Read Ebook: Kertomuksia by Benedictsson Victoria

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 696 lines and 23597 words, and 14 pages

neilta, kuin koko maailmassa ei olisi ollut mit??n muuta, kuin tuo v?lkkyv? luistelurata, joka vaan n?ytti heit? odottavan.

Ludde laski pienen luikosen, ett? h?net huomattaisiin, mutta Malvina oli kumartunut alas koetellakseen, olivatko luistimet lujassa.

"Oh! Teit? varmaan kauheasti kylm??", sanoi h?n ??nell?, joka v?r?ji ylpeydest? ja ilosta ja monesta muusta seikasta.

"Ei, minua ei kylm? ollenkaan", vastasi kavaljeeri nousten yl?s, teki sitte komean k??nn?ksen py?r?ytt??kseen kahdeksikon ja n?ytt??kseen, kuinka hyv?sti h?n osasi luistimilla k?ytt?id?; sitte ojensi h?n k?tens? ja Malvina pani siihen omansa. Luistimet leikkasivat j??t?, kuin timantti lasia, ja ter?s v?l?hti joka kerran, kuin jalka sattui tekem??n k??nn?ksen aurinkoa kohti. Jotain nuorta ja notkeaa ja raitista oli kaikissa heid?n liikkeiss??n.

Ludde juoksi j??ll?: Kops, kops, kops, muutamia askelia ja sitte pitk? luiku. H?n juoksi varovasti, ett'ei lankeisi ja h?nell? olivat molemmat k?det housuntaskuissa, ett'ei h?nt? kylm?isi.

H?n huvitteli kuin lapsi ja hymyili juostessaan. Kyll? h?n saattoi viel? mukana olla. H?n oli niin hyvill??n luikosistaan. H?n tiesi jo poikaij?st??n saakka, ett? h?n laski paremmin kuin muut yht?ik?iset, ja h?n ei tullut ajatelleeksi, ett? h?nen yht?ik?isens? eiv?t nyt en?? luikua laskeneet. H?n taisi viel? temppunsa...

Luistelijapari oli k??ntynyt takaisin ja tuli h?nt? vastaan.

Kops, kops, kops -- luiku, sanoivat Ludden pienet paksut jalat, ja kesken mallikelpoisinta luikua otti h?n hatun p??st??n ja tervehti lankeamatta.

Malvina ny?k?ytti p??t??n ja huusi: "kiitoksia eilisest?!" ja sitte kiiti h?n pois koulupoikansa kanssa. Ludde saattoi kuulla heid?n r?k?tt?v?n puhelunsa, jota v?list? keskeytti Malvinan livertelev?t, puoleksi tukahdutetut naurahdukset tahi ilonhuudahdukset -- ter?v?t pienet ??nn?hdykset, kuin linnun tai oravan. H?n n?ki Malvinan punaiset posket, h?nen veitikkamaiset silm?ns?, ja siin? hiljaa seisoessaan ja kuullessaan ja n?hdess??n selveni h?nelle yht'?kki?, mit? se merkitsi, ett? h?n oli nuori. Ludde ymm?rsi, ett? h?n ja Malvina eiv?t koskaan voisi tulla yhdenlaisiksi.

H?n laski viel? pari luikua pysy?kseen h?mmentym?tt?, ja h?n hymyili, kuten tavallisesti, kun h?n juntusti kotiin p?in; mutta sieramien luota kulki pari juovaa h?nen suupieliins?, ik??nkuin alituinen hymyileminenkin voisi katkeralta tuntua.

Ludde kerkesi vanheta ja harmaantua, ilman ett? h?nen naimistuumistaan mit??n tuli, ja h?nen ?itins? koottiin is?ins? tyk?, saamatta n?hd? Ludden astuvan pyh??n avios??tyyn. Ja kyl??n tuli nuorempi kauppias, joka otti ostajat Luddelta, mutta siit? ei Ludde v?litt?nyt. H?n saattoi el?? kuitenkin, h?nell? oli s??st?pankinkirja alinomaa kaksinkertaisiksi kasvavine panoksineen, ja h?n oli yksin. Pahinta oli taloudenhoito ja muu sellainen, sill? Ludde oli l?hes 50 vuotta saanut tottua siihen, ett? mamma piti huolen kaikesta, niin ett? h?n itse ei kyennyt pit?m??n huolta mist??n.

Kyl?ss? oli muudan leski, noin Ludden ik?inen. H?n oli monet vuodet hoitanut er??n vanhanpojan taloutta; ja kun t?m? kuoli, testamenttasi h?n leskelle talon. Leski teki uskollisesti viimeiseen saakka kauppaa Ludden puodissa, mutta sanoi h?nelle usein kahdenkesken, ett? h?n oli tyhm?, kun ei lopettanut kauppaansa; olihan h?n nyt niin hyviss? varoissa, ett'ei h?nen tarvinnut istua siin? kuin orja ja totella kelloa. H?n saisi myyd? talonsa ja tavaravarastonsa ja ruveta h?nen hyyryl?isekseen.

Ludde teki, niinkuin leski oli sanonut. H?nell? ei ollut en?? ket??n muuta, jota totella, ja h?n ei voinut el?? tottelematta jotakuta.

Kummalliselta tuntui alussa vapaana olo; se ei ollut helpotusta: se oli kaipausta. Kaiken ik?ns? oli h?n el?nyt mamman tahdolla; ja h?n ei ollut tottunut itse tahtomaan. Mutta h?n piti em?nn?st??n. Se oli aina yst?v?llinen eik? riidellyt koskaan, kuten mamma vainaja oli tehnyt, milloin ei ket??n ollut kuulemassa. Ja h?n laittoi hyv?? ruokaa; ja Luddella ei mielest??n ollut koskaan ollut niin hyv? olla kuin nyt.

Ihmisill? oli tosin yht? ja toista l?rp?telt?v?? em?nn?itsij?st? ja vanhuksesta ... siit?, joka oli h?nelle talon testamentannut; mutta Ludde ei voinut ikin? uskoa ... ei, Ludde ei todellakaan voinut ikin? ajatella, ett?...

Leski n?ytti siistilt? ja siev?lt? eik? Ludde olisi koskaan uskaltanut olla nen?k?s h?nt? kohtaan; silloin leski heti suuttuisi, eik? koskaan voisi antaa h?nelle anteeksi.

ERI HAAROILTA.

Torip?iv?n j?lkeen.

Toriliike oli loppunut, ja niill?, jotka olivat unehtuneet kyl??n niin my?h?ksi iltap?iv?ksi, oli kiire l?ht? kotiin.

Pieness? kirjakaupassa, joka enemm?n oli kirjatoukan piilopaikan kuin tavallisen myyntihuoneen n?k?inen, oli kaupanhoitaja istuutunut levollisena ty?h?ns?. H?n ei odottanut en?? ostajia sin? p?iv?n?.

Mutta kauvan h?n ei ollut siin? istunut, ennenkuin keski-ik?inen mies astui sis??n.

Ensi silm?yksell? n?ki h?n, ett? se oli ty?mies, ett? pitk? parta oli hyvin hoidettu, ett? kasvoissa oli jotain surumielist?, sek? ett? vaatteet olivat kotona kudotut ja tavattoman siistit. Seuraava silm?ys sanoi h?nelle, ett? mies, huolimatta kalpeista kasvoistaan ja arvokkaasta ryhdist??n, oli -- humalassa.

H?n n?ki sen miehen j?yk?st? katseesta ja s?ps?hti sen huomatessaan. Ei pelosta, vaikka h?nt? suuresti kauhistuttivat humalaiset ihmiset, vaan siksi, ett? tuo havainto tuli niin odottamatta, ja sit?paitsi er??st? toisesta syyst?, josta h?n ei silloin voinut p??st? selville.

Inhottavaa on, kun raa'at kasvot paisuvat ja hehkuvat humalan vaikutuksesta, mutta kun n?kee ?lykk?isyyden taistelevan tuota hourumaista tylsyytt? vastaan ja sortuvan, kun n?kee luonnostaan sielukkaiden silmien j?hmettyv?n kiillottomaksi katseeksi, niin tuo on jotain niin inhoittavaa, niin kauhistavaa sille, joka ei ole siihen tottunut, ett? mieli nousee vallan kuohuksiin!

Juuri t?t? tunsi kirjakaupan omistaja, katsellessaan ostajaa, joka kaikesta huolimatta her?tti h?nen mielenkiintoaan taikka, pikemmin h?nen uteliaisuuttaan; sill? miehen koko ulkonainen olento, jossa ilmaantui h?nen asemalleen tavaton somuus, tuntui sis?lt?v?n vastalauseen tuota tilaa vastaan, jossa h?n oli, samaten kuin my?skin kasvojen ilme, joka viel? humalassakin oli niin maltillinen. Jos ei olisi n?hnyt noita laimakoita silmi? ja liian ventoja polvia, olisi voinut pit?? h?nt? ty?miehen esikuvana.

H?n pyysi pient? l??k?rinkirjaa, jota kansa paljon k?ytt??. Se oli esill? p?yd?ll?, ja kun h?n oli sen saanut, alkoi h?n hyvin tarkasti selailla ja lukea sit?, kuten talonpoikien on tapana kirjoja ostaessaan. H?n tiesi, ett? h?n oli juonut liiaksi, ja h?nen joka liikkeest??n n?kyi, ett? h?n koetti sit? salata. H?n tahtoi n?ytt??, ett? h?n taisi sek? ajatella ett? puhua, seisoa ja astua, mutta se juhlallinen varovaisuus, jolla h?n teki nuo konstit, osoitti selv?sti, mink?laista ponnistusta ne vaativat. Tuo kaikki olisi ollut sanomattoman koomillista, jos vaan mies itsess??n ei olisi niin hyv?lt? n?ytt?nyt. Mutta sellaisena, kuin asian laita nyt oli, teki se h?neen, joka katsoi, viel? tuskallisemman vaikutuksen. H?n pelk?si t?t? miest? v?hemm?n kuin tavallisia juoppoja, mutta se rikos, mink? mies oli itse??n vastaan tehnyt, n?ytti h?nest? suuremmalta.

"Luuletteko, rouva, ett? t?st? kirjasta voi olla mit??n hy?ty??" kysyi h?n ja katsoi myyj??n.

"En tied?", vastasi t?m? kierrellen, "luulen, ett? on viisaampaa kysy? neuvoa l??k?rilt?."

"Min? olen m?t?nnyt satoja kruunuja tohtoreille, eik? siit? ole sittenk??n apua l?htenyt", sanoi mies hiukan k?rttyisesti.

Nainen oli ??neti ja toivoi, ett? vieras menisi pois.

"Ei t?st? kirjasta mahda suuresti hy?ty?", sanoi h?n taas, hetken vaiti oltuaan.

"Kenties ei", my?nsi nainen v?syneell? ??nell?.

"Mutta kentiesi se on usko, joka auttaa", lis?si mies, koettaen olla leikkis?. Juuri kuin h?n hymyillen katsoi naiseen, tuli h?n ottaneeksi tahdottoman askeleen sivulle p?in. H?n katsoi er??seen peiliin ja siveli partaansa saadakseen naisen siihen luuloon, ett? h?n oli tehnyt tuon ?killisen liikkeen tahallaan. Sitte heitti h?n naiseen nopean silm?yksen n?hd?kseen, oliko t?m? mit??n huomannut.

Nainen oli j?rk?ht?m?tt?m?n vakavan n?k?inen.

"Ettek? luule, ett? usko sen tekee?" toisti h?n ja asettui p?yd?n luo, koettaen viel? kerran saada itsens? vilkkaan n?k?iseksi.

"Saattaa tehd?", vastasi nainen,

"Arvelen, ett? usko se auttaa. Min? otan t?m?n kirjan, olkaa hyv? ja pankaa se k??r??n."

N?it? sanoja sanoessaan otti h?n taas askeleen sivulle p?in, tointui kuitenkin heti ja vet?si liivi?ns?, ik??nkuin se olisi ollut vinossa.

Nainen nousi k??ri?kseen kirjan paperiin.

"Rouva k?y kainalosauvoilla?" sanoi mies kiireesti ja muuttuneella ??nell?.

"Niin", vastasi kaupanhoitaja j?r?sti. H?nest? tuntui siet?m?tt?m?lt? keskustella t?st? surullisesta asiasta humalaisen miehen kanssa.

"Mik? siihen on ollut syyn??" kysyi mies virke?sti ja vakavammalla ??nell?.

"Tapaturma", vastasi nainen lyhyesti, luoden h?neen ter?v?n katseen.

"Vai niin", sanoi mies melkein alakuloisesti, "min? luulin, ett? kolotus siihen on syyn? ollut, monet tulevat rammoiksi siit?kin. Eik? rouva voi koskaan tulla terveeksi?"

"En", vastasi h?n tylysti.

Mies huomasi sen, pani rahat p?yd?lle, kumarsi ja meni, heitt?en viel? pitk?n silm?yksen sauvoihin.

Kirjakauppias istuutui j?lleen ty?h?ns?, mutta puolen tunnin p??st? ilmaantui sama ostaja taas ovelle.

Vastatessaan h?nen tervehdykseens? n?ytti nainen v?h?n k?rsim?tt?m?lt?.

"Rouva on hyv? ja antaa anteeksi", sanoi h?n kohteliaasti, "mutta min? en ole voinut olla ajattelematta noita kainalosauvoja, ja lopulta minun t?ytyi tulla t?nne takaisin puhumaan niist?. Minun vaimollani on ollut kolotus seitsem?n vuotta ja nyt h?n ei voi liikkua ilman sauvoja; rouva k?y niin hyvin noilla, ja min? ajattelin, ett? jos voisin hankkia h?nelle -- raukalle -- parin samanlaisia, niin olisi se suuri helpoitus h?nelle. Ettek? luule sit??"

"Sen kyll? luulen", vastasi nainen katuen ?skeist? tylyytt??n.

"Ja sitte min? pyyt?isin, ett? saisin oikein katsella niit?, sill? sellaisia en ole koskaan ennen n?hnyt."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet