Read Ebook: Kansakoulu-opettajan nuoruudenvaiheet by De Amicis Edmondo

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1711 lines and 98411 words, and 35 pages

Ajettuansa l?himp??n satamaan, josta h?nen oli laivalla ment?v? Genuaan, eiv?t majapaikassa tahtoneet ottaa vastaan h?nen rahojaan. Silloin h?n huomasi monen lanteista v??r?ksi. H?n oli n?yr?, poimi oikeat rahat koriin ja nousi laivaan. Ja niin se seikkailu p??ttyi.

Liikutettuna tarttui Emilio serkkunsa k?teen, jota v?h?n aikaa piteli omassaan, -- sitten kun serkku ensin oli katsellut ulos lehtimajasta.

-- Kotiin tultuani -- lopetti tytt? kertomuksensa -- tunsin suurta tarvetta saada jonkun aikaa el?? rauhassa, kaukana muusta maailmasta; min? hain paikan pieness? vuorikyl?ss?, ja nyt olen t??ll?.

Ratti seurasi silmill??n h?nen k?tens? viittausta, ja oli oikein h?mm?styksiss??n n?hdess??n kataja- ja kuusimets?? sek? Alppien lumihuntuisia huippuja, sill? h?n oli ?sken mielikuvituksessaan ollut kaukana meren rannalla, valoisilla tuntemattomilla mailla.

-- Ja kuitenkin -- saneli serkku nuoruuden innolla -- aion palata samoille paikoille. Olen siell? k?rsinyt, mutta olen siell? my?s viett?nyt ihania p?ivi? ja oppinut tuntemaan paljon hyvi? ihmisi?! Tyt?t jumaloivat minua; moni viel? kirjoittaa minulle. Kun n?ill? lumisilla seuduilla ajattelen noita paikkoja, olen n?kevin?ni edess?ni suuren valon. Minut k?sitt?? jonkunmoinen koti-ik?v? auringon valoon. Sit? paitsi huvittaa minua sanomattomasti n?hd? maailmaa ja joutua uusiin el?m?n-oloihin; min? tarvitsen liikuntoa ja taistelua. Koetan saada jonkun paikan Tunisiassa tahi -- pitkitti h?n hymyellen -- Palestinassa. En tahdo kylm?ss? kuolla. -- Surumielisesti h?n lis?si: -- Siell?kin aion saavuttaa rakkautta.

H?n saattoi serkkua hyv?n kappaleen tiet?, er??lle virran yli viev?lle sillalle, jonne h?nen k?velyretkens? tavallisesti ulottuivat. Nuorukainen kulki ??net?nn?: kertomukset matkoista, k?rsimyksist? ja uhrauksista olivat panneet h?nen mielikuvituksensa liikkeelle ja her?tt?neet h?ness? uusien olojen ja kaukaisten paikkain kaipuuta. Se aatos, ett? kansakoulu-opettajankin el?m?ss? saattoi olla vaaroja, ihmeellisi? seikkailuja ja kohtia, joissa tarvittiin voimaa ja urhoollisuutta, teki h?nen toimensa korkeaksi ja antoi sille h?nen silmiss??n uuden runollisen hohteen, semmoisen kuin sotilaan ja l?yt?retkeilij?n el?m?ll? on. H?n iloitsi nuoruudestaan ja siit?, ett? oli t?ynn? toivoa ja voima?

Kun heid?n oli eroaminen, otti Emilio kiihke?sti ja hell?sti serkun k?det omiinsa. Tytt? salli sen, mutta veti ne piankin irti, katseli ymp?rilleen ja sanoi: -- Ole varoillasi; min? olen sanonut, ett? olemme serkuksia, mutta helposti voi k?yd? niin, ett'eiv?t sit? usko. Sit? paitse on t??ll? er?s vuohipaimen, joka kosii minua. Jos h?n tulee mustasukkaiseksi, olen hukassa. Me olemme siis samaa mielt? opetussuunnitelmasta -- lis?si h?n korkealla ??nell? n?hdess??n ihmisi? ohi kulkevan.

-- Olemme samaa mielt? -- vastasi Emilio hym?hdellen.

Serkku pitkitti matalalla ??nell?, syd?mellisesti mutta lujasti: -- Ehk? emme en?? toisiamme tapaa -- -- -- hyv?sti sitte, rohkeutta vaan!

Opettaja toivotti h?nelle hartaasti samaa, heilutti lakkiaan ja l?ksi astumaan laaksoon p?in. Serkku palasi asumukseensa, jonka illan pimeys jo oli melkein peitt?nyt.

Piazzena.

Uusia kasvoja.

Syyskuun loppupuolella l?ksi Emilio uuteen virkaansa Piazzenaan, yhteen noita kyli?, jotka muistissa sulautuvat satoihin toisiin, aivan kuin viljapellot, jotka sen ymp?rill? silm?n siint?m?tt?miin lainehtivat. P?iv?llisten tienoissa h?n er??n? kirkkaana syysp?iv?n? saapui paikalle ja h?nest? tuntui kuin olisi h?n tullut autioon, hylj?ttyyn kyl??n, sill? h?n ei tavannut el?v?t? olentoa noilla mutkaisilla elukkain ryvett?mill? kaduilla, joitten molemmin puolin kulki pitki? aitoja tahi seisoi matalia huoneita, ikkunat uudinten verhoomina. Avoimista porteista tunki kirpe? hein?n ja sarvikarjan l?yhk?, ja muutamilla nurmenpeitt?mill? toreilla k?vi porsaita laitumella. Kirkot olivat suljettuina. Er??n papin h?n n?ki katoavan porttik?yt?v??n ja muutama vaimo k??ntyi syrj?kadulle. Ei muuta ??nt? kuulunut kuin suihkukaivon loiskinaa ja veden lirin?? katuojassa. Joka taholla vihreit? puita ja kauniita ketoja. P?iv?lliskellon soitto ei koskaan tuntunut lakkaavan.

Don Pirotta, jolle Ratti oli saanut suosituskirjeen holhoojaltaan, otti h?net vastaan kuin vanhan yst?v?n. Se oli viidenkymmenen ik?inen mies, joka huonon terveytens? t?hden n?ytti vanhemmalta, mutta oli samalla ?lykk??n ja hienon n?k?inen. H?n sanoi Piazzenaa perin hyv?sti hoidetuksi kunnaksi, vaikka t??ll?, kuten muuallakin, oli kaksi varsin vilkasta eri puoluetta.

-- Teid?n ei ole tarvis siit? v?litt?? -- sanoi Pirotta opettajalle. -- Pit?k?? vapaasti seuraa niiden kanssa, jotka teit? miellytt?v?t, sill? joko aiotte el?? er?kk??n? tahi kaikkein yst?v?n?, vet?v?t he teid?t kumminkin jompaan kumpaan puolueesen; taikka jos teid?n onnistuu pysytt?id? ulkopuolella kumpaakin, saatte molemmista vihamiehi?. Kansakoulu-opettaja, joka ei kuulu mihink??n puolueesen, saa yksin kunnan vahtimestarinkin vihollisekseen. Laittakaa niin, ett? noudatatte kirkkoherran vaatimuksia, niin voitte v?ltt?? yhteent?rm?yksi?. Tehk?? niin sindaconkin suhteen, jolla on eriskummalliset mielipiteet -- h?n naurahti -- kieliopin suhteen, mutta joka sent??n on kunnon ihminen. Kouluhuoneisto on muhkea.

Sen j?lkeen Pirotta antoi h?nelle k?yt?nn?llisi? neuvoja kauppapuotien suhteen, sen tapauksen varalta, ett? Ratti aikoisi pit?? omaa taloutta. Yksi kunnallishallituksen j?senist? oli teurastaja, toinen maustinten kauppias; ja tarkastusmies, joka oli nainut sindacon orpanan, oli etevin sekatavarankauppias paikkakunnalla. Viisainta olisi tehd? kauppansa heill? eik? muitten kauppiasten luona.

-- Lyhyesti sanoen -- niin p??tti h?n puheensa -- jos teill? on v?h?nkin k?ytt?ytymis-?ly?, ettek? huoli juoruista, joita saatte joka taholta kuulla, tulette kyll? viihtym??n t??ll? ja teit? my?skin pidet??n arvossa.

Opettaja pani mieleens? varsinkin sen neuvon, joka koski puolueita. Se oli t?rke?mpi kuin oli luullutkaan; sill? jo yksin siit? syyst?, ett? suojeliansa oli h?nest? kirjoittanut Pirottalle, olivat kaikki kuukautta ennen h?nen tuloansa Piazzenaan lukeneet h?net Pirottan puolueesen kuuluvaksi.

Kirkkoherran puolue oli t?h?n aikaan vallassa. Kova vihamielisyys, joka johtui edellisen? vuonna olleesta ankarasta kiistasta, vallitsi kirkkoherran ja don Pirottan v?lill?. Don Pirotta oli muutaman hengellisen veljeskunnan kappalainen; perustamalla pikkulasten koulun, h?n oli hankkinut itselleen kunniamerkin. Kadehtien Pirottan menestyst? hyv?n? saarnamiehen?, joka veti kaikki sanankuuliat puoleensa, oli kirkkoherra kielt?nyt veljeskuntaa pit?m?st? iltakirkkoa Toukokuun ajalla. Veljeskunta valitti pispalle, joka kumosi kiellon. Kirkkoherra puolestaan kosti, sitte kun j?lleen oli voittanut piispan suosion j?tt?m?ll? t?lle osan testamentti-lahjoituksesta, jonka er?s kaukainen sukulainen oli h?nelle uskonut sill? ehdolla, ett? kaikkina aikoina pidett?isiin sielumessua h?nen puolestansa. Luottaen esimiehens? suosioon sek? tuon uskonnollisen, taipuvaisen sindacon yst?vyyteen, esiintyi kirkkoherra nyt mahtavana miehen?, esti pienen n?ytelm?huoneen perustamista kyl??n, pakoitti pikkukoulua ottamaan palvelukseensa juuri ne nunnat, joita h?n ehdoitti, hankki kunnalta vuotuisen raham??r?yksen kirkon lamppuihin ja, mik? viel?kin t?rke?mpi, h?nen onnistui saada koulun tarkastusmieheksi don Pirottan sijaan tuo sekatavarankauppias, joka oli sek? kirkkoherran ett? sindacon uskollinen yst?v?; h?nen kauttaan saattoi kirkkoherra sekaantua koulun asioihin.

Opettajamme kuului siis jo tiet?m?tt?ns? vastustuspuolueesen, kun h?n Lokakuun ensi p?iv?n? aloitti koulunsa.

Emilio suuresti ihastui n?hdess??n kouluhuoneiston; sill? h?n piti totena, mit? Megarin oli tapana sanoa: kaunis kouluhuoneisto on paras keino saada rahvas itse opetusta suosimaan. Huoneisto oli rakennettu varta vasten koulujen tarpeeksi syrj?iselle, aukealle paikalle vanhan kappelin viereen; se oli iso, valkoinen, nelikulmainen rakennus, jossa poikakoulu oli sijoitettu toiseen, tytt?koulu toiseen puoleen, kummallakin eri sis??nk?yt?v?ns? ja pihamaansa. Ihastuneena jopa ihmetellen katseli opettaja koulun valkoisia, siistej? seini? ja hyvin pidettyj? penkkej?. Sein?ll? riippui nelj? maatieteellist? karttaa, joita lie joku j?ttil?inen sinne ripustanut, niin ylh??ll? olivat; pienen pieni musta taulu sek? yksi ainoa kasvikuva; kaikki oli perin puhdasta, ihan kuin vasta ostettua. Kuninkaan kuva, ?ljyyn painettu, riippui kahden ison raamatunhistoriallisen taulun v?liss?, jotka n?yttiv?t silt? kuin olisi ne ostettu jostakin markkinakojusta ja sitte puhdistettuina ja kiilloitettuina t?nne pantu. Opettaja ihmetteli lukuisan oppilasjoukkonsa suurta siisteytt? sek? vanhan vahtimestarin sotilaantapaista s?ntillisyytt?. T?m? esiintyi aina parta tarkoin ajeltuna, mustassa samettitakissa ja hopeanauhoilla koristettu lakki p??ss?.

Emilio piti my?s paljon ty?tovereistaan, joita joka p?iv? v?litunneilla tapasi koulun pieness? ja siistiss? opettajasuojassa.

Toisen luokan opettajatar, joka oli paikkakunnalla asunut jo kaksitoista vuotta, oli noin nelj?nkymmenenvuotias, pitk?, kalpea nainen, k?rsiv?n ja lempe?n n?k?inen; hiuksensa olivat sile?ksi suitut, pukunsa tavallista yksinkertaisempi, aina samankuosinen, juuri kuin h?n olisi kuulunut johonkin sisarkuntaan. Ilokseen nuori opettaja kuuli h?nen ?itins? monta vuotta asuneen samalla paikkakunnalla, jolla h?nen oma ?itins? aikoinaan oli asunut; molemmat rouvat olivat olleet hyvi? tuttavia.

Toinen opettajatar oli kolmenkolmattavuotias, kaunisvartaloinen, hyvin puettu, kohtelias ja arvokas k?yt?ksess??n. Heti h?n tarkasteli Emiliota vilkkailla, ter?vill?, s?ihkyvill? silmill??n. H?nen suuri, aistillisuutta ilmaiseva suunsa oli omituisesti muodostunut ja n?ytti aina valmiilta pistosanoja p??st?m??n.

Mies-opettaja, hyv?nluontoinen, perin rehellinen, seitsem?nkymmenenvuotias ukko, puhui ja liikkui ??rett?m?n hitaasti ja oli varustettu vatsalla, jonka tavattomaan isouteen ei kuitenkaan ravinnon runsaus lie ollut syyn?. H?n oli virkaansa toimittanut v?h?? vailla puolen vuosisataa ja melkein koko ajan Piazzenassa, niin ett? kunnallishallituksessa istui useita h?nen entisist? oppilaistaan, jotka nyt, kolmenkymmenen vuoden kuluttua, pienell? rettel?imisell? kokivat kostaa koulun-aikaisia rangaistuksiaan. Mies paralta puuttui kaksi sormea vasemmasta k?dest?; ne h?n oli hukannut Valdi Sesiassa, jossa oli ollut pari vuotta opettajana. Kerran, n?et, er?s h?nen oppilaitaan, jonka kodissa asui kivens?rkij?it?, toi mukanansa kouluun n?ilt? varastamiansa dynamiitti-patruunia. Poika, nurkkaan pantuna, helisteli niit? taskussaan. Kun h?n ei k?sky? totellut eik? heitt?nyt pois leikkikalujansa, tempasi opettaja ne h?nelt?; mutta samassapa r?j?ht?v?tkin ja veiv?t mukanaan kaksi opettajan sormea. Se oli noita pieni? tapaturmia, joita ei saata ennalta arvata, mutta jotka n?ht?v?sti kuuluvat opettajan toimeen.

Sindaco ja kirkkoherra.

Emilio aloitti kouluty?t??n, lujasti p??tt?en seurata sit? menetystapaa, joka h?nest? oli paras, s.o. pit?? ankaraa kuria kuitenkaan kovuutta k?ytt?m?tt?, peitt?? kylm?n tyyneyden alle luonteensa liian suuren taipuvaisuuden sek? syd?mmenkin kasvatuksessa k?ytt?? jonkun verran lujuutta ja j?ykkyytt?, joka pysytteleisi oppilaat h?nest? kunnioittavan matkan p??ss?. H?n katsoi t?t? muutosta opetustavassaan ei ainoastaan hy?dylliseksi, vaan jopa tuiki tarpeelliseksikin ja luuli sen k?yv?n aivan helposti p?ins?. Rupesi siis oitis, v?h?n poikiin tutustuttuansa, olemaan varsin j?ykk? ja kylm? niillekkin kuudelle, kahdeksalle pojalle, jotka herttaisuudellaan olivat her?tt?neet h?nen my?t?tuntoisuuttansa. T?m?n uuden menetystavan ensimm?inen tulos oli eritt?in hyv?.

Ensim?isen? lauantaina ilmaantui sindaco kouluun. Ennenkuin sis??n astui, h?n muutaman minuutin kuunteli oven takana ja n?ytti olevan varsin tyytyv?inen luokassa vallitsevaan hiljaisuuteen ja j?rjestykseen. Ensin h?n katseli ymp?rilleen valoisassa, aurinkoisessa huoneessa ja kysyi sitte opettajalta tyytyv?isen n?k?isen? niinkuin se, joka odottaa mieleist?ns? vastausta: -- Mit? pid?tte kouluhuoneistosta?

Ken vain kerran n?ki sindacon kasvot, taisi niist? paikalla lukea h?nen hallitsevat intohimonsa: j?rjestyksen ja puhtauden. H?nen pitk?ll? virka-urallaan n?m?t intohimot olivat kasvaneet vuosi vuodelta. H?n oli oikeana kiusana k?skyn-alaisilleen, kauhistuksena sihteerille ja vahtimestarille, jota j?lkim?ist? h?n muun muassa komensi tarkkaa vaaria pit?m??n siit?, ett? er??t kunnallislautakunnan k?ytett?viksi aiotut paperit, joita oli m??r? s?ilytt?? aivan toisessa laatikossa kuin kirjelaatikossa, olivat leikatut tarkasti suoran kaiteen muotoon ja aivan yhdenkokoisia. Kyl?ss? hirve?sti naurettiin sit? tarkan tarkkaa huolta, jolla h?n kirjoitti nimens?: ensin p?lytti ja pyyhki kyn?n, sitte kirjoitettuaan pyyhki ja lukitsi sen kyn?koteloon, jota joka kerta aina puhdisti. Pilaa her?tti my?skin se matematillinen tarkkuus, jolla h?n, rikas mies, m??r?si taloutensa menot, laskien kuinka monta luotia lihaa tuli kunkin perheen j?senen osaksi. H?n kirjoitti kauniilla k?sialalla kaikki menonsa siistin siisteihin tilikirjoihin, joita talletti parikymment? vuosikertaa aivan kuin kalliita k?sikirjoituksia. Vaikka oli jo kuudenkymmenen vuoden vanha ja hiukan viallinen, esiytyi h?n aina moitteettoman hienossa ja siistiss? vaatetuksessa, peilikirkkaiksi kiilloitetuissa saappaissa sek? ajoi partansa jok'ikinen p?iv?. Niin hyvin sanoissa kuin teoissa oli h?n tarkan t?sm?llinen, jopa liiaksikin s??nn?llinen. H?nen oli tapana puhua kuin olisi kirjasta lukenut sek? lausua mielisanansa ja -lauselmansa erityisell? painolla; aivan kuin on tapana vanhoja k?ym?tt?mi? hopearahoja hel?ytt?? p?yt??n, koska muuten ei kukaan niit? mink??n arvoisina pit?isi. Eleiss??n oli jotain varovaista ja samalla papillisen juhlallista.

Jonkun aikaa opetusta kuunneltuaan h?n kiitteli opettajaa ja laski h?nen syd?mmelleen varsinkin ?idinkielen opetuksen, jota viime vuosina oli laiminly?ty. -- Ihanan kielemme opetusta -- h?n sanoi.

Sen j?lkeen h?n l?hestyi koulun penkkej? ja katseli niit? tarkoin. Huomatessaan niiss? kyn?veitsen j?lki?, suuttui h?n ja sanoi opettajaan k??ntyen: -- Yhdest? asiasta t?ytyy minun oitis teille puhua: vaatikaa ankarasti koulun kalujen kunnioittamista. Se on asia, jossa en laske alemmas vaatimuksiani. Meid?n t?ytyy katsoa, ett'emme aloita huonosti. Koulun tulee olla pyh? niinkuin kirkko. Se onkin jonkinmoinen kirkko -- ja h?n laski er??n mielilauselmansa -- se on siviili-kirkko.

Kun sindacon ep?luulot kerran olivat her?nneet, tarkasteli h?n my?skin kauempana olevia penkkej?, katseli kauan seini? ja palasi sitte lasten luo. Sormellaan osoittaen mustepilkkua, jonka er?s oppilaista oli saanut vihkoonsa, h?n kys?isi: -- Niink? vihkoja pidet??n?

Poika vastasi arasti: Se on semmoisessa lehdess?, mit? min' en en?? k?yt?.

-- Mit? min' en! -- matki sindaco. -- Sano oikeammin: -- jota en en?? k?yt?. -- Opettajaan k??ntyen h?n jatkoi, juuri ulos menossa: -- Siis muistatte, ?idinkieli ja puhtaus ovat ne kaksi asiaa, joille min? panen erityisen arvon.

Pime?, avara kirkko oli puolillaan v?ke?, ja pian Emilio kouluvahtimestarin avulla oppi tuntemaan paikkakunnan t?rke?mm?t henkil?t ulkomuodolleen. Kun kirkkoherra saarnansa aloitti, valtasi opettajan ik?v?mpi tunne kuin ik?vystymisen. Saarna oli katkera, sotkuinen ja murteellinen sek? t?ynn?ns? persoonallisia hy?kk?yksi?, joita ?sken paikkakuntaan tullut ei voinut ymm?rt??, mutta jotka kumminkin tekiv?t opettajan levottomaksi, h?nen kun salamana juolahti mieleens?, ett? samanlaiset saattoivat vastaisuudessa h?nt?kin tarkoittaa. H?n arveli, mit? olisi kerran itse tekev?, kun h?nt? vuorostaan saarnastuolista l?ylytelt?isiin.

Saarnaajan laihat, kovat, pitk?in, harmaitten hiusten ymp?r?im?t kasvot ja koko h?nen kuiva, ?re? olentonsa ilmaisivat riitaista mielt?. Viel? enemm?n sit? todistivat kiivaat ja ?kkin?iset ruumiin liikkeet. Kun saarna tuntui loppuvan, alkoi h?n taas uudelleen. H?n soimasi vapaamuurareita ja niit?, jotka lukivat huonoa kirjallisuutta, k?ytt?en munkkien keksimi? ja viljelemi? mahtilauseita. Emilio, joka ei entiselt? tuntenut maalaispappien kaunopuheliaisuutta ja jolla sit? paitse oli tuollainen horjuva usko, johon typer?t saarnat tekev?t aivan p?invastaisen vaikutuksen, paheni koko kirkonk?ynnist?. Kirkonpalveliankin esiintymistapa loukkasi h?nt?. Se oli paksu, talonpoikainen mies, joka seisoi suorana ja j?ykk?n? k?det ristiss? saarnastuolin alapuolella ja tuimin silmin katseli j?rjest?ns? kutakin saarnassa tarkoitettua henkil??, ik??nkuin esitt??kseen heit? seurakunnalle.

Seuraavina sunnuntaina oli saarna samanlaista. H?nen kunnian-arvoisuutensa oli verrattoman r?yhke?. Er??n? p?iv?n? h?n huusi saarnastuolista: -- Vaikkapa itse kuningas tulisi t?nne sotajoukkoineen, sanoisin h?nelle vasten silmi?, ett? hallituksemme on huono. -- Eritt?in h?n vihasi niit?, jotka lukivat er?it? Turinissa ilmestyvi? sanomalehti?; h?n tiesi tarkoin n?iden tilaajat paikkakunnalla. Muutamat k?tkiv?t sanomalehtens? n?hdess??n h?nen l?hestyv?n. Joka vuosi sai h?n aikaan suurta melakkaa ennen sit? juhlaa, jota vietettiin kaupungin suojeluspyhimyksen kunniaksi. Est??kseen julkisten tanssiaisten pit?mist? silloin uhkasi h?n j?tt?? nuoret tyt?t synnin p??st?tt? eik? tahtonut laskea juhlasaattoa ulos kirkosta. Hautajaisissa h?n v?liin oli varsin silmit?n, murensi palasiksi vahakynttil?n keskelle katua, jos se ei ollut tarpeeksi painava, ja j?tti koko toimituksen sikseen. Sit? paitsi h?n k?r?j?i puolen maailman kanssa: er??n naapurin oli haastanut oikeuteen vesijohtoa koskevasta kiistasta, toista oli syytt?nyt ep?rehellisest? ala-ik?isten perinn?n hoidosta y.m.

Neiti Fanarin salaisuus.

Jonkun aikaa sai Ratti olla rauhassa. Kirkkoherran syntipukkina t?ll? haavaa oli ensi luokan opettajatar, neiti Elda Fanari. Vihamielisyys oli alkanut jo opettajattaren tulop?iv?n?, sill? neiti oli valinnut rippi-is?kseen don Pirottan eik? kirkkoherraa. Toinen oli siit? niin suutuksissaan, ett? muutamasti ei voinut olla syd?nt??n purkamatta. H?n v?itti, ett? koska opettajatar oli rippi-is?kseen ottanut toisen eik? h?nt?, kunnan etevint? hengen miest? ja ik??nkuin luonnollista rippi-is??, t?m? teko oli julkisena todistuksena opettajattaren ylenkatseesta ja loukkasi kovin h?nen arvoaan seurakunnan esipappina. Mutta opettajatar piti puoliaan, ja h?nen kunnian- arvoisuutensa pani asian muistiinsa. Sen Emilio sai kuulla er??lt? kunnallishallituksen j?senelt?, entiselt? sindacolta, joka oli asian- ajaja ilman toimituskonttooria, koulu-legaatti ja johti nyky??n vastustuspuoluetta. Er??n? iltana t?m? kahvilassa rupesi tuttavalliseen haasteluun Emilion kanssa. Asian-ajaja oli komea, viidenkymmenen vuotias leskimies; h?nell? oli avonaiset, miellytt?v?t kasvot ja h?n k?vi hienosti ja nuorten tapaan puettuna. Puhuessaan liikutteli paljon k?si?ns? kuin n?ytell?kseen monia sormuksiansa.

-- Kait te, opettaja hyv?, jo olette kunnon sindacoltamme saaneet kieliopillista neuvoa? -- oli yksi h?nen ensim?isi? kysymyksi?ns?.

Kun huomasi Emilion t?lle kysymykselle hymyilev?n, purskahti h?n nauruun ja rupesi peittelem?tt? s?ttim??n kunnallishallitusta, tehden sit? kuitenkin aivan leikillisesti ja ilman vihaa tahi kateutta. Muun muassa h?n kehoitti Emiliota suojelemaan oppilaittensa vihkoja hyv?nluontoisen, m?h?mahaisen sekatavarankauppiaan kynsilt?; se oli kunnon ?ij?, oikea mallitarkastaja, siksi sivistynyt ett? osasi painettua kompuroimatta lukea; mutta h?nell? oli se paha tapa, ett? hy?kk?si puodistaan kouluun pesem?tt?min k?sin vihkoja tarkastamaan, niin ett? n?ihin aina j?i rasvaisten sormien j?lki?, jotka olivat sindacolle kauhistukseksi. Sitten asian-ajaja vilkutti silmi??n ja kysyi -- mit? opettaja piti neiti Fanarista. -- Oi onnellista opettajaa, joka alati sai oleskella h?nen l?heisyydess??n!

Koulunjohtokunnan j?senen puheeksi t?m? toki oli liikaa. H?mm?styneen? katseli Emilio asian-ajajaa, sill? h?n ei viel? tuntenut tuota maaseuduilla ei suinkaan harvinaista tyyppi?, herrasmiest? tavallisesti vanhanpuoleista, joka haaveksien ihailee naispuolista opettajas??ty?; niinkuin isommissa kaupungeissa l?ytyy herroja, jotka eritt?in harrastelevat tanssijattaria, ompelioita, naiskonttoristeja taikka jotakuta muuta kauniin sukupuolen ammattiluokkaa, jolla niinmuodoin on heihin jonkinmoinen ammattivieh?tyksen voima. Asian-ajaja oli nuoruudestaan asti ihaellut opettajattaria ja pani yh? viel?kin ensi sijalle syd?mmess??n p??st?kirjan saaneet opettajatarkaunottaret. Sindacona jopa sit? ennenkin oli h?nell? ollut pieni? seikkailuja; olipa h?n tehnyt lukemattomia tyhmyyksi?, mutta h?nen intohimonsa ei ollut silt? ollenkaan lauhtunut. Koulun tarkastajaksi tultuansa h?n puhui ainoastaan tytt?kouluista, ik??nkuin poikakouluja ei olisi lainkaan ollut olemassa; tytt?kouluista taas h?n nosti puhetta ainoastaan p??st?ksens? kertomaan opettajattarista. Opettajatar-k?sitteess? oli h?nen mielest??n jotakin lumoavaa, salaper?ist?, kirjallisen irstasta ja samalla nunnamaisen sive?t?, joka kiusasi h?nt? kuin kielletty hedelm? ainakin. Kun h?n sanoi: -- viime kev??n? seminaarista laskettu opettajatar -- sanoi h?n sen aivan vesiss? suin, niinkuin herkkusuu sanoo: -- tuore lohimullo t?n? aamuna saatu. -- H?n tunsi kaikki sen l??nin opettajattaret ja saattoi, tietysti syytt?en virkavelvollisuuksiaan, matkustaa monet penikulmat n?hd?kseen jotakuta uutta opettajatarta, jota oli kuullut kehuttavan kauniiksi.

Vaikka Emiliota ei suurin huvittanut asian-ajajan lempiaine, oli h?nen kuitenkin pakko siihen puuttua. -- Kuulkaas, mink?laisia opettajattaria siell? Garascossa oli? -- Kun asian-ajaja oli saanut Emilion kuvaamaan tuota runoilevaa ja runoja lausuvaa opettajatarta, istui h?n jonkun aikaa ajatuksiinsa vaipuneena, silm?t kiinni, ik??nkuin voidaksensa oikein nauttia tuosta kuvasta, tuosta opettajattaren ja talonpoikaistyt?n ihmeellisest? sekoituksesta. Samalla lailla h?n teki kuullessaan opettajatar-serkkua mainittavan, vaikka silloin muodolla, joka osoitti hienontuneempaa ahnautta. -- Opettajana kaksi vuotta etel?-Itaaliassa! -- sanoi h?n samalla ??nell?, jolla juoppo puhuu vanhasta viinist?.

Sen j?lkeen asian-ajaja johti puheen taasen Fanari neitiin ja lajitteli kaikki h?nen ihastusta her?tt?v?t ominaisuutensa. -- Eritt?in miellytt?v? olento, vai kuinka? Oikein hieno nainen. Olette kait huomanneet h?nen k?si?ns?? Silm?t, jotka katselevat sadalle suunnalle yht? haavaa, taivaaseen p?in, maahan ja joka paikkaan. Tosin h?n saattaisi olla pari tuumaa pitempi ja v?h?n laihempi; mutta eih?n tuo mit??n tee -- -- -- Ja sitten tuo h?nen hurmaava salaper?isyytens?! Mit?, ettek? viel? ole kuulleet neiti Fanarin salaisuudesta?

Salaisuus oli tosiaankin eriskummainen. Neiti Fanari oli otettu seuraajaksi opettajattarelle, joka erotettiin virasta siksi, ett? er??n? p?iv?n? karnevaalin aikana oli sulkenut koulun ja matkustanut Turiniin, ei -- niinkuin h?n syyksi sanoi -- sairasta ?iti?ns? tervehtim??n, vaan menn?kseen rakastajansa seurassa naamiohuveihin. Nyt oli asian laita semmoinen, ett? neiti Fanarinkin ?iti makasi sairaana Turinissa. Kun siis uusi opettajatarkin usein teki Turinin matkoja, v?liin joka kymmenes p?iv?, rupesi moni, muistaen edelt?j??, ep?ilem??n tuon sairastavan ?idin olemassa-oloa. Tosin saatiin sindacon tiedustelujen kautta selville, ett? ?iti sek? oli olemassa ett? sairasteli, mutta ep?luulot kerran her?tty??n eiv?t sill? sammuneet. Semmoisella erinomaisella, kaunissilm?isell? tyt?ll? t?ytyi olla rakastajansa. Sit? paitsi ei h?n Turinista palatessaan n?ytt?nyt ollenkaan totiselta, niinkuin se, joka ?sken on t?ytt?nyt yhden seitsem?st? laupeuden ty?st?. T?m? antoi ajattelemisen aihetta talonpoikaiskolloille. Siin? t?ytyi olla lemmenseikkailuja. Uteliaisuudesta olivat l?hett?neet heti opettajattaren per??n vakojia, joiden piti urkkia kaikki asiat, saadakseen tietoonsa sek? rakastajan ett? todistuksia opettajatarta vastaan. Turinissa asuvia yst?vi? oli pyydetty pit?m??n poliisin tavoin opettajatarta silm?ll?. Muutamat olivat kahdestikkin matkustaneet opettajattaren j?ljest?; he eiv?t mit??n keksineet ja k?viv?t entist?ns? innokkaammiksi. Kettu oli liian viekas tarttuakseen heid?n ansaansa. Opettajattaren palveliaakin tutkittiin, mutta turhaan. Kirjeenvaihtoa pidettiin tarkasti silm?ll?; mutta opettajattarelle ei tullut muuta kun kirjekortteja ?idilt? ja er?s pedagogiallinen aikakauskirja. Ruvettiinpa ep?ilem??n sanomalehdess? olevan neulalla pistettyj? ilmoituksia yhtymisiksi. Itse apteekkarikin, joka samalla oli postimestarina, joutui siin? m??r?ss? yleisen uteliaisuuden valtaan, ett? tarkasti sanomalehte? kynttil?t? vastaan; mutta siin? ei ollutkaan l?pi?. Kun eiv?t muuta voineet, katselivat tarkoin opettajatarta silmiin h?nen Turinista palatessaan ja pitiv?t tarkkaa vaaria h?nen ihonsa v?rist? sek? h?nen k?ynnist??n. Muitten muassa kirkonpalvelia, kuohuen sis?llist? kiukkua, katseli h?nt? inkvisiittorin l?pitunkevilla silmill?. Totta puhuen oli paljon aiheita; mutta eih?n semmoisiin sivuseikkoihin voi ep?ilyksi?ns? perustaa. -- Asian-ajaja ei kertonut, ett? alussa oli luultu h?nt? rakastajaksi. Ep?luulo kumminkin haihtui, kun huomattiin, ett'eiv?t matkustaneet pois koskaan samoina p?ivin?, oltiinpa muuten tiet?vin??n, ett? heid?n v?lill??n oli ollut jotain jo siihen aikaan, kun asian-ajaja oli sindacona ja Fanari neiti opettajattarena toisessa kyl?ss?. -- Ei, h?n ei ollut rakastaja, vaan se oli luultavasti joku nuori mies, jota ei ollut helppo l?yt??. Er??n tuommoisen retken per?st? oli opettajatar kantanut oikein ruusua rinnassaan, ja siit? ruususta puhuttiin kokonainen viikko. Saattoihan v?hemm?st?kin p?? tulla py?r?lle. Neiti Fanari, joka aavisti kaikkea t?t?, n?kyi nauttivan heid?n uteliaisuutensa kiihoittamisesta ja lis?si vain ep?ilyksi? j?yk?ll? k?yt?ksell??n ja pilkallisella muodollaan. Mit? enemm?n h?nt? vakoiltiin ja vahdittiin, sit? levollisemmin ja kunnioittavammin h?n ihanilla, h?mm?styneill? silmill??n katseli niit?, jotka puhuivat h?nelle pistosanoja, aivan kuin h?n ei lainkaan ymm?rt?isi mit? tarkoittivat; mutta silmiss? loisti hymy, joka sanoi: -- Min? ymm?rr?n kyll?, -- Lyhyesti, h?pe?llist? oli monen mielest?, ett? sindaco niin usein antoi lomaa. Mutta eih?n sindaco raatsinut kielt??; seh?n oli h?nen nuorimman tytt?rens?, sindacon pikku ep?jumalan, opettajatar; sit? paitsi oli h?nen opetuksensa mallikelpoista, sairas ?iti oli todella olemassa eik? noissa puheissa muutenkaan per?? ollut. Olipa siis kuin olikin suuttumus tukahutettava.

Asian-ajaja nautti t?m?nlaisista keskusteluista. Lopuksi sanoi: -- Nuorukainen, teid?n tulee kukistaa tuo Turinilainen rakastaja. Oi, ollappa kahdeksan sataa lire? palkkaa ja ainoastaan kahdenkymmenen kahden vanha --

Emilion p??h?n ei kuitenkaan p?lk?ht?nyt noudattaa asian-ajajan neuvoa, sill? h?n oli noita ujoja luonteita, jotka tuskin uskaltavat rynn?t? varustamattomiinkaan linnoituksiin, ja puolustustilassa olevia kokonaan v?ltt?v?t.

Sit? vastoin jonkinmoinen my?t?tuntoisuus veti h?nt? toisen opettajattaren Maria Mancon puoleen, jonka ?iti oli k?skenyt h?nt? k?ym??n heill?. H?n menikin sinne joskus. Muija parka, joka eli tytt?rens? palkasta ynn? pienest? tupakkakaupasta, muistutti paljon Emilion ?idist?. Vieno, surumielinen tyt?r, jonka nuoruuden kukoistus oli koulupenkille lakastunut, teki miellytt?v?n vaikutuksen Emilioon. Kun h?n ajatuksissaan muutti neiden nuoremmaksi ja korjaeli virheellisyydet ruumiin muodostuksessa, n?ytti opettajatar sielunsa puolesta vastaavan ihannetta, joka Emilion syd?mmess? eli. Siin? oli luonne, jonka virka oli masentanut. Opettajattaren kasvoissa saattoi n?hd? j?lki? monesta vaivaloisesta vuodesta, huolia paikkansa menett?misest?, tarkastajain k?yntien her?tt?m?? kauhua; j?lki?, joita olivat tehneet kohtuuttomat sindacot, kiitt?m?tt?m?t vanhemmat ja pahat oppilaat, mutta my?skin j?lki? siit? enkelim?isest? k?rsiv?llisyydest?, jolla h?n oli t?m?n kaiken kantanut. Ja kuitenkin h?n puhui suurella, tavaksi tulleella kunnioituksella paikkakunnan viranomaisista sek? kertoi etevimmist? oppilaista luokassaan, tuomarin veljen tytt?rist? ja tarkastusmiehen tyt?st?, juuri kuin olisivat olleet pikku prinsessoja. H?ness? ei en?? ollut rahtuakaan kiekailemisen halua eik? v?h??k??n tuota naisissa yleist? turhamaisuutta, jota kuitenkin vaiston-omaisesti ja tarkoituksetta riitt?? siihenkin ik??n, jossa ei en?? ole mit??n miellytt?misen toivoa.

Ainoastaan joskus, kun Maria Manco nosti silm?ns? koru-ompelusta, jonka oli m??r? tulla kirkon alttarille, ja loi ne sein??n, kajasti niiss? pian haihtuva kaipuu, ik??nkuin vier?ht?neen kyyneleen v?lke, joka ehk? osoitti, ett? h?n sielunsa silmill? n?ki toisenmoisen el?m?n, jota nuoruutensa ensi p?ivist? saakka oli uneksinut; kentiesi onnettoman lemmen muisto, ja surumielisyys, syntynyt katsellessa tuota alati vaihtuvaa lapsiparvea, josta h?n ei ainoallekkaan saattanut sanoa: Sin? olet minun. -- H?n ei koskaan valittanut asemaansa, eip? muutakaan ja t?ytti ilman ulkokullaisuutta kaikki kirkolliset velvollisuutensa. Ei h?nt? kyl?ss? n?hty juuri muuta kun ostoksilla. Ensi kertaa t?t? Emiliolle puhuessaan h?n pys?htyi sanaan ostoksilla ja katsahti kysyv?isen? Emilioon n?hd?kseen, oliko siin? Emilion mielest? jotain heid?n viralleen alentavaista. T?m? katseppa p?in vastoin koroitti opettajatarta Emilion silmiss? ja lis?si vain sit? my?t?tuntoisuutta, jota neiti h?ness? oli her?tt?nyt.

Sindacon toinen k?ynti.

Emilio k?ytti kaiken aikansa ja vaivansa koulun hyv?ksi yh? edelleen noudattaen uutta metoodiaan. Vaan t?ss?p? metoodissa onkin avonaisille luonteille, paitsi ensim?ist? hankaluutta toimeenpanossa, toinenkin kentiesi arveluttavampi vastus, nimitt?in tuo suuri vaikeus pysy? saman menetystavan rajoissa, sittenkin kun jo on alkanut saada siit? ensim?isi? hedelmi?, s.o. kun kurinpito ja kunnioitus, jonka juuri tuo menetys on vaikuttanut, ovat tehneet oppilaat siivoiksi ja rakastettaviksi. Emiliolla oli luokassaan seitsem?n tahi kahdeksan poikaa, joiden suhteen h?nen oikein oli vaikea pid?tt?? yst?v?llist? luontoaan ilmi puhkeamasta, varsinkin kun heid?n silmist??n luki harrasta toivomusta, jopa pyynt??kin, ett? opettaja toki osoittautuisi luonteensa mukaisena. N?yttip? tosiaankin silt?, kuin olisivat arvanneet h?nen oikean luontonsa ja odottaneet, ett? se jonakin p?iv?n? puhkeaisi n?kyviin, murtaen valheellisen kuoren, johon oli k?tkeytynyt. H?nen t?ytyi ehtimiseen k?ytt?? tahtonsa koko voimaa, jott'ei heltyisi heid?n kyyneleist?ns?, -- noista kyyneleist?, jotka, todellisilta vaikka n?yttiv?tkin, tuossa tuokiossa saattoivat vaihtua kujeiluihin -- sek? pid?tt??ksens? k?tt?ns?, joka pyrki hyv?ilem??n, ??nt?ns?, joka oli v?h?ll? k?yd? rukoilevaiseksi, ja sanaa, joka l?hti ylenm??r?isill? kiitoksilla iloa kaksinkertaiseksi lis??m??n. Koulu tuli h?nelle nyt toisesta syyst? aivan yht? vaivaloiseksi kuin ennen, poikain ollessa kurittomia. V?liin h?nen oikea luontonsa astui n?kyviin ja t?m? silloin suututti h?nt?. H?n oli kuin nuori viini, joka tynnyriss?ns? kuohuu ja kihisee. Mieleens? johtui seuraava kysymys: enk?h?n kadottane parempain oppilaitteni rakkautta, koettaessani saavuttaa kaikkien kuuliaisuutta? Mielell?ns? h?n olisi vastannut siihen my?nt?m?ll?, saadaksensa edes yhden syyn, jonka nojalla olisi voinut hylj?t? uuden metoodinsa; mutta omatunto vastasi kielt?m?ll?. H?n oli varma siit?, ett? hyvillekkin oppilaille oli parempi, jos kuuliaisuus masensi mieltymyst? opettajaan, kuin jos kurittomuus edellisen kokonaan tukahdutti.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet