Read Ebook: A architectura religiosa na Edade Média by Fuschini Augusto

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 311 lines and 81579 words, and 7 pages

AENEIDI

Kirj.

P. VERGILIUS MARO

Suomensi ja lyhyill? selityksill? varusti

K. Siitonen

Pietarissa, Anton Lindebergin jaettavana, 1888.

Sortavalan Osake-Yhti?n kirjapainossa.

SIS?LLYS:

Alkulause. Ensimm?inen laulu: Aeneaan tulo Karthagoon. Toinen laulu: Troijan h?vitys. Kolmas laulu: Matka-sadut. Nelj?s laulu: Dido. Viides laulu: Kilpaleikit. Kuudes laulu: Manala. Seitsem?s laulu: Aeneaan saapuminen Italiaan ja h?nen vastustajansa. Kahdeksas laulu: Aeneaan liittolaiset. Yhdeks?s laulu: Sodan alku. Kymmenes laulu: Sota. Yhdestoista laulu: Sotilakko ja sodan jatko. Kahdestoista laulu: Aeneaan ja Turnon kahdentaistelu.

Alkulause.

Soisin Suomeni hyv?ksi, maani marjan kasvavaksi.

Publio Vergilio Maroni, jonka etevin teos, Aeneidi-kertomaruno, t?ss? lukialle suomalaisessa puvussa tarjotaan, syntyi Andes-kyl?ss? l?hell? Mantuan kaupunkia 15 p. Lokak. v. 70 e.Kr., Marko Licinio Krasson ja Knejo Pompejon Rooman konsulina ollessa. H?nen is?ns?, Vergilius Maro, oli maanviljeli? ja h?nen ?idist??n tiedet??n vaan, ett? h?n oli nimelt??n Maja. Seitsem?nnest? vuodestaan asti Kremonassa koulua k?yty?ns?, l?hetettiin runoilijamme nuorukaisena ensin Milanoon ja sitten Neapoliin oppimaan, miss? h?n lakitieteen ohessa harjotti varsinki roomalaisen ja kreikkalaisen kirjallisuuden lukemista.

Er?s tapaus vaikutti silloin suuresti runoilijamme el?m??n. Se oli seuraava: kun keisari Augustus oli v. 31 e.Kr. Aktion luona saavuttamansa voiton kautta p??snyt Rooman rajattomaksi hallitsiaksi, palkitsi h?n sotamiehi?ns? heille maatiluksia lahjottamalla ja n?iden lahjotettujen maatilojen joukossa oli Vergilionki kotitila. T?m? seikka pakotti h?net Roomaan l?htem??n, maatilaa takasin puuhaamaan ja siten tuli h?n tutustumaan suosijansa Maecenaatin, Auguston yst?v?n, kautta my?s keisari Auguston kera, jonka avulla sai sitte helposti perint?tilansa takasin. Keisari Auguston suosio vaikutti, ett? h?n siit? l?htien saattoi huoleta runoilija-toimiinsa antautua.

H?nen ensimm?isen? t?rke?mp?n? teoksenaan pidet??n "Paimenlauluja" . Ne olivat idyllej? sek? saavuttivat aikanansa niin suuren suosion, ett? niit? julkisesti Rooman theaattereissa luettiin ja kerrotaan, ett? yleis?, runoilijamme sinne saapuessa, seisoalle nousemallansa osotti h?nelle erityist? kunnioitustansa. Paimenlauluja sepitt?ess? oli Vergilion esikuvana kreikkal. runoilija Theokritos.

Vergilion toinen suurempi teos on h?nen nelilauluinen oppirunonsa "Maanviljelyksest?" , jonka ensimm?isess? laulussa h?n puhuu maanviljelyksest?, toisessa -- puiden kasvatuksesta, kolmannessa -- karjan- ja nelj?nness? -- mehil?istenhoidosta.

Vaan etevin h?nen teoksistaan on Aeneidi, kertomaruno, jota h?nen sanotaan kirjoittaneen koko 12 vuotta. Kuuden ensimm?isen laulun sepityksess? on h?nen esikuvanaan ollut Homeron Odysseia sek? varsinki nelj?nnelle laululle rhodolaisen Apolloonion "Argonauti-retken" kolmas laulu. Aeneidin j?lkim?inen puoli muistuttaa taasen Homeron sotais-henkist? Iliaadia ja vain jolloin kulloin ?sken mainittua Apolloonion teosta. Keisari Augustus oli niin Aeneidiin mieltynyt, ett? h?n tahtoi sen oitis luettavakseen, mik?li vaan teosta valmistui, viel?p? Vergilion suunnitelmatkin siihen, mik? viel? oli valmistumatta. Aeneidin alun ilmestyess? lauloi runoilija Propertius:

"Rooman jo v?istyk?ten runojat, tekin v?istyte Kreikan; syntyv?n n?en jalompaa, kuin Iliaadikan' on!"

Luultavasti uusia aineita Aeneidiin hankkiaksensa, -- sill? Vergilio aikoi viel? sit? jatkaa --, l?ksi h?n Kreikkaan, jolloin Megarassa tutkimassa ollessaan, h?n sairastui ja sen vuoksi t?ytyi kohta l?hte? kotiansa purjehtimaan, mutta kuoli, juuri kuin oli Italiaan saapunut, Brundusiumissa v. 18 e.Kr., 52:lla ik?vuodellansa. H?nen ruumiinsa vietiin sielt? Neapeliin, jonka l?hell?, Puteolin luona, h?nen hautansa viel?kin l?ytyy. Jos viel? mainitsemme, ett? h?nen yst?v?n??n oli mainio roomalainen runoilija Horatius, niin olemme maininneet t?hdellisimm?t seikat Vergilion el?m?kerrasta, mitk? h?nest? nyky-ajalle ovat s?ilyneet.

Vergilion Aeneidi-lauluista ei t?t? ennen ole ollut suomennettuna muuta kuin l, 2 ja 4:s laulu, joista ainoastaan ensimm?inen Suomi-kirjassa painettu laulu on kirjakaupoissa ollut saatavana. T?t? puutetta olen suomennokseni kautta koettanut poistaa.

Suomentaessani olen p??-asiallisesti noudattanut A. Genetz'in Savo-Karjalaisen Osakunnan "Koitar"-albumissa julkaisemia kuusimitta-runon s??nt?j?. Kuitenkin on minun joissakuissa kohdissa niist? t?ytynyt poiketa. Nelitavuisissa sanoissa olen k?ytt?nyt viimeist? tavua korollisena, kuten esim. "huokaukset" j.n.e. Yhdistettyj? kolme- ja nelitavuisia sanoja olen taas korkoon n?hden usein k?ytt?nyt ik??nkuin muodostaisivat ne vain yhden sanan ja olen niiss? korkoa polkenut, niinkuin "sill'aikaa", "maanmiesten" y.m.

Nimien lausuntotavassa olen ylimalkaan noudattanut latinalaista lausuntotapaa, mutta v?listi my?s meid?n, esim. "Aasian" ja harvoin "Itaalian" . T?ytt? johdonmukaisuutta niiden viljelyksess? samoin kuin yleens? Suomenkielen kirjoitustavassa en ole parhaimmalla tahdollanikaan aina voinut saavuttaa.

Mit? nimien kirjoitustapaan tulee, olen oe:n muuttanut ee:ksi, -- c:n, kerakkeen ja kovan ??nti?n edell?, k:ksi, ph:n -- f:ksi; mutta ae, joka on lausuttava kuin pitk? e, on j??nyt nimiss? latinaiseen muotoonsa, koska en tahtonut Aeneidin p??sankarin nime? toisenmuotoiseksi muuttaa.

Sek? telkkimen? ett? ja-sanan asemesta olen usein k?ytt?nyt loppuliitett? -kin, samoin kuin latinankieless?kin Vergilio itse on pleonastisesti k?ytt?nyt t?m?n sukulaista enklitikaa -- qve; t?ll? olen koettanut v?ltt?? tuota mit??n merkitsem?t?nt? on-sanan telkkimen? k?ytt?mist?. Ki- eli -kin-liitteen viljelemist? ja-sanan asemesta tapaa Kalevalassakin, ehk? harvoin .

Ennen ilmaantuneista Aeneidi-suomennoksista olen hyv?kseni k?ytt?nyt M. Costianderin suomentamasta ja J.L. Krohnin korjaamasta Aeneidin I:st? laulusta joko osaksi tai kokonaan seuraavat v?rssyt: 74, 90, 149, 158, 177-178, 189-191, 426, 436, 440-441, 46l, 488-489, 524, 539, 552, 566-567, 579, 703-704, 709, 713-714, 742, 745-746, 748-749 ja 755 sek? lehtori H. Hellgrenin 4 laulun suomennoksesta v?rssyt 45, 482, 547-549, 56l, 571-572, 574, 592, 628-629, 640, 644, 685-693, 695 ja 700 .

Koska olen vakuutettuna, ett? Suomenkielen varastossa on suuri joukko kauneita ja sattuvia, mutta nykykieless? vain ani harvoin k?ytettyj? sanoja, niin olen tekstill?ni t?h?nki n?hden koettanut kortiseni vet??; n?iden oudompien sanojen selityksen olen liitt?nyt kirjan loppupuolelle.

Selvyyden vuoksi olen kunkin laulun varustanut ainehistolla ja p??llekirjoituksella, joita, kuten tietty, ei alkutekstiss? ole.

Latinan kielt? tuntematonta lukiaa varten olen katsonut tarpeelliseksi varustaa tekstin lyhyill? selityksill?, jotka ovat enimmiten otetut H. Aminson'in "Kommentarier ?fver Virgilii Aeneis"-nimisen kirjan toisesta painoksesta, mutta osaksi my?s muualtakin.

Ennen kirjan viljelemist? pyyd?n min? lukiaa hyv?ntahtoisesti korjaamaan haitallisimmat huomatuista vioista ja painovirheist?, mitk? ovat n?ht?v?n? loppuun liitetyss? paino- y.m. virhe-luettelossa, ja johon viel? liitett?k??n, ett? sana suhahtain siv. 329, v. 474 on oleva suhahtaa; niiden v?ltt?minen painopaikan kaukaisuuden ynn? muiden syiden vuoksi on ollut tavallista vaikeampi.

Semmoisenaan, jommoiseksi sen olen voinut saada, tarjoan suomennokseni Aeneidin tuttavuuteen haluavan yleis?n k?siin. Huomautukset, mitk? tapahtuvat sine ira et studio, s.o. kiukutta ja kiivaudetta, otetaan kiitollisuudella vastaan.

Suomentaja.

ENSIMM?INEN LADLU.

Aeneaan tulo Karthagoon.

Ainehisto.

Johdanto. -- Junon viha Troijalaisia vastaan . -- Juno pyyt??, n?it? hukuttaakseen, Aeolon p??st?m??n myrskytuulet raivoamaan . -- Myrsky . -- Neptunus asettaa myrskyn . -- Aeneaan saapuminen Pohjois-Afrikan rantaan ja lev?hdys siell? . -- Venuksen valitus Juppiterille Troijalaisten kovan onnen vuoksi ja Juppiterin lohdutus . -- Aeneas kohtaa Venuksen, joka h?nelle selitt??, mihin maahan h?n oli joutunut ja l?hett?? h?net -- pilvehen k?tkettyn? -- Karthagoon . -- Karthago ja sen muhkean temppelin Troijan sotaa kuvailevat kuvat . -- Ilioneyn anomus Didolle suojelemaan Troijalaisia ja Didon leppe? vastaus . -- Aeneas, tullen n?kyviin, kiitt?? t?st? Didoa . -- Dido ottaa yst?v?llisesti Aeneaan ja Troijalaiset vastaan ja k?skee valmistamaan juhlalliset pidot . -- Lemmet?r neuvottelee poikansa kera, kuinka he Didon hurmaisivat rakkaudella . -- Pidot Didon hovissa .

Oon se, ku paimenten soraluikulla soittelin muinoin laulua, sitt' eroten lehikoista ma naapuri-pellot saatoin tottelemaan ehk' kuinkin ahnetta herraa, -- maanmiesten hyv?ks ty?, -- vaan nyt Mars'in kamalasta taistelust' ynn' urohosta ma laulan, jok' ensinn? Troijan 1 rannoilt' Italiaan, Lationkin ??rille saapui, Salliman k?skyst?; paljonpa h?n samos maita ja merta, tahdost' ylh?isten, vihan kantavan Junonki vuoksi: paljon k?rsi? sai sodan aikana, siks kuni laittoi 5 kaupungin sek? toi jumalat, Lation suku jost' on, albalais-is?t, niin my?s Rooman korkeat muurit. Kerroppa, oi Runotar, mik? syy tai loukkaus tenhon, tai mit? surren h?n, jumal'ruhtinatar, sys?s miehen hurskaan, mainehikkaan niin moneen vaivahan, vaaraan? 10 Moinenko t?ytt??pi viha my?s jumalittenki mielet? Kaupunki olj ij?k?s, jota Tyron hallitsi kansa, Karthago, Italiast' et?h?ll? ja suult' Tiberin vuon, mahtava aarteiltaan, aseleikkihin innokas varsin: Junon jot' yksin?h?n sanotaan yli kaikkia maita 15 hallinnehen, Samonkin yli saaren. T??ll' asehensa, t??ll?p? vaununsa olj; sen jo silloin kansoja tahtoi, kiiihke?st' toivoi vallitsemaan, jos Sallima sois sen. Teukroin heimosta sill' oli kuullut nousevan kerran miehen, jon hajottaa oli m??r?n? Punien muurit; 20 t?st?p? kansan, laajalti hallitsevan, sodass' uljaan koituvan viel Libyan tuhoks; p??tt?nehen t?ten Parkkain. Junopa, tuot' araksuin sek? muistaen entist? sotaa, jot' oli armahan Argonsa puolesta Troijassa k?ynyt, kun ei l?htenehet vihan syyt eik' katkerat murheet 25 mielest?, mut Parisen yh? tuomio rintansa pohjaa kalvaa, halveksitun ihanuutensakin syv? loukkaus, ry?v?illyn Ganymedesin arvo ja inhomans' kansa: suuttuen kaikesta t?st' et?h?ll' Latiosta h?n esti, heitellen Danaoin tylynkin Akhilleen karikkeita, 30 Teukroja, ain' ulapalla; he kaikkia aavoja pitkin harhasivat, kuten onnensa ohjas, mont' ajast'aikaa. N?in tukalaa perustaa oli Rooman valtoa varsin. Tuskin purjehtineet olivat Sikulein n?kyvist? halkoillen meren aaltoja vaahdokkait' ilomielin, 35 kuin Juno, ikihaavoa kantaen rintansa alla, n?in nimes: "T?ytysik?s mun aivoitukseni heitt??? Teukrojen hallitsijaa muka Italiast' en ma pois sais? Sen muka kohtalo kielt??! Eik?s Argivo-laivat polttaa voinut ja n?? merehen upotellakin Pallas 40 ainoan vimmatun Aijaan syyn sek? raivojen vuoksi? Pilvest? linkoillen tuo Juppiterin ukonnuolen laivat ty?ns hajalleen, meret meuruellen vihureilla rinnoin raadelluin h?net henkiv?n tuulisp??ll? tempas ja sitten tuon kohen kallion s?rme? paiskas. 45 Vaan min? Juppiterin sisar, puoliso, my?s jumalaisten haltiatar t?t? kansaa vastaan niin monet vuodet taistella saan. Kenp' t?st'edes Junon tahtoisi voimaa palvella, ken en?h?n h?ll' uhreja n?yr?n? tehd??" N?it? kun haltiatar syd?mess??n kiihtyen mietti, 50 Aeoliaan, vihurein kotihin tuli, raivoavaisten myrskyjen seutuun. Laajassa luolassa Aeolus t??ll? tuulet tuivertavat sek? myrskyiset v?kipuuskat hallitsi, kahlein n?? masentain sek? vankeudella. Harmissaan jyryten n?m?t vuoren telkien luona 55 hurjina pauhaavat. Ylev?ss' asuen hovissaanpa Aeolus hallitsee, vihat hilliten, mieli? tyynt?in: ellei niin tekis h?n, nep? maat, meret, korkean taivaan tempaisi mukanaan ja ne niin sirottaisivat ilmaan. Vaan is? kaikenvoipa ne mustiin luolihin k?tki, 60 pelj?ten tuot', ylev?nki ne vuoren paadella peitti, m??r?si heillen my?s kuninkaan, joka vahvana voisi ohjia kiinnitt?? sek? laskea, k?skyjen j?lkeen. Junopa tuot' anoen on lausehin n?in nimeellyt: "Sullen taivahisten is? kuin inehmoin soi herra 65 aaltoja tyynent?? ja ne tuulella, Aeolus, nostaa; kansa, jot' en min? k?rsi, nyt kynt?? Tyrrhenin merta Iliot' Italiaan sek? voitetut vieden Penaatit: tuulet kiihottaos, ett' uppois laivojen keulat, tai aja nuo hajalleen sek? heittele ruumihit mereen! 70 Toist' on kymment? varreltaan sulonymfia mulla, joist ihanimman sulle ma annan Deiopean, liitt?en tuon sinuhun avioll', omakses ij?ks lausun, kanssas viett?m?h?n vuoks ansiojes ik?p?iv?s kaikki ja saattamahan is?ks sun ihanaisien lasten." 75 Aeolus vastaa: "Haltiatar, sun ty?si on k?skyn tutkia laatu, mut mun vain toivosi, k?skysi t?ytt??! Mulle sa valtani suot, jumalainkin suosion saatat, sie minut my?skin teet jumalain aterjain osakkaaksi, vinhain myrskyinkin s? mun autoit hallitsijaksi." 80 N?inp? h?n lausuttuaan l?i valtikall' ontelon vuoren syrj?h?n; rynt?si tuulet nyt kuni riehuva joukko sinne, joss' auk' oli tie, rajuten vihurillansa mailla. Laskeupi merellen suvituuli ja myrskys? louna, my?s it?, yhdess? nuo meren meuruavat syv?nteetkin, 85 rannalle vy?rytt?en yh? karjasp?it' jyrin?ll?. T?st?p? miesten huuto ja k?ysien vinkuna syntyy. ?kki? peitt?v?t pilvet Teukroilt' taivon ja p?iv?n; laskeutuu merellen nyt synke? y?, sysimusta. Maannavat jyrsk?ht?v?t, s?r?htyy s?keneihins? taivas: 90 kaikkipa miehillen tuhon joutusan rient?v?n uhkaa. Aeneaan j?senet vilust' ?kki? kohmehen k?yv?t. Huoaten nostaa h?n molemmat k?det taivoa kohden, n?in nimeten: "Oi, kolmasti, nelj?sti onnelliset ne, Troijan, joill' ylev?in oli sallittu muurien luona 95 kuoll' isien n?kyviss'! Oi, sie Danaoin uros uljas, Tydeon poika, ma miks' en hukkua Ilioss' saanut enk? sun k?ttes kautta jo siell? mun henkeni heitt??, joss' on julman Akhilleen keiholta kaatunut Hektor, voimakas Sarpedon -- sek? joss' Simo?s-joki huuhtoo 100 aaltojens' all' urosten asehet sek? j?ntev?t ruumiit?" N?in h?nen lausuissaan ulisten ly? pohjonen myrsky ?kki? purjeihin sek? laineit' t?htihin nostaa. Airot murskahuvat ja nyt k??ntyvi keula ja laine laitahan roiskahtaa sek? jyrkk?n? vuorena uhkaa. 105 Nuo ovat aaltojen harjalla, n?ill' on maa n?kyviss? lainetten v?lyksess? ja hiekalla telmiv?t tyrskyt. Kolmet temmattuaan Suvi t?yt?ytt?? salas?rkkiin, s?rkkiin, joit' Itaalot meren keskus-alttariks kutsuu: hirve? harjannet ulapalla; mut laivoa kolme 120 selj?lt? Syrtteihin It? tunkee , rannoillen sys?ten, ja ne hiekan vallilla kiert??. Sen, joka Lykiolaiset, Oronteenkin vakamielen kantoi, j?ljest? p?in h?nen n?hden hirve? laine peitt??: j?rk?htyy sek? suin p?in aaltohon suistuu 115 nyt per?mies; mut paikallaan alus kertoa kolme kierrytty??n vajos viimein ahneesen kurimukseen. Harvoja n?hd??n uiskelevan en?h?n ulapalla; uiskeli laudat vain, urosten asehet, varat Troijan. Ilionein tukevan aluksen ynn' urhon Akhaten, 120 my?skin Abaan sek? sen, ij?k?s samos jolla Aletes, voittaa myrsky ja kaikki ne liitteill' l?yhentyneill? vett' imev?t tuhokasta ja rappeuvat rakoloihin. Vihdoin suurella pauhulla kuohoavaks meren huomaa, hyisenkin rajus??n Neptunus ja sy?veri pohjain 125 liiaksi liikkuvan. Silloin aallon harjalta nostaa leppe?n p??ns' sek? kummastuen merellen t?hyst??pi. Huomaa Aeneaan alukset hajallaan yli selj?n, aaltojen, taivonki uhkaaman tuhon vaarassa Teukrot. Kohtapa arvaa sen veli Junon kiukkujen syyksi. 130 Luokseen L?nnen kuin Id?n kutsui; n?in nimes sitten: "N?ink' ylen luotatten muka korkeahan sukuhunne? Maan sek? taivaan vain sekaluttain heitell?, tuulet, rohkeatten, jopa vain luvattain mokomat vesivuoret nostaa! Kyll? m? teit' --! Mut on hillitt?v?t toki aallot. 135 Ett' edesp?in toki niin hyvin suoria moisista t?ist?! Tiehenne suoritkaa, kuninkaallenne viestin? vieden: ei merivaltaa h?ll' ole, vaan mull', Onnetar suonut, mullepa julman kolm'k?renkin! H?nen vallassa olkoot, Kaakkoinen, kotiluolanne; Aeolus kerskukohon siell' 140 linnassaan sek? hallitkoon vihurein komeroita!" N?in nimeten nopeasti h?n tyynent?? meren kuohut, pilvetkin pime?t hajottain palauttavi p?iv?n. Cymothoe sek? Triton ty?nt?v?t kaikilla voimin laivoja s?rkilt? pois; heit' auttaa kolm'k?rell??n h?n; 145 aukaisee, tyvent?in meren, Syrttien hiekkaset renkaat: sittep? rattaillaan meren selk?? lent?en kiit??. Niinkuin suuressa kansassa joskus, noustua melskeen, rahvas kurja ja raaka kun raivoissaan el?m?ipi: soihdut jo lentelev?t, kivetkin jopa; tuop' aseheita 150 raivo: jos silloin n?? osuvat n?kem??n uron hurskaan, ansiokkaan, niin ??neti kuulevat h?rk?ss? korvat; mieli? johtaa h?n sanoillaan, tyvennytt?vi rinnat: n?in asettui ulapan koko pauhina; katsoen sitten taas merellen, is?, pilvett?m??n siniseen yl?-ilmaan 155 ohjailee hevoset sek? vaunussa lent?en liit??. Aeneaan v?syneet toverit, l?hisimp?h?n rantaan pyrkien p??st?kseen, Libyan maan k??ntyv?t seutuun. Pitk?np? vuonon p??ss' sia on; sen luo satamaksi saari, jonk' rantoja vastaan t?rm?tty??n meren aallot 160 murtuen haarouvat t?st' tuon et?isiin lahermoihin. Laajat siell? ja t??ll' ovat kalliot; taivasta kohden tunturit p??llekk?in ylenee; mut vuorien juurell' laajalti on meri tyyn'; on vuorella aukea tanner v?lkky?v?n salon keskell?; siell? on synke?n jylh? 165 horhon kalve ja vastassa paatten kattama luola; -- t??ll' ovat l?ikkyv?t l?hteet, luonnonki veistoa istuin louhessa: nymfien kotj. Ei laivoja oo v?syneit? tarvis ankkurihin tai nuorihin kytke? t??ll?. T?nnep? kokoon haalitun seitsem?n laivansa kanssa 170 Aeneas tuli: maallen p??sty? riemastuneina rient?v?t kilpahan Teukrot rannoillen halutuille, hiekalle laskeakseen meren hyydytt?m?t j?senens?. Ens' kypenenp? Akhates iske? nyt pirahutti, tartuttain tulen lehtihin siit? h?n kuivia otti 175 luoksensa sytykkeit? ja liehtoi taulasta liekin. Veest?p? viljoa turmeltunutta ja jauhomaneuvot tuovat vaivoistaan v?synein? ja aikovat sitten liekill? kuivattaa hedelm?t ja ne paasilla survoo. Vuorelle Aeneas kavuten t?h?n aikahan katsoo 180 aavallen ulapall' ylen ymp?ri, josko h?n huomais tuulen viemin? Antheiaan tahi Frygialaisten haaksia, tai Kapyn tai aseheit' takakeulalla Kaikon. Ei n?e laivaakaan, mut huomaa rannalla kolme hirve? harhoavan; heti n?iden j?lkehen seuraa 185 aimosa lauma, mi laitumenaan piti laaksoa laajaa. H?n pys?htyin k?silleen heti tempaa joutusat nuolet, joutsen ja keih??t, joit' oli kantanut kelpo Akhates; johtajat ensinkin kenokaulat ja haarukkasarvet kaataa, muitakin sitten, kaikottain koko joukon 190 ampuen karkoittaa pakohon viher?isihin metsiin; eik' sinis h?n lopeta, kunis kaatoi seitsem?n aimo raavasta maahan ja n?in sai kullekin laivalle yhden. Sielt? h?n valkamahan l?ks, joss' omilleen jakoi saaliin. Viinej?, joit' oli oiva Acestes kaatanut leiliin, 195 rannalla Trinakrian heill' antaen muonaksi matkaan, kaataa; sitten n?in lohuttaa murehelliset mielet: "Oi toverit, kova kohtalohan jo on tuttumme vanha, oi kamalampia n?hneet, suonee kai lopun luoja n?illenkin, kiviriutat kun pauhavat n?hd? jo saitte; 200 Scyllan kauheat luodot ja Kykloopeinki te paadet saitte jo kest??! Uljastukaat sek? pankate mustat pois murehet! Ehk' joskus hauska on n?it?kin muistaa. Kohtalojen monenlaisten ja niin monen rettel?n kautta aijomme ain' Latioon ast', joss' on Sallima meille 205 s??t?nyt rauhaisat majat; siell? on nouseva Troija. Mielenne karkaiskaat ilosempaa toivoen aikaa!" Lausui n?in ja h?n huolista sairaana syd?mess??n toivoa teeskeli, mut syv?n murheens' rintahan k?tki. Saaliisen k?sin k?yv?t ja einetten varustukseen: 210 taljoja kyljilt? nylkien, paljastavat sis?lmykset; n?it' osa pilkkoo, vartahasen palat v?rjyv?t pist??; rannalle kattilan muut asettaa sek? laittavat valkeen. Voimia virkist?v?t aterjalla ja nurmella loikoin nauttivat viini? kyllin ja riistaansa maukasta. 215 Sitte kun poistettiin halu ruokaan, vietihin p?yd?t, yst?vist??n kadonneista he juttelivat pakinoiden, h?ilyen toivon kuin pelon kesken, heit' el?viksk? vaiko jo uskoisivat kadonneiks eik' kuuluviks koskaan. Hurskas Aeneas eritt?inkin tarkan Oronteen 220 surmaa huokasi tai Amykon tai muisteli kurjaa onnea Lykon ja urhon Gyaan sek? urhon Kloanthon. H?n jopa p??tti, kun Juppiter nyt sinitaivolta katsoin merta purjehikasta ja siintelev?isi? maita, rantoja suuriakin sukukuntia, kannella taivaan 225 seisahtuu, Libyankin seutuhun katsehens' suuntaa. H?llep? mieless??n t??nlaisia huolehtivalle surren, kyynelten sulosilmiss? kimmelt?ess?, n?in Venus lausuu: "Sie, joka ihmisten, jumalainkin kohtalot hallitset sek? pelj?styt?t salamalla, 230 kuinkapa Aeneakseni niin sua vastahan rikkoi, kuinkapa rikkoivat Teukrot, joilt' onnettomilta Italian vuoks telkeill??n koko maailman piiri? Varmahan Roomalaisia n?ist' on nouseva joskus, vuosien vierty? on Teukroin suvust' urhoja taasen 235 syntyv?, jotk' ovat maat, meret saattavat valtahans'; niinh?n sie lupasit. Mik? syy, oi taattoni, mielesi muutti? Tuo lohutuksena Troijan surkean sortuman vuoksi itsell?in oli, onnella punnita onnettomuutta. Mut sama kuitenkin kova onni nyt vainovi heit?. 240 Mink?p? vaivoillen lopun suot, oi valtias suuri? Saattihan Antenorkin, Akhivein keskelt? karkuun p??sty?, tunkea onnellisest' Illyrialaisten lahden, Liburnein my?s syd?nseutujen kautta, Timavon virranki voittaa, jossa se pauhulla yhdeks?n-suisna 245 tunkeutuu merehen, vesin vieruja paisuvinensa painaen. T?nne h?n kaupungin Paduan teki Teukroin suojaks, kansallekin sai arvon ja Dardanolaisten taistelut p??tti; nyt tyynen? vienoa rauhoa nauttii. Vaan me sun heimos, joill' olet my?nt?nyt taivahan suojan, 250 sitte kun hukkuivat alukset , yhen kiukkuin vuoks hyl?t??n, et?h?ll' ajetaan pois Italiasta! Hurskauden sek? palkka on? N?ink' meit' autat s? valtaan?" T?llep? ihmisten is? kuin jumalain hymyellen muodolla, joll' yh? h?n seest??pi myrskyt ja taivaan, 255 suutelon tytt?relleen suo; sitten lausuvi n?it?: "Poistaos pelkosi pois, Cytherea, on sukus onni muuttumaton; s? Lavinon vannotut muurit ja linnan n?et sek? Aeneaan jalon viel' yl?s taivahan t?htiin saatat; ei v?h?nk??n ole mieleni muuttunut viel?! 260 Aeneas, n?et, -- kerron, kun sua tuo suru kalvaa, laajemmin julistain tulevaiset Salliman s??nn?t --, kest?v? on kamalan sodan Italiassa ja julmat kansat on ly?v? ja miehille luova lait sek? linnat, herrana kun Lation kes? l?yt??pi h?net kolmas, 265 kun kulunut on talvea kolm' Rutulein kukistuksest'. Poikapa Askanius, jota my?s on kutsuttu Juloks, -- Uus h?n olj, kun mahtava viel' oli Ilion valta --, kuukautten kuluessa se kolmetkymment? vuotta hallitsee sek? vallan Lavinon linnasta siirt?? 270 Alba-Longaan; sitte sen kiert?? muurilla vahvaks. Kolme jo sataa vuott' on hoitanut Hektorin kansa Albaa, kun papitar kuninkaallinen, Mars'ista raskas, Ilia siitt?vi kaksoiset. Romulus siten syntyy; t?? puetettuna kellert?v?n suden-, hoitajans', taljaan, 275 vallan itselleen anastaa, perustain varustukset; kansanpa taas nimens' j?lkehen Roomalaisiksi kutsuu. En rajotusta enk' heill' ajan m??r?? tahdo ma panna, vallan ??rett?m?n heill' annan. Sittenp? Juno, nyt joka merta ja maata ja taivasta kiukuten kiusaa, 280 toiseks muuttavi mielens' ja Roomalaisia vaippaan vaadehdittuja maailman herroina kanssani suosii. Niin on p??tetty. On ajan vierty? joutuva aika, jolloin Assarakon suku on yli kuulun Mykenen, Ftian ja voitetun Argoksen yli hallitsemassa. 285 Kerran syntyvi Troijan heimosta kuulusa Caesar, jonk' on valtaa vaan meri, mainetta est?v? t?hdet; . Kerran Olympoon t??n varakkaan Id?nmaan tavaroista varmahan viet, johon uhraillaan lupauksia h?lle. 290 Silloin raukeavat sodat, ankehikkaat ajat poistuu. Muinais Usko ja Vesta ja Remon kanssa Qvirinus m??r??v?t lakiloita ja rautasin kahlehin julman telke?v?t Sodan portit. Tuo sy?ntyin perin julmaks istuupi kamaloill' asehillaan; ett' takoaan sa'at 295 kytkev?t vaskiset kahleet, siks verisuisna se raivoo." N?in nimeten l?hett?? sitt' taivolta Maijasta siinneen toimittamaan, ett' Teukrille maat sek? Karthagon nuori kaupunki auk' avattaisiin eik' heit' tiet?m?t?nn? onnesta Dido maaltansa h??t?is. T?? l?pi ilman 300 siivill? lennetty??n Libyan pian rantahan saapui. K?skyns? t?ytt??; Puunialaisten siis heti mielet tahdosta lauhtuivat jumalan. Etenkin kuninkaatar leppe?n, rauhaisen syd?men saa Teukroja kohtaan. Vaan vaka Aeneas, yli y?n ajateltua paljon, 305 p?iv?n koitossa tutkimahan l?ks outoa seutuu, millek? rannallen taas tuulen tuomana joutui, ketk?p? t??ll' asukkaat, pedotkos vai inehmot, -- tovereinsa h?n tiedoks tutkia p??tt??. Ontelon kallion suojahan lehtoiseen sek? jylh??n 310 lahteen, tihke?n mets?n varjohon laivansa k?tkee: itsepp? kumpaakin levyk?rkist? keih?st? kantain l?htee, mut j?less??n vaan seuraa yksin Akhates. H?llep? yhtyypi lehon keskess? ?itins? vastaan, neitona muodoltaan sek? Spartan impyen kuosiin 315 vaadehdittuna, tai kuni Harpalyke hevot ohjaa thrakialaiset, ku juosten kiit?v?nkin Id?n voittaa. Riippui mets?st?j?n tapahan olallaan soma jousi, vaan hajan liehumahan j?i suortuvans' tuulien valtaan; polvensa paljastui, kun vy?ll' oli solmittu lieve. 320 Ensiksi lausuu: "Nuoret miehet, o kertote mulle, n?ittek? eksynehen sisaristani t??ll? te jonkun, kantavan selj?ss? viint? ja t?plik?st' ilveksen taljaa, taikk' ajavan kajotellen karjua vaahtoavaista?" Niin Venus; vastoamaan nyt n?in Venuksen k?vi poika: 325 "En ole yht??n kuullut en n?hnyt sun sisaristas, -- miks sua kutsuisin? -- oi neito; sill' ei ole kasvos eik' sulo-??nesi ihmisenlainen. O, henget?r varmaan, tai sisar Febon? Tai joku nymfain heimoa olnet? Suopusa oo, kuka lienetk??n sek? tuskamme poista; 330 neuvoos, mink?p?. taivahan alle nyt tai mihin maahan joudumme viimeinkin? Maan, kansan tuntematonna eksymme t?nnekkin kovan myrskyn vainoellessa. Uhreja t?st' useoita me uhraamm' alttariloilles." Nyt Venus lausui: "Moinen kunnia mulle on liikaa. 335 Punein neidollahan vain on tapa kantoa viint?, k??ri? pohkeillen ylev?n purppuraisen kothurnon. Punien valtion sie n?et ynn? Agenorin linnan: t?? Libyan on maata, mi voittamaton sodass' onpi. Valtiot' ohjaa Tyron linnasta veljens? t?hden 340 paennut Dido. Suuri on v??ryys, mutkaset vehkeet! P??llisin puolin vain siis kerron seikkojen juonen! Konnuiltaan Tyrolaisista rikkain t?ll' olj Sykhaeus puolisonaan; sit? onneton lemmitsi mahdottomasti; neitona Didon h?ll' is? soi sek? ens' aviolla 345 tuohon liitti; mut silloin Tyrossa hallitsi veljens' Pygmalion, rikoksilt' ihan verraton kaikista muista. N?iden keskuuteen tora syttyi. Tuopa Sykhaeon, kullan vimmasta hulluna julmasti alttarin eess?, huolien siskostaan v?h?t, aavistamattoman murhaa 350 miekalla; kau'anpa tuo ty?ns' peitti ja sairastavaisen lempiv?n valheitaan valaen, yh? toivolla petti. Vaan surevan unihin tuli haittaamattoman haamu, h?ll' osotellen kalveat kasvonsa ihmehen lailla: kauhean alttarin luona se miekoin puhkotun rinnan 355 n?ytti ja tuon salaisen teon paljasti n?in kokonansa. K?skee t??n pakohon heti rient?? pois kotimaalta, tien varaks julkaisten h?ll' aarnio-aartehet maasta, aartehiston ihan suunnattoman hopeaa sek? kultaa. Tuostapa kauhistuin Dido paon kumppanit hankkii. 360 Yhtyv?t julmaan joill' olj tyranniin kauhea kammo tai iso pelko; he ry?st?v?t, mitk' k?silleen osui laivat, kullalla lastatakseen; n?in ahnehen Pygmalionin matkustavat merell' aarteet: nainen on kepposen p??n?. Seutuun n?? tulivat, joss' aimosat vallit sa nyt n?et, 365 jossa s? Karthagon n?et nuoren nousevan ilmaan, paikkaa ostettuaan, -- min vuoksi sen on nimi Byrsa -- vaan sen verta, min voisivat h?rj?n vuodalla kiert??. Mut ket? its' oletten tai mist? te saavutte maasta, minnek? matkanne on?" Nyt n?it?p? tiedustavalle 370 huoahtain syv?h?n n?in Aeneas nime??pi: "Jos, oi haltiatar, mun ens' alust' alkaen t?ytyis kertoa, aikasikin sua my?nt?is vaivamme kuulla, ennenp? taivahan Vesper illan vaipalla peitt?isi Meid?t vanhasta Troijasta , heitellyt meren aavojen kautta, rannalle t?ll' Libyan v?kivaltanen paiskasi myrsky. Oon vaka Aeneas, ku Penaatit vien vihamiehilt' taltunehet aluksill'; on maineeni yli ilmain kuulu. Ma Italiaan pyrin; Juppiter on sukun' alku. 380 Kaksikin kymment? meill' oli laivaa, kun Frygi-merta laskin, viittailless' emon tiet?, mun onneni huostaan; tuskinpa seitsem?n nyt Id?n myrskylt? meill' en?h?n j?i. Outona, k?yh?n? kuljeksin Libyan er?maita, Euroopan sek? Aasian hylkyn?." Eip' valitustaan 385 siet?? voi Venus, mut t?ten poikoans' keskeytt??pi: "Kenp? s? lienetk??n, en luule ma sun elon ilmaa hengitt?v?n jumalain yli tahdon, kun t?nnekin p??sit. Matkasi jatka ja mee kuningattaren linnahan t??lt?! Sulle ma kumppanis s?ilynehiksi ja laivasi saavas 390 ilmotan; sill? ne tuulten k??ntyess' ehtiv?t suojaan, jos vain vanhemmat mull' ennustus-opin oikein neuvoi. N?etk?s joutsenparven leikki? ly?v?n, joit' oli Juppiterin yl?-ilmasta sy?ksyv? lintu taivolla vainossa; saavuttaneen' eli saavuttamassa 395 heid?t juuri s? nyt n?et pitk?ss? sarjassa maata. Niinkuin n?? palatessaan taivaall' leikki? ly?v?t suihkavin siivin ladellen sek? sorjasti laulain, niinp? sun laivasi my?s sek? varmat miehesi lienee valkamassaan tahi t?ysin purjehin rient?v?t sinne. 400 Astuos vaan vakavast' edesp?in, mihin tiesi sun viekin!" Virkki ja k??ntyess??n hoht kaulansa ruusuv?reiss?, ambrosiaa jumalallista tuoksui suortuvans' pitk?t; jalvoilleen alas laskihe lieve. H?n julkasi kohta k?ynnill? haltiatart' ihan selv??n. Niin pian kuin nyt 405 ?itins? tunsi, h?n surren kaipail erkanevaista: "Miks, oi julma, sa my?s mua tyhjine haamunes peijaat poikoas niin usehin? Miks emme me yhtehen k?tt? liitt?? tai tosilauseit' taida kuulla ja vaihtaa?" N?in valitettuahan p?in muureja suunnitti tiens?. 410 Vaan Venus matkustavaiset synkk??n pilvehen peitti, umpehen verhoillen, tihe??n sumuvaippahan k?tkein, ettei kenk??n n?hd? heit' tahi kohdata voisi, matkoa viivytt?? tahi tutkailla tulon syit?. Ylv?n? sitte h?n l?ks Pafohon, n?kem??n ilomieli? 415 huoneitaan sek? temppeli??n, joss' saabealainen suitsutus tuoksusi h?lle ja kukkais-kiehkurat tuoreet. Sill?v?lin polun johtoa my?ten he riensiv?t matkaan. Vihdoin vuorellen kapuaat, ylemm?ks joka linnaa nousevi, ynn' yl?h?lt' t?hyst??t varustuksia t??lt?. 420 Siin' hovit Aeneaan imeheks, m?kit joss' oli ennen; portteja ihmeksii, h?lin??, katujen kivityst?. Kiireess??n v?ki hy?rivi; muureja laittavat yhdet; linnoa vahvistavat k?sin paasia vierett?m?ll?; huoneellen tilan yks osa etsii, sen ojin kiert?in; 425 tuoll' on tuomarien, pyh?nraadin, senaatinki vaali; toiset kaivoivat satamaa ja teaatterillen muut korkeeta kivijalkaa veist, j?tinmois-pilareita vuorista murs, joill' aikovat n?ytt?lavaa koristella: kuin mehil?isetkin kev?h?n kukasrikkahass' maassa, 430 p?iv?n poudassa puuhaavat sek? vaurastuneita poikia saattavat tai kun noutavat kirkasta mett?, tuppaillen sulonektarillaan komeroitansa t?yteen, taikkapa korjaavat tulevain takat tai sotarinnan tehty?, n?? urosain v?en laiskan patsahast' est??t: 435 kiehuvi ty?, mesinummen haiskahtaa kukosteelta. "Onnelliset, oi, joiden jo nousevat muurit!" nyt lausuu Aeneas sek? linnan torneihin yl?s katsoo. Kulkee pilvehen verhottuneena ja, yhtyen miehiin, h?nt' ei v?en keskess? kenk?n? huomaa. 440 Kaupungin sisustass' oli sangen varjosa puisto, joss' olivat vihurein sek? myrskyn heitt?m?t Puunit, l?ynnehet vasta nyt merkin tuon, vikev?n hevon p??n ja jost' oli ennustanut jalo Juno; olj n?in, n?et, kansaa niin sotamaine kuin elon-onnikin seurova aina. 445 Temppelin Junollen komean t?h?n sidonilainen Dido nyt laittoi, lahjoist' uhkean, suositun varsin; joll' oli vaskesta kynnys ja vaskiset olj ovipielet portaitten yli; vask'ovetkin narisit saranoillaan. Oottelemattoman puiston ilmaus laimensi vasta 450 pelvon; t??ll?p? Aeneas taas toivoa tohti onnellisuutta ja onnettomuudess' se mielens? rohkais. Sill? kun t?hdystelee, kuningattaren joutumist' oottain, suuressa templiss? kaiken ja kaupungin upeutta, taide-niekkojen kun k?sit?it? h?n suuria katsoo, 455 ihmeekseen siell' Ilion taistelut j?rjestetyiksi huomas ja ehtineheks sodan, Atridain, Priamonkin, n?illen julman Akhilleen mainehen maailman ??riin. Seisahtui sek? kyynelsilmin h?n ??nsi: "Mi paikka tai surujamm' mik? nurkk' ei viel' ole t?ynn?, Akhates? 460 Tuoll' on, kas, Priamus! On t??ll?kin hurskahall' arvo; t??ll?kin liikuttaa voi s??l' inehmolliset mielet. Pelkosi poista; on onneksi joksikin meille se maine!" N?in nimes; hartaasti kuvauksien muotoja katsoin huokas ja antoi kyynelvirran kasvoja kastaa. 465 Sill? h?n huomas, kuinkapa Hellenit Pergamon luona taistellen pakenee, mut Troijan nuoriso vainoo; t??ll' ajoi taas Frygilaisia takaa uljas Akhilles. T?st' etemm?ks v?h?n matkaa h?n surukseen n?ki Rheson teltatkin lumivalkeat, joissa sen, ens'unessansa, 470 tappoi Tydeolainen raivoillen verisesti, kuin h?n vei tuliset hevot leiriins', ennenkun Troijan laidun ne sy?tti ja Xanthuksen joki eht janon j??ht??. Toisella puolellaan Troilus, kadotettua aseet, -- poijut parka, kun taisteluhun Akhilleen kera ryhtyi --, 475 kiit??pi paeten; sel?ll??n ulos vaunusta roikkuin, ohjia sittenkin pitelee: maan pintoa laahas tukka ja kaula ja kaatunut keih?s uurteli multaa. N?rkk?h?n Pallaksen sill'aikaa astuvat templiin Ilion naiset nyt hajahapsin tuoss'; suruharsoon 480 vaadehdittuna, vaikerrellen he rintojans' l?iv?t. Kylm?n? haltiatar vain tuijottaa kohen maata. Kolmasti Ilion muurein ymp?ri raastettuansa Hektorin hengett?m?n m?i ruumihin kullast' Akhilles. Silloin vasta h?n aivan rintansa pohjasta huokas, 485 kun n?ki loistokkaan asun, vaunut ja yst?v?n ruumiin, kun Priamon k?si??n n?ki heikkoja nostavan maassa. Tunsipa itsens?kin p??miesten joukoss' Akhivein, joukkojakin It?maan, asehet tuns Memnonin mustan. Tuolla Amazonien v?en kuumois-kilpine johtaa 490 raivosa Penthesileia ja joukkojen keskess? kiit??, vy?ll??n kultaisellansa kiinnitt?en sulorinnat, impi, jok' yhtym?h?n sotahan urosten kera rohkes. N?it? kun Aeneas imehtiipi nyt dardanolainen, kun ihastellen, h?mm?styen yh? ??neti katsoo, 495 niin kuninkaatar, tuo ylen kukkea Dido jo templiin saa, jota j?ljest? seuraa nuorien miehien joukko. Eurotan kuni varrella tai kuni Cynthian m?ell? vie v?ke?ns? Diana ja kuin lukemattomat seuraa Luonnottaret sit? siell? ja t??ll?; h?n kantavi viint? 500 harteillaan sek? astuen kaikk' jumalattaret voittaa; hiljaisestapa riemusta paisuu rinta Latonan; semmoinen oli Dido, kun kansan keskess? kulki, kiirehti t?it' ilosesti ja hallituksen asioita. Sitt' ovellen jumalattaren, temppelin holvien suojaan, 505 suojaankin asetten h?n valtio-istumell' istuu. S??t?? oikeuden sek? lain, my?s miehille t?it? m??r?ilee tasan tunnollisest' tahi arvalla p??tt??; ?kki? Aeneas v?kijoukon kun tunkien huomaa tuovan Anthean, Sergeston sek? urhon Kloanthon, 510 kuin my?s muitakin, joit' oli aavalta synke? myrsky heitellyt et?rannoillen, ajaen erillens?. Tuostapa h?mm?styi h?n, tuostapa valtas Akhaten pelko ja riemu; he kiihkeesti k?tehen k?den liitt?? tahtoivat, vaan mielt?ns? h?iritsee ep?tieto. 515 Mielens? malttain katselevat utupilvest?, mink? onnen nyt saavuttais urohot, mihin j?ttiv?t laivat, miks tulivat? -- Valitut n?et pursista kaikista miehet saapuivat anoen sek? huutaen pyrkiv?t templiin. Tultuahan sis?h?n, kun heill' lupa lausua suotiin, 520 vanhin Ilioneys n?in tyynell? mielell? alkaa: "Oi kuninkaatar, jollenka uuden laittoa linnan Juppiter soi, kopeoitakin kansoja hillit? lailla, Troijan miespoloset sua viskellyt merimyrskyin, pyyd?mme: hillitk?s alukset poroks polttelemasta, 525 hurskasta heimoa s??st' ynn' asjamme tarkkahan tutki! Emmep? ry?stelem??n Libyan Penateita me tulleet tai merirosvoin moisina saalista pursihin viem??n; ei ole voitettuin v?ki moinen ja r?ykke? mieli. Paikka on, -- Hesperiaks sit? Kreikanmaan v?ki kutsuu, 530 kuulusa maa, mahikas asehilta ja maan hedelmilt?, Eenotrit ovat sen asukkaita, -- nyt Italiaksi kutsuvan mainitahan v?en p??llikk?ns' nimen j?lkeen. T?nn' oli matkamme; ?kki? kun It? nousi ja myrsky?v?isen? meid?t 535 vei kariloille ja myrskyn pauhaavan vihureilla saattaen voimakkaiks meren aallot eksytti s?rkk?in keskehen. Muutamat vain t?h?n rannoillenne me saatiin. Mut mi on ihmisten suku t??? Mik? sallivi maa niin armotont' tapaa? Eip' edes siedet? rannalle nousta, 540 seisahtaa ev?t??n, sotahan yritt?in, l?himaahan. Jos ylenkatsotten inehmoin suvun tai aseheitaan, pelj?tk??t jumaloit' toki, jotk' hyv?n kuin pahan muistaa! Meill' oli Aeneas kuninkaanamme; ei sit? kenk??n hurskaamp' ollut eik' asetaidoltaan etev?mpi; 545 t??np? jos miehen Sallima s??sti ja viel' eloss' on h?n eik?p? sortunut viel' ole Tuonen julmahan varjoon, varmaankin katusitten velvollisuutenne laimin ly?neenne! Viel' onhan Sicilian seutuvill' linnat, pientarehet sek? kuulusa Troijan heimost' Acestes. 550 Kiskoa maallen suo siis tuulien murtamat laivat, hirsi? hankkia my?s salomaista ja airoja veist??; sittenp? l?ytty? taas kuninkaamme ja kumppanuksemme, l?hdemm' Italiaan iloten Lation alueille; vaan jos onnemme raukes ja sunkin, oi is? Teukroin, 555 peitt?nyt on Libyan meri eik' en?h?n ole toivoo, niinp? Sikulien raumaan, valmeihin asunnoihin, josta me saimme, Acestes valtian luo palajamme!" N?in sanel Ilioneys; muut suostumustaan sorinallaan n?yttiv?t Dardanidat. 560 Didopa vastas n?in lyhyeen, alas silm?ns? luoden: "Teukrot, poistote pois syd?mest?nne pelko ja huoli! Valtion nuoruus, vaaratki, n?et, pakottaa mua n?ihin huolihin, vahtimahan rajat laajalti tarkkahan tuiki. Kenp' ei Aeneaan suvun, kenp' ei tuntisi Troijan 565 kaupungin hyv?t miehet ja semmoisen sodan kauhut? Eip' ole Puuneinkaan syd?n niin kiven kalttanen eik? aurinko Tyrialaistenkaan niin kaukana paista! Suuren Hesperian jos, taikka Saturnus'en pellot, taikkapa toivotten Erykon rajat, taikka Acesteen 570 saavuttaa, varallain teit' auttaen rauhassa lasken. Tai ehk! mieluummin asettuisitte kanssani t?nne? Teid?n on kaupunki silloin; maall' aluksenn' ny?sk??tte! Yhdenp? arvon saa mult' Teukrot kuin Tyrilaiset. Joskopa Aeneas kuningas saman heittona myrskyn 575 saapusi t?nne! Ma rantoja pitkin etsij?t laitan, k?skenp? my?s hakemaan Libyan et?simm?tki nurkat, jos se ehk' kaupunkiin tahi metsihin eksynyt oisi." N?ist?p? nyt syk?ht?? syd?n niin urokkaisen Akhaten kuin is?n Aeneaan; jopa pilvest? tahtovat varsin 580 l?hte?. Ensinn? n?in nimes Aenealle Akhates: "Oi, jumalattaren poika, mi arvelu mielehes juontuu? Kaikkihan tallella on; alukset, toveris takasin sait! Yks vain puuttuu, jonk' meren aavalla selj?ll? n?imme hukkunehen; mut muu tapahtuu emos lausuman j?lkeen." 585 Tuskin sen lausunut olj, kun ?kki? verhova pilvi usmana suoltuen, kirkkaan taivahan kannelle haihtui. Seisoo Aeneas, helosan valon loistossa hohtain, kasvoiltaan sek? harteiltansakin haltianmoisna; ?itip? t??n pojalleen suo nuoruuden verevyyden, 590 loihtii hiustenkin ihanuuden ja luo sulon silmiin: niinkuin norsunluun tahi Paroksen kiven saattaa tai hopean somistaa hyvin juotettu keltanen kulta. Sitten Didon puolehen k??ntyen ?kki? lausui, h?mm?stytt?en kaikkia: "Tuo, jota etsitte, t?ss' on 595 Troijan Aeneas, Libyan rajus??st' avitettu. Oi sin? ainoa, viel? mi Troijan tuskia s??lit, meit?kin kun, Danaoin karikkeita, ku mailla, merill? kaikkea tuskaa n?hnehet oomme, s? k?yhin? tahdot kaupungis, kotos suojahan ottaa; ei ole meid?n 600 tarpehen kiitt??, oi sua Dido, ansios j?lkeen, eik?p? Dardanonkaan suvun maailmaan hajotellun! Sua jumalat, jos vainen hurskait' oottavi mik??n ansiopalkka ja l?ytyy oikeuden omatunto, varmahan palkitsevat! Oi aikoa onnellisinta, 605 sie jona synnyit ja semmoiseks sinut vanhemmat saivat! Siks kuni laskeuvat merehen joet, siks kuni lankee laaksohon vuorten varjo ja kiilt?v?t taivahan t?hdet, aina sun kunnias maine ja kiitollisuutemme kest??, miss?p? vain asusin!" -- Nimes n?in sek? Ilioneyst? 610 k?tteli oikeallaan, vasemellaanpa Serestusta, sitte Gyaan sek? urhon Kloanthon j?lkehen muita. Sidonilainenpa Dido h?mm?styi n?k???n ens', sitt' t??nmois-urohon ep?-onnea; nytp? h?n lausui: "Miks sua vaivaakin, jumalattaren poika, tok' aina 625 vastus? Millinen voim' yh? outohon rantahan ty?nt??? Ootko se Aeneas, min sai Venus kukkea tuonoin Troijan Ankhisell' Frygian Simo?s-joen luona? Muistanpa Teukron maastaan karkoitettuna tulleen Sidonihin, jost' taasen h?n valtansa uudisti Belon 420 turvissa. Silloinhan is? Belus Cyperin saaren ry?sti ja voitettuaan sen sitten halttuhuns' otti. Siit?p? vuodesta ast' yh? Troijan kaupungin vaiheet tuntenut oon, nimes ynn? Pelasgeinkin kuningasten. Mainitsihan vihamieskin Teukroja kiittelem?ll?, 425 syntyns?kin Teukron ikiheimosta koetteli johtaa. Siksip? nuoret miehet, tulkaatte majahamme! Kautt' useain koetuksien on muakin sama onni vainonnut, kunis mun soi seisahtuu t?h?n maahan. Oppinut oon, surut n?hneen?, toki onnetont' auttaan!" 630 N?in nime??; sitt' Aeneaan hovihinsa jo saattaa, m??r?tty??n jumalain ylistykseks temppeli-juhlan. Oiti h?n rannallen l?hett?? parikymment? h?rk?? Aeneaan tovereille ja my?s sata sy?ttil?ssikaa, ynn' emineen lihavaa karitsaa sata, tuohonpa Bakkhon 635 riemastuttavat lahjat. Vaan kuninkaallinen linna jo kaunistetaan komeasti, suojiinsa komeoihin kun valmistetaan hyv?t kestit: siell' ovat loistavat purppurakatteet, taidolla tehdyt, p?yt?kin on hopeainen; t??n on veistetty kultaan 640 taattoin sankarity?t, etev?in tapauksien sarja, miessukujen kautt', ain' yh? muinaisest' alust' alkain. Aeneas, , laivoillen l?hett??pi Akhaten joutuhun ett? kertois Askaniolle h?n n?it? ja tois h?net linnaan. 645 Armahass' Askanioss' on vaan is?n hartahin huoli. Lahjojakin, pelastettuja Ilionin h?vi?st?, tuomahan k?skee, kultakoruistaan kankean viitan, siihenp? hunnun, jonn' oli neulottu kiehkura kasvi, Argolais-Helenan koristuksia, joit' oli tuonut 650 Spartasta Pergamohon, avioon ev?ttyyn halutessaan; h?ll' imehdytt?v?t lahjat olj emons' antanut Leda: paits sit? valtikankin, jota Ilione oli muinoin, tuo Priamon tyt?r vanhin, kantanut, kaulanki koljeet helmist?, kultasen kaksjakosan ja timanttisen kruunun. 655 Laivoilta hakemaan noit' oitis l?ksi Akhates. Uusiap' aikeita Cytherea nyt arvellen tuumii, keinoa, kuink' k?vis, muuttaen muodon ja kasvot Kupido Askanion asemesta ja n?in kuningattaren rinnan lahjoillaan lumoais ja sen lemmen leimuhun hurmais. 660 On hovi mutkainen, kaksikielisetkin Tyrilaiset mieless? kuin viha Junon; se huoli h?nt' y?ll?kin vaivaa. Siksip? lentosallen pojalleen h?n n?in puheleepi: "Poikani, voimani, sie mun ainoa mahtini suuri, sie, joka halveksit my?s Juppiterin ukonnuolet, 665 turvaiten sinuhun apuas anon, tenhoas vaadin! Tied?th?n miten kaikillen meren ??rille veljes Aeneas ajelluks on tullut, n?rkk?h?n Junon kiukkujen vuoks; useastihan sie suruhin' otit osaa. H?nt?p? Puunien Dido nyt luonaan viivytteleepi, 670 lauseillaan imartain; mie Junon kestej? pelk??n, ettei t?ss?k?h?n tapauksessa h?n vihast' erkii. Vehkeillen siks ennen ma lemmen liekill? tahdon valloittaa kuningattaren, ettei muuttusi jollain lailla, mut Aeneast' kerallain syd?mest?ns? lempis. 675 Kuinka sen tehd? s? voisit, nyt siit? mun tuumani kuule! Rakkaan taattonsa k?skyst? sidonilaisehen linnaan menn? mun armaihin kuninkaallinen poikanen aikoo, j?tteit? meren, Troijanki liekkein lahjaksi vieden. Vaivutetun unehen ma Cytheran saarehen vien tuon, 680 taikkapa Idalion m?en temppelihin h?net k?tken, ettei juontani tiet?is eik' sit? h?irit? voisi. Vehkeillen siis muotoiseksensa yhdeksi y?ksi vaihtuos, poikani, Askanion omistain tutut kasvot, ett?, kun ottaa sun sylihins? hilpe? Dido, 685 herkkuinsa kuninkaallisten sek? viinien vaiheell', silloin kuin sep?ellen sull' antaa herttaset suukot, lemmell? sen lumoat sek? rakkaus-kaiholla peijaat!" Rakkaan ?itins? k?sky? totteli Amor ja siivet poisti ja ilkkuen k?y teputtaa kuni poika Julus. 690 Vaan Venus Askanion j?seneihin vuodatti unta rauhaisaa, h?net, armastellen rintoa vasten, vie yl?s Idahan lehikkoon, johon meiranten hentoin kukkien kalveesen, sulosaan lemuhun h?net k?tkee. Kuunnellen emoaan ilomielin jo kulki Kupido, 695 lahjoja Didolle vieden Akhateen kanss' upeoita. Heid?n jo saapuessaan, kuninkaatar kullatun sohvan sorjilla patjoill' istui, laskeuneena sen keskeen; my?s is? Aeneas ja jo Troijan nuoriso yhtyi; kaikki he laskeuvat purpuraisillen aluksille. 700 Palveliat k?sivett? ja leip?? nyt koriloissa tuovat, pyyhkimetkin ylen hienosta kankahast' tehdyt. My?s viiskymment' on sis?piikaa, virkana joill' on ruokien laittaminen sek? alttari-liekkien hoito; olj sata piikaa muut', yhen verran yhdenik?ist? 705 palveliaa, jotk' kattavat p?yd?t ja t?ytt?v?t maljat. Tyrialaisistakin ilosuojihin yhtyvi monta; pyydettyin? he sohvihin istuivat koreoihin. Lahjoja Aeneaan sek? Juloakin ihaellaan, muotoa kaunoisen jumalan, sanojen somautta, 710 harsoa, huntua my?s, johon neulottu kiehkura kasv' olj. Didopa varsinkin, tuo turmion aijotun uhri, ei voi t?ytt??k??n haluaan, yh? kiihtyen katsoo lahjain nyt koreutta ja poikasenkin ihanuutta. Vaan kun jo Aeneaan, telien, oli kaulassa ollut, 715 kun is?n erhettyneen se olj t?ytt?nyt rakkaudella, Didon luo meni. T??p? nyt silmill??n, syd?mell??n riippui tuossa ja tuon sylihins' sulk tiet?m?t?nn?, haltia millainen polost' uhkas! ?iti? muistain tuo v?hitellen jo haihduttamaan rupeaapi Sykhaeon 720 Didon mielest?, lempehen kiivahasen lumoellen unhottaneen sek? ammon aikoja tyynehen rinnan. Ruoalta p??sty? kun lev?ttiin sek? syrj?h?n p?yd?t vietihin, maljoja tuodaan, kukkasin kaunistetuita. Suojihin syntyypi h?ly: kaikahuviss' saliss' sointuu 725 laulu ja kultaillultapa laelta jo kiilt?v?t kirkkaat kruunut, ja loisteellaan vaha-soihdut voittavat y?sen. Didopa maljan, sen timanteista ja kullasta raskaan, vaatii, sitt' t?m?n viinill? t?ytt??; Belosta asti tuota jo heimonsa k?ytti; nyt hiljaisuus hoviss' syntyy: 730 "Juppiter, vierasten lait m??r?nnees taru kertoo, teepp? s? Puuneillen sek? Troijastakin eronneille, p?ivyt t?? ilosaksi ja ainakin muistettavaksi! Lahjoittaos ilos Bakkho ja siekin ehtosa Juno! Viett??ten tekin, Puunit, juhloa suosiollisna!" 735 Virkki ja p?yd?llen kaas viini? tilkan ja ensin, uhrattuaan, sit? hiukan huulillansa h?n maistaa; rohkaisten ojentaa Bitiolle sen sitten. Se julma tyhjensi vaahtoavan pikarin ihan tilkkahan asti; muut ylimykset sen j?lkeen. Kultasta kannelta soitti 740 hapsikas Jopas niin kuin h?nt' oli neuvonut Atlas. Lauleli retki? kuun sek? auringon pimennykset; mist' on ihmissynty ja karjan ja vetten ja liekin, Arkturon, vesikk?in Hyadain, Otavais-parin t?htein, mint?hden merehen niin varhain talvinen rient?? 745 aurinko, taikkapa y? miten niin lyhenee kes?sill?. Puunit innokkaast' taputtaat, heit' Dardanot seuraa. N?in koko y?n puhellen monenlaisia onneton Dido vietti ja huomaamattahan t?yttyi rakkaudella: paljon kons' Priamosta h?n tieteli, Hektoristai kons', 750 kons' mityset asehet oli, kun tuli Koittaren poika, milliset Diomedeen hevot ynn? min lainen Akhilles. "Noh, mut kertoileppa, o vieras, ens'alust' alkain", lausuu, "sie Danaoin kujehet, sukus onnettomuudet, ynn' omat seikkailus! Jopahan vuos seitsem?s vieree 755 harhaellessasi sun nyt kaikkea maata ja merta!"

Viitteet:

Nelj?ss? alkuv?rsyss?, joista monet ep?ilev?t, tokko ne ovatkaan Vergilion sepitt?mi?, viitataan runoilijamme sepitt?miin teoksiin, nim. paimenlauluihinsa ja oppirunoihinsa maanviljelyksest? sek? vihdoin k?sill? oleviin Aeneidi-lauluihinsa. -- Mars oli Roomalaisten sodanjumalan nimi.

V?rsyiss? 220-222 mainitut olivat Aeneaan tovereita.

TOINEN LAULU.

Troijan h?vitys.

Ainehisto.

Aeneas alkaa kertomuksensa Troijan h?vityksest? . -- Puuhepo, t?ynn??n siihen k?tkettyj? kreikkalaisia asekkaita; Kreikkalaisien l?ht? Tenedon saaren yksin?iselle rannalle k?tk??n . -- Troijalaisien erimielet puuhevon tarkoituksesta . -- Kreikkal. Sion antautuu Troijalaisille ja kertoo, valheita keksien, omia kovia kohtaloltaan sek? selitt?? hevon tarkoituksen .-- Laoko'onin kuolema saattaa Troijalaiset hinaamaan puuhevon linnaan . -- Kreikkalainen laivasto palajaa ja Sion, aukaisten hevon teljet, p??st?? siit? Kreikkalaiset ulos . -- Hektorin haamu her?tt?? unesta Aeneaan, joka huomattuaan Troijan tulipalot ja perikadon p??tt?? taistellen kuolla ja saapi joukon samanmielisi? kumppaneja . -- He voittavat ensin y?n pime?ss? Androgeon joukkoineen, vaihtavat aseensa kreikkalaisiin aseihin, mutta pelastaissaan Priamon vangittua tyt?rt? k?rsiv?t asevaihtonsa vuoksi tappion ja hajoavat toisistaan . -- Taistelu Priamon hovissa ja naisten tuska siell? . -- Priamon kuolema . -- Aeneas huomaa Helenan piilopaikasta, tahtoo t?lle kostaa Troijan h?vi?n, mutta tulee ?itins? Venuksen kautta t?st? estetyksi, joka k?skee h?nen pelastamaan edes omaisiansa, koska kaupunkia ei en?? voitu pelastaa . -- Ankhises, joka ensin kielt?ytyi l?htem?st? matkan vaivoja k?rsim??n, tulee ihmeitten kautta siihen saatetuksi . -- Pakomatkalla eksyy Aeneaan puoliso Kreusa, joka, sittenkuin Aeneas kauan oli turhaan etsinyt h?nt?, ilmestyy haamuna t?lle ja t??n lohduttaa . -- Aeneas palajaa is?ns? luo ja pakenee seuroineen vuorille .

Vaijeten Aeneahan nyt kasvonsa k??nsiv?t kaikki. Kunnia-paikalta siis n?in Aeneas is? alkoi: "Haikean murheen k?sket uudistamaan, kuninkaatar, kuinkapa Troijan arvon ja kuin valitettavan vallan mullistivat Danaot sek? my?s mit? n?in min? kurjaa, 5 jost' osan runsahan sain min?kin. Ken Myrmidolaisten tai Dolopein tai julman Odysseyn miehist? n?it? kertois kyynelet?inn?? Taivaallenki jo rient?? kostea y? sek? laskeva t?ht' unen huostahan vaatii. Vaan jos niin haluat ylen tiet?? kohtalojamme 10 lyhvehen kuullakses sek? Troijan sortumis-vaivaa, vaikkapa muistellakin kamoksuttaa, mielt?ni karmii, mie alan." Onnen hylk??m?t sek? taistossa ly?dyt p??miehet Danaoin, monet vuodet tuhlattuansa, vuorenmois hevon ylh?isen Pallaan avittaissa, 15 valmistavat sek? kuusen lautoja liitt?v?t kyljiks; sen selitt??t kotimatkansa uhriks. T?? levis maine. Tuon lymypaikkoihin pime?ihin he miehi? k?tkee arvalla nuo valiten sek? n?in v?ell??n asekkaalla vatsan t?yttelev?t kokonaan ja sen hirve?t kuilut. 20 On n?kyviss? Tenedos, varsin kuulusa saari, aarrekas niin kauan kunis vain Priamon pysyi valta, nyt vaan lahti ja laivoillen ylen vaarakas paikka; tultua t?nne, he k?tkeyv?t er?maisehen rantaan. Vaan mep? luulimme heid?n jo purjehtineen Mykenaahan; 25 siksip? ankehikkaan surun hylk??pi koko Troija. Portit aukaistaan: ilotellen Dorien leiriin rient?v?t katsomahan nuo hylj?ttyy meren rantaa. T?ss' Dolopein v?ki, t?ss' oli julman Akhilles'en teltta, laivaston sija tuoss' sek? t?ss' oli taistelutanner. 30 Kummeksii osa Pallas-impyen turmiolahjaa, ihmetellen hevon mittaakin. Esimm?isn? Thymeetes neuvoo saattamahan sis?h?n ja sen viem?h?n linnaan, -- viekkaudestako vai jo se niin oli Troijalle s??tty. Vaan Kapys ynn? ne, joiss' oli valtias j?rkev? mieli, 35 sy?ksem?h?n merehen kehoittaa koko viekkahan Kreikan lahjan-pelj?tyksen tahi maallakin tuon poroks polttaan, taikkapa, puhkaisten mahan, tutkimahan sis?lmykset. Mielihin erkautuu monihin ep?tietonen kansa. Seurailless' isojen v?kijoukkojen tuoll' esimm?isn? 40 linnasta Laoko?n alas rient?? kuvaten sinne, huutaen kaukaa: "Voi poloset, mit? mielett?myytt?? Mennehiks vai vihollistenne luulette? Vai Danaoiden lahjat vilpitt?miks mitk??n? Sitenk' tuttu Odysseys on? Joko on t?h?n puuhun Akhivoja k?tk?h?n pantu, 45 taikk' on t?? kone laitettu meid?n muurien turmaks, huoneitten va'ontaan, yl?h?lt' ett' linnahan p??st?is, tai muu juoni t?ss' on. Teukrot, hepoa varokaatte! Kuinkapa lie, Danaoin mut lahjoja varsin ma kammoon!" Virkki ja voimakkaasti h?n sy?ksee raskahan keih??n 50 hirvi?n kylkehen, sen nivottuunkin pullerovatsaan. Seisoo tuo vavahtuin ja sen vatsassa j?rk?htyneess? kuilut kaikahuvat ja sen ontosta huokaus kuuluu. Jos ois sallittu, eik' olis mielemme ollunna nurja, jos ois aukasemaan hevon kuilut saanunna kangin, 55 Troija, sa seisosit viel, Priamonkin korkea linna! Miehytt? silloin, kas, sel?n taa k?det pantua kiinni, paimenet juur taluttaa Priamon luo dardanolaiset suurella pauhulla, joill' ihan outona antihe kiinni, ett? h?n itsekin toimiskelis ja Akhivoja Troijaan 60 laskis; siksip? valmistui pelotonna jo kaikkeen, pettelem??n tai raukenemaan Manalan tuvill' itse. Rient?? katsomahan joka suunnalta uuteliaana Troijan nuorisokin sek? vankia kilpahan pilkkaa. Kuuleppa siis Danaoin kujehet sek? yhdest? syyst? 65 tuntemahan opi kaikki! Sill? kun seisoi h?n asetonna ja h?mm?styneen?, niin frygil?is-v?en keskess? katsoen ymp?rillens?: "Voi mik? maa mun tai meret mitk? mun viimeink' korjaa?" lausuvi. "Tai mik? onni mun koidon kohtavi vihdoin, 70 joll' en?h?n Danaoin luon' ei ole turvoa yht??n, kiivahat Teukrotkin jota tahtovat hengilt? saattaa?" Tuopas huokaus liikutti mielet ja laimensi kaiken suuttumuksen. Puhumaan kehotamme nyt, mist' suvust' oisi, mik' asians' oliskaan, mihin voi noin luottoa vanki? 75 Pelkonsa heitt?vin??n tuo vihdoin n?in nimes meille: "Kaikki ma sullen, oi kuningas, tosin kertoa tahdon, kuink' k?visk??n hyv?h?n; on Argos mun is?nmaani; ensiksi vain tuon; eik? jos kurjaksi onni Sinonin saattoi, eip? se mun valetten sep?ks tyhjien saane! 80 Ehk' on joskus korvihis tullut belidolaisen Palamedeksen nimi, mainio mainehelt' aivan; t??n viatonna Pelasgit antoivat tekosyill??n, v??rin kanneltuaan, telottaa siks, ett? h?n sotaa vastusti; nytp? he kuollutta muistelevat surumiell?. 85 Kun olin t??n sukulainen, mun is?parkani laittoi taisteluhun, toveriksensa h?ll' ens' vuosista alkain. Siimes kuin h?nen valtansa kesti ja h?n kuningasten neuvotteluiss' oli, niin oli meill?i arvo ja mahti. Vaan kun sitten Ulysseen -- emp? m? outoja kerro -- 90 tuon petosmestarin vainoamilla h?n Tuonehen joutui: mielin murheellisn' apein el?m??ni m? vietin, ?itellen syd?mest?ni yst?v?n onnettomuutta. En v?h?mielinen vaijennut, mut uhkasin kostaa, jos mun Sallima sois is?nmaahani saapua joskus 95 voitokkaana; t?? uhitus verivainonsa nosti. T?? kovan onnen olj alkuna; t?st?p? hetkest' Odysseys uusilla kanteillaan pelottain, v?kehen levitellen kieroja juoruja, -- n?it' tamineita h?n mestarin lailla k?ytti. H?n ei herennyt, kunis Kalkhaan h?nt' avittaissa -- 100 Niin, -- mut miksik? taas t?t? kurjuuttain peron turhaan? Miksik? viivyn? Jos samass' arvossa kaikki Akhivot teill' ovat, -- kyllin jo kuulitten; telotuksehen k?yk??t! Tuota Ulysses sois sek? teit' ylen kiitt?s Atridat." Silloinkos halajamme me tiet??, tutkia syit?, 105 aavistamattammekaan t??n vertaista kavaluutta. Pelkoa teeskellen tuo ulkokultaisena jatkaa: "Hankkeuneet usehin Danaot ovat hylj?t? Troijan, rient?? pois hereten isost' taistelustaan v?synein?, -- oi, jos sen oisivat tehneet! -- vaan usehin merell' esti 110 heit' menem?st' ylen ankara myrsky ja hirvitti Louna. Varsinkin kun t?? hepo vaahtera-hirsist' olj saatu valmihiks, raivosivat koko taivaall' ulvovat tuulet. Eurypulon, ep?ellen, Feboa tietelem??n nyt laitamme; t?? pyh?k?st?p? n?? surulausehet tuopi: 115 'Hurme ja immen uhri on tyynt?nyt tuulet kun muinoin, oi Danaot, tulitten ens' kerrall' Ilion rantaan; Argivolais-veren, hengenki lyylimisin palaus taas pyydett?k??n!' -- T?? tieto kun kansan korvihin ehti, mielemme lannistui, v?ristys vilu luihimme tunki, 120 -- keit? nyt Sallimus ois kysynyt, ket? vaatis Apollo? Ithakolainenpa suurella pauhulla tiet?j?n Kalkhaan luoksemme saattaa, sitten julkasemaan jumalitten tahtoa pyyt?? meill'. Useat t?t? taiturin julmaa kepposta kuihkasivat minullen, ?k?ten h?nen tuumat. 125 Kymmenen p?iv?? tuo oli vait, ump'mielisn? kielt?in yht??n mainitsemasta ja Tuonelle uhroamasta. Vihdoin Ulysseen huutojen ahdistaessa h?n lausuu niin, kuten suostuttu olj, sek? uhrattavaks minut m??r??. Kaikkipa suostuivat: mit? itselle pelk?si kaikki, 130 sen sit? mieluummin minun raukan k??nsiv?t surmaks. Vaan jopa koitui mun tuhon p?iv? ja jop' pyh?t neuvot, suolatut jauhot ja aivenanauhat tuodahan mulle. Kahlehet katkaisten paennein Manan suusta ma my?nn?n, my?s salavihkaan liejusen allikon ruokohin y?ll? 135 k?tkeynnein, kunis ehtinehet olis l?hte? matkaan. Eip' kotiain en?h?n niit?k??n ole toivoa mulla n?hd?, ei sulolapsia eik' ik?v?itty? is??; ehk?p? heit?kin mun paon t?hden kostonsa uhriks vaativat, mun katalan syyn raukkojen kuololla kostain. 140 Siks sua ylh?isten, toden puhtahan tuntevien kautt', jos on rikkomatont' omatuntoisuutt' inehmoilla viel' olemass', -- sen kautt' anon, s??li?s vaivoja n?it?, s??lipp? mielt?, mi ansaimattomat kohtalot k?rsii!" Uskoen kyyneltulvaa viel' t?t? surkuttelemme. 145 Ensin irrottamaan Priamus k?sirautoja k?skee, miehenki ahtaita siteheit'; t?ten lauhkana sitten lausuvi: "Kenp? s? lienetk??n, jo nyt unhota Kreikka; meid?n s? oot! Sanoppas vakahat todet mun kysymyksiin: Miks on t?? j?tinmois hepo tehtyn?? Kenp? sen laittoi? 150 Miks sen aikoivat, -- pyh?k?ksik? vai sotakoneeks?" N?in nimes. Vehkeilyyn se Akhivoin tottunut lailla t?hti? kohden nyt k?det kahleist' irrotut nostaa: "Teit' ijankaikkiset liekit, tenhonne loukkaumatta, vieraiks miehiksen' anon", -- h?n nime??, "pyh?t veitset, 155 kauheat uhrinkin sitehet, joit' uhrina kannoin: onhan sallittu mun valat Kreikalle vannotut korkeet rikkoa, on, hyl?ten vihatun suvun, kaikk' julistella aikehens'; eip?h?n mitk??n nyt kotilait mua kiell?! Sie lupauksesi t?ytt??s, Troija, ja varjeltuneena 160 vain sanoissas pysy, totta kun kerron ja oivasti kostan! On Danaoin koko toivo ja aljetun taistelun onni ainakin riippunut Pallaksesta. Mut rohkenivatpa tunnoton Diomedes sek? my?s rikossepp? Ulysses Palladion tuhokkaan h?nen temppelist??n pyhimm?st? 165 ry?st??, korkean linnan vahdit surmattuansa; tempasivat kuvapatsaan, hurmehine k?sinens? impyen rohkenivat jumalattaren nauhoja raastaa; onnipa muuttuikin Danaoin, -- t?st' aivan se raukes, voimatki murtuivat, jumalattaren kun apu poistui. 170 Tuotapa Pallas heill' ylen selv?ll? merkill? n?ytti. Tuskin leirihin olj kuva saatu, kun leimusi tulta silmiss??n vihasiss' sek? suolainen hiki kulki raajojans' pitkin; kolmasti itsekkin -- sep? kummaa! -- n?yttihe kilvekk??n? ja keih??ll??n heristellen. 175 Rient?m?h?n pakohon merellen heti k?skevi Kalkhas, eik' h?vitt?? Danaoin asehilla nyt voitavan Troija, elleiv?t taas Argossa uhraten j?llehen toisi tenhon, min merellen mukahans' ons'laivone veiv?t. Nuo kotiaan jopa purjehtivat nyt Kreikkahan, ett? 180 saisivat puolelleen jumaloilt' ase-onnen ja sitten ?kki? hy?kk?isiv?t. N?in entehet selvitti Kalkhas. Loukatun palladion sijahan t?m?n valmistivat siks, ett? se ois lepytyksen? heid?n ilki?-ty?st??n. Kuitenki siks hevon hirve?n suureksi k?skevi Kalkhas 185 hirsist? veistelem??n sek? laittamahan yl?v?ksi, ettei tuo sopis portista eik' vois linnahan viet??, suojelemaan siten entuudestahan hurskasta kansaa. Sill? jos Pallaan lahjaa sormikin loukkais, silloin turmio tuost' Priamon peris vallan ja Frygialaiset 190 . Vaan jos tuo k?sill?nn' ehk' nousisi linnahan t?nne, silloin Aasia taas l?henis sodallaan Pelopidein muureja, teid?nki kohtalo k??ntyisi suvullemme." N?it?p? juoruten, taidollaan valapattonen Sinon 195 valheit' uskomahan sai meid?t ja kyyneli?ns?, joit' ei Diomedes edes voittanut eik? Akhilles, kymmenenk??n sotavuott' ei sortanut eik' tuhat laivaa! T?ss?p? toinenkin tapaus, kamalaa kamalampi, kurjille olkes ja kauhisti mielemme aavistamatta. 200 Laoko?n, Neptunon arvalla m??r?tty pappi, uhrasi parhaillaan ison sonnin juhlallisesti; silloin laskihe kas! meren selv?lle selj?lle kaksi j?ttil?isk??rmett? Tenedosta; kiemurrellen nuo tasarinnoin riensiv?t rantaan; 205 aaltojen keskell? n?itten rinnat kuin veriharjat pyst?in??n n?kyv?t ulapalla, mut muu per? viilsi merta ja hirmuiset sel?t k??nnellehtiv?t siell?; vaahtoillen edess??n meri pauhas. Jo p??siv?t rantaan; noill' lep?nkiimasta loistelivat tulisilm?t ja kielin 210 luikerrellen, suitaan n?? lipoivat s?h?ellen. Kauhusta vaaleina pakenemme; ne Laoko?nin kimppuhun karkaavat. Ens' kahden poikasen ruumiit kietoopi k?pyr?ihins? kumpikin k??rme ja raukkain sy?d? raatelevat nyt hentosia j?seneit?; 215 tempaavat is?n sitte, kun keih?st? kantaen riensi heill' avukseen sek? kietovat k??reihins' kainaloihin. Kahdesti suomuiset madot vy?t?iset sek? kaulan kiert?v?t, p??ns' sek? kaulansa kannattain yl?h?ll?. Silloin pyyt?vi h?n k?sin raastaa solmuja auki, 220 nauhoja n?lj?st?? kun jo visva ja tummea muihe; t?st?p? taivaallen kohos huutonsa voivottavaiset, niinkuin ammuvi h?rk?, ku haavoitettuna poijes karkaapi alttarilta ja pois osumattoman puistaa kaulalta kirveen. Kumpikin k??rme sitt' templihin v?istyy, 225 korkeahan tylyn Pallaan linnahan luikertamalla, siell' jumalattaren jalkoihin ala kilven ne peittyy. Tuostapa uudet huolet kaikkien kauhistuneihin mielihin nousee; syyst? nyt lausuvat Laoko?nin saanehen k?rsi? rangaistusta, kun loukkasi pyh?? 230 puuta, sy?stess??n rikoksellisen peitsen sen selk??n. "Temppelihin kuva saatettakoon, jumalattaren tenho pyydett?k??n!" -- v?ki huutaa. Muureja siks hajotamme ja kaupungin varustusta; ty?h?n ryhtyv?t kaikki ja laittavat vierev?t py?r?t 235 jalkoihin sek? kaulahan kiint?v?t hampusta k?ydet. Turmiokas kone t?ynn' asehikkait' astuvi muurein piirihin, ymp?rill??n kun neidot ja poikaset laulaa virsi?, riemuten sormellansakin koskea k?yteen; uhkaten liikkuu tuo sek? linnan keskelle vy?ryy. 240 Oi, is?nmaani mun! Oi, jumalain koti, taistosta kuulut Ilion muurit! Nelj?sti seisahtuupi se portin kynnyksell? ja nelj?sti helsk?hti vatsassa aseet. Vaan kuni vimmastuneet vain hy?rimme arvelematta, turmiohirvi?n viel' asetamm' ihan temppelin viereen! 245 Nyt Kassandrakin taas rupes ennustamaan tulevaista, tahdosta mut jumalan ei Troijass' sit' uskonut kenk??n. Voi poloset, ehk' viimeinen oli hetki jo tullut, templitkin koristamme me lehvill? juhlallisesti! Taivas kiertyypi merest' ehditt?in t?h?n aikaan 250 y?n, joka kietovi maan sek? taivaan suurenen vaippaans' Kreikan vehkeetkin; kotihins' eroten v?ki linnan vaikeni; uupunehet j?senet uni sitke? valtas. ??neti mut l?hestyi sotapursiss' Akaijan jo joukko kuutamon suopuisan tyvenyydess? saarelt' Tenedon, 255 kulkien tuttuhun rantaan; kuin per?keulasta liekki leimahti, niin tylyjen jumalain jopa auttama Sinon kirvottaa salahan hevon teljet ja k?tketyt vatsaan Argivolaiset. Aukaistu hepo ilmahan laskee onkaloluolista heit': iloten alas vierev?t maahan 260 p??llik?t Thessandrus, Sthenelus sek? julma Odysseys, luisuen pitkin k?ytt' alas maall', Akamas sek? Thoas, poika Akhillen Neoptelemus, esimm?isn? Makhaon, my?s Menelauskin ja sen puuhevon sepp? Epeos. Viinin kuin unen vaivuttamaan heti sy?ksyv?t linnaan; 265 vartiat surmaillaan: sitt' aukovat portit ja kaikki lasketahan sotamiehet ja muodostetaan sotarinta. Ehtip? aika, kun sairaillen inehmoill' uni vasta virvoitukseksi koitui, tuo jumalain paras lahja. Silmien' eess' unissain, kas, Hektor murheissansa, 270 kyynelvirtoa vuodattain, nyt ollehen n?ytti, vaunujen raastaman kalttaisna, veriliejusta niin h?n mustan' olj, kuin oli, kun p?h?nnein l?pi ohjat olj nilkkain. Millainen oli h?n! Min verran Hektorist' tuosta muuttunut, jok' Akhilleen asuhun palas verhouneena, 275 taikka kun laivoillen Danaoin h?n linkosi tulta; parta olj tahrauneena ja visvasta takkusna hiukset, ruumiissaan syv?t haavat, jotk' kotimuurien luona h?n oli saanut. Mie valitellen ensiksi n?ytin urhoa haastatelleen sek? lausuin n?in surullisna: 280 "Oi, sin? Teukrojen toivo ja Troijan taattavin turva, miks noin kauan s? viivyit, kaihottu Hektor, ja mist? seudusta saavut? Kuink' ylen altisna niin usean sun miestesi kuolon ja linnan seikkojen, ihmisten vaivain j?lkehen uupunehet sua n?emme? Ken ilkimys kasvot 285 kirkkahat tahrata noin tais? Miks n?en haavoja n?it??" Turhia tietelev?ll' eip' yht??n vastaust' anna, vaan nyt rintansa pohjasta raskaast' huoaten lausuu: "Jouduppas tult', oi jumalattaren poika, jo karkuun! Linnan jo ottanut on vihamies, jopa sy?ksyvi Troija! 290 Sai Priamoll', is?nmaalle jo loppu! Jos maat' isiemme ihmisvoimilla ois voin't auttaa, oisin sen tehnyt. Sullen uskovi Pergamo nyt pyh?k?t, Penaansa: viek?si nuo satujes toveriks, niill' etsi ne muurit, jotka sa vahvoiks viel' perustat meren toiselle puolen!" 295 Virkki ja tuop' k?siss??n pyh?t nauhat ja mahtavan Vestan, huoneiden sisimm?st' ulos kantavi my?s ikitulta. Sill?p? aikaa nousevat linnassa surkeat huudot; ain' yh? suuremmiksi ne kiihtyv?t, vaikk' et?h?ll? puitten suojassa taattoni Ankhisen talo l?ytyi; 300 ??net selkenev?t ja jo kuuluvi miekkojen kalske. Pystyhyn kapsahdan unestain, katon harjalle kiipeen; tarkkahan kuunnellen yl?h?ll? ma seison, ik??nkuin paimen h?mm?stynyt, joka kallion huipulla seisten kuulevi outoa ??nt?, kun joskus viljahan liekki 305 p??sevi, lounaisen rajutess' eli voimakas vuorten virta kun tulvaillen h?vitt?? somat laihot ja pellot, t?it' inehmoin tuhoten sek? kaataen metsi? maahan. Silloin vast' Danaon vala selkesi, selkesi juonet. Korkea Deifobon talo raunioks kaatuvi, liekkein 310 voittaess' sen, Ukalegonin naapurinkin talo leimuu; liekeist? kumottaa avaralta jo Sigeon salmet; nousee miehien huuto ja torvien r?ike?t ??net. Hurjana tempaisen asehet; ehk' toivoa paitsi, mieleni kuitenkin teki yhty? my?s sodan pauhuun, 315 linnasta kumppanit koottuan' yhteen. Raivo ja harmi mieleni valtaa; kuoll' asehissa nyt kaunihilt' tuntuu. Kas, paetenpa Akhivein keih?it' Othrysen poika Panthus, Febon temppelin pappi jo kiit?vi tuossa; kantaen voitettuin jumalain kuvat, lapsensa lasta 320 pienoistaan taluttain ovellen h?n huimasti sy?ksyy. "Kuinka on, Panthus, valtion laita? Miss' linna on meid?n?" Tuskinpa nuo nimesin, kuin huoaten h?n t?ten lausuu: "Viimeinen tuli Troijan jo p?iv? ja turmion hetki! Mennytt? on suku Teukron, Iliokin sek? Teukroin 325 verraton kunnia! Kaikki ne armoton Juppiter saatti Kreikkahan! Kaupungin palavaisen on herrana Kreikka. Aimoinen hevonen kesk'linnassa miehi? laskee miekkoineen sek? Sinon pilkaten liekkej? kylv??, voitosta ilkkuillen; mut muit' avoportista tulvaa, 330 noit' tuhansii, joit' aimosta Kreikast' on tullunna koskaan; keih?ill??n muut kaupungin kadut sulkevat tukkoon; tihj? ja rautainen sotarinta jo v?lkkyvin s?ilin seisoo, valmisna murhaan; juuripa porttien valppaat vartiat vastustaa yritt?iv?t y?n pime?ss?." 335 N?? sanat kuultua, mie jumalitten tahdosta rienn?n tulta ja taistoa kohden, jonne mun synkk? Erinnys, jonneka ?rjynt? vaati ja taivolle nouseva huuto. Seurahan' yhtyypi Ripeus, asekuulu Epytus, kuutamon paisteella tavatut Hypanis ja Dymaskin, 340 yhtyy my?s sotarintahan nuorellinenki Korebus, Mygdonen poikia. Juur' t?h?n aikaan Troijahan sattui h?n tulemaan, ylen innokkaasti kun lempi Kassandraa; toi avunkin Frygilaisillen Priamon v?vy kanssaan, tuo polonen, kun ennustavan ei morsiamensa 345 huolinut ennusteist'. Yhtehen saaneiks nuo kun n?en sotahan halukkaina, n?in alotan: "Oi kumppanukset, oi urhosat turhaan! Tahtonne teill? jos vankk' on seurata rohkenevaista suurihin vaaroihin kuolkame, rynn?ht?in aseleikkihin oitis! Ainoa voitettuin menestys on -- hylj?t? toivo!" Miehuullisten se mieliss? nostavi raivon. Ihan kuin 355 raatelevat sudet synke?n y?n pime?ss?, kun heit? ankara n?lk?ns? saattaa raivoaviks tahi j??neet kuivin suin penikat ik?v?i: niin kuljemme varmaa kuoloa kohden nyt vihollisten keihojen tuiskuun keskehen kaupungin; kaikk' peitt?? y?n sumuharso. 360 Ken sen y?n vois kertoa kauhut, ken telotukset mainita, kyynelilt??n kuvaella ken malttasi vaivat? Vanha, jo vuos'satojen l?pi vallinnut kaupunki sortuu; pitkin teit? ja temppelien, asuntoin oviloilla loikoovat joka paikassa kuollehet ihmisten ruumiit. 365 Eiv?tk? yksin vaan osuneet verisaunahan Teukrot; k??ntyyp? povehen v?list' urhous voitettujen ja suistua voittajan t?ytyy. On joka paikassa julma kauhu ja vakerrus sek? kuoleman kirjava taulu. Ensinp?h?n Danaoin ison mieskunnan etup??ss? 370 kohtaa Androgeos meit'; yst?vikseen otaksuissaan tiet?m?t?nn? h?n n?in nime?? kuni kumppanillensa: "Joutuhun, miehet! Miks noin my?h??n kuhnustelitte? Muut palavan Troijan typi tyhj?ks jo kaikesta ry?st?in viev?t; vai nyt vast' yl?vilt' aluksilta te saatte!" 375 ??nsi ja ?kki?h?n tuo, -- sill' ep?elt?v? kuului vastaus --, joutunehens' vihamiehien parvehen huomas. H?mm?styi sek? ??nens? kanssa h?n kulkunsa katkas. Aivan kuin joku kyylle kun tallaa ohdakemaassa, astuen aavistamatta, ja vaaleten v?istyvi oitis, 380 kun s?h?ellen se mustan, paisuvan kaulansa nostaa: Androgeos n?in, meid?t n?hty?, s?ikkyen poistui. P??llen hy?kk??mme, asehilla he saarramme tarkkaan; paikan noit' ?kinn?isi? ynn' ylen kauhistuneita sitt' telotamme ja ty?t?mme ensin auttavi onni. 385 T?st?p? onnesta innostuneena Korebus nyt lausuu: "Oi toverit, min tien menestys pelastukseksi ensin n?ytt?vi meille ja Onnemme viittaa, seuraelkaamme: kilvet vaihdellen, Danaoin asut pankame p??lle! Valheko, kuntoko, -- ken sodass' paljoa huolisi tuosta? 390 Its' siten antavat meill' aseheitaan." N?in nimes; sitten t?yht?s?n Androgeon kyp?rin sek? kiilt?v?n kilven yllens? ottaen, vy?llens? laskee Argivo-kalvan; t??n Ripeus ja Dymas teki: riemuten nuoriso kaikki verhottui samoten, vereksin asehin varustautuin. 395 Oudoissa tamineiss' Danaoin v?en keskess? kulkein, ryhdymme n?in monihin aseleikkihin y?n pime?ss?, laitellen Danaoist' useankin Tuonelan maille. Jotkut puikahtavat aluksille ja pyrkiv?t rannan suojahan; arkaellenpa mut muut j?tinmois-hevoseensa 400 kiipe?v?t, takasin lymyten sen pullerovatsaan. -- Turha on onnea etsi? sen, jumalat jota vainoo! Tuolla kas! laahattiin Pallaan templin pyh?st?st?, hiukset hajan, Priamon tyt?r, kaunis Kassandra; h?n nosti silmi? kyynelikk?it? nyt vainen taivolle turhaan; 405 silmi? vain, k?si?ns? kun hentoja estiv?t kahleet. Tuot' ei siet?nyt n?hd? lemmitsev?inen Korebus: siksip? raivoillen sy?ks' kuolohon joukkojen keskeen. Kaikki me seuraamme sek? rynt??mme sodan pauhuun. Nytk?s p??llemme korkean temppelin harjalta sy?ksyy 410 kansamme keihojen tuisku ja syntyy kauhea murha, -- hellenil?iskyp?r?in, asemuotomme hairauksesta. Joukkomme vaikerrus sek? ry?stetyn neitosen kosto saa Danaoin v?en yhteen: hy?kk?? uljahin Aias, kumpikin Atreyn poika ja my?s Dolopein koko joukko 415 niinkuin tuulisp??n hajotessa, kun vastais-tuulet sy?ksyv?t yhteen, l?nsi ja louna ja koittehenmoisna kiit?v? kaakkoinen; salot rysk?v?t, kolm'k?rell??n kun Nereo raivoo, liikuttain meren sy?veripohjat. Nuokin, jot pakohon pime?n y?n synkeydess? 420 saimm' ajaneeks' kavalast' ja jo kaupunkiin hajotimme, k??ntyv?t nyt takasin, -- hep? ens' valekilvet ja keih??t huomaten julkasevat asullen rist'riitasen kielen. Meid?t voittaapi v?en paljous; ensin Korebus Peneleon k?den kautt' ihan Pallaan alttarin luona 425 kaatuvi; suistuupa Ripeus, er?s hurskahimmista Dardanolaisista kuin my?s kohtuuden pit?vist?: niin jumalain oli p??t?s. Sitt' Hypanis ja Dymaskin hukkuvat haavoitettuina omasiltansa; Pantho, ei suakaan pyhytes eik' auttanut nauha Apollon! 430 Vannon Ilionin tuhan kuin kodin raunion liekin kautta sen, etten sortuissanne ma peist?, en vaaraa v?ltellyt Danaoin mit?k??n; jos kuoloni oisi sallittu, oisin sen ansainnut! Hajoamme sen j?lkeen; Ifito, Peliokin mun kanssani; Ifito vanha 435 olj ij?lt??n, Odysseyn taas haavasta Pelio verkka; rient?m?h?n Priamon hovihin sai haikea parku. Kiivahan tappelun t??ll', ik?h?n kuin ei olis miss??n muualla taistoa eik' ket?k??n tuho linnassa korjais, niin sodan raivoavan Danaoidenki pyrkiv?n suojiin 440 n?emme ja piiritt?v?n jopa kynnyst? saartavin kilvin. Seinille pystytet??n tikapuut ja jo r?yst?hill' asti kiipe?v?t nuo, kun vasemmillansa peitsi? vasten kilpi?h?n pit?v?t sek? oikeill' ottavat kattoon. Nytk?s Teukrot kiskomahan toriloiden ja kattoin 445 parraspuit' hajalleen, kun huomaavat lopun tulleen; n?ill' asehilla he aikovat kuolema-taisteluns' kest??, maahan hirsi? kultailluit', isien koristeita sy?sten: porttien suojaks s?iline paljastetuineen muut asettauvat, noit tihe?in' sotarintone puoltaan. 450 Puolustamaan kuninkaallista linnaa mielemme kiihtyy, miehi? auttamahan sek? voitettujen sotavoimaa. L?ytyi kammio, joss' sala-ukset olj takateineen johdattavat Priamon kamareihin ja my?s sivusuojiin; tuotapa onneton Andromakhe, kun valtamme kesti, 455 seurata kulk' usehin niin luo apen kuin anopinkin, kantaen vaarillen syliss??n pient' Astyanaktaa. Mie katon harjalle nousen, jostapa peitsi? turhaan paiskelivat Teukrot poloset k?sill??n tehomatta. Partaalla m?en t?yryn olj pilvien korkea torni, 460 jonkapa huipulta saatettiin koko Troija ja my?skin hellenil?is-alukset ja Akhivojen leirinki n?hd?; tuohon me kangeilla k?sin k?ymme ja mist' ylikerrat huojuvat liitteist??n, mep? sen sijoiltaan yl?vilt? riuhtaisten sys?j?mme; se horjahtuen ?kin sy?ks' ja 465 r?iskyillen kovin, l??m?lt??n Danaoin v?en p??lle kaatui. Astuvat muut sijahan taas, eik' kivet lakkaa, eik?p? muu aselaatu. Kynnyksell?p? juur' ihan porstuan vastassa Pyrrhus riehui, kiiluillen asehilta ja vaskipuvultaan; 470 aivankuin valohon mujuruohoja nauttinut k??rme, turvonneen alimaahan min piilotti j??ht?v? talvi, vaan joka nyt ketun muutettuaan sek? uudesta kiilt?in, p?yhkeillen poveaan kohottaa, sel?n niljasen v??nt?? p?iv?n paisteesen, lipoen hajakieline suutaan. 475 Silloin hirmuinen Perifas sek? kuski Akhilleen, knaappikin Automedon ynn' nuoriso Skyrian kaikki hy?kk??pi hovihin sek? harjalle soihtuja linkoo. H?n etup??ss?p? kirveen temmattuansa jo murtaa vahvat kynnykset, saranoiltaankin ovipuolet 480 vaskisilt' irroittaa; jopa hirtt? h?n veistetty?ns?, puhkaisee raut'tammen ja laittaa aimosan aukon: n?in n?kyv?t sis?suojat ja aukenevat salit laajat, huoneetkin Priamon sek? muinoisten kuningasten; my?s n?kev?t sotamiehien vahtaavan oven eess?. 485 Vaan sis?suojissa syntyy tuskallinen sekasorto; naisten vaikerrus, valitus, polo suojien t?ytt?? holveja, kirkkaihink' kohoaa yl?s t?htihin parku. Suurissa suojissa haihattavat pelon vallassa ?idit; suutelevat ovipieli?, sulkien noit' sylihins?. 490 Pyrrhus rynt?? kuin is?ns' ennen; ei sulut eik? kest?? vartiatkaan voi. Murtuvat puskurin eess? ukset kuin saranoiltaan j?rkytetyt ovipuolet. Tie v?kisin avataan; Danaot likimm?isi? ly?v?t, p??sty?h?n sis?h?n, sek? miehitt?v?t hyvin paikat. 495 Niinkuin vaahtosa virtakin, vallit murrettuansa, l?htee, kun, veden painolla s?rkien aarniosulvut, sy?ksyvi ?rj?ht?in vesivuorena niitylle, pitkin nurmea karjat talline vieden: Neoptelemon n?in juur t?ten raivoavan tapossaan sek? kaksos-Atridat; 500 n?in Hekuban sadan minj?ns?' kera, n?in Priamonkin tahraavan verineen nyt vihkim?ns' alttariliekit. Puol'sataa leposuojaa, -- lasten mielikki-paikat --, kullasta, voitettuin tavaroistakin hohtavat huoneet vaipuvat maahan; Kreikka sen vei, mik? liekilt? s??styi. 505 Tiet?? ehk' halunnet Priamon mik? kohtalo kohtas? Kun n?ki kaupungin otetuks ja kun rikotuiksi portit, kun palatsiinkin tunkeunneiks vihollisten, turhaan vuosiltaan tutistessa jo yllehens' ukko, oudot ott' asehet sek? miekan uumille vy?tti, 510 aikoen kuollakseen karata tihe??n vihamiesten parvehen. Suojien keskess?, paljaan taivallan alla, aimosa alttari olj sek? vieress??n ikivanha nuokkui laakeripuu, joka lehvine peitti Penaatit. T??ll' Hekuba sek? lapsensa toivotta alttarin luona, 515 niinkuin myrskyis-s??n rajun riehuiss' sukkelat kyyhkyt, yhdess? istuivat halaten jumalain kuvapatsait'. Vaan Priamon kun ottavan vahvoill' aijotut aseet huomasi, lausui: "Oi, mik? raivo sun puoliso parka sai sopahan pukeuntumahan? Tai minnekk? rienn?t? 520 Ei avun tuon eik' semmoisten apumiehien oo t?? puuttehess' aika, eik' auttaiskaan vaikk' Hektorikin t??ll' l?sn' olis. T?nne s? tullos; alttari kaikkia suojaa, taikkapa kuitenkin yhess' sorrumme!" -- Virkki ja luokseen h?n veti vanhuksen sek? paikan alttarill' laittoi. 525 Mutta kas! Pyrrhon murhaa karkuhun p??ssyt Polites, poikia yks Priamon, vihamiesten peitsi? v?ltt?in kiit?? kalteriloit' avaroita ja saapuvi tyhj??n sintsihin haavoitettuna. Surman haavalla Pyrrhus tuot' tavottain ihan kinterill??n, jo sen keih?sti viimein. 530 Tultua vanhempain n?kyviin sek? kasvojen eteen kaatui, hurmehen koskehen vuodattaen el?m?ns?. Ei sit? siet?? voi Priamus, vaikk' kuoleman kauhuin keskess? oljkin, eik' vihans' hillit? eik?p? ??nt??n. "Sullepa", huutaa, "moisesta rohkeesta rikoksestas, 535 haltiat, taivahass' jos on moisista huolehtivainen oikeus, maksavat palkkasi ansaitun tekos j?lkeen, koska s? mun n?kem??n nyt saatit poikani murhaa, kun siten surmallaan syv?st' taaton loukkasit kasvot! Eip? se, syntyneheks' kehut josta sa itses, Akhilles 540 ollut semmoinen vihamiehen?k??n mua kohtaan, pyyt?v?ll' arvoa soi se ja antoi Hektorin ruumiin kalpean haudattavaks sek? mun kotihin pojes laski." Vanhus, sen lausuttuaan, jopa viskaapi h?tel?ipi peitsens?; oitispa sen r?m?htyin nyt ehk?si vaski, 545 josta se kilpistyin siten kilven j?i kupuralle. H?llep? Pyrrhus: "Airuenain puhumaan sin? rienn? taaton Akhilleen luo sek? h?llen hirve?t ty?ni kuin sukuheitosta Pyrrhuksesta s? kertoa muista! Kuole nyt!" -- N?in nimeten h?n alttarin juurelle vanhan 550 poikansa hurmehen liejussa liukuavan ukon kiskoi; tukkahan kietoi sitt' vasempansa, kun oikea tempas v?lkkyv?n s?il?n ja sen sys?s kylkeen kahvahan saakka. T?? Priamon oli kohtalojen p??, sen lopun h?lle Sallima m??r?si, suotua n?hd? sen sortuvan tuhkaan 555 mahtavan Troijan, mi niin mont' Aasian maata ja kansaa ennen olj vallinnut. Venyi rannalla silvottu ruumis, p?? oliltaan typistetty ja vartalo tuntematonna. Silloinkos minut valtaapi ylen hirve? kauhu: s?ikyn, kun rakas taattoni muoto mun mielehen juohtuu, 560 kun kuninkaan ikivanhan julmasta haavasta n?en m? henkens? heitt?v?n; mielehen juohtuu hento Kreusa, niin kodin ry?st?t kuin pojut Juloa uhkiva vaara. Taakseni katson ja kuink' on luonani laita, ma tutkin. Kaikki jo hylk?siv?t mun tai v?synein?kin maahan 565 tai tulen liekkiin sairahat ruumiins' paiskasivatten. Jop' olin yksin j??nyt, kun Vestan kynnyksen luona hiljaan istuinneen pakopaikkahan k?tkeynneen? n?en Helenan; palo luo valon kirkkaan, loimottavaisen harhoavaan sek? tuoss' erisuunnalle katselevaiseen. 570 Teukrojen kostoa t?? pel?ten tuhon Pergamon vuoksi, my?s Danaoinkin rankaistusta ja hylj?tyn miehen kiukkua, -- yhteinen is?nmaansa ja Troijan Erinnys, -- istuen k?tkeytyy ep?kelpoinen alttarille. Rintani leimahtaa vihan leimuun; mieleni kostaa 575 tek' is?nmaan kukistusta ja rankaista pahan naikon. Tuoko se vammatta n?hd? Spartan sais, is?nmaansa, tuok' kuninkaatar voiton riemuihin osan saada? Puolison, vanhemmat, kodin, tuo n?kis lapsensa my?skin, Hion joukon kuin Frygllaisetki orjina eess??n? 580 Miekkahan vei Priamon se ja Troija on ilmitulessa! Liiaksikin hikoellut on rantamme Teukrojen verta! Eip?h?n! Vaikkapa ei mitenk??n ole mainehikasta naiselle kostaa eik' ylen voitto se kiitosta tuota, kuitenki ansainneen kurituksen ja herjanki poiston 595 t?hden kiitett?neen mua; mielt?ni tuo ilahuttaa, sammuttaa vihan liekin ja tyydytt?? sukun' haamut. Riensin jo miettien n?it? m? mielell? raivoavalla, kun sulo-?itini entist??n ihanampana saapui mun n?kyviini ja loimosta kirkasna kiilteli y?ll?, 590 muodoltaan jumalattaren moisena, niin kuni n?kyy sorjana varreltaan ylimmillen; mun, k?tehein h?n tarttuen, seisauttaa sek? n?in rusosuullansa lausuu: "Poikani, miks' syv? tuska sun saattaa niin vihan vimmaan? Miksik? raivoot? Tai mihin poistui huolesi meist?? 595 Etk?h?n katsois' ennemmin, mihin k?tkisit vanhan taattosi Ankhisen? Eloss' onk' viel' vaimos Kreusa, poikaski Askanius? Heit' kaikkia Kreikan jo joukot kiertelev?t joka suunnalt' ja jollei huoleni oisi est?nyt, niin joko liekin tai ois miekan he uhriks 600 saanehet. Ei sull' aatkela Tyndaron tytt?ren muoto eik?p? syyllinenk??n Paris, vaan jumalain n?m?t kosto rikkaudet h?vitt?? sek? Troijan sy?ksevi tuhkaan. Katsos: sill? m? v?ist?? tahdon peitt?v?n pilven tuon, joka nyt inehmois-n?k?s tylsytt?? sek? m?rk?? 605 huuruvi usmaa; sie ?l? ?itisi k?skyj? pelk?? noudattaa ?l?k' kielt?y neuvojans' seuroamasta! Tuollapa, jossa s? n?et irt' paasista kiskotut paadet, joss' kivir?ykyt n?et sekasin, tuhan kuin savun tuprut, muurien liikuttaen alukset isoll' kolm'k?rell?ns? 610 mellastaapi Neptunus ja niin sijoiltaan koko linnan sy?ksevi; Skaijanpa-porttien luon' on julminna Juno; riehuen t?? varukseen puetettuna kutsuvi Kreikan joukkoja liittouneit' aluksilta. Linnan huipullakin kas! my?s jo Tritonilan Pallas 615 istuu, Gorgoineen kamaloine pilvelt? loistain. Itsep? Ukkokin Kreikalle urhollisuutta ja voimaa suopi ja kiihoittaa jumalat aseheitamme vastaan. Rienn? jo poikani karkuun: tee siten vaivoin' loppu! Miss??n en sua hylk?? mie, kotis sun oviloille 620 varmahan vien." Sanoen t?ten y?n katos tihj?h?n varjoon. Ilmauvat n?yt synke?t mullen, my?s jumalitten Troijallen vihamieliset, mahdikkaat tehovoimat. N?en koko Ilionin nyt liekkeihin vajonneeksi, n?en h?vitett?v?n juuresta saakka Neptunus'en Troija; 625 kuin ij?k?s on tunturi-vuorilla saarni, kun tuota kilpahan veistetty??n maamiehet kaatamahan jo k?yv?t, kirveell??n tihe??n pamahuttaen; nuokkuu lehvinehen vavahtain se ja latvoineen tutisneine taipuu, haavoihins' kunis sorruttuansa se viimein 630 harjulta, poikki kun raksahtaa, rytisten jopa kaatuu. Laskeun, niin tulen kuin vihollistenki keskite p??sten haltian johdolla; tien ase raivas ja valkea v?istyi. Vaan kun jo saavuttiin is?n huoneitten edustalle, vanhaankin kotihin, mun taattoni, jonka ma tahdoin 635 vuorien seutuhun saattaa, mie jota ensinn? pyysin, kielt?y hukkunehen per?st' Troijan p?ivi?ns' jatkaa, maanpaon tuskia k?rsi?kseen. "Tep?, joiden on viel? vuosilta raitis ver'," -- nime??, "sek? voimat on vahvat, joutukaten pakohon! 640 Jos elon p?ivi? mun jumalat olis suonehet viett??, oisivat suojelleet kotin'. Jop' on liiakski n?hd? t?? h?vitys sek? el?? voitetun kaupungin j?lkeen. Niinp? jo menk??tten, hyv?st' j?tt?en kuollehen ruumiin! Kyll? m? kuoloni l?yd?n; s??liih?n vihamieskin 645 tai asuain halunnee h?n. Helppo on haudatta j??nti. Ammoisest' ajast' ast' jumalain vihatessa jo viet?n vuosia turhaan; siit' ast' kuin jumalain is? niin my?s ihmisten kuningas salamoin muhun kirkkahin iski." N?it? h?n j?ykk?n? virkki ja niin pysyi j?rkkym?t?nn?. 650 Askanio, koko perhe ja puoliso armas Kreusa, kaikki me itkein nyt anelemm', ett'ei is? tahtois kaikkia sortumahan yhess' uhkaavan tuhon alle. Kielt?vi taasen ja aikeissaan sek? suojissa kest??. Taas sotahan min? aijon kurjana kuoloa toivoin. 655 Nyt mik? neuvo mun en??n tai mik? auttasi onni? "L?htien toivoitkos, is?, mun sinun voivani j?tt??? -- Taattoni, suustasko niin ylen raskas soimaus l?ksi? Jos eiv?t mit?k??n t?st' linnasta haltiat tahdo j??m?h?n, jos sin? mielehes juurrutit hukkuvan Troijan 660 turmiohon sukus turmion liitt??, -- on ovi auki kuolollen sek? saapuupa Priamon tapost' Pyrrhus; t?? is?n n?hden kyll' is?n kuin pojan alttarin luona surmaa. T?ksik?, armas ?iti, mun keskite keih?in kuin tulen autit, ett' kodissain vihamies minut kohtais, 665 Askanion, is?n niin my?s vierest?inki Kreusan, toistensa verihin n?kisin min? teurastetuiksi? Miehet, t?nn' asehet! Jopa voitettuin tuho joutuu! Viek??tten Danaoin parihin, taas n?hd? mun suokaat tappelut! Emmep? vain t?n? p?iv?n? kostota kuole!" 670 Taasen miekkani vy?t?n ja kilven my?s vasempaani kietoillen tanakasti ma aijon suojista rient??. Mutta kas! kynnyksell?p? puoliso polvihin tarttui, niit' halaten, is?llenkin nostaen pienosta lasta. "Jos sin? surmahan rienn?t, niin vie meid?tki kanssas; 675 vaan jos toivot viel' asehistas joitakin, ensin suojelkos kotis nyt! Kell' uskosit pienosen Julon, taaton ja sen, jota puolisokses olet kutsunut muinoin?" N?it?p? lausuillen koko huonehen itkulla t?ytti, kun ?kist' ilmaantui n?ky kertoa ihmek?s meille: 680 vanhempain surusain k?sien v?lyst?ss' sek? kasvoin n?ytt?? k?yk?inen tulenk?rk' p??lailta nyt Julon vuodattavan valoaan sek? hienohin hiuksihin koskein, liekill? polttamataan yh? v?lkkyv?n t??n ohimoilla. S?ik?yksest' tutistenpa me tahdomme leimuvat hiukset 685 puistaa, sammuttaa pyh?n liekin, vett?kin luoden. Vaan is? Ankhises nyt riemulla silmi?ns? t?htiin nostaa, taivasta koht' k?si??n kurottaapi ja lausuu: "Juppiter kaikenvaltias, jos rukouksista huolit, katsaha meihin; vaan sen; ja jos sit? hurskautemme 690 ansaitsee, is?, aut', tukien n?m?t ennustemerkit!" Tuskin lausuillut oli vanhus, kun vasen puoli, ?kki?h?n jylisten jyr?ht?? sek? taivahan t?hti y?n l?pi loistaen lens' kuni kiitelev? tulisoitto. Tuon katon harjanteen yli laskeillen helosasti 695 n?emme nyt sammuvan Idealaisehen mets?h?n, meille viitaten tiet?; silloinpas vako pitk?urainen luo valon, laajaltikin rikin sauhua seutuhun huuruu. T?lt?p? voitettu taattoni jalvoilleen kavahtaa jo ynn' anoen jumaloit' imehtiipi nyt t?hte? pyh??. 700 "Estett? en en?h?n tee; minnekk? viettekin, seuraan. Suojelkaat, is?nmaan' jumalat, pojanpoikani, perhein! Teilt?p? enne se olj sek? teid?n on vallassa Troija. Mie jopa taivun, enk' sua, poikani, seurata kielt?y!" Lausui; silloin seini? pitkin jo roihuva liekki 705 vy?ryy ain' l?hemm?ks: tulen vaaran pauhu jo kuuluu. "Joutuhun, armahin oi is?, tarttuas kaulahan' kiinni; sun olallen' otan eik' oo mulle se vaivaksi k?yp?! Kuink' k?visk??n asiat, meill' yhteiset ovat vaarat, yhdetkin sadut kumpoa kohtaa. Pieni Julus 710 vieress? olkoon, vaan j?ljest?n' mun puoliso tulkoon! Palveliat, tep? kuulkaatten, jota lausun ma, tarkkaan! Ulkona kaupungist' on kumpu ja siell' ikitempli, joss' Cererin oli palvelus ennen ja vieress? vanha kypressi, -- tuo ikivanhastaan isien pyh? paikka; 715 siihenp? paikkahan saakaamme joka suunnalta yhteen! Sie k?tehes pyh?k?t ota, taatto, ja huone Penaatit; v??rinp? ois minun semmoisen sodan murhista ?sken p??sty? n?ihin koskea, siks kunis juokseva virta taas minut puhdistais!" 720 Lausun ja harteillen leveillen ja kaulani ylle hurstin ja leijonan keltasen taljan m? heit?n ja astun kuormani alle. Nyt oikeahan k?tehein k?vi pieni Julus, lapsen askelineen teputtain is?ns' j?lkeen; sitten puoliso seuras. L?hdemme synkk?h?n seutuun; 725 jok' ei ennen huolinut keih?ist? visotuista eik?p? kreikkaalais-vihollisten joukosta yht??n, tuulikin nyt peloittaa sit?, s?ps?hytt?? joka ryske, seurastaan samaten kuin taakasta huolehtivaista. P??sin jo portillen sek? v?ltt?nehen koko vaaran 730 n?ytin; ?kki? kun jykev?inen poljenta kuuluu korvissain sek? taattoni tuijottain pimennoihin: "Poikani", huudahtaa, "nopeammin; jop' likeneev?t, kiilt?v?t kilvet ja vask'puvutkin min? v?lkkyv?n n?en jo!" T?ss?p? mun pel?tess' en tied?, mi lie pahan suopa 735 loihtumus vienyt mieleni rauhan. Sill? kun kuljen mie salateit? ja tuttujen polkujen piirist? luovun, kurjalta voi! osumaltako puoliso armas Kreusa vietihin vai lie eksynyt tielt' tahi lie v?syneen? j?ljelle j??nyt, -- en ole sittemmin n?hnynn? h?nt?. 740 Eik?p? kaihota mielehen' juohdukkaan kadonnutta, ennenkuin ij?kk??n Cererin m?ellen pyh?paikkaan saavumme. T?nnep? kaikkien yhtehen saatua, yksin h?n oli vailla ja seuran ja lapsen ja miehens? j?tti. Keit' inehmoist', jumaloistakin en vain syytt?nyt, hurja? 745 Tai mit? julmempaa n?in Troijassa mellastetussa? Askanion, is?n Ankhisen sek? Troijan Penaatit yst?vien j?t?n huostaan, laakson notkohon k?tkein; kaupunkiin palajan helokkait' aseheitani kantain. Uudistettavat taas ovat kohtalot kaikki ja Troijan 750 keskitsen vaeltain on antauduttuva vaaraan. Ensin muurit ja portin synke?t k?yt?v?t kertaan taasen, jost' eronnut olin; uudestaan uroamme tarkkahan seuraan mie sek? tutkailen t?hystellen. Kauhut, yksin ??nett?myyskin mielt?ni vaivaa. 755 N?inp? ma taas kotihin palajan, jos sinn' olis mennyt. Jop' olivat Danaot sen murtaineet joka suojaan. Leimuten parhaillaan tuli nous katon harjalle juuri; tuulenpa liehtoissa tuli voittaa, roihuen riehuu. Kauemmas menen, -- taas Priamon tulen linnahan, suojiin. 760 Junon temppelin nyt etehist?ss? tyhj?ss? t??ll? arvotut vartiat, Fenix kuin my?s julma Odysseys saalista vahtivat. T?nn' jokapaikasta Teukrojen aarteet, t?nnep? templien poltettujen kalut, lyylim?p?yd?t, kullasta raskahat maljat kuin sodass' saadutki vaatteet 765 kootahan. Pitkiss? sarjoiss' seisoivat liki n?it? poikaset ynn' arat ?idit. Viel?p? uskalsin huhoella nyt y?n pime?ss?, huudolla t?ytin tieni ja murheellisna Kreusaa, huoaten, ain' yh? uudestaan min? huutelin turhaan. 770 Lakkaamattapa kaupungin l?pi mun hakiessa, tuskaellessa, Kreusan onneton haamu ja varjo pitk?n? varreltaan n?kyviin tuli silmien' eteen. Kauhusta pystyhyn k?i nivukset, k?vi ??neni kurkkuun. Sitte h?n n?in nime?? sek? huoleni lausehin poistaa: 775 "Miks' niin raivoisaan suruhun sin? vainua huolit, oi rakas puoliso? Ei jumalain t?m? tahdotta ookkaan sattunut niin; sun ei ole sallittu kanssas Kreusaa vied?; sen ylev?n Olympon ep?s valtias itse. Pitk? on matkas, kynnett?v?s meren ??ret?n selk?; 780 Hesperian tulet maahan, lydialais-Tiber jossa tyynen? juoksee miesten oivien peltojen kautta. Siell? on onni ja valta ja my?s kuninkaallinen vaimo m??r?tty sullen; Kreusas t?hden jo kyyneles kuivaa! Myrmidolaisten tai Dolopein kopeoit' asunnoita 785 en min? n?e enk' Akhivojen ?ideill' orjaksi joudu, mie jumalattaren minj? ja Dardanolainen --; vaan minut suur' jumalain emo n?illen korjasi maille. Voi hyvin siis sek? hellitse lastamme rakkaudella!" N?in h?n lausuttuaan mun itkev?n, tahtovankin juur 790 paljon lausua heitti ja vienoksi ilmaksi haihtui. Kolmasti koetan k?sivarteni kietoa kaulaan, kolmasti v?istyvi nyt k?sin turhaan hairastu haamu, kerki?n tuulosen moisna ja lentoisan unenlaisna. N?in y?n vietetty?in palajan tovereini ma luokse. 795 T??ll?p? ihmeeksein min? uuden kumppanijoukon l?yd?n kasvanehen lukusaks, pakoteilt?ns? kootun nuorison ynn' emot, miehet: se olj poloteltava parvi. Mielell??n varoneen joka paikasta yhtehen saavat, valmeina, mihin maahan veisinki heit' ulapoitse. 800 Vaan jopa Idalaism?en harjulta aurinko nousi, p?ive? kirkastain; Danaot nyt vahtivat porttein pieli? eik' en?h?n avun toivoa mist?k?n ollut. V?istyen onnelle siis is?n nostin ja vuorelle l?ksin.

Viitteet:

KOLMAS LAULU.

Matka-sadut.

Ainehisto.

Aeneas l?htee kotimaastaan ja tulee Thrakiaan, jossa tahtoo perustaa Aeneadain linnan, mutta tulee estetyksi t?st?, kun saa ihmeen kautta tiet??, kuinka julmasti Priamon poika Polydorus t??ll? tuli surmatuksi . -- Polydorolle hautajaiset pidetty??n, he l?htev?t purjehtimaan ja saapuvat Delos-saarelle liittolaisensa, kuninkaan Anion luo, jonka oraakkelista saavat h?m?r?n neuvon, l?hte? sinne, josta heid?n esi-is?ns? muinoin olivat l?hteneet ja jonka Ankhises kaimoellen muisteli olevaksi -- Kreetan saaren . -- He saapuvat sinne, perustavat kaupungin, jolle annetaan nimeksi Pergamo, mutta hirve? rutto pakoittaa heit? t??lt?kin l?htem??n; -- penaatit neuvovat Aeneasta pyrkim??n Italiaan, jonka neuvon Ankhiseski n?kee oikeaksi . -- Myrskyisen matkan j?lkeen he saapuvat Strofadein saarille, jossa taistelevat ilke?in Harpyijain kera; Harpyija Celaeno ennustaa turmiota Troijalaisille . -- Troijalaiset t??lt? l?hdetty?, purjehtivat Ithakan ohi Epiroon, Buthrotin linnaan, jossa Aeneas kohtaa odottamatta Hektorin lesken Andromakheen ja t??n nykyisen puolison, tiet?j?n Helenon, -- maan kuninkaan . -- Helenus, pyydettyn?, neuvoo, kuinka Troijalaisien on pyritt?v? Italiaan, neuvoo uhkaavia vaaroja v?ltt?m??n, Junon lepytt?m??n ja Sibyllalta neuvoa hakemaan . -- Lahjoja jaettuaan toisilleen he eroavat; Teukrot tulevat Italiaan ja sielt? Scyllan ja Kharybdin hirmut n?hty??n tulevat Aetnan juurelle . -- Polyfeemus ja muut Kykloopit . -- Ankhisen kuolemaan p??ttyi Aeneaan kertomus .

Aasian sitten kuin menestys, Priamon v?ki syyt?n tahdost' taivahisten menehtyi, suur Ilio kaatui, kunpahan Neptunon koko Troija jo nyt savus maassa: maanpakohon hakemaan muult' tahkolta auttoa maata luottehet meit' jumalain kehottaa; mep? siis rakennamme 5 laivoja Antandron sek? Idanvuorien luona, tuumaillen, mihin kohtalo veis, mihin voisimme j??d?; miehi? haalimme ens kokohon. Heti kun kev?t alkoi, niin rakas taattoni purjehtimaan k?sk onnemme huostaan, niin is?nmaani ma rannat ja valkamat itkien heit?n, 10 nurmetki, joill' oli Troija. Maanpakolaisna merelle kumppanien, pojan, suurtenkin jumalain kera l?hden. Mars'illen pyh? maa asutaan avaroin' aroinensa, -- Thrakein maa, jota ankara hallitsi ennen Lykurgo, Troijan muinoinen kest'paikka ja yst?v?-kansa 15 onnemme kest?iss?. T?nn' ehditty?in, lahenpohjaan muureja pyst?it?n ens Salliman tahtoa vasten, Aeneadaiks -- nimest?in nimen johtain -- niit? ma kutsun. Uhrasin Dionelais-emollen sek? muill' jumaloille, suojelijoin' alettuin yritysten; my?s ylimm?lle 20 taivahisten kuninkaallen rannalla kiilt?v?n h?rj?n teurastin. Oli vieress? kumpu, min huipulla kasvoi kornellipensas ynn' oka-oksilta synke? myrtti. Tuot' l?henin, kokien viher?n vesan riuhtoa maasta, ett? m? peitt?isin lehekk?isill? oksilla uhrit, 25 kun min? n?en kamalan sek? oudon kertoa ihmeen. Sill? kas! puusta, min ensin ma, juuret saatua poikki, riuhtasin maasta, nyt tiukkuvat mustahkot veritilkat, tahraten visvalla maata. Mun silloin kylm?v? kauhu voivuttaa j?senet, veren' j?iseks hirmusta hyytyy. 30 Taasenpa nyhk?ist? koen toisen notkean varren, kosk' ihan tarkalleen salasyit? ma tutkia tahdon: kuoresta toisenkin taas vuotaa hirve? visva. Varsin hurmaillen, maan Nymfej? pyyt?m?h?n k?yn, kuin is? Marsia, jonk' ovat suojassa Getojen nurmet, 35 ett? he merkkej? onneksi sois, pahat entehet poistain. Mutta kun suuremmalla ma innolla kolmannen rungon kimppuhun k?yn, kun ponnistan kohen hiekkoa polvin -- vaijennenk' vai kerronko --, kummun pohjasta kuuluu huokaus voivottavainen ja n?? sanat korvihin ehtii: 40 "Kurjoa, Aeneas, miks raastat? Jo kuollutta s??st?, hurskaita k?si?s ?l? tahraa! Ei mua Troija oudoksi kantanut sull' eik' oksasta vaan veri tiuku. Karttaos julmia mait', oi ahnein rantoja karta! Mie Polydorus oon. Mun keihojen rautanen tuisku 45 haavotetun t?h?n peitti ja peitsien mets?ksi kasvoi." Silloinkos ep?tietosa pelko mun mieleni valtaa; s?ikyn ja pystyhyn k?y hivukset, k?y ??neni kurkkuun. T??np' Polydoron suurine kullat joukkonens' ennen onneton olj salahan Priamus Thrakein kuninkaalle 50 antanut hoidettavaks, ep?elless? voitosta Troijan, kun n?ki kaupungin joka suunnalta piiritetyksi. Tuopa, kun Dardanien v?ki murtui, onnemme v?istyi, puolustain Agamemnonin asjaa, voitonki puolta, hylj?ten oikeuden kokonaan, Polydorus'en murhaa, 55 t??n varat ry?st??. Oi, kirottuu rahan ahnehtimista, kuink' inehmoin syd?nt' et sin? vimmoa vainen! Kun pelko luistani taukos, mie valituill' ylimyksille kansan, varsinkin is?ll' ihmehet kerron ja neuvoa pyyd?n. Kaikill' on sama mieli nyt, hylj?t? maan rikoksikkaan, 60 saastutetun kest'paikan ja laivoill' l?hte? matkaan. Maanpanijaiset siis Polydorolle laitamme oitis: haudankummuksi maata me luomme; jo seisovat Tuonen alttarit, synkkin? mustista nauhoista, kyparissost'; itkev?t naisetkin hajottaa hivuksens' tavan j?lkeen. 65 Kaadamme vaahtoavist' pikareistamme l?mmint? maitoo, kuin my?s uhrinkin verimaljat; hautahan hengen k?tkemme, vihdoin "j??hyv?st'!" korkeall' ??nell? heitt?in. Vaan kun jo saatimme luottoa aavaan, kun merenselk? tuulilta tyyn' on, lounakin hiljanen kun ulapalle 70 kutsuu, ty?kk??v?t toverit vesill' laivoja, t?ytt?in rannan. L?hdemme siis satamasta ja maat sek? linnat taantuvat. Viljell??n pyh? tienoo keskell? merta, mielusa niin Neptunolle kuin emollen Nereidein, jonk' ajelehtivan pitkin rantoja ennen Apollo 75 kiinnitti vuorikkaan Gyaron ja Mykonus'en keskeen vankaks viljelymaaks sek? tuulten halveksijaksi. T?nne ma saan, v?syneit' t?? tyynimp??n satamaansa k?tkee. Katselemaan heti l?hdemm' Apollonin linnaa. T??ll' Anius, asukkain kuningas ja Apollonin pappi, 80 jonk' ohimoo koristaa pyh? laakeriseppel ja nauhat yhtyvi meihin ja Ankhisen ij?kk??n toverikseen tuntee. K?tt? me ly?mme ja suojihin kestihin l?ht??n. N?in anon sitt' ikitempliss? kalliollen raketussa: "Thymberilainen, suo koti meille ja suo v?syneille 85 muurit, heimon ja kest?v?n linnan! Suojele uutta Pergamoa, joka Kreikalta j?i sek? julmalt' Akhilleelt'! Ken meit' ohjaa? Tai mihin meit' asumaan sin? k?sket? Suoppas entehes, oi is?, meille ja mielt?mme neuvo!" Tuskin n?? nimesin, v?risseen ovipielet kun n?ytti 90 ?kki?, haltian laakeripuu vavisseen, koko vuorkin liikkuvan, kun pyh?st?n, auk' auveten, vonkuvan kuultiin. N?yrin? vaivumme maahan ja n?? sanat saamme nyt kuulla: "Ankarat Dardanidat, joka maa on ensinn? teit? kantanut es'isien suvun alkaiss', s'ottavi teid?t 95 taas hedelm?llisn? vastaan. T?? hakekaat emo vanha! T??ll?p? Aeneaan suku hallitsee yli kaikkein maiden ja lasten lapset ja viel? jot' syntyv?t n?ist?!" Febus n?in, -- mut silloinkos ilonen h?ly syntyy; miss? se linnamme ois, sit? tahtoivat tiete? kaikki, 100 -- Febus harhoavii mihin kutsus ja k??nty? k?skis. Taattoni kaimoellen ikivanhoja nyt tarinoita lausuu: "Kuulkaatten ylimykset ja toivomme n?hk??t! Juppiterin iso Kreetan saari on keskell? merta, joss' on Idan vuori ja meid?n kansamme kehto: 105 aimoa linnoa on sata t??ll? ja valtiot uhkeet; t??lt?p? taattomme kuulu, jos oikein kuultuja muistan, Teuker ensin on tullut Rhetealaisehen rantaan, paikkaa vallalleen hakiess'. Ei Ilio viel' eik' seisnehet Pergamon linnat, vaan alangoll' asuntons olj. 110 T??lt' Cybeleen m?en suosija ?it', Korybantien helskyt, idealainen lehto ja t??lt' alun sai salapalve; t??ll' jumalattaren vaunuin valjahin leijonat k?iv?t. Joutuhun l?hk?me siis, jumalat johon k?skev?t meit?, tuulet viihdytt?k??mme ja menk?me Gnosian maahan! 115 Eip? se kaukana oo, -- jos Zeys vain auttavi meit?, kolmas p?iv? jo laivamme Gnosian rantahan saattaa." N?in nimes; alttarillen sitt' uhras oikeat uhrit, h?rj?n Neptunolle ja sullekin, kaunis Apollo, myrskylle mustan vuonan ja my?t?istuulille valkeen. 120 Idomeneyn urohon kotimaastaan pois ajetun jo l?htenehen huhu mainits ja Kreetan maat hyl?nneen sen, pois eronneen vihamiehen ja tyhjin? seisovan suojain. Heit?mme Ortygian satamat nyt aavalle kiit?in, Naxon viinikk??t m?et kuin viher?nkin Donusan, 125 Olearon ja Paron lumivalkean, my?s hajanaiset Cykladat sivuamm', ihanat rikassaariset salmet. Kilvassa nouseepi merimiehien riemukas huuto: Kreetaan pyrkim?h?n kehottaa toverit isien luo. Kulkeissammepa auttoi kiihtyv? my?t?nen tuuli, 130 kunnes Kuretoin ikivanhaan saavumme rantaan. Kaihotun kaupungin varustuksia laittoa annan, Pergamoks sen nimit?n sek?, kansan tuost' ilotessa, liett??n lempim?h?n kehotan, tekem??n jaloks linnan. Jop' oli veittyin? per?keulat kuivahan rantaan, 135 huolena nuortenkin oli uudismaat, aviot, jo annoin tontit ja lait, kun ?kki? j?yt?v? rutto taivahan turmioseudusta saa, hivuvuoden mi tuopi, turmiokkaan, niin puihin ja viljaan kuin j?seniinkin. Yks osa mieluisan elons' heitti, kun muut potilaina 140 riutuivat; typi tyhj?ks peltomme poutakin poltti; ruohot helvistyi, elon n?ivettynyt ep?s vilja. Purjehtimaan is? taas meren toiselle puolelle neuvoo, Febon oraakkelin neuvotteluun sek? selkoa saamaan, min lopun seikoillen polosille h?n soisi ja mist? 145 vaivoillemm' avun etsim?h?n, mihin k??nty? k?skis. Y? oli; jop' uni kaikk' elohikkaat valtasi mailla, kun frygilaiset Penaatit, nuo jumalain pyh?t patsaat, joit' olin kaupungin palon keskest? kanssani vienyt Troijasta, n?yttiv?t seisovan nukkuvan silmien eess?, 150 mun unissain ihan selkein? kumotuksesta, jolla tehtyjen akkunusten l?pi t?yskuu kirkasti niit?; sitten n?in puhutellen he poistavat huoleni synk?n: "Sen, mink' Ortygiaan samonneelle sull' laususi Febus, senp? h?n t??ll? jo lausuu, meit? sun luoksesi laittain. 155 Dardanian palon j?lkeen seuraamme aseheitas, jotka jo laivoissas samosimm' meren myrskys?n poikki; lapsesi vastaiset mep? t?hteihin ylenn?mme, linnallekin ison vallan me suomme. S? suurille suuret valmista muurit, s?ikkym?t?s paon vaivoa suurta! 160 L?hte?s t??lt?; sill' ei sua k?skenyt Delon Apollo n?illen rannoill' eik' koko Kreetaan j??m?h?n. L?ytyy tienoo, -- Hesperiaks sit? kutsuvat Hellenil?iset, -- muinaismaa, asehistakin kuulu ja maan lihavuudest': Eenotrit ovat sen asukkaat; sit? Italiaksi 165 kutsuvan mainitahan v?en, p??llikk?ns' nimen j?lkeen. N?? asunnot omiamm' ovat; t??ll?p? Dardanus syntyi, taattokin Iasius, joist' alkunsa kansamm' on saanut. Nouse ja kerto'os n?? ij?kk??ll' is?lles tosilauseet: h?n hakekoon Korython sek? Ausonilaisien maita, 170 Diktealais-ketoloita kosk' kielt?? Juppiter sulta!" N?ist' jumalain n?kyl?ist? ja lauseist' oudoksuneena 175 vuoteelta kavahdan sek? nostan taivahasen p?in mun k?sivarteni, kun rukoellen puhtahat uhrit liesill? uhraan. Uhrin tehty? riemuten annan tiedon Ankhisalle ja asjan tarkkahan kerron. Kahdakkaiseksi h?n suvun my?nsi ja my?s ep?varmaks 180 kannan ja seikkojen vanhuuden vuoks erhettyneens?. Sitte h?n lausuu: "N?ist?p? vaiheist' ennusti mulle, Ilion kohtalot kest?nyt poikani, vainen Kassandra. T??n suvullemme nyt muistelen s??dyksi ennustaneensa, Hesperiaa usehin nimenneen sek? Italon valtaa. 185 Vaan maill' Italian ken Teukrojen saapuvan oisi uskonut? Tai ket? liikutti silloin loitsut Kassandran? Kuulkame Feboa, rankaistuin' hakien paremmuutta!" Lausui n?in; mep? kaikk' iloten sanojaan hyv?ksymme. Hylj?ten paikan t??n, me nyt sinnekin heit?mme jotkut; 190 l?hdemme purjehtimaan vaeltain aluksill' ulapalla. Mutta jo kun merell' aavall' olj laivat eiv?tk? mitk??n maat en?h?n n?kyneet, vaan ainoastaan meri, taivas, silloinp' p??mm' yli nousee synke? pilvi ja, tuoden myrskyn ja y?n, pimentoon kamalimpahan peitt?vi aallot. 195 Kohtapa kuohuttaa vihurit meren, julmia nostain laineita; hajalleenpa me heitell??n ulapalla. Pilvet peitt?v?t p?iv?n ja taivahan kostea k?tkee y? sek? v?lkkyen pilvi? viiltelev?t ukonnuolet. Eksymme tielt? ja synk?ss? myrskyss? harhaelemme. 200 Nyt Palinuruskin erottaa ep?s voivansa p?iv?? taivahan y?ss? ja kiels meren keskell? muistavans' suuntaa. P?iv?? kolme me y?n pime?ss' siten harhaelemme aavalla tiet?m?t?nn? ja t?hdit? yht? mont' y?t?, p?iv?n? nelj?nten?p' et?h?ll? kun nousevan vihdoin 205 n?emme me kaukana maan sek? vuoret ja tupruvan sauhun. Purjeet lasketahan; k?sin airohin k?ymme ja miehet soutavat ponnistain sek? kuohuttavat sinimerta. Myrskyst? varjeltuneen Strafadein mun rannatpa ensin korjaavat. Strofadeiks nimitell??n Kreikassa suuren 210 Joonian saaristoo, joss' ompi nyt julma Celaeno, muutkin Harpyijat asumassa, kun Fineon huone suljettiin ja he t?ytyi hylj?t? entiset p?yd?t. Ilke?mp?? noit' ei ole hirmua, eik' ole noussut ruttoa julmempaa stygilaisvuost' eik' jumalainkaan 215 vastusta. Linnuill' olj kavon kasvot ja saastasa sangen vatsan j?lk, k?det koukkuiset sek? kalveat aina n?lj?st? kasvot. Vaan kun saavuimme satamaan, t??ll' oiti me n?emme siell? ja t??ll' aholoilla nyt h?rk?in pulskeat laumat, 220 vuohiakin sek? karjan vahditta laidunta k?yv?n. Hy?kk??mme vasamin, jumalat sek? Juppiterinkin kutsuen saaliimme osanottoon. Sittep? lahden rantahan laitamme p?yd?t ja kelposan atrian sy?mme, ?kki? kun Harpyijat vinhasti vuorilta lent?in 225 rient?v?t suurella pauhulla siivill??n suhisuttain: eineen saastuttavat, soasten ruvennallansa kaikki; julmaa haisua paits oli ??nens? ilke? my?skin. Vuononpa taas perukassa me ontelon kallion alla puiden siimekseen pime??n sek? suojahan p?yd?t 230 laitamme, valkean alttarillen asetamme, kun taivaan kaikilta suunnilta taas salaiseen pakopaikkahan kiit?? joukko se kirkuillen sek? saalihisen k?vi kynsin, turmellen einett? suin. Sen vuoks sodan k?ymisehen ja taistoon turmiokkaan suvun kanssa ma kumppanit k?sken. 235 Niinkuin k?skin, niin tekev?t; siks k?tk?h?n ruohoon pannahan miekat ja piilohon kilvet peitet?h?n. Niin kohta kun Harpyijain jymy kuuluu mutkasta rantaa pitkin, oiti Misenus kallion huipulta antoi torvella merkin. Sy?ks sotahan heti kumppanit outoon, 240 miekalla haavoittaa meren ilki?lintuja pyyt?in. Eiv?tp? untuvihin saa vammaa eiv?tk? selk??n haavoa, vaan nopeaan paeta suhahtaat ale t?htein, j?tt?en puol'kalutun aterjan sek? ilke?t j?lkens'. Istahtain kivilouhellen vain yksin Celaeno 245 ennustaen tuhoamme nyt n?? sanat rinnasta raakkui: "Viel?k? h?rk?in surmast' ja teurastuksesta hiehoin nyt sotahan yrit?tten, Teukrot, vai sotahan viel? Vai kotimaastaan pois ajasitte te syytt? Harpyijat? Kuulkaat siis sek? n?? minun lausehet mielehen pankaat, 250 joit' is? kaikenvaltias Febolle, Febos Apollo ilmotti mullen, nuo min? suurin Raivottarista julkaisen teill'! Italiaan pyritten, johon my?t?is- tuulten auttaess' saavutte, p??setten satamaankin; ette mut linnaanne varustuksilla vahvista ennen, 255 ennenkun kauhea n?lk? ja teurastuksenne v??ryys teid?t p?yti?kin saa jyrsim?h?n ikeninne." ??nsi ja lent?m?h?n lehahtain h?n metsihin poistui. Siiloinkos toverein veri ?kki? j?iseksi hyytyy -- kauhusta mielemme lannistuu eik' taistelull' en??n, 260 vaan rukoellen, uhraten k?skev?t etsi? rauhaa, lie jumalattaret nuo tahi julmat, saastaset linnut; siis is? Ankhises, levitetty?h?n k?det, pyyt?? voimia tenhokkait' avukseen luvaten hyv?t uhrit: "Haltiat poistootten uhat, moisen turmion est?in, 265 hurskaita tuetkaat tyvenein?!" K?skevi touvin rannalta irroittaa sek? p??st?? hankkilusnuorat. Purjehet lounaallen levitell??n; kuljemme aaltoin vaahdossa sinn', osottaa mihin tien per?mies sek? tuuli. Jop' meren keskell? on n?kyviss' salorunsas Zakynthos, 270 Dulikios ja Samos sek? Neriton korkeat t?yr??t; kartamme lthakon riuttoja ynn? Laertesen valtaa, maan kiroten, joka kerran kasvatti julman Odysseyn; Leukaten vuorenkin heti talmaset kukkulat n?hd??n, my?s merimiehien kammoma temppeli. Saavumme t?nne; 275 laskemme kaupungin v?h?isen luo uuvuttuamme; ankkuri keulasta lasketahan, per? k??ntyvi rantaan. Vihdoin p??sty? siis ik?v?ittyyn maahan me k?ymme Juppiterin pyh?st??n, joss' alttarill' uhreja poltamm': Aktion rannalla viet?mme Troijan leikkej?. Kiilt?in 280 ?ljyst?, kilpoavat toverit, otellen kuni ennen paljasna. Niin monen Argivo-kaupungin ilahuttaa v?ltt?nehen, pakohon vihollisten keskite p??sten. Vuotuis-kiertonsa taas sill'aikaa aurinko t?ytt??, talvenki pohjoinen uhotuuli jo kuohutti aallot. 285 Kiipper?n vaskisen kilven, kuulu Abas jota kantoi, uksen pielehen mie panen, t?st' t?ten v?rsyll? kertoin: "Aeneas asehet n?? Kreikalta voittanehelta!" Sitten valkamast' l?hte? k?sken ja istua teljoon. Kilpahan kumppanit aaltoja ly?v?t ja laskevat merta. 290 Kohtapa Faiakilais-varustusten peittyv?t huiput; Epiron rantoja kiert?en, saavumme Khaonilaiseen valkamahan sek? astumme korkean Buthrotin linnaan. T??lt?p? kummallisin asiain huhu korvamme kohtaa, ett' muka hallitsis' Priamon poik' Argivo-linnaa, 295 vallanneen Helenon Pyrrhon avion sek? vallan, -- maalaisens' kera Andromakhen avioon ruvenneeksi. H?mm?styin sek? ihmehen lailla mun rintani syttyi innosta miest' tavata sek? moisia seikkoja kuulla. L?htein laiturilt' astumahan, j?t?n rannat ja laivat. 300 Andromakhe suruissaan juur' vuotuis-uhrit ja lahjat Hektorin tuhkallen lehoss' uhras kaupungin luona j?ljenn?s-Simo?sjoen rannalla, haamuja kutsuin kummulle, turpehist' jonk' viherist' oli laittanut muistoks, alttariloita kaks vihkitty??n syyks kyynelillens?. 305 Vaan kun mun tulevan n?ki dardanolais-asehissa, h?mm?styi sek? suurista ihmeist' ?imistyneen?, j?hmettyi imehtiiss? ja l?mmin luistansa poistui; vaipu' ja tuskin saa sanoneeks n?? kotvasen j?lkeen: "Sunko se muotosi on, jumalattaren poika? S? itsek' 310 tosjahan liet? El?tk?s? Tahi jos suloinen elo poistui, miss? on Hektor?" Virkki ja, kyynelten vuotaess', itkuin t?ytt??pi koko seudun. Tuskinpa murhehtivalle vastata voin sek? lausehist' oudoist' ?llistyneen? ?nkyt?n: "Viel' el?n, viel' el?m?? ylen kurjoa viet?n! 315 Pois ep?tietosi heit?; s? nyt n?et erhettym?tt?s! Voi mik? kohtalo sun niin suuren puolison lesken kohtasi? Tai mik? sull' osui kyllin arvosa onni? Hektorin Andromakhe, Pyrrhonko s? vaimona viihdyt?" Luoden kasvonsa maahan h?n murtunehin nimes ??nin: 320 "Oi Priamon sua impe?, toisia onnellisempaa, jonk' vihamiehen haudalla Troijan aimojen muurein all' oli k?sketty kuolla, et n?hnyt arpoa mit??n, voittajan herrankaan et vuodetta tarvinnut peitt??! Kun koti poltettiin, vedellyt usean meren kautta 325 nyt Akhilleen siki?n kopeutta ja nuort' isomielt? k?rsi? t?ydymme orjuudessa; se pyyt?en sitte Ledan Hermioneeta ja Spartalais-avioita, palvelialleen mun Helenollen piiaksi antoi. Mut t?m?n ry?stetyn puolison t?hden kiivastuneena 330 suuressa lemmess??n, pahan ty?n vuoks, raivoss' Orestes kohtaa, huolettoman, koti-alttarin luona ja murhaa. Pyrrhon kuoltua my?s osa annettiin Helenolle vallasta; t?? kedot Khaonilaisiksi kutsu ja kaiken Khaonin maaks nimes Troijan Khaonin j?lkeen; 335 harjulle Pergamon t??n sek? Ilion linnan h?n laittoi. Mitk?s tuulet ja kohtalot ohjasivat sinun matkas? Tai mik? haltia toi sinut rantaamm' aavistamattas? Miss' on poikasi? Henkiik?s elon ilmoa viel?? Jonka jo Troijassa sull' -- --. 340 Syv??n maar kadonneen emon kaiho nyt poikasta vaivaa? Kuntohon muinoiseen sek? miehen mielehen tuota kaiketi innostaa is?ns' Aeneas, enons' Hektor!" N?it?p? h?n nimes itkein; kauan itkien turhaan vaikerehtaa valittain, Priamon vesa linnasta kunnes 345 nyt Helenus uroskin useain toverein kera saapui; h?nkin tuntevi meid?t ja riemulla suojihins' saattaa, kyynelt? vuodattaen pakinoidessaan useasti. Astun ja Troijan pienoisen, ison Pergamon kaavaan, linnan l?yd?n ja kuivuvan virran, jonka he Xanthoks 350 kutsuvat, Skaijalaisenki portin pielt? ma halaan. Teukrot t?ss' sukukaupungin toveruuttapa nautti; pylv?hist?ss' ylev?ss' kuningas heit' ottavi vastaan. N?? hovin keskess? maljoja Bakkholle uhrasivat ja, ruokien kullan vallassa hohtaess', sarkkoja k?ytti. 355 Yksi ja toinenkin jopa vier?hti p?iv? ja tuulet vaativat purjehtimaan: kohotess' Suven palttina paisuu. Ennustajaa l?henen kysym??n sek? tietelen n?it?: "Troijasta syntynyt, oi jumalain ja Apollonin tulkki; sie Klaron laakeripuun sek? t?htien entehet tunnet, 360 tunnet lintujen kielt? ja kiit?v?n lemmonki aanat, kerros, -- sill?p? onnelliseks mun matkani muuten ennustus lupas: kaikk' jumalat tahollaan mua k?ski pyrki? Italiaan, -- et?h?isi? etsi? maita: oudon ja kertoakin kamalan Harpyija Celaeno 365 loiht vain turman ja ennusti hirmuisen tuhon meille, kauhean n?lj?n, -- mitk?p? vaarat on v?ltt?minen ens? Mill?p? keinoin niin isot vaivat ma v?ltte? voisin?" Nyt Helenus ens hiehoja uhrattuaan tavan j?lkeen, kun anonut jumaloilt' oli rauhaa, kun pyh?st' p??st??n 370 irrotti nauhat ja kynnyksillesi, Febo, kun saattoi mun k?dell??n kovin tenhoa arkoavaisen, se sitte n?it?p? ennustaa jumalaisesta suustansa pappi: "Oi jumalattaren poika, on selv?? kulkevas merta auttaess' suurempain; n?in kohtalot valtias herra 375 s??t??, vaiheet m??r??, -- t?? satujeisi on kulku: joukosta mie jotakin vain kerron, miss? s? l?yd?t varmaan tyynett? merta ja voit ausonialaiseen saapua valkamahan; sill' est?? Sallimus muuta tiet?? nyt Helenon sek? kertomast' eitt?vi Juno. 380 Ensin Italiaan, jonk' sie l?hiseksi jo luulet, tiet?m?t?nn? kun sen likim?is-satamiin koet laskee, pitk? ja vaikea tie erottaa et?h?isilt? mailta. Ensinp? notkuvat aironne Trinakrian ulapalla, n?ht?v' on laivoill' ens Ausonian suolanen selk?, 385 Tuonelan j?rvetkin sek? Circeen Aialais-saar, ennenkun vankalle maalle sa linnan laittoa voinet. Sen sanon merkiksi; t?? syv?h?n sin? k?tke?s mieleen! Kun sun huolehtiessas syrj?isen joen luona tammien suojassa sie sian aimosan rannalla l?yd?t, 390 kolmetkymment? p??t? mi makaa synnytt?neen?, valkosna vierren maass', utareissaan valkeat porsaat: siin' on kaupungin sija, t??ll' lepo tuskist' on varma. ?ll?s kauhistu tuot', ett' teid?n on purtava p?yt??n; pyytess? l?sn' on Apollo ja Sallimus keksivi keinon. 395 N?it?p? maita ja Italian rant'maata sa tuota, min l?hisimmin meid?n huuhtoilee meren kuohu, karttaos; t??ll' asumass' joka linnass' on herjoja Kreikan. T?nnep? Narykolaiset Lokrin linnansa laittoi, Sallention t??ll' on kedot miehitt?nyt sotav?ell??n 400 Lyktosta Idomeneys; t??ll' on kuninkaan Filokteeton Melibolais-varustuksine pieni Petelian linna. Niinp?h?n kun meren toiselle puolelle p??sev?t laivat, alttarit tehty?s kun lupauksias rannalla t?yt?t, purppuraviittaan verhottuneena s? hiuksesi peit?, 405 ettei uhritulen jumalain ylisteeks palaessa mik??n vastainen n?ky kohtais, h?iriten enteet. T?? toverein tapa uhrata on, sin?kin sit? seuraa; hurskaina pysyk??t t?ss' uskossa lastenki lapset! Vaan kun l?hdetty?s' sun Sicilian rantahan saattaa 410 tuuli ja aukeavat sull' ahtahat salmet Pelorin, etsi?s maat', merellen vasenpuolisell' antaen kauas; oikean rannan ja sen meren aaltoja karta! Ne seudut muinoin irralleen v?kivallalla, maan j?ristess?, -- niin ajan verkkainen v?ki saattaa kaikkea muuttaa, -- 415 kertovat haljenneen, vaikk' ennen kumpikin maa olj yhten?; tunkeutui vesineen v?lihin meri, poistain Hesperian Sicilian rannast' ja sen erotettuj' linnoja kuin ketoloitaki huuhtovi myrskys? salmi. Scyllan halluss' on oikea ranta ja julman Kharybdin 420 on vasen; kolmasti kuilun pohjasta tuo kurimukseen ?kki? s?rpp?? summalta vett? ja taasen sen ilmaan sy?ks?hytt?? takasin sek? parskuvi tyrsky? t?htiin. Vaan Scyllan pime?in sopukoinensa k?tkevi luola, kasvoja kurkottavan, joka laivoja s?rkkihin h?rpp??. 425 Ihmisen muoto on sill? ja immen kaunonen rinta vy?h?ns? asti, mut muu osa haikalan muodoton ruumis, joss' ovat delfinin ev?t kiinnitetyt suden vatsaan. On parast' Trinakrilaisen Pakhynuksen k?ren v?ist??, aikaakin menett?in et?hitt?in kaukoa kiert??, 430 kuin vaan kerranki n?hd? laajassa onkalossansa ilke?n Scyllan ja norppien huudosta kaikuvat riutat. Muuten jos Helenoll' k?sityst? on viel?, jos sull' on luottamus pappihin, jos tosin t?ytt?vi mielen' Apollo, sen, jumalattaren poika, ma ennen kaikkea muuta 435 ilmotan sulle ja mie pen?ten yh? muistutan vainen: olletikin ison Junon tenhoa sie rukoellos, Junolle mielell?s lupauksia laula ja uhrin lahjones mahdikkaan jumalattaren voit'! T?ten vihdoin voittaen p??set Siciliast', Italian tulet maahan. 440 T?nne kun p??set ja Kumeen kaupunkiin sin? saavut, j?rvet haltiokkaiset, Avernonki pauhusat mets?t, raivonki n?et n?kij?n, joka rotkonnurkassa loihtii kohtalojas sek? lauseet kuin nimet lehdille piirt??. Mitk?p? piirt??kin t?m? neitsyt lehdille enteet, 445 itse ne j?rjest?? sek? rotkon syrj?h?n j?tt??. Nuo pysyv?t kohallaan eik' j?rjestyksest? poistu. Mutta kun liikahtaiss' saranan n?it' tuulonen koskee, kun ovi hentoiset lehet n?in seoittaa sekaluksiin, eip? h?n silloin rotkon syrjihin sinkuvat ottaa 450 eik' asettaa asemill' eli koota loihtuja kehtaa. Neuvotta poistuvat nuo vihastuin Sibyllan asunnoihin. Aikasi hukkaa niin ylen suureksi sie ?l? katso, vaikk' nureksis toverit, merellenkin vaikk' olis kiire purjehtimaan sek? my?t?inen hyvin purjehet t?ytt?is, 455 ett'et velholla k?is sek? loitsuja lahjones pyyt?is. Itse h?n laulakohon tahallaan, suuns' aanoja antain! T?? sull' Italian v?en, uhkaavat sodat my?skin, kartettavas sek? kestett?v?? miten on kukin vaiva, neuvoo, my?s rukoeltuna tuottaa onnea matkaas. 460 T?? se on, jonk' on meid?n sallittu lausua sulle. Menn?s ja luo teoistaan sin? ilmahan mahtava Troja!" Sittekun n?in puhunut myrysmies oli yst?v?llisn?, kultaisii sek? norsunluisia lahjoja k?skee laivoihin kulettaa, kasaten aluksillemme suuren 465 hopee-joukon ja Dodonalaisiakin patojansa, kolmenkertaisen raut'paidan, jonk' haat oli kultaa, oivankin kyp?r?n nupun, joss' oli jouhinen t?yht?, Pyrrhuksen tamineit'. Is?-ukkokin lahjansa saapi. Antavi ratsut ja oppahat antaa; 470 airoston t?ytt??, my?s varustaa asehin toverimme. Vaan jopa k?skevi laivoja matkaan valmihiks saamaan Ankhises, ett'ei olis viivytyst' yltess? tuulen. Suuresti arvostain h?ll' lausuvi Febusen pappi: "Ankhises, kopean Venuksen joka saavutit lemmen, 475 suosikki oi jumalain, kahest' Troijankin h?vi?st? suojeltu, -- sun Ausonian maa on; purjehdi sinne! T?ydyt sen kuitenkin ohi kulkea viel' ulapalla, kosk' et?h?ll' on se Ausonian osa, jonk' lupas Febus. L?hte?s, onnellinen", nimes, "joll' on niin jalo poika! 480 Miksip? jatkan ja virme?st' tuulesta viivyt?n haastain." My?skin Andromakhe murehiss' erohetkell? varsin, kullanreunuksiset tuo vaattehet, tuo frygil?isen vaipan Askanioll' eik' lahjojen annista lakkaa; lahjoja luo kokohon komeoita ja lausuvi n?it?: 485 "Ottaos n??, ett' oisivat muistoinas teoistamme, poikani, ett' todistaisi ne Hektorin puolison suurta lempe? sullen! Heimoltas ota viimeis-lahjat, oi kuva ainoa mun joka Astyanaktast' on j??nyt! N?in k?si??n, n?in silmi? h?n, n?in kasvoja kantoi; 490 n?in parahillaan miehuuden ik?h?ns? h?n varttuisi" Heist' eroten, kohotessapa kyynelten min? lausuin: "Onnellisest' el?k??t, joill' on oma m??r?tty onni; seikasta seikkahan mut yh? kutsuvi kohtalo meit?! Teill? jo on lepo, eik' meren selk?? kulkea pakko; 495 ettek? Ausonian yh? kauas j??vi? maita etsi? t?ydy. Xanthoksen kuvan, Troijanki n?ette, jonk' k?sivartenne loivat, enteill? paremmilla, toivon, ett' v?hemmin s'ois Hellenil?isille tiell?. Vaan jos koskaan mie Tiberin l?hinurmille saavun, 500 jos saan n?hd? m? my?nnytetyt suvullein varustukset, niinp? me kaupungit sukulaiset ja my?s sukukansat Epirossa ja Hesperiassa ja Dardanus joill' on es'is?, kohtalotkin samat, Troijan kummankin teemme yhdeksi mielelt??n. Sep? lastemme huolena olkoon!" 505 L?hdemme taas merellen ohitsen Ceraunien vuorten, jost' on Italiaan lyhin tie, lyhyin merimatka. T??ll?p? laskevi p?iv? ja varjohon peittyv?t vuoret. Vaivumme kaivatun maa-em?n helmaan aaltojen luona; soudust' arvottuamm', eritenp? me hoidamme ruumeit' 510 kuivalla rannalla; raajamme virkist?? uni raukeet. Eip' y? hetkein viel' pakotuksesta ehtinyt puoleen, kunpa jo vuoteeltaan Palinurus virkkuna nousee, katsovi suunnat kaikki ja tutkivi tuulien voimaa; kaikki h?n tyynell? taivolla vierev?t t?hdetki tarkkaa, 515 Arkturon, sadekkaat Hyadat, molemmat Otavatkin, kullanmiekkahisenkin h?n t?hyst?? Orionin. Kaikkipa seijas-taivolla tyyneksi huomattuansa, antaa keulasta h?n valomerkin; tiell' varustaimme; purjeiden levitetty? siivet me l?hdemme matkaan. 520 Koittipa t?htien sammuess' aamun rusko jo, kun me kaukoa siint?v?n vuorten ja alhaisen havaitsemme Italian. Nyt "Italia!" huus ensin Akhates: Italiaa ilohuudolla yst?v?t tervehtiv?tten. Tuoss' is? Ankhises ison kruunaapi pikarin ja 525 t?ytt?en viinill? sen h?n kutsuu n?in jumaloita, korkeella per?keulalla seisten: "Maan, meren mahdikkaat jumalat sek? myrskyjen herrat, tuulella helpottakaat tien, suokaat my?t?sen meille!" Yltyy toivottu tuuli ja valkamakin l?hemmin jo 530 aukeutuu, jopa linnasta hohtaa Pallasen torni. Miehet k?yttelev?t, kokat k??nt?en rantahan, purjeet. Niemell? valkama t??ll' Id?n myrskyj? est?vi; s?rk?t vaahdoten vastustavat meren suolasta hy?ky?; itse k?tk?ss? on; ?kinjyrkkin? kalliot haaroa kaksi 535 laskevat niinkuin muurin ja rannasta tuompan' on templi. Nelj?p? ratsua t??ll' lumivalkosta nurmella n?emme laajaa laidunta k?yv?n, -- kohtalojemm' esi-enne. N?in is? Ankhises: "Voi vieras maa, sodan tuotat; k?ytet?h?n sotahan hevot; sotaa tiet?vi lauma! 540 Kuitenki tottunehet ovat nuo nelijalkaset joskus valjahissai olemaan, ijes-ohjia yhdess? kantaan. Rauhanki toivoa on!" -- nimes. Sitt' asehelskyv?n Pallaan suojaa tenhoisaa anomm'; ensin h?n riemumme kuuli; alttarin eess' frygil?iseen vaippaan k?tkemme p??mme; 545 suomain my?s Helenon opetuksien t?rkkien j?lkeen n?yrin? Argivo-Junolle poltamme k?sketyt uhrit. Viivytt?m?tt? me taas, pian laillehen tehty? uhrit, k??nn?mme p?in merellen alusraakojen nyt sakaroita; heit?mm' Akhivojen huoneet ynn' ep?luottosat nurmet. 550 T??lt' Herakleen Tarenton laht' n?hd??n, jos huhu oikein kertovi. Vastassaan jumalainen Lacinia nousee, laivoja hukkaava Scylaceum ja Kaulonin linnat. Kaukaa selj?lt? n?hd?h?n t?lt? Sicilian Aetna, kauheankin meren ?rjyn, jo kuohuvan kalliot kaukaa 555 kuulemme kuin my?s aaltojen rantahan murtuvan pauhun; tyrskyss? pohjankin mura aaltojen vaahtohon yhtyy. Nyt is? Ankhises: "Tuo varmahan ompi Kharybdis; tuoss' ovat paadet ja louhet, joit' Helenus k?sk' karttaan. Ponnistaen ny?isk??t, toverit, nyt airoja kaikki!" 560 Niinkuin k?skettiin, tekev?t; ens' hyrskyv?n keulan kiert??pi Palinurus p?in sel?llen vasemmalle; siks vasempaan koko joukko nyt pyrkivi tuulin ja airoin. Taivaallen kohoamme me aallon harjalla, sitten, aallon vy?rty? pois, Manalan tuvillen vajoamme. 565 Onkalokuiluistaan kolm' kertoa ?rj?hti louhet; kolmasti sy?ksyv?n tyrskyn me t?htihin parskuvan n?imme. Sill?v?lin v?syneist? jo p?iv? ja tuulikin erkes; Kykloopein, tien tiet?m?t?nn?, me saavumme rantaan. Tuulten raivolta on tyven valkama, ihmehen laaja, 570 vaan sen vieress? julmine sy?ksyne jyskivi Aetna. T?? v?lihin pikist? poroaan yl?-ilmahan suitsuu, pihkasta sauhua kuin my?s valkosta tupruten tuhkaa; liekkein pallerojaan puhaltain t?? t?hti? nuolee, paadet ja vuoren irt' revityt v?lihin sis?lmykset 575 lenn?tt?? kidastaan, sulat kalliot kiekkona paiskaa ilmoihin jyryten sek? kuilussaan syv?ss' kiehuu. On taru Enceladon panun polttaman ruumihin t?ll? painolla painettavan sek? hirve?n p??llens? pannun Aetnan louhikkaist' ukuroistansa sy?ksev?n tulta; 580 kun vaan t?? v?syneen kylen muuttaa, niin koko saari jyrsk?ht?en j?r?htyy sek? sauhuun peittyvi taivas. Metsien keskess? tuon koko y?n mep? ihmett? julmaa k?rsimme, aavistamattamme, mik' jyryhyn olis syyn?. Ei n?kynynn? nyt t?htien tult' eik' taivahan kansi 585 t?hti? tuikkinut, kun pime?ss' oli pilvess? taivas, kun syd?n y?, ajaton, kuun synkk?h?n pilvehen peitti. Koittipa p?iv?n seuraavan esimm?inen jo rusko, kun Rusotar oli poistanut taivaan kostean tahnan, ?kki? mets?st? kuin ylen laihtunut, kalpea oudon 590 miehen surkastunut n?ky ynn? t?n ry?ttys? ruokko ilmaantuu; k?si??n, rukoellen, se rannalla nostaa. Katsomme: ilke? tahra ja ruokoton parta on h?ll?; vaatteitaan oat kiinnitti, muuten olj Hellenil?inen, pois kotoaan l?hetettyn? muinoin Teukroja vastaan. 595 Tuo kun dardanolaispuvun huomas ja Teukrojen aseet kaukaa, s?ps?ht?en n??st?ns? h?n hiukkasen horjui, seisahti astuntaan; mut rantaa koht' heti sy?ksi, itkien, n?in rukoellen: "T?htien kautta ma pyyd?n kuin jumalain, t??n taivaan hengitt?m?n valon kautta; 600 korjatkaat minut Teukrot ja minne tahdotte viek??t! Kyllin on t?st?i. Kreikan laivoiss' olleni my?nn?n; my?nn?n vainonnein min?kin Troijan Penateita. Jostapa, jos rikoksemm' on niin ylenm??r?sen suuri, paiskatkaat vetehen minut, mun upottain ulapalla! 605 Jos hukun, mieluummin hukun ihmisten k?den kautta." N?in nimes h?n; halaellen polvia, polvissa riippui vierren. K?skemme, ken olis? kertoa, my?s suvust' mist? syntynyt? Tunnustamaankin, onni mi vainosi h?nt?? Its' is? Ankhises k?den nyt v?h?nk??n epim?tt? 610 nuorelle miehelle soi sek? mielt??n pantilla t?ll? rohkas. N?it?p? h?n pelon poistaen lausuvi vihdoin: 'Ithakon maast' olen onnettoman Odysseyn tovereita; mun nimen ompi Akhemenides, is?n' ollessa k?yh?, m? Troijahan l?ksin. 615 T?nnep?, kun vapisten nuo j?tt?v?t kynnykset julmat, luolahan Kykloopin avaraan toverit minut heitt?? unhottaen. Kotinaan t?ll' on verisist' aterjoistaan visvanen hirve? rotko. H?n, kauhea, its' ylettyypi t?htihin ; 620 vaikea n?hd? h?n olj, mut vaikeempi puhutella. Onnettomain sis?lmyksi? s?i se ja mustoa verta. Itse ma n?in miten h?n pari ruumista luvustamme julmalla kouralla taap?in temmaten keskell? luolaa paiskasi paateen, niin ett' parskunehest' verest?ns? 625 kostuivat ovet; n?in miten hurmetta tiukkuvat raajat s?i se ja l?mp?iset j?senet varis hampahissansa. Ei vaan kostoa paits; ei k?rsinyt tuota Ulixes, eik? nyt t?ss?k?h?n unohtainnut Ithakolainen. Kerran ruoasta kun sek? viinasta voivuttuansa 630 taivutti kaulansa tuo unehen, yli luolansa roikuin, julmana, oksentain unissaan verivisvoa, jossa uiskelivat j?senet, -- avuks suuria pyydetty?mme siis jumaloita ja arpaa ly?ty?, yhdess? kaikki hy?k?ten puhkomme keih??n k?rjell? hirve?n silm?n, 635 hirve?n otsan all' yksin?h?n joka piileksi h?ll?, Argivo-kilven taikkapa Febon auringon laisna; vihdoin n?in iloten toverein mep? kostamme surman. Vaan paetkaat heti, oi poloset, sek? rannalta k?ydet pankate poikki! 640 Sill? jon moisena onteloluolassaan Polyfemus vahtivi villasta karjaa ynn' nis?t lyps?vi, n?ill? mutkais-rannoill' l?ytyypi kamaloita Kykloopej' ylt??ns? sadottain sek? korkeill' louhilla liikkuu. Kolmannen kerran kuun sakarat valollansa jo t?yttyy, 645 kun el?m?? petojen saloloissa ma viet?n ja kuiluin yksiksein ukuroiss' asuen ma Kykloopeja katson hirveit?, pel?ten jalkain t?min??ns' sek? ??nt??n. Kurja on ruokani: marjoja, kornelleit' kivekk?it? antavat oksat ja ruokkivat ruohojen nyhdetyt juuret. 650 Kaikkia tutkaillen, t??n laivaston ensinn? rantaan n?in tulevaksi. Ma t?llen, keit?p? oisikin, p??tin antaida; on kyllin ett' hirve?n heimon ma v?ltin. Ennen te ottooten mun henkeni vain miten hyv??n!' Tuskin lausunut n?? oli, vuoren kun harjulla n?emme 655 karjansa keskess? liikkuvan vuorenmoisena itse kaitselijan Polyfemon ja pyrkiv?n tuttuhun rantaan, -- kauhean hirvi?n, aarniokkaan, pois jolt' oli silm?. Honkapa katkaistu k?dess??n tuken' olj sek? ohjas k?ynti?; mut j?less??n tuli villasat lampahat; ainoo 660 tuo ilons' olj, tuo lohtua soi kovass' onnessa h?lle. Sitten kuin merell' ehti ja yll?tti korkeat aallot, visvaa silm?st??n revityst' valuvaa pesi t??ll?, voihkaten, hampaitaan kirist?in; meren keskelle astuu, vaan ei kylki?k??n yl?vii viel kastele aallot. 665 Siit?p? karkaamme vapisten pakohon me nyt kau'as, miehen ansiokkaan pelastain sek? katkomme hiljaan k?yden ja ponnistain merell' airoin soudamme kilpaan. Astuntaans', ?k?tess?h?n, tuo p?in pauhua k??nt??. Vaan kun ei k?dell?ns? se voinunna haapata kiinni, 670 eik' ahistain syv?ng?ll' ulapan voi vertoa vet??, nostaapi kamalan parun, jostapa kaikk' meren aallot j?rk?htyv?t, pel?styi jota my?s koko Italian maa, rotkoistaan syvimmist?kin kaikuen vongahti Aetna. Vaan Kykloopein kutsuttu kansa nyt metsist?, vuorten 675 harjuilt' t?yt?? valkamahan sek? t?ytt?vi rannan. Aetnan veikkoja seisovan tuimin katsehin turhaan n?emm', ylettyin yl?puolelle taivahan pilvi? p??lt??n, -- seurue hirmuinen: kuni harjulla tunturivuoren seisovat v?nke?t tammet tai k?vykk??t kyparissot, 680 tai kuni Juppiterin ikimets' eli horho Dianan. Ankara pelkomme saattaa laskemahan heti k?ydet minn' hyv?h?n sek? my?t?istuulille laivoja k??nt??n. Toist' opastus Helenon meit' k?ski: Scyllan ja Kharybdin keskess' on tie, joka meill' yhenlaista kuoloa uhkas, 685 ellemme suunnalla kest?is; p??t?mme purjehet k??nt??. Vaan kas! pohjoinen puhals nyt Pelorin ahingoilta kuin l?hetettyn?. Niin ohi kalliosuuta ma kuljen Pantagian, Megaran lahen, Thapsonkin alahikkaan. N?ill?p? rannoill' luotsasi harhaillen takasin taas 690 Akhemenides, kumppani onnettoman Odysseyksen. Ompa Sicilian lahdessa saari, mi suojavi vastoin myrskyj? Plemmyrion, nimekseen joll' antovat vanhat Ortygia; t?nn' Alfeon joen elidil?isen tehneen kerrotahan salatien meren alla ja suullas 695 sun, Arethusa, sicilialaisehen yhtyv?n mereen. Kuin pitikin, maan suuria pyyd?mme auks jumaloita; sitten Helorin maan lihavan sivu, tulvanalaisen laskemme. T??lt? Pakhynon korkeat louhet ja riutat my?s sivuamme ja kaukana haamoittaa Kamarina, 700 jollen Sallima muutoksen kielsi, ja Gelonki nurmet, -- hirve?n py?rtehikk??n Gelan virrasta niin nimitetty. Sitten korkea Akragas aarniomuurinsa n?ytt?? kauas, -- tuo tulisten hepojen ikisyntym? paikka --, tuulten suotua palmuhikas Selinuski sun heit?n, 705 kynnellen salas?rkist??n Lilybein vedet vaikeet. Sitt' Drepanon mun valkama kuin perin surkea ranta suojasi. T??ll' usean meren myrskyn kest?nehen jo mun is?n' Ankhiseen, -- surun', onnettomuuteni ainoon hoivan mie kadotan; parahin is? hylk?sit t??ll? 710 mun v?syneen, voi, niin monest' turmasta s?ilynyt turhaan! Eip' Helenuskaan tiet?j?, muista kun julmista neuvoi, ennustanut t?t? murhetta, eik?p? julma Celaeno. T?? oli viimeinen suru, t?? ison matkani loppu. T??lt?p? l?htien mun ajoi haltia rantamillenne. 715 Kaikkien kuullen n?in is? Aeneas pakis yksin Onnen sallimistaan sek? matkoistaan t?ten kertoi. Vihdoin lakkas ja sen lopun tehty?h?n lev?htiihe.

Viitteet:

NELJ?S LAULU.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet