Read Ebook: 莊子的故事 by Song Ye

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 72 lines and 2814 words, and 2 pages

MUSTA HEPO

Kertova saaristolaisrunoelma

Kirj.

LARIN-KY?STI

Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Otava, 1904.

Sensuurin hyv?ksym?, 29. p. Lokakuuta 1904, Kuopiossa.

Ensimm?inen laulu.

Peetrinmessun aikaan laski eestin jaala ohi "Mustan hevon" lahden suojaan, per?sint? k??nsi itse Viron ukko, itse K?rtsi, kalamies ja kauppi matkallansa uuteen kotiin Suomen saaristossa.

Vanaveess? keikkui kuutot, nuottavenheet, purjeet, viirit riippui laskoksissa, varppi vikisi, ja kiljui ankkurketjut, kun ne r?min?ll? veteen vaipui, pienen torven kautta nousi sauhu kajuutasta.

K?rtsin alileukaa kiersi sepelparta, korvissansa kiilsi vaskirenkaat, ilomielin katsoi h?n nyt uutta rantaa, huokas, silm?? varjosti ja mietti vainovuosiaan ja orjan onnetonta aikaa.

Tanakkana ruskettunein poskin seisten miehilleen h?n huusi kumein ??nin, silloin kajuutasta juoksi nurin niskoin K?rtsin kaksi poikaa, kasaveikkaa pitkin saiman kantta Anna-Madli k?lyn eell?.

Iikka nuorin piltti, vilkas liinatukka nousi tynnyrille t?hystellen, mutta vakaa Risto, id?n tummatukka, yli laidan katsoi oudoin mielin meren kalvoon, minne maston pitk?t varjot vaipui.

K?rtsi Saimastansa sousi, nousi maihin p??ns? paljastaen vanhaan tapaan niinkuin itsekseen h?n siunannut ois rantaa; rintehell? seisoi saarelaiset mykkin? kuin karsastellen tuulen tulokasta.

Mutta Matsas, saaren vanha luotsi astui K?rtsin luo ja antoi k?tt?, k?den pinnisti kuin merikravun sipsiin, virkkoi: "terve tultuasi, K?rtsi, hyv?t haltiasi suojatkoon sua saarellamme!"

"Tervehtij?n osa olkoon onni aina, kiitos Matsas, terve Tallinnasta, hyv? t??ll?, meren riistaa riitt?? meille, mutta kylpyyn tahtoo kaukolainen, vieraat p?lyt pesen ennenkuin ma m?kkiin astun."

Sanan virkkoi, tervehti nyt saaren kansaa, mutta tyynen lahden tuolla puolen Niklas vaari, tihrusilm? naapur'ukko katsoi vihre?st? akkunastaan niinkuin harmaa haukka katsoo pes?n h?irij?t?.

Tutisevin parroin nous h?n rahiltansa, miss? rahojaan h?n ?sken laski, puhui k?hein ??nin ihan itseksens?: "h?h, h?h, Viron visva, meren hylky, kulkukoira, joko jouduit t?nne pentuinesi!

Maat ja kalavedet sait s? ry?st?hintaan, tulivett? toit, veit viikon saaliin, sy?ksit naapurini velkaan sek? hautaan, mutta kirous sun osas olkoon, raskaana se langetkoon sun heimokuntas p??lle!

H?h, h?h, annas p?iv?n tulla toisen menn?, kyll? tunnet viel? Niklas vaarin silm? silm?? vasten kerran tuomiolla!" Mumisi ja k?tki rahalippaan hirren taakse; silloin pieni Iine tupaan lensi.

Pieni Iine, tytt?rens? tyt?r huitoi k?sill??n ja tanssiellen nauroi sek? hoki: "vaari, kuules, vaari, vieras set? toi niin kauniin jaalan, siell' on kaksi poikaa, toisen nimen tied?n, Iikka!"

"H?h, h?h, vai on toinen Iikka, ?l? itke, enh?n kiell? kanssaan leikkim?st?, vaan jos vieraan tupaan, Iine, kerran astut, raippaa saat ja teljen kala-aittaan, enk? ruokaa, juomaa anna sulle kahteen p?iv??n!"

Suurin silmin istui Iine ikkunalla vaarin hyv?illess? pient? p??t?, viekas, villi meri siinti maitotyynn?, yli lahden kuului hilpeet ??net, Niklas vavahti, h?n nousi, hampaat kalisivat.

Toinen laulu.

Matsas hiljaa meloi kuutollansa rysillens? Mustan hevon karin luona, Pertti, Niklaan huutopoika istui Riston kanssa keskituhdolla, Iine, Iikka keulass' ilakoivat.

"Hyv? Matsas, kuule, kerro meille kaunis satu Mustan hevon laivurista!" pyysi Risto kirkkain silmin. Matsas alkoi haastaa kummaa tarinaa, sylk?si ja v??nsi poskeen m?llin.

"Monta vuotta sitten merta kynti Musta hepo, suuri kaksimasto haaksi, laivurina h?ijy saksa, niinkuin huuhkain huus h?n ruorisillallaan, joi ja kiros, k?ytti nyrkki?ns?.

Tiilenkarvaisine kasvoinensa aamuin illoin tirkisti h?n makuusuojiin, ajoi helmiruoskallansa meripojat myrskys??ss? mastoihin, eineeks antoi palan homeleip??.

Musta hepo tuli Lyypekist?, jauholastinensa laski Riian rantaan, vieraan jauhot m?i ja tuhlas ilohuoneiss' saksa, nosti ankkurin, s?kit sannalla h?n ensin t?ytti.

'Heit? s?kit mereen! Laiva uppoo, Suomen kalliot jo pilkkuu pime?st?!' huusi kirvesmies, mut saksa sitoi miehen mastoon, ajoi uhallaan suoraan surmaan t?lle kalliolle.

Sinne hukkui laiva miehinens?, niinkuin luuranko se veden alta hohtaa, mutta sumu?ill? viel? aavelaivana se lent??, kerrotaan, rosonaama pit?? per?sint?.

Rauhatonna harhaa rosonaama l?pi myrskyn huutaa hullu rikostansa, ken sen sumulaivan kohtaa yksin y?ll?, ?lyn kirkkaan kadottaa taikka hukkuu kurja haaksinensa.

Siit? karin nimi: Musta hepo, merimiehen hauta -- oiva kalahauta!" --, p??tti Matsas, vaiti lapset veteen katsoi, vihre?ss? liejussaan haaksi ammotti kuin hylkyraato.

Risto tuijotti kuin lumottuna, Iinen silm??n puhkes kimmelteinen kyynel, mutta Iikka uhkamielin merirosvoseikkailuitaan haaveili, niin he soutivat taas kotirantaan.

Is?n katseen alla pojat varttui, vartevaksi kasvoi Risto, is?n silm?, kalamies ja hyljekytt?, vakavana aamuin illoin ahersi, kulki yksin omaa polkuansa.

Iikka ilolintu, sorja poika, ui kuin saukko, kiipes jaalan v?ylingeiss?, purress' Iinen kanssa lauloi taikka kulki suvi-illoin luhdeilla kisaellen saaren naisten kanssa.

?nkk? k?ly, tarkka Anna-Madli hoiti koturina K?rtsin huoneutta, tiesi kaukaa vieraan tulon, tunsi myrskyn, tyynen tulon ruumiissaan, samein silmin katsoi korteistansa.

Iine, mustasilm?, saaren kukka monen syd?nsurma rippikoulun tiell?, kevyt oli neidon luonne, keve?mmin jalka hiipi keinulle salaa syksyisin, kun vaari nukkui.

Aina onni hyv? seuras K?rtsin t?it?, t?ydet apajat h?n sai ja hyv?t hinnat, veisti p?nt?t, suolas hailit, salaa suolat, jauhot toi h?n jaalallaan, laski satamissa kompiansa.

Ja h?n ilkkui tuulenpieksij?it?, kun vain puhe tuli rahatynn?reist?: "Kultaa mull' on, hopeeharkot, vaan ei kivi-aitoissa, ei luodoilla, meren pohjalla ne arkut hohtaa!"

Niklas kitsas vaari, r?ttinuttu k?vi kyli? ja kehui k?yhyytt?ns?, huutokauppoihin h?n hoippui, tinki, osti, puntanaan viiputti, aitat t?yteen raastoi romujansa.

K?rtsi? h?n aidan takaa n?ykki, ulkosaaren t?hden k?vi k?r?jill?, hylkylaivain rosvoks s?tti, mutta K?rtsi nauroi ukon uhalle, veisti venheit? ja tuvan laittoi.

Niin ne hetket heilui, vuodet vieri, ajan myrsky-aallot kiersi saaren rantaa, ty? ja lepo, ilo viihtyi, taivas aulihisti siunas anneillaan, saaren puissa lemmen linnut lauloi.

Kolmas laulu.

Kenk?in kolke kuului myllylt?, huuliharppu soi ja y?k?t lensi, mylly h??m?itti kuin suuri, musta perho p?resiivin; y?h?n Iine astui tanssin tuli viel? silmiss??n.

Risto hiljaa kulki Iinen luo, huokas, k?silyhtyyn tulen iski, saaripolkua he rinnan seurasivat, mykk?mielin katsoi Risto maahan, vakaa tuska paloi povessaan.

Silloin Pertti rengin nauru soi, hulmahdellen juoksi neitoliuma, Iikka kiihkein katsein juoksi kintereill? ja h?n hihkui, Iinen lyhty sammui, saaren kallioihin kaiku l?i.

Ja h?n tarttui Iinen vy?t?isiin, nauroi, juoksi, kiskoi kaunokaista l?pi mustan mets?n venevalkamalle, miss? vihreet aallot vastaan tanssi, immen purteen kantoi syliss??n.

T?ynn? hehkua ja hekumaa huulet huulta etsi, silm? silm??, Iikka purjeet p??sti, huusi, ruoriin tarttui, Iinen per??n painoi polvellensa, niinkuin pilven varjo pursi lens.

"Iine, Iine, kuinka rakas oot, vapaa meri, ah se meid?t kantaa, onnen saarta kohti kultapilven taakse, hukkukoon nyt taivas, maa ja kaikki, kun vaan omana sun pit?? saan!"

Niinkuin tiiran siipi kaaressaan purje pulleana vett? viisti, nuorat piukki, tyrskyt kokkaan murtui, taakse kuohuun muiden purret j?iv?t, Risto kalpeana katseli

ulapalle, syd?n synkistyi, kiskoi jalusnuoraa, puri huulta, veljeisviha, kateuden myrkky silmiss' s?ken?i kuin merivirva, Pertti naisten kera riehakoi.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet