Read Ebook: Kaleri-orja: Kertomus rahvaan perheille by Zschokke Heinrich

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 145 lines and 10269 words, and 3 pages

KALERI-ORJA

Kertomus rahvaan perheille

Kirj.

HEINRICH ZSCHOKKE

Suomennos.

Helsingiss?, Suomal. Kirjallis.-seuran kirjapainossa, 1864.

Kolmen tunnin matkan p??ss? Toulon'in kaupungista Ranskan maalla, V?limeren rannalla, on v?h?inen Hy?res niminen kaupunki, joka, jos muutoin jotain paikkaa maan p??ll? voidaan kutsua paratiisiksi, ainakin ansaitsisi t?m?n nimen. Vuorien keskell?, jotka kolmelta kannalta suojaavat sit? meren kohisevilta aalloilta, on kaupunki ihanassa laaksossa. Luojan oman k?den tekem?n puutarhan muotoinen, joka levi?? kaikille puolin vuorien juurille saakka. T??ll? ei talvesta tiet?; n?ytt?? niinkuin luonto t?ss? yksin?isess? laaksossa ei tarvitsisi lepoa. Kun Saksan maalla kaikki on elotoinna ja paljaana, ja j?? ja lumi peitt?? vuoret, laaksot ja kymet, ja jokainen mieluisemmin oleskelee l?mpim?ss? tuvassaan, niin kukkii t??ll? oransi-puu, ja liitt?? hyv?n hajunsa kassia-puun ja panskalaisen jasmini-kasvun hajuun. Ja tihe?in puistoin varjossa hakee v?synyt virkistyst? ja viileyst?. Kes?-aikana tosin nousee monista v?h?isist? j?rvist?, kun isoon aikaan ei ole satanut, m?rki? utuja, jotka sumu-vaippana levi?v?t t?m?n paratiisinkaltaisen seudun ylitse, ik??nkuin muistuttaaksensa asukkaita ett? maan p??ll? kuitenkaan ei ole todellista paratiisia; mutta kohta puhaltaa vuorilta vilvoittava tuulenhenki, joka ei ainoastaan huojenna rasittavaa kes?hellett?, vaan karkoittaa my?s t?st? ihanasta seudusta nuoskeat sumut, ett? j?lleen tulee yht? ihastuttavaksi.

Eik? t??ll? luulisi ainoastaan onnellisia ihmist? asuvan? Ihmisen onnellisuuden voimalliset viholliset: moninaiset taudit, jotka h?nen sielunsa ja ruumiinsa valloittavat ja sortavat, eiv?t t??ll? voi synty?; sill? kaikki ruumiilta ja hengelt? sairaat, jotka eiv?t muualla parannusta ja pelastusta l?yd?, turvautuvat t?nne, ja l?heisen kuolemansa karttaminen heille enimm?sti onnistuu. Mutta ihmisen toinen sukuper?inen vihollinen, joka asuu h?nen omassa syd?mmess??n: oman voiton pyynt? ja muut pahat himot, ovat my?s t??ll? valtansa pit?neet, sill? miss? vaan ihmisi? el??, siin? on my?s synnill? asuntopaikka, ja turmellee Jumalan k?den meille tekem?n paratiisin.

"Ah, hyv? Jumala," vastasi mini? kyynelsilmin, "ett? minun t?ytyy t?h?n my?t?isen vastauksen antaa. Meill? on niin hyv? ja tuloisa arenti, lapsemme ovat terveet ja saattavat meille ainoastaan iloa, ja kuitenki t?m? ei ole miehelleni mieliksi. H?n heitt?? ty?n palvelijoille, eik? huoli lastensa opetuksesta, vaan kuleskelee sen siaan aikaisin aamusta iltaan asti, usein my?h??n y?h?n, ymp?ri mailla metsiss?, ja el?in-poloisten ampuminen on h?nen huvituksensa. Kotiin tullessaan on h?n sitten suutuksissaan ja pahalla tuulella, ei puhu minulle yst?v?llist? sanaa, heitt?? tuskin silm?ns? lastensakaan p??lle, jotka nostavat k?tens? h?nt? vastaan, ja menee j?lleen muutaman tiiman p??st? pois. Ah! pelk??n h?nen huonossa seurassa olevan."

"Eksynyt poika raukkani!" huudahti vanhus. "Leonardo oli ennen hyv?-luontoinen, oli aina vanhuuteni ilo ja lohdutus; ja nyt noin kaksi vuotta sitten on tuo onnetoin himo, tuo joutilas, laiska el?m? valloittanut h?nen. Puheesi huonosta seurasta, Sabina, onkin aivan totta; molemmat veljekset Lucilo ja nuori Francisco, joidenka kanssa h?n pit?? seuraa, ovat sivistym?tt?mi? ja raivokkaita nuorukaisia, jotka eiv?t taivu kunnolliseen ty?h?n ja el?v?t tuosta ajelehtamisesta. T?m? el?m?nlaatu on parannettava; viel? t?n? p?iv?n? tahdon puhutella h?nt?".

"Ah, tee se, appi," rukoili nuori vaimo. "Tuhansittain siunatkoon teit? Jumala, jos voitte johdattaa miehen onnettoman vaimonsa tyk? ja is?n hyl?ttyin lastensa tyk?!"

Sabinan j?lleen menty? tupaan valmistaaksensa illallista miehelleen ja palvelioille tuli nuorellainen mies k?yden huonetta kohden. H?n oli iso, vankka ja roteva, ja kasvonsa oli p?ivettynyt, pitk? pyssy oli olalla ja leve? veitsi vy?ss?. Pilkkuinen koira juoksi h?nen edell??n.

"Hyv?? iltaa, Leonardo!" huusi h?nelle ukko. Tulia vastasi t?h?n tervehtimiseen nirppaasti ja vihaisesti ja tahtoi joutua h?nen ohitse. "Odota, poikani," lis?si ukko, "eik? sinulla ole yst?v?llist? tervehtimist? vanhalle is?llesi? Etk? tahdo n?hd? lapsiasi?"

"Ei ole minulla aikaa," vastasi Leonardo. "Minun t?ytyy j?lleen t?ll? hetkell? l?hte? pois."

"Ja mihin?" kysyi is?. "Aurinko on laskussaan, matkustaja hakee itselleen majaa, ty?mies palaa kotiinsa kedolta, jokainen kokoaa ymp?rilleen omansa, joista p?iv?n ty?t ja toimitukset ovat pit?neet h?nen erill?ns?; sin? yksin et ajattele, ett? sinunkin pit?? kotona oleman, ja ett? vaimosi ja lapsesi ik?v?itsev?t sinua."

"Eiv?t he minua tarvitse!" vastasi Leonardo kylm?kiskoisesti. "Olettehan te t??ll?, jos muutoin jotain turvaa kaipaavat!"

"Mit? sanot?" huudahti is?, kuitenkin enemmin kipe?n h?mm?styksen ??nell?, kuin nuhdellen. "Luuletko, poikani, sinun niin sopivan muille antaa miehen ja is?n pyh?t velvollisuudet, jotka Jumala on sinulle pannut? Onko ainoastan h?t?tilassa omiasi varjeleminen t?m? velvollisuutesi? Eik? sinun pikemmin tule olla uskollinen is?nt? ja talosi voimassa pit?j?? Eik? sinun tule ottaa vaimosi huolesta osa p??llesi, ja olla saapuvilla ty?ll? ja neuvolla huoneessasi ja ruveta isannuuteen? Puhut turvasta? Taitaako siis rosvoja ja murhajia taikka mets?n petoja t?nne tulla, joita vasten vaimosi ja lapsesi turvaa tarvitsevat? Mutta totta puhut, poikani; tarvitsemme kaikki turvaa, vaan toisella lailla kuin sin? arvelet. Tarkoitan turvaa taivaalliselta Is?lt?mme, joka pit?? kaikkivaltiaan k?tens? suojellen kotiel?m?n ylitse; mutta hyv? kuitenkin on, kuin is?nt? on perheens? luona auttaen heit? rukoilemaan ja kiitt?m??n h?nt?."

"En tied?," sanoi Leonardo synke?mielisesti, "miksik? t?n? p?iv?n? n?ette niin erinomaisen paljon nuhdeltavaa minussa."

"O, ei ainoastaan t?n? p?iv?n?," keskeytti ukko ?kisti. "Jo kahtena vuonna olen n?hnyt k?yt?ksesi olevan nuhteen alaisen; mutta en ole mit??n virkkonut sen t?hden ett? -- jaa, miks'en tuota voi tunnustaa, sen t?hden ett'ei ollut minulla syd?nt? sihen. Jos sanon sinulle, ett? hyv? Jumala on uskonut sinulle kolme lasta, joidenka kasvatus sinun tulee t?ytt??, niin t?ytyy minun my?s uskoa sinun olevan kelvollisen niit? kasvattamaan. Mutta is?n-is?nk??n ei sovi sanoa is?lle, mit? h?nen tulee tehd? lapsiensa t?hden, sill? se pakottaa h?nen katkeraan visseyteen, ett? poikansa ei ole is?ksi kelvollinen!"

"Is?!" huudahti Leonardo tuimasti ja uhkaavalla ??nell?, "tied?tte minun voivan paljon k?rsi? teilt?; mutta teid?n pit?? my?s tiet??, mit? is?nn?n-oikeuteeni kuuluu."

"Niin kyll?, sen tied?n aivan hyvin," vastasi ukko ?kisti, kuitenkin rauhallisesti ja vakavasti. "Is?nn?n-oikeutesi on siin?, ett? voit j?lleen h?vitt?? talosi, kun lyst??t. En kuitenkaan tarkoita t?t? puusalvosta, vaan perhett?si. K?siss?si on monta keinoa talosi varallisuuden h?vitt?miseen, vaimosi murhekuolemaan saattamiseen ja lastesi hengellisen ja ruumiillisen kadotuksen tielle johdattamiseen, vanhan is?n viimeisen el?m?n ajan sulaan murheesen ja harmiin muuttamiseen, niin ett? h?nen surulla t?ytyy hautaansa astua. T?m? on is?nn?n-oikeutesi, ja tahdotko sit? k?ytt??, niin en tied? maan p??ll? ket??n, joka sinua siit? voisi est??!"

Vanhus puhui n?m?t sanat syd?mmest? surkuttelevalla ??nell? ja n?ht?v?sti silm?ns? vettyiv?t. Liikutustaan salatakseen otti h?n pienen tyt?n syliins?, pyyhki h?nen ruskeat k?her?-hiuksensa otsalta ja suuteli h?nt?; molemmat pojat seisoivat molemmin puolin h?nt? ja katselivat surullisella kummastuksella milloin is??, milloin is?n-is??, sill? voivat hyvin ymm?rt?? kaiken ei niin olevan, kuin pit?isi.

Leonardo tuijotti eteens? synke?ll? katsannolla ja lykk?si nurjalla mielin tyk???n pilkkuisen koiran, joka hyv?illen l?hestyi h?nt?, ep?ilem?tt? sotivat hyv? ja paha henki toistensa kanssa h?nen sielussaan ja ensisti n?ytti niinkuin paha-henki saisi voiton. Leonardo astui ep?tasaisesti edestakaisin, otti pyssyn olaltaan, ripusti sen puun oksalle, seisahtui sitten ?kki? ja sanoi: "Is?, sano mik? minussa teit? oikeammastansa pahastuttaa?"

"Se minua pahastuttua, ett?s olet luopunut ensim?isest? rakkaudestasi," vastasi ukko Raamatun sanoilla, jonka n?kyi varsin hyvin tunteman. "Mit? ovat vaimo ja lapset sinulle tehneet, ett?s olet niist? niin huolimatoin? Mit? on Jumala taivaassa sinulle tehnyt, ett? niin rikot niit? pyhi? k?skyj?, joita h?n on syd?mmeesi kirjoittanut?"

"Olette liian kova minua vastaan!" vastasi Leonardo synke?-mielisesti. "Mit? min? siis teen! Onko mets?st?minen niin rangaistuksen alaista ja syntist??"

"Se on siin?, miss? tiloissa se tapahtuu," vastasi ukko entist? leppe?mm?ll? ??nell?. "Mets?stys ei ole sinun virkasi, mutta jos jolloin kulloin harjoitat sit?, niin ei siit? ole mit??n, mutta tuo ajelehtaminen on muuttunut himoksi sinussa; sin? laimin ly?t sen vuoksi oman ty?si, ja annat palvelijasi mielivaltaisesti sit? toimittaa. Usein et tule kotiin ?in? eik? p?ivin?, et huoli vaimosta ja lapsista, jotka ik?v?itsev?t sinua; ja tullessasi et tuota rauhaa taloosi, vaan olet nirppaana, tytym?t?inn?, suuttununna, eik? kukaan voi tehd? sinun mielt?si my?ten. H?irit?t sen kautta sive?n ja uskollisen Sabinan rauhan; oudostut omille lapsillesi ja hukkaat heid?n rakkautensa ja luottamuksensa sinuun. Sanalla sanoen, joutaviin mit?tt?miin huvituksiisi unhotat miehen ja is?n, sek? is?nn?n velvollisuudet; ja josko," pitkitti ukko suru-mielisell? ??nell?, "omista lapsistasi olet kokenut, kuinka autuaallista vanhempain ilo lapsistansa on, niin saatan my?s lis?t?, ett?s unhotat pojan velvollisuudet, etk? ajattele, kuinka kovalta ja katkeralta minusta tuntuu n?hd? sinun vaeltavasi tiet?, joka ei suinkaan ole hyv?."

T?m? h?nen el?m?ns?-laadun ja huolimattomuutensa kuvaileminen k?vi kovasti Leonardon syd?mmelle. "En ole kaikkia t?t? ajatellut," virkkoi h?n. "En tahdo kellek??n pahaa tehd?!"

"Mutta kuitenkin sit? teet, poikani," keskeytti is? innoissansa. "Hyv?in t?iden kokonansa laimin ly?minen on my?s synti?. Mutta p??-asia on, ett'et n?y tiet?v?n, mihin huonoon joukkoon olet joutunut. Jahti-kumppanisi, molemmat Lucilot ja nuori Francisco, ovat sinulle huonoksi esikuvaksi. Kaksi heist? ovat naimattomina ja vanhempi Lucilo on kuin karhu talossaan; h?n kohtelee vaimoansa, niinkuin orjapiikaa, eik? h?pe? h?nt? ly?m?st?. Taloutensa on jo h?vi?m?ss? ja, ellei muutosta kohta tapahdu, joutuu se surkeaan loppuun. Etk?s havaitse, poikani, ett? sama kohtalo on sinullekin tulemassa? Tavattoman ajelehtamisesi kautta vieraudut kaikesta vakaisesta ty?st?; jahti-retkill?si tulevat hyv?t ajatukset harvoin mieleesi. Semmoiset jahti-kumppanit, kuin sinulla on, rakastavat peli? ja juomista, ja sen kautta joutuu yksi hyv? ajatus toisen per?st? hukkaan, el?inten ampumisella aletaan ja ihmisten ampumisella lopetetaan. Leonardo, armas poikani! oletko nyt kerrassansa ruvennut minua niin varomaan, ett'et tahdo havaita, kuinka min? hyv?? sinulle suon?"

Leonardo seisoi kovasti liikutetulla syd?mmell? vanhan is?ns? edess?. Katumuksen kivistys kuvautui n?ht?v?sti h?nen kasvoillensa ja ilmautui kun h?n, seisoen vanhan is?ns? edess?, h?myn ja h?mm?styksen alaisena loi silm?ns? maahan. Ja jos h?n ei suoraan ja rehellisesti tunnustanut ja todistanut katumustaan, niin oli se siksi, ett? h?n h?pesi omien lapsiensa edess?, ehk? eiv?t voineet kaikkea ymm?rt??. T?m? h?py tulee kaikkiin, jotka tunnustavat ja katuvat syntins?; t?m? on niit? hetki?, kun hyv?in henkien pyh?t ??net soivat sielussa, t?m? on niit? tiloja, jotka her?tt?v?t parantamisen p??t?ksen, jota ainoastaan viel? syvemm?ll? paatumuksella voidaan saada mit?tt?m?ksi; t?st? tulee v??r? h?py, jos ei ulkopuolisten asiain vallassa olemista voiteta, jos v??r? kunnia, joka ihmisten edess? kelpaa, on painavampi kuin se, joka Jumalan edess? kelpaa, ja siis poistaa H?nen armonsa.

Kovaksi onneksi piti t?m?n t?rke?n hetken p??ttym?n pahoin Leonardolle. Vaimonsa Sabina tuli ulos ja kiiruhti miehens? tyk?. Lempe?sti nuhdellen otti h?n miehens? k?den ja sanoi: "Sin? h?ijy mies, tuletkos toki viimein kotiin Sabinasi tyk?? Etk?s siis en?? rakasta minua eik? lapsiasi, kun niin pitk??n saatat olla poissa?"

Ja mik? tuli n?ist? hyv??-tarkoittavista ja syd?mmellisist? sanoista? Sill? hetkell? katosi Leonardon kasvoista katumuksen ja h?vyn j?let, ja viha, uhka, ylpeys ja pilkka kuvautuivat h?nen kasvoillensa, h?nen tulisiin silmiins?.

"Sek? on tarkoituksenne?" huudahti h?n tuimasti. "Molemmat olette te yksiss? juonissa minua vastaan! Tahtoisitte minun vaivaisena syntisen? lankeavan polvilleni ja rukoilevan armoa? Menk??t hiiteen!"

Samassa sieppasi h?n pyssyns? puusta, kutsui koiraansa ja rienti kerkeill? askeleilla pois. Sabina, lapset ja is? huusivat itkein h?nt? takaisin; mutta ei ollut t?st? mill?ns?k??n, vaan rynt?si niinkuin hurja-p?inen pois ja katosi kohta silmist? mets??n.

T?m? on oma-rakkauden kuolettava voitto ja sen halveksiminen Jumalan pyh?? kutsumista; voitto, joka jo on saattanut hirmuisimman kurjuuden paatuneen ihmisen yli.

Jos Sabina ei olisi tullut, eli jos olisi seisahtunut hiljaa ja ??neti et??ll?, niin olisi Leonardo heitt?ytynyt is?ns? jalkain juureen, vaimonsa syliin, ja luvaten parannusta pyyt?nyt anteeksi; mutta Sabinan ?killinen v?liintulo, h?nen jos lempe?kin nuhteleminen juuri sin? hetken?, kun Leonardo kovasti syytti itse??n, kuoletti kerrassansa her??v?n paremman hengen, ja paha henki tuli j?lleen sis??n ja toi muassaan seitsem?n muuta, jotka olivat h?nt? viel? pahempia.

Tarkempi ihmisyyden tunteminen ja l?hempi sielun tuttavuus saattaisi tosin monessa tapauksessa monta kovettunutta ja paatunutta syd?nt? katumukseen ja parannukseen, ja liian aikainen hartaus, kovat nuhteet ja my?s pahoin esitelty syd?mmellisyys ovat usein pahentaneet, mit? taitavasti k?ytetty varoittaminen olisi voinut panna oikealle kannalle. Mutta eik? se kuitenkin aina ole surkeaa, ett? semmoisten seikkain pit?? k??nt?? ihmisen heikon ja ynse?n oman itsens? pois oikealta tielt?. T?h?n tulee my?s v??r? h?py, joka huolii ulko puolisista asioista, jota vastoin oikeaa n?yryytt? my?s l?ytyy, jota ei mik??n voi poistaa, ja joka rakastaa sit? enemmin kuin h?nt? kuritetaan, kun ylpeys todella on murrettu ja oikea h?py Jumalan edess? t?ytt?? sielun.

Tuhlaajapojan katumus, joka niin t?ydellisesti n?ytet??n n?iss? sanoissa: "En ole mahdollinen pojaksesi kutsuttaa;" se on syd?mmen totinen uudestisyntyminen, sill? joka niin on Kristuksessa, h?n on uusi luontokappale. Mutta Leonardo ei viel? tuntenut Herraa Kristusta, vaikka oli kristitty, ja niin kulki h?n t?st? alotetun parannuksen hetkest? viel? joutuisammin eteenp?in kadotuksen tiet?.

Noin tiiman kuluttua puoliy?st?, joka seurasi t?t? Leonardon perheelle niin surullista p?iv??, kuului kova ja h?t?inen kolkutus huoneen ovelta. Sabina, joka ei voinut nukkua, sill? suru ja huoli kalvoi h?nen syd?nt??n, nousi yl?s, kiiruhti ovelle ja kysyi: "Kuka siell??"

"Avaa Jumalan t?hden!" vastasi miehens? ??ni. Sabina avasi, ja Leonardo hy?k?isi sis??n kalveana ja h?mm?stynynn? ja salpasi oven per?st?ns? semmoisella h?d?ll? ja kiivaudella, ett? olisit luullut rosvoin ja murhaajain h?nt? takaa ajavan.

"Leonardo, mik? sinua vaivaa?" kysyi Sabina, vapisten s?ik?hyksest?. "Eih?n sinulle ole mahtanut vahinkoa tulla? Puhu toki! ??nett?myytesi, levottomuutesi kuolettaa minun!"

"Sabina," sanoi h?nen miehens?, "olet aina sanonut minua rakastavasi. Tahdon sen uskoa; mutta n?yt? se my?s nyt toteen! Jos joku sinulta kysyy, josko t?n? y?n? olin kotona, tahdotko silloin sanoa: oli? Vastaa!" jatkoi Leonardo tuskallisella kiiruudella. "Jos et ole minua pett?nyt rakkautesi vakuutuksilla, tahdotko siis tehd? mit? m? sinulta pyyd?n?"

Mutta ennen Sabinan h?mm?styksest?ns? toinnuttua kuului raskaita askeleita portailta. Iso-is?, t?st? eriskummaisesta kolinasta her?tty??n, tuli alas kysym??n mik? nyt oli asiana. Leonardo juoksi is?ns? vastaan, lankesi h?nen jalkain juureen ja huudahti: "Is?, en ole en?? yht?k??n rakkautenne osoitusta ansaitseva! mutta jos surkuttelette poikaanne, niin auttakaa minua ja saakaa vaimoani samaa tekem??n."

"En ymm?rr? sinua," vastasi ukko. "Mit? siis on tapahtunut? mit? saatamme tehd? pelastukseksesi? ja kenest?? Kuka se on, joka sinulle pahaa tehd? tahtoo?"

"Ah, armahtakaa minua, olen tappanut ihmisen!"

"Murhaaja!" huusi vanhus kauhistuksella ja astui muutaman askeleen takaperin. Sabina voihkasi kovaan voivotus-huutoon ja voipui voimatoinna alas tuolille.

"Is?," jatkoi Leonardo, "?lk?? saattako minua kovimpaan kurjuuteen. ?lk?? kuulematta minua tuomitko. Saatte tiet?? kaikki -- kaikki, mutta ei nyt; ei ole minulla sanoja rikostani selitt?? mutta pelastakaa min?! Mahdollista on ett'eiv?t l?yd? j?lkeheni. Mutta jos niin olisi, jos teilt? ja Sabinalta kysyt??n, tahdotteko silloin todistaa minun t?n? y?n? olleeni kotona tyk?n?nne?"

"Siis v??r?? valaa, v??r?? todistusta vaadit meilt??" kysyi ukko.

"Ihmisten edess?, ei Jumalan edess?," lankesi Leonardo ?kki? puheesen. "Tahdon katua mill? tavalla vaan vaaditte, tahdon viett?? koko elinkauteni kurjuudessa, kiron-alaisuudessa, mutta pelastakaa vaan min? ihmisten oikeuden k?sist?. Is?! Sabina! ettek? yht??n surkuttele onnetonta Leonardoanne?"

Ukko oli vaiti, rakkaus ja surku poikaansa ja pelko Jumalaa ja H?nen oikeuttansa kamppailivat h?ness? kovan kamppauksensa.

"Min? teen sen!" sanoi viimein Sabina p??tt?v?ll? vakavuudella. "Tahdon menn? hukkaan, jos voin pelastaa sinun, Leonardo!"

"Pid?!" huusi ukko, "?l? niin kerke?sti poista ijankaikkista autuuttasi! Viel? en tied? mit? pit?? minun tekem?n. Molempain pit?? meid?n kuitenkin sopiman Leonardon pelastuksesta, per?yt? sanasi, Sabina! Varhain huomenna tahdomme neuvoitella, ja siksi pyyt?? Jumalalta valistusta. Mene nyt levolle, poikani, jos vaan lepoa saat, ja rupee Jumalaan rukouksissasi, ett? h?n sanoisi, miten sinun on menetteleminen. Sinun tulee saada olla yksin?si n?m? muutamat tunnit."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet