Read Ebook: Hauskoja hetkiä by Berczik Rp D Jalava Antti Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 917 lines and 22223 words, and 19 pages

-- K?ske, nukkeni!

-- Veneziasta asti en ole virkkanut parrasta sanaakaan, eik? totta? Tahdoit tiet??, rakastanko sinua vaan kauneutesi t?hden; olet toivoakseni jo tullut vakuutetuksi siit?, ett? niin ei ole laita, mene siis ja...

Osoitin parturia.

-- Nyt ei ole aikaa siihen, minun on kovin n?lk? -- vastasi h?n karttaen.

-- Mitenk? saatat liikkua ihmisten joukossa, kasvot tuommoisina? -- sanoin v?h?n harmistuneena.

-- T??ll? ei minua kukaan tunne. Matkustan incognito -- vastasi h?n nauraen. T?m? nauru ?rsytti minua niin, ett? kiivastuin.

-- Tied? siis, ett? min? en tule kanssasi ravintolaan suurusta sy?m??n, ellet ensin ajauta partaasi!

Leo siihen vastasi aivan yksinkertaisesti, ett? siin? tapauksessa h?n l?hett?? suuruksen huoneeseni. Ja suurimmaksi kiusakseni niin tapahtuikin -- h?n saattoi minut kotia hotelliin, huoneeseni, meni sitten alas, l?hetti yl?s ruoan ja minun t?ytyi suurustaa yp? yksin?ni!

Oi lempiviikot, oi h??matka, kuinka toisenlaisiksi min? niit? olin mieless?ni kuvitellut!

Pisa, huhtik. 24.

Duotno, kallellinen torni -- mit? teist? olen n?hnyt? En mit??n, en tosiaankaan mit??n, sill? mieleni on alakuloinen, ajatukseni muualla. Esineet seisovat kyll? edess?ni, mutta en kykene niihin huomiotani kiinnitt?m??n.

Sit? paremmalla tuulella on Leo. Pelkk?? hellyytt?, leikillisyytt?, hullunkurisuutta! H?n suutelee -- viel?p? tulisestikin, jos tarvitaan. H?n ei piittaa minun alakuloisuudestani; vaikkapa h?neen loisin kuinka soimaavan silm?yksen, se ei h?nt? v?hint?k??n h?iritse. Leikkipuheillaan, sanasutkauksillaan h?n minuun vaikuttaa ja on saattanut minut monta kertaa vastoin tahtoani naurahtamaan. Mik? onnettomuus, kun ei voi n?ytt?? tarpeeksi vakavalta, juhlalliselta -- niinkuin esim. min?. Kasvojeni ilme on s??nn?llisesti iloinen, yst?v?llinen ja synke?lt? n?ytt??kseni minun t?ytyy erityisell? ponnistuksella koota pilvi? otsalleni. Mutta se ei, sen olen huomannut, h?mm?styt? Leoa.

Jos olen synke?, sanoo h?n: "Nukkeni, ?l? ole juro -- se ei sinulle onnistu."

Jos kiivastun: "Nukkeni, ei mit??n intohimoa!"

Aina vaan nukkeni, nukkeni!... H?n pit?? minua nukkena, jolla sopii leikitell?. Siin? h?n on suuresti erehtyv?!

Genua, huhtik. 26.

Illalliseksi Leo tilasi sampanjaa ja tyhjensi melkein yksin koko pullon.

Huoneesemme saavuttuamme h?n hell?sti syleili minua ... mutta min? peitin kasvoni.

-- Mit? teet, nukkeni? -- kysyi h?n kummastellen.

-- Nukkesi tekee sit?, ettei suutele partaisia kasvoja! -- vastasin min? j?yk?sti.

-- Taaskin tuo parta?

-- Taaskin! Ja aina, aina -- siksi kuin se ajetaan pois!

Lienen puhunut tavattomalla voimalla ja kiiholla, sill? Leo v?h?isen s?ps?hti. H?nen leikillisyytens? katosi yht'?kki? ja vakavan, melkein suuttuneen n?k?isen? h?n iski silm?ns? minuun, ik??nkuin olisi tahtonut lukea sielustani. Min? kestin h?nen silm?yksens? ... hetken aikaa heitimme toisillemme sudensilm??!

Yht?kki? nuot vakavat kasvot muuttuvat -- aurinko pilkist?? -- Leo purskahtaa nauruun ja huudahtaa:

-- Nukkeni! Onko todellakin p??tetty, ettet suutele minua ennen kuin parta on poissa?

-- On kuin onkin!

-- Hyv?, se on siis poistettava; anna minulle nyt vaan suukkonen! -- vastaa mieheni suurimmalla hellyydell?.

-- Todellakin?

-- Heti huomenna aamulla!

Maailma melkein py?ri ymp?rill?ni -- riemun tunne valtasi koko olentoni. Ei voitto ilahuttanut minua, ei se, ett? Leo antautui, vaan se kokemus, ett? h?n tosiaan minua rakastaa! Kuinka hyv? ihminen h?n on, mieheni! H?n rakastaa minua -- j?? siis vaikutusvoimani alaiseksi -- ei siis ole minulta katoova! Kyll?p? pid?n vaaria, ettei h?n turmellu. Vaan silti en anna h?nen tuntea valtaani -- hell?sti, huomaamatta olen h?nt? taluttava -- ja Budapestiin palattuamme saattaa h?n huoleti taas antaa partansa kasvaa, min? en siit? v?lit?.

Lankesin h?nen kaulaansa! Hehkuvassa suudelmassa huulemme kohtasivat toisensa... Katedraalin tornissa kello ilmoitti syd?ny?n hetken... Suloisia sanoja kuiskaellen teimme sovinnon... Kuinka ihana sovinto on!

Nizza, huhtik. 27.

Olisin tahtonut ett? h?n sovintoillan j?lkeisen? aamuna heti olisi ajauttanut partansa, mutta juna l?hti aikaisin, parturilat olivat viel? suljetut, minun t?ytyi luopua aikomuksestani.

-- Mutta Nizzassa, siell? menemme heti parturille, eik? niin?

-- Se on tietty!

Kaunis on Riviera aina, vieh?tt?v? -- mutta kauniin, jos rakastavan miehen rinnalla sit? kulkee -- sovinnon j?lkeisen? p?iv?n?! L?ytyyk? toista sen vertaista rautatiet? -- nuorille, onnellisille h??matkailijoille tarkoituksenmukaisempaa? Maanalaisia tunneleja ehtimiseen!... Tuo rata on teknillinen mestariteos!

Er?s englantilainen istui samassa vaunussa vastap??t? meit?. Kymmenennest? tunnelista ulos p??sty?mme h?n nousi yl?s ja siirtyi toiseen vaunuun...

-- Siihen me olemme syyp??t -- naureskeli mieheni. -- H?n pakeni muiskutulvaa, ettei hukkuisi siihen.

-- Kuinka h?n sit? olisi n?hnyt -- tunneleissahan me vaan suutelimme.

-- H?n ei n?hnyt, mutta kuuli!

-- Paha mies! Mikset ole varovaisempi, maiskutat aina niin!

Nizza, huhtik. 28.

Kavallusta!

Olen petetty!

Leo on sy?nyt sanansa!

T?n??n aamulla k?skin h?nen menn? parturille sill'aikaa kuin pukeudun -- h?n menikin ulos -- palasi my?s takaisin -- mutta parrakkaana! En uskonut silmi?ni.

-- Ent? lupaus?

-- Mik? lupaus? -- kysyy h?n viattomimmalla ??nell?.

-- Etk? luvannut Genuassa, tuona ihanana iltana, ett? ajauttaisit partasi?

-- Lupasin, se on totta -- vastaa h?n salaisella, viekkaalla hymyll? -- mutta en sit? t?ytt??kseni.

Olin muuttua kiveksi.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet