Read Ebook: Kansakoulu-opettajan nuoruudenvaiheet by De Amicis Edmondo

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1711 lines and 98411 words, and 35 pages

Emilio k?ytti kaiken aikansa ja vaivansa koulun hyv?ksi yh? edelleen noudattaen uutta metoodiaan. Vaan t?ss?p? metoodissa onkin avonaisille luonteille, paitsi ensim?ist? hankaluutta toimeenpanossa, toinenkin kentiesi arveluttavampi vastus, nimitt?in tuo suuri vaikeus pysy? saman menetystavan rajoissa, sittenkin kun jo on alkanut saada siit? ensim?isi? hedelmi?, s.o. kun kurinpito ja kunnioitus, jonka juuri tuo menetys on vaikuttanut, ovat tehneet oppilaat siivoiksi ja rakastettaviksi. Emiliolla oli luokassaan seitsem?n tahi kahdeksan poikaa, joiden suhteen h?nen oikein oli vaikea pid?tt?? yst?v?llist? luontoaan ilmi puhkeamasta, varsinkin kun heid?n silmist??n luki harrasta toivomusta, jopa pyynt??kin, ett? opettaja toki osoittautuisi luonteensa mukaisena. N?yttip? tosiaankin silt?, kuin olisivat arvanneet h?nen oikean luontonsa ja odottaneet, ett? se jonakin p?iv?n? puhkeaisi n?kyviin, murtaen valheellisen kuoren, johon oli k?tkeytynyt. H?nen t?ytyi ehtimiseen k?ytt?? tahtonsa koko voimaa, jott'ei heltyisi heid?n kyyneleist?ns?, -- noista kyyneleist?, jotka, todellisilta vaikka n?yttiv?tkin, tuossa tuokiossa saattoivat vaihtua kujeiluihin -- sek? pid?tt??ksens? k?tt?ns?, joka pyrki hyv?ilem??n, ??nt?ns?, joka oli v?h?ll? k?yd? rukoilevaiseksi, ja sanaa, joka l?hti ylenm??r?isill? kiitoksilla iloa kaksinkertaiseksi lis??m??n. Koulu tuli h?nelle nyt toisesta syyst? aivan yht? vaivaloiseksi kuin ennen, poikain ollessa kurittomia. V?liin h?nen oikea luontonsa astui n?kyviin ja t?m? silloin suututti h?nt?. H?n oli kuin nuori viini, joka tynnyriss?ns? kuohuu ja kihisee. Mieleens? johtui seuraava kysymys: enk?h?n kadottane parempain oppilaitteni rakkautta, koettaessani saavuttaa kaikkien kuuliaisuutta? Mielell?ns? h?n olisi vastannut siihen my?nt?m?ll?, saadaksensa edes yhden syyn, jonka nojalla olisi voinut hylj?t? uuden metoodinsa; mutta omatunto vastasi kielt?m?ll?. H?n oli varma siit?, ett? hyvillekkin oppilaille oli parempi, jos kuuliaisuus masensi mieltymyst? opettajaan, kuin jos kurittomuus edellisen kokonaan tukahdutti.

Sit? paitsi oli h?n lujasti vakuutettu, ett? t?m? menetystapa oli sopivampi niille, joihin syd?mmen tiet? oli mahdoton vaikuttaa.

Emiliota ei en??n yht? paljo huvittanut kouluel?m? kuin h?nen opettajatoimensa ensi kuukausina. H?nelle, joka oli ainoastaan muutamia vuosia oppilaitansa vanhempi ja v?list? tunsi suurta halua ruveta leikkim??n heid?n kanssansa, oli t?m? uusi kasvatus- ja opetus-metoodi jonkinmoisena vapaaehtoisena vanhentumisen keinona. H?nest? tuntui niinkuin h?nen sielunsa olisi kokoon kitistynyt, niinkuin h?n olisi loppuun kulunut kaksikymmenvuotisesta kouluty?st?.

Toisetkin ep?ilykset h?nt? ahdistelivat. Miksi ei h?n voinut kunnioitusta her?tt?? ja yll?pit??, k?ytt?ytyess??n luonteensa mukaisesti? Eik? tuo tullut siit?, ett? h?nen luonteessaan oli jotain vajanaista ja ep?vakaista, ett? puuttui johdonmukaisuutta, kohtuutta ja ylevyytt? tuolta hyvyydelt?, jolla h?n oli luullut kaikki saavansa aikaan. H?n oli luullut erehdyksens? olevan liikanaisessa hyvyydess?; ent? jos olikin hyvyyden puutteessa? T?m?n ominaisuuden h?n oli kelvottomana heitt?nyt luotaan; eik?h?n olisi ollut parempi koettaa tehd? sit? t?ydellisemm?ksi? Ehk? kaikki tuli siit?, ett'ei h?n k?sitt?nyt ensim?isen metoodinsa arvoa eik? luottanut sen menestykseen; niinkuin moni luonnostaan hyv? ja yst?v?llinen opettaja muutamain vuosien kokemusten j?lkeen rupeaa kohtelemaan oppilaita tavalla, joka on tykk?n??n vieras h?nen luonteelleen.

Ensim?iset kuukaudet matelivat loppuun Emilion usein n?it? ajatuksia hautoessa, ja h?n jo ihmetteli, ett? oli saanut olla viran-omaisilta niin kauan aikaa rauhassa, kun er??n? p?iv?n? sindacon k?ynti toi h?nelle ensim?isen sodanjulistuksen.

Sindaco astui luokkaan, puistettuansa ensin tuiki tarkoin kaiken lumen sateenvarjostaan. H?nen takaansa ilmestyi sekatavarankauppias kiilt?vin kasvoin, juuri kuin olisi niit? pyyhkinyt rasvaisella esiliinallaan. H?nen pitk?, lihava, leppe?, terveytt? uhkuva ulkonainen ihmisens? todisti selv??n, kuinka sangen t?rke?n? h?n kouluvirkaansa piti; olipa tuo t?rkeys h?nen perheellens?kin niin selv?n?, ett? er?s h?nen pikku tyt?ist??n ensim?isen? p?iv?n? koulussa, kun opettaja k?ski: -- Nouskaa yl?s! -- aivan teeskentelem?tt? kysyi, pitik? h?nenkin, tarkastusmiehen tytt?ren, nousta.

Sill? v?lin kun sindaco tarkasteli seini? ja lattiaa n?hd?kseen niiss? pilkkuja tahi raamuja, katseli sekatavarankauppias, h?nt? matkien, penkkej?, olisiko niiss? mustepilkkuja ja vuolemia.

Sindaco kysyi opettajalta, kuinka koulussa k?vi, ja oli hyvin kohtelias. H?nell? mahtoi olla jokia ik?v? asia puhuttavana.

Emilio sit? aavisti, kun sindaco noin kyseli sinne t?nne eik? vastauksia juuri kuunnellut, ja sitte pyysi opettajaa luetuttamaan ??neen viime ainekirjoituksen, ett? h?n saisi kuulla, kuinka kielt? oli k?ytetty. Aineena oli: Viktor Emanuel rient?? syksyll? 1870 Roomaan, jota tulvivan Tiberin virta h?tyytt??.

Opettaja arvasi oitis mist? t?m? neuvo oli alkujaan ja vastasi kohteliaasti: -- Anteeksi, herra sindaco -- -- Min? pidin viisaampana erottaa n?m? kaksi alaa -- -- -- varsinkin kun oppilaani saavat opetusta kirkossa -- -- -- En tahtonut tunkeilla muitten alalle.

-- Se ei ole toisen alalle tunkeilemista, herra opettaja -- se on toisen alan laajentamista -- Sit? tarkoitin -- sanoi sindaco.

-- Pyyd?n anteeksi -- pitkitti opettaja kohteliaasti -- minun ymm?rt??kseni ei herra sindaco l?yd? mit??n sopimatonta antamassani aineessa?

-- Sit? en tarkoita -- vastasi sindaco, joka ?lysi pistoksen ja k?vi siit? hiukan rohkeammaksi -- vaikka oikeastaan ei ole tarpeellista valita aivan vereksi? tapahtumia -- -- -- N?it? asioita k?sitet??n perheiss? v?liin hyvin eri lailla. -- -- Lyhyesti, ne ovat valtiollisia tapahtumia. Parasta lie j?tt?? ne sanomalehtien huostaan. T?t? en sano varsinaisesti ?sken luetusta aineesta -- -- vaan siksi, ett? toinen asia vet?? toisen per?ss??n. Siis -- -- p??tti h?n, ik??nkuin harmissaan siit?, ett? alkoi sotkeutua omaan puheesensa -- on parasta seurata vanhain ihmisten neuvoja -- -- teid?n, joka olette nuori -- -- -- ja ymm?rt?v?inen. Se on teille hy?dyllist?.

Opettaja, joka my?skin oli vihoissaan, ei vastannut.

Vaan sindaco n?ytti odottavan vastausta.

-- Saattaahan herra sindaco -- sanoi opettaja v?h?n kuivasti -- p??tt?? niist? aineista, jotka vasta annetaan.

-- P?iv?n? -- vastasi poika.

-- Se on jotenkin yleiseen k?ytetty lyhennys, huomautti opettaja.

-- Min? tahdon, ett? j?rke? tyystin k?ytet??n -- jatkoi sindaco. -- Eih?n voi olla m??r?yssanaa olematta esinett? s.o. p??sanaa, jota m??r?t??n. Selvyytt? ennen kaikkea.

T?m? sana harmitti opettajaa.

-- Mit? muuhun tulee -- p??tti sindaco ja kumartui alas n?hd?ksens? kamiinin alle -- on kaikki hyvin. Hyv? j?rjestys, puhtaus. Pitkitt?k?? samalla lailla. Sanokaa oppilaille, ett? he tarkoin pyyhkiv?t jalkansa, ennen kuin k?yv?t sis??n.

Sanoaksensa h?nkin jotain, kumartui sekatavarankauppias er??n pojan kirjoitusvihkon ylitse ja sanoi totisena, osoittaen sormella er?st? sanaa: -- Pane piste tuon i:n p??lle.

Ja he astelivat molemmat tiehens? katsellen viel? kerran tarkasti seiniin.

Don Biracchio.

-- Oi, rakas opettaja -- sanoi koulu-legaatti er??n? p?iv?n? Ratti'lle -- meill? on varsin huonot Herran palveliat. Ainoa jonkin arvoinen on don Biracchio. Ja niinp? h?n er??n? p?iv?n? vei Emilion don Biracchion, hiippakunnan alkuper?isimm?n papin luo. T?m? asui puolen kolmatta kilometrin p??ss? Piazzenasta pieness? kyl?ss?, jonka muodostivat muutamat talor?hj?t. H?n asui yksin h?kkelipahaisessa, jonka yl?kerrassa oli viheli?inen kamari ja alakerrassa kaksi pient? huonetta. Talon edustalla kasvoi pieni puutarha tahi oikeammin nokkospensaikko, joka vahvasti muistutti pienest? sukukirkkomaasta. Don Biracchio sai vuosittain muutamia satoja lirej? er??n testamentti-rahaston koroista, sill? ehdolla, ett? opetti kyl?n poikalapsia, joita ei koskaan ollut enemp?? kuin noin kymmenen tahi kaksitoista. N?ill? rahoilla sek? messujen toimituspalkoista ja muista pienist? satunnaisista tuloista h?n eli.

Don Biracchio oli ankarin ruuan-ahmatti monen peninkulman piiriss?, aivan pohjaton hotko, joka saattoi pist?? poskeensa nelj?nneksen vasikkaa niinkuin ei mit??n; vaan tuo ei est?nyt h?nt? olemasta samalla ensi luokan juomareita. Jonakin edellisen? vuonna oli koko h?nen vuosipalkkansa mennyt Piazzenan teurastajalle. T?m?n oli tapana, huomatessaan jonkun myym?tt? j??neen liham?hk?leen rupeavan pahenemaan, l?hett?? sana don Biracchiolle, joka aina osti sen alennettuun hintaan. Ostipa h?n yksin tautiin kuolleittenkin lehm?in lihaa, enimm?kseen reisikappaleita, joita h?n sitte ripusteli verannalle ikkunain v?liin, voidakseen sielt? v?h? v?li? leikata aika kimpaleen. Kaikissa paikkakunnan kapakoissa oli h?n tunnettu huikeista aterioistaan. Kerran h?n kolme p?iv?? yht? mittaa oleskeli ravintolassa pelip?yd?n ??ress? ja tyhjensi sitte toverinsa kanssa kolme lekkeri? punaista viini?. Pahimmankin pohmelon paransi h?n siten, ett? piti niskaansa puolen tuntia suihkukaivon alla, tahi kulkemalla penikulman matkan rankkasateessa paljain p?in. Kun h?nell? oli matti kukkarossa, eleskeli h?n viikottain ihmisi? n?kem?tt?, huoner?hj??ns? sulkeutuneena. Muuten h?n oli kunnon mies, joka ei koskaan tehnyt sopimattomia, ja oli niin hyv?nluontoinen, ett? koulupojat pitiv?t h?nt? melkein toverinaan, vetiv?t h?nt? takista ja puhuivat kaikki yht'aikaa. Est??ksens? t?mm?ist? liiallista tuttavallisuutta antoi h?n l?mpim?n? vuoden-aikana oppilaitten, kirjat polvilla, istua pieness? puutarhassa kivien ja nokkosten keskell? ja opetti itse palkongilta, jossa h?n istui lehm?n reiden l?heisyydess?, litran vet?v? kannu jalkain v?liss?.

Tiell? koulu-legaatti kertoi viimeisest? koirankurista, jonka oppilaat olivat tehneet don Biracchiolle. H?nell? oli puolen tusinaa kanoja, ja joka kerta kun kuului kaakotusta, keskeytti h?n opetuksensa ja meni munaa hakemaan. Arvatkaa mit? nuo lurjukset keksiv?t saattaaksensa h?net ihan ep?toivoon? He hankkivat jostakin kaukaisesta kyl?st? er??n ik?isens? paimenen, oikean konstiniekan, joka osasi taitavasti matkia kanojen kaakotusta. Sen ottivat avukseen ja k?tkiv?t rakennuksen edustalla olevaan kuoppaan. Seuraukset arvaatte. Pappi laukkasi koko aamup?iv?n, pettyi ehtimiseen eik? voinut ymm?rt?? kuinka laita oikeastaan oli; joutui lopulta v?syneen? ja hikisen? aivan ep?toivoon; ja pojat nauroivat, niin ett? olivat haljeta.

Kun he olivat saapuneet pienelle rakennukselle, joka pilvisen? p?iv?n? n?ytti kurjaa kurjemmalta, huusi koululegaatti kovaa: -- Don Biraaaacchio!

Kohta sen j?lkeen avattiin alikerrasta pikkuinen akkuna, jossa lasiruutujen asemesta oli kaksi paperiarkkia, ja akkunasta pisti ulos leve?t, luiset, verev?t kasvot, perin pienet silm?t ynn? suuri, h?mm?styst? ilmaiseva suu.

Ovi avattiin. Vieraisin tulijat astuivat pienen pieneen suojaan. Siell? seisoi viinipullo penkill?, nurkassa oli koko joukko risukimppuja; laattia oli ihan peittonaan puun palasia, kanan h?yheni?, p?hkin?n kuoria ja keitetyn kastanjan j?tteit?; siell? t??ll? n?kyi kenk?rajoja ja keppej?, ja savutettua sein?? pitkin oli pingoitettu nuora, jolla riippui pesuvaatteita kuivumassa.

Opettaja katseli ihmetellen tuota omituista, viisikymmenvuotista pappia; lyhyt ja harteva, korkearintainen, matala??ninen, n?ytti raudanterveelt? ja hirmuisen v?kev?lt?. Don Biracchio otti heid?t syd?mmellisesti vastaan, potki s?lyt pois tielt? ja laski heid?t toiseen huoneesen, jossa ei ollut muuta kalustoa kuin kaappi, piironki ja iso p?yt? koulupoikia varten; p?yd?ll? ja piirongilla muutamia kirjoja, avattu partaveitsi, sanomalehti?, pari maljaa ja suolasalkku. Pappi meni oitis viini? hakemaan, pesi kaksi lasia vadissa, jolla aikaa opettaja katseli piirongilla riviss? makaavia kirjoja. Siin?kin h?n huomasi merkillist? sekavuutta: kirkollisia ja koulukirjoja sek? romaaneja.

Sep? vasta iloinen sielu! Moneen aikaan opettaja ei ollut nauranut niin syd?mmen pohjasta kuin t??ll?. Parasta kaikesta oli, ett'ei don Biracchio koskaan itse edes vet?nyt suutansa nauruun. Kun h?n oli jotain hullunkurista sanonut, tarkasteli h?n mink? vaikutuksen se kuulioihin teki, rypisti kulmakarvojansa ja pani suunsa tuuttiin ik??nkuin vihelt??kseen. H?n tunsi kaikki ihmiset niill? paikkakunnilla, kaikki, rikkaimmasta herrasmiehest? halvimpaan lehmipaimeneen asti; h?n tiesi kaikki kahden viimeisen vuosikymmenen juorut, ja jokaisesta henkil?st? ja tapahtumasta oli h?nell? varalla joku mehukas ja hauska kasku. Sitten jutteli jos jonkinlaista; siit? kuinka h?n oli viinins? valmistanut, kuinka oli vesitorven hellaansa sovittanut, kertoi partaveitsens? historian ja selitti tarkoin miten kasviksia on valmistettava. V?h?p?t?isimm?tkin asiat kuuluivat h?nen suustaan uusilta ja hupaisilta ja todistivat niin herttaista maailmankatsantoa, niin mukavan hauskaa filosofiaa ja niin tavatonta sek? sielun ett? ruumiin terveytt?, ett? kun h?nt? kuuli, teki v?kisinkin mieli j??d? sinne sy?m??n noista maljoista ja asumaan h?nen kanssansa tuossa h?kkeliss? erill??n muusta maailmasta, ilman kaikitta ajatuksitta ja alakuloisitta tunteitta. H?nen puheistaan p??tt?en oli h?nell? kovin paljon ty?t?. H?n nousi yl?s viidelt?, lakaisi huoneensa, hakkasi puut, hommasi tuntikausia pieness? taloudessaan, valmisti ruokansa, hoiti koulutuntinsa ja toimitti kaikenlaisia asioita yhdelle ja toiselle. P?iv? ei ollut h?nelle riitt??kseen.

Sill? lailla olisi h?n voinut l?rp?tell? iltaan asti; joskus oli h?nen puheessaan paljokin j?rke?; v?liin joku viisas arvostelu kunnan asioista, syv?mielinen mietelm?, joka todisti hyv?? p??t? ja tarkkaa arvostelukyky?, mutta kaiken ohessa huomasi lakkaamatonta, sis?llist? naurua, joka, vaikk'ei sit? h?nen kasvoissaan n?hnyt, vastustamattomasti tarttui kuulioihin. Koulu-legaatti pyysi h?nt? kertomaan er?st? mehukkaimmista jutuistaan; mutta vieraan t?hden ei toinen tahtonut siihen ryhty?. Silloin koulu-legaatti kys?isi kuinka oppilaat jaksoivat.

-- Oi, ?lk?? minulle niist? roistoista puhuko! He tekev?t pilkkaa minusta. Min? olen liiaksi vetel? olemaan opettajana. -- Ja h?n kertoi heid?n viimeisen kepposensa. -- Ajatelkaas, er??n? p?iv?n? viime viikolla yksi oppilaista pyysi tunnin ajalla p??st?ksens? pihalle, sitte pyysi toinen ja niin yh? edelleen; kaikki pyrkiv?t pihalle. Min? kysyin: noh, mik?s teid?n nyt on? He vastasivat: me olemme sy?neet liiaksi omenoita. Vai niin. Kaikki lasketaan ulos, muutamat kaksi toiset kolmekin kertaa. Kauhean kauan aina viipyv?t retkell??n. En kumminkaan mit??n ep?illyt. Mutta loppupuolella tuntia olivat kaikki punaisen kirjavia kasvoiltaan. Ajatelkaas, ei yksik??n ollut k?ynyt ulkona! Kaikki olivat pys?htyneet vuoroonsa viereiseen huoneesen, vet?neet korkit pulloistani ja lasipillill? imeneet viinin suuhunsa. Kuusi litraa viini? tyhjensiv?t, nuo veitikat.

Don Biracchio j?i aivan vakavaksi vaikka muut nauroivat.

-- Ettek? heit? rankaisseet? kysyi legaatti.

-- Herrainen aika, kuinka heit? olisi voinut rankaista, olivathan kaikki juovuksissa!

Kun pappi oli heid?t saattanut ulos ja hyv?sti oli sanottu, palasi h?n takaisin erakkomajaansa.

Muutamia askeleita rakennuksesta astuttuaan k??ntyi koulu-legaatti viel? ja huusi uudelleen: -- don Biraaaacchio.

T?m? tuli akkunaan.

-- Minun piti vain kertoa, ett? koulujen tarkastaja on tulossa.

Jymisev?ll? ??nell? vastasi pappi: -- Me olemme valmiina.

Sitte sulki akkunan.

Vanha tuttava.

Pian sen j?lkeen Emilio taas ilokseen sai n?hd? tarkastajan rehelliset kasvot, tutut Garascon ajoilta, ja samalla tehd?, valitettavasti ensim?isen ja viimeisen kerran, sen havainnon, ett? kansakoulu-opettajalle on suureksi eduksi, jos h?n kauan saa olla saman hyv?n tarkastajan neuvon ja k?skyn alaisena.

N?hdess??n tarkastajan koulussa, h?n riensi h?nt? tervehtim??n niinkuin ainakin vanhaa yst?v??. Tuskin olivat tervehtineet ennenkuin tarkastaja kysyi: -- Kuinkas uusi metoodinne onnistuu?

Opettaja saattoi todella vastata sen k?yv?n hyvin, ja vastasikin niin; mutta samalla h?n kertoi uhrauksista, joita se h?nelt? oli vaatinut. H?nen oli onnistunut, tarkastajan neuvojen mukaan, muodostaa opettajaa ulkonaisesti, vaan sis?llinen opettaja oli tyytym?t?n ja niskoitteli.

Tarkastaja arveli tuon juuri todistavan hyv?? ja lis?si, ik??nkuin Emilio ei muuten olisi h?nt? ymm?rt?nyt: -- Jos sis?llinen opettaja tyytyisi, ette en?? olisikkaan mik??n hyv? opettaja, sill? silloin ette en?? rakastaisi oppilaitanne kyll?ksi.

H?n viittasi siihen, ett? joskus toiste puhuisivat enemm?n asiasta. T?ll? kertaa h?n ei viipynyt kauan Ratti'n luokalla. Muutamia kysymyksi? tehty?ns? h?n kehui opettajaa sindacon aikana. Sindaco seisoi kylm?n? ja v?li?pit?m?tt?m?n? sek? tutki niin herke?m?tt? seini?, ett? tarkastajakin sen huomasi ja siksi lopetti keskustelunsa sanoen: -- T?m? on oikea helmi koulujen seassa ja siit? on kunnalle suuri kunnia. -- N?it? sanoja kuullessaan sindaco kirkastui ja lis?si h?nkin jonkun kehuvan sanan opettajasta.

Opettajaa k?skettiin seuraamaan tarkastajaa toverin luokkaan, jossa tarkastaja aikoi puhua muutamia sanoja molemmille opettajille. Paitsi sindacoa liittyi seuraan my?skin sekatavarankauppias.

Hidasluontoinen, lihava vanha opettaja ei v?h??k??n h?mm?stynyt tarkastajansa ja esimiestens? tuloa. H?n silitti vain hitaasti k?dell??n valkoisia hapsiansa, joita tuskin kerran p?iv?ss? kampasi. H?n oli jo ehtinyt siihen i?n ja n?yryyden mittaan, jolloin ei en??n ole mit??n kelt??n toivottavaa eik? pelj?tt?v??; eik? h?n olisi v?h??k??n h?iriytynyt, vaikkapa itse opetus-asiain ministeri omassa korkeassa persoonassaan ja koko virkakuntansa seuraamana olisi kouluun ilmestynyt.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet