Read Ebook: お目出たき人 by Mushanokoji Saneatsu

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 74 lines and 3676 words, and 2 pages

-- Minun t?ytyy nyt menn?. Hyv?sti, sanoi h?n ojentaen minulle k?tens?, joka v?r?hteli hiukan.

Kumarsin syv??n ja veri suhisi korvissani. Kun tulin j?lleen entiselleen, oli h?n jo h?vinnyt suurten puiden varjoon. Vai niin, ajattelin. No... Ja mietteeni ajoivat toisiaan takaa. Viikatekin puri kuin itsest??n.

Saran alap??ss? niitt?j?t minulle naureskelivat.

-- Taisi puhua mukavia se kartanon neiti, vai?

Min? vain hymyilin heille.

Min? muistan kaiken aivan selv?sti, ja on kuin nytkin kuulisin viikatteen yksitoikkoiset humahdukset, jotka saivat mielen niin pehme?ksi ja kes?y?n tunnelmaa t?yteen. Ja vaikken olekaan kuvannut t?t? tapahtumaa p?iv?kirjassani, niin on sen vaikutus helposti havaittavissa, ja olen sanonut, ett? "se seurasi minua kuin salaper?inen varjo, josta ei eroon p??ssyt."

Mit? sitten seurasi on aivan tavallista. Ja vaikka olen merkinnyt muistiin jokaisen yksityisen kohtauksen, pit?en kutakin aivan harvinaisena, niin t?ytyy minun my?nt??, ett? kaikki on ollut hyvin tavallista, ja ett? tuo omituinen ravustusmatkakin, jolloin huulemme ensikertaa yhtyiv?t, on pelkk?? koulupoikaromantikkaa. Mutta syd?meni v?r?htelee viel?, muistellessani idyllim?isi? kohtauksiamme vanhassa puistossa, miss? kev?tiltojen kuulakka h?my kuunteli meid?n mielett?mi? kuiskauksiamme. Suuren lehmuksen varjossa me istuimme onnessamme puhtaina ja palavina.

Sin? olit oikullinen lapsi, M?rta, ja kenties min?kin. Me haavotimme toisiamme, k?rsimme nuorta kipua ja annoimme taas anteeksi. Ah, M?rta, M?rta, kuinka monasti sinun valkeat k?sivartesi kiertyiv?t minun kaulani ymp?ri. Ja vaikkei se aika en?? palaa, eik? palata voi, niin min? kiit?n sinua jokaisesta hetkest?, ja min? tahtoisin vaipua polvilleni muistojeni hartaudessa.

M?rta! Ylpe?n? ja itsekin k?rsien sin? j?tit minut omaan v?h?p?t?isyyteeni. Min? ajattelen ennen kaikkea viimeist? kohtaustamme sin? kes?n?, jolloin rakastit minua ja parin viikon ajan annoit minun olla autuaana. Sin? tiesit kyll?, ett? kaikki se katkeruus, jolla sinua kohtelin, oli tuskasta johtunut. Olinhan odottanut sinua turhaan jo kolmena iltana ollenkaan tiet?m?tt? syyt? poissaoloosi. Ja kun vihdoin tulit ja tahallisen kylm?sti ojensit minulle k?tesi, niin en voinut en?? est?? pist?vi? sanojani purkautumasta. Lapsellisesti ja katkerasti min? viittasin sinun ylh?isyyteesi ja sanoin olevani vain orpo lurjus.

Mutta sin? astuit askeleen taap?in ja silm?si v?l?htiv?t. Huohottaen tuijotit minua hetken. Sitten tyyneytesi palasi ja ylpe?sti sin? vastasit: "Se on aivan totta. Huomaan sen nyt itsekin." Ja kuin jostain kaukaa min? muistan kuulleeni sinun sanovan: hyv?sti. Et tiennyt miten min? kulin kotiin sin? iltana ja mink?laisten tunteiden vallassa min? kirjotin: "Ja kun avaan oven, niin huoneeni kolkko pimeys sulkee minut syleilyyns?."

Sin? matkustit enk? tavannut sinua en??.

Silloin alkoi minun sairauteni. Ja vaikka minun nyt t?ytyy kaikelle hymyill?, niin tunnen viel?kin outoa liikutusta. Onnettomana harhailin yksin metsiss? ja pelk?sin ?itini silmi?, jotka n?yttiv?t voivan tunkeutua l?pi syd?meni. Min? soimasin itse?ni ja pilkkasin omia tunteitani uhmaisin voimin. Onneksi oli kes? loppuun kulunut, joten minun t?ytyi l?hte? Helsinkiin.

Toverieni seura virkisti minua hiukan. Mutta omituinen muutos tapahtui luonteessani. Puhetapani k?vi pisteli??ksi ja kiusanhaluiseksi. En ymm?rt?nyt ylioppilastovereitani, joiden nuoret syd?met hehkuivat is?nmaalle ja jaloille aatteille. Min? ivasin heid?n harrastuksiaan. Ja uhmani sokeassa, lapsellisessa vimmassa rupesin ryypiskelem??n. Lopetin p?iv?kirjan pidon ja vakuutin itselleni etsiv?ni vain hetkien riemua. Hain uskonkappaleita dekadenttisesta kirjallisuudesta. Min? loukkasin ?iti?ni ja kohtelin h?nt? tylysti. Ja kun kuulin h?nen nyyhkiv?n, niin sy?ksyin ulos toverieni seuraan.

Niihin aikoihin min? mielett?myydess?ni ja janoavassa kaipauksessani aloin suhteeni Helvi Lindiin, jonka ihmeelliset silm?t olivat hurmanneet koko toveripiirini. Tuntematta ollenkaan l?hemp?? kiintymyst? min? kerran, tanssiessani h?nen kanssaan, tuijotin h?nt? silmiin ja puristaen h?nen k?tt??n kuiskasin: min? rakastan sinua. Ja ennenkuin h?n ehti tointua h?mm?styksest??n, j?tin h?net kumartaen, ja h?n vaipui tuolilleen vuoroin kalveten vuoroin punastuen.

T?m? uhmailuni ja kiusanhaluni jatkui viel? siten, ett? heti kirjotin h?nelle kirjeen, jossa selitin menehtyv?ni tuskani taakan alle, ellen tunnustaisi h?nelle lempe?ni. Se oli mielet?n teko. Kuitenkin vastasi h?n minulle syd?mellisesti vaikka luotaansys??v?sti. Lapsellisuudessaan h?n n?ytti kirjeeni uskotuilleen. Tieto levisi nopeasti ja minusta tuli rakkauden marttyyri. H?pe?ni tuskassa min? heitt?ydyin yh? hurjemmaksi. Min? iskin el?m?ll?ni ?itini syd?meen kuolinhaavat. Ja kaikkeen luultiin Helvin olevan syyp??n.

Mutta min? voitin sittenkin Helvin rakkauden. Ylpe?n? ja itserakkaana min? join h?nen huultensa hekumaa; tahdoinhan etsi? hetkien iloa. Ja luulinpa toisinaan rakastavani h?nt?. Mutta min? her?sin pian ja etsin senj?lkeen vain tilaisuutta p??st?kseni h?nest? hiljaa ja huomaamatta. L?ysin tekosyyn. Ja olin jo niin syd?mett?m?ksi kivettynyt ett? pirullisella tyyneydell? kirjotin h?nelle kaikkirikkovan kirjeen. Sirotin siihen mielipiteit?, joita h?n ei voinut siet??, syyt?ksi? ja ep?toivoa. Saavutin toivotun tuloksen.

Sitten seurasi aika, jolloin min? raivoisan vimman valtaamana aloin tehd? ty?t?. Min? syvennyin historiaan ja rupesin sen ohessa lukemaan kemiaa. Ja mit? vaikeammalta ty? tuntui, sit? itsepintaisemmin k?vin siihen k?siksi. Se tuotti minulle omituista nautintoa, jonka ainoastaan itsens? kidutus saattaa synnytt??.

?itini k?vi minulle hell?ksi, niin syd?mellisen huolehtivaksi, ett? se teki minulle pahaa. Otin j?lleen esille p?iv?kirjani, ja ihmetellen min? nyt n?en, ett? ensim?iseksi olen kirjottanut: "M?rta, min? riipun viel? sinussa, t?ydellisesti!"

Mutta min? olin sairas. Jokainen ??neni vivahdus ja k?teni liike ilmasi hermostoni ?rtyisyyden. Ja turhaan min? opettelin vaikeimpina hetkin?ni hymyilem??n. Olin synkk? ja ep?toivoinen. En ollut toivoton siin? merkityksess?, ett? olisin luullut mahdottomaksi halujeni toteutumisen, en vain tiennyt mit??n, mit? olisin toivonut.

Kun hermostuneena ja kiusaantuneena j?lleen tulin kes?lomalle, sain ensim?iseksi tiet??, ett? Tom oli ammuttu. Seh?n oli oikeastaan pieni asia, mutia se tuotti minulle siit? huolimatta omituista tuskaa. Hurja toivomus valtasi minut. Olisin tahtonut, ett? kaikki, mik? minulle oli kallista yht?kki? olisi temmattu pois minulta, jotta olisin j??nyt yksin kuin er?maan autiuteen. Hehkuvin haluin min? toivotin itselleni k?rsimyst? ja janosin tuskaa. Min? kidutin itse?ni pessimistisill? mietteill?. Sill? t?m? kaikki oli ominaista sairaudelleni, jonka koko traagillisuus oli siin?, ettei se sis?lt?nyt muuta kuin valheellista tragikkaa.

Mutta jo ensim?isen? iltana, maatessani Alhon rannalla, min? tunsin huojennusta. Ihmeellinen, himme? valo, joka l?p?si yli seudun; tyyni j?rvenpinta, josta vastarannan neitseellinen mets? kuvastui ja jonka peilikirkkaan kalvon vain joku perhoatavottava kala silloin t?ll?in s?rki hopeisena v?rehtim??n; valkea, uneksiva kartano lahden pohjukassa -- kaikki t?m? hurmasi minut. Entisyyden muistot hiipiv?t mieleeni. Min? laskin p??ni kiven varaan ja uneksin. Hieno henk?ys liikahti ilmassa. Alho v?r?hti. Nuoret kaislat vapisivat hiljaa kuiskien. Alhaalta lepikosta kielojen tuoksu hulmahti kasvoilleni...

Toisena p?iv?n? tapasin M?rtan. H?n istui ruohopengerm?ll? lehtokujan alap??ss? ja luki. H?n ei ollut ensin minua huomaavinaan, ja vasta kun olin ehti? h?nen ohitseen, h?n nopeasti nousi tervehtim??n. "Tekin olette jo t??ll?", sanoi h?n hypistellen kirjaansa. H?n tahtoi vain lausua tervetuloa, ei muuta. Vaikka h?nen teitittelyns? katkeroitti minua, niin vastasin hymyillen: "niin, neiti", enk? kiitt?nyt. Tietysti niin ylh?isell? tyt?ll? oli oikeus unohtaa, ajattelin. Syntyi ??nett?myys. "Tom on nyt ammuttu", sanoi h?n ?kki? muuttunein ??nin. "Se taisi olla yst?v?nne, vai kuinka?" "Kyll?, neiti, ainoa yst?v?ni." "Niin, tahdoin vain tervehti?, hyv?sti." -- Omituinen ja tukahtunut oli keskustelumme. Ja kun nyt j?lest?p?in ajattelen, voin sanoa samaa jokaisesta sananvaihdostamme.

Mit? pitemm?lti kes?? kului, sit? virkist?v?mmin alkoi luonto minuun vaikuttaa. Min? huomasi sen ja antauduin sille yh? t?ydellisemmin. Minun synkkyyteni haihtui ja raskas mielialani suli hiljaiseksi kaihoksi. Jotakin alkuper?isest? itsest?ni palasi, vai oliko kaikki vain et?isi? s?veli? lapsuuteni maailmoista.

Ehk? koko kes? olisi kulunut yht? hiljaa, ellen olisi sammuttanut nokivalkeaa kartanossa. Olin ainoa, joka lahoja tikapuita my?ten uskalsin kiivet? katolle, ja kaikki olisikin k?ynyt hyvin, ellei paroni Dahl, senj?lkeen kun vaara oli ohitse, olisi huutanut minulle bravo ja nostanut hattuaan. Kun siell? ylh??ll? h?nelle kumarsin ja samalla n?in nuoren Henrik Dahlin, joka vastik??n oli Haukiojalle saapunut, seisovan M?rtan rinnalla, niin omituisen tunteen hyv?ilem?n? min? liikaa ripe?sti l?hdin alas. Tikapuut pettiv?t, putosin, nousin yl?s ja koetin hymyill?, sitten menin tainnoksiin. Mutta vasta kun ?itini sairaana maatessani kertoi, ett? M?rta neiti oli huudahtaen ensim?isen? sy?ksynyt luokseni ja omaan, hienoon nen?liinaansa pyyhkinyt verivaahdon suultani, t?ytti haikea liikutus mieleni. Muistan hyvin unen jonka silloin n?in: Olin mets?ss?. Ymp?rill?ni oli pime?? ja ahdistavaa. Suunnattomat puut seisoivat juroina ja synkkin? ja oudot pedot karjuivat et??mp?n?. Olin vaikeasti haavottunut ja ??neen valittaen min? harhailin eksyksiss?. Minua janotti, mutta vett? ei ollut miss??n. Olin aivan n??nnyksiss?, lankesin v?liin ja taas nousin. Vihdoin astuin kapeasta rakoses

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet