Read Ebook: Valikoima runoelmia by Heine Heinrich Juva Valter Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 778 lines and 15858 words, and 16 pages

Translator: Valter Juva

Valikoima runoelmia

Heinrich Heine

Suomensi Valter Juva

Ensimm?isen kerran julkaissut Yrj? Weilin 1905.

Edelt?j?ns?

Heinen suomentajan

suomen kielen syv?n tuntijan muistolle

omistaa k??nn?ksens?

Valter Juva

Yksityisi? Heinrich Heinen runoja on jo varsin aikaisista ajoista uudestaan ja yh? uudestaan k??nnetty suomeksi.

Etusija on luonnollisesti annettu "Buch der Lieder" kirjalle, jonka eri osastoista on tehty jotenkin tiheit? poimintoja. Muista kokoelmista n?ytteet ovat tilap?isempi?. Kokoelman laajuus on est?nyt ottamasta muuta kuin ani harvoja n?ytteit? Heinen valtiollisista runoista, jotka muuten eiv?t suinkaan edusta v?h?arvoista puolta Heinen runoudesta. Mutta t?m? puoli onkin jo yleis?lle osaksi tuttu O. Mannisen julkaisusta.

T?ss? suomennoksessa on Oskar Uotilalta joskus lainauksia tehty, milloin yksityiskohdissa, milloin loppusoinnuissa, harvoin kokonaisissa s?keiss?. Yksi runo on otettu kokonaisuudessaan Uotilan kokoelmasta. Muilta suomentajilta on tilap?isi? lainauksia tehty, Suoniolta, Aino Suoniolta ja Severi Nyman'ilta.

K?ytetyst? runokielest? sananen. Heine suosii kolmitavujalkoja, joita h?n vapaasti supistaa kaksitavuisiksi, niin ett? usein j?? ep?tietoiseksi, kumpaako jalkaa h?n leikkiviss? s?keiss??n oikeastaan pit?? peruspoljentona.

Heinen tapa k?ytt?? kolmitavujalkoja, joka alkujaan on lainaus Saksan kansanrunoudesta keskiajan lopulta, on tehnyt voittoretkens? kautta Euroopan uudemman runouden.

Suomessa, jossa nykyajan kansanrunous olisi voinut antaa mainioita ohjeita samaan suuntaan, ei t?t? tapaa yleens? ole suosittu.

Suomennoksessa on usein -- liiankin usein -- t?ytynyt kielellisist? syist? laajentaa Heinen tyynest? alkavia, v?ijykkeit? varustavia kaksitavujalkoja, joten h?nen vauhdikkaat, ilkkuvat loppus?keens? eiv?t ole p??sseet t?yteen arvoonsa, taikka taas -- Heine on vaihteleva kuin v?rivivahdus saippuakuplan pinnalla -- on t?ytynyt panna runon loppus?keisin h?tik?ivi? kolmitavujalkoja, silloin kuin Heine itse lopettaa runonsa ilke?n maltillisesti kaksitavujaloilla.

Heinrich Heine.

O, z?rnt ihm nicht, der jetzt mit Liebest?nen Das Herz euch r?hrt, Dann aber selbst das Liebste zu verh?hnen Sein Lied verf?hrt.

O, z?rnt ihm nicht, wenn rasch der Wehmut-Schauer Mit Spott sich tauscht. O, z?rnt ihm nicht, wenn unterm Flor der Trauer Ein Satyr lauscht.

O, z?rnt ihm nicht, der gross im Bett der Schmerzen Sein Leid bezwang, Und der, ein Held, mit fast gebrochnem Herzen Noch heiter sang.

Laulujen Kirja

Nuoria Tuskia

Aamuin her??n ilakoiden, Vienosuun nyt n??n! Illoin uuwun vaikeroiden: Oi, ei t?n??nk??n!

Unetonna synkin huolin Valvon pitk?t y?t; Unelmissa, uinuin puolin, Teen m? p?iv?n ty?t.

Ma kuljen varjossa puiden Vait tuskaani kantaen; Taas haaveet uinailuiden Tuli hiipien mielehen.

Ken teille, te linnut taivaan, Tuon sanan nyt neuvoikaan? Oi, vait! kun kuulen sen, vaivaan Syd?n sortuvi uudestaan.

"Tuli neitonen lehtoa eilen, Sit? laulaen, laulellen, Ja tuuli se kantoi meillen Sanan siev?n ja kultaisen."

Sit? muille nyt kertoa voitte, Te viekastelijat vain; Te tuskani riist?? koitte, Mut ket??n en usko lain.

K?tes rinnallein pane, kultani, n?in: -- Oi, kuuletko jyskett? sy?mess?in? Siell' ilke? puumies puuhaa, oi, H?n ruumisarkkua nikkaroi.

Y?t, p?iv?t h?n takoo ja kalkuttaa; En aikoihin en?? m? unta saa. Oi, kiirehtisitte, mestari vaan, Niin p??sisin joutuin nukkumaan!

Vuoret, linnat katsoo tuolta Reinin tyyneen kalvohon; Purress' istun ilman huolta S?ihkekeh?ss' auringon.

Vaiti katson v?ikevesiin, Kisaa aaltoin kirmaavain; Hiljaa tunteet pyrkii esiin, Jotka k?tkin rintahain.

Vieht?in viittoo laineen l?ike Syvyyteen mua loistollaan; Mut sun tunnen, -- p??ll? v?ike, Alla y? ja kuolo vaan.

P??ll? viehkeet, oikut alla, Niin on lemmityll?kin! H?nkin mielell' armahalla Hymyy suin niin suloisin.

Ensin jouduin tuskaan aivan, Ei, en kest? haaveksuin; Ja ma sent??n kestin vaivan, -- Mut ?l' liioin kysy: kuin?

Kun lempi rintaa raastaa Niin nauraa t?hdet taivaan, Ne nauraa ja ne haastaa Sini-ilmasta maiseen vaivaan:

"Nuo ihmisraukat tuolla He t?ytt? totta lempii, Ja saavat vaivoja huolla, Niin ett? he el?? empii.

"Me vapaiks lemmest? j?imme, Min ihmisraukoille tuolla Niin turmiolliseks n?imme; Siks emme voikaan kuolla."

Taas kukkii mailla ja teill?, On leivonen ilmoillaan, On j?lleen kev?t meill? V?riloistossa, tuoksussaan.

Jo leivojen lauluun viihtyy Vilu talvisten tunnelmain, Taas rinnan kaiho kiihtyy, Ja laulelen murheissain.

Soi leivon sirkutus hieno: "Miks niin olet alla p?in?" Vain laulua laulelen, pieno, Jota laulan jo vuosia n?in!

Sit? laulan, kun kukkii tieno, Kun syd?n on toivoton; Jo mummosi mummo, sa pieno, T?n laulun kuullut on!

Jo rauhan me tehd? voimme, Te kukat lemmityt. Me nauramme, ilkamoimme Ja leikimme riemuin nyt.

Sa kielo kainorinta Ja ruusu, sa rusosuu, Sa neilikka tummapinta, Sa lemmikki toukokuun!

Nyt tulkaa vain, -- joka kukkaa Ma tervehdin innoissain; Vain reseedaa mustasukkaa En en?? k?rsi lain.

Y?t ja p?iv?t runoilin ma, Mut vain tyhj?? toimitin ma; Sopusointuihin ma sulin, Ja ma sent??n tyhj??n tulin.

Sua lemmin, sylikoira, Sen kyll? tied?t kait. Sua sokurilla ma sy?t?n, Ja sa k?tt?ni nuolet vait.

Vain koirasta k?yd? tahdot, Et muuksi itse?s tee; Muut yst?v?in he kaikki Niin liiaks tekeilee.

Vihan tunsin ja lemmen, lemmen ja vihan, Yli p??ni sen puuskat kaikki on k?ynyt; Mut kaikesta tuosta ei mit??n n?y nyt, Olen entinen ylpe? itse ihan.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet