Read Ebook: Rome Turkey and Jerusalem by Hoare Edward Townsend John Hume Editor

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 34 lines and 1619 words, and 1 pages

TULILIEMEN TUTTAVANA

Alkoholimuistelmia

Kirj.

JACK LONDON

Suomentanut Toivo Wallenius

Otava, Helsinki, 1914.

ENSIM?INEN LUKU

T?m? asia johtui mieleeni er??n? vaalip?iv?n?. Oli l?mmin kalifornialainen iltap?iv? ja min? olin ratsastanut maatalostani alas Kuulaakson pieneen kyl??n ??nest??kseni muutoksista ja lis?yksist?, joita oli ehdotettu Kalifornian valtion perustuslakeihin. Helteen t?hden olin tyhjent?nyt useita laseja, ennenkuin k?vin antamassa ??nestyslippuni, ja per?st? p?in otin viel? lis??. Sitten olin ratsastanut takaisin viinik?ynn?sten peitt?m?in rinteiden ja aaltoilevien vainioiden keskitse ja enn?tin kotiin kyllin varhain saadakseni viel? lasillisen ennen illallista.

-- Miten sin? menettelit ??nioikeusehdotukseen n?hden? kysyi Charmian.

-- ??nestin sen puolesta.

H?n huudahti h?mm?styksest?, sill? kiihke?st? kansanvaltaisuudestani huolimatta olin aina nuoremmalla ij?ll?ni vastustanut kaikkea, mik? v?h?nk??n tuoksahti naisten ??nioikeudelle. Kun sitten vuosien vieriess? k?vin suvaitsevammaksi, olin innostuksetta alistunut siihen, pit?en sit? v?ltt?m?tt?m?n? yhteiskunnallisena ilmi?n?.

-- Mutta miksi ??nestit sen hyv?ksi? tiedusteli Charmian.

Min? vastasin. Vastasin perusteellisesti. Vastasin harmistuneena. Mit? enemm?n vastasin, sit? suuremmaksi harmini kasvoi.

Ja kuitenkin -- kuinka nyt sanoisinkaan -- olin "hilpe?ll? tuulella", tunsin itseni "iloiseksi", olin suloisessa hiprakassa.

-- Kun naiset saavat ??nioikeuden, niin he ??nest?v?t kieltolain puolesta, min? selitin. -- Juuri vaimot, sisaret ja ?idit -- ja ainoastaan n?m? -- ne vasta iskev?t ensim?isen naulan Tuliliemen ruumisarkkuun...

-- Niin, mutta min? luulin, ett? Tuliliemi on sinun hyvi? yst?vi?si, keskeytti Charmian.

-- H?n on. H?n oli. H?n ei ole. H?n ei ole koskaan ollut. Meid?n yst?vyytemme ei ole milloinkaan niin huono kuin sellaisina hetkin?, jolloin oleskelen h?nen seurassaan ja n?ytt?? silt?, kuin olisin oikein h?nen helmayst?v?ns?. H?n on oikein valehtelijain ruhtinas. H?n on vilpitt?min totuuden lausuja. H?n on ylev? seuralainen, jonka keralla saa vaeltaa jumalien pariin. Mutta h?n on my?skin Viikatemiehen liittolainen. H?nen tiens? johtaa alastomaan totuuteen ja kuolemaan. H?n suo kirkkaita n?kyj? ja sekavia unia. H?n on el?m?n vihollinen ja julistaa viisautta, joka ulottuu el?m?n kaikkien n?kyjen tuolle puolen. H?n on aina valmis murhaamaan ja h?n surmaa nuorison.

Ja Charmian katsoi minuun, ja min? ymm?rsin h?nen kummastelevan, mist? olin saanut kaiken t?m?n.

Min? puhuin edelleen. Kuten sanoin -- olin hiukan kiihtyneell? tuulella. Moninaisia ajatuksia liikkui ai voissani kuin kotonaan. Jokainen ajatus ry?mi pikku kammiossaan valmiiksi pukeutuneena ovelle, ik??nkuin joukko vankeja, jotka keskiy?ll? odottavat, ett? vankila murretaan auki. Ja jokainen ajatus oli n?ky, loistava, tarkasti rajoitettu. Aivoni olivat ik??nkuin alkoholin kirkkaan, valkoisen tulen valaisemat. Tuliliemi oli vaeltamassa Totuuden polkua ja paljasti syvimm?t salaisuutensa. Ja min? toimin h?nen tulkkinaan. Mieless? liikkui joukoittain muistoja kuluneesta el?m?st?ni, kaikki j?rjestykseen asetettuina kuten sotamiehet suuressa katselemuksessa. Minun tarvitsi vain itse valita. Olin ajatusten vallitsija, ilmaisumuotojen mestari, kykenin v?hint?k??n erehtym?tt? valitsemaan tapaukseni ja rakentamaan esitykseni. Sill? Tuliliemen tapana on aina pett?? ja houkutella, antaa ?lyn mielijohteiden juurtua, kuiskata avoimeen korvaan kiusallinen k?sityksens? totuudesta, kutoa purpurainen s?ije arkiel?m?n yksitoikkoiseen loimeen.

Min? hahmoittelin el?m?ni Charmianin n?ht?v?ksi ja selitin, mink?lainen luonteeni oikeastaan oli. Minulla ei ollut laisinkaan perinn?llisi? alkoholistin taipumuksia. Olin syntynyt vapaana elimellisest? alkoholin-halusta. T?ss? suhteessa olin t?ysin normaalinen. Alkoholi oli maku, jonka olin itse hankkinut, ja sen hankkiminen oli ollut tuskallista. Alkoholi oli ollut hirve?n vastenmielist? -- kuvottavampaa kuin yksik??n l??ke. En edes nytk??n pit?nyt sen mausta. Join alkoholia vain sen vuoksi, ett? se teki pirte?ksi. Ja viidennest? aina viidenteenkolmatta ik?vuoteeni asti en ollut suurestikaan siihen kiintynyt. Kahden vuosikymmenen vastahakoinen oppiaika oli tarvittu, jotta elimist?ni liian suurta vastusta tekem?tt? siet?isi alkoholia, jotta sisimm?ss?ni rupeisin haluamaan alkoholia.

Kuvasin ensim?isi? otteluitani alkoholin kanssa, kerroin ensim?isist? humaltumistapauksista ja niit? seuraavista k??nteist? ja tehostin aina, ett? lopulta minut oli voittanut vain se seikka, ett? alkoholia oli niin helposti saatavissa. Eik? siin? kyllin, ett? alkoholia oli aina ollut niin helposti saatavissa, vaan jok'ikinen kehitysvaihe el?m?ss?ni oli vet?nyt minua sen puoleen. Katujen sanomalehtipoikana, merimiehen?, kaivosty?miehen?, vaeltajana et?isiss? maissa -- kaikkialla ja aina, kun ihmiset ker??ntyiv?t vaihtamaan ajatuksia, r?hisem??n, nauramaan ja antautumaan uhkarohkeisiin yrityksiin tai heng?ht?m??n ja koettamaan unohtaa uuvuttavien ?iden ja p?ivien yksitoikkoisen raadannan, aina he kokoontuivat kapakkaan. Kapakka oli yhtym?paikka. Ihmiset ker??ntyv?t sinne nyky??n aivan samoin kuin esihistorian ihmiset kyyristyiv?t nuotion ??reen maaluolansa edustalle.

Johdatin Charmianin mieleen Etel?meren saarten lauttasuojat, joihin h?nt? ei oltu milloinkaan p??stetty ja minne k?h?r?tukkaiset ihmissy?j?t olivat paenneet naistensa luota juhlimaan ja juomaan itsekseen, nuo pyhitetyt alueet, jotka kuolemanrangaistuksen uhalla olivat naisilta kiellettyj?. Nuoruudessani olin kapakan avulla saattanut paeta naisten ahdashenkist? vaikutusta miesten vapaaseen maailmaan. Kaikki tiet johtivat kapakkaan. Seikkailujen tuhannet polut yhtyiv?t kapakan luona ja jatkuivat sitten taas halki kaiken maailman.

-- P??asia on se, min? lopetin saarnani, ett? juuri alkoholin helppo saanti on saattanut sen minulle maistumaan. Min? en v?litt?nyt siit? laisinkaan. Tapani oli nauraa sille. Mutta t?ss? min? nyt istun lopulta juopon himoa tuntien. Kaksikymment? vuotta kesti, ennenkuin se juurtui minuun, ja sitten se on kasvanut kymmenen vuoden kuluessa. Eik? t?m?n himon tyydytt?minen ole ensink??n hyv? vaikutukseltaan. Luonteeltani olen terve ja hilpe?. Mutta sittenkin -- kun olen vaeltamassa Tuliliemen parissa, k?rsin suunnattomasti ?lyllisen pessimismin kirouksesta.

-- Mutta, kiiruhdin lis??m??n , Tulilient? on my?skin kohdeltava oikeudenmukaisesti. H?n lausuu totuuden. Ja siin?p? juuri kirous piileekin. Niin sanotut el?m?ntotuudet eiv?t ole totta. Ne ovat el?m?nvalheita, joista el?m? el??, ja Tuliliemi osoittaa ne valheellisiksi.

-- Eik? se suinkaan tee el?m?? siedett?v?mm?ksi, virkkoi Charmian.

-- Aivan oikein, min? my?nsin. -- Ja se on juuri kaikkein helvetillisint?. Tuliliemi vie kohti kuolemaa. Sen vuoksi min? ??nestin t?n??n, kuten kerroin. Selailin entist? el?m??ni ja n?in, kuinka alkoholin saanti oli totuttanut minut mieltym??n siihen. N?es, yht? sukupolvea kohti syntyy verraten harvoja alkoholisteja. Ja alkoholistilla tarkoitan ihmist?, jota niin sanoakseni koko ruumiillinen kemia vastustamattomasti ajaa alkoholia kohti. Kaikkein useimmat juopot syntyv?t vailla t?t? himoa, p?in vastoin -- he tuntevat itse asiassa vastenmielisyytt? alkoholia kohtaan. He eiv?t p??se makuun ensim?isest? tai kahdennestakymmenennest?, eiv?tp? edes sadannestakaan lasista. Mutta he oppivat, aivan samoin kuin oppii tupakoimaan; vaikka tupakkaan tottuu paljoa helpommin kuin alkoholiin. Sen oppii siit? syyst?, ett? ainetta on saatavissa. Naiset tuntevat sen kyll?. He saavat suorittaa maksun -- vaimot, sisaret ja ?idit. Ja kun he kerran p??sev?t ??nest?m??n, niin he ??nest?v?t kieltolain puolesta. Ja parasta on se, ettei tuleva sukupolvi joudu laisinkaan k?rsim??n siit?. Kun alkoholia ei ole en?? saatavissa, kun ei ole en?? synnynn?ist? taipumusta siihen, silloin ei my?sk??n kaipaa sit?. T?m? merkitsee, ett? kypsyneemm?ss? ij?ss? el?m? k?y rikkaammaksi niille nuorille pojille, jotka varttuvat -- niin, my?skin nuorille tyt?ille, jotka kerran joutuvat el?m??n yhdess? heid?n kanssaan.

-- Miksi et kirjoittaisi kaikkea tuota tulevien nuorten miesten ja naisten t?hden? kysyi Charmian. -- Miksi et kirjoittaisi sit? opettaaksesi vaimoja, sisaria ja ?itej? ??nest?m??n oikealla tapaa?

-- Alkoholistin muistelmia, virkoin ivaten -- tai oikeastaan sen sanoi Tuliliemi. Sill? h?n istui rinnallani p?yd?n ??ress?, miss? pidin ihmisyst?v?llist? puhettani, ja Tuliliemen tavallisia kepposia on muuttaa hymy v?himm?tt?k??n varoituksetta ivan irvistykseksi.

-- Ei laisinkaan, lausui Charmian v?litt?m?tt? Tuliliemen karkeudesta -- kuten niin moni nainen on oppinut tekem??n. -- Sin? et ole koskaan ollut alkoholisti, vaan aivan tavallinen ryyppymies, joka on oppinut tuntemaan Tuliliemen seurustelemalla monta vuotta h?nen parissaan. Kirjoita vaan ja anna kirjalle nimi "Alkoholimuistelmia".

TOINEN LUKU

Ennenkuin nyt aloitan, minun t?ytyy pyyt?? lukijaa seuraamaan minua my?t?tuntoisena, ja koska my?t?tunto on vain ymm?rt?myst?, alun pit?en koettamaan ymm?rt?? minua ja kirjoittamaani. Ensinn?kin olen mies, joka on hankkimalla saanut mieltymyksen v?kijuomiin. Minulla ei ole milloinkaan ollut ruumiillista ennakkotaipumusta alkoholiin. En ole typer?. En ole sika. Tunnen ryypp??misen A:sta ?:h?n asti, ja min? olen juodessani menetellyt harkitsevasti. Minua ei tarvitse koskaan auttaa vuoteeseen, en my?sk??n hoipertele milloinkaan ja min? juon normaalisella, tavallisella lailla, kuten yleiseen tehd??n. Tahdon erikoisesti tehostaa sit?, ett? kuvaan alkoholin vaikutusta normaaliseen arki-ihmiseen. Minulla ei ole sanaakaan lausuttavana mikroskopisesti merkityksett?m?st? ??rimm?isyysihmisest?, parantumattomasta, todellisesta juoposta.

Yleiseen puhuen on juoppoja olemassa kaksi eri tyyppi?. Ensinn? mies, jonka me kaikki tunnemme, mielikuvitukseton olio, joka tavallisesti tapailee tiet??n jalat leve?sti harallaan, kupsahtaa usein ojaan ja ylimmilleen haltioituessaan n?kee sinisi? hiiri? ja punaisia norsuja. H?n kuuluu siihen lajiin, joka tarjoaa aiheita pilalehdille.

Toisella juoppotyypill? on mielikuvitusta, n?kyvoimaa. Pahimmassakin "tuulessa" h?n k?y vakavasti, ei hoipertele eik? koskaan kaadu kumoon ja tiet?? aina, miss? on ja mit? tekee. Humalassa ei ole h?nen ruumiinsa, vaan h?nen aivonsa. H?n voi r?isky? sukkeluutta tai avata sylins? koko maailmalle. Tai h?n saattaa n?hd? yliaistillisia n?kyj? ja unikuvia, jotka ovat kosmillisia ja loogillisia ja pukeutuvat syllogismeiksi. Juuri t?ss? tilassa h?n riist?? kuoren el?m?ni terveimmilt? harhaluuloilta ja mietiskelee vakavasti sit? kohtalon rautakahletta, joka on juotettu h?nen sielunsa kaulaan. Nyt on Tuliliemell? otollinen hetki osoittaa oveluuttaan. Helppoa on kenen hyv?ns? kaatua ojaan. Mutta miehelle on hirvitt?v? tulikoetus seisoa jaloillaan suorana, horjumatta ja tietoisesti tuntea, ett? koko maailmankaikkeudessa on h?nt? varten olemassa vain yksi vapaus, nimitt?in kuolinp?iv?n odotus. Sellaiselle miehelle t?m? on kylm?n j?rjen hetki , kun h?n k?sitt?? voivansa oppia tuntemaan ilmi?iden lait, mutta ei milloinkaan niiden tarkoitusta. T?m? on h?nen vaarallisin hetkens?. H?nen jalkansa ovat silloin astumassa tielle, joka johtaa alas hautaan.

Kaikki on h?nelle selvinnyt. Kaikki nuo petolliset kuolemattomuuden toiveet ovat vain sellaisten sielujen kammoa, joita kuoleman pelko kauhistaa ja joilla on kironaan mielikuvituksen kolminkertaisesti kirottu lahja. Heiss? ei vallitse kuoleman vaistoa: heilt? puuttuu halu kuolla, kun kuoleman hetki koittaa. Petoksella he houkuttelevat itsens? uskomaan, ett? he sittenkin voivat peliss? ly?d? p?yt??n paremman valtin ja voittaa vastaisuuden, j?tt?en kaikki muut luontokappaleet haudan pimeyteen tai krematorion h?vitt?v??n hehkuun. Mutta h?n, t?m? mies, tiet?? kylm?n j?rjen hetkell? ett? he pett?v?t itsens?. Sama kohtalo odottaa kaikkia. Auringon alla ei ole mit??n uutta, ei ole uusi edes tuo kaivattu heikkojen sielujen lelu, jota nimitet??n kuolemattomuudeksi. Mutta h?n tiet?? sen, h?n sen tiet?? seisoessaan suorana molemmilla jaloillaan, suorana ja horjumatta. H?n on kokoomus ruokaa, viini? ja s?ke

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet