Read Ebook: Jäämerellä by Hoffmann Franz

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 164 lines and 11617 words, and 4 pages

d?n huolta sinusta, ik??nkuin is? lapsestansa, ja sattukoon minuun kaksin verroin kaikki vaivat, kaikki k?rsimykset, jollen aina etup??ss? katso sinun hyv??si. ?l? sure, rakastettu poikani! Viel? meid?n tulee toivoa! Lujalla tahdolla ja voimiensa ponnistamisella voi ihminen poistaa esteit?, jotka muutoin kokonaan h?nen kukistaisivat. Minun mielet?n jahdinhimoni on saattanut sinun t?h?n kovaan onnettomuuteen; mutta minun kokemukseni ja hyv?n tahtoni kautta olet sin? v?ltt?v? sen pahimpia seurauksia. Jos min? vaan olisin voinut aavistaa, ett? t?m? Elsh?ft oli yht? suuri konna, kuin h?nen kaimansa Bremen'iss?, emme olisi koskaan joutuneet t?mm?iseen surkeaan tilaan; mutta kuka olisi saattanut edes ajatella semmoista inhoittavaa ilkeytt?? Tuommoinen yst?viens? pett?minen, ja heid?n j?tt?misens? kuoleman koviin kouriin, vaikka kyll? olisi k?ynyt heit? pelastaminen -- hyi, se on todellakin viheli?ist?!"

"Mutta ainoastaan oman henkens? kaupalla olisi h?n voinut sit? tehd?," sanoi Leo, h?nt? puolustaen.

"Mit? sin? sanot, poikaseni? Sin? olisit siis h?nen siassaan tehnyt samaten? Ei! En min? olisi tehnyt niin! Siin? yksist?ns? on jo kyllin syyt? halveksia h?nt?. No, kyll? h?nkin toisella puolen hautaa saa rangaistuksen teoistansa. Mutta l?htek??mme pois t?st?! Meid?n ei tule pahoittaa mielt?mme h?nest? puhumalla. Etsik??mme sen siaan itsellemme semmoinen paikka, jossa me, pohjais- ja it?tuulen varjossa, saamme pit?? talvimajaamme. ?l? sure, poikaseni! Tosin nyt koittaa meille kovat kuukaudet, mutta nekin kerran loppuvat."

"Vaan emmek? sent??n koeta p??st? takaisin Delphiini'in?" kysyi Leo. "Kiivetk??mme tuolle vuoren kulmalle, Martti. Se ei ole aivan korkea, ja sielt?k?sin voimme kaikkein parhaimmin selitt?? laivan."

"Siit? ei ole mit??n hy?ty?, sen min? ennaltaan tied?n, vaan tehd??n kuitenkin tahtosi," vastasi per?mies, ja alkoi samassa astua mainittua vuoren kulmaa kohden. Puolen hetke? vaivaloisesti kuljettuaan saapuivat he sinne, ja Martti yritti juuri kiipeem??n sen loivinta kylke? yl?sp?in, kun Leo ?kisti huusi h?nt? takaisin.

"Mik? tuo on, Martti?" kysyi h?n, osoittaen sormellansa mustal?nt?ist?, eriskummaista esinett?, joka lumesta pisti v?h?isen n?kyviin.

"Mik?k? se on?" vastasi Martti. "Hajonnut laiva, jonka tuuli on ajanut t?nne ja joku hy?ky-laine on paiskannut rantaan. N?eth?n sin? ihan selv??n, ett? me nyt olemme aivan meren vierem?ll?, vaikka kaikki t??ll? on j??ss?. Kun ensiksi varmaan huomaamme, ettei Delphiini'st? en??n ole mit??n toivoa, saamme tarkemmin sit? tutkia."

Sanomattoman suurella vaivalla kiipesiv?t t?ll? kertaa nuot muutoin kapuamiseen ylen tottuneet merimiehet kalliota yl?sp?in. Monen turhan yrityksen per?st? p??siv?t he viimein sen huipulle, ja alkoivat tarkoin t?hystell? merta, joka siinsi kaukaa taivaan rannalta. Kerran luuli Leo jo n?kev?ns? laivan, ja ilmoitti sen Martille. Mutta t?m? n?ytti pian h?nelle todeksi, ett? h?n oli erhettynyt. H?n oli nimitt?in pit?nyt uiskentelevaa j??kalliota laivana. Delphiini oli kadonnut, ja purjehti arvattavasti aikaa sitten tuolla puolen sit? sinert?v?? juomua, joka levisi meid?n yst?viemme silmien eteen.

Viel? kerran valloitti suru Leon jo toivovan syd?men. Mutta pian rohkaisi h?n mielens?, ja sanoi: "olkoon menneeksi! Kaikki, mit? Jumala sallii, on hyv?, ja meid?n, joita h?n ?sken pelasti myrskyyn kuolemasta, tulee aina vieroa valitusta. Meid?n syd?memme ovat niinkuin vaha H?nen k?dess?ns?; mutta jos H?n tahtoo, H?n karaisee ne ter?st? lujemmiksi. Minun rakkaan ?itini t?ytyy lohduttaa itse??n, turvaten H?neen, ja me, Martti, me pysymme vahvassa luottamuksessa siihen, ett? se on Jumalan tahto, joka on saattanut meid?n n?ille autioille saarille. Sill? tavalla kest?mme helposti kaikki koetukset. Luottamus Jumalaan ja toivo, ett? H?n auttaa meit?, olkoon se vankka kallio, jolle me perustamme tulevat p?iv?mme!"

"Hyv?, kunnon poika," vastasi Martti syv?sti liikutettuna. "Kosk'et sin?, heikko nuorukainen, ep?ile meid?n h?d?ss?mme, t?ytyy minunkin, vanhan kokeneen merimiehen, pysy? lujana. Mutta t?st? meid?n nyt pit?? l?htem?n, sill? ilta jo pimenee, ja meill? on viel? paljon tekemist?, ennenkuin y? joutuu. Menn??n nyt tutkimaan tuota hajonnutta laivaa, jonka l?ysit tuolla alhaalla. Vaikk'ei se nyt kohta juuri hy?dyt? meit?, saatamme kuitenkin k?ytt?? sit? poltoksiksi lumimajassamme, jonka meid?n kylm?n varaksi pit?? rakentaman."

Molemmat erokkaat, sill? siksi sopii nyt syyst? sanoa heit?, koska heid?n t?ytyi, erotettuina koko muusta maailmasta, viett?? yksin?ist?, kolkkoa el?m?? n?ill? kauheilla er?mailla, molemmat erokkaat astuivat vuoren kulmaa alasp?in, ja saapuivat, koska alasp?in kulkeminen k?vi huokeammin kuin kiipeeminen yl?sp?in, v?h?n ajan p??st? sen juurelle. Pian tulivat he my?skin luullun haaksi-hylyn luokse, ja ajoivat k?sin jaloin syrj?lle lumen, johon se oli vajonnut.

"Kas, mit? t?m? on?" huusi Martti yht'?kki?, ty?t?ns? keskeytt?en. "Turkin kappale! Mitenk? se on t?nne joutunut? Sen saamme pian tiet??, sill?, kuten min? nyt n?en, ei t?m? olekkaan mik??n laiva, vaan ainoastaan pikkuinen, aivan ehe? venhe. Ahkerasti, Leo, ett? me p??semme selville t?ss? asiassa, ennenkuin y? yll?tt?? meit?."

Parannetulla innolla alkoivat he taas luoda lunta syrj?lle, ja se hy?ty oli kumminkin heid?n ty?st?ns?, ett'ei yh? ankarammaksi kiintynyt pakkanen voinut en?? pysty? heihin. Heid?n k?tens?, jotka ?sken olivat aivan iljanteessa, hohtivat nyt kuin tuli, ja hikihelmet valuivat heid?n otsastansa.

"T?m? ty? virvoittaa meit? suuresti!" lausui Leo, silm?nr?p?ykseksi lev?ht?en ja syv?lt? hengitt?en.

"Kyll?!" vastasi Martti. "Liikkuminen ulkona onkin ylimalkain ainoa keino, jolla voimme varjella itse?mme vastap?in tulevasta pakkasesta, jonka rinnalla t?m? on kuin lempe?n syys-illan vieno v?ristys. Mutta katso, Leo, jollen kiveen kovaan olisi vakuutettu siit?, ett? Elsh?ft pakeni meid?n venheell?mme, olisin min? nyt valmis vannomaan, ett? t?m? venhe on juuri sama."

"Minunkin silmiss?ni se n?ytt?? kummastuttavan tuttavalta," sanoi Leo. "Mutta ovathan ylikanteen valaskalan pyyt?jien venheet, kuin kaksi marjaa, toinen toisensa n?k?iset. Min? luulen muutoin, ett? me jo saamme k??nt?? sen yl?ssuin."

"Ei viel? -- ensiksi meid?n pit?? tekem?n venheen viereen syvennys, johon se sitten helposti suljahtaa. Ole vaan avullinen minulle, se on pian tehty."

He kaivoivat nyt kuopan, ja nostivat sitten voimiansa ponnistain toiselta puolen venheen yl?s.

Hitaisesti se kohosi, huojui, ja luiskahti viimein, talka alasp?in, omasta painostansa syvennykseen. Kovin h?mm?stynein? huudahtivat nyt yht? aikaa molemmat yst?v?t, sill?, kun se paikka, jonka venhe t?h?n asti oli peitt?nyt, tuli avonaiseksi, havaitsivat he osaksi turkilla verhotun ihmishahmon makaavan j??ll? ja tunsivat sen -- Elsh?ft'iksi, joka taannoin oli ilke?sti heid?n pett?nyt. H?n oli nyt kasvoiltansa vaalea, j?hmettynyt, ja, kuten n?ytti, kuolluksissa.

"Jumalan k?si on temmannut h?nen pois kesken h?nen pahoja tekojansa!" lausui Martti, katkaisten sit? pitk?? ??nett?myytt?, joka seurasi t?t? odottamatonta l?yt??.

"Jumala on hurskas! Uskollisuudesta ja jalomielisyydest? luopuen yritti t?m? konna pakenemaan, mutta Jumala heitti h?nen takaisin t?lle autiolle saarelle, ilmoittaakseen meille, ett? H?n on muistanut meit? meid?n h?d?ss?mme. Niinp? kyll?, Jumala on hurskas, eik? kukaan pahan-teki? voi v?ltt?? H?nen rangaistustansa."

"Mutta, Martti, kukaties h?n on viel? hengiss?," sanoi Leo. "Meid?n tulee koetta pelastaa h?nt?!"

"Min? en kumminkaan sit? tee! Minun k?teni ei saa kajota siihen, jota Jumalan kosto on kohdannut!" vastasi rehellinen, mutta leppym?t?n per?mies. "Ma'atkoon h?nen ruumiinsa ilman alla j??karhujen ja kettujen sy?t?v?ksi! Minun ei tule h?neen mit??n!"

"Voi, Martti -- ent? jos h?n nyt olisi hyv?st? ehdosta palannut t?nne, meit? pelastaakseen, meit? auttaakseen, taikka kumminkin ottaakseen osaa meid?n onnettomuuteemme?" lausui Leo jalomielisesti. "K?skeeh?n Jumala meid?n rakastaa yksin vihamiehi?mmekin, eik? t?m? edes ollut vihollinen meille, vaan kenties hyv? ja uskollinen kumppani!"

Martti ei vastannut n?ihin sanoihin mit??n, vaan k??nsi selk?ns? p?in nuorta yst?v??ns?. Mutta Leo tarttui haaksirikkoiseen, hieroi h?nen k?si?ns? ja kasvojansa lumella, ja jatkoi noita alusta turhia ponnistuksiansa, siksi kun viimein hiljainen huokaus kuului tyrmistyneen miehen huulilta.

"H?n el??, Martti! H?n el??!" riemuitsi Leo. "Jumalan t?hden, auta nyt minua. Jos nyt hylk??mme h?nen, joudumme murhaajiksi Jumalan ja omien omatuntojemme edess?!"

Samalla lis?si Leo ahkeruuttansa ja havaitsi mielihyv?ll?, ett'eiv?t h?nen sanansa olleet aivan turhat. Vanha Martti l?hestyi, kyll? hitaisesti ja nurpalla nenin, mutta k?vi kuitenkin viholliseensa -- sill? semmoisena piti h?n Elsh?ft'i? -- k?siksi, kuoleman kidasta h?nt? pelastaakseen. Kun h?n kerran oli siihen toimeen ryhtynyt, haihtui v?hitellen viha h?nen mielest?ns?, ja j??kuori sulasi h?nen syd?mest?ns?, ik??nkuin lumi, jolla h?n hieroi Elsh?ft'in j?seni?. H?nen tylyt kasvonsa kajasivat, h?nen huulensa meniv?t hymyyn, ja v?h?n ajan per?st? lausui h?n iloisesti: "tosiansa, h?n tointuu tainnoksistaan! Noh, koska se on Herran tahto, ett? t?m? pahan-teki? taas tulee henkiin, kenties rikoksiansa katuakseen ja sovittaakseen, en min?k??n en?? tahdo siit? nurkastua! Katso, Leo, h?n avaa jo silmi?ns?! Hiero vaan vahvasti h?nen rintaansa; min? hivutan h?nen aivojansa! Hurraa, jo h?n on ilpo el?v?n?!"

Todellakin toipui Elsh?ft toipumistansa armeliasten kumppaniensa huomassa. ?sken kokonaan kangistunut ruumis elpyi; h?n avasi silm?ns?, kaskotteli, niinkuin ihminen, joka her?? pitk?llisest? unesta, ja h?nen kalvettuneilta huuliltansa kuului sanat: "hyv? Jumala, miss? min? olen?"

"Haahkan untuvilla et vainen maata," vastasi Martti; "mutta pelastettu sin? kuitenkin t?ksi kertaa olet, ja siin? on enemm?n, kuin min? itse kymmenen minuuttia takaperin olisin voinut uskoakaan. Suokoon Jumala, ett? t?m? on onneksi sinulle, ett? sin? rupeat ajattelemaan entist? el?m??si, ja muutat paatuneen mielesi. En min? nyt kuitenkaan tahdo nuhdella sinua; siihen ilmaantunee vast'edeskin sopivaa tilaisuutta. Juo nyt kerta!"

Samalla laski h?n viel? voimattoman kumppaninsa huulille viini-pullon, jonka h?n muitten kapineitten joukosta oli l?yt?nyt venheest?, ja antoi h?nelle siit? kelpo siemauksen. Yh? enemm?n vaurastui Konrad. Uusia elintoimia virisi h?nen ruumiissansa, ja h?n nousi seisaalleen.

"Martti -- Leo -- tek? minun olette pelastaneet!" h?n ohkasi vuorotellen heit? katsellen. "Voi Jumala, t?t? min? en olisi ansainnut!"

"Se on kyll? totta!" mutisi vanha per?mies; "ja minun puolestani olisit ikip?iviksi saanut maata tuossa, jollei Leo olisi ruvennut sinun avuksesi ja saattanut minunkin siihen yhdistym??n. H?nt? sinun tulee kiitt?? henkesi pelastajaksi; itse-altani min? en olisi yritt?nytk??n sinua pelastamaan!"

N?itten kovien sanojen ohessa kiilsi kuitenkin Martin silm?t ilosta Konrad'in pelastumisesta, ja kenties piti h?n juuri nyt enemm?n h?nest?, kuin ikin? ennen. Sangen usein tapahtuu niin, ett? me kaikkein enimmin rakastamme niit?, joille olemme tehneet jotain hyv??, ja kun Jumala sanoo: rakastakaat teid?n vihamiehi?nne, tarkoittaa H?n sill?, ett? meid?n tulee tehd? niille niin paljon hyv?? kuin mahdollista on, josta sitten rakkaus itsest??n syntyy. Elsh?ft oli kyll? kuullut Martin sanat, mutta ymm?rsi niit? ainoastaan himme?sti. Milloin punehtuen, milloin vaaleten katseli h?n vaan kummallisella tavalla Leoa, kunnes h?n yht'?kki? tarttui avuliaan nuorukaisen k?teen, pusersi sit? kovasti, ja lausui tukehtuvalla ??nell?, kuumat kyynelet poskillansa: "min? kiit?n sinua! Min? kiit?n sinua, ylev?mielinen yst?v?! Niin totta kuin Jumala on, tahdon min? palkita sinulle mit? olen rikkonut sinua ja omaisiasi vastaan! Oi Jumala, t?ss? on viittaus minulle el?m?ni muuttamiseen!"

Leo hymyili yst?v?llisesti ja pusersi syd?mellisesti Elsh?ft'in k?tt?, mutta Martti murisi karkealla ??nell?: "Jumala suokoon sit? ja vahvistakoon h?n sinua hyv?ss? aikomuksessasi! Konnan ty?n teit, kun j?tit meid?n avuttomiksi t?lle kolkolle saarelle! Mutta katumus sovittaa kaikki, ja tuo p??tetty muutos itse suhteesi todistaa parhaimmin katumuksesi vilpitt?myytt?. Pysy vaan rehellisen?, niin kauvan kuin meid?n t?ytyy olla t??ll?, eik? kukaan ihminen saa koskaan tiet?? koko asiasta mit??n. Kunnon kumppanista ei kenk??n kieli? kanna, ja tosiansa meid?n tarvitsee el?? yst?v?llisess? sovussa kesken?mme voidaksemme kest?? Huippuvuorien pitk?n pitk?? talvea. Mutta nyt sinun pit?? l?htem?n liikkeelle, jos sinulla vaan on voimia siihen. Aurinko on jo mennyt maillensa, ja meid?n pit?? p??sem?n vanhalle turvapaikallemme, ennenkuin nen?mme ja korvamme kokonaan paleltuvat. Tuuli k?y Pohjasta ja huokuu j??dytt?v?? kylmyytt?."

Suurella vaivalla nousi Elsh?ft taas seisaalleen ja yritti Martin ja Leon nojalla astumaan. Mutta h?n oli viel? liian heikko kest??kseen niink??n suurta vaivaa, ja muutamien askelten per?st? lannistui h?n maahan.

"J?tt?k??t minua t?nne, yst?v?t!" rukoili h?n tuskin kuuluvalla ??nell?. "Peitt?k??t minua turkilla ja kaatakaat vene minun p??lleni, niin min? kyll? tarkenen t??ll? huomiseksi."

Martti ja Leo katselivat toinen toistansa, ja edellinen heist? kohotti hartioitansa.

"Hm, venhe on kukaties yht? hyv?, kuin karhun talja, semminkin kun jo l?ysimme turkkimme, jolla voimme peitt?? itsemme," lausui Martti, v?h?n aikaa mietiskelty??n. "Jospa vaan tuo pikkuinen karhu olisi t??ll?! Meid?n maatessamme se paljon l?mmitt?isi meit?. Noh, j?? sin?, Leo, t?nne ja kata Elsh?ft'i? huolellisesti h?nen turkillansa; min? l?hden karhun pentua noutamaan, leikkaan palan vanhasta karhusta paistiksi ja tuon kaikki t?nne. Kokonaisena vuorokautena emme ole sy?neet mit??n, eik? asioiden niin ollessa karhun paisti maistune aivan pahalta."

Leo intti kyll? t?t? ehdoitusta vastaan, tahtoen itse l?hte? pentua ottamaan ja j?tt?? Elsh?ft'in Martin huostaan, mutta Martti ei suostunut siihen, vaan ryhtyi kohta ehdoituksensa toimeen panemiseen. Sill? aikaa saattoi Leo aivan voipuneen Elsh?ft'in takaisin venheelle, peitti h?nt? huolellisesti h?nen turkillansa, ja laittoi h?nelle makuu-sian venheen viereen, jossa ei tuulen henki p??ssyt koskemaan h?neen. Muutamien silm?nr?p?ysten per?st? vaipui jo Konrad sitke??n uneen, ja my?skin Leoa rupesi nyt raukaisemaan. Vajottaen itse??n puoliksi lumeen, pani h?n turkkinsa yllens?, ja odotti sitten Martin tuloa, joka tapahtuikin parin hetken per?st?. Pikkuisen karhun oli h?n sitonut kiinni k?yteen, ja kuljetti sit? edess?ns?, ik??nkuin se olisi ollut joku lammas taikka vuohi. Sel?ss?ns? kantoi h?n vanhan karhun taljan, johon h?n oli k??rinyt lihan palan, ja k?dess?ns? piti h?n viel? lis?ksi pyssyns?, jonka h?n oli aivan sattumalta l?yt?nyt, em?karhua lumesta esiin kaivaessaan. Taakkaansa venheesen laskien, heng?hti Martti huokeasti, sill? kuorman melkoinen paino ja vaivaloinen matka kyyn?r?n korkeassa lumessa oli suuresti h?nt? rasittanut.

"Se on jo tehty!" h?n sanoi. "Nyt, Leo, tulee meid?n kaataa venhe taas alassuin, ja viritt?? valkea, t?t? karhun lihaa paistaaksemme. Se on tuota h?t?? tehty, ja makeammalta vaan maittunee sitten nukkuminen. Mihin sin? olet Elsh?ft'in laskenut?"

"H?n nukkuu!" vastasi Leo, sormellansa Konrad'ia osoittaen. "Mies raukka on varmaan julmasti uupunut."

"Noh, antakaamme h?nen nukkua, kunnes me voimme pist?? palan karhun p?ystist? h?nen suuhunsa," lausui Martti, ja alkoi viipym?tt? puuhata valkean viritt?mist?. Pari joutavaa airoa, jotka l?ydettiin venheest?, katkaistiin, ja kourallisen tappuran ja kruudin avulla r?iskyi pian suuri, suihkiva valkea heid?n vieress?ns?. Pyssyn rautaista latasinta k?ytettiin vartaan asemesta. Muutamia makeita kappaleita karhun lihasta leikattuaan pisti Martti ne latasimeen, ja paahtoi niit? niin taitavasti, kuin olisi h?n koko elin-aikansa toimittanut keitt?j?n virkaa. ??net?nn? autti Leo h?nt?, ja my?skin Martti teki ainoastaan muutamia muistutuksia yh? viel? nukkuvasta Konrad'ista, ilmoittaen Leolle mielipidett?ns? niist? syist?, jotka olivat saattaneet t?m?n l?htem??n pakoon ja j?tt?m??n kumppaninsa pulaan.

"Pelosta h?n sen teki, Leo, pelosta ja miehuuttomuudesta!" h?n lausui. "Kun h?n n?ki myrskyn nousevan, h?n s?ik?htyi, ja p?tki pakoon, omaa henke?ns? pelastaakseen. Kenties luuli h?n my?s, ett? me olimme saaneet surmamme taistelussa karhua vastaan, ja kaikissa tapauksissa sopi h?nen ajatella, ett? h?nen petoksensa j?isi ilmiin tulematta, jos h?n vaan, laivaan p??sty??n, voisi antaa jonkunlaisen tyydytt?v?n selityksen k?yt?ksest?ns?. Mutta Jumala ei antanut h?nen t?ittens? hedelm?n joutuvan h?nen omiin k?siins?. Joku tuulisp?? sieppasi h?nen venheens? ja viskasi sen takaisin vasta j?tetylle rannalle. Noh, saadaan n?hd?, mitenk? h?n t?st? l?htein k?ytt?? itse??n. Jos h?n vaan puoliksikin parantaa itse?ns?, emme en?? huoli pit?? vihaa h?nelle."

Rehellinen per?mies ei v?hint?k??n aavistanut, ett? ihan toisenlaiset syyt olivat saattaneet Elsh?ft'in t?h?n ilke??n tekoon; h?n ei v?hint?k??n arvannut, ett? t?m? Elsh?ft oli jonkunlaisessa yhteydess? sen Elsh?ft'in kanssa, joka oli pett?nyt Leon ?idin ja kovalla vainoomisellaan ollut syyp?? siihen, ett? Leo sai viett?? hirmuisen talven ja kenties pysy? viel? kauemman aikaa Huippuvuorien jylhill? seuduilla. Leokin luuli, ett? halu oman hengen pelastamiseen oli ollut syyn? Konrad'in h?pe?lliseen pakoon, ja h?nen ylev?mielinen ja anteeksi antamiseen taipunut syd?mens? tahtoi mielell??n unohtaa t?m?n pelkurimaisuuden, joka oli Konrad'in itse hukkaan saattamaisillaan.

Kun liha oli kyll?ksi paistunut, her?tettiin Elsh?ft, ja kolmen kesken s?iv?t nyt erokkaamme yksinkertaista, mutta sangen ravitsevaa ruokaansa. Aterioittuaan kaatoivat he yhdistyneisin voimin venheen kumoon, meniv?t sen alle, peittiv?t itsens? turkeillaan, asettivat pikkuisen karhun, joka niin ik??n oli saanut osan paistista, v?liins? ja nukkuivat h?iritsem?tt? kaiken y?t?, kunnes p?iv? alkoi valjeta, kutsuen heit? uusiin vaivoihin ja ponnistuksiin.

KYMMENES LUKU.

Erokkaat.

Syv?ll? v?ikkyi viel? aurinko alipuolella taivaan rantaa, vaikka sen s?teet jo alkoivat valaista y?n pimeytt?, kun Martti ??nekk??sti huutaen her?tti kumppaninsa. H?n tiesi paremmin, kuin he, ett? viel? oli paljon teht?v??, jos mieliv?t menestyksell? taistella talven kylmyytt? vastaan, eik? vanha Martti ollut se mies, joka saamattomuudesta taikka huolimattomuudesta olisi t?mm?isess? tilassa laimin ly?nyt mit??n tarpeellista varovaisuuden keinoa. H?n huomautti kumppaniansa, ett? heid?n tuli ennen kaikkia hankkia itselleen jonkunlainen varma turvapaikka ja ehdoitteli, ett? he rakentaisivat samankaltaisen lumimajan kuin Gr?nlantilaiset k?ytt?v?t talven aikana asuntopaikaksi. Sek? Leo ett? Konrad olivat kohta valmiit ryhtym??n ty?h?n. Kuitenkin mainitsi Konrad, ett? h?n Hollannissa ollessaan, jossa h?n oli palvellut merimiehen? er??ss? laivassa, oli kuullut puhuttavan, ett? kauvan aikaa sitten muutamat Hollantilaiset valaskalan pyyt?j?t olivat koettaneet pit?? talvea t??ll?, ja ett? he sit? varten olivat parsista rakentaneet vahvan tuvan, joka arvattavasti viel? olisi hyv?ss? kunnossa ja niin muodoin kelpaisi asuntopaikaksi. Sen ohessa esitteli h?n, ett? he koettaisivat etsi? t?t? tupaa, joka ep?ilem?tt? olisi kaikin puolin parempi, kuin joku lumesta ja j??st? vaillinaisesti kyh?tty h?kkeli.

"Se olisi hyv? Jumalan sallimus," vastasi Leo -- "mutta mitenk? me voisimme l?yt?? t?m?n turvan? Huippuvuoret ovat laveat, ja, ennenkuin olisimme kulkeneet ne ristin rastin, saattaisimme jo paleltua kuoliaaksi taikka n?lk??n n??nty?."

V?h?n aikaa neuvoteltua, p??tettiin kuitenkin ruveta tutkimaan edes saaren etel?ist? rantaa, jossa yst?v?mme par'aikaa oleskelivat, ja jossa n?ht?v?sti tuvan pit?isi l?yty?, jos semmoinen vaan koskaan oli olemassa ollut.

"Saadaan n?hd?!" lausui vanha Martti. "Jos Hollantilaiset kerta tarvitsivat t?mm?ist? tupaa, rakensivat he sen varmaan semmoiseen paikkaan, josta he kaikkein parhaimmin voivat havaita sivutse kulkevia laivoja, ja jossa he my?skin saivat olla suojassa hirmuisilta pohjois- ja koillismyrskyilt?. T?t? kaksinkertaista tarkoitusper?? voivat he ainoastaan sill? tapaa saavuttaa, ett? he rakensivat tupansa jonkun vuoren juurelle, joka siaitsi saaren etel?npuolella. Jos katsomme ymp?rillemme, n?emme t??ll? kaksi vuorta, toisen oikealla k?dell?, toisen vasemmalla. Tuo perimm?inen, joka tuolta et??lt? kangastaa, on niin kaukana rannalta, ett? olisi ilmeinen hulluus asettua sen viereen. Kuulkaat nyt, hyv?t yst?v?t, min? ehdottelisin, ett? rakentaisimme majamme oikealla k?dell? olevalle vuorelle, ja juuri tuon kallion sein?n luokse, joka kokonaan suojelee meit? kaikilta pohjan myrskyilt?, ja my?skin yhden kulmansa kautta est?? koillistuulen meihin koskemasta. Paikka on ep?ilem?tt? kaikkein sukevin koko etel?puolella, ja min? olisin suuresti erehtynyt, jolleiv?t nuot tolkukkaat Hollantilaiset olisi ymm?rt?neet sit? yht? hyvin, kuin min?. Jos he kerta ovat rakentaneet jonkun tuvan t?nne, seisoo se varmaan tuon kallion sein?n ??rell?, ja sen vuoksi katson min? parhaaksi, ett? l?hdemme sinne tarkemmin paikkaa tutkimaan. Jos l?yd?mme turvan -- on se suuri Jumalan siunaus, josta polvillamme saamme h?nt? kiitt??; vastakohdassa emme rupea laisinkaan en?? sit? hakemaan, sill? min? olen vakuutettu siit?, ett'ei se l?ydy muuallakaan n?ill? seuduilla. Kaikissa tapauksissa emme ole laimin ly?neet mit??n, sill? me rupeamme kohta j?lest?p?in rakentamaan omaa majaamme, joka kyll? tulee ahtaaksi ja vaillinaiseksi, mutta sent??n varjelee meit? pahemmista k?rsimyksist?. Eteenp?in, yst?v?ni!"

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet