Read Ebook: The Son of Monte-Cristo by Lermina Jules

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 4233 lines and 101068 words, and 85 pages

Translator: Toivo Wallenius

VALKOISET SISARET

Tarina kahdenneltatoista vuosisadalta

Kirj.

FLORENCE L. BARCLAY

Englannin kielest? suomentanut

Toivo Wallenius

Porvoossa, Werner S?derstr?m osakeyhti?, 1919.

Uskollisille syd?mille kautta kaiken maailman.

SIS?LLYS:

I luku

MAANALAINEN TIE

Iltap?iv?auringon kaltevat s?teet tulvivat sis??n holvikaarista, ulottuen levein? kultajuovina pitkin luostarin pylv?sk?yt?v?n kivilaattoja.

Vanha maallikkosisar Mary Antony astui ulos kammiok?yt?v?n viile?st? siimeksest? ja r?pytt?en silmi??n auringonpaisteessa laahusti vitkaan m??r?paikalleen kuorikellarista johtavan portaikon p??h?n, mist? piakkoin saapuisi iltamessusta palaavien nunnain ??net?n kulkue.

P?ivitt?in he meniv?t ja p?ivitt?in he tulivat pitkin, maanalaista tiet?, yli peninkulman pituista k?yt?v??, joka Valkoisten nunnain luostarista Whytstone in Clainesissa ulottui P. Marian ja P. Pietarin kirkkoon, Worcesterin kaupungin muurien sis?puolella kohoavaan ylv??seen katedraaliin.

Astuen t?h?n k?yt?v??n oman luostarinsa kuorikellarista he vaelsivat pime?ss? aurinkoisten ketojen alitse, sivuuttivat ulkoportin kohdan ja liikkuivat ??nett?m?n? kulkueena, yl?puolellaan kaupungin eloisat kadut, kunnes enn?ttiv?t tuomiokirkon kryptaan.

Kryptasta johti sein??n rakennettu portaikko kuorin yl?puolella olevaan kammioon, miss? Worcesterin Valkoiset nunnat n?kem?tt? ja n?kym?tt? p?ivitt?in kuuntelivat, kun pyh?t veljet alapuolella lauloivat iltamessuaan.

Sisar Mary Antonyn teht?v?ksi oli annettu laskea nuo viisikolmatta hunnutettua olentoa, kun he portaikkoa my?ten katosivat maan alle, ja laskea heid?t uudelleen, kun he j?lleen ilmestyiv?t n?kyviin ja juhlallisen hiljaisina astuivat pylv?sk?yt?v?? pitkin poiketen kukin omaan kammioonsa viett?m??n rukouksessa ja hartaudessa aikansa, kunnes refektorion kello kutsuisi heid?t ilta-aterialle.

T?m? Valkoisten nunnain laskeminen oli per?isin siit? p?iv?st? jo yli puoli vuosisataa takaperin, jolloin Agatha sisar, pitk?llisen paaston uuvuttamana ja sattuen astumaan kulkueen viimeisen?, oli py?rtynyt ja vaipuen ??net?nn? maahan oli kenenk??n huomaamatta unohtunut yksin?isyyteen ja pimeyteen.

T?m?n hurskaan naisen tapana oli viipy? omassa kammiossaan vesper-messun j?lkeen v?litt?m?tt? illallisesta; sen vuoksi ei h?nen poissaoloaan huomattu ennen kuin seuraavana aamuna, jolloin Mary Antony, havaiten kammion tyhj?ksi, riensi ilmoittamaan, ett? vaellettuaan kauan Enokin tavoin Jumalan kanssa Agatha sisar oli nyt Enokin lailla viety taivaaseen!

Nunnat, jotka ker??ntyiv?t kammioon, omaksuivat Mary Antonyn k?sityksen t?st? oudosta tapahtumasta, polvistuivat permannolle tyhj?n vuoteen ??reen ja vaipuivat hartaaseen rukoukseen.

Mutta silloinen prioritar oli k?yt?nn?llinen luonne; h?n m??r?si heti lyhdyt sytytett?viksi ja l?hti itse etsim??n maanalaisesta k?yt?v?st?.

H?nen ei tarvinnut kulkea pitk?lle.

Agatha sisaren pyh? henki oli todellakin siirtynyt, taivaaseen.

He tapasivat h?nen hennon ruumiinsa pitk?ll??n oven edess?, ja k?det olivat ruhjoutuneet verille taottuaan hurjasti sen raudoitettua pintaa.

H?n oli juoksennellut edes ja takaisin kosteassa pimeydess? kolkuttaen ensin luostarin pylv?sk?yt?v?n alapuolella olevaan oveen, sitten toiseen oveen, joka peninkulman p??ss? johti tuomiokirkon kryptaan.

Niin oli sisar Agatha parka kovien k?rsimysten j?lkeen p??ssyt rauhaan, ja suuresti kunnioitettiin h?nen muistoaan aina siit? pit?en.

Enemm?n kuin viisikymment? vuotta oli vierinyt. Silloinen prioritar ja useimmat niist?, jotka olivat astuneet tuossa kulkueessa, olivat jo kauan maanneet Agatha sisaren vieress? luostarin kalmistossa. Mutta Mary Antony, joka oli nyt vanhin maallikkosisarista, ei herennyt koskaan laskemasta tarkoin, sik?li kuin nuo hunnutetut olennot vaelsivat h?nen ohitseen, eik? kertomasta kaikille uusikoille t?m?n v?ltt?m?tt?myyden surullista syyt?. Ja niin se nunna, jonka vuoro oli astua viimeisen? kulkueessa, rukoili, ettei h?n joutuisi kuulemaan takanaan Agatha sisaren kiireisi? askelia; eik? kukaan l?htenyt yksin??n pylv?sk?yt?v??n pime?n tultua, jotta ei kuulisi Agatha sisaren poloisten hentojen k?sien takovan oven raudoitusta.

Niin j?tt?? kiusaantuneiden aivojen tuska h?vi?m?tt?m?n merkin ymp?rist??n, miss? mieli on muinoin k?rsinyt, vaikka vapautunut henki onkin jo aikoja sitten paratiisin rauhassa unohtanut tuon liev?n koettelemuksen, jota kesti vain sen tuokion, mink? se tarvitsi iki-iloon siirty?kseen.

Viime aikoina oli vanha maallikkosisar Mary Antony alkanut pel?t?, ett? sattuisi tekem??n jonkin erehdyksen t?ss? juhlallisessa laskutoimituksessa. Sen vuoksi h?n oli syd?mens? syvyydess? keksinyt keinon, jonka h?n pani t?yt?nt??n skapularionsa suojassa. Vy?taskussaan h?nell? oli varalla viisikolmatta kuivattua hernett?. Kun sitten kukin hunnutettu olento, noustuaan kryptan ovelta johtavia portaita, siirtyi verkalleen ohitse, pudotti h?n herneen oikeasta k?dest??n vasempaan. Kaikkien hurskaiden sisarten astuttua ohitse oli h?nell?, jos kaikki olivat palanneet, vasemmassa k?dess? viisikolmatta hernett? eik? pussissa ainoatakaan.

T?m? salainen herneiden k?sittely muuttui jonkinlaiseksi leikiksi Mary Antonylle. H?n s?ilytti herneit? pieness? palttinapussissa, ja usein otti h?n ne esiin ja leikki niill? ollessaan yksin??n omassa kammiossaan, sijoitti kaikki riviin ja m??r?si oman makunsa mukaan, mik? herne esitt?isi kutakin noista hurskaista sisarista.

Iso valkoinen herne, hienomman n?k?inen kuin toiset, oli jalo prioritar itse. Muuan hiukan kurtistunut herne, kova, ruskea ja rosoinen, sai edustaa ?iti alaprioritarta, vanhahkoa nunnaa, jota Mary Antony ei rakastanut, koska h?nell? oli ter?v? kieli ja k?rk?s silm? huomaamaan virheit?. Ja er?s v?rit?n pilkullinen herne oli muka sisar Mary Rebecca, jota vanha maallikkosisar halveksi syd?mens? syvyydest? kavaltajana, urkkijana ja valehtelijana; sill? milloin ik?n? luostarissa kuiskailtiin jotain valheellista tai h?pe?llist? juttua, saattoi sen alkuper?n juontaa sisar Mary Rebeccan juoruavasta kielest? ja pahanilkisest? mielest?.

Kun kaikki kammion lattialle levitetyt herneet olivat saaneet nimens?, m??r?si vanha Mary Antony et?isen kivilaatan, johon auringonvalo osui, taivaaksi, toisen, osittain varjossa olevan, kiirastuleksi ja kolmannen, joka sijaitsi erikoisen pime?ss? kaukaisessa nurkassa, helvetiksi. Sitten h?n rupesi, n?p?yttelem?ll? taitavasti peukaloa ja keskisormea, lenn?ttelem??n pyhi? sisaria sinne, mihin kukin h?nen arvostelunsa mukaan kuului.

Jos peli onnistui hyvin, p??tyi jalo prioritar varmasti taivaaseen k?v?isem?tt? edes pikim?lt??n kiirastulessa; ?iti alaprioritar kieri kiirastuleen j??den sinne; ja v?rit?n pilkullinen herne lensi suoraa p??t? helvettiin!

Kun n?m? olivat tulleet varmasti sijoitetuiksi, hieroi Mary Antony k?si??n ja hilpe?sti hihitt?en p??tti pelin umpim?hk??n, koska h?nest? oli jotensakin samantekev??, minne muut hurskaat sisaret sattuivat joutumaan.

II luku

MARY ANTONYN PAKINOITA.

Kun Mary Antony laahusti verkalleen siimeksest? p?iv?npaisteeseen, lehahteli h?nen edell??n iloisesti pari pikku siipi? ja punarinta-satakieli laskeutui kaiteelle kivipenkin taakse, jolla maallikkosisaren oli tapana vartoa, kuullakseen avaimen kiertyv?n pylv?sk?yt?v?n alaisen raskaan oven lukossa.

"Senkin tyhj?np?iv?inen vinti?!" huudahti Mary Antony, jonka vanhat kasvot v??ntyiv?t ihastuksesta. "Mokomakin turhamainen punatakki-veijari! Sit? julkeutta, kun tunkeutuu paikkaan, miss? asustaa vain naisia ja minne ei yksik??n miehinen olento saa astua! Sinun olisi paras muistella varoitukseksi, kuinka k?vi leipuripojan, joka rohkeni kiivet? puuhun kurkistellakseen muurin ylitse, mit? pyh?t sisaret tekiv?t puutarhassaan. Per?st? p?in h?n kerskaili tekosestaan ja laski leikki? siit?, mit? muka oli saanut n?hd?; mutta kun mahtava lordi-piispamme sen kuuli, niin h?np? otatti kiinni sen leipuripojan, ja vaikka t?m? rukoili armoa ja vannoi keksineens? koko jutun kerskatakseen sill?, niin h?nelt? puhkaistiin nuo rohkeat silm?t tulisilla pihdeill? ja ruumis hirtettiin samaiseen oksaan, jolle h?n oli kavunnut. Niin k?visi sinullekin, senkin houkko, jos Mary Antony antaisi ilmi metkusi. Haluttaisiko sinua joutua hirteen punatakkeinesi?"

Punarinta-satakieli oli kuullut Mary Antonyn kertovan t?m?n varoittavan tarinan jo monet kerrat loppumattomasti sit? vaihdellen.

Toisinaan leipuripojan kieli leikattiin poikki juurtaan my?ten; toisinaan h?n menetti korvansa, tai oli h?net sidottu k?rryjen per??n ja raahattu py?velien ruoskimana Tythingin halki. Usein h?n esiintyi s?mpyl?saksana, ja kerran h?n oli ollut paistink??nt?j? lordi-piispan omassa taloudessa. Mutta olivatpa alkuvalmistelut mink?laiset tahansa ja rikollinen leipuri, s?mpyl?saksa tai paistink??nt?j?, niin loppu oli aina ollut yht? turmiollinen: h?net oli hirtetty samaiseen puuhun, johon h?n oli jumalattomana ja uhkarohkeana kiivennyt.

T?m? oli vanha tarina. I?k?st? maallikkosisarta lukuun ottamatta olivat kaikki, jotka saattoivat taata sen todenper?isyyden, eronneet maailmasta; ja ?skett?in oli kunnianarvoisa ?iti ankarasti kielt?nyt Mary Antonya kertomasta sit? uusikoille tai yleens? puhumasta siit? yhdellek??n nunnalle.

Ja niin h?n kertoi sen joka p?iv? punarintasatakielelle; ja koska t?m? ei ollut leipuripoika, s?mpyl?saksa tai paistink??nt?j? eik? tuntenut mink??n rikoksen painavan omaatuntoaan, niin se kuunteli v?h??k??n pelk??m?tt?. Sitten se hyp?hti likemm?ksi Mary Antonya ja katseli h?nt? kiihke?n uteliaana kirkkailla silmill??n.

T?n? erikoisena iltap?iv?n? se lensi juuri samaiseen puuhun, johon tuo p?lyilev? ja kovaosainen leipuripoika oli kiivennyt, sijoittui oksalle, joka ty?ntyi luostarin muurin ylitse, ja kajahdutti ilmoille iloisen liverryksen.

Mary Antony kumartui kaiteen ylitse katsellen yl?sp?in. Iltap?iv?? urinko osui h?nen yst?v?llisten vanhojen kasvojensa punertavalle pergamenttihipi?lle valaisten ryppyverkkoa, jonka ajan verkkainen py?r? oli yhdeks?nkymmenen vuoden kuluessa kutonut.

Mutta punarinta-satakieli viserteli ja lauloi liikahtamatta oksaltaan. Se oli kyll?stynyt kuuntelemaan tarinoita leipureista ja s?mpyl?saksoista. Se ei ollut laisinkaan utelias tiet?m??n, mit? ranskalaisen kardinaalin tulipunaisen vy?n alla oli ollut. Se himoitsi herkkupaloja, joita se tiesi olevan k?tkettyin? sisar Mary Antonyn nahkalaukkuun. Ja niin se j?i oksalleen laulamaan.

Kurkistaessaan yl?sp?in pylv?iden v?list? tuo vanha hahmo pehmeni hell?ksi punarinta-satakielen laulusta.

"Enh?n min? henno antaa sinun ruokalukusi kaikua kuuroille korville", virkkoi Mary Antony kopeloiden laukkunsa kannattimia.

Siivet lehahtivat ja ilmassa v?lk?hti punaista. Punarinta-satakieli oli laskeutunut oksaltaan ja istuutunut h?nen viereens?.

H?n alkoi jaella murusia ja juuston rippeit? ty?nt?en ne kaidetta pitkin lintua kohti ja j?tt?en sormensa niiden vaiheille n?hd?kseen, kuinka l?helle k?tt? t?m? uskaltaisi tulla.

H?n tarkasteli, kuinka lintu hakkasi juustonpalasen viideksi pikkuruiseksi muruksi ja lensi sitten, nokka t?ynn?, joutuisin siivin piilopes??ns?, mist? viisi ammottavaa suuta kirkui kime?n ja n?lk?isen tervehdyksen. Sitten taasen takaisin nopeasti kuin jousimiehen kaaren lenn?tt?m? nuoli -- tarkaten kirkkain silmin ja p?? kallellaan, ett? kaiteella lep??v? k?si oli siirtynyt likemm?ksi, mutta p??tt?en uljaana uhmata vaaraa noiden keltaisten nokkien vuoksi, jotka avautuisivat odotuksesta ammolleen siipien suhinan kuuluessa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet