Read Ebook: Misread Passages of Scriptures by Brown James Baldwin

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 492 lines and 44590 words, and 10 pages

Translator: Hanna Kunnas

?ITI

Kirj.

Maxim Gorkij

Suom. Hanna Kunnas

Fitchburg, Mass., Suomalaisen Sosialistisen Kustannusyhti?n Kustannuksella, 1907.

Raivaajan Kirjapainossa.

SIS?LLYS:

Tuhkassa Hiiloksen her??minen Syd?men valo Hirmuinen sana Syd?met tasapainossa Ihmisen turva Valoa hakemassa Suon usvat Osalliseksi liitetty Yst?v?t neuvottelemassa Vapauden henki Valistuksen jano L?hetyssaarnaajan l?ht? Vankeudessa Mielenosoituksen suunnitteleminen Sissin kuolema Viesti kedoilta Ensim?inen taistelu ?idin ??ni Uudessa maailmassa Miehet riveiss? Y? mets?k?mp?ll? Toverit ty?ss? Viel?p? kuolemassa Poliisi ja talonpoika Vankilan voima Ven?l?isen oikeuden edess? Vankien paljastukset ?idin uhrikuolema

Tuhkassa

Joka p?iv? puski tehtaan pilli ?ke?n puhalluksensa, jonka r?ike? mylvint? kumeasti v?r?hdellen levisi yli savuisen ja rasvaisen ilmaper?n, jossa ty?l?isten h?kkelit sijaitsivat; ja kuuliaisina h?yrynvoimalle, purkausi ty?v?ki pienist? harmaista asunnoistaan kaduille. Synkk?katseisina kiiruhtivat he mink? enn?ttiv?t, aivan kuin pel?styneet russakat, lihakset j?ykkin? riitt?m?tt?m?st? unesta. Kylm?ss? aamuh?m?r?ss? soluivat he kapeita, kivitt?m?tt?mi? katuja my?ten korkeaan kivih?kkiin, joka odotti heit? kylm?ll? varmuudella, valaisten heid?n mutaista tiet?ns? lukuisilla nelisnurkkaisilla silmill?, jotka olivat keltaisina rasvasta. Muta l?tisi heid?n jalkainsa alla ik??nkuin ivaavalla s??lill?. Sielt? t??lt? kuului unisten ??nien k?heit? huudahduksia; haukkumiset ja tora t?yttiv?t ilman pahaenteisin?; ja t?t? joukkoa toivottivat tervetulleiksi koneiden kuuroksi tekev? raskas jytin? ja jyske, sek? h?yryn pullahdukset. Mustina ja pelottavina kohottivat tehtaan piiput paksut vartensa korkealle kyl?n yl?puolelle.

Iltasella, kun aurinko oli laskemassa, ja sen punaset piirrot himmeten v?l?hteliv?t talojen ikkunoissa, sy?ksi tehdas v?kens? ulos kuin poltetun tuhkan, ja taas vaelsivat n?m? savusta mustunein kasvoin pitkin katuja, levitt?en ymp?rilleen kirmakan kone?ljyn hajua ja n?ytt?en n?lk?isi? hampaitansa. Mutta nyt oli heid?n ??ness??n jotain hyv?ntuulen, melkeinp? ilon tapaista. Raskaan ty?n palvelus oli loppunut siksi p?iv?ksi. Kotona odotti heit? illallinen ja lepo.

Tehdas oli nielaissut p?iv?n mahaansa ja kone oli imenyt ihmisten lihaksista tarvitsemansa voiman. Kulunut p?iv? oli pyyhk?issyt pois j?ljett?m?sti. Mies oli astunut uuden huomaamattoman askeleen hautaansa kohti; mutta h?n n?ki l?hell? edess??n levon virkistyksen sek? kapakan ilot ja h?n oli tyytyv?inen.

Pyh?p?iv?n? nukkuivat ty?l?iset kymmeneen asti. Silloin vakavat ja naineet ihmiset alkoivat pukea parhaisiin tamineisiinsa, ja ripitetty?ns? nuorta v?ke? heid?n v?linpit?m?tt?myydest?ns?, meniv?t he kirkkoon messua kuulemaan. Kirkosta palattuansa alkoivat he popsia piirakoita, ven?l?isten kansallisherkkua, ja painautuivat taas levolle aina iltaan saakka. Vuosien v?symysten paino oli hivuttanut pois heid?n ruokahalunsa, ja voidaksensa sy?d?, joivat he ensin pitk??n ja syv??n, kiihottaen veltostuneita vatsalaukkujansa kitker?ll? ja v?kev?ll? oluella.

Iltasella huvittelivat he itse?ns? joutilaina kaduilla; ja ne joilla oli kalossit, panivat ne jalkaansa, vaikka olisi ollut aivan kuiva, ja ne joilla oli sateensuojat, kantoivat niit?, vaikka aurinko olisi paistanut. Kaikilla ei ollut kalosseja eik? sateenvarjoja, ja sen vuoksi ne, joilla oli, halusivat edes hiukkasen loistaa t?rke?mp?n? kuin naapurinsa.

Tavatessansa toisensa puhelivat he tehtaasta ja koneista, ja heid?n moitteensa esimiest?ns? kohtaan kohdistui yksinomaan kaikkeen mik? hyvin l?heisesti koski tehdasta ja heid?n ty?t?ns?. Ainoastaan harvoin, ja silloinkin hyvin heikosti, v?l?hti voimattomien ajatusten yksin?isi? s?teit? heid?n v?sytt?v??n, yksitoikkoiseen puheeseensa. Kotiin palattuansa riiteliv?t he vaimojensa kanssa, ja usein pehmittiv?t heid?n selk??ns? armottomasti nyrkeill?ns?. Nuori v?ki istuskeli kapakoissa, tahi olivat illanistujaisissa toistensa luona, pelasivat harmonikkaa ja lauloivat rivoja lauluja, joista kauneus oli kaukana, tanssivat ja puhelivat tuhmuuksia humalap?iss??n.

Puolikuolleina ty?st? juoda latkivat miehet kiihke?n nopeasti, ja jokaisessa syd?mess? her?si ja kasvoi k?sitt?m?t?n sairaloinen ?rsyminen. Se vaati purkautumista. Ja tarttuen ahnaasti jokaiseen tekosyyhyn, joka antoi aihetta t?m?n rauhattoman tunteen laukaisemiseen, hy?kk?siv?t he toistensa kimppuun joutavista v?h?p?t?isyyksist?, pahaenteisell? petomaisella hurjuudella, antautuen verisiin riitoihin, jotka toisinaan p??ttyiv?t vaarallisilla loukkauksilla, viel?p? joskus kuolemalla.

T?m? vaaniva pahe kasvoi yht?mittaa, yht? syv?lle sy?pyneen? kuin heid?n lihastensa paranematon v?symys. He olivat jo syntyess??n perineet t?m?n synnin isilt?ns?. Mustan varjon tavalla seurasi se heit? aina hautaan saakka, pakottaen heit? rikoksiin, jotka olivat hirvitt?vi? aiheettoman julmuutensa ja raakuutensa takia.

Sunnuntaisin tulivat nuoret kotiin hyvin my?h?ll? y?ll? revityin vaattein, likasina ja p?lysin?, naamat rikki; he kehuivat ilkkuen miten paljon olivat pieks?neet tovereitansa, tahikka mitenk? he olivat heit? haukkuneet, kyyneliin saakka raivostuneina iskuista ja loukkauksista, joita he olivat saaneet, hoiperrellen surkuteltavan humalassa, onnettomina ja inhottavina. Joskus toivat ?idit ja is?t poikiansa kotiin, kun olivat l?yt?neet heit? kaduilta tahi kapakoista, tunnottomuuteen saakka juopuneina. Vanhemmat toruivat ja noituivat heit? ja pieksiv?t heid?n pesusienen kaltaisia ruumiitansa, jotka olivat viinasta ja oluesta p?h?ttyneet; sitte panivat heid?t enemm?n tahi v?hemm?n s??nn?nmukaisesti vuoteille, her?tt??ksens? heid?t varhain seuraavana aamuna, jolloin tehtaan pillin m?risev? ??ni kaikui heid?n korviinsa.

He haukkuivat ja pieksiv?t lapsiansa mink? suinkin saattoivat, ymm?rt?m?tt? ett? juopumus ja paha k?yt?s, joka oli nuorisolle moitteen alaista, n?ytti kuuluvan aivan laillisesti vanhemmille ihmisille. Kun he olivat olleet nuoria, olivat hekin juoneet ja tapelleet, ja saaneet samaten selk?saunoja vanhemmiltansa. El?m? oli aina ollut t?mm?ist?. Se virtasi yksitoikkoisesti ja hitaasti alas mutaiseen ja sameaan virtaan, vuosi vuoden j?lkeen; ja se oli jokapuolelta sidottu kiinni vanhoihin tapoihin, jotka johtivat heit? tekem??n yht? ja samaa p?iv?st? p?iv??n. Ei kell??n heist? n?ht?v?sti ollut aikaa tai halua pyrki? vaihtamaan t?t? el?m?nmuotoa.

Joskus, pitk?n ajan kuluttua, saattoi muukalainen ilmesty? kyl??n. Ensim?lt? her?tti h?n huomiota paremmin sent?hden ett? h?n oli outo. Sitte her?tti h?n kepe?n taikauskoisen ihmettelyn kertomuksillansa entisist? ty?paikoistansa. Jonkun ajan kuluttua hupeni uutuuden vieh?tys pois, ihmiset alkoivat tottua h?neen, ja h?n j?i huomiota her?tt?m?tt? toimimaan. H?nen jutuistansa selveni, ett? ty?miesten el?m? on sama kaikkialla. Ja jos niin kerran oli, niin mit?p? tuossa oli jauhamista?

Joskus kuitenkin joku muukalainen puheli omituisia asioita, joita ei koskaan ennen oltu kuultu kyl?ss?. Miehet eiv?t v?itt?neet vastaan, mutta kuuntelivat h?nen kummallisia juttujansa ep?uskoisina. H?nen sanansa her?ttiv?t sokeata ?rtymist? muutamissa, pel?stynytt? h?mm?styst? toisissa, jota vastoin muutamien rauha oli h?iriintynyt heikolla, varjon tapaisella toivolla jostakin, he eiv?t tienneet mist?. Ja he alkoivat kaikki juoda yh? enemm?n, ajaaksensa matkoihinsa tarpeettoman, levottoman kiihotuksen.

Havatessansa muukalaisessa jotakin tavatonta, pysyttiv?t kyl?l?iset vastenmielisen tunteen kauaksi aikaa h?nt? kohtaan, ja kohtelivat h?nt? ep?luulolla. He n?yttiv?t pelk??v?n ett? h?n heitt?isi jotakin heid?n el?m??ns?, joka h?iritsisi sen suoraa, kammottavaa v?yl??. Surullinen ja vaivaloinen oli t?m? kulku viel? luonteeltaan. Ihmiset olivat tottuneet siihen, ett? el?m? aina painoi ja rasitti heit? samalla voimalla. Toivottomana k??nn?ksest? minnek??n parempaan p?in, katselivat he jokaista uutuutta ainoastaan mahdolliseksi lis??m??n heid?n kuormaansa.

Ja maakyl?n ty?v?ki karttoi jokaista joka puhui heille ep?tavallisia asioita. Sitte n?m? henkil?t katosivat taas, mennen jonnekin muualle, ja ne jotka j?iv?t tehtaaseen eliv?t erill??n, jos he eiv?t voineet sekoittua ja el?? yhdess? yksitoikkoista el?m?? toisten kyl?l?isten kanssa.

Eletty?ns? t?llaista el?m?? noin viisikymment? vuotta, heitti vaivainen ty?juhta henkens?.

Siten eleli my?skin Michael Vlasov, synkk?, peloittavan n?k?inen mies, jonka pienet silm?t katselivat jokaista tihe?in kulmakarvojen alta ep?luulon alaisesti ja joka hymyili ep?luottamuksen pahaa hymyily? joka ihmiselle. H?n oli tehtaan paras lukkosepp?, ja v?kevin mies koko kyl?ss?. Mutta h?n oli h?vyt?n suustaan eik? kunnioittanut esimiehi? eik? tehtaan ylip??llikk??, jonka vuoksi h?n ansaitsi v?h?n; joka juhlap?iv? pieksi h?n jonkun pahanp?iv?isesti, ja sen vuoksi kaikki inhosivat ja pelk?siv?t h?nt?.

Useamman kerran oli yritetty antaa h?nelle selk?sauna vuorostaan, mutta menestyksett?. Kun Vlasov huomasi ett? p??llens? hy?k?ttiin, otti h?n kiven, puun tai rautapalan k?teens? ja odotti sitte vihollisen l?hestymist? hajas??rin. H?nen kasvonsa kun olivat kokonaan sakean mustan parran peitossa, aina silmist? kaulaan saakka, ja k?tens? paksun villaisen karvan peitt?m?t, her?tti h?n jokaisessa kauhun sekaista pelkoa. V?ki pelk?si varsinkin h?nen silmi?ns?. Pienet ja ter?v?t kun olivat, n?yttiv?t ne tunkevan ihmisen l?pitse kuin ter?sruuvit, ja jokainen joka kohtasi niiden katseen, tunsi ett? h?nell? oli vastassaan el?imellinen, raaka voima, jolle pelko oli tuntematon ja joka oli valmiina ly?m??n armottomasti.

"P?tkik?? tiehenne, likaiset madot!" huusi h?n vihaisesti. H?nen rumat keltaiset hampaansa v?l?hteliv?t kauheasti sakean parran sis?lt?. Miehet meniv?t matkoihinsa lausuen avuttomia kirouksia.

"Likaiset madot!" huusi h?n heille, ja h?nen silm?ns? kiiluivat kuin ter?v?t naskalit. Sitte, pit?en k?tens? hy?kk?ysasennossa, lyhyt, paksu piippu hampaissa, kulki h?n heid?n per?ss??n, huutaen aina v?h?n p??st?: "Kuka haluaa kuolemaa, se tulkoon?"

Ei kukaan halunnut.

H?n puhui v?h?n ja "likainen mato" oli h?nen lempilauseensa. Sit? nime? h?n k?ytti tehtaan p??llyskunnalle ja poliisille, ja n?in tervehti h?n tavallisesti vaimoansa: "Sin? likainen mato, etk? n?e ett? vaatteeni on revitty?"

Kun h?nen poikansa Pavel oli nelj?ntoista vuoden vanha, tuli Vlasoville ?kki? halu vet?? h?nt? tukasta viel? kerran. Mutta Pavel tempasi raskaan rautamoukarin, ja virkkoi lyhyesti: "?l? koske minuun."

"Mit?!" kysyi is?, kumartuen hennon ja pitk?n poikansa puoleen.

"Kylliksi!" sanoi Pavel. "Min? en anna en?? kurittaa itse?ni."

Ja avaten tummat silm?ns? selkisel?lleen, heilutti h?n suurta vasaraa ilmassa.

Is?ns? katsoi h?neen, solmi k?tens? yhteen selk?ns? taakse ja sanoi hymyten: "Hyv? on."

Sitte veti h?n syv?n henk?yksen ja lis?si: "Sin? likainen mato!"

Hetkinen sen j?lkeen virkkoi h?n vaimolleen. "?l? pyyd? rahaa en?? minulta. Pavel el?tt?? sinut nyt."

"Ja sin? aijot juoda kaikkityyni?" uskalsi h?n kysy?.

"Se ei kuulu sinulle, likainen mato!"

T?st? ajasta kuolemaansa saakka, koko kolmeen vuoteen, ei h?n huomannut eik? puhutellut poikaansa.

Vlasovilla oli koira, yht? karvainen ja iso kuin h?nkin. Se saattoi h?net tehtaalle joka aamu, ja odotteli h?nt? joka ilta portilla. Pyh?sin l?ksi Vlasov kiertomatkallensa kapakoihin. H?n astui hiljaa, ja tirkki ihmisten kasvoihin ik??nkuin olisi etsinyt jotakuta. Koiransa astua luntusti h?nen j?less?ns? koko p?iv?n. Palatessansa kotiin juopuneena istui h?n alas sy?m??n. H?n sy?tti koiraa omasta kupistansa; h?n ei koskaan ly?nyt sit?, ei koskaan torunut, eik? koskaan hyv?illyt. Illallisen j?lkeen lenn?tti h?n astiat p?yd?lt? ellei vaimonsa korjannut niit? ajoissa, asetti pullon viinaa eteens?, ja nojaten selk??ns? sein??n, alkoi h?n laulamaan karkealla ??nell?ns?, silm?t ummessa ja suu selkisen sel?ll??n, levitt?en kauhua ymp?rilleen. R?me?t ??net sekaantuivat h?nen partaansa, pudotellen sinne ker??ntyneit? leiv?n murenia. H?n pyyhki partaansa alasp?in, ja hajotti huulipartaansa paksuilla sormillansa -- laulaen k?sitt?m?tt?mi? sanoja, joita h?n veteli pitk??n. S?vel muistutti suden ulvontaa talvella. H?n lauloi niin kauan kuin h?nell? oli viinaa pullossa, sitte pyll?hti h?n sivuttaisin penkille tai vaivutti p??ns? p?yt?? vasten, ja nukkui kunnes pilli alkoi puhaltaa. Koira makasi h?nen vieress??n.

Kun h?nen kuolinhetkens? koitui, oli se hyvin ankara. Viiten? p?iv?n? py?ri maailma mustana h?nen silmiss??n, h?n kiemurteli tilallaan hammasta purren silm?t tiukasti ummessa. Toisinaan sanoi h?n vaimolleen: "Anna minulle arsenikkia. Myrkyt? minut."

Vaimo kutsui l??k?rin. H?n m??r?si kuumia puurohauteita, mutta sanoi my?s ett? leikkaus oli v?ltt?m?t?n ja ett? sairas pit?? paikalla vied? sairashuoneeseen.

"Piru teid?t perik??n! Min? tahdon kuolla yksin?ni, te likaiset madot!" sanoi ukko.

Silloin l??k?ri puikki tiehens?, ja kun eukkonsa kyynelsilmin ehdotti leikkausta, puristi h?n molempia nyrkkej?ns? ja huusi uhaten: "Uskallappas vaan! Siit? koituu pahaa sinulle, jos t?st? paranen!"

H?n kuoli aamusella samalla hetkell? kun pilli puhalsi miehi? ty?h?n. H?n makasi ruumisarkussa suu auki ja silm?kulmat tiukasti rypistettyin?. H?net saattoivat hautaan vaimonsa, poikansa, koiransa, er?s vanha juoppo ja varas, Daniel Vyesovshchikof, virkaheitto sulattaja ja muutamia kyl?n kerj?l?isi?. Vaimonsa itki v?h?n ja hiljaa; Pavel ei kastellut silmi?ns? ollenkaan. Kyl?l?iset, jotka kohtasivat tiell? saattojoukon, pys?htyiv?t, ristiv?t silm?ns? ja kuiskasivat toinen toisellensa: "Arvaan Pelagajan olevan iloisen h?nen kuolemastaan."

Ja toinen korjaten sanoi: "H?n ei kuollut; h?n m?rk?ni kuin elukka."

Kun ruumis laskettiin hautaan ja v?ki oli mennyt pois, j?i koira haudalle kauvaksi aikaa, istuen hiljaa tuoreen haudan p??ll? ja nuuskien multaa.

Hiiloksen her??minen

Kaksi viikkoa is?ns? kuoleman j?lkeen tuli Pavel pyh?iltana hyvin juovuksissa kotiin. Hoiperrellen kaatua rumahti h?n ovensuupenkille, ja ly?den nyrkki? p?yt??n is?ns? tapaan, karjasi h?n ?idillens?: "Illallista!"

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet