Read Ebook: Runoelmia by M Kinen Antti

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 688 lines and 16104 words, and 14 pages

RUNOELMIA

Kirjoitti A. M?kinen.

Ensimm?isen kerran julkaistu 1912.

IS?NMAALLISIA Y. M. RUNOELMIA.

Johan Ludvig Runeberg'in muisto.

Pohjolan hyisen hallan syd?nmailla Asuvi kansa k?yh?, uuttera. On luonnon herkkuhedelmi? vailla Sen maa, ja s?? on kolkko, ankara; Mutt' itse talven j?isen lumen alla Piilevi oraspelto vehre?, Ja karhu konnussansa nukkumalla Odottaa valoisata kev?tt?.

T?? kansa kaatoi kasket, kynti pellot, Viljeli ahovieret viljavat; Salojen syd?miss? karjankellot Paimenten laulun kera kaikuvat. Verkkonsa vesihin ja auran maahan Upottaa uros uljas, sitke?; Lohenkin, koskenniskaan kuohuvahan Nousevan, nostaa k?si v?kev?.

Ja maasta mantuisesta nousi touko Rehev?; kynt?, kylv? laihon loi: Ja kau'as takamaille mets?n kouko Pakeni, kun paimentorvi soi. Ain' edemm?ksi salon syd?mehen Siirtyvi viljelyksen vihannuus; Miss' ?sken kulki karhu konnullehen, Siin' on nyt hakattuna m?kki uus'.

N?in vuosisadat vier?hti ja uudet Ain' astui suvut is?in j?lki?, Mutt' eiv?t rauhan t?iss? yksin suuret, Vaan my?skin sodan verileikiss?. Se kansa, joka hijoi kirvehens? Ja kaatoi hongat, mets?n kuninkaat, Ja keinollansa karhut poikinensa Surmasi, vihaiset ja raivokkaat,

Se iski my?skin s?il?n s?ken?iv?n Syv?lle vihollisen syd?meen, Ja laulun mahti rohkas' ep?r?iv?n, Puhalsi liekin tulikipeneen! Ja vihollinen verihins? kaatui, Tai sankarina maansa edest? Sen puolustaja uljas -- luut ne maatui, Uus' oras nousi urhon verest?.

Uus' vuosisata koitti, verirusko Punasi kansat hirmuvalollaan, My?s kansa Pohjolan se m??r?ttihin Liekkeihin sodan julman astumaan. T?? kansa pieni monilukuista Vastahan vihollista taisteli; Sen hurme kuuma h?yrys' hangella Ja kes?n viljapellot kasteli.

Voi syd?ntuskat, ahjo k?rsimysten, Kuink' oli kuumaks' sulle s??detty, Kansani kallis! Tulen, h?vitysten Kautt' eip? h?t?s kau'aks h??detty, Vaan, vaikka, uljas, syd?nverell?si Itselles ostit maasi armahan, Ja annoit alttarille el?m?si, Astuen nimett?m??n tuskahan,

Niin sinun t?ytyi j?tt?? vihollisen Jalkoihin maasi, kotilietes pyh?n, Vaimon, lapsoset ja haudat isien, Nuo lempes korkeamman uhrit syv?n, Ja ty?si kaiken, hikes', veres' hinta, Maan viljavan, sen kaikki hedelm?t, Ja kaikki, mit' on maassa kallihinta, Sen asees alttihiksi j?ttiv?t!

Ja syd?mell? vertavuotavalla Sankarijoukko kulki maastansa, Taisteli, vuoti verta Uumajalla Ja itki kohtaloa kansansa. Sen n?ytti onni ikikadonnehen Ja k?rsimysten uhri katkera Ollehen turha kansan taistellehen, Jos kuitenkin sen t?ytyi hukkua.

Oi, soikaa kelloset vapauden! Oi, helkyt? laulujen taikaa! Kas, noussut p?iv' on riemullinen, Oi, kallista uutta nyt aikaa! On kansamme lahjana Luojaltaan, Nyt saanunna takaisin maansa, On laki ja oikeus ennallaan Ja vapaana henkivi kansa!

Sen palkinnon sankaruutesi toi, N?in Jumala johtavi meit?. Ei turhaan vuotanut veresi, oi! Siis k?yk??mme Jumalan teit?! On kansamme kansojen joukossa, Sill' on oma valtio, usko -- Voi synkehin y?hytkin poistua, Nousta kirkkahin aamurusko.

Ja urhot, jotk' edest? is?inmaan N?in kuolivat sankarimielin, Ei heit? heitetty unhottumaan, Vaan kantelon kultaisin kielin Heill' ikimuistoksi sytytettiin Syd?mihin hehkuva palo, Mi lemmen liekkin? roihuvi niin, Kuin Pohjolan taivahan valo.

Mutt', oi, ken kannelta helkytt?? Niin ihmehen ihanaista? Se syd?njuuria l?mmitt??, Ja henke? suomalaista Taas uusi innostus nostattaa, Kun kuulla saa urost?ist?, Joill' urhot maatansa puolustaa, Ja miehist? miekkav?ist?.

Se poika kylm?n on Pohjolan T?? laulaja sulokieli, Jonk' ahjo tuntehen hehkuvan, On is?nmaallinen mieli. Oi is?nmaani, sa kallihin! Kuink' olit uupunut aivan, Sun ?idinkasvosi kyynelin Oli uurtunut alla vaivan.

Mutt' oi nyt taas niit? kirkasti Uus' ilo, hehkuva into, Kuin morsian sielusi riemuitsi, Ja rajusti sykk?ili rinta. Se poika, jok' ?itins?, is?nmaan, N?in nostatti uinumasta, L?pi aikakausien muistetaan Sulolaulusta tenhovasta.

Julius Krohnin haudalla.

? 18 28/8 88.

Myrskyisell? kev?ts??ll? nousi Kukka maasta verin huuhdotusta, Nousi ruusu kaunis valkolehti: Ter? t?ynn? taivon puhtautta, Sielun suloutta silm? kirkas; Lehtil?ihin hienon hienoisihin Kirjoitettun' oli kieli kaunis -- Satumailma salattuna kieleen -- Ja sen helpehiss? kiilsi kaste Taivahasta, veres luomaneste, Innostuksen tuima tuliahjo. -- Siten puhjennunna kukka armas, Rajutuulten tuudittaman' ollen, Ujost' aukeneepi auringolle, Valon, elon ikikantajalle. Silloin -- katsos! kuni Memnon-patsas Aurinkoisen ensi s?tehest? Hel?ht??pi ilo-soitantohon, Syd?mmest? ani hehkuvasta, Niinp? ihmeruusun kieli aukes, Sanat sulivat sen sulosuussa!

Ihanasti v?r?hteli Kansan laaja povi -- Kansanlapsell' aukeneepi Sivistyksen ovi.

Niinkuin nousee kev?ts??ll? Kukkaa kaikellaista, Niin nyt nousee kansassamme Orast' ihanaista.

Silloin -- kesken toimiansa -- Kuni kautta loihdun -- Sortui, j?tti k?dest?ns? Valistuksen soihdun.

Viel' ei lehti kellastunut Syksyn satehissa, Viel' ei kukka kuihtunut, kun On jo katehissa.

Niinkuin taittui tuores tammi, Myrskyn ruhtaisema, Niin se murtui el?m?si, Kuollon katkaisema.

Julian haudalla.

>>Julia, nukkuos haudassas' -- Kukka sen turvetta peitt?? -- Kukkanen, taitettu varrestas, Kun sinut hennoisi heitt?? Kuollon varjohon tummenevaan, Tuonen virtahan vaahtoavaan, Henkien himmihin y?h?n!>>

>>Julia, nukkuos rauhassa: El?m?n surujen paino, Myrskyn ja taistelun riehunta, Maailman viha ja vaino Ei sinun untasi h?iritse -- ?itisi kaipaus-kyynele Hiljaa hautasi kastaa.>>

>>Nukkuos, kunnekka nouset taas: Kuoleman kahlehet laukee -- El?m??, nuoruutt' uhkuva uus' Kukkanen kuvusta aukee: Jesuksen kirkkaus kasvoissas, Morsius-seppele kulmillas, Kiiruhdat Karitsan h?ihin!>>

H?m?l?isille.

Oi, uljas nuoriso H?meen maan! Mit? Tyrtaios sotalauluillaan, Mit? Pet?fi aikaan sai, Sen tehk??n lippu, min immet loi, Ja lemmen voima, mi voittaa voi, Mik? voittaa kuollossai!

Vaan lippu merkki on taistelon, Ja kell? rinnassa syd?n on H?n lippuhun katsahtaa Ja kaikki voimansa ponnistaa, Kun veren viimeisen vuodattaa H?n lipun juurella saa.

Siis taisteluun t?m? lippu vie Ja, vaikk'ei polkumme veritie, Se tuima taistelu on, Mi aina voimia j?nnitt??, Ja ty?t?, tarmoa kest?v??: Siis ollos horjumaton!

Ja seh?n oikeet' on el?m??, Miss' aate aattehen synnytt?? Ja alati taistellaan: Ja mit?s siit?, jos uhrataan T?? elo, jos vaan kuollessaan On varmana voitostaan.

Jos kerran el?? ja kuolla saa Ja ty?t? tehd? ja rakastaa Ja viel? on is?inmaa: Mit' oisi onnea suurempaa Maan lapsen halvan saavuttaa! Oi Suomi, Synnyinmaa!

Siis ty?h?n, veikkoset, lippu t??, Kuin verikirjoitus yhdist?? N?in voimat ja virkahtaa: Ken kurja pett?en horjahtaa, Sen immet inholla kiroaa, Ja koko synnyinmaa.

Henrik Vergeland.

Sa suureks olit syntynyt Ja suuri henkes s?rki Kaikk' ajan ahtaat sitehet: Otsalles ikij?rki Soi neron valta seppeleen; Kun silm?s salamoitsi, Maailmat uudet kangasti: Ne laulu esiin loitsi!

Syv?lt? sielus ounasti Ikuisen kauneuden Rajattomassa meress?, Ja hengen puhtauden Rajoissa riemun kukkasmaa Ol' aavalt' auki Sulle, Kuin armo aava taivahan Jumalan valitulle.

Maa my?skin -- halpa ainiaan. Suurt' ei voi arvostella, Se tuskin heid?n hautojaan Uskaltaa kaunistella -- Sull' antoi paikan kunnian -- Riviss? sotarinnan, Sait taistelussa sortua Takeeksi voiton hinnan.

Kukoistakoon nyt otsallas Laakeri kansan suoma -- Se sull' on ollut kehdostas, Jumalan neroluoma! Nyt tulta silm?s iskek??n, Ja ounastelkoon mieli Syd?mess' oman kansasi Ja kaikukoon sen kieli!

Kaatuneitten haudalla.

Voi, huutoa, huutoa hirmuista, Mi nousevi taivahalle! Se nousevi katujen hiekasta Ja kertovi Jumalalle: Oi, veljyt surmasi veljens? Nyt tuimassa taistelussa, Ja vuosi hurmetta l?mmint?, Kuin syd?mest' avatusta!

Oi, verta nuoruuden innokkaan, Jok' uhrasi el?m?ns? Ja kaikki turvaksi is?nmaan Ja j?tt?vi j?lkehens? Tuon muiston murheisen, kirkkahan Ja tunnuksen jalomielen -- Sen satavuosihin kaikuvan, Kuin kautta kaatuvan kielen:

>>Edesp?in! uskollisesti vain Te t?ytt?k?? velvollisuus!>> -- T?? olkohon, Suomeni kallis, ain' Sun poikasi uskollisuus Sun suuren kunnias perint?, Jonk' is? lapselle antaa, Ja sukupolvien pyrint? Se kilpi kirkasna kantaa.

Oi, Suomi, kallihin is?nmaa, Nyt itket haudalla verta. Sua veljesmurha se kauhistaa: Josp' ois' se viimeinen kerta! Sun ?idinkasvosi synkistyy, Ja itkee taivas ja kansa -- Ken on se hirmuinen verikyy, Mi vainovi vanhintansa?

Vaan kenen rinnassa sykkiv? On l?mmin ihmisen syd?n, H?n is?nmaatansa s??liv?, Nyt vannokoon valan pyh?n: T??n kansan, maan, jok' ihmisen Ain' oikeutt' edistell?, Ei konsa sallia rikoksen Sen velji? veristell?.

Oi Herra, kansojen kaitsija, Ann' anteeks' syntimme meille Ja viel? kansaamme armahda Ja johda tahtosi teille! Ann' anteeks' uskosta luopumus, Luo syd?n uusi ja mieli Ja n?yr? usko ja katumus ja kiitost' uhkuva kieli.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet