Read Ebook: Misread Passages of Scriptures by Brown James Baldwin

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 492 lines and 44590 words, and 10 pages

Kaksi viikkoa is?ns? kuoleman j?lkeen tuli Pavel pyh?iltana hyvin juovuksissa kotiin. Hoiperrellen kaatua rumahti h?n ovensuupenkille, ja ly?den nyrkki? p?yt??n is?ns? tapaan, karjasi h?n ?idillens?: "Illallista!"

?iti asteli h?nen luoksensa, painautui istumaan h?nen viereens?, ja kiert?en k?sivartensa poikansa ymp?ri, pakotti h?nen p??ns? rintaansa vasten. Mutta poika irrotti h?net itsest?ns? tyrkk??m?ll? h?nt? olkap??h?n, ja huusi: "Kiireesti ?iti!"

"Sin? hupsu poika!" virkkoi ?iti surullisella ja lempe?ll? ??nell?, koettaen voittaa poikansa vastustuksen.

"Aion polttaa my?skin. Annappa minulle is?n piippu", sokelsi Pavel ep?selv?sti, vaivalla liikuttaen j?ykk?? kielt?ns?.

T?m? oli h?nen ensi humalansa. Alkoholi heikonsi h?nen ruumistansa, mutta ei tyrehdytt?nyt h?nen tuntoansa, ja h?nen p??ss?ns? py?ri kysymys: "Juopunut? Juopunut?"

?itins? hellyyden osoitus vaivasi h?nt?, ja h?nen surullinen katseensa liikutti h?nen mielt?ns?. H?n halusi itke?, ja voittaaksensa t?m?n tunteen, tekeytyi h?n viel? humalaisemmaksi.

?iti silitti h?nen sotkuista tukkaansa, ja virkkoi matalalla ??nell?: "Miksis t?m?n teit? Sinun ei olisi pit?nyt sit? tehd?."

H?nt? alkoi kuvottaa ja kiihke?n ylenannatuksen j?lkeen asetti ?itins? h?net vuoteelle, pannen kylm?n k??reen h?nen otsalleen. H?n sopersi jotakin, mutta h?nen alustansa ja ymp?rist?ns? tuntui keinuvan; silm?luomensa k?viv?t raskaiksi; h?nen suunsa maistoi happamelta ja h?n katseli silm?ripsiens? alta ?itins? isoja kasvoja, ajatellen katkonaisesti: "T?m? n?ytt?? olevan liian aikaista minulle. Toiset juovat, eik? mit??n tapahdu -- mutta min? k?yn kipe?ksi."

Jostakin h?m?r?st? kaukaisuudesta kuului ?itins? hiljainen ??ni: "Mimmoinen leiv?nhankkija sinusta tulee minulle, jos rupeat juomaan!"

H?n ummisti silm?ns? ja tiukasti vastasi: "Kaikkihan juovat."

?iti huokasi. H?n oli oikeassa; paitsi kapakkaa ei l?ytynyt mit??n paikkaa, jossa v?ki olisi voinut huvitella. Paitsi viinan makua, ei ollut mit??n muuta tyydytyst?. Siit? huolimatta virkkoi h?n: "Mutta ?l? sin? juo. Is?si joi teid?n molempien edest?. Ja h?n saattoi minut kyllin onnettomaksi. S??li sitte ?iti?si, s??lith?n?"

Kuunnellessansa ?itins? lempeit?, vaikeroivia sanoja, muistui Pavelin mieleen ett? is?n el?ess? oli h?nen ?itins? j??nyt aivan huomaamattomaksi talossa. H?n oli ollut hyvin hiljainen ja oli el?nyt alituisessa ly?ntien pelossa. Pel?ten is??ns?, oli Pavel ollut harvoin kotona my?hempin? aikoina; h?n oli melkein vieraantunut ?idist??n, ja kun h?n nyt alkoi v?hitellen selvit?, katsoi h?n h?neen tarkastavasti.

?itins? oli pitk? ja hieman etukumarassa. H?nen raskas ruumiinsa, joka pitkien vuosien ty?st? ja miehens? pieks?misest? oli murtunut, liikkui kopisematta ja sivu edell?, aivan kuin h?n olisi ollut alituisessa pelossa kolahtaa johonkin. H?nen leve?t, puolipy?re?t kasvonsa olivat ryppyiset ja turpeat, ja niit? valaisi pari tummia silmi?, joiden ilme oli h?t??ntynyt ja alakuloinen, kuten useimmilla kyl?n naisilla. Oikeassa silm?kulmassa oli syv? arpi, joka suuntasi kulmakarvat hieman yl?sp?in; h?nen oikea korvansa n?ytti my?s olevan hieman korkeammalla kuin vasen, joka antoi pel?styneen uteliaisuuden leiman h?nen kasvoillensa. Harmaita kiharasuortuvia v?l?hteli h?nen paksussa tummassa tukassansa, kuten raskaiden ly?ntien j?lki?. Yleens? teki h?n hiljaisen, alakuloisen ja alttiiksi antavan vaikutuksen.

Kyyneleet kiehtyiv?t h?nen silmiins? ja vieriv?t raskaina pisarina alas poskille.

"Odota, ?l? itke!" pyyteli poika pehmoisella ??nell?. "Anna minulle juomista."

H?n nousi sanoen: "Min? tuon sinulle j??vett?."

Mutta kun palasi, oli poika jo unessa. H?n kumartui hetkiseksi h?nen ylitsens?, henke?ns? pid?tt?en. Tuoppi t?risi h?nen vapisevassa k?dess?ns?, ja j?? kolisi tinaan. H?n asetti astian p?yd?lle ja alkoi rukoilla hiljaisuudessa. Ulkoa tunkeutui ikkunan raosta juopuneen rahvaan mellastavia ??ni?; harmonikan nariseva kitkutus kaikui sumuisessa syysy?ss?; joku laulaa loilotti kovalla ??nell?; muutama kiroili pahoilla sanoilla, ja naisten kiihottuneet v?syneet ??net repiv?t ilmaa.

El?m? Vlasovin pieness? talossa sujui yksitoikkoista tiet??n, mutta rauhallisemmin ja h?iritsem?tt?m?mmin kuin ennen, ja tavallaan erilailla kuin kenenk??n muiden kyl?l?isten el?m?.

Talo seisoi aivan kyl?n p??ss?, syv?ss? ja mutaisessa ?kkijyrk?ss? k??nteyksess?. Yksi osa taloa oli tehty keitti?ksi ja pieneksi huoneeksi, jota ?iti k?ytti makuusuojanaan, ja joka oli erotettu keitti?st? liki kattoon ulottuvalla v?lisein?ll?. Toinen osa muodosti nelikulmaisen huoneen kahdella ikkunalla. Yhdess? nurkassa sijaitsi Pavelin s?nky, etualalla p?yt? ja kaksi penkki?. Muutamia tuoleja, pesukaappi peilinens?, arkku vaatteinensa, sein?kello ja pari pyh?inkuvaa -- t?mm?inen oli koko kalusto.

Pavel koetti el?? kuten kaikki muutkin. H?n teki kaikki mit? nuoret poikanulikat suinkin saattoivat tehd? -- osti itsellens? harmonikan, t?rkkirintaisen paidan, hyvin v?rillisen kaulaliinan, kalossit, kepin, ja n?ytti ulkonaisesti aivan ik?istens? poikain tapaiselta. H?n k?vi illanistujaisissa ja oppi tanssimaan katrillia ja polkkaa. Mutta pyh?sin v??ntyi h?n aina kotiin humalassa, ja k?rsi aina suuresti p?ihdytt?v?in juomain seurauksista. Aamusella pakotti h?nen p??t?ns?, h?nen syd?nt?ns? poltti ja kasvonsa olivat kalpeat ja elottomat.

Kerran kys?si ?itins? h?nelt?: "No oliko sinulla hauska eilen?"

H?n vastasi synk?sti ja ?rtyis?sti: "Oh, ik?v? kuin hautajaisissa! Jokainen on kuin kone. Olisin paremminkin mennyt kalastamaan tahi ostanut itselleni pyssyn."

H?n teki ty?t? uskollisesti ja lakkaamatta. H?n oli hiljainen, ja silm?ns? suuret ja siniset kuten ?idins?kin, katselivat tyytym?tt?m?sti. H?n ei ostanut pyssy?, eik? mennyt kalastamaan, mutta h?n alkoi v?hitellen karttaa kaikkiin piittynytt? el?m?n kulkua. H?n otti osaa illanviettoihin yh? harvemmin, ja vaikka h?n meni ulos jonnekin sunnuntaiksi, palasi aina selv?n? kotiin. ?itins? tarkasti h?nt? huomaamattomasti, mutta hartaasti, ja huomasi poikansa kellahtavat kasvot muuttuvan tarkkailmeiseksi ja silm?ns? vakaviksi. H?n huomasi ett? huulensa olivat yhteen puristetut omituisella tavalla, joka antoi h?nelle oudon ja ankaran ilmeen. N?ytti ik??nkuin h?n olisi ollut vihainen jostakin, tahi kuin olisi koi h?nt? kalvanut. Ensim?lt? tulivat toverinsa h?nt? tervehtim??n, mutta kun eiv?t milloinkaan tavanneet h?nt? kotona, lakkasivat he viimein k?ym?st?.

?iti iloitsi n?hdess??n poikansa muuttuneen erilaiseksi muusta tehtaan nuorisosta, mutta levottomuuden ja ep?toivon tunteet kuohuivat h?nen syd?mess?ns?, huomatessansa ett? poikansa oli itsep?isesti ja p??tt?v?isesti suuntaamassa el?m??ns? synkk??n uomaan, joka johti pois h?nt? ymp?r?iv?st? el?m?n melusta -- ett? h?nen uusi suuntansa oli yht? v?h?n oikea kuin vasen.

H?n alkoi kantaa kirjoja kotiin. Ensim?lt? koetti h?n lukea huomiota her?tt?m?tt?, ja kun h?n oli lukenut jonkun kirjan, piilotti h?n sen. Joskus kopioi h?n lauseita paperipalalle ja k?tki senkin.

"Etk? sin? voi hyvin, Pavluska?" kysyi ?iti kerran.

"Mit? joutavia, min? voin vallan hyvin", vastasi h?n.

"Sin? olet niin laihtunut", virkkoi ?iti huoaten.

H?n oli ??neti.

He puhelivat hyvin harvoin ja n?kiv?t toisiansa hyvin v?h?n. Aamusilla joi h?n teens? ??nett?m?n? ja meni ty?h?n. Keskip?iv?ll? palasi h?n p?iv?lliselle, jolloin muutamia v?h?p?t?isi? huomioita tehtiin p?yd?ss?, ja h?n poistui uudelleen iltaan saakka. Ja iltasella, p?iv?ty?n p??tytty?, pesi h?n itsens?, nautti illallisensa ja syventyi sitte kirjoihinsa, lukien kauvan aikaa. Sunnuntaisin l?ksi h?n kotoa aamusin ja palasi hyvin my?h??n y?ll?. ?iti tiesi ett? h?n meni kaupunkiin ja k?vi teatterissa; mutta ei kukaan koskaan kaupungista k?ynyt h?nen luonaan. N?ytti silt? kuin olisi poikansa puhunut aika ajoin yh? harvemmin ja v?hemm?n, ja samalla huomasi h?n ett? joskus yh? kasvavalla tavanomaisuudella h?n k?ytti uusia, h?nelle ymm?rt?m?tt?mi? sanoja, ja ett? raakamaiset, kovat ja tylyt sanat tippuivat pois h?nen puheestansa. Ja h?nen yleisess? k?yt?ksess?ns? ilmautui muutamia piirteit?, jotka her?ttiv?t ?idin huomiota. H?n ei en?? teeskennellyt muodikasta, mutta k?vi paljon tarkkaavammaksi ruumiillisen puhtauden ja vaatetuksen suhteen ja liikkui vapaammasti ja reippaammasti. Yh?ti kasvava sulavuus ja yksinkertaisuus h?nen k?yt?ksess?ns?, her?tti ?idiss? rauhattomuutta ja huomiota.

Kerran toi h?n kuvan kotiin ja ripusti sein?lle. Se esitti kolmea henkil??, jotka kulkivat keve?sti ja varmasti, puhellen.

"T?m? on Kristus kuolleista her?nneen? ja menossa Emaukseen", selitti Pavel.

?iti piti kuvasta, mutta ajatteli itseksens?: "Sin? kunnioitat Kristusta, mutta et kuitenkaan k?y kirkossa."

V?hitellen ilmestyi useampia kuvia seinille ja joukko kirjoja ilmaantui hyllylle, jonka er?s h?nen yst?v?ns? puusepp? oli h?nelle sirosti tehnyt. Huone alkoi n?ytt?? kodikkaalta.

H?n teititteli ?iti?ns? kunnioitettavasti ja kutsui h?nt? "?idiksi", eik? en?? "mammaksi". Mutta joskus k??ntyi h?n h?neen ?kki? ja sinutteli h?nt? vanhaan tapaansa virkkoen:

"Mamma, ?l? anna itse?si h?irit?, jos tulenkin kotia hyvin my?h?ll? t?n??n."

T?m? miellytti ?iti?; t?llaisista sanoista tunsi h?n itsens? omituisesti vahvistuvansa ja voimistuvansa.

Mutta h?nen levottomuutensa yh? kasvoi. Kun h?nen poikansa muuttuminen ei selvinnyt h?nelle ajan kuluessa, tuli syd?mens? yh? valtaavammin levottomaksi, ennustaen jotakin tavatonta. Silloin t?ll?in tunsi h?n omituista tyytym?tt?myytt? h?neen, ja h?n mietti mieless??n: "Kaikki ihmiset ovat ihmisten tapaisia, mutta h?n on aivan kuin munkki. H?n on niin j?ykk? ja vakava. Se ei ole sopusoinnussa h?nen ik?ns? kanssa."

Toisinaan ajatteli h?n: "Kenties on h?n tutustunut johonkin tytt??n tuolla alhaalla."

Mutta tytt?jen kanssa seurusteleminen vaatii rahaa ja h?n kantoi melkein joka kopekan ?idillens?.

Siten kului viikkoja ja kuukausia; ja kaksi vuotta livahti huomaamattomasti ohitse, kaksi vuotta omituista, hiljaista el?m?? t?ynn? levottomia ajatuksia ja huolta, joka yh?ti kasvoi.

Kerran, kun Pavel illallisen j?lkeen veti uutimen ikkunan eteen, istui alas nurkkaan ja alkoi lukea, tinalamppu riippuen sein?ll? h?nen p??ns? ylitse, tuli ?iti askareensa lopetettua keitti?st? ja asteli varovasti h?nen luoksensa. H?n kohotti p??t??n ja katseli ??neti ?iti?ns? kysyvin silmin.

"En min? mit??n, en niin mit??n, Pasha!" kiiruhti h?n sanomaan ja meni tiehens?, liikutellen silm?kulmiansa hermostuneesti. Mutta seistuansa hetken keitti?ss? liikkumattomana, ajatuksiinsa vajonneena, syv?ss? mietiskelyss? mahdollisista seurauksista, pesi h?n k?tens? ja l?hestyi poikaansa uudelleen.

"Haluaisin kysy? sinulta", virkkoi h?n matalalla, sointuvalla ??nell?, "mit? sin? luet kaiket ajat."

Pavel pani kirjan pois luotansa ja sanoi h?nelle: "Istu alas, ?iti."

?iti istui raskaasti h?nen viereens?, oikaisten itsens? kiihke?sti, tuskallisen odotukseen, vartosi h?n jotakin tavatonta.

Katsomatta h?neen alkoi Pavel puhua, ei korkealla ??nell?, mutta jonkin syyn takia eritt?in vakaasti:

"Luen kiellettyj? kirjoja. Ne ovat kielletyt sent?hden ett? niiss? kerrotaan totuus meid?n, ty?v?en el?m?st?. Ne ovat painetut syvimm?ss? salaisuudessa, ja min? pid?n niist?. Minut pannaan vankeuteen -- minut pannaan vankeuteen, sill? min? tahdon tiet?? totuuden."

?iti saattoi vaivoin hengitt??. Avaten silm?ns? selkisel?lleen katseli h?n poikaansa, joka n?ytti h?nest? uudelta, vieraalta. H?nen ??nens? oli erilainen, matalampi, syvempi, t?ytel?isempi. H?n hypisteli ohkaista huulipartaansa, ja katsoi oudosti alas nurkkaan. ?iti k?vi levottomaksi pojastansa ja surkutteli h?nt?.

"Miksi sin? niin menettelet, Pasha?"

H?n kohotti p??t?ns?, katsoi h?neen, ja virkkoi matalalla, tyynell? ??nell?: "Haluan tiet?? totuuden."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet