Read Ebook: Sulamith: A Romance of Antiquity by Kuprin A I Aleksandr Ivanovich Guerney Bernard Guilbert Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 423 lines and 22522 words, and 9 pages

Translator: Huvi Vuorinen

ALAMAINEN

Romaani

Kirj.

HEINRICH MANN

Suomentanut Huvi Vuorinen

Helsingiss?, Edistysseurojen Kustannus-Osakeyhti?, 1920.

Etel?-Suomen Sanomain kirjapaino Oy, Lahti.

Diederich Hessling oli hento lapsi, joka hyvin kernaasti uneksi ja pelk?si kaikkea ja jonka korvia kovin s?rki. H?n j?tti vastenmielisesti l?mpim?n huoneen talvella ja kes?ll? ahtaan puutarhan, miss? tuntui paperitehtaan lumppujen haju ja miss? n?kyi kultasade- ja seljapuiden p??llitse vanhojen talojen puiset, savella rapatut sein?t. Kun Diederich nosti katseensa satukirjastaan, rakkaasta satukirjastaan, niin h?n pel?styi usein kovin. H?nen vieress??n oli penkill? varmasti istunut sammakko, mill? oli ollut puolet h?nen koostaan! Tai sitten tuolla muurin luona oli peikko, mahaansa my?ten maassa, ja katseli kulmainsa alta.

Is? oli peikkoa ja konnaakin pelottavampi, ja p??llep??tteeksi piti h?nt? rakastaa. Diederich rakasti h?nt?. Kun h?n oli sy?nyt salaa makeisia, tai valhetellut, niin h?n nuhjusteli kirjoitusp?yd?n ??ress? niin kauan maiskutellen suutaan ja arasti viuhuen, ett? herra Hessling huomasi jotakin ja otti kepin sein?lt?. Jokainen ilmitulematta j??nyt rikos sekoitti Diederichin uskollisuuteen ja luottamukseen ep?ilyst?. Kun is? kerta kipeine jalkoineen kompastui portailla, niin poika taputti k?si??n hulluna -- ja juoksi tiehens?.

Jos h?n selk?saunan saatuaan kulki tehtaan ohi parkuen ja kasvot turtuneina, niin ty?miehet nauroivat. Heti kohta Diederich pisti ulos kielens? heit? kohden ja polki jalkaansa. H?n oli itsetietoinen: "Min? olen saanut selk??ni, mutta is?lt?ni. Olisitte iloisia, jos tekin voisitte saada h?nelt? selk??nne, mutta siihen te olette aivan liian mit?tt?mi?."

H?n liikkui heid?n keskell??n oikullisen pashan tavoin, uhaten toisinaan ilmoittaa is?lleen, ett? he hakivat itselleen olutta, toisinaan taas antaen heid?n vietell? h?net ilmaisemaan sen hetken, jolloin h?nen is?ns? oli tuleva takaisin. He varoivat is?nt??ns?: h?n tunsi heid?t, oli itse ollut ty?miehen?. H?n oli ollut ty?miehen? vanhoissa tehtaissa, miss? jokainen arkki muovailtiin k?sin, oli sill? v?lin ottanut osaa kaikkiin sotiin ja oli viimeisen j?lkeen, kun kaikilla oli tilaisuus saada rahaa, pystynyt ostamaan paperikoneen. Holl?nder- ja leikkuukone kuului viel? laitokseen. H?n itse laski paperiarkit. Lumpuista ratkotut napit eiv?t saaneet joutua hukkaan. H?nen pieni poikansa antoi usein naisten pist?? niit? itselleen siit? hyv?st?, ettei antanut ilmi niit?, jotka ottivat joitakin mukaansa. Er??n? p?iv?n? h?nell? oli niit? niin paljon, ett? h?nen p??h?ns? p?lk?hti vaihtaa ne makeisiin rihkamakauppiaan myym?l?ss?. Yritys onnistui -- mutta illalla Diederich polvistui vuoteessaan ja rukoili, maiskutellen viimeist? makeistaan, ett? peloittava, rakas Jumala antaisi rikoksen j??d? ilmitulematta. Mutta se tuli kuitenkin p?iv?nvaloon. Is?n k?si, is?n, joka aina metoodisesti hoiteli keppi?, aliupseerin kasvoilla velvollisuus ja kunnollisuus, vapisi t?ll? kertaa, ja h?nen hopeanharmaalle keisariparralleen vier?hti kyynel, ryppyjen yli hyppien. "Minun poikani on varastanut", h?n sanoi heng?styneen?, tyls?ll? ??nell?, katsellen lastaan kuten ep?luulonalaista murtovarasta. "Sin? pet?t ja varastat. Puuttuu vain, ett? ly?t jonkun kuoliaaksi."

Rouva Hessling tahtoi pakottaa poikaansa polvistumaan is?n edess? ja pyyt?m??n anteeksi, koska is? oli t?m?n vuoksi itkenyt! Mutta Diederichin vaisto sanoi, ett? t?m? olisi viel? enemm?n vihoittanut is??. Hessling ei ollenkaan ymm?rt?nyt vaimonsa tunteellista k?yt?stapaa. Rouva turmeli koko lapsen. Hessling sai h?net kiinni valheista yht? hyvin kuin Diederichin. Eik? se ollut mik??n ihmek??n, koska rouva luki romaaneja! Se ty?, mik? oli h?nelle viikoksi m??r?tty, oli lauvantai-iltana useinkin viel? suorittamatta. H?n pieksi kielt??n, sen sijaan ett? olisi puuhannut palvelijattaren kanssa... Eik? Hessling ollut edes varma siit?, s?ik? h?nen vaimonsa salaa makeita, kuten h?nen poikansakin. P?yd?ss? ei t?m? uskaltanut sy?d? tarpeekseen, vaan hiipi j?lest?p?in kaapille. Jos h?n olisi uskaltanut menn? tehtaaseen, niin olisi varmasti varastanut nappeja.

H?n rukoili poikansa kanssa "kaikesta syd?mest??n", muodollisuuksista v?litt?m?tt?, ja sai silloin poskip??ns? punottamaan. H?n kuritti h?nt? my?skin, mutta umpim?hk?isesti, kiukuissaan. Usein h?n oli t?ll?in v??r?ss?. Silloin Diederich uhkasi valittaa is?lleen, oli menevin??n konttoriin ja riemuitsi jossakin nurkan takana sen johdosta, ett? ?iti oli nyt tuskissaan. ?itins? hellyyden hetket h?n k?ytti hyv?kseen, mutt'ei tuntenut mit??n kunnioitusta h?nt? kohtaan. ?iti oli samanlainen kuin h?nkin, ja se seikka esti h?net kunnioittamasta h?nt?. Sill? h?n ei kunnioittanut itse??n, vaan vietti el?m??, joka ei olisi kest?nyt Herran kasvojen edess?.

Kuitenkin heill? molemmilla oli perin tunteelliset h?myhetkens?. Juhlista he saivat esiin viimeisenkin tunnelmapisaran laulun, pianonsoiton ja sadunkertomisen avulla. Kun Diederich alkoi ep?ill? Jesuslasta, niin h?n antoi ?itins? hellytt?? itsens? ja saada viel? hetkiseksi uskomaan, tuntien itsens? sen kautta keventyneeksi, uskolliseksi ja hyv?ksi. H?n uskoi my?skin itsepintaisesti ylh??ll? linnassa asustavaan aaveeseen, ja is?, joka ei tahtonut siit? kuulla puhuttavankaan, n?ytti ylpe?lt?, melkein rangaistavalta. ?iti ruokki h?nt? saduilla. H?n ilmaisi h?nelle pelkonsa, mit? tunsi vilkasliikkeisten katujen ja raitioteiden vuoksi, jotka meniv?t siit? sivuitse, ja vei h?net muurin yli linnaan. Siell? he nauttivat suloisesta v?ristyksest?.

Meisestrassen kulmauksessa oli kuljettava poliisin ohitse, joka, jos tahtoi, saattoi vied? ihmisen vankilaan! Diederichin syd?n jyskytti kuuluvasti; miten kernaasti h?n olisi tehnyt suuren kierroksen! Mutta silloin olisi poliisi aavistanut h?nen pahan omantuntonsa ja olisi siepannut h?net. Parempi oli osoittaa olevansa puhdas ja viaton -- ja vapisevalla ??nell? kysyi Diederich poliisilta, mit? kello oli.

N?iden monien peloittavien voimien j?lkeen, joiden alaisena Diederich oli, sadun konnien, is?n, rakkaan Jumalan, linnanpeikon, poliisin ja nuohoojan j?lkeen, joka saattoi raahata koko miehen uunin piipun l?pi niin ett? tuli yht? mustaksi kuin h?n itsekin oli, ja tohtorin j?lkeen, joka saattoi penslata kaulaa ja ravistaa, jos huusi, -- kaikkien n?iden voimien j?lkeen h?n joutui viel? hirve?mm?n voiman valtaan, koulun, joka nieli ihmisen kokonaan. Diederich meni sinne parkuen eik? voinut vastata, vaikka olisi osannutkin, koska h?nen t?ytyi parkua. V?hitellen h?n oppi k?ytt?m??n hyv?kseen itkemistaipumustaan silloin, kun ei osannut l?ksyj??n -- sill? mik??n peikko ei ollut saanut h?nt? ahkerammaksi tai v?hemm?n uneksivaksi -- ja v?ltti siten monta ik?v?? seurausta, kunnes opettajat olivat p??sseet h?nen juonensa perille. Ensim?ist? kohtaan, joka sen keksi, h?n tunsi suurta kunnioitusta; h?n rauhoittui heti ja katseli h?nt? aralla antaumuksella k?sivartensa yli, mink? h?n oli koukistanut ja vet?nyt kasvoilleen. T?t? ter?v?n?keist? opettajaa kohtaan h?n j?i ainaisesti n?yr?ksi ja tottelevaiseksi. Hyv?ns?vyisille h?n teki pieni?, vaikeasti toteenn?ytett?vi? kujeita, joista ei kerskunut. Suuremmalla tyydytyksell? h?n puhui er??st? todistusten turmelemisesta, er??st? suuresta rikosjutusta. P?yd?ss? h?n ilmoitti: "T?n??n herra Behnke l?ylytti taas pahanp?iv?isesti kolmea oppilasta!" Ja kun kysyttiin, keit??

"Min? olin yksi niist?".

Sill? Diederich oli sellainen, ett? kuuluminen tuohon persoonattomaan kokonaisuuteen, tuohon leppym?tt?m??n, ihmisi? halveksivaan, koneelliseen organismiin, mik? lukio oli, teki h?net onnelliseksi, ja ett? mahti, tuo kylm? mahti, jonka osakkaana h?n oli, vaikkapa vain k?rsiv?n?kin, oli h?nen ylpeytens?. Luokan esimiehen syntym?p?iv?n? koristettiin kateederi ja taulu seppeleill?; Diederich kietoi niit? opettajan kepinkin ymp?rille.

Vuosien vieriess? liikutti h?nt? kaksi vallanpit?ji? kohdannutta onnettomuutta pyh?ll? ja suloisella virkistyksell?. Johtaja oli luokan edess? l?ksytt?nyt er?st? apulaisopettajaa ja antanut h?nelle matkapassit; er?s yliopettaja tuli mielisairaaksi. Viel? suuremmat voimat, johtaja ja mielisairaala, olivat pidelleet julmasti niit?, joilla siihen asti oli ollut niinkin suuri valta. Silloin kun oltiin pieni? mutta vahingoittumattomia, niin ruumiita piti katsella alhaaltak?sin ja tehd? niist? omaa asemaa lievent?v?t johtop??t?kset.

Diederich, jonka mahti oli kietonut rataslaitokseensa, edusti sit? nuorempien sisariensa edess?. N?iden piti kirjoittaa h?nen sanelunsa mukaan ja tehd? viel? tahallaan lis?? virheit?, jotta veli saattoi raivoten k?ytt?? punaista mustetta ja jaella rangaistuksia. He olivat hirveit?. Pienokaiset huusivat -- ja silloin oli Diederichin vuoro n?yrty?, jottei tullut ilmi.

Vallanpit?ji? j?ljitell?kseen h?n ei tarvinnut ket??n ihmist?; h?nelle riitti el?imet, jopa esineetkin. H?n seisoi Holl?nderin vieress? ja katseli, miten t?m? ruhjoi lumppuja. "Sen sin? veit! Pankaapas viel? vastaan, t?rke?t riekaleet!" mutisi Diederich, ja h?nen silm?ns? kiilsiv?t. ?kki? h?n lyykistyi ja oli v?h?ll? pudota kloorikylpyyn. Er??n ty?miehen askeleet olivat h?irinneet h?nen ilke?n nautintonsa.

Sill? h?n tunsi itsens? t?ysin laadulliseksi ja asiastaan varmaksi vain silloin, kun sai selk??ns?. Tuskin koskaan h?n vastusti ly?ntej?, korkeintaan h?n sanoi tovereilleen: "Ei selk??n, se on ep?terveellist?".

Ei niin, ett? h?n ei olisi tuntenut oikeuksiaan tai etujaan. Mutta Diederichist? tuntui silt?, ett? se selk?sauna, jonka h?n sai, ei tuottanut ly?j?lle mit??n k?yt?nn?llist? hy?ty? eik? h?nelle itselleen mit??n todellista vahinkoa. Vakavammalta kannalta kuin n?m? puhtaasti ideaaliset arvot h?n otti sen vaahtokehr?n, mink? "Netziger Hofin" yliviinuri oli jo kauan sitten luvannut, mutta j?tt?nyt lupauksensa t?ytt?m?tt?. Diederich meni useampia kertoja Meisestrassea pitkin torille muistuttaakseen sanottua yst?v??ns?. Mutta kun t?m? er??n? p?iv?n? ei ollenkaan tahtonut en?? tiet?? mist??n lupauksestaan, niin Diederich polki jalkaansa vihastuneena: "T?m? menee jo liian pitk?lle! Jollette heti kohta tuo minulle vaahtokehr??, niin min? kerron asian is?nn?llenne!" Siihen Schorsch naurahti ja t?ytti Diederichin vaatimuksen.

T?m? oli kouraantuntuva saavutus. Valitettavasti saattoi Diederich nauttia siit? vain nopeaan ja surullisella mielell?, sill? pel?t? sopi, ett? Wolfgang Buck, joka odotti h?nt? ulkona, ilmestyi siihen ja vaati osaansa, mik? oli h?nelle luvattu. Kuitenkin h?n enn?tti pyyhki? suunsa, ja oven edess? h?n p??sti suustaan oikean herjaustulvan Schorschia kohtaan, joka oli huijari ja jolla ei ollut vaahtokehr??. Diederichin oikeudentunto, joka ?sken juuri oli niin voimakkaasti puhunut h?nen puolestaan, vaikeni toisen vaatimusten edess? -- joita ei tosin muuten saanut j?tt?? huomioonottamatta, sill? Wolfgangin is? oli siksi aivan liian kunnioitusta her?tt?v? henkil?. Vanha herra Buck ei k?ytt?nyt kankeita t?rkkikauluksia, vaan valkeata, silkkist? kaulaliinaa, mink? yl?puolella roikkuivat suuret, valkeat viikset. Miten hitaasti ja majesteettisesti h?n asetti kultakoukkuisen keppins? katukive? vastaan! H?nell? oli sylinterihattu p??ss?, ja h?nen p??llystakkinsa alta pistiv?t usein esiin h?nnystakin liepeet, keskell? p?iv??! Sill? h?n k?vi kokouksissa, piti huolta koko kaupungista. Kylpylaitoksesta, vankilasta, kaikesta, mik? oli julkista, ajatteli Diederich, ett? se kuului herra Buckille. H?nen t?ytyi olla hirve?n rikas ja mahtava. Kaikki, herra Hesslingkin niihin luettuna, paljastivat p??ns? jo matkan p??ss?. Riist?? jotakin h?nen pojaltaan oli teko, jolla saattoi olla arvaamaton kantavuus. Jotta ne suuret voimat, joita Diederich niin kovin kunnioitti, eiv?t olisi h?nt? kokonaan painaneet maahan, h?nen t?ytyi toimia hiljaa ja viekkaasti.

Vain kerran, kolmannella luokalla, sattui sill? lailla, ett? Diederich unhoitti rukoilemisen, menetteli sokeasti ja tuli voitonhumalaiseksi sortajaksi. H?n oli, kuten oli tapana ja toivottua, h?rn?nnyt luokan ainoata juutalaista, mutta nyt h?n pani toimeen aivan tavattoman n?yt?ksen. Piirustusliidun palasista h?n teki kateederille ristin ja pakotti juutalaisen polvistumaan sen eteen. H?n piteli h?nt? kovakouraisesti, h?n oli vahva! Ja h?net teki vahvaksi ymp?rist?n suosio, yleis?, jonka joukosta kurkottautui auttavia k?si?, tuo ulkona ja sis?ll? oleva kaikkivoittava enemmist?. Sill? h?nen kauttaan toimi Netzigin kristikunta. Miten mukavata oli toimia, kun tunsi vastuunalaisuuden ja syyllisyyden jaetuksi, kollektiiviseksi!

Innostuksen asetuttua pieni pelko astui tilalle, mutta ensim?iset opettajakasvot, jotka Diederich tapasi, antoivat h?nelle h?nen rohkeutensa takaisin. Ne olivat t?ynn??n h?mill??n olevaa hyv?ntahtoisuutta. Muut osoittivat h?nelle hyv?ksymisens? avoimesti. Diederich hymyili heille n?yr?n ymm?rt?v?isesti. H?nen olonsa tuli sen j?lkeen helpommaksi. Toverit eiv?t voineet kielt?? kunnioitustaan silt?, joka oli uuden luokanesimiehen suosiossa. T?m?n my?t?vaikutuksella Diederich p??si priimukseksi ja salaiseksi j?rjestyksen valvojaksi. N?ist? kunniapaikoista h?n s?ilytti my?hemmin ainakin toisen. H?n oli kaikkien toveri, nauroi, kun n?m? kertoivat kepposistaan, nauroi h?mm?stym?t?nt?, syd?mellist? naurua, kuten vakavan, nuoren miehen sopiikin, miehen, joka ei pannut vallattomuutta kovin pahakseen -- ja sitten v?liajoilla, kun h?n j?tti p?iv?kirjan opettajalle, h?n kertoi mit? tiesi. H?n mainitsi my?skin opettajille annetut pilanimet ja esitti ne kapinalliset puheet, mit? heit? vastaan oli pidetty. H?nen ??nens? vapisi viel? hieman, kun h?n niit? toisti, siit? hekumallisesta pel?styksest?, mill? h?n oli niit? kuunnellut, alasluotujen luomien takaa. Sill? h?n vapisi jollain lailla vallanpit?j?in vuoksi ja etsi tietty?, ilke?t? tyydytyst?, jotakin, joka liikutti vain h?nt?, kuten viha, joka tyydytyksekseen otti vastaan pari nopeata ja salaista nuhdetta omaltatunnolta. Antamalla ilmi toverinsa h?n sovitti omat synnilliset mielenliikutuksensa.

Toiselta puolen h?n ei tuntenut tovereitaan kohtaan, joiden edistymisen h?n saattoi kyseenalaiseksi, useinkaan mit??n mieskohtaista vastenmielisyytt?. H?n esiintyi ankaran v?ltt?m?tt?myyden tunnontarkkana t?ytt?j?n?. J?ljest?p?in h?n saattoi menn? satutetun luo ja esitt?? vilpitt?m?sti valittelunsa. Kerran saatiin kiinni h?nen avullaan er?s oppilas, jota jo oli kauan ep?ilty kaiken kopioimisesta. Diederich toimitti h?nelle, opettajan tieten, er??n matemaattisen teht?v?n, mik? oli keskelt? tahallisesti v??rennetty, mutta mink? lopputulos oli kuitenkin oikea. Sen p?iv?n iltana, jona vilpinharjoittaja joutui kiinni, istui muutamia yliluokkalaisia puistoravintolan portilla, mik? oli sallittua voimistelun?yt?ksen j?lkeen, ja lauloi. Diederich oli asettunut uhrinsa viereen. Kun kerran juotiin pohjaan saakka, niin h?n ei k?ytt?nyt oikeuttaan, vaan antoi haarikan kulkea naapurilleen, katsoi h?nt? suoraan silmiin ja viritti tunteellisesti venytetyll? basso??nell?, aivan yksin:

"Ich hatt' einen Kameraden, Einen bessern findst du nit..."

Ylip??ns? h?n tyytyi kaikissa aineissa lis??ntyviin kouluharjoituksiin, kohoamatta miss??n vaatimusten yl?puolelle tai tiet?m?tt? maailmasta mit??n, mik? ei ilmennyt kouluaineissa. Vaikeinta h?nest? oli ainekirjoitus, ja jos joku siin? kunnostautui, niin h?n tunsi h?nt? kohtaan selitt?m?t?nt? ep?luuloa.

Kun h?n oli p??ssyt ylimm?lle luokalle, niin h?nen suoriutumisensa tuntui varmalta, ja sek? opettajat ett? is?n valtasi ajatus, ett? h?nen piti jatkaa opintojaan. Vanha Hessling, joka 66 ja 71 oli marssinut juhlallisesti Brandenburger Torin l?pi, l?hetti Diederichin Berliniin.

Kun h?n ei uskaltanut poistua kauaksi Friedrichstrasselta, niin h?n vuokrasi itselleen huoneen yl?kerrasta Tieckstrassella. H?nen tarvitsi nyt vain tulla suoraan alas eik? voinut olla osaamatta yliopistoon. H?n k?vi siell? kaksi kertaa p?iv?ss?, kun ei ollut muutakaan teht?v??, ja itki usein v?liajalla koti-ik?v?st?. H?n kirjoitti kirjeen is?lleen ja ?idilleen ja kiitti heit? onnellisesta lapsuusajasta. Ilman pakkoa h?n meni vain harvoin ulos. H?n uskalsi tuskin sy?d?, pelosta, ett? menett?isi rahansa ennen kuun loppua. Ja aina h?nen t?ytyi koetella taskujaan, ollakseen varma siit?, ett? ne eiv?t olleet joutuneet hukkaan.

Niin hylj?tylt? kuin h?n tunsikin itsens?, niin h?n ei ollut kuitenkaan viel? mennyt, is?n kirje mukanaan, Bl?cherstrasselle, herra G?ppelin luokse, joka oli selluloosatehtailija ja Netzigista kotoisin sek? Hesslingin liiketuttavia. Nelj?nten? sunnuntaina h?n unohti ujoutensa -- ja tuskin oli tuo punakka ja vanttera mies, jonka h?n niin usein oli n?hnyt is?ns? konttorissa, tulla j?hryst?nyt h?nt? vastaan, kun Diederich jo ihmetteli sit?, ettei ollut aikaisemmin tullut. Herra G?ppel tiedusteli heti kaikkia Netzigin kuulumisia ja ennen kaikkea sit?, miten vanha Buck jaksoi. Sill? vaikka h?nen poskipartansa nyt olikin harmaantunut, niin h?n oli, kuten Diederichkin, jo lapsena, ja kuten n?ytti, muista syist?, kunnioittanut vanhaa Buckia. Siin? oli mies: hattu pois p??st?! oli yksi niit?, joita Saksan kansan piti kunnioittaa, piti kunnioittaa viel? enemm?n kuin niit? tiettyj? ihmisi?, jotka tahtoivat parantaa kaikki verell? ja raudalla ja siit? hyv?st? kirjoittivat kansalle huikeita laskuja. Vanha Buck oli jo 1848 edustanut kantaansa ja olipa h?net tuomittu kuolemaankin. "Niin, ett? me nyt saamme olla vapaita miehi?", sanoi herra G?ppel, "siit? me saamme kiitt?? vanhan Buckin kaltaisia miehi?." Ja h?n avasi viel? uuden olutpullon. "Nyky??n meid?n t?ytyy antaa kyrassieerisaappaiden survoa itse?mme..."

Herra G?ppel tunnusti itsens? vapaamieliseksi Bismarckin vastustajaksi. Diederich vakuutti oikeaksi kaiken, mit? G?ppel tahtoi; h?nell? ei ollut mit??n mielipidett? kanslerista, vapaudesta eik? nuoresta keisarista. Mutta silloin h?neen koski kovasti, kun er?s nuori tytt? astui sis??n, tytt?, joka ensi katsannolta tuntui h?nest? peloittavan kauniilta ja siev?lt?.

"Tytt?reni Agnes", sanoi herra G?ppel.

Diederich seisoi siin?, ryppyisess? k?velypuvussaan, laihan kadetin tavoin, ja oli punastunut. Nuori tytt? ojensi h?nelle k?tens?. H?n tahtoi olla siro, mutta mit? puhua h?nen kanssaan? Diederich vastasi my?nt?v?sti, kun h?n kysyi, miellyttik? Berlin h?nt?; ja kun Agnes kysyi, oliko h?n ollut teatterissa, niin siihen h?n vastasi kielt?v?sti. Diederich tunsi tuskanhike? ja oli lujasti vakuutettu siit?, ett? vain poistumisellaan saattoi huvittaa tytt??. Mutta miten p??st? l?htem??n? Onneksi siihen ilmestyi er?s henkil?, leve?, Mahlmann-niminen mies, joka hirve?ll? ??nell? puhui Mecklenburgin murretta ja n?ytti insin??ritieteit? tutkivalta ylioppilaalta ja talon asukkaalta. H?n johdatti Agnes-neidin mieleen er??n k?velyretken, jolle olivat luvanneet l?hte?. Diederichi? pyydettiin tulemaan mukaan. S?ik?htyneen? h?n esitti kielt?ytymisens? syyksi er??n tuttavan, joka odotti h?nt? kadulla, ja meni tiehens?. "Jumalankiitos", h?n ajatteli, tuntien syd?mess??n pistosta, "h?nell? on jo joku."

Herra G?ppel avasi h?nelle eteisen oven ja kysyi, tunsiko h?nen yst?v?ns? my?skin Berlinin. Diederich valehteli, ett? tuo yst?v? oli berlinil?inen. "Sill? jos kumpikaan teist? ei sit? tunne, niin te astutte viel? v??r??n omnibussiin. Te olette varmastikin kerran eksynyt Berliniss?." Ja kun Diederich sen my?nsi, niin herra G?ppel n?ytti tyytyv?iselt?. "Asia ei ole siten kuin Netzigiss?. T??ll? te harhailette pian puoli p?iv??. Uskottehan kyll?kin, ett? kun sielt? Tieckstrasselta tulette t?nne Hallescher Torille, silloin olette jo kolmesti kulkenut Netzigin halki... Niinp? niin, seuraavana sunnuntaina te tulette tietysti p?iv?llisille!"

Diederich lupasi tulla. Kun sanottu p?iv? koitti, niin h?n olisi kernaammin ollut menem?tt?; vain itse?ns? pel?ten h?n l?ksi sinne. T?ll? kertaa oli suorastaan kestett?v?n? kahdenkeskenolo tyt?n kanssa. Diederich k?ytt?ytyi virallisesti ja oli kuin ei olisi tahtonut antautua l?hemp??n kosketukseen neidin kanssa. Agnes tahtoi alottaa taas teatterista, mutta Diederich katkaisi h?net kauhealla ??nell?, sanoen, ett? sellaiseen h?nell? ei ollut aikaa. Jaa niin, Agneksen is? oli sanonut tytt?relleen, ett? herra Hessling tutki kemiaa?

"Niin, se on ylip??ns? ainoa tiede, jolla on olemassaolon oikeus", v?itti Diederich, tiet?m?tt?, miten tuli sen sanoneeksi.

Neiti G?ppel pudotti kukkaronsa. Diederich kumartui niin veltosti, ett? Agnes enn?tti nostaa sen lattialta, ennenkuin ensiksimainittu saapui paikalle. Siit? huolimatta tytt? kiitti h?nt? vallan vienosti, melkein h?veten -- mik? suututti Diederichi?. "Keimailevat naiset ovat niin hirveit?", h?n ajatteli. Agnes etsi jotakin kukkarostaan.

"Nyt min? olen sen kuitenkin hukannut, englantilaisen laastarini nimitt?in. Taas vuotaa verta."

H?n p??sti sormensa nen?liinak??reest?. Tuo sormi oli niin valkea, ett? Diederichin mielest? sill? oleva veri oli imett?v? pois.

"Minulla on jonkun verran", sanoi Diederich ?kisti.

H?n tarttui tyt?n k?teen, ja ennenkuin t?m? oli enn?tt?nyt pyyhki? pois verta, h?n oli nuollut sen.

"Mit? te oikein teette?"

Diederich oli itsekin pel?styksiss??n. H?n sanoi kulmiaan rypist?en: "Oo, kemistin? min? koettelen viel? kokonaan toisenlaisia asioita."

Agnes nauroi. "Niinp? niin, Te olette er??nlainen tohtori... Miten taitavasti se k?vi Teilt?", huomautti h?n ja katsahti h?neen laastarin kuivuessa ja tarttuessa sormeen kiinni.

"Niin", sanoi Diederich torjuen ja palasi paikalleen. H?nest? tuntui tukalalta, ja h?n ajatteli: "Kunpa ei aina tarvitsisi kajota h?nen hipi??ns?! Se on innoittavan pehme?t?." Agnes katsahti h?neen ohimennen ja yritti jonkun ajan per?st?: "Eik?s meill? ole oikeastaan yhteisi? sukulaisia Netzigiss??" Ja Agnes pakotti h?net tarkastamaan kahta sukua. Ilmeni, ett? he olivat kesken??n sukulaisia, serkuksia.

"Teid?n ?itinne on viel? elossa, eik? totta? Siit? voitte iloita. Minun ?itini on jo kauan sitten ollut kuolleena. Min? en tule my?sk??n el?m??n kauan. Minulla on sellaisia aavistuksia" -- ja h?n hymyili surullisesti ja anteeksipyyt?en.

Diederich vaikeni, t?m? tunteellisuus tuntui h?nest? typer?lt?. Viel? yksi v?liaika -- ja kun he kumpikin yrittiv?t puhua, niin mecklenburgilainen tuli v?liin. H?n puristi Diederichin k?tt? niin voimakkaasti, ett? t?m?n kasvot v??ntyiv?t, ja katsoi h?nt? voittoisasti silmiin, nauraen. Ilman muuta h?n veti tuolin aina Agneksen polviin asti ja kysyi iloisesti ja arvovaltaisesti kaikkea mahdollista, mik? vain saattoi heit? molempia koskea. Diederich j?i oman onnensa nojaan ja huomasi, ett? Agnes, kun h?nt? rauhallisesti katseli, paljon menetti pelkoaan. Oikeastaan tuo tytt? ei ollut siev?. H?nell? oli liian pieni, hieman kippurainen nen?, mink? tosin hyvin kapealla harjalla oli teirenpilkkuja. H?nen keltaisenruskeat silm?ns? olivat liian l?hell? toisiaan ja v?r?hteliv?t, kun h?n katseli jotakin. Huulet olivat liian kapeat, koko kasvot olivat liian kapeat. "Jospa h?nell? ei olisi niin paljon punaisenruskeata tukkaa otsalla eik? niin valkeata hipi?t?..." Diederichille tuotti my?skin tyydytyst? se, ett? sen sormen kynsi, jota h?n oli nuollut, ei ollut ollut oikein puhdas.

Herra G?ppel ilmestyi siihen kolmen sisarensa kanssa. Yhdell? heist? oli mies ja lapsia. Is? ja t?dit syleiliv?t ja suutelivat Agnesta. He tekiv?t sen pakoitetun syd?mellisesti ja varovaisin ilmein. Nuori tytt? oli hoikempi ja pitempi kuin kaikki muut ja katseli alasp?in hieman hajamielisesti siihen, joka juuri roikkui h?nen laihoilla olkap?ill??n. Vain is?ns? suudelmaan h?n vastasi pitk??n ja vakavasti. Diederich katseli t?t? ja n?ki auringonvalossa, miten kirkkaansiniset suonet kulkivat poikittain Agneksen ohimoilla.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet