suureksi, tahi min? kuolen, Aloisa".

"Sin? et rakasta minua", sanoi lellitelty tytt? lykkien h?nt? luotansa. Poika vaan heilutti p??t?ns?, hymyili ja meni pitkin keltaista peltoa pois. H?n uneksi sit? onnellista p?iv??, jolloin h?n palajaa syntym?seudulleen ja pyyt?? Aloisaa omakseen h?nen vanhemmiltansa, jotka nyt eiv?t en?? aja h?nt? tyk??ns?, vaan ottavat vastaan kunnioituksella. H?n mietti kuinka kyl?l?iset tunkeuvat h?nen ymp?rillens? ja kuiskuttavat toinen toisellensa: "Katsokaapa tuota! H?n on kuningas ihmisten joukossa, h?n on suuri taiteilia, h?nen nimens? on tuttu ymp?ri maan piiri?; ja kuitenkin h?n ennen vanhaan oli meid?n pieni, k?yh? Nellomme, joka sai leip?ns? koiransa avulla". H?n ajatteli, kuinka h?n vaatettaa ukkonsa turkkeihin kalliista verasta ja piirt?? h?net juuri semmoiseksi kuin tuo ukkoki on piirretty tuohon tauluun, joka kuvaa pyh?? perhett? pyh?n Jakobin kappelin sein?ll?; kuinka h?n koristaa Patrasin kaulan kultaisella kaulavanteella ja asettaa h?net oikealle k?dellens? ja sanoo kansalle: "tuo on se, joka ennen oli ainoa yst?v?ni;" kuinka h?n rakennuttaa suuren valkoisen marmorisen hovin, ymp?r?itt?? sen ihanoilla puutarhoilla, eik? asu siin? yksin??n, vaan kutsuu sinne kaikki k?yh?t, yksin?iset taidokkaat nuorukaiset; kuinka h?n sanoo heille, jos he aikoisivat mainioittaa nime?ns?: "ei, ei, elk??tte minua kunnioittako, kiitt?k??t Rubensia. Mit?p? min? olisin h?nett??"

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet