Read Ebook: Hauskoja hetkiä by Berczik Rp D Jalava Antti Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 917 lines and 22223 words, and 19 pages

a. H?n on k?ynyt tuomarien, valtiosihteerin, ministerin luona -- se oli kauan aikaa turhaa vaivann?k??. Nyt vihdoin viimeinkin on h?nen hetkens? tullut; huomenna yksi h?nen juttunsa otetaan lopullisesti ratkaistavaksi ja h?n varmaan voittaa. Tarvitsee nyt vain 10 floriinia karttoihin, ei mihink??n muuhun, ainoastaan karttoihin. Kun huomenna on asiansa voittanut, maksaa takaisin. Pyyt?? anteeksi, ett? on vaivannut, mutta kunnioittaa suuresti nime?si. Jos ei niin kunnioittaisi, k??ntyisi toisen puoleen. Etk? voi antaa kymment? floriinia? No, kumminkin kolme floriinia. Huomenna se kaikella kunnialla suoritetaan.

Mutta tuo "huomenna" ei, kumma kyll?, milloinkaan tule. Kaksi vuosikymment? h?n jo on ollut varma siit?, ett? h?nen juttunsa "huomenna" otetaan ratkaistavaksi, mutta yh? viel? se vain on ratkaisematta. Ja seurauksena siit? h?n ei my?sk??n ole saattanut maksaa lainaansa, sill? seh?n oli suoritettava vasta sitten kun oikeusjuttu oli voitettu.

Jos viel? mainitsen "ujostelevan lainanhakijan", olen esitt?nyt ainakin muutamia p??lajia lainanhakijain kelpo heimosta.

Ujosteleva lainanhakija on s??nn?llisesti nuori mies, vasta-alkaja. H?n kammoo lainanpyynt??, mutta h?n ei siihen voi mit??n, sill? viel? enemm?n h?n kammoo ty?ntekoa.

H?n pyyt?? aina pieni? raham??ri?; h?n tarvitsee vain 63 tai 52 tai 94 kreutzeri?, sill? -- ja nyt h?n kertoo pitk?n, mutkikkaan historian -- ainoastaan nuot pari kreutzeri? en?? puuttuu, tarvittava summa on muuten t?ynn?.

Sill? tavoin tahtoo h?n lainan pienuudella ja historian pituudella karkoittaa ep?luulosi, tehd? esittelyns? todenmukaiseksi ja peitell? laiskuuttansa.

Sin? annat h?nelle viisi-, kuusikymment? kreutzeri? ja sill? p??set h?nest? ainaiseksi.

Sill? ujosteleva lainanhakija v?ltt?? sinua t?m?n per?st? siihen m??r??n asti, ett? h?n jo kadun toisessa p??ss? k??ntyy pois, p??st?ksens? sinua kohtaamasta. H?nell? on tarkat silm?t sek? hyv? muisti, jokainen silm?yksesi on h?nelle tikari, n?ytetty vekseli. Vuosikausia h?n sinua karttaa.

T?m? on paras laji lainanhakijoista, sill? h?nest? vapautuu helpoimmalla tavalla -- paitsi silloin kun ujostelevaisuus on vaan v?liaste ja h?n sittemmin siirtyy johonkin ylemp?n? mainittuun luokkaan.

ER??N PARRAN HISTORIA.

Venezia, huhtik. 15.

Vasta kolme p?iv?? olen ollut naimisissa ja jo sill? aikaa olen saanut kokea jotakin aivan odottamatonta.

T?n??n aamulla, kun Leo minua suutelee, jotain pistelee poskiani. Katson h?nen kasvoihinsa ja huomaan suurimmaksi h?mm?styksekseni ett? ne, jotka ennen olivat niin sile?t, nyt ovat kuin pellons?nki, t?ynn? pieni? parran piikkej?.

-- Leo, sin? et kahteen p?iv??n ole ajauttanut partaasi -- sanon soimaavalla ??nell?.

H?n k??ntyy hymyillen puoleeni , syleilee minua ja kysyy leikillisesti:

-- Ehk'en n?in miellyt? Viki?ni?

-- Ainakin v?hemmin kuin milloin partasi on ajettu. Sill? noin sin? olet ruma.

-- Ruma?

-- Usko pois, sangen ruma!

-- Sin? siis vaan kauneuteni t?hden tulit vaimokseni?

-- Ep?ilem?tt? sekin siihen vaikutti, sill? se suuresti loukkaisi turhamielisyytt?ni, jos ei mieheni pit?isi paikkaansa kaunistenkin miesten joukossa.

Leo purskahtaa nauruun ja, tarttuen p?yd?ll? olevaan k?sipeiliin, katselee siihen.

-- Kuuleppas, pikku puolisoni, enh?n min? ole niin eritt?in ruma... P?in vastoin ... rupeen mielistym??n itseeni... Sangen siev? poika kurkistelee vastaani t?st? peilist?! -- inttailee h?n.

-- Minulla on aivan toinen ajatus ja min? toivon, ett? t?ss? yhdess? asiassa vaimosi mieltymys sinulle on suuremmanarvoinen kuin omasi eik? niin? -- vastaan mairittelevimmalla ??nell?ni ja lis??n siihen, suloisesti h?nen silmiins? katsoen: -- Mene parturille, min? pyyd?n, mene pian!

T?st? hell?st? pyynn?st?ni luulin Leon heti nousevan paikaltaan, antavan minulle pari suukkosta, tarttuvan hattuunsa ja rient?v?n likimp??n parturilaan, palataksensa nelj?nneksen tunnin kuluttua maailman sileinposkisena miehen? ja polvilleen langeten lausuaksensa: "Kas niin, kultaseni, kuten olet k?skenyt!"

Mutta t?n??n Leo on aivan k?sitt?m?tt?m?ll? tuulella; h?nen silm?ns? ovat niin veitikkamaiset, h?nen kasvojensa juonteet niin oikulliset ja vallattomat, h?n ei ota hattuaan, ei kiiruhda parturille, p?in vastoin ilmoittaa aikovansa viel? muutamat p?iv?t pit?? tuota ilke?? parrans?nki?.

-- Yst?v?ni, min? en ymm?rr? sinua -- sanoin ihmetellen.

-- Selitys on varsin yksinkertainen -- vastasi Leo -- min? luulin valloittaneeni sinut luonteeni ominaisuuksilla ja nyt tulee ilmi, ett? olitkin vaan kauneuteeni rakastunut. T?t? en saata siksens? j?tt??; koettelen sinua siis, voitko rakastaa minua t?m?nkin muotoisena, n?in rumana, harjaksisena. Ja nyt, armahani, pue itsesi pian, sill? viel? emme ole Veneziasta mit??n n?hneet... Katsos tuota ihanaa n?k?alaa ikkunastamme, tuolla Dogana, Saluten kirkko... Joudu, tunnin p??st? tulen takaisin!

Ja h?n rient?? ulos!

Min? katsoin h?mm?styneen? h?nen j?lkeens?.

Mik? muutos!

H?n on vasta kolmip?iv?inen aviomies eik? en?? t?yt? pyynt??ni! Olisiko h?n niin pian unhottanut kaikki sulhasajan herttaiset tavat, kalliit traditsionit?

Olisiko totta, ett? mies sin? hetken? muuttuu, jona h?n vihkituolista nousee; olisiko todellakin niin, ett? naisella on vaan yksi ihana ajanjakso -- morsiuskausi, koska mies vaan silloin on kohtelias, hell?, my?ntyv?inen ja kuuliainen; olisiko siin? per??, ett? avioliitto, onnellisinkin, ei ole muuta kuin luonteiden taistelua?

Mutta kuka olisi sit? uskonut h?nest?, joka n?ytti niin my?denantavalta, niin hell?syd?miselt?!

Florens, huhtik. 20.

Koko Veneziassa olomme aikana en puhunut parrasta en?? sanaakaan.

Odotin, mit? h?n on tekev?. Ehk? h?n katuu ja omantunnonvaiva ajaa h?net parturille... Mutta odotukseni on ollut turha. Leo ei tunne mit??n omantunnonvaivaa -- h?nen partansa kasvaa suurimmalla johdonmukaisuudella yh? pitemm?ksi... Se on selv??: Leo on peruuttanut kuuliaisuuden ja demonstreeraa! Parran kasvaminen on vastalause minun valtaani vastaan!

Oi, Minka, Minka! Kuinka oikeassa olit, varoittaessasi varomaan Leoa; h?n ei ole semmoinen mies, joka notkistaa polvensa, kumartaa p??ns? vaimolleen; h?nen kohteliaan, tyvenen, iloisen k?yt?ksens? takana piilee paljon voimaa. Ja Minka antoi minulle sen neuvon, ett? jo kohta kihlauskautena rupeisin h?nt? taivuttamaan -- silloin se k?y helpommin... Kauan neuvottelimme, mist? aloittaisin. Minka kesytti miehens? siten, ett? vieroitti h?net jalanliikutuksesta. H?nell? oli se paha tapa, ett? istuessaan heitti toisen jalkansa toisen yli ja liikutteli yht? mittaa p??llimm?ist?. Minka pyysi h?nt? luopumaan t?st? tavasta, koska se hermostutti h?nt?. Mutta jalanliikutus oli tullut Arthurille toiseksi luonnoksi; kun h?n unhotti itsens?, alkoi jalka itsest?ns? liikkua. Silloin Minka katsahti h?neen pitk??n ... heid?n silm?yksens? kohtasivat toisensa ... jalka herkesi liikkumasta. Sill? tavoin totuttaen miest?ns? siihen, ett? yhdest? silm?yksest? ymm?rsi hillit? luontonsa, Minka v?hitellen taivutti h?net tahtonsa alaiseksi.

-- Mutta eih?n Leo jalkaansa liikuta -- vastustelin min?, vaan Minkalla oli heti vastaus valmiina:

Kauhistuen katsahdin Minkaan. Mik? ajatus! Leon parta on todellinen taideteos, niin pehme?, niin tuuhea; lis?ksi se kaunistaa h?nt?, parrakkaana h?n n?ytt?? paljoa komeammalta kuin muuten.

-- T?t? yht? ?l? vaadi -- pistin min? vastaan.

-- Hyv?, silloin luovut my?s vallasta.

-- Sit? paitsi -- jatkoi Minka -- voit t?st? uhrista p??tt?? senkin, rakastaako sulhasesi sinua.

Min? annoin my?ten ... kauniisti, lempe?sti, hell?sti pyysin Leoa ajauttamaan partansa, koska tuo parta minua ei ensink??n miellyt? ... ja h?n toi minulle t?m?n uhrin!

Kun Minka h?itten j?lkeen saattoi minua rautatielle, kuiskasi h?n j??hyv?isiksi korvaani: "Pid? vaaria, ettei Leo mill??n tavoin parroittuneena palaa kotia!"

Juuri kuin olisi aavistanut tulevaisuutta!

Florens, huhtik. 21.

Asemani on todellakin erinomaisen vaikea en tied? mit? tehd?. Vaimolla on kolme keinoa tarjona saadakseen jotain aikaan mieheens? n?hden; riita, itku ja ynseys -- mutta en voi p??tt??, mit? n?ist? k?ytt?isin, sill? ne sotivat kaikki luontoani vastaan... Mutta Minka, Minka! N?en t??lt?kin jo h?nen ivallisen katseensa, kuulenpa h?nen, Leon parran n?hty??n, pilkallisella ??nell? sanovan "Leolla siis taas on parta?" Ja lis?ksi olen huolestunut vaikutusvoimastanikin, sill? se vaimo, joka kadottaa vaikutusvoimansa, kadottaa miehens?kin... On niinmuodoin pakko -- parta on kuin onkin ajettava, ajattelin t?n??n itsekseni, kun Madonna della Saccoa katseltuamme jalkaisin palasimme Piazza della Signorialle, jossa aioimme suurustaa saksalaisessa ravintolassa.

Silloin huomaan parturilan kymmenen askeleen p??ss?. Seisahdun ?kki? ja sanon:

-- Rakas Leoni!

-- K?ske, nukkeni!

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet