Read Ebook: A architectura religiosa na Edade Média by Fuschini Augusto

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 311 lines and 81579 words, and 7 pages

NELJ?S LAULU.

Dido.

Ainehisto.

Dido rakastuneena valittaa huoliansa sisarelleen Annalle, joka kehoittaa t?t? ottamaan Aeneaan puolisokseen . -- Didon rakkaus . Juno kehoittaa Venusta suostumaan siihen, ett? Aeneas naisi Didon, johon t?m? suostuu sill? ehdolla, ettei Sallimalla olisi mit??n sit? vastaan . -- Dido ja Aeneas l?htev?t mets?stykselle; Junon toimittamat h??t . -- Maine kertoo t?st? Didon entiselle kosijalle Jarbaalle, joka sen vuoksi valittaa Juppiterille . -- Juppiter k?skee Merkurion viem??n Aeneaalle jyrk?n k?skyn l?htem??n Libyasta, jonka Merkurio, laskeuttuaan ensin Atlaalle, toimittaa . -- Aeneaan pula . -- Kuningattaren haikea murhe ja Aeneaan teeskennelty tylyys . -- Aeneaan jo matkaan varustautuessa kokee Dido, l?hett?m?ll? sisarensa Annan, edes viivytt?? matkaa, mutta kaikki turhaan . -- Dido p??tt?? lopettaa p?iv?ns?, jota p??t?st??n edist?v?t luullut n?kem?ns? julmat aanat . -- Aikomustansa salaten, pyyt?? h?n sisartaan laittamaan rovion sis?linnaan, jolla poltettaisiin, loihtia-naisen neuvon mukaan, kaikki muistomerkit Aeneaasta ja h?n siten loitsuneuvoilla p??sisi tuskastaan . -- Didon mielenmyrsky y?ll? . -- Aeneas saa k?skyn Merkuriolta l?htem??n pois maasta, jonka tekeekin . -- Didon ep?toivo ja raivo aamulla n?hdess??n laivat jo merta kynt?m?ss? . -- Dido k?skee eukon Barcen hakemaan Annan ja t??n poistuttua, nousee roviolle, jossa p??tt?? miekalla p?iv?ns? . -- Juno s??lien kuolevan tuskia l?hett?? Irin h?nt? niist? vapauttamaan .

Vaan kuninkaatar jo haavoitettuna raskahan kaihon tuntevi suonissaan sek? oudossa leimussa riutuu. Mielehen taas palajaa urohon avut, taas suvun suuri kunniakin; syv?h?n syd?meen puhe kuin jalo muoto juurtuvi vain eik' suo j?senillens? rauhoa kaiho. 5 Toisen p?iv?n koi jopa Febon soihdulla valkas maita ja poisteli taivaan kannelta kostean tahnan, kun sisartaan yks'mielt? h?n haaveksien puhuttelee: "Annani, siskoni, mitk' unelmat levotont' mua vaivaa! Kuinkapa arvohikas majallamme on tullunna vieras! 10 Kuink' on muodoltaan jalo! Kuink' uros urheamieli! Ei ole uskoni turhaa, ett' jumalain suvust' on h?n; varmahan uskon sen: pelokkuushan on kehnojen merkki. Voi, mit seikat h?n koki, millaiset sodan k?ynnit kertoil! Ell'eip' ois luja mieleni enk' vakavast' ois 15 p??tt?nyt, etten naimisliittohon aijo ma k?yd?, sitten kuin ens'lempi mun kuolohon raueten petti, ell'eiv?t mua inhottais h??suojat ja soihdut: ehk?p? ainoan t??n vian alle ma lantua voisin! Anna, sen tunnustan ett' mieheni, koidon Sykhaeon 20 kuoleman j?lkeen, kun Penaatit velimurha se tahras, ainoa t?? mun mieleni k??nsi ja sy?mmeni saattoi horjumahan; taas entisen leimun j?lki? tunnen. Ennenp? toivosin tok' ahmaan mun nielev?n taikka ett' is? kaikenvaltias mun Manalaan salamallaan, 25 Tuonenki kalpeahaamujen y?n syv?n valtahan veisi, ennenkuin, Siveys, sua loukkaan tai lakis hylk??n! H?n mun lempeni vei, joka ens' minut itsehens' liitti; h?n sen my?s pit?k??n, -- omans' olkohon hautahan asti!" Lausui n?in; hykertyin alas sitten purskahti itkuun. 30 Annapa vastaa: "Oi sisar, armahisemp' el?m??ni, ainako nuoruuden kuluttaisit yksin?s surren, et sulolapsia sais, Venuksenkan' et auvoa tuntis? Tuostako tuhkan tai Manan haamujen huolivan luulet? Olkoon, ett'eiv?t surevaa kosijat ole saaneet, 35 ei Libyast' eik' Tyrosta muinoin; halveksit Jarbaan, p??llik?t toisetkin, joit' Afrikan voittorikas maa tuottaa; oisitko my?s miel'tehtosta lempe? vasten? Eik?s mielehes juohdu, kennenk? sie asut mailla? T??lt? Getulian linnat ja sortumaton sodass' kansa, 40 saartavat raat Numidatki ja vierahill' ankara Syrtti; tuolt' er?maa vedet?n sek? varsin raivosat Barkat. Viel?k? Tyrostakin sodan nousevaks mainita t?ydyn, uhkoa veljesikin? Luulenpa johdollaan jumalain sek? suosivan Junon 45 Ilion laivojen ohjanneen kulun tuulella t?nne. Millaiseks n?kisit, sisar, linnas, min nousevan vallan moisesta liitosta! Teukroinkin asetten tukiessa millaiset uroty?t eik' Puunien kunnian nostais! Pyyt??s vaan jumalain lupausta ja tehty?s uhrit, 50 huolehi vieraistas sek? keksi?s viivytyssyit?: milloin pauhaapi meren myrsky, Orionin kuurot, milloin laivat on rikki ja l?ht?? kielt?vi taivas!" Mielen syttynehen t?ten lemmen leimuhun liehtoi, toivoa arvelevaisessa nosti ja karkotti kunnon. 55 L?htev?t temppelihin anomaan ens' alttariloilta rauhaa; uhraavat tavan j?lkehen m??r?tyt lampaat kunniaks lain tekij?n Cererin, Febon sek? Bakkhon, Junonpa varsinkin, avion sitehet joka hoitaa. Maljoa oikeallaan pit?en tuo kukkea Dido 60 viini? valkoisen vasikan kaas sarvien keskeen; tai jumalain kuvien edess' alttarin rasvasen luona kulkee, viett?? uhrissa p?iv?n ja auotun raavaan rintahan tuijottaa, sis?lmyksist? neuvoja urkkein. Voi povarein v?h?mieli! Mit' auttavat raivoa enteet, 65 taikkapa templiss? k?ynnitkin! Yh? vaan tuli vieno sy? ydint??n, syd?mess' yh? vain kipu kalvava kiihtyy. Hehkuu onneton Dido ja kaupungiss' yh? h?il??, hurmaellen, vasaman kuni haavasta hirv', johon kaukaa huolettomaan osui Kreetan lehtojen keskess? paimen, 70 rautasen peitsens? vainotessaan ump'm?hk?h?n lentoon paiskaten; tuo paeten samoaa salot, Diktonki vaaran oudat, mut kyless??n tuhon tuottava riippuvi keih?s. Milloin Aeneaan mukanaan vie linnansa keskeen, n?ytt?en Sidonin aarteit' ynn' yrityksi? linnan; 75 alkavi lauseen, mut puhe kesken taas pys?htyypi; milloinp' ehtoonnuttua, kesti? taas halajaa h?n, pyyt?en hartaast' Troijan vaivoja taasenki kuulla, taasenki tarkastuksine riippuvi kertojan suusta. Sitten kuin erottiin sek? laskevan kuun valo v?istyy, 80 t?hdetki k?skev?t kun unehen aleten per?tysten, yksinp? huolevi tyhj?ss? linnassa, tyhj?h?n sohvaan vaipuen; poiss'olevaa poiss'ollenki kuulevi, n?kee. Tai sylihins', is?n muodosta hurmaellenpa, Julon painaa, josk' edes n?in vois suuren lempens? pett??. 85 Ei aletut torit nouse, eiv?tk? huolehi nuoret toimistaan, tahi ett' sataman tahi sais varustukset vaimeiksi sotahan; ty?t seisovat kesken ja muurein hirve?t huiput ja taivaan korkuhiset telineetkin. Vaan kun Juppiterin rakas puoliso huomasi Didon 90 lemmen turmiohon osuneen eik' arvosta yht??n huolivan, n?in Venusta l?heneepi nyt lausehin Juno: "Oivanpa kiitoksen sek? suuren saalihin saitte, sie sek? poikas! On tuo ylen suur, ylistett?v? tenho, jospahan kaks' jumalaa yhen vaimon peijaten voittaa! 95 En ole unhottanut sinun linnaamm' arkaelneesi, en ylev?nkin Karthagon asunnoit' ep?ellees. Vaan mit? tarkoitat? Lopuks miksik? ottelus t?ht??? Emmek? ennemmin avion sitehill' ikirauhan s??nt?si? Sen, jota oot halunnut syd?mest?si, sait nyt: 100 lempe? hehkuvi Dido ja lempi jo luunsakin t?ytt??. Siis v?ki vallitkaamm' molemmat, samass' arvossa ollen, miehen?ns' sitte h?n palvelkoon Frygilaistakin vaikka huomenlahjatkin tyrolaiset ma valtahas annan." H?lle, -- kun vain puhuneen t?m?n teeskelymielell? huomas, 105 vallan ett' Italian Libyan h?n ??rille k??nt?is --, n?in Venus alkavi vastauksensa: "Ken houkkopa tuota kielt?is, mieluummin ruveten kerallais sodan k?yntiin? Jospahan vain asian, jota kerroit, Onnikin my?nt?isi Sallimast' oon ep?varmana vaan, jos Juppiter yhden 110 aikosi kaupungin Tyron kuin Troijan l?h?kk?ille, kansojen yhty? jos hyv?ksyis, sek? liittoa laittaa. Sie olet puolisons'; sie rukouksella koetella mielt??n voit. Mene; seuraan!" -- N?in kuninkaallinen Juno nyt lausuu: "Huolenan' olkohon tuo! Vaan mill?p? lailla me aikeen 115 voisimme t?ytt??, kuules, kun lyhyeen heti kerron. Onneton Dido ja Aeneas yhess' aikovat menn? korpehen mets?st?m??n, kun huomenna juur' yleneepi Koitto ja taas s?tehill??n maan kehyksen keritt??pi. Pilvenp? ruittuisen, rakehikkahan syyd?n ma n?iden 120 p??lle ja, mets?stys-apajoin ritarjoukkojen outaa innolla kierrelless', ukonilmalla j?rkyt?n taivaan. Erkanevat toverit ja he peittyv?t synkk?h?n y?h?n: Dido ja Aeneas pakenee saman onkalon suojaan. L?sn' olen siell? ja, jos sun tahtosi vankaksi j??pi, 125 liit?n n?? avion sitehell', omaksens' h?net lausuin. Siell?p? olkohon h??t!" Anovallen vastustamatta my?ns' Venus, keppoisten sepityksilleen hymyellen. Kunpahan valtameren yleten vaan Koitar jo j?tti, niin rusottaiss' sen l?ks paras nuoriso portista vieden 130 harvat verkot ja paulat kuin levyk?rkiset keih??t, l?ks my?s Massylian hevosmiehet ja vainusat koirat. Suojassa viiv?ht?v?? kuninkaatarta kynnyksen luona oottelevat ylimykset ja suitsijahan jymyjalka vaahdottaen pureksii, purpurasta ja kullasta hohtain. 135 Vihdoin astuvi h?n esihin, j?less??n iso seura, kullan reunuksiseen puetettuna sidonilaiseen vaippahan; kullasta h?ll' on viine ja suortuvat solmii kulta ja purppuravaattehen kiinnitt?? soma solki. T?nnep? my?s frygilaistoverit sek? hilpe? Julus 140 saapuvat. Itsekin Aeneas ihanampana muita seurahan yhdistyy sek? joukkoja j?rjesteleepi. Jommoinen on Apollo kun talv'asunnon Lykiassa, Xanthonkin joen hylk??, saapuen ?itins? Deloon, uudistamaan ilojoukkojahan; luon' alttariensa 145 Kreetat kuin Dryopit remuaa, sekasin Agathyrsit kirjotutkin; Cynthon kuin harjulle nousten se hiuksens liehuvat kaunistaa kukin sorjaks ja kullalla kruunaa, keih??t kuin olallaan hel?j??: n?in k?i keve?sti Aeneas, sulo loisteli n?in n??st??n ylev?st?. 150 Sitte kun vuoristoon oli tultu ja korpehen jylh??n, tiett?m?h?n, pukit villit jo kallion huipulta kiit?in kiipasevat m?kil?ilt' alas, hirvien laumakin laukkaa aukean tannermaan ylitsen nyt toiselta puolen; tupruttain paossaan tomupilvi?, m?elt? se l?htee. 155 Poikapa Askanius ilakoi hevollaan tulisella notkelmassa ja milloin n?it' sivuaa tahi noita, pelkurien otusten sijahan h?n vuorilta toivoo karjun vaahtoavan tahi leijonankin kohatakseen. Sill?v?lin jyrin?ll? jo suurella alkavi taivas 160 synkisty?, rakehein kera ruittosakin sade puhkee. Troijan nuorison kanss' sekasin tyrolaistoverit ynn' arkaillen Venuksen pojanpoikakin dardanilainen nurmilta kaikkovat, kun vesi vuorilta koskina sy?ksyy. Dido ja Aeneas pakenee saman onkalon suojaan. 165 Maa sek? naittaja Juno nyt antaa ensinn? merkin: leimuavat salamat, avion yl?-ilmakin tiet??; vaikerehtain ulisee my?s vuoren huipulla Nymfat. P?iv? se turmiohon vei, tuo oli onnettomuuksiin alkuna. Sill' ei maineestaan eik' kunnosta huoli 170 eik' en?h?n salalempen?ns' k?tke? Dido sit' aijo; kutsuu sen avioks sek? n?in nimitt?in vian puoltaa. ?kki? kulkeepi Libyan ison linnojen kautta Maine, se hirvi?, jon vikevyydell' ei ole vertaa. Liikkeist??n v?kev?ityy, matkasta voimansa karttuu; 175 pelvosta pienen? ens, sep? kohta jo nousevi ilmaan, astuessaan mailmassa, jo peitt?vi pilvihin p??ns?. T??np' emo-Maan, jumalain vihan kiihoittaiss' sit?, viimein synnytt?neen sanotaan Ceeolle ja Enceladolle turmio siivilt??n, jaloiltaan nopeaks sisareksi, 180 -- hirvi? hirmuinen, joll' untuvat kuin ovat tihj?t, niin tihe?t t?hyssilm?t on h?yhenten all' , niin usein tuo suin suhajaa, h?rist?? monin korvin. Taivon ja maan v?lyst?ss? se lent?? suihkavin siivin y?n pime?ss', unehen eik' ummista silmi? vienoon: 185 p?iv?t vahtaellen sep? huonehen harjalla istuu tai torien kupuloilla, jost' kaupungit vavahuttaa, niin valettaan, pahoaan latellen kuin tottakin kertoin. T?? monenlaisella viestill? silloin kansoja t?ytti, t?? iloten niin tehdyt kuin tekem?tt?m?t lauloi: 190 tullehen Aeneaan, joka Troijast' on sukujansa, t?llep? puolison arvon suonehen kaunihin Didon; -- nyt koko pitkosen talven he kesken?h?n hekumassa, huoleti vallastaan, himon halvan orjina viett??. N?it?p? ilke? haltiatar yh? miehien mieliin 195 kylv?vi. Valtian Jarbaan luo heti kulkunsa suuntaa, t??n sanomallaan kiihoittaa syd?men, vihat lietsoo. Ammon olj is? t??n, emonaan garamantinen Nymfa; laajaan maahansa h?n sata aimoa templi? laittoi Juppiterille ja alttariloit', ikitultakin s??s ja 200 valvonnat jumaloill'; oli rasvaisna keto raavaan hurmeesta sek? seppelist??n useoist' ovet kukki. Katkeran maineen kautt' t??n syttyvi raivohon rinta; siks hoetaan jumalain pyh?st?ss? sen alttarin luona paljon Zeyst' anoneen, k?si??n yl?s n?yr?n? nostain: 205 "Juppiter kaikenvaltias, jolleka Maurien kansa atriat valmistaa ihap?ydille, viini? uhraa! N?etk? s? n?it'? Tahi turhaankos salamain kuningasta, oi is?, pelk??mme? Vai syytt?k? pilvien leimut mielt?mme kauhistavat? Jyrys taivahan turhako onkin? 210 Naikkoinen, joka harhottuans' sai maassamme pienen kauppalan ostaneheks sek? jollen kynte? soimme rantaa, jonka me sallimme s??te? lait, -- aviomme hylk?s ja Aeneas tyrannin maakuntahans' otti. Tuopa nyt Paris akkamusmois sotajoukkions' kanssa, 215 kiinnitt?in hivuksiins', valuvaankin ?ljy? leukaans' Meeonimyssyn, -- tuo anastaa ylivallan; me lahjaa kantaa templihis saamme ja tyyty? tyhj?h?n arvoon!" Lausehin n?in anovaista ja alttarihin ruvennutta kaikenvaltias kuuli ja nyt kuningattaren linnaan 220 katsehen k??nsi ja lemmest? arvons' unhottaneihin. Sitten Hermeellen puheleepi h?n k?skien n?it?: "Joutuos, poikani, kutsuos tuulta ja laskeu siivin: Teukrojen johdattajaa, joka Karthagossa nyt viipyy eik?p? linnoistaan, joit' Onni on suonunna, huoli, 225 muistuta ynn' nopeaan vie k?skyni ilmojen teit?! Ei emo kaunihin h?nt' ole huovannut t?m?nlaiseks meill' eik' kahdesti s?ilynyt Hellenitaistossa siksi, vaan olevan se, ku voimakkaan, sotasen kukistaisi Italian, Teukron suvun korkean taasen ku alkais, 230 saattaisi koko maankin tottelemaan lakejansa. Ellei semmoisten asiain halu kiihota h?nt?, eik?p? kunniastaan h?n kehtaa vaivoa n?hd?: kielt?isk?s is? Askanioltakin linnoja Rooman? Mink?p?s aikoo? Tai mit? toivoen h?n vihollisten 235 viipyvi maass' eik' ausonilaissuvust' eik' sure maista? Purjehtikoon: se on k?skyni summa; se ilmota h?lle!" Lausui. K?sky? tuo ylev?n is?n seurata aikoo: ensinn? jalkoihinsa h?n kullatut anturat solmii, jotkapa siivin h?nt' yl?h?llen tai meren poikki 240 tai yli maan kuni kiit?v?n tuulen puuskassa viev?t; ottaa sauvansa sitten, jolla h?n Tuonesta kutsuu vainain sieluja tai muit' Tuonehen synkk?h?n laittaa, suop' unen, poistaa sen sek? kuolosta aukovi silm?t; tuohonpa luottaen tuulilla kulkee, ui l?pi synkk?in 245 pilvien. H?n jopa lent?en Atlantin kovan huipun korkeat rintehet huomaa, tuon, tukena joka taivaan, Atlantin, min peittyvi synkkihin pilvihin aina kukkula m?ntyinen, vihurit, satehet jota pieks??: niett?? olkiahan lumivaippa ja leu'asta ?ij?n 250 sy?ksyv?t kosket ja j??ss' on kankea, hirve? parta. T?nnep? laukuillen tasasiivin Kyllenialainen seisahti; paistikkaan suhahtaa meren pintahan t??ll? kaijan lailla, mi kiert?? pitkin rantoja, pitkin my?s kalas?rkki?, laukuillen meren pinnalla aivan. 255 Juuripa n?in lens' nytkin taivon ja maan v?lyst?ss? rantahan hiekkaisen Libyan t?? ?ij?ns? luonta, halkoillen vihureit' samotessa Kyllenialainen. Tultua siivikk?in jaloin afrikalais-majojen luo, linnaa Aeneaan n?ki vahvistamass', asunnoita 260 uudistamassa; sen vy?ll' oli jaspist?htinen miekka, tyrialainenki purppuraviittansa hohtaen riippui harteillaan, rikas joit' oli antanut lahjaksi Dido; kultasill' langoillaan se olj t??n puvun kirjonut taiten. Oitispa tiuskaa: "Karthagon perustuksia korkeen 265 siek? nyt laitat ja armastellen sorjaksi pyyd?t linnaa, voi! oman valtasi hy?dyn unhottaneena? Its' jumalain mun valtias t?nne Olymposta laittoi kirkkaastaan, joka maan sek? taivaan voimalla hoitaa; k?skien saattaan t??n sanoman nopeaan l?pi ilman: 270 Minn' pyrit? Tai mit? toivoen sie Libyan venyt mailla? Ellei semmoisten asiain sua kunnia koske, etk? s? kiitokseksesi kehtaa vaivoa n?hd?, katsos Askanioon kohovaan, perint?ns?kin toiveet muistaos, Italian joka maan on saava ja Rooman 275 vallankin!" -- N?in lausuttuansa Kyllenialainen keskeytt?in puhettaan jopa ihmishahmonsa heitti, kauaskin n?kyvist? jo ohvahan ilmahan haihtui. Tuostapa Aeneas ylen h?mm?styy n?kem?st??n, hiuksensa p?yristyv?t sek? ??nens? kurkkuhun tarttuu. 280 Pois haluaa paeta, sulosetkin hylj?t? seudut, s?ik?ht?en jumalain manausta ja k?sky? jyrkk??. Voi, mit? tehd?? Kuin puhuen kuningattaren raivon uskaltais asettaa? Kuin alkais ens' puhettansa? Miettehet lennellen nyt h?ilyv?t sinne ja t?nne, 285 horjuillen monenlaisissa tuumissa kaikki h?n koettaa. T?? ajatus ep?r?iv?st? n?yttihe parhaimmalta, k?ske? Mnestheon, Sergeston sek? urhon Kloanthon valmistamaan alukset salass', saamahan kumppanit rantaan, toimittamaan asehetkin; vaan mik? muutoksen syyn' ois, 290 nuo salatkoot; sill'aikaa itse h?n, kun paras Dido tiedotta olj eik' lempens? luullut murtuvan koskaan, koittais luoksensa p??st? ja, kun sopivin olis aika, sen lepytt?is kuten vois parahittain. Oitispa kaikki k?sky? noudattaa iloten sek? teht?v?t t?ytt??. 295 Vaan kuninkaatar -- ken voiskaan lempiv?n pette?! -- vehkeit' aavistaa sek? oitis matkamme aikehet kuuli, -- h?n, joka syytt?kin pelk?s. Ilke? mainepa kertoo raivoavallen laivamme laitokset, eron hankkeet. Neuvotta riehuen vimmassaan koko linnoa pitkin 300 kiit??pi, kuni Raivotar, palveluksen alettaissa, hourii, kun sit? kiihoittaa kolm'vuotiset Bakkhon juhlat ja y?ll? se ??nen Cithaeronin ulvovan kuulee. Vihdoin Aeneaalle h?n n?in nimeten saneleepi: "Viel?k? peitt??kin valapattoinen rikosty?t?s 305 voivasi toivoelit sek? varkain maastamme menn?? Eik? mun rakkautein eik' muinaiset lupaukses, eik' pid?tt?? voi Didon aikoma hirve? kuolo? Vai joko talvellakin sie laivastoas varustellen rient?isit merellen Puhurin parahimpahan myrskyyn, 310 julmuri? Kuinka? Jos et kedot oudot ja vierahat suojat etsi? t?ytys' ja viel' ik?-Troijakin seisosi, tokkos sittenk??n rajullen ulapalle s? l?htisit laivoin? Mua pakenetkos? N?iden kyynelten, k?tes kautta, kosk'en itsellein en?h?n, poloin, j?tt?nyt muuta, 315 naimisliittomme ynn' aletun avion anon kautta, sulta jos ansainnut olen mink??n tai sinull' yht??n oon rakas ollut: huoneeni perihukkoa s??l' ja, jos rukouksista yht?h?n huolit, -- heit? se aikees! Sun takias Libyan v?ki, paimentolais-tyrannitkin 320 vainoavat mua, on Tyrit ?iss??n; sun saman vuoksi sammui kainouskin, joka ennen mun t?htihin nosti, kunniakin --. Mihin kuolemahan minut hylk?sit, vieras? T?? nimi ainoastaank' en?h?n nyt puolisostain j?i? Miksip? viivyn? Ett?k? Pygmalion veli muurit 325 sy?ksisi maahan ja mun veis vankina Getulo Jarbas? Kuitenki jos mull' ennen sun pakoais edes saatu ois siki?s, jos mullen pienonen linnassa leikkis Aeneas, n??ll??n joka muistuttais sua mulle, enp?h?n vallan mie petetyks enk' hylj?tyks n?ytt?is!" 330 Lausui. Juppiterin tuo k?skyst? tyynen? katseens s?ilytti; ponnistaen surun rintansa alle h?n painoi. Vihdoin vastaapi v?h?n: "Sull' en, joita sa paljon lausua voit luetellen, oi kuninkaatar, ma kiell? velkaunnein ylen, eik' mua harmita Didoa muistaa, 335 kunnes on muistia mulla ja n?? j?senet elo t?ytt??. Nyt v?h?n asjasta lausun: en salavihkahan peitt?? aikonut t??n paon, sit' ?l? usko, -- en puolison koskaan etsinyt soihtuja enk? m? tuohon liittohon tullut. Jos mun sallittaneen elon onneni huostassa viett?? 340 Salliman kautta ja ehtoni j?lkeen huoleni hoitaa, ensinp? Troijan linnasta kuin omien sulosesta huolehin t?hteest', ett' ylev?t Priamon majat nousis, ett? m? voitettuin rakentaisin Pergamon uuden. Vaan nyt Italiaan isohon mua Grynen Apollo 345 pyrki?, Italiaan Lykiankin k?skiv?t arvat. T??ll' is?nmaa, t??ll' lempeni on! Sua foinikilaista naistakin jos ilahuttaa Karthagon linnoja n?hd?, miks Ausonian maahan et Teukrojen soisi sa p??st?? Onhan meill?kin oikeus etsi? muualta valtaa. 350 Taattoni Ankhiseen pelottaa ylen synke? muoto, muistuttain mua maatessain niin kohta kun peitt?? varjolla kostea y? maat, t?hdet kun kiilt?v?t nousee, huolettaa rakas Askaniuskin ja k?rsim?ns' v??ryys, vallasta Italian jonk' est?n ja Onnensa mailta. 355 Nyt jumalitten airutkin, jonk' Juppiter laittoi -- p??n molempain nimess' sen sanon! -- kiit?en ilmojen kautta k?skyj? toi. Min? its' jumalan n?in keskell? p?iv?? astuvan linnaan; ??nens? korvillaini ma kuulin. Heitt??s tuskoittaa parullas mua, itse?s s??st?! 360 En tahallain pyri Italiaan." N?in puhuvaisehen syrj?st? p?in h?n pitk?h?n katsoo silmin rauhattomin sek? kiirehest' astipa kantaan ??neti h?nt' t?hyst??; vihastuin t?ten lausuvi sitten: "Ei ole haltiatar emos eik' sukus alkuna Teukro, 365 petturi; vaan kivipaasistaan sinut synnytti julma Kaukaso, Hyrkanon sua tiikerit on imetelleet! Miks vihan k?tkisin? Viel' tukalampaakos haen tuskaa? Huokasko itkustain edes? Vai v?r?hyttik? silm??ns'? Tai herahtik' edes kyynel? -- S??lik? lempeni tuskaa? 370 Voih, mit? lausuisin ens'? Eik?s mahtavin Juno, eik' is? Juppiter n?it' en?h?n n?e kostajan silmin? Ei kehenk??n voi luottaa! Rannalle heitetyn, k?yh?n korjasin tuon, h?ll', mielet?n, vallastaink' osan annoin; laivaston kadonneen sek? kumppanit turmiost' autin; 375 -- haa, tuost' hulluksi voisin ma tulla! -- nyt arpa Apollon, nyt Lykian manat, nyt jumalitten airuen laittaa Juppiter julmia k?skyj? tuomaan tuulien teit?! Tuo jumalain muka vaivaksi on, tuo huoli se heid?n rauhansa vie! -- Sua en en?h?n pid?, enk' sanas kumoo. 380 Purjehi Italiaan, mene vain, hae valtasi sielt?! Toivonpa, jos mit?k??n voi hurskas pyynt?, sun saavas haaksirikossasi rankaistuksen ja muistella Didoo viel? s? saat usehin. Sua tunnon vaivalla kiusaan! Vaan vilu kuolema kun j?senist?ni henkeni viepi, 385 sua yh? haamuna vainoon. Palkkasi saat, ep?kelpo; sen saan kuulla ja t?? huhu saapuu viel' Manalaanki!" N?in sanoen h?n lausehet keskeytt??pi ja, ilmaa sairaana paeten, eroaa n?kyvist? ja poistuu, j?tt?en pelvosta arvelevaisen ja mieliv?n paljon 390 lausua. Ottaen vastaan raukean ruumihin piiat marmorisuojahan viev?t ja laskevat patjalle rauhaan. Vaan jalo Aeneas, ehk' mielens? murhehtivaista lievent?? teki, lohduttain sanoillaan surun poistaa, raskaast' huoaten suuresta lemmest? j?rk?htyneen? 395 kuulevi kuitenkin jumaloita ja laivoill' l?htee. Teukrot jouduttavat jopa ty?t? ja korkeat laivat ty?nnet?h?n vesillen koko rannalla. Tervattu taika uip' jo; he tuovat metsist? lehtiset airojen aineet, p?lkytki, kun paon kiire on, veist?m?t?inn?. 400 N?et koko kaupungissa s? rient?v?n muuttelevaisten, niinkuin muuraiset jyv?ko'on ison kimppuhun ry?st?in k?yv?t ja sen, ajatellen talvea, k?tkev?t talteen; pitkin nurmea k?y jono tumma ja saalihin viepi ruohoss' ahdasta polkusta my?ten; ty?nt?vi suurta 405 ponnistaen olallaan osa aarta ja joukkoja toiset j?rjest?v?t, kurittain hitahait'; koko polvulla kiehuu ty?. Oi, mill?p? mielell? katselit, Dido, s? n?it?! Kuinka sa huokailit, kun linnasta n?it ylev?st? laajalti puuhattavan satamassa, kun n?it meren kaiken 410 silmies eess? jo pauhaavan h?lin?st' ilosesta! Armoton rakkaus, vain mihin et inehmoin sin? rintaa saata! Se itkuhun taas pakottaa, taas koetella k?skee pyynt??, taas anoen alistaa vihan lempens? alle, ettei koettamataan erohons' ast' j?tt?si mink??n! 415 "Anna, s? riennett?v?n koko rannalla n?et, miten kaikki yhtehen saa: jopa kutsuvat tuulia purjehet; laivain kokkihin kruunuja laittelevat iloten merimiehet. Tuskoa moista ma jos oon hankkia voinunna, voin my?s, siskoni, keste? sen. Oi, toimita kurjalle mulle, 420 Annani, t?? vain; sill' on vain sua tuo ep?kelpo arvostanut, sull' uskonut on syd?mens' salaisuudet; parhaimmin sopivan puhelaadun s? ynn' ajan tied?t! Mee, sisarein, kopeall' anoen vihamiehelle haasta! En Danaoin kera vannonut Troijan kansoa vastaan 425 Auliissa, ma en my?sk??n laittanut laivoja Troijaan, en is?ns' Ankhisen tuhan solvannut tahi haamun. Miks sanojain kovakorvaisna h?n kielt?vi kuulla? Minnek?s rient??? Koidolle armaalleen erolahjaks sois edes t??n: odotelkoon tyynt? ja my?t?hist' tuulta! 430 Entist' en en?h?n avioo, jonk' petti, ma pyyd?, en ett' ilman j?is Lation sulomaita ja valtaa: aikoa tyhj?? vain anon, raivollein levon hoivaa, kunnes k?rsim?h?n opettaa kova onni mun kurjan. Armona ainoastaan sit? pyyd?n; siskoas s??li; 435 jos sen mulle sa teet, sen runsahast' sulle ma kostan!" N?in pyys; murhehtien sisar n?? anomuksensa saattaa ain' yh? uudestaan. Mut tuot' ei liikuta mitk??n itkut eik' mit?k??n esityst? h?n my?ntyen kuule; Luoma sen kielsi ja leppe?n miehen tukkesi korvat. 440 Aivan kuin ij?k?st? ja paksua tammea Alppein puuskat tuivertavat vihureillansa sielt? ja t??lt?, kilpahan koettaen kaataa; k?y kohaus sek? kohta laajalti peitt?v?t maata jo rungosta riivityt lehdet: mut on kalliollaan se: min verran latvone ilmaan 445 nousee, niin syv?lt' ty?nt?? juurensa Tuontaki kohti: pyynn?ill??n uros n?in alituisilla sielt? ja t??lt? ahdistetaan ja h?n tunteepi jalomielisn? murheen, mut ei mielens? j?rky ja turhaan kyynelt? vuotaa. Silloin kohtalostaan ep?toivossa onneton Dido 450 kuoloa pyys eik' taivon kantt' en?h?n n?kev?ns' sois. Aikeessaan, elons' heitt??, varsinki h?nt' tukeaapi, kun n?ki lahjoja laskiessaan savutus-alttarille -- kertoilla kamalaa! -- pyh?t nestehet mustuvan siell?, kaadetun viininki kun verivisvaks muuttuvan n?kee. 455 Ei puhu kellenk??n n?yst??n, edes ei sisarelleen. Paits' sit? linnassaan miesvainajans' muistoksi l?ytyi marmoritemppeli; -- tuota h?n varsin hell?sti hoiti kaunistaen sitehill? ja lehv?is-kiehkurtamilla. T??lt? h?n ??ni? kuullehens' luuli ja miehens? huudon 460 kutsuvan h?nt?, kun maat y? synke? peitti ja usein huuhkajan yksin?h?n katon harjalta hautaus-virtt??n voikuvan kuultiin, huutoja haikeit' ulvoen pitk??n. Paljon on ennustajain sit? paits' pyh?t entehet h?nt?, ennustaen kamalaa, pelotelleet. Hurmehtivaista 465 vaivaa Aeneaan tylymiel' unissaan; yh? yksin j??v?ns? n?ytt?? tai yh? seurata kulkevans' tiet? loppumatont' Tyrolaisia etsien autosta maastaan: niinkuin Raivottarein v?en n?kee mielet?n Pentheus, kahtena auringon sek? kahdeks' v?itt?vi Theben: 470 tai Agamemnonin poika Orestes, kun n?ytett?ess? soihduin, mustinki k??rmehin h?n varustettua ?itiins' templihin hirmuissaan pakenee, mut kostajat kohtaa. Kun siis raivonsa sai ylivallan, sortuen huoleen p??tti h?n kuolla ja itsekseen sen aikoa, tapaa 475 miettivi; n?in surevaa sisartaan puhutellen h?n peitt?? aikeensa sek? kirkkahall' otsalla toivoa teeskel: "L?ysinp?, Annani, keinon, -- onnitteles sisartaisi! -- jolla ma saan h?net taas tahi lempens? paulasta p??sen. Okeanon rajan luon' on, laskevan auringon puolla, 480 Aethiopein raja-??rill? paikka, joss' j?ttil?s Atlas k??nnytt?? olallaan tulit?htisen taivahan kantta. Massyli-kansasta on papitar mull' laulettu sielt?, Hesperon templin vartia; t?? lohik??rmehell' antaa ruokaa, t?? pyh?n puun omenoitakin vahtivi, mett? 485 helme?v?? levitt?in, univalmunkin jyv?-appeit'. T??, n?et, loitsuillaan lupajaa keritt?? surumielet, kuin vaan tahtovi, vaan muill' laittaa raskahat huolet; seisauttaa jokiveet, ta'a t?hdetki taivahan k??nt??; kutsuvi haamuja ?ill? ja maan n?et jalkojes alla 490 mylviv?n, vuoriltakin alas astuvan saarnit. Ma vannon, armahin, kautt' jumalain ja sun kauttasi, siskoni, kuin my?s kautt' ihap??s, ett'en tahallain min? loitsuhin turvaa. Sie salahan rovio sis?linnaan taivahan alle laittaos, miehen my?s asehet, joit' tunnoton suojaan 495 naulahan j?tti ja vaattehet kaikk', avionki se vuode, jolla ma hukkaannuin, pane p??lle! Sill' ilke?n miehen kaikkipa muistot loitsija polttoa k?ski ja neuvoi!" Vaikeni lausuttuaan; ?kin kasvonsa kalpeus peitt??. Eip?h?n luullut Anna nyt oudoill' lyylill? siskons' 500 kuoloa peitt?v?n eik' niin suureen raivohon mielens' saanehen, eik' pahempaa varo kuin erotessa Sykhaeon. Siks h?nen k?skyt h?n t?ytt??. Vaan kuninkaatar, kun linnan keskess? taivahan alle laittoivat rovion p?rehist? ja tammihaloista, 505 paikan sen seppelill??n koristaa sek? lehvill? kruunaa -- hautansa, miekankin j?tetyn asettaa yli paarein, vaattehet kuin kuvan, ei ep?tietoisna tulevasta. Alttarit seisovat siell? ja nyt papitar hajahapsin huutaapi jumaloit' useoit', Ereboo sek? Khaaoo, 510 kolmenlais-Hekateta, kolm'muotosta neitt? Dianaa. Vihmoi Avernon l?htenen my?s mukaeltua vett?, kuun kumottaiss' hakien hep? niitt?v?t vaskisin sirpin ruohoja tenhokkait', joiss' maitona on muju musta; my?s haetaan hevon otsasta kiskottu onnenki kelme, 515 tuon em?n lemmelt? vieden. Jauhoja hurskaissa k?siss' alttarin luokse h?n vei ja, riisuttuaan yhen jalkansa kengist?, v?in kerittyine, nyt anelee jumaloit' kuni kuoleva ynn' n?kev?isii onnensa t?hti?; jos vaan lempivist' onnettomista 520 huolivi ken jumaloista, h?n muistoa, kostoa pyyt??. Y? oli; uinostuneina jo nauttivat vienoa unta ihmiset mailla ja tyyntyiv?t meret raivot ja mets?t, vierrenkin ratans' keskelt? siirtyv?t t?hdet ja kaikki maa asettui, el?v?t sek? kirjavasulkaset linnut, 525 jotk' ovat l?ikkyvill' lammilla tai asuvat karumailla, ohdakkeisilla, -- kaikk' unt' y?n tyveness? he nautti, huolia lievent?en sek? unhottain elon vaivat, -- vaan ei raskasmielinen Dido nyt saavuta yht??n unt' eik' silmiins? tahi rintaans' y?n lepo saakkaan. 530 Huolensa paisuvat vain, kons' yltyen rakkaus riehuu, kons' vihamielens? myrskyten kuohuu raivoavaisna. N?inp? h?n hurmehtien syd?mess?ns? miettivi yksin: "Voih; mit? teen? Vai taaskos pilkaksi entiset ylj?t etsisin, paimentolais-avioitako taas tulis pyyt?? 535 n?yr?n?, joihin jo niin monet kerrat halveksin menn?? Vai pit?s Ilion laivoja seurata, -- kaikkia Teukroin k?skyj?? Ehk?p? siks, ett' auttamiain ilahuttais tai ett' entist? ty?t?ni muistaen voisivat kiitt??? Vaikka sen teen, ken sallisi mun? Aluksill' upeoille 540 huolisko tuo vihatun? Voi onneton, etk? jo tunne, Laomedon suvun pattouden et viel?k?n huomaa? Kuink'? Karaten jos seuraisin merimiehi? yksin riemutsevaisia? Taikk' ajasin takoaan koko Puunein joukolla; mink? ma Sidonin linnasta vein ulos ?sken, 545 -- taas merellenk' komentaisin sen tuulille purjehet antaan? -- Kuole, kuin olet ansainnut; ter? tuskasi poistaa! -- Sie, sisarein, minut kyyneltein, sin? vimmani t?hden, ensin mun vaivoihin vajotit vihamieheni saaliiks. Miks viatoinn' en mie, avion osatoinnakin saanut 550 viett?? kuin el?v?t el?m??ni ja n?? kivut p??st?? -- En pit?nyt lupausta, min tuhkalle tein ma Sykhaeon!" N?in valittaa yh? h?n syd?mest?ns? murtunehesta. Korkeass' Aeneas per?keulassa, l?ht?h?n aivan valmiina unt' otti jo toimittuaan asioistaan. 555 T?llep? ilmestyy lev?tess?h?n taas samanlaisna haltian muoto ja n?in taas n?yttihe muistuttavansa, Hermeen kalttaisna kokonaan, v?rilt??n, puhunnalta, keltaseltai tukaltaan sek? nuoruuden ihaltansa. "Oi jumalattaren poika? S? voitko nyt nauttia unta? 560 Etk? s? mielet?n n?e, mitk' uhkaavat sua vaarat, etk? s? kuulekkaan huminaa Zefyrein mukahisten? Dido se rinnassaan tuhot?it? ja juonia miettii; kuolonsa p??tetty??n, vihan myrskyst? mielens? kuohuu. Etk?h?n, kunnes voit paon t?ytt??, rient?si poijes? 565 Lankuista sin? n?et meren viel sekavaksi ja julmat, loimottavat tulet n?et sek? liekiss? roihuvan rannan, n?ill?p? mailla jos siekoamass' sinut l?yt?vi Koitar. Joutuhun arvelus heit?! On mutkikas, vaihtelevainen nainen ain'!" N?in lausuttuaan y?n varjohon peittyi. 570 Tuostapa Aeneas, pel?styksiss??n ?killist? hahmoa, nous unestaan sek? kumppanejaan havautti: "Nouskaatten heti miehet ja tuhtoillen ruvetkaatte! Irralleen pian purjeet! Haltia, korkean taivaan airut, kiiruhtamaan pakohon taas yllyttelee ja 575 katkasemaan pitok?ydet. Seuraamme, pyh? airut, kenp? s? lienetk??n, iloten taas k?skysi teemme! Leppeen? tule auks sek? taivahalt' onnesat t?hdet matkahan suo!" -- N?in lausuttuaan veti v?lkkyv?n s?il?n huotrast' ja miekallaan sivaltain h?n katkasi k?ydet. 580 Kaikk' ilottaa sama into ja kahmaisten tavaran, he rient?v?t. Rannalta l?hdet?h?n; meren laivat jo peitt??: innolla soudetahan ja jo kuohutetaan siniselk?. Vaan jopa taas valoaan ihanaa sirotellessa maille nousee, j?tt?en Tlthonon kultasen vuotehen, Koitar. 585 Niin pian kuin kuninkaatar p?iv?n koittavan huomaa ikkunastaan, kun laivaston kiit?v?n pullehin purjein, rannaltai satamat aluksista jo tyhj?ksi huomaa, kolmasti, nelj?stikin k?sin kaunista rintoa ly?den, tukkaa keltaista repien: "Haa, Juppiter!" lausuu. 590 "P??sik? tuo menem??n? N?in pilkkasko valtamme vieras? Miss' asehet? Miks' kaupungist' ei vainota h?nt?? Laivoja miks teloiltaan ei tempoa muut? Heti menk??t! Kaappaiskaat heti tulta ja purjehill', airoill' oitis! -- Voi, mit? lausun? Tai miss' oon? Mit? mieleni raivoo? 595 Onneton Dido! Vastako nyt sua koskevat syntis? Silloin tuo sopi, kuin soit vallan! Haa lupaustaan! Haa vakitustaan, jonk' sanotaan isien Penateita kuljettavan sek? nostanehen olilleen is?ns' vanhan! Enk?s ottaen kiinn', repi? palasiks h?net voinut? 600 Enk' upottaa merehenkin? Enk' toverinsa ja tuonkin Askanion telottaa, is?llens' aterjaks asetella? -- Vaan ep?tietonen on sodan onni. -- No, olkohon; keit? s?ikkysin kuolohon aikoen? Leirin ma polttanut oisin, t?ytellyt toritkin tuliloilla, mie pojan, taaton, 605 tuon koko matkuen kuin my?s itseni tappanut oisin! Aurinko, sie joka maan valollas teot kirkastat kaikki, siekin n?? minun huoleni tunteva, tiet?v? Juno, sie, Hekate, jota kaupungin kadull' ulvotahan ?ill', julmat Raivottaret sek? haltiat kuolevan Didon, 610 n?it? te kuulkaatten pahoill' antaen ansiopalkan; kuulkate n?? rukoukset: jos t?ytyy ilke? p??ns? p??st? valkamahan sek? saapua purjehin maille, Juppiter jos tahollaan sit? vaatii, tuon lopuks suokoon: taistolla h?iritt?k??n suku julkia ynn' asehilla, 615 sy?styn? maastaankin, erotettuna Julonsa luonta, pyyt?k?h?n apua sek? n?hk??n heimonsa kurjaa surmaa! ?lk??n, kun tukalan lakon s??nt?jen alle antautuu, h?n valtoa tai sulop?ivi? n?hk?! Haudata sortukohon soramaalle se aikoans' ennen! 620 T?? rukoukseni, -- t??n lopuks vuodattaen veren lausun! Silloin, Tyro, sa heimos kuin koko nousevan polven harjottaos sotahan sek? laittaos t?? tuhallemme uhriksi! ?lk?h?n kansoill' lempe?, liittoa olko! Kerranpa nouseepi er?s kostaja luistamme viel?, 625 jok' kadottaa tulin, miekoin dardanilais-tulokkaita, nyt tahi vastedes, jolloin suo t?h?n voimia aika! Rantoja rannat, aaltoja aallot ja miekkoja miekat vastaelkoot! Sotikoot yh? itse ja lastenki lapset!" Lausui n?in sek? kaikkia seikkoja hiljahan mietti, 630 pyyt?en min pikemmin vihatust' el?m?st?ns? p??st?. Barcelle, hoitajallen h?n Sykhaeon lyhvehen lausuu, -- sill' omans' muinaisen is?nmaan tomu musta jo peitti: "K?skes, armas hoitaja, Annan, siskoni t?nne; pyyd? kiiruhtamaan pesem??n jokiveell? s? ruumiin, 635 tuokoon my?s elukat mukanaan sek? neuvotut uhrit; tulkoon niin! Sin?kin p??s' lyylim?nauhoin peit?! Uhrit Plutollen nuo, jotka jo uhrata aijoin, t?ytt?? mieleni on sek? huolillein lopun tehd?, antaen dardanilaisen p??n rovion tulen valtaan!" 640 N?in nimes. ?mm?p? tassuttain, min kerkesi, l?ksi. Vaan vapisten sek? julmast' aikehest' raivona Dido silmilt??n verinen sek? poskeinsa vapistessa pilkukkaiden ja vaalistuen lopustaan l?hisest?, sy?ks?ht?? sis?linnansa suojaan; t??ll' ylev?lle 645 raivoten nouseepi roviolle ja Dardanilaisen miekan paljastaa; ei pyyt?nyt h?n sit? tuohon. T??ll? kun Iliolaispuvut huomaa, kun tutun vuoteen, viiv?hti itkem?h?n hyr?ht?in sek? mielens? malttain, painaa patjalle p??ns' sek? n?? lopuks lausehet lausuu: 650 "J?ttehet oi suloset, kunis Onni ja haltia salli, ottakaten elo vastaan, mun vapahtain murehista! Oon el?nyt sek? onneni suoman tieni jo p??tin; kohtapa nyt Manalaan mun aimokas haamuni astuu. Kuulun kaupungin perustin, omat muurini n?in jo; 655 mieheni kostin ja veljeni rankaisin tihomielen; onnellinen, oi onnekas liianki, eiv?t jos koskaan koskenehet olis rantaan Dardanilaisien laivat!" ??nsi ja kasvonsa patjahan painain: "Kostota kuolen, kuolkame kuitenkin!" -- nimes. "N?in hyv? Tuonehen menn?! 660 Nauttikohon ulapalt' tuo silmill??n t?t? tulta, hirve? Aeneas, mukanaan tuhon entehet viek??n!" N?in nimes; silloin t??n n?kev?t juur lausuttuansa piiat sy?ksyv?n miekkaansa sek? hurmehest' s?il?n h?yry?v?n, k?detkin verisiks'. -- Heti suojissa huuto 665 nouseepi; huhu h?mm?styneess? sen linnassa kertoo; itkusta, voihkamisesta ja my?s polotuksesta vaimoin huonehet voikahuvat, valituksia taivaski kaikuu: aivan kuin vihollisten p??sty? sy?ksysi kaikki Karthago tahi muinonen Tyro ja raivosat liekit 670 temppelien, asuntoinki jo pitkin harjoja leimuis. Kuulevi h?imertyin, h?lin?? levotont' aristuu ja, kasvojans' raadellen sisar kynsin ja rintoa nyrkin, joukon keskite juoksee lausuen erkanevalle: "Tuotako tuo olikin, sisar? Saatoitkos mua pett??? 675 Tuotako t??n rovion tulet, alttarit tarkottivatkin? Voi, mit? ensin ma, hylj?tty, itken? Halvaksko siskon kuolosi seurahan katsoit? Suonut sen onnen mull' oisit, ett' molemmat sama tuska ja hetk' ois miekalla ly?nyt! Siksik? viel, lavan tein k?sill?in, jumaloit' is?nmaamme 680 pyysin, julman sun ett' erotess' siten, poissa ma oisin? Sie hukutit, sisar, mun sek? kansan ynn' ylimykset sidonilaiset ja linnas! Tuokate vett?, ma ett? huuhtosin haavan ja jos viel' yht?h?n liikkuvi henki, suulla sen korjaisin!" -- Nimeten yl?h?lle jo astuu, 685 tainnoksiss' olevaa sisartaan pitelee syliss?ns? huokaillen sek? vaatteellaan veren kuivaten mustan. Raskait' aukaista koki silmi? Dido ja taasen vaipui; rinnassaan korisee syv? turmion haava. Kolmasti k?sivarrelleen nojaten kohoaapi, 690 kolmasti putos vuoteelleen sek? sammuvin silmin p?iv?n etsielee valoa ja sen l?ytty? huokaa. Kaikenvaltias Junopa silloin, s??lien pitk??, vaikeeta eron tuskaa, laitti Olymposta Irin, hengen taistelevan ett' irrottais j?senist?. 695 Kun tahost' ei jumalain eik' ansaiten eron kuollut, -- vaan polonen elon katkasi ?kki? raivohon joutuin -- eik? Proserpina viel' kiharaa ole poistanut h?lt? otsalta eik?p? p??ns' Manan k?tk?h?n vihkinyt viel?. Kastekas Iris siis l?pi taivaan sahrami-siivin 700 lent?vi kimmelt?en tuhansin v?rin p?ive? vasten, sitt' yli p??n pys?htyy: "Mie t??n vihin vallalle Tuonen k?skyn j?lkehen uhriks ja ruumiistas sinut p??st?n!" N?in nimeten k?dell' oikeallaan h?n suortuvan leikkas. Kerrallaan eros l?mp? ja ilmoihin elo haihtui. 705

Viitteet:

V:jen 686-692 suomennos on, v?h?ll? muutoksella, otettu lehtori H. Hellgrenin Aeneidin 4:n kirjan suomennoksesta.

Kilpaleikit.

Ainehisto.

Surun aavistuksia t?ynn??n purjehtii Aeneas merell?, jossa taivaan uhkaava muoto Troijalaisia pakoittaa k??ntym??n taasen Sicilian saarelle, josta olivat Karthagoon saapuneet; siell? ottaa Acestes heid?t yst?v?llisesti vastaan . -- Aeneas viett?? vuotuista muistojuhlaa Ankhisen kunniaksi t?m?n haudalla, jossa saa n?hd? ennusmerkin kummusta nousevassa k??rmeess? . -- Kilpaleikit alkavat kilpasoudulla . -- Voittajien palkinto ja paadelle joutuneen laivan palajaminen . -- Kilpajuoksu ja poikien kiista palkinnosta . -- Taistelu Cestoilla Daretan ja Entellon v?lill? . -- Kilpa-ampuminen ja Acesteen ammuttua n?hty ennusmerkki . -- Poikien kilparatsastus -- Juno k?skee Iriksen menem??n meren rannalle kokoontuneiden, purjehdukseen v?syneiden ?itien luo; muuttauduttuaan Bero?-eukon n?k?iseksi, saa Iris vaimot polttamaan laivoja, jonka kautta he muka s??styisiv?t alituisesta inhottavasta purjehtimisesta . -- Tulipalosta nouseva sauhu saa Askanion y.m. kilpaleikist? rient?m??n tulipaloon, jota turhaan kokevat sammuttaa; vasta sitte kuin Aeneas oli rukoellut Juppiteri?, sammui se ankaran sateen kautta, kun jo 4 laivaa oli palanut . -- Aeneas suruissaan t?st? saa Ankhisen haamulta kehotuksen seuraamaan Nauten antamaa neuvoa sek? j?tt?m??n kaikki heikot ja tyytym?tt?m?t Siciliaan . -- Venus pyyt?? Neptunolta onnellista matkaa Troijalaisille, johon t?m? suostuu; yksi vain oli meren uhriksi joutuva . -- Palinuron hukkuminen .

Sill?p? aikaa Aeneas lujamiel meren selk?? kulki jo laivoillaan sek? synkki? aaltoja halkoi, n?hden purjehtiess', Elissan miten koidon jo muurit liekist? loimottivat. Syyt' ei voi arvata, miksi nousevat semmoiset tulet; mut ison loukatun lemmen 5 raskahat murheet kuin my?s tieto, min raivokas nainen voi, surun aavistuksihin Teukrojen rintoja saattaa. Vaan kun jo ulkonivat urannoillen eiv?tk? mitk??n maat en?h?n n?y, mut joka suunnalta taivas ja vetten selk?m?, nousipa t??ll' yli heid?n synke? pilvi, 10 tuoden myrskyn ja y?n sek? synkist?en meren aallot. Tuoss' ylev?lt' per?keulaltaan per?mies Palinurus: "Voi, miks semmoiset ukonpilvet peitt?v?t taivaan? Tai mit? Neptunus is? aijot?" -- Sen lausuttuansa k?skevi purjehet koota ja vahvast' airoja k?ytt??; 15 purjehet kaiten k??nn?tt?? sek? lausuvi n?it?: "Aeneas jalomiel, en, vaikkapa Juppiter taaten yllytt?is, t?ll' ilmalla saapuvan' Italiaan sois! K??ntyen synkk?h?n luoteen yltyen vinkuvat tuulet vastahakaan sek? pilvehen ilmakin pakkautuupi. 20 Emmep? taistella vastaan eik' edes suuntoa saata kannattaa. Kun Sallima k?skevi meit', totelkaamme, matkustaen, mihin kutsuvi tuo! Ei kaukana t??lt? l?ytyv?n luulen sicllialais-toverein sulorannat kuin satamat, jos oikein muistan ma t?htien merkit." 25 Aeneas vaka ??ns: "Min?kin n?en vaativan tuulten tuota ja turhaan ponnistaivasi vastahan en??n. Purjehdi toisehen suuntaan! Oisiko mielumpi mik??n tai jonn' ennemmin v?syneet min? laskisin laivat, kuin joka maa el?tt?? mull' Acesteen dardanilaisen, 30 jok' is?n Ankhisen luut k?tkeepi povehensa!" Pyrkiv?t valkamahan n?in lausuttuansa ja my?ten l?nnelle k??nt?v?t purjeet; kiit?en aavalla rient?? laivasto, sitt' iloten jo se k??ntyvi tuttuhun rantaan. Vaan imehdellen korkean vuoren huipulta katsoi 35 yst?vien alusten tulemista ja riensi Acestes vastahan, -- hirve? keih??lt??n, libyl?isenki karhun vuodalta; Krimisson joest' dardanilais-emo siinneen t??n oli synnytt?nyt. Tuo entisen heimonsa muistain tervehtii palanneit' ilomiell? ja ottaen maansa 40 riistast' yst?v?lahjoin virvoittaa v?syneit?. Toisenpa p?iv?n kun rusollaan Koi karkotti t?hdet, kutsuvi Aeneas koko rannalta nyt toverinsa yhtehen saamaan; sitt' t?ten kummulta lausuvi heille: "Oivat Dardanidat, joill' on suku suur jumaloista! 45 Kuukautten kuluessapa p??ttyvi vuosi jo siit?, kun jumalitten moisen taattomme ruumihin j?tteet k?tkimme maahan ja alttarit murheellen pyhitimme. P?iv? jo ehti, jos en pety, murheellen yh? jonka juhlaillen omistan, kuten on jumalittenki tahto. 50 Viett?isink? sen maanpakolaisena Gaetulo-Syrtiss' tai tapoaisko se mun meren selj?ll?, linnassa Kreikan, ainapa vuotuiset lupaukset ja juhlasat retket toimittaisin ja alttarit lahjoillaan varustaisin. Saapumahan osuneet is?n luiden ja tuhkien luokse 55 oomme; en luule ma, ett' jumalain pait suontia taikka tahdottaan satamoihin me saavumme yst?viemme. Riemuillen siis nyt pit?k??mme me juhloa kaikki, tuulia toivoellen; perustettua kaupungin voimme uhrata vuosittain pyh?k?ss', omaks' h?ll' luvatussa! 60 Troijassa syntynyt teille Acestes on pari h?rk?? antanut laivoa kohden; tuokate atriallenne niin kotimaan kuin my?s is?nt?mme Acesten Penaatit! Pait sit? yhdeks?nnen kun p?iv?n loistava Koitar kuolonalaisille nousee, maan kentt?in s?tehill??n, 65 m??r??n Teukroillen nopeain ens laivojen kilvan, juoksussa ken etev?mpi ja ken v?elt??n urosamp' on, tai vasamoiltaan ken utalampi ja joutsella ampuin, Cestollakin ken uskaltaapi taistelun kest??, ansio-palkkiotaan odottain nuot olkohot l?sn?! 70 Lehvill? kruunatkaat ohimonne nyt vaijeten kaikki!" Otsansa, lausuttuaan, h?n ?idin myrtill? verhoo; t??n Helymus teki, t??n ij?lt??n my?s vanha Acestes, poijut Askanius, jota muukin nuoriso seuraa. H?n kokouksesta t?st' useain tuhanten kera l?ksi 75 kummulle, ymp?rill??n iso seuraavaisien joukko. Viini? uhraten siell' kaks maljoa Bakkholle kaataa maahan, seuraten s??nt?j? rieskaa kaksi ja uhrein vertakin kaks sek? heitt?en purppurakukkia lausuu: "Terve, o tervepp? taas mun taattoni, tervepp? teille 80 turhaan l?ydetyt tuhkat ja taattoni henki ja haamu! Ei ole sallittu Italian rajat, onnemme seudut, Ausonian, Tiberink??n oudon kanssasi l?yt??!" N?? nimes tuskin, kun iso, niljakas vy?ryvi k??rme haudan pohjasta nyt sen seitsem?n v??nnett? tehden, 85 kiert?? hiljahan kummun ja alttarillen vet?yntyy, selj?ss??n sinitummat pilkut; sen suomukset kiilsi kultais-t?plien loistosta, niinkuin taivahan kaari heijastaa tuhannen v?rin loiston p?ive? vasten. N?hty? Aeneas pel?styy: tuo k??rmep? vy?rren 90 pitk?n? maljain kuin v?litsen koreain pikareiden, uhria maistaa viimeks ja taas takasin vahingotta kumpuhun laskeutuu sek? j?tt?? maistamans' uhrit. Intosammin is?lleen aletun h?n jatkavi uhrin, h?ilyen, seudunko haltian vai is?n palvelianko 95 luulisi ollehen tuon: tavan j?lkehen teurasti kaksi lammasta, lutsua, kaks' my?s hiehoa mustukkaselk??; viini? maljasta kaas sek? Ankhisen jalon sielun, haamunkin luvatun tulemaan Manalasta h?n kutsui. Tuovat kumppanukset, kenellen vara my?ns, ilo-miell? 100 alttarill' antimiaan kasaten, sek? hiehoja lyylii; paikalleen asetettua paat, n?m?t ruohossa roikuin, hiili? vartaitten ala heitt?v?t, paistavat lihaa. Jop' oli kaivattu p?iv? se tullut, kun yheks?nnen aamun toi Faeton hevot kirkkaana valoltansa; 105 maine ja kuulun Acesteen arvo jo naapurit saattaa liikkeellen, ilosesta jo joukosta t?yttyvi ranta: aikovi Aeneast' osa n?hd? ja taistella toiset. Kent?n keskukseen n?kyviins? nyt ensinn? lahjat laitetahan, pyh?t kolm'jalat, kiehkuratkin viher?iset 110 voiton palkkioks, palmujen lehv?t ja purppuravaatteet, my?s asehet sek? kultaiset, hopeaiset talentit; leikkien aljentaa m?kit?yrylt? r?ikkyvi torvi. K?yp? jo kilpoamaan ens airoiltaan samanlaista nelj? laivaa, kaikesta laivastost' etevint?. 115 Tuimaa soutajiltaan, nopeaa joht "Tursasta" Mnesteus, -- Mnesteus Italian asukas pian, Memmien jost' on heimo --, ja rungoltansa Gyas perin suurta "Khimairaa", kaupunkity?t?, kolm'kertasta saarta, jot' Dardanon miehet soutavat, kolmessa kerrassaan tasan airoja nostain; 120 Sergestus, nimen jost' on saanunna Sergion huone suurella kulki "Kentaurilla"; "Scyllaa" mut sinimustaa johti Kloanthus, jost' sukus johtuvi Rooman Kluentho. Vaahtoavaisten rantojen vastassa selj?ll? l?ytyy kallio, kuohuen jonk' yli aallot hy?kyv?t joskus, 125 kun l?ns'tuulet talvisin k?tkev?t t?hdet; se tyynen vallitess' ??neti on, kohottain meren l?ik?st? kent?n lokkien p?iv?n paistetta suosivien ilopaikaks. T?nnep? Aeneas is? tammen lehv?st? laittoi osviitaks merimiehillen viher?n vesan, ett? 130 k??nty? tiet?siv?t, kulun taivuttaen et?hitt?in. Sitten vuoroist' arpoellaan. Per?keulalla kau'as purppuran, kullankin helotuksesta johtajat hohtaa; poppelilehvin kruunautuu muu nuoriso, jolla ?ljyst? voidellust' olat kiilteliv?t alastoinna. 135 Istuen teljoillen he jo airoihin k?sin k?yv?t, merkki? ootellen, t?h?ten; syd?nt??n levotonta n??nnytt?? ep?tieto ja voiton kiihtynyt kiihko. Sitten kuin hele?n s?veleen hel?hytti jo torvi, rient?v?t paikoiltaan heti kaikki ja nousevi ilmaan 140 miehien huuto ja vahvasta soudusta vaahtovat salmet; viiltelev?t vanoja tasavoimin ja kaikkea merta uurtavat airoillaan sek? kolm'k?rill??n kokillansa. Niinp' ei kilpaillen pari orhia kentte? rienn? eiv?tk? kiit?en l?htem?-paikasta lenn?t? vaunuj' 145 eiv?tk? niin ajurit, pudistellen ohjine norjin, valtoa valjakolleen suo, hurjasti huimien piiskoin. Nyt h?lin?st? ja pauhusta, miesten puoltessa kilpaa, raikuupi koko lehto ja ??nt??n rantojen vierut viert?v?t, vuoretkin vavahtuivat huudosta kaikuin. 150 Rient?vi ennen muit' esimm?isen? aavalle kiit?in, joukon pauhaellessa Gyas, jota sitte Kloanthus seuraa, airostolt' etev?mpi, mut rungolta laiva on hidas. N?iden j?lkehen yht'et?h?ll' yritt??pi "Tursas" ynn? "Kentaurus" valloittaa etupaikan. 155 Nytp? on "Tursas" voitolla, nyt ohi voitetun rient?? suuri "Kentaurus"; nyt tasakeuloin kumpikin kulkee pitk?ll? uurrellen talallaan meren suolasta selk??. Paatta jo n?? l?hestyiv?t ja saavuttivat rajapyykin, kun meren keskell? voitolle p??ssyt Gyas, jalo kattein, 160 n?in per?miehellens? Meneetelle kiivahast' ??nt??: "Oikeallen mihin liiaksi poistut? T?nne s? k??nn?, rannoillen pyri, vaikk' k?viskin vasempaan kihopaateen airojen lehdet; muut merell' olkoot!" Virkki. -- Meneetes, s?rkki? kammoksuen, ulapallen laivansa k??nt??. 165 "Minnek? poistut?" Taas: "Pyri paasia kohti, Meneetes!" huutaen k?ski Gyas, kun h?n takanansa Kloanthon huomaa ahdistamass' sek? suunnittavan l?hemm?lt?. Pauhaavain karien ja Gyaan aluksen v?litsen tuo v?yl?? soutaapi vasempaa, sisemmin ohi rient?? 170 t?st' nopeaan, meren turvasan l?yt?en pyykin jo j?tt??. Nuoren miehenp? luissa nyt syttyi katkera harmi; poskilleen tipaht kyynel ja unhottaen oman arvon kuin toverein menestyksen, h?n kuhnustavaisen Meneeten sy?ksevi p?istikk??n merehen alukselt' ylev?lt?; 175 itsep? katteini per?miehen? k?y per?ruoriin, miehi? kiihoittaa sek? ruorilla rantahan k??nt??. Tuskinpa p??sty?h?n merenpohjasta verkkahan j?lleen vanhanl?nt? Meneetes, veen puvustaan valuessa, kallion harjalle kiipes ja kuivalla paadella kykki. 180 Tuotapa luiskahtavaa sek? uivaa nauravat Teukrot, nauravat rinnalt' tuon pudistellessa suolasta vett?. Kahdessa viimeisess? nyt syttyi riemusa toivo, -- Sergestossa ja Mnestossa, -- viivytetyn Gyaan voittaa. Saavutti Sergestus esipaikan ja paadelle joutui: 185 ei sivu kuitenkaan koko laivalla p??snynn? tuosta, vaan osaks; kilvaten rinnallaan lens "Tursahan" keula. Silloin astuen laivan keskell? kumppaniansa Mnesteus kiihoittaa: "Nyt ponnistaen ny?isk??tte, Hektorin kumppanit, jotka ma Troijan oon h?vi?st? 190 kumppanikseni valinnut, nyt n?ytt?k?ten sit? voimaa, nyt sit? mielt?, min n?ytitte Gaetulo-Syrtiss? kerran, Joonian selj?ll?, luon' Malean vihurein kera taistoss'! Ensisijaa en, Mnesteus, pyyd?, en taistele voittaa, vaikk' oi --! Kuitenki voittakohot, joill' soit sen Neptunus; 185 viimeisn? palata h?vett??; tuo voittote, veikot! Est??tten h?pe?!" -- Nuo soutavat tarmonsa takaa: voimakkaist' tutajaa nyk?yksist? vaskinen keula ynn' etenee meri. Raajoja, kuivia suitansa puistaa tihj?h?n l??h?tys: kaikkiakaan hiki virtana vuosi. 200 Viel?p? sattumakin tuo miehille kaihotun voiton. Sill? kun kiivaudessaan keulan kallion puoleen Sergestus ylen k??ns sek? v??r?? suuntoa laski, ulkoneviin h?n, onneton, riuttoihin ravahutti. Kalliotkin t?r?htyy: ter?v?ll?p? s?rk?ll? airot 205 murtuvat ponnahtain, kun t?rm?ten juuttuvi keula. Pystyhyn k?y merimiehet ja my?h?styv?t kovin huutain; puosha'at rautaiset sek? my?s okak?rkiset keksit kirvotetaan sek? poimitahan merelt' airojen tynget. Mnesteus riemuissaan sek? onnestaan utalampi, 210 joukon soutaissa v?kev?sti ja joukon avulla, kiit?vi selj?llen sek? laskeepi ulapalle. Niin kuni kyyhkyinen ?kist' onkalostaan aristettu, jonk' koti kuin sulonen pes? kalliovinkeloss' ompi, l?hteepi kedollen, pelotettuna siivill? vahvaan 215 onkalossaan r?pytt??, mut kohta jo ilmassa laukuin liit?? selve? tiet??n, siipi? liikuttamatta joutusiaan: n?in Mnesteus, juur n?in Tursaski viimein aavaa kynt?v?t, n?in omast' tenhostansa ne kiit??. Ensinn? j?tt?? kallion k?rjell? taistelevaisen 220 Sergeston matalaan vetehen sek? auksensa turhaan hoiloavan ynn' airojen tyngill? oppivan sovitaan. Sitte Gyaan sek? my?skin tuon j?tinmoisen Khimairan saavuttaa; t?m? j??, kun puuttuvi nyt per?miest?. Ainoa matkan p??h?n on j??nyt viel? Kloanthus; 225 tuota se, ponnistaen koko tarmoahan, tavottaapi. Siit?p? nousee huuto ja kaikki he vainoavaista puoltaen yllytt?v?t; yl?-ilmakin pauhusta kaikuu. N?it' ?k? valtaa, jos oman arvon ja kunnian saadun eiv?t he s?ilytt?is; elons' voitosta tahtovat antaa. 230 Onnensa noit' el?hytt??; voivat, kun uskovat voivan. Ehk?p? oisivat n?? tasakeuloin saanehet voiton, ellei, p?in merellen kurottain k?tens' kumman, Kloanthus ois anonut jumaloita ja heill' lupauksia tehnyt: "Haltiat, joitten on merivalta ja joiden ma kiid?n 235 aavaa, teillep? rannalla riemuellen h?r?n valkeen laitan alttarillen, kuten oon luvannut, sis?lmykset viskaan teill' ulapalle ja kaadan helmiv?t viinit!" Lausui. Tuotapa aaltojen alta nyt kuulevi kaikki Forkon ja Nereidein vedenjoukko; siks sen Panopeia 240 neito ja Portunus is? vahvalla kouralla kulkuun tyrkk?si. Tuo nopeamminpa tuulta ja lentoa nuolen kiit?vi maallen ja piiloutuu syv?h?n satamaansa. Silloin Aeneas kaikk' kutsuttuaan tavan j?lkeen, airuen suurell' ??nell? voittaneheksi Kloanthon 245 suo julistaa, koristain sen otsaa laakerilehvin. Kullekin laivallen suo kolmet hiehoa lahjaks h?n valikoida ja viini? kuin hopeaa ison summan. Antaa johtajillen erikoisia lahjoja: vaipan kullan kirjatun voittanehellen; tuon koristaapi 250 melibelais pari purppurap??rmett? ymp?ritsens?, my?s kudelmat, miten idalais-saloss' urhea poika hirvi? keih??ll??n nopeoit' ajaen v?sytt??pi tuimasti huohottain, min Juppiterin aselintu k?yrill? kynsill??n yl?-ilmahan Idalta ry?sti; 255 turhaan palveliat ij?kk??t k?tens' t?hti? kohden nostavat, turhaan koirien haukunta ilmahan kaikuu. Sitten sille, mi kunnollaan sai toisena voiton, haarniskan kudotun kolm'kertaa kultahaoilla sorjilla, Demoleolta min h?n oli riist?nyt itse, 260 voitettuaan Simo?s-joen luon' ison Ilion juurell', lahjoittaa koristeeks uroholle ja taistossa turvaks. Tuskinpa tuot' olallaan monikertasta kantoa voivat palveliat Fegeus ja Sagaris; sen p??llens? pannen ennen Demoleos ajoi juosten Teukroja takaa. 265 Kolmanneksi h?n lahjoittaa pari vaskista pataa, suo hopeais-pikareit', ylen kauneita kuviltansa. N?in oli lahjottu kaikki ja, aarteiltaan kopeoina, purppuranauhoja n?? ohimoillansa kantaen k?iv?t, kun h?in tuskin taidolla julmalta paadelta irti 270 saatua, s?rkynehin terin, heikkona toiselta puolen voitota Sergestus toi laivansa naurunalaisen. Jommoinen useaan tien t?yryll? l?ydetty k??rm' on, jonk' yli vaskinen py?r? on kulkenut tai kivell' iskein tainnuksiin s?p?leisen? j?tti sen matkustavainen; 275 ruumiillaan paokseen tuo turhaan kimmurteleikse; viel? sen julmina s?ihk?v?t silm?t ja suuns' s?h?ess? kaulans' se nostaa, vaan osa haavoitettu sit' est??, solmuihin k?pertyiss' sen ja my?s j?seniins' sykertyiss?: n?inp?h?n soudullaan alus tuokin vengalsi vitkaan; 280 purjehet nostaen, t?ysin se purjehin laskevi rantaan. Sergestollekin Aeneas suo m??r?tyn lahjan, mieliss??n pelastuksesta laivan ja kumppaniensa. Orjatar suodahan h?lle, Minervan t?it? mi tunsi, Kreetasta syntyinen Foloe ja sen kaks povilasta. 285 T??n jalo Aeneas lopetettua taistelun l?htee kent?n nurmikollen, jota jylhien vuorien lehdot piiritt?v?t joka suunnalta; t??ll' on theaatterin piiri laakson keskell?: t?nn' useain tuhanten kera urho l?ksi ja laitellun lavan keskuspaikkahan istui. 290 T??ll? h?n, ketk?p? tahtosivat ehk' kilpahan juosta, lahjoin mieli? kiihottaa sek? palkkiot m??r??. Yhtehen saa joka suunnalta Teukrot ja my?ski Sikaanot; ensinn? Nisus ja Euryalus; Euryalus oli nuoruuden verevyydest? kaunis; 295 sen oli yst?v? Nisus; heit?p? seurasi sitten synnylt??n kuninkaallista heimoa oiva Diores, Patron kuin Salius: joist' toinen Akarnan olj verta, toinenpa Arkadilainen heimoa tegealaista; tnnakrilaistakin miest' oli kaks, Helymus ja Panopes, 300 vanhan Acesteen miehi?, kasvanehet salomailla; pait sit? muut monet, joist' ei kehtaa kertoa maine. Heid?np? keskess??n sitt' Aeneas nimes n?it?: "Pankate mielehen ynn' ilakoivin mielin se kuulkaat! Ei ole joukosta t?st? nyt kenk??n lahjata j??p?. 305 Rautaista pari Kreetan keih?st? kiilt?vin k?rjin annan ja my?s hopeoidun kakster?-kirvehen lahjaks. Kaikille t??n saman palkkion suon. Etevint?p? kolme lahjoja saavat ja p??ns' koristan ma olivien lehvin: sorjasilan hevosenpa on parhain voittaja saava, 310 toinen Amazonien saa viinen, nuolia t?ynn??n thraakialaisia; sen lev? kultanen nauhana kiert??, hohtokivin sen hankkiluksen pid?tt?? soma solki; kolmas tyytyk?h?n kyp?r??n t?h?n argolilaiseen!" N?in nimes; nuo asemillehen k?yv?t ja kuultua merkin, 315 kiist?m?-kent?llen heti kiit?v?t, l?htem?n heitt?in; rient?v?t myrskyn lailla ja pyrkiv?t merkki? kohden. Ensinn? juoksi ja kiiteli kaukana kaikista muista Nisus kuin salaman tahi tuulen siivill? joutuin. J?lkehen tuon, mut pitkosen matkan p??ss?p? seuraa 320 tuot' Salius l?himm?isn?; vaan v?h?n matkoa t?st? kolmas on Euryalus; Euryalust' eh?tt?? Helymus, vaan sen ihan j?lkeen kinnert?ns? jo koskee kas! jalallansa Diores, harteitaan olillansa; jos ois pitemp' ollunna matka, 325 ois sivunnut h?net tai ep?varmaks voittonsa tehnyt. Jop' olivat pian m??r?ns? p??ss? ja juur v?synein? nuo tulemaisillaan perillen, limaskaan verehen kun onneton Nisus liukahtuu, joka hiehojen uhrist' maahan olj vuotanut, tahraillen viher?n nukan p??lt?. 330 T??ll?p? poika jo voitosta riemusa ei pysynytk??n pystyss?, mut suin p?in jopa, hoiperrettua, kaatui, sy?ksyen saastaiseen lokahan sek? raavasten visvaan. Eip? se Euryalust' unohda eik' yst?v?t?ns?: nousten liukkahalt' t?? Salion etehen vet?yntyy; 335 hiekkahan pehmoiseen mahallensa jo keikahti tuokin. Euryalus vilahtaa sek? yst?v?n toimesta voittaa ensinn?, suosiohuutoihin, taputuksihin lent?in. Toisen saa Helymus sek? kolmannen lahjan Diores. Vaan koko suuren theaatterin kalterin, korviakin nyt 340 ylh?isten isien Salius kovin ?itellen t?ytt??; suomahan itselleen pen?s kepposen ry?st?m?n voiton. Euryalustapa kyynelten sulo, suosio puoltaa; ain' avu mielusamp' on, jota ruumiin kauneus puoltaa. Suurella ??nell??n t?t? puolustaa Dioreskin, 345 voiton saavuttanut, joka turhaan tullunna oisi voittohon viimeiseen, ens' voiton jos Salius ois saanunna. Aeneas is? lausuu: "Lahjanne j??v?t varmoiksi, pojat, teill' eik' seppelten s??nt?? kenk??n muuta; mun sallittakoon hyvitt?? toverii viatonta!" 350 Lausuttuaan ison gaetulilaisen leijonan taljan p?rhe?n, kultaiskynsist? raskahan suo Saliollen. Nisuspa virkkoi: "Voitettuin jos palkka on moinen, kompastuneita jos s??lit; min ansainneeksi s? palkan Nisus'en luulet? Parhaan palkkion saanunna oisin, 355 ellei tuo samanen kova onni, mi olj Salioll', ois kohdannut muakin!" -- Nimeten t?t? kasvonsa n?ytti, tahrauneit' j?seneit??n. Nauroi h?nt' is? parhain nyt sek? taidokkaan Didymaonin kilven h?n tuomaan k?skevi, jonk' oli Kreikan Neptunon templist? saanut. 360 Oivalle nuorelle miehelle lahjotti t??n jalon lahjan. Kun oli juoksu jo p??tetty, lahjatkin jaettuina: "Nyt jos kuntoa, jos uroutta on rinnassa kell?, tulkoon, nostakohon yl?s k?et sek? hihnaset nyrkit!" N?in nimeten n?kyviin asettaa pari kiistauslahjaa: 365 voittaja saa vasikan, jota kaunisti kullatut nauhat; miekan kuin kyp?r?n jalon voitettu saa hyvitykseks. Oiti Dares esihin jopa astahtaa lujavoima, miesten suuressa pauhussa nousten uhkoavaisna; t?? vain kamppailla Paris'en kera uskalsi yksin; 370 t?? m?en luona, jossa on kaatunut Hektori kuulu, voitokkaan Buten j?tinmoisen l?i, joka kerskui Bebryciast' olevans' kotosin, Amykon sukulaisen; hiekalle keltaiselle h?n sen kaas kuoleman kieliin. T?mm?inen olj Dares, kun uljasna nosteli p??t??n 375 taistohon ensin, n?ytt?en suuria olkia ynn? huimien nyrkeill??n h?n tuimana ilmoa pieksi. Toist' haetaan t?ll'; eik' koko suuresta joukosta kenk??n uskalla, pingottain remeleit?, nyt ryhty? mieheen. Siis hyvill??n kun voitosta luuli jo luopuvan kaikkein 380 Aeneaan lavitsan luo malttia vaill' asettuu ja n?in, pit?en vasemmallansa h?rk??, lausuvi t??ll?: "Oi jumalattaren poika, jos ei tohi taistohon kenk??n k?yd?, mi loppun' on t?llen? Kauanko outtoa t?ydyn? K?ske?s korjata lahjat!" Suostumustaan t?h?n Teukrot 385 julkasivat, luvatun elukan j?t?n urholle vaatein. Entellust' ik?puoli Acestes nyt yllytti kiivaast, vieress??n viher?n lavan luona ku ruohossa istui: "Entellus, olit turhaan uljahin sie uroloita, sied?t jos palkinnot senmoiset kilvata viet??. 390 Miss?p? on jumalainen sun neuvojas mainio Eryx, josta sa kerskasit turhaan? Trinakrian yli kuulu mainehes miss? ja nuo sinun suojissa riippuvat saaliit?" Tuo nimes n?in: "Ei kiiton kiihk' eik' kunnian viel' oo pelvosta poistunut, vaan ij?st?in hitahaksi mun saattaa 395 j??htynyt hurme ja heikoiks j?ykistyv?t k?sivoimat. Jospa mull' oisi se nuoruus, luotellen johon kerskuu tuo ep?kelpo ja jos mull' oisivat entiset voimat, enp' ois kaunista hiehoa enk? ma saalista etsein tullut; en lahjasta piittaa." Lausuttuansa h?n sitte 400 viskaisi kedon keskelle hirve?n raskasta kaksi cestoa, joit' oli ennen k?ytt?nyt ?rh?kk? Eryx taistelussaan sek? n?ill' ylen nyrkkine paiskinut selk??n. N?hdess? h?mm?styv?t: h?r?n seitsem?n aimoa vuotaa niin olivat kovat lyijyst?, raudankin mukuroista. 405 H?mm?styip' eritt?inki Dares sek? kiisteli kauan; k??nteli Aeneas jalomielikin sinne ja t?nne, hihnain julmia pahkoja, painoakin imehellen. Ukkopa lausuvi n?? sanat silloin: "Niin, mit? nuo on! Jospahan n?hnynn? ois joku Herkulen hihnat ja leikit, 410 jos h?nen otteluaan kamalaa t?ll' rannalla juuri! N?it?p? lekkeit' ennen on kantanut veljesi Eryx. Verta sa nytkin n?et sek? j?lki? murskatun aivon. N?ill? h?n vastusti Alceon poikaa; n?it? m? k?ytin, kun veri raittiimpi toi voimia eik' pahan suopa 415 vanhuus harmaata visannut ohimoilleni viel?! Vaan jos n?it' aseheit' ep?j?? mult' Dares troalainen, hurskas Aeneas sit? suo, hyv?ksyy sen Acestes, ottelu n?in tasatkaamme: ma Eryxin taljasta luovun; pelkosi poista -- ja dardanolais-remelit ota p??lt?s!" 420 N?in nimes, harteiltaan kaks'kertasen viskaten vaatteen, paljastaen isot raajat ja suuret luut sek? j?yk?t j?nt?rehet, asettuu j?tinmoisena keskelle kentt??. Heill' is? Aeneas nyt hihnat toi samanlaiset ynn' asehet tasa-arvoiset pani kummanki kouriin. 425 ?kki? varpailleen kavahtain molemmat asettuupi ynn' yl?s ilmaan nostavat nyrkkins? pelke?m?tt?. Iskusta poistavat taa p?in kauas korkeat p??ns?, kiemurtavat k?si??n k?sihin sek? alkavat taiston; jalvoilt' tuo keve?mp' on ja nuoruuteensa h?n luottaa, 430 t?? j?senilt' tukevamp' on paljon, mut verkkahat polvet notkahtivat tutisten; isot raajat est?vi ?hky. Kauanpa kesken?h?n jakel iskuja sankarit turhaan, kauan paiskelivat kylen onttohon, rintoa varsin jyskyttiv?t: usehin k?det korviin ynn' ohimoihin 435 paukahtivat sek? l?im?yksist??n ryskiv?t leuat. Seisoo Entellus vakahaisna ja liikkumatonna, v??j?ten varrella vain sek? valppain' silmine iskut. Tuo kuni piiritt?m?ss' olis korkeamuurista linnaa, taikkapa vuor'kastellia vastahan taistella t?ytyis, 440 milloin pyrkivi n?in tahi noin, oveluudella kiert?? h?n joka paikkaa hy?kk?ellen, monet koettaen turhaan. Nousten Entellus, kurottain yl?s oikeans', iski: kiireellens? Dares tulevan tuhon ennalta oitis huomasi, -- siks nopeasti h?n ruumihins' syrj?h?n v?isti: 445 tuulehen Entellus v?kens' tuhlas ja p??llenp? p??tteeks, raskaast, raskas kun olj, h?n suurine painone maahan rotkaht: niinkuin ontelopuu Erymantholla kaatuu taikkapa korkeall' Idalla juurilta kiskottu m?nty. Teukrot, Sicilian nuorisokin yl?s s??lien hypp?s, 450 huutonsa taivaallen kohotess'; ens riensi Acestes vanhaa yst?v?t??n, polost', auttamahan yl?s maasta. Vaan t?st' ei hitahampana eik' pelotettuna urho taistohon huimemmin palajaa: viha kiihdytti voimat, kiihdytt?? h?pykin v?ke?ns? ja kuntonsa tieto; 455 p?istikk??n tasangolla Daresta h?n kaikella vainoo riehuen; milloin oikea iski ja taas vasen milloin. Ei lev?hdyst' ole, ei loma-aikaa. Kuin rae rankka harjoilla rapajaa, niin urhokin tihj?sti iskein kummallakin k?dell??n vain peihtos ja pohti Daresta. 460 Eip' is? Aeneas suo kauemmas eisty? kiukun eik?p? Entelluksen raivota katkeramiell?, taistelun mut lopettain v?syneen pelastaapi Dareksen, sitten lohduttaen h?ll' lauhkana lausuvi n?it?: "Voi polonen, mik? semmoinen kevytmiel tuli j?rkees? 465 Etk? s? toiset voimat ja tarmonsa muutoksen huomaa? N?yrty?s siis jumalallen!" N?in nimes, ottelun p??tt?in. Vaan tuon uskolliset toverinsa jo sairahin polvin horjuvan, p??ll??n nuokkuvan kumminki puolin ja verta paksua sylkev?n suusta ja hampaitten s?p?leit?, 470 laivalle viev?t; muut keralleen kyp?r?n sek? miekan ottivat; seppelehen sek? h?rj?n Entellolle suovat. T?ss?p? voittaja uljasmiel, h?r?st??n kopeellen, lausuvi: "Tunnustas, jumalattaren poika ja Teukrot, n?it? ja arvatkaat mik? nuoressa ennen olj voima, 475 mink?p?laisesta kuolostakin pelastitte Dareksen!" Virkki ja seisomahan osui eess' vasikan tasak?rs?n, -- t?? oli tappelun palkkana siin?, -- ja heilauttain taa l?im?si oikeallaan kovat hihnansa sarvien keskeen aivan ja n?in muserrettua luut l?i murskaksi aivot. 480 H?rk?p? kaatui ja maass' vavahtain virui pitkosenansa. Tuo kovall' ??nell? n?? sanat virkkoi: "Sulle t?n, Eryx, hengen suon paremman ma Dareksen kuoleman sijaan; tuohon ma voittaja lasken hihnat ja taitoni my?skin!" Kohtapa Aeneas k?sk kilpailuun nopeoilla 485 nuolilla, ketk' vain tahtosivat sek? m??r?si lahjat; maston pystytt?? Sereston aluksest' tukevalla kourallaan sek? nuorahan solmiten lent?v?n kyyhkyn kiinnitti mastohon korkeahan, t?hystys kohaksensa. Miehet yhtenen saavat ja arvat heitetyt korjaa 490 vaskisehen kyp?r??n; jopa onnea toivotettaissa, Hippokoontes saa esivuoron, Hyrtakon poika; tuotapa laivain kilvassa voittanut Mnesteus seuraa, Mnesteus, seppelt??n viher?? joka p??ss?ns? kantoi; kolmas on Eurytion, sun, kuulusin Pandarus, veljes, 495 sie, joka muinoin, k?skett?iss' sua rikkoa rauhaa, ensinn? paiskasit keih??si Danaoin v?en keskeen; pohjahan mut kyp?r?n vihoviimeks Acestesen j??pi arpa, ku rohkesi kilpahan k?yd? nuorien kanssa. Oitipa j?nnitt?? v?kevin k?sillens? jo joutsens' 500 eess??n nyt joka mies sek? nuolia viinest? ottaa. Ensinp? j?nteelt??n suhahtain lens taivahan kautta ilmoa pieksellen keve?? pojan Hyrtakon nuoli; saavuttuansa se sattuvi mastonpuun etupuoleen. Mastopa j?rk?htyi, r?pisytt?en siipi? s?ikkyi 505 lintu ja siipeins? suhinaa joka paikkahan kuuluu. Karskipa Mnesteus nyt viritettyne joutsine nousee, t?hd?ten korkeallen, tasan nostaa nuolen ja silm?n; vaan kova-onninen ei osannut vasamoinensa itse lintuhun; katkasi vaan sitehet sek? liinasen nuoran, 510 mastohon joll' yl?v??n oli kyyhkynen kytketty kiinni; lent?en ilmahan mut tuo synkkiin pilvihin pyrki. Silloin kiireht?en vasamansa jo valmihin t?ht?s kaarelt' Eurytion, velimiest' anoen avukseen ja taivaan kannella n?hty? riemutsevan sen ja siivin 515 l?iskytt?v?n, viel' ampui synk?n pilvenki alta. Hengeti t?? putoaa, elons heitt?en t?htien tienoon, kieppuillen alas tuo mukanaan osuneen vasamankin. J?ljell' Acestes yksin j?i, kadotettuans' voiton; t?ht?si kuitenkin vasamansa h?n my?s yl?-ilmaan, 520 taitoa n?ytt??kseen, is?, kaarenki kimmousvoimaa. Silloinp' ?kki? ihme ja suuria tiet?v? enne n?htihin; merkityksens' ison my?hempi kohtalo neuvoi; merkin sen kaihot tiet?j?t selvittiv?t ylen my?h??n. Sill? kun kiidellen vasamans' s?epilviss? hehkui, 525 leimulla tien vaoten, katoaa t?m?, sammuen ohvaan ilmahan; aivan kuin usehin my?s taivahan t?hdet irtaannuttuahan j?len j?tt?en, lent?en kiit??. Mielemme h?mm?styi; jumaloita Sicilian kuin my?s Troijan miehetkin anovat. Eip' ennett? kiell? 530 Aeneas jalo, vaan halaten ilomielt? Acestoo, suurilla lahjoillaan varustaa h?net, lausuen n?it?: "Ottaos n?? is?; sull' on Olympon valtias suuri moisilla enteill??n erityisesti tahtonut antaa arvoa! Ankhisen ij?kk??n t?? muistona olkoon 535 maljanen, korkokuvin min ennen thraakialainen Ankhisell' is?llein oli suurena lahjana Cisseys k?skenyt antamahan syv?n lempens?, muistonsa pantiks!" Laakerikruunulla kaunisti n?in nimeten ohimot ja voittaneheks esimm?isen? kaikista julkas Acesteen. 540 Ei hyv? Eurytion katehin h?nen arvoa katso, vaikk' oli yksin linnun ampunut taivolta maahan. Sitte se lahjans' saa, joka katkasi k?yden ja vihdoin tuo, joka nuolellaan nopeall' oli sattunut mastoon. Viel' ei Aeneas is? p??tt?nyt leikit, mut kutsuu 545 luokseen Epytideen, pojan keskenik?isen Julon vaaliamiehen ja kuiskasi uskotun korvahan n?it?: "Menn?s Julollen sanomaan, jos poikien joukko ynn' uvehet ovat luonansa ratsastuksihin valmiit, vaarinsa kunniaks ett? h?n parvensa tois asehissaan!" 550 N?in nimes. L?htem?h?n koko tunkeunneen v?en k?skee pitk?lt? cirkolta, ett' avonaisina oisivat kent?t. Poikaset saapuivat isien n?kyviin somasesti ratsuja ohjaillen komeoita; Sicilian, kaikki Troijankin melus miehet, ihmetellen tulijoita. 555 Kaikilla kiehkura olj somanen tavan j?lkehen p??ss?, kaikilla olj pari rautaisk?rkist?, kornellipeist?; muill' olillaan helsk kaunihit viinet ja kaulassa riippui ketjut kultahiset, punotut ihan rintahan asti. Kiit?? ratsastajain kolm' parvea; johtajinaan my?s 560 kolm' oli; poikaa seurasi kaksioista jokahista, loistaen johtajien somault', osihin jaoltaankin. Nuorison riemuavaa er?st' joukkoa pienonen johti ?ij?ns? Priamon nimikaima, sun, kuulu Polites, poikasi, Italian kopeus, jota thraakialainen 565 valkeapilkkuinen hepo kantoi; t?ll' etujalkans' valkeat olj, kohos korkeallen my?s valkea otsa. Toinen Atys, Ation suku josta Latinojen johtuu, pikku Atys, pojallen Juloll' ylen mielusa poika. Vihdoin muodoltaan ihanampana muita Julus, 570 Sidonin ratsastain orihilla, min kukkea Dido h?ll' oli lahjottanut syv?n lempens?, muistonsa pantiks. Vanhan Acesteksen muu nuoriso Trinakrilaisten ratsastaa uvehilla. Kainoja n?it' taputtain v?ki Dardanon vastahan otti, 575 riemulla n?hdess??n ij?kk?in isien tutut kasvot. Sitten kuin iloset olivat omien ilotelleet silmi? ratsuillaan, kovin huutaen valmistuneille merkin Epytides suo, piiskallaan pamahuttain. Kiisiv?t n?? erilleen tasasesti ja kolmehen parveen 580 joukkonsa kirvottivat, vaan taas, komennettua, j?lleen tielt?ns? k??ntyiv?t, karaten vihamiehin? p??lle. Toisinpa hy?kk??v?t, sitt' taas per?yntyv?t toisin, matkan p??ss' erill??n n?m?t vuorohon kaartelemalla kierrosta est?v?t, n?in sodan vaiheita j?litellen: 585 kons' paetess' sel?n paljastavat, kons' k??nt?v?t keih??n suuttuen, kons' kuni rauhan tehty? kulkivat rinnan. Niinkuin kerrotahan Labyrinthoon korkean Kreetan veistellyks solateit? ja t??n solakkeist' tuhansistaan tullehen eksytt?v?ks, ett' kaikkipa johtavat merkit 590 huomioton, palaukseton harhaus turhaksi saattais: Teukroin n?in pojatkin kulun mutkahiseks pujotellen leikiten teeskeliv?t pakoretke? tai sodan pauhuu, niinkuin delfiinit, jotk' uiden kynt?v?t m?rk?? Karpathin tai Libyan mert', aalloill' leikki? ly?den. 595 N?? kisajuoksut, n?? tavat, taistelut toimehen ensin Askanius pani, Alban kun Longan muurilla kiersi, neuvoen viett??n noita Latinojen vanhoa kansaa, niinkuin leikki? h?n l?i Dardanojen kera ennen. Albaanit omiaan opast' taasen; t??lt? ne sitten 600 sai iso Rooma, ne s?ilytt?en isien ylistykseks; "Troijaks" poikien joukkoa viel?kin ain' nimitell??n. T?nn' ast' taistoja vietettiin is?n kunniaks hurskaan. T?ss?p? vilpistyen jopa onnemme muuttikin Luoma. Kun monenlaisilla leikill? viettiv?t haudalla juhlaa, 605 taivaalt' Iriksen l?hett??pi Saturnus'en Juno Ilion laivoillen sek? tuulella kulkuans' auttaa; paljoa aikoi h?n, yh? tuskallens' saamatta hoivaa. Neitopa kiiruhtain tuhannen v?rin kiiltosta kaarta pitkin joutuhun kiis uroaan ja sit' ei n?e kenk??n. 610 Huomaa suunnattoman v?kijoukon ja rantoja tutkii: valkamat h?n j?tetyiks ?ly?? sek? tyhjiksi laivat. Vaan et?h?ll' erill??n er?n?isell? rannalla Troijan vaimot Ankhisaa kadotettua itki ja kaikki katselivat, valittain, meren selk??. -- "Voi, miten paljon 615 aavaa mert' on viel' edess?mme!" -- he lausuvat kaikk' ja linnaa kaihoavat, meren vaivoihin v?synein?. N?iden keskehen siis hyvin ymm?rt?en vahingoittaa astuvi tuo, jumalattaren muodon ja vaattehet riisuin; niin on kuin Bero?, Tmarilais-Dorykleen ik?-eukko, 620 joll' oli kuuluisa nimi, heimo ja kuulut olj lapset; dardanolais-emojen t??nlaisna h?n joukkohon yhtyy: "Koidot", -- lausuvi, "jotk' ei hellenil?is-k?den kautta hukkunehet sotahan is?nmaan varustuksien luona! Oi suku kurja, mi on tuho, sun johon kohtalo m??r??? 625 Seitsem?sh?n kes? Troijan jo hukkuman j?lkehen vieren kunpa me salmia, luotoja julmia, kaikkia maita kuljemme, t?htien tiet' osottaissa, -- kun laajoa merta pitkin Italiaa pakosaa haemm' aavalla kelluin. T??ll?h?n on Erykon velirannat ja kelpo Acestes. 630 Linnamme laitantaa mik? est?s ja sen varustusta kansalle? Oi is?nmaa, Penatit vihamiehilt? turhaan korjatut! eiv?tk? mitk??n muurit kutsuta Troijaks? Enk? m? miss??n n?e joet Hektorin, Xanthon, Simo?n? Kanssani polttooten heti nuo kovan onnemme laivat! 635 Sill' unissain n?in ennustavan Kassandranki haamun soihtuihin palaviin osotelleen: 'T??lt' hakekaatte Troijaa; t?? kotonn' on!' -- nimes. Toimia aikamme on jo! Ei sovi viivytt?? t?t? ihmett?! Tuoss' on Neptunon nelj?t alttarit! Haltiakin suo soihdut ja innon." 640 Lausuttuaan esimm?isen? tempasi ilke?n soihdun, nostaen oikeallaan yl?s viuhkas, ja ponnistaen, sen linkos. H?mm?stynyt syd?n Ilion naisten ja mieli kiihoittuu. Nimes vain ij?k?s emo, ainoa Pyrgo, lasten niin useain Priamon kuninkaallinen amma: 645 "Ei Bero? ole t??, ei rheteolainen, o ?idit, puoliso oo Dorykleen: jumalallisen n?hk?te arvon merkit ja silm?ins? tulisuutta ja millinen henki, millinen muotonsa on sek? ??nens? sointu ja k?ynti! Juuripa ?skett?in Bero?st' erotessa sen heitin 650 sairasna, harmitellen, ett' yksin h?n luopua t?ytyis moisesta juhlasta eik' vois ansiokunnian suoda Ankhisellen." N?in nimes. Vaan emot horjuellen ens laivoja nurjilla silmin katsovat, h?ilyellen tuon maan haluns' kurjan ja my?skin 655 valtion vaiheilla, johon Sallimus kutsuvi heit?, kun kohos siivill??n ko circulo vicioso investigar, se o arco em ogiva deu origem ao novo systema de abobadas, se este systema exigiu a f?rma quebrada do arco. Emquanto a n?s, se houvesse vantagem em fixar opini?o sobre este ponto, admittiriamos, como mais natural e logica, a primeira hypothese.

Taes s?o os periodos, que offerece a evolu??o do novo estylo; devendo, por?m, notar-se n'este ponto o que dissemos ?cerca da classifica??o um pouco empirica por seculos. A passagem dos estylos faz-se sempre evolutivamente, sendo impossivel marcar-lhes limites rigorosos e bem definidos.

No interior as egrejas ogivaes manifestam excepcional grandeza e elegancia, provindo da eleva??o dos pilares polystilos e da profundidade das abobadas, ricamente artezonadas, com fechos ornados de bocetes. Numerosas janelas e rosaceas, tendo vitraes polychromicos, inundam o templo de luz doce e poetica. O mysticismo sombrio e severo das egrejas romanicas, a profunda melancholia que produzem no espirito, transforma-se nas ogivaes em alegre e suave sentimento religioso.

A egreja romanica traduz a profunda tristeza e o desalento da Edade-Media, principalmente nos primeiros seculos; a sua express?o ? lugubre, quasi sinistra, como a do espirito monastico que lhe deu origem. Ha n'ella a impress?o desoladora de uma vida rude e cruel, d'onde a alma procura fugir para o socego eterno. A egreja ogival produz sensa??es differentes. Respira-se ali a vida livre e activa, supremo bem sobre a terra, seguida depois pela felicidade eterna, cuja esperan?a irisada illumina o espirito, como os raios do sol, atravessando as grandes vidra?as coloridas, inudam de luz suave e avelludada as naves do templo.

A planta circular e a polygonal manifestam-se, tambem, como no estylo precedente. Em certas egrejas as absides s?o prismaticas ou desappareccm, sendo substituidas por paredes planas em que se abrem grandes janelas. ? evidente ser impossivel abranger em curta synthese as disposi??es, variaveis em muitos elementos, das plantas das egrejas ogivaes, que se contam por centenas, se n?o por milhares em todo o orbe christ?o. Uma id?a geral, embora, pouco caracteristica, ? o mais a que se p?de chegar n'este momento; todavia, n?o devemos deixar de especificar a elegante planta da egreja da Batalha, que descreveremos n'outra parte d'este livro.

N'algumas egrejas, os ambons primitivos--as tribunas onde era lido o Evangelho--foram substituidos por galerias elevadas, lan?adas entre a nave central e o c?ro, com accesso pelos dois lados. Estas galerias, profusa e ricamente ornamentadas, repousam sobre grandes arcos, por baixo dos quaes fica livre e desembara?ada a liga??o do corpo da egreja com o c?ro. D'esta construc??o, ali?s pouco vulgar e n?o existente entre n?s, ha exemplos elegantissimos e muito ricos.

Pelo que respeita ?s fachadas, a diversidade ? maravilhosa; todavia, de um grande numero de edificios p?de deduzir-se um schema de certa importancia e clareza. Tomaremos, para exemplo, um monumento bem conhecido, a Cathedral de Notre Dame de Paris. A fachada ? dividida em trez partes verticaes--em geral ha tantas partes definidas, quantas s?o as naves interiores da egreja--a do centro comprehende a porta principal, sobrepujada pela rosacea; as lateraes, correspondendo ?s torres, conteem as portas secundarias e por cima as respectivas janelas ou rosaceas, que illuminam as naves correspondentes. A fachada offerece, tambem, tres divis?es horisontaes bem distinctas, a primeira envolve as tres portas, a segunda a rosacea e as janelas ou rosaceas lateraes, a terceira come?a na nascen?a das torres.

Nas fachadas sem torres, como as das Cathedraes de Mil?o e de Sevilha, de cinco grandes naves, e na da Egreja da Batalha de tres, as divis?es verticaes s?o muito evidentes, accusando, sempre por f?rma bem marcada, o numero e a disposi??o decrescente das naves interiores.

Este schema parece-nos apenas interessante; porque seria impossivel abranger a variedade infinita das fachadas ogivaes em curtas regras e poucos principios. Diremos mais: ? quasi impossivel descrever a mais modesta s? com simples palavras oraes ou escriptas.

As torres ogivaes s?o caracteristicas, de extrema elegancia, principalmente quando coroadas de elevadas, finas e rendilhadas agulhas. Offerecem a impress?o de for?a e grandeza, sem duvida; mas a profusa ornamenta??o e as grandes janelas, onde reina a ogiva, d?o-lhes um aspecto especial de leveza e elegancia, que n?o possuem as romanicas. Algumas vezes as torres da fachada apresentam-se deseguaes; accusando, assim, a secundaria importancia da egreja na hierarchia ecclesiastica.

Estes e outros caracteres dos templos ogivaes manifestam-se t?o salientes, impressionam t?o profundamente a intelligencia e a memoria, que os menos entendidos e versados na architectura podem distinguil-os, classificando com relativa facilidade edificios bem definidos.

A ornamenta??o ogival ? em extremo complexa; mas t?o harmonica e bem combinada, que produz a sensa??o de grande simplicidade. Para bem a apreciar seria indispensavel estudar elemento a elemento as differentes partes de um edificio, o que n?o podemos fazer.

A pintura mural foi muito usada no Estylo Ogival. No interior, as abobadas eram, ?s vezes, pintadas de azul e constelladas de ouro e prata. A c?r verde applicava-se aos capiteis, a encarnada aos fustes das columnas. Nas paredes desenhavam-se varios ornamentos, em alguns casos simulando elementos architectonicos que melhor pertencem ? esculptura. No exterior, a pintura cobria tambem os portaes, as arcaturas e os pontos principaes do edificio. As folhagens offereciam a c?r verde e as figuras dos porticos eram recamadas de ouro.

A pintura mural rivalisava com a dos grandes vitraes. O tempo fel-a, por?m, desapparecer quasi por completo, habituando a esthetica moderna a n?o comprehender nem admirar a polychromia dos edificios, ali?s tambem muito empregada nos Estylos Classicos. A Sainte Chapelle de Paris, modernamente restaurada, offerece no interior um excellente exemplo da pintura mural. ?, todavia, mais do que provavel que este uso n?o fosse geral, pelo menos nas egrejas de menor importancia. Segundo a nossa opini?o, devemos confessal-o, as velhas cathedraes devem aos seculos o grande beneficio de lhes haverem substituido o effeito garrido da pintura exterior pela c?r sombria e solemne, que prov?m da ac??o do tempo.

Um dos mais bellos ornamentos do Estylo Ogival consiste, sem a menor duvida, nos vitraes. As vidra?as multicolores, rutilantes ? luz do sol, como se fossem de pedrarias, coando serena claridade pelas grandes superficies irisadas, onde se desenham, envoltos em caprichosa ornamenta??o, complexas scenas, paisagens, episodios guerreiros ou religiosos, nichos rendilhados com grandes figuras asceticas, produzem effeitos de luz surprehendentes e de extrema belleza esthetica. Estes vitraes polychromicos causam uma impress?o profunda e indelevel, em que se mistura a poesia da alma com a musica das c?res. Sem elles as mais bellas cathedraes perderiam grande parte do espirito mystico e do seu finissimo caracter artistico.

Vimos apparecer estes vitraes no ultimo periodo romanico, pelo menos com mais importante applica??o; vamos agora esbo?ar as transforma??es, que soffreram nos seculos seguintes.

S?o variadissimos os motivos; scenas do Novo e Antigo Testamento, lendas do Christianismo, o florilegio dos martyres, combinam-se com episodios do tempo e representa??es de industrias co?vas, verdadeiros subsidios de estudo. Retratos de personagens da epocha, ecclesiasticas e civis, guerreiros com armaduras e bispos paramentados, constituem recorda??es historicas de piedade christ? e de votos dos que offereceram estes despendiosos ornamentos, que embellezam as antigas cathedraes.

A estas indica??es se deve attender na historia de um estylo, sem perder, tambem, de vista que a unidade e a harmonia dos edificios s?o sempre prejudicadas pela demorada construc??o. ? sabido, com effeito, que alguns dos maiores monumentos ogivaes levaram seculos a terminar, n?o falando, ainda, nas successivas restaura??es, que chegam a alterar a unidade e o caracter de um edificio.

Talvez em parte fossem estas causas a origem do silencio; n?o comparemos, por?m, a illustra??o e o gosto artistico dos cidad?os livres da Grecia e de Roma com a ignorancia dos bar?es feudaes e dos cavalleiros medievaes, que timbravam em n?o saber ler e escrever, sellando os documentos com os copos das proprias espadas. Nem confundamos a plebe d'aquellas florescentes republicas com a multid?o desgra?ada e quasi selvagem da Edade-Media. Nos paizes classicos a arte foi sempre considerada nobre e elevada func??o; na Edade-Media deve ter sido apenas olhada como simples profiss?o. Assim, conservaram-se os nomes dos fundadores dos templos e dos grandes e poderosos da terra, para quem foi inventada a Historia; os dos pequenos e humildes, embora geniaes e creadores, mergulharam nas trevas do esquecimento e da ignorancia medieval.

Alem d'isso, os architectos n?o punham em evidencia os seus nomes. Aqui e al?m d?o-se pequenas excep??es a esta regra. Quando muito, empregavam signaes caracteristicos e proprios em qualquer ponto evidente da construc??o. Assim, j? o dissemos, na pequena e elegante capella do Estylo Ogival secundario, agora em via de restaura??o na S? de Lisboa, a flor de lyz, gravada na face de uma columna prismatica, p?de bem indicar a origem franceza do architecto.

Os signaes gravados nos silhares dos monumentos ogivaes tambem s?o muito vulgares. Teem sido attribuidos a simples marcas dos canteiros, que indicavam, talvez para pagamento, as pedras feitas por cada um. O facto de serem os signaes gravados na pedra e alguns difficeis e complicados, como se p?de verificar no Mosteiro da Batalha, prejudica no nosso espirito esta hypothese. Mais provavel nos parece que sejam signaes particulares das differentes lojas ma?onicas, ou sec??es d'ellas, a que pertenciam os differentes trabalhadores, mestres e architectos. O assumpto n?o offerece, ali?s, sen?o o simples valor de curiosidade.

Temos exposto, segundo nos parece, os caracteres principaes do Estylo Ogival. O trabalho ? incompleto, nem podia deixar de o ser em assumpto t?o vasto e complexo, sobre o qual muito se tem escripto e muito ha ainda para escrever. N'este estylo temos, felizmente, um riquissimo exemplar no Mosteiro da Batalha, cuja historia e descrip??o reservamos para uma parte especial d'este livro. Esta rapida monographia completar? a exposi??o feita, melhor talvez do que outros desenvolvimentos mais ou menos didacticos.

Na nossa opini?o, o Estylo Ogival ? a mais elevada express?o esthetica, at? hoje revelada na evolu??o da architectura. Para o comprehender n?o ? necessario ser artista, sabio ou crente; bastar?, apenas, possuir algum sentimento, firmado em instruc??o vulgar, e comparar os movimentos do nosso espirito em face das crea??es dos melhores estylos.

N?s vimos grandes templos, restos da antiguidade classica, sumptuosas basilicas, magnificos exemplares byzantinos e romanicos; encontr?mol-os por muita parte. Em longas horas de contempla??o e de estudo, procur?mos o espirito d'esses monumentos, transportando-nos aos seculos, que lhes imprimiram physionomia. As impress?es mais perfeitas e harmonicas foram-n'os dadas, sempre, pelas grandes cathedraes do Estylo Ogival.

CAPITULO SEXTO

O ESTYLO OGIVAL ENTRE N?S

Eis um capitulo por natureza curto. Se Portugal ?, infelizmente, pobre em monumentos, a sua penuria manifesta-se extrema nos do Estylo Ogival. O Estylo Romanico deixou entre n?s algumas construc??es, mais ou menos importantes, embora, em geral, estragadas depois por inscientes restaura??es, que o cuidado e o gosto moderno v?o a pouco e pouco substituindo, a fim de darem aos edificios a possivel pureza primitiva. A S? de Coimbra, egreja romanica do segundo periodo, ? bom exemplo d'este gosto e cuidado.

Pelo paiz inteiro, pelo menos na parte por n?s percorrida, encontram-se de quando em quando trechos do Estylo Romanico de soffrivel valor, escondidos no mesmo edificio por entre outros ogivaes e da renascen?a. Assim, um dos nossos primeiros monumentos, o Convento de Christo em Thomar, offerece construc??es differentes. A subida importancia que outr'ora teve este Mosteiro, sem duvida o mais rico do paiz, a extrema e curiosa diversidade de estylos, que elle manifesta, aconselha-nos mais detida descrip??o, embora exceda em parte os quadros d'este livro.

Na anterior planta est?o descriptos os elementos do grande edificio, que n?s suppomos deverem ser considerados verdadeiramente monumentaes; o que n?o quer dizer que n'outros pontos, j? na parte pertencente ao Estado, j? n'aquella que infelizmente foi vendida, n?o existam trechos de verdadadeiro valor artistico e historico, dignos de cuidadosa defeza e conserva??o.

A egreja actual ? formada por dois corpos, construidos em seculos differentes. O circular, que parece hoje constituir a charola da egreja, foi o templo primitivo. Pertence ao Estylo Romanico, talvez terciario, visto que a ogiva, embora pouco accentuada, se desenha sob as camadas de estuque, que revestem os oito arcos do recinto octogonal, cuja abobada forma uma especie de zimborio sobre o altar.

Primitivamente, este recinto tinha o aspecto de torre central, elevando-se a respectiva abobada bastante acima da abobada anelar da nave envolvente. A antiga porta de entrada, virada ao nascente, foi transformada em janela, quando ? egreja romanica se annexou o corpo rectangular. N'esta f?rma do primitivo templo sente-se a indiscutivel influencia de S. Vital de Ravenna e do Santo Sepulcro de Jerusalem.

O c?ro, outr'ora guarnecido de excedente obra de talha, occupa quasi metade do corpo da egreja e firma-se sobre a abobada da casa do capitulo. Por esta f?rma, a fachada occidental, ladeada por dois formosos e originaes botareos, offerece entre elles na parte superior uma rosacea, abrindo no c?ro, e na inferior, illuminando a casa do capitulo, uma magnifica janela com rica ornamenta??o de algas, embora na realidade um pouco pesada. Toda esta parte do edificio ? do Estylo da Renascen?a do primeiro periodo, entre n?s chamado manuelino, manifestando-se na fachada occidental grande influencia do oriente, principalmente na decora??o dos botareos e da janela das algas.

Esta bella e ampla sala abobadada pertence tambem ao Estylo da Renascen?a; hoje, por?m, encontra-se separada do monumento, havendo sido murada a respectiva porta. Embora seja propriedade do Estado, anda ha longos annos arrendada ao proprietario de parte do Mosteiro e da respectiva c?rca, servindo-lhe de celleiro! Todos os esfor?os empregados at? agora para acabar com este arrendamento, ainda os mais recentes feitos pelo Conselho dos Monumentos Nacionaes, t?em sido infructiferos!

Esta succinta descrip??o demonstra a importancia architectonica do Mosteiro de Thomar, bello exemplar onde se casam os mais perfeitos estylos com ornamenta??es ricas e caracteristicas. Devemos, por?m, observar que, no rigor da palavra, a parte n?o monumental do grande edificio monastico envolve tambem elementos e trechos de bastante valor artistico. Assim, no Claustro da Micha, n?o comprehendido na planta junta, existem tres grandes salas, onde a tradi??o affirma que se reuniram as C?rtes de Thomar. Se ? possivel duvidar d'esta tradi??o, embora o estylo das salas seja da epoca, n?o padece duvida alguma que todas, principalmente a da Nobreza, s?o bellas e dignas de conserva??o, ou talvez melhor de salvamento, porque o tempo e o vandalismo acabar?o por destruil-as sem remedio.

Al?m d'isso, o Mosteiro manifesta riquissima construc??o quer em materiaes, quer em trabalho; assim, por exemplo, os corredores para onde abrem as cellas, na realidade multiplas, vastas e sobrepostas galerias cortando-se em angulo recto, s?o cobertos por tectos de volta inteira e apainelados de excellente carvalho do norte. De espa?os em espa?os, encontram-se n'estas galerias bellos trechos e baixos-relevos da pura arte da renascen?a.

A conserva??o em que tudo isto se encontra, exceptuando os edificios monumentaes descriptos, menos descurados hoje, ? quasi deploravel na parte pertencente ao Estado; porque a outra parte do Mosteiro, talvez a maior, encravada nas perten?as nacionaes sem ordem e sem nexo, bem como a bella c?rca e outras valiosas propriedades conventuaes, foram vendidas por somma irrisoria.

Entre todos os mosteiros nacionaes, exceptuando o de Mafra e o de Alcoba?a, suppomos que o de Thomar ? o maior e o segundo na ordem da riqueza artistica e historica. Uma administra??o nacional sensata e illustrada teria conservado completo e mobilado este bello monumento, como typo da vida e dos costumes monasticos. Seria, por assim dizer, um exemplar unico no mundo. Hoje, alienada parte do edificio, vendidos a desbarate ou roubados os moveis e os livros, esta restaura??o seria quasi impossivel; mas, no que nos resta ao menos, o edificio deveria ser conservado como excellente exemplo de uma fei??o caracteristica e importante das organisa??es sociaes dos seculos passados.

Grande parte das egrejas no norte do paiz, foram primitivamente do Estylo Romanico do primeiro ou do segundo periodo, mas s?o de construc??o acanhada e pobre, offerecendo cobertura de madeira. No sul ainda a escassez de monumentos ? maior. Em todo o Algarve, depara-se-nos apenas a S? de Faro e a de Silves, que merecem alguma atten??o. Julgamos que a ultima obedece aos principios das construc??es do norte: Estylo Romanico do terceiro periodo--transi??o--naves cobertas de madeira, c?ro abobadado, mas tudo em lastimoso estado de conserva??o artistica.

A Egreja Matriz de Caminha parece-nos constituir um bello exemplo d'este typo de egrejas do norte. Sem duvida, a primeira construc??o foi romanica do segundo periodo. Soffreu, depois, grandes restaura??es no tempo da renascen?a manuelina. A fachada, composta de tres corpos distinctos desenhando as naves internas, ? d'este definido estylo.

A capella-m?r, tambem manuelina, ? coberta por uma bonita abobada. No exterior d'esta capella-m?r corre um bello friso de corda e por baixo d'elle outro, simulando uma cadeia de ferro. ? o primeiro que vimos n'este genero. Na fachada lateral da egreja ha uma bonita porta da renascen?a. A construc??o ? toda de granito. Em geral, os ornatos est?o muito apagados, porque o granito empregado tem o gr?o muito grosso e esbor?a-se, exposto ? ac??o do tempo. Fazemos esta ligeira descrip??o para darmos id?a de um typo ass?s vulgar das nossas egrejas secundarias do norte e do seu estado actual.

Da Egreja de Alcoba?a j? fal?mos anteriormente, classificando-a de preferencia no Estylo Romanico de transi??o. Julgamos, pois, opportuno apresentar agora as ras?es de ordem architectonica, em que fundamos esta classifica??o, que p?de ser talvez impugnada.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet