Read Ebook: Runoelmia by M Kinen Antti

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 688 lines and 16104 words, and 14 pages

Oi Herra, kansojen kaitsija, Ann' anteeks' syntimme meille Ja viel? kansaamme armahda Ja johda tahtosi teille! Ann' anteeks' uskosta luopumus, Luo syd?n uusi ja mieli Ja n?yr? usko ja katumus ja kiitost' uhkuva kieli.

Greeta Haapasalo.

Saulin sielun langennehen Pimeys kun peitteli, David soitti kanneltansa: Pahat henget pakeni!

Kansanhengen k?rsiess? Pimeimpi? aikojaan, Suomen kannel kai'utteli Ihaninta soittoaan.

Kansa k?rsi, vuoti verta: Itki kieli kanteleen; Mutta soiton kyynelist? Vuosi voimaa syd?mmeen.

Kansa kesti, vaarat voitti -- Riemu rinnat liikuttaa: Vapis kieli kanteleessa, Syd?nkulta kuohahtaa!

Uusi polvi vainioilta Niitti viljan kypsyneen, Uusi into virkistytti Kansanhengen elpyneen.

Mutta kannel, soitto Suomen, Salomaille saarekseen Unhotettu, yksin?ns? Itki kaihon kyyneleen.

Joutui uusi tuskan aika -- Leip? loppui kansalta: Kamalinta niittoansa Niitti n?lk? -- kuolema.

Silloin kansan tyt?r kaino Kanteloisen polvelleen: Mit?h?n, jos yritt?isi Sill? leip?? lapsilleen?

Vapis ??ni kanteleessa, Syd?n sykki kovemmin, Kyyneltulva tukahutti Laulut hell?n syd?mmen.

Synkk? suru syd?mmess? Maata pitkin kuljetaan: Laulu vieri, kyynel vieri -- Kuule h?nen soittoaan!

Siin? l?ikkyi lemmenliekki, Tuli tuima syd?nten, V?r?hteli vienommasti Soitto syd?nsurujen.

Kansa tunsi omaksensa Laulun vienon, armahan, Tunsi tuskat syd?mmens? Kanteletta soittavan.

Samuelin mahtihengen Nosti vaimo Endorin: V?in?m?isen tenhovoiman Nostattelit kantelin.

Nouse kansa, kaunistellos Vanha kannel uudestaan Tuorehella seppelell? -- Suruhuntu riisutaan!

Niinkuin ylk? nuoruutensa Morsianta hehkuvaa, Niin nyt kohtaa kansanhenki Kanteletta sointuvaa.

Kai'utellos, Suomen kansa, Kantelettas mahtavaa, Kunnes soinnut s?veltesi Ajan aallot kuohuttaa!

Kotiin.

Rauhatonna rinta Huokuu, katselee Silm? levotonna. Sairas vaitelee: >>Kotini, en l?yd?, L?yd? kotiain.>> ??net?nn? sitten Lep?? huohottain.

>>Nyt on Joulu-ilta>> Veli virkahtaa Sairahalle; -- tulta Silm? vilkahtaa Sammunut jo kau'an: >>Tuli laittakaa, Iso iltapysty; Joulu tulla saa.>>

Lapsosille katse Silm?n sammuvan Hym?ht?? -- ja taasen Varjon ankaran Tumma juonne otsan Peitt?? verhollaan; Joulupystyn loiste Huuhtoo kullallaan.

Leikitellen liekki Honka-puita sy?; Ilta kuluu; hiilus Hiipuu, himmyt y?, Joulu-y? on tullut: Rauha, rauhaton T?yt? rinta, viihdy Syd?n levoton!

Taistelut te tuimat, Koska taukoaa Temmellys, ja rauha Vieno sijan saa Syd?mmess? kurjan, Jonka elon s?? Myrsky? ja tulta Vainen hengitt???

Rauhattomuus, taisto Viel? vaihtelee P?ivitt?in, mutt' aamu Toivon aukenee. Vihdoin p?iv? kirkas Koittaa, kodin saa Harhaellut henki, Sielu virkoaa.

Iloisesti silm? Voiton tulta ly?; Sieluss' on jo p?iv?, Paennut on y?. >>Min? el?n!>> Vainen Niin h?n virkahti: Iki-elon maille Henki kohosi.

Henki, siell? nauti, Nauti ainian Eloa jot' ilo Taivon avaran, Kirkastaa; ah! sinne Taiston ankaran Kautta kulkus pyrki Rauhan rantahan.

Viipurin linna.

Oi, j??nn?s aikojen menneitten, Satavuosien vartija valpas, Mi muinoin taisteluhurmeitten Verin kastelit uljahin kalpas, Nyt muuries vehre? pengermaa Vain kukkaa kainoa kasvattaa, Ja holveissas huuhkaja huutaa.

Vaan kukka, nuokkuva muureillas, Se sadun kertoa voisi, Kuink' otteli suku urhokas, Ja veri virtana vuosi, Ja kyynel katkera kostuttaa T??n kukan juurt', eli nieli maa Siin' urhon l?mmint? verta.

Ja lintuset, sinun tornias jotk' ?isin jylh?? t?ytt?? ??nin huutavin, aikojas Ne sulle tahtoisi n?ytt??, Jolloin huokaus vangitun, Tai urhean suvun, saarretun T??lt' yl?s taivaalle nousi.

Ja kuinka monta sun poikias, Oi Suomi, armahin maamme, On ollut, Viipuri, linnassas, Me kelt? tiet?? saamme? Oi mik? tuska ja kest?vyys, Rikos rietas ja ylevyys Sun muuries kehyksess??

Oi, muisto sankari-aikojen, Sa id?n vartija valpas, Kuin vanha V?in?m? kantelen, Sa annat Suomelle kalpas, Polvi nouseva jotta saa Asetaitoa koettaa -- Tuo Suomen el?v? muuri!

Agnes Meijer.

Herra taitti.

Kasvitarhassa kukkanen Ihanist ihanaisin Kukki, loistaen, lemuten, Ihastus lumovaisin! Mutta hoitaja surukseen Kerran aamulla varhain N?ki kukkasen kadonneen: >>Poiss' on aarteemme parhain!>>

Niin h?n huudahti, tutkien Kuka ty?n teki moisen, Kunnes enn?tti kysellen Luokse vartijan toisen. T?m? tyynesti vastasi: >>Herra itse sen taitti, Ihaillen sit? suuteli, Syd?mellens? laitti>>.

Silloin hoitaja ihastui: >>Herra itsek? taitti?>> Silm? suruinen ilostui: >>Syd?mellens? laitti! Sitten syyt? ei suremaan, Omansa ol' kukka -- Ett? poimi sen, seh?n vaan Osottaa rakkautta.>>

Charles Haddon Spurgeon.

Kuin koite p?iv?n on kultainen, Mi ain' yh? kirkastuu, Kun nousev' aurinko s?teillen Kesk'-otsalle kohouu Jo taivon kirkkahan -- samoin on El?m? uskovaisen: Luottava Herraan horjumaton, Se nousevi valaisten.

Ja niinkuin p?iv?kin laskullaan Luo hehkuvan katsehen, Viel' iltaruskossa soihdullaan Taivahan valaisten -- Niin elonp?iv?kin uskovan Luo ruskoa toisinaan, Kun Herra ty?st?h?n palveljan Vie luoksensa kunniaan.

Kuin nousev' aurinko ihana Elos aamukin koitti, Oi, Spurgeon, nuorukais-saarnaaja, Ken sinut kunnossa voitti? Jo nuori, saarnaava poikanen, Sai sielut hehkuhun tulta, Ja kahdenkymmenen ik?isen On saarna s?ihkyv? kulta!

Ja Hengen voimalla voidellun T??n Jeesuksen sotamiehen Nyt maailma tuntevi taistelun: Valon loi elontiehen H?n lukemattomain sielujen, Jotk' iki-y?ss' oli synnin -- Sai armontuntohon Jeesuksen Ja Jumalan ikilemmen.

Niin, Kristus Jumalan Karitsa, Synteimme sovinnoksi Uhrattu synninkantaja, Meill' elon auringoksi Mi nousi, voittaen kuoleman, Ja kuolemattomuuden Ja vanhurskauden puhtahan Meill' antaa -- elon uuden --

T?m' aine saarnoissa Spurgeonin, Mik' aina uhkui uutta Eloa, voimaa sieluihin Ja uutta pontevuutta T??n nerokkaan hengen sanoihin, Jotk' usein salamoina Iskiv?t suruttomihin, Tai kasteen pisaroina

Vihmoivat hiljaist' armoa Syntej??n sureville, Kuin kes?p?ivin sadetta Kuiville kukkasille. Oi, anna, taivas, sadetta Sieluille janooville Ja pisaroitse armoa Suurille syntisille!

Kuin kirkas illalla ruskonen, Niin elos loppukin, Spurgeon, Se j?tti j?lkehes hohtehen, Mi viel? loistavi meillen: Oi, Jesus, her?t? toisia, Jotk' yht? runsahan kylv?n Voi tehd? Henkesi voimalla, Sull' elons' uhrata helmen!

Lapsuus.

Oi ik? lapsen ihana, Kultainen elon kukka, Kuin olet t?ynn? riemua, Rauhaa ja rakkautta! Mutta voi! Ei tied?, oi! Elonsa m??r?n p??t?.

Ei tunne lapsi laulava Ik?ns? iltapuolta, Tulevaisuuden tarpeita, Vanhuuden vaivaa, huolta, Vaan rauhassa Ja riemussa P?iv?ns? p??tteleepi.

On lapsen ik? ihana, Vaan lapsuudessa saapi My?s moni syntiin halua. Mi sielun saastuttaapi. Siis karta vain Pahuutta ain! Miel' olkoon puhtahan!

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet