Read Ebook: Kaleri-orja: Kertomus rahvaan perheille by Zschokke Heinrich

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 145 lines and 10269 words, and 3 pages

"Pid?!" huusi ukko, "?l? niin kerke?sti poista ijankaikkista autuuttasi! Viel? en tied? mit? pit?? minun tekem?n. Molempain pit?? meid?n kuitenkin sopiman Leonardon pelastuksesta, per?yt? sanasi, Sabina! Varhain huomenna tahdomme neuvoitella, ja siksi pyyt?? Jumalalta valistusta. Mene nyt levolle, poikani, jos vaan lepoa saat, ja rupee Jumalaan rukouksissasi, ett? h?n sanoisi, miten sinun on menetteleminen. Sinun tulee saada olla yksin?si n?m? muutamat tunnit."

Ukko vet?ikse takaisin kamariinsa ja kehoitti toisiakin samoin tekem??n.

Tulevana aamuna puhuttiin koko kaupungissa miehen, liki-asuvan kartanoherran mets?miehen olevan mets??n tapetun, ep?ilem?tt? mets?rosvoilta. Ruumis oli l?ytty veress??n ja viety asuntoonsa.

Koska molemmat Lucilon veljekset eiv?t olleet aivan hyv?ss? huudossa, katsottiin todennimiseksi heid?n olevan murhaajain, tahi ainakin siihen osallisten. Nuorta Franciscoa my?s pel?ttiin, jonka ohessa vastenmielisesti ja arasti mainittiin Leonardonkin nime?, ehk? kyll? tiettiin h?nen usein ja mielell?ns? ruvenneen n?iden raivokkain jahti-kumppanien pariin. Mutta kohta mykistyi rahvaan p??tt?mys. Poliisin tuomio pelasti n?m?t kolme syytteen-alaista t?st? kovasta syyt?ksest?, sill? sek? molemmat Lucilot ett? my?s Francisco olivat jostakin ry?v?yksest? edellisen? y?n? pantu kiinni, ja murha oli vasta puoliy?n aikana voinut tapahtua, koska murhattu mets?st?j? oli kello 11 asti ollut perheens? luona.

Mutta Leonardon talossa ei ollut h?nen kotia tultuansa hengen rauhaa, ainoastaan synniss? el?htynyt pahanteki?, joka on oman tuntonsa per?ti kuolettanut, voi pahain tekoinsa p??tetty? levolle menn?; mutta Leonardo oli viel? jumalattomuuden alottelia; omatuntonsa kiusasi h?nt? hirmuisilla tuskilla ja karkotti v?h?isemm?nkin unen h?nen silmist??n. Sabina vietti y?ns? kyyneleill? ja rukouksilla, ja turhilla kokeilla miest?ns? ilahuttaa ja lohduttaa; iso-is? taas kamppaili rukouksissaan sen kovan kamppauksen, joka kiusaten veti h?nen mielens? milloin is?nrakkauteen, milloin Jumalanpelkoon.

Ennen p?iv?n koittoa astui h?n poikansa huoneesen ja rauhaisella vakuudella vaati h?nt? kertomaan seikkansa, silloin vasta voisi h?n p??tt??, miten tekisi.

Leonardo alkoi n?in: "j?tin teid?n siin? onnettomassa sokeudessa, ett? molemmat olitte yksiss? neuvoin minua n?yrist?m??n, saadaksenne tottelevaisuudestani iloita. Saatin itseni uskomaan el?m?nkeinoni ei olevan nuhteen-alaisen; olin vihastunut teihin ett? pitelitte minua kuin alaik?ist? lasta, ja varsinkin olin vihastunut sinuhun, Sabina, kun olit yksist? puolin is?ni kanssa minua vastaan, ja min? sen siaan olin toivonut sinun puolustavan minua, niin j?tin teid?n t?ynn?ni vihaa ja vimmaa, viel?p? lis?ksi -- en tuota salaa -- teille molemmille kostoakin pyyt?v?n?. Muutaman tunnin kuljeskelin sinne t?nne mets?ss?; y? oli selke? ja kuutaminen; kaikki oli hiljaa ja tyyne?; minussa yksin kuohui pahoja p??t?ksi?, ja jospa el?ink??n olisi tullut pyssyni tienoille, niin olisi kentiesi verenhimoinen syd?mmeni j??htynyt, sill? verta se janoi. Mutta rankaiseva Jumala taivaassa n?ki turmani ja kadotukseni hyv?ksi toteen k?ym??n. En n?hnyt toista el?v?? mets?ss?. K?velin siell? yksin murhamielineni. Kiihkeiss?ni heitt?ytyin sammalikolle alinomaa sen kysymyksen kiusattavana: mit? pit?? minun tekem?n? Yht'?kki? kuului k?yminen ja samassa seisoi Mall? kreivin mets?vartia edess?ni. Tuikealla ??nell? kysyi h?n minulta, mit? oli minun herransa jahti-mets?ss? tekemist? ja kutsui minua mets?rosvoksi. T?m? saatti jo entisest? kuohuvan vereni tuliseen palavuuteen. Sieppasin pyssyni ja kolhasin mets?n vartiaa p??h?n. H?n kaatui maahan -- n?in verens? juoksevan, ja nyt huusi tuhansia ??ni? povessani: murhaaja! murhaaja! Sanomatoin h?t? valloitti minun; uutena Kainina riennin sinne t?nne mets?ss? verimerkki otsassani. Useamman kerran tahdoin jo itseni surmata -- mutta en voinut mielt?ni siihen rohkaista, sill? te ja lapseni tulitte aina mieleeni. -- Ah! ei helvetiss? ole kipuja, jotka olisivat n?it? tuskiani kovempia. Niin tulin t?nne takaisin ja nyt tied?tte koko asian. Henkeni on vallassanne; en tahdo sit? teilt? pyyt??, sill? en sit? ansaitse. Tehk?? kanssani miten teid?n tulee tehd?. Olen nyt rauhoittunut, luulen itseni t?ss? hetkess? voivan kuollakin, jospa rikokseni sill? olisi sovitettu."

"Ei koskaan!" huusi Sabina itkein. "Ei sinun pid? kuoleman, Leonardo! Rangaiskoon Jumala, jos olen armoonsa mahdotoin, syntini, mutta min? pelastan sinun. Vannon autuuteni kautta, ett'et ole murhaaja."

"Sabina," sanoi ukko totisesti, p??t?ns? pudistaen, "pid?tk? Jumalan pyhi? k?skyj?, pid?tk? omaa autuuttasi niin halpana, ett? kohta olet valmis niiden menett?miseen."

"Miten aivotte tehd?, appi?" kysyi Sabina tuskalla ja pelolla.

"Antaa totuudelle kunniansa!" vastasi ukko rauhallisesti ja totisesti, mutta vesiss? silmin. "Poikani," jatkoi h?n k??ntyen Leonardoon, "en aivo olla syytt?j?si; mutta jos tuomari minulta kysyy, oletko murhaaja, niin tahdon vastata: on! Jumalan armo on voimallinen ja suuri; kaikkivaltias ja kaikki-armahtavainen Jumala hallitsee ihmisten syd?mmet, niinkuin vesipuroja; Jumala ainoastaan voi sinun pelastaa, mutta me ei. Tahdon tehd? mit? voin; tahdon todistaa muinoin hyv?ntahtoisesta syd?mmest?si, kentiesi voivat seitsen-kymmen-vuotisen ukon esi-rukoukset liikuttaa tuomarien syd?mmi?; kentiesi s??lii kuningas nuoruuttasi. Mutta t?m? asia on Jumalan, ei ihmisten. Leonardo, voin n?hd? p??si putoavan, ehk? t?m? n?ky on oma kuolemani; mutta en voi v??r?? sinusta todistaa, en voi ottaa pyh?? ja vanhurskasta Jumalaa valheen todistajaksi! Jos murhaajanki kuoleman kuolisit -- ry?v?ri ristinpuussa sai armoa Jumalan edess? -- niin saatamme kuitenkin ijankaikkisuudessa toisiamme l?yt??. Mutta jos nyt v??rin sinusta todistan, niin olemme molemmat ijankaikkisesti kadotetut."

Leonardo kuunteli n?it? sanoja kovalla tuskalla. "Tiesin," virkkoi h?n, "ett'ette toisin tekisi; en olekaan parempaa ansainnut. En voi, eik? minun tule en?? el??; en voi koko elinkauteni k?rsi? omanatuntoni kalvaavia nuhteita. Tahdon kuolla -- sill? kuolema tuo minulle levon. Jumala armahtakoon vaimoani ja lapsiani!"

Sabina voikahti varsin katkeraan valitushuutoon; lankesi ukon jalkain juureen ja sanoi: "is?, armahtakaa poikaanne! armahtakaa minua ja lapsiparkojani! Jumala on armias ja laupias, h?n kyll? antaa meille syntimme anteeksi!"

"Sabina," vastasi ukko totisesti, "et tied? mit? sanot; ?l? erhety, ei Jumala anna itse??n pett??. Rauhene nyt; asia ei viel? ole niin pitk?lle mennyt, viel? on meill? tuhansia teit? miehesi pelastamiseen, mutta se tie, jota sin? tahdot kulkea, vie hukkaan."

Nyt nousi kova h?lin? kadulla, ja kohta sen j?lkeen astui huoneesen nelj? sotamiest?, jotka suurisuisesti ja p?yhki?sti kyseliv?t Leonardoa. Sabina lykki h?d?ss??n ja tuskassaan Leonardoa, ja tahtoi vet?? h?nen my?t?ns? likimm?iseen huoneesen; mutta Leonardo piti kovasti vastaan ja lausui; "en tahdo pelastettaa! K?yk??n se kirous, jonka olen itselleni tuottanut, toteen!"

Sotamiehet tunkeusivat sis?lle ja karkasivat Leonardoa vastaan.

"Mit? tahdotte?" huusi onnetoin vaimonsa. "Mieheni on syyt?in! h?n ei ole mets?vartiaa tappanut! Tahdon ottaa Jumalan ja kaikki Pyh?t todistajiksi, ett? Leonardoni koko t?m?n y?n ei ole ollut kotoa poissa!"

Sotamiehet hymyiliv?t kuitenkin valjusti ja yksi heist? sanoi: "vaimo, ?lk?? turhaa vaivaa n?hk?! Kuollut on itse puhunut, ja h?nen todistuksensa on teid?n todistustanne arvoisempi."

"Kuollut on puhunut!" puhkesi Leonardo kauhistukseen. "Mit? sill? tarkoitatte?"

"Emp? muuta," vastasi sotamies, "kun ett? kuoleman kolahuksenne olivat yht? vailla p??st??kseen teit? rikoksenne p??todistajasta. Murhattu oli niin paljon tunnossaan, ett? voi tuomarille antaa nimenne ilmi. El?neek? h?n viel?, sit? en tied?, mutta luultavaa se ei ole, sill? teill? on kova nyrkki ja luja k?si, sit? ei voi kielt??, Leonardo. Kuitenkin eli murhattu mies niin kauvan, ett? voi teid?n p??llenne kantaa. Siis yl?s! ja seuratkaa meit?!"

"Jumala ja Is?!" huudahti ukko, pannen sormet ristiin rintansa yli, "kaikki olet sin? hyvin asettanut! Olet pelastanut minun helvetin tuskistani ja heitt?nyt meille armon tien auki! Jumala, min? kiit?n sinua!"

Mutta Sabinasta nyt ei ollut semmoisiin tuntoihin. H?n lankesi sotamiesten jalkain juureen, syleili heid?n polviansa ja rukoili Jumalan laupiuden t?hden armoa, vapautta miehelleen. "Ottakaa min? h?nen siaan," lis?si h?n, "min? olenkin oikeammiten murhaaja! min? se olin, joka ajoin Leonardoni kotoa; min? sytytin vihan h?nen syd?mmess??n; min? yksin olen syyp??! Jos ihmisen henki voi sovittaa murhan, niin ottakaa minun henkeni!"

"Nouse, uskollinen vaimoni!" lausui Leonardo, nostaen h?nt? yl?s. "En ole semmoista uskollisuutta ja rakkautta ansaitseva. Minun tulee ansaitun velkani maksaa. Mutta rukoile Jumalaa edest?ni, h?n voi kaikki muuttaa".

"Sallitteko," kysyi h?n nyt vahdilta, "minun sanoa j??hyv?iset lapsilleni?"

P??mies katseli Leonardoa tutkivilla ja ep?ilevill? silmill?; sitten sanoi h?n: "Menk??, ja tulkaa kohta takaisin, tahdon luottaa teihin!"

Nyt meni Leonardo siihen huoneesen, jossa h?nen kolme lastansa nukkui levollisesti ja hiljaa aavistamatta ett'eiv?t kentiesi en?? saisi is??ns? n?hd?.

Sabina tahtoi seurata, mutta Leonardo esti h?nt?, ja muutaman minuutin kuluttua tuli h?n takaisin ja sanoi: "Nyt olen valmis! Is?" k??ntyen h?neen -- "?lk?? kirotko poikaanne! Teid?n Jumalanne on my?s minun! Onnellinen min?, joka nyt voin sen sanoa! Ja sin?, Sabina, pyyhki kyynelesi. Tied?n toisiamme viel? n?kev?n! Puhu lapsille, ett? olen l?htenyt pitk?lle matkalle! ?l? erit? minua rakkaudestasi, s??list?si, ja toivo minun kanssani Jumalaan!" Sitten irroitti h?n itsens? pois vaimonsa sylist?, halasi is?ns? polvia, ja is? pani vapiseman k?tens? h?nen p??ns? p??lle, mutta ei voinut enemp?? virkkoa kuin n?m?t sanat: "Herra olkoon sinun ja meid?n kanssamme!"

Ja nyt j?tti Leonardo, vahdin keskell?, kodonsa ja astui kohta vankihuoneen pimeyteen.

Sotamiehen lause: "kuollut on puhunut!" olikin totta. Veress?ns? makaava mies oli niin aikaisin l?ytty, ett? voitiin elvytt?? ei viel? paennutta henke?, joskin v?h?ksi aikaa. Leonardon luja isku pyssyn per?ll? oli niin turmellut mets?mies-poloisen, joka ainoastaan teki velvollisuutensa, ett? h?nen elostansa ei ollut paljon toivoa; varsinkin pudisti l??k?ri p??t?ns? n?hdess?ns? syvi? haavoja p??ss?, Paitsi sit? ihmisvelvollisuutta, joka vaatii jokaiselta l?himm?isens? hengen pelastamista, oli t?ss? viel? erin?inen syy tarkkaan huolivaisuuteen l??k?rin puolelta, nimitt?in se, ett? Leonardon tulevainen el?m? oli sen mukaan, josko haavoitettu mies parantui vai kuoli.

Jumala oli armollinen onnettomalle miehelle, jonka ynse?, p?yhke? ja ylpe? syd?n oli saattanut h?nen kadotuksen tielle. Kolmantena p?iv?n? tapauksesta ilmoitti l??k?ri melke?ll? visseydell? haavoitetun k??ntyv?n eloon; kuitenkin vaikutti se seikka, ett? h?nen henkens? voitiin pelastaa ainoastansa sen kautta ett? h?n niin varhain l?yttiin, paljon ja erinomaisesti Leonardon rangaistuksen isontamiseen.

Oikeuden k?ynt? kesti monta kuukautta, jolloin Leonardon taitava puolustaja alinomaa keksi uusia perustuksia syytetyn rikoksen-alaisuuden huojentamiseen, ja pitkitti tutkimista. T?m? oli tuskallinen aika vanki poloiselle, joka oli el?m?n ja kuoleman vaiheilla ja jolle ei ollut sit?k??n lohdutusta, ett? olisi saanut omiansa n?hd? ja puhutella. Ei kukaan muu kuin er?s vanha pappi tuli toisinaan h?nen vankihuoneesensa, h?nelle, niinkuin sanansa kuuluivat, uskon-opin lohdutusta antamaan. Mutta t?m? vanha mies, joka kyll? aivan hyvin taisi messunsa lukea, ei tuntenut ihmis-syd?nt? v?h??k??n, ja oli itse niin taidotoin kristin uskon syvemm?ss? k?sityksess?, ett'ei voinut syd?mmen haavoja parantaa. Kaikkein enimm?n oli h?n tottunut kiirastulen ja helvetin kuvailemisessa, ja piinasi sill? Leonardo raukan syd?nt?, joka entisest? ylt?kyllin tunsi ne sielussansa, ja huokasi siit? p??st?ksens?.

Vanha pappi, joka omassa el?m?ss?ns? ei ollut tuntenut autuaaksi-tekev?isen uskon voimaa, ja joka ainoastansa taisi saarnata palkinnosta ja rangaistuksesta, ja kirkonkiroukseen panna syntisen, ja h?nen kuinka hyv?ns? sitoa ja p??st?? -- ei h?n voinut l?yt?? avainta lunastuksen salaisuuteen ja autuuteen, eli ymm?rt?? ja selitt?? niit? n?ill? raamatun sanoilla: "Jos joku on Kristuksessa, niin h?n on uusi luontokappale; sill? vanhat ovat kadonneet, katso, kaikki ovat uudeksi tulleet;" ja uuden-syntymisen perustuskivi? ihmisess? n?ill? sanoilla: "Jumala oli Kristuksessa ja sovitti mailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heid?n synti?ns?, ja on meiss? sovinto-saarnan s??nnyt."

Jos vanha Leonardo olisi ollut poikansa rippi-is?n?, olisi h?n paremmin voinut saattaa vangin sorretun sielun entiseen voimaansa; se oliskin ollut itsellens? parempi. Sill? tuosta onnettomasta p?iv?st? asti olivat ukon voimat niinkuin kerrassansa rauvenneet. Ei toki niin ett? olisi valittanut eli ollut lohduttamatoin surussansa, h?n kantoi pikemmin sielunsa kivut hiljaisimmalla ja n?yrimm?ll? k?rsiv?llisyydell?; kiitti Jumalaa siit? kurituksesta, jonka viel? viimeisen? el?m?naikanansa t?ytyi k?rsi?; puhui hell?ll? rakkaudella pojastansa, ja ilahutti mini??ns? lohdutuksella ja toivolla, ett? miehens? kyll? pian tulisi takaisin. H?n jakoi virkeytt? ja voimaa kaikille, mutta itsellens? ei h?nell? ollut yht? eik? toista; n?ht?v?sti horjui h?n hautaa kohden, sill? silt? n?ytti, kuin olisi tuo onneton y? rikkonut h?nen el?m?ns?-varren, ja ett? sen viimeinen loppu piankin tulisi.

Sabinan tila oli sen siaan toisenlainen. Kun oli voittanut ensimm?iset tuskansa ja ruvennut antautumaan Jumalan tahdon alle ja toivomaan miehens? kohta tapahtuvaa takaisin tuloa, sai h?n ihmeellisen kyvyn ja tyvenmielisyyden. Se varma tieto, ett? h?nen nyt t?ytyi ?itin velvollisuuksiin yhdist?? is?nkin velvollisuudet, teki h?nen hell?n huolenpitonsa lapsista ja talosta puolta suuremmaksi; h?n oli niin onnellinen, niin autuas ajatuksissaan, kuinka h?n kasvattaisi lapsensa ruumiin ja sielun puolesta niin, ett? heid?n is?ns? kotia tultuansa, jota Sabina ei v?h??k??n ep?illyt, unhottaisi heit? n?hdess?ns? p??styn k?rsimisens?. Vaimo parkaa! yht? voi h?n tehd?, mutta ei toista; lapsensa voi h?n Jumalan avulla kasvattaa kristillisiksi ihmisiksi, mutta ei est?? kurjuutta talostansa ja auttaa ajallista varallisuuttansa.

Lain-asia nieli v?hitellen vouraajan kaikki varat ja lopetettua oli se maksanut niin paljon, ett? Sabina parka lapsineen ja henke?ns? potevane appineen olivat melkein paljaina ja k?yhin?; h?nen t?ytyi j?tt?? arentinsa ja ottaa asuinpaikaksensa huono m?kki. Maksaaksensa jokap?iv?iset tarpeensa ei ollut h?nell? muita neuvoja, kuin p?iv?ty?n tekeminen ja kerj??minen.

Nyt julistettiin tuomio; se m??r?si Leonardolle kuuden-vuotisen kaleri-rangaistuksen. Kun is? parka kuuli t?m?n tuomion, pani h?n k?tens? ristiin ja sanoi: "Herra Jumala, armahda!" Sitten pani h?n silm?ns? ij?ksi kiinni.

Juuri kun Leonardoa piti viet?m?n Marseillen kaupunkiin, vietiin h?nen ohitsensa ruumista, jota saattoivat ainoastaan kantajat, pappi ja messupojat.

"Ket? siin? haudataan?" kysyi Leonardo.

"Vanhaa Leonardoa," vastasivat kantajat, jotka eiv?t tunteneet vankia.

Silloin loi Leonardo hirvi?ll? surulla silm?ns? taivaaseen. Mutta kohta t?yttiv?t kyyneleet h?nen silm?ns?; h?n k?tki kasvot k?siins? ja kulki alla-p?in niin edellens?.

Nelj? vuotta j?lkeen tuli matknstavainen pappi Marseilleen. Oli noin keski-ik?inen mies; halpa veljeyskunnan puku peitti h?nen laihan ruumiinsa, ja kalveat, kuopallansa olevat poskensa ilmaisi joko kuoleman alottaneen h?vitysty?ns?, tahi v?sym?tt?m?n el?m?n sortaneen h?nen voimiansa, kun ei suonut itselleen tarpeellista lepoa ja virkistyst?. Katsellessa papin silmi?, joissa loisti lempeys, rakkaus, s??liv?isyys ja hyv?n-tahtoisuus, havaitsikin j?lkeisemm?n olevan oikean syyn h?nen riutuneesen muotoonsa. Oli niinkuin l?hetetty ottamaan onnettomain ja murheellisten ristin omille hartioillensa, ja saattamaan lohdutusta, iloa ja rauhaa kurjuuden majoihin.

Niin pian kuin pappi tuli kaupunkiin, l?hti h?n heti satamaan ja kyseli niit? laivoja, joissa kaleri-orjat olivat.

"Onko lupaa," kysyi h?n yhdelt? p??llysmiehelt?, "k?yd? vanki-poloisten luona?"

"Ompa kyll?," vastasi t?m? ??nell?, jossa oli mit? hyv?ns?, paitsi s??liv?isyytt? ja hyvyytt?. "Olkaa varoissanne, kunnioitettava hallitus-is?," lis?si h?n. "Jos teill? on rahoja, niin on parasta ett'ette sit? ilmaise, sill? he kerj??v?t niit? teilt?, ja jos yhdelle annatte, niin puuttuvat teihin toiset niinkuin pedot."

"Ole siit? huoletoinna, yst?v?iseni," vastasi pappi surullisesti hymyillen. "Jos rahat yksin voisivat auttaa ja huojentaa, niin olisi k?yntini aivan hy?dyt?int?; sill? niist? v?hist? rahoista, jotka minulla on, ei olisi paljon apua. Mutta sanokaa, pit??k? teid?n seuraaman minua?"

"Se on tarpeetonta," vastasi p??llysmies lyhyesti ja kylm?sti. "Herrat kalereissa eiv?t voi pyrki? matkoihinsa, ja etteh?n te kahleita murra!"

Ja sill? j?tti h?n papin, joka nyt alkoi surullisen kulkunsa kalerista kalerihin. Mik? surkea n?ky! Minne hyv?ns? silm? n?ki, kohtasi h?nt? ihmis-kurjuus hirmuisimmassa muodossaan, ihmisen vapaus syvimm?ss? alennuksessaan. Orjat, rauta-kahleilla taotut kiini laivaan, olivat kalveilla ja laihtuneilla kasvoillaan el?v?in ruumisten n?k?isi?, jotka pilkkasivat el?m??; olivat ihan kuin haudasta yl?s-nousseita siirtolaisia, jotka muodollaan ja vaikealla ty?ll??n n?yttiv?t olevan m??r?tyt pilkkakuvaksi muuttamaan Jumalan is?nrakkauden, ja kristinopin hyv?t ty?t, niinkuin my?s Raamatun sanat: "Jumala tahtoo kaikkia ihmisi? autetuksi ja autuuden tietoon tulemaan."

Useimmat toimittivat ty?ns? tuimalla ja synke?ll? uhalla, kolkon ep?toivon tuntomerkki; ja hirmuisilla koston mietteill?, jotka ainoastaan toivoivat vapauden hetke? saattaakseen kuolemaa ja turmiota ihmiskunnan ylitse; ainoastaan muutamain kasvoista ja k?yt?ksist? n?kyi hiljainen n?yryys surkuteltavassa tilassaan, ja ne loivat silm?ns? alas, kun pappi l?hestyi.

N?iden seassa oli er?s 30-vuotinen mies, johon matkustavainen etenkin mielistyi. Vaikka kurjuus ja rasittava ty? oli painanut kuvasimensa h?nen laihtuneihin ja surkahtuneihin kasvoihinsa, oli kuitenkin kaikessa h?nen muodossaan liikuttava n?yryys ja k?rsiv?llisyys, h?nen synkist? silmist??n loisti lempe? ja s?vyis? olemus, joka osoitti sek? raskaan kivun ja syd?mmellisen katumisen niit? rikoksia, jotka olivat h?nen sinne saattaneet, kuin my?s kristillisen tyytyv?isyyden kovaan kohtaloonsa. Varmaan pappi n?ki viel? selv?sti, kuinka kyynel toisen per?st? vieri kaleri-orjan poskia my?ten ja putosi laivan-kannelle.

Liikutettu syvimm?st? s??liv?isyydest? l?hestyi pappi t?t? nuorta miest? ja sanoi: "Yst?v?ni, sin? itket? mik? sinua vaivaa, mik? sinua niin syv?lti surettaa?"

Vanki katsahti yl?s, silm?ili kysyj?? raskaalla surumielisyydell? ja pudisti p??t?ns?, niinkuin olisi h?n tahtonut sanoa ett'ei kukaan voisi auttaa h?nt? kurjuudessaan.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet