Read Ebook: Kertomuksia by Benedictsson Victoria

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 696 lines and 23597 words, and 14 pages

"Ja sitte min? pyyt?isin, ett? saisin oikein katsella niit?, sill? sellaisia en ole koskaan ennen n?hnyt."

Nainen ojensi h?nelle toisen sauvoista, ja h?n katseli sit? tarkoin.

"Niin, n?m? ovat toista kuin minun vaimoraukkani!" sanoi mies ihaillen. "Mutta hyvin kalliit ne mahtavat olla?"

"Pelk??n niin olevan."

"Mutta siit? v?h?t; sellaiset h?nen pit?? kuitenkin saada! Antakaa nyt anteeksi tunkeilevaisuuteni, mutta en voinut olla kysym?tt?."

"Olen iloinen siit?, ett? kysyitte", vastasi kirjakauppias hiljaa, "teitte hyvin, kun ajattelitte sairasta vaimoanne."

"Olen aina h?nt? ajatellut", sanoi mies teeskentelem?tt?m?sti, ja kyyneleet nousivat h?nelle silmiin, "kaikkea on koetettu, mit? ihmiskyky voi, mutta siit? ei ole apua l?htenyt."

"Surkeata on, kun ?idin talossa t?ytyy olla sairaana", sanoi rouva katsomatta yl?s.

"Kyll? kai", vastasi mies ja pudisti surullisesti p??t??n, "mutta ajatelkaapas, rouva, niin huono kuin h?n onkin, on vaimoni itse kutonut n?m? vaatteet."

Hell?ll? ylpeydell? kohotti h?n toista takinhihaansa, ja rouva silitti sit? k?dell??n.

"Hyvin kaunista vaatetta", sanoi nainen.

H?n n?ki nyt miehen toisessa valossa, ja rohkaistuna h?nen yst?v?llisyydest??n alkoi mies kertoa -- peittelem?tt?, kuten maalaisten on tapana -- vaimon pitk?llisest? sairaudesta, omista koettelemuksistaan, suruistaan ja toiveistaan, ja mit? pitemm?lle h?n puheessaan p??si, sit? enemm?n valtasi h?net tunteensa ja muisto siit?, kuinka h?n oli k?rsinyt ja tehnyt ty?t? ja aina koettanut pysytell? pystyss?. Katse kadotti v?hitellen tylsyytens? ja ryhti tuli vakavaksi. Mutta v?list? t?ytyi h?nen koettaa pid?tt?? kyyneleit??n, sill? humala teki h?nen mielens? viel? herk?ksi.

Sitte h?n l?hti, j?tt?en j?lkeens? yst?v?llisen muiston ja selv?n todisteen siit?, kuinka todellinen rakkaus voi ylent?? ja jalostaa kaiken, mik? on sen vaikutuksen alaisena -- humalaisen miehenkin.

Raml?sasta.

Oli sunnuntai.

Helsingborgin satama lep?si peilikirkkaana, ja parvekkeelta, jossa istuimme, oli oivallinen n?kyala salmen yli, jonka pinta liikkui pienin? v?lkkyvin? aaltoina, ter?v?sti ja nopeasti, niin ett? silmi? vihloi. Kauvempana n?kyi Tanskan ranta ja Helsing?r ynn? uljas Kroneborg, kaikki tuon keve?n, l?mp?isen sumun verhossa, joka saattaa esineet n?ytt?m??n samalla niin houkuttelevan l?heisilt? ja niin et?isilt?.

Meit? l?hinn?, laiturin vieress?, seisoi tyhj? h?yryvenhe, joka oli runsaasti koristettu lipuilla ja viireill?.

"Mik? nyt on?" kysyin min? ja osotin h?yryvenhett?.

"Siin? on tullut t?nne er?s tanskalainen ty?v?enyhdistys, joka on mennyt Raml?saan huvittelemaan."

Raml?saan -- jospa menisimme sinne sy?m??n p?iv?llist??

Sanottu ja tehty. Kirsikkakori ja viiniputeli tyhjennettiin kiiruusti, ja sitte sit? l?hdettiin.

Tie kulki vieh?tt?vien kes?asuntojen ja muhkeiden huviloiden v?litse, ja teid?n n?yr? palvelijanne keinui eteenp?in kauniissa vaunussa niin huoletonna, kuin olisi h?n voinut ajaa j?lkimaailmaan saakka herttaisten yst?vien kustannuksella.

Ensin tietysti suuntasimme askeleemme seurahuoneelle, virvoittaaksemme maallista majaamme. Siell? juuri oltiinkin p?iv?llist? sy?m?ss?, ja ruokasoitanto pauhasi parhaallaan. Me valitsimme paikkamme niin kauaksi siit? kuin mahdollista verannalle, josta oivallisesti voi n?hd? siell? vallitsevan vilkkaan el?m?n. Terveysvedenjuojien hienoimmisto muodostaa t??ll? ik??nkuin erityisen maailman, hohtavan kirjavan maailman salonkihymyineen, uusine kes?pukuineen, iloisine pakinoineen ja vanhoine juttuineen. Nuoret naiset, jotka siell? l?mp?isess? valossa k?yskenteliv?t viileiss? puvuissaan, n?yttiv?t todellakin niin kukoistavilta, ett? -- mit? lienev?t toivoneetkin l?yt?v?ns? kylpypaikasta -- terveytt? eiv?t ainakaan tarvinneet sielt? etsi?. Ja ylt'ymp?ri, alhaalla kent?ll? ja ylh??ll? kalliolla, seisoi vanhoja puita, korkeina ja arvokkaina, niinkuin olivat seisseet siell? monta vuotta, viheri?in? ja auringon valaisemina, sill'aikaa kun allaan olivat n?hneet k?yskentelev?n ihmispolven ihmispolven j?lkeen. Kukkia, jotka olivat kuihtuneet. Perhosel?m?? -- katoavaisuutta!

Naapureillemme tanskalaisille on tainnut tulla muodiksi huvitella kes?iseen aikaan t?ll? puolen salmea, ja tanskaa kuulikin puhuttavan, minne vaan k??ntyi.

P?iv?llisen j?lkeen l?hdimme alas l?hteelle, miss? vesi kihoaa esiin jyrk?st? ruosteenkarvaisesta kallionsein?st? ja nuoret tyt?t sit? tarjoilevat. Yksi niist? oli ?skett?in ottanut ensimm?isen palkinnon muutamassa "kauneuskilpailussa", ja silt? n?ytti, ett? h?n sen ansaitsi, sill? h?n oli todellakin kaunis, ja valkoinen harsohuivi, jota niin yleisesti k?ytet??n rahvaan seassa, sopi h?nelle mainiosti.

Nyt ei ollut varsinainen juontiaika -- tietysti -- mutta tarjoella he vaan saivat, sill? vesi oli kylm?? ja maistui hyv?lle kes?l?mpim?ss?. Tuolla luolassa oli sit? paitsi niin viile?t? kuin kellarissa.

Mit? Etretat on parisilaiselle, sit? on Raml?sa monet vuodet ollut Sk?nen talonpojalle. T?nne tulee hyvin sy?tetty tasankolainen saadaksensa vatsansa muutamia tuumia pienemm?ksi ymp?rykselt??n, t?nne tulevat rikkaat tilallisten tytt?ret maailman n?ht?viksi. N?m? muodostavat seurapiirin puolestaan, yht? p?yhke?n ja suletun kuin muutkin. Mutta t?nne l?hett?v?t my?s kunnat vaivaishoidon kustannuksella taudin runtelemat sairaansa, enk? koskaan ole n?hnyt niin monta vertaistani kainalosauvoilla eteenp?in laahautuvan kuin t??ll?.

Kuljimme edelleen, yl?s niit? jyrkki? portaita, jotka viev?t "vuorelle", melkoisen korkealle m?elle l?hteen toisella puolen. T??ll? vallitsee varsinainen kansanel?m? ja t?nne maalaiset matkustavat sunnuntaisin viett??kseen jonkun hauskan hetken. M?ell? olevalla kent?ll? oli jo sellainen telme kuin markkinoilla. Karuselli py?ri musikin soidessa, h?r?np?? sai raskaat iskunsa, ja oman vinkumisensa s?est?m?n? teki opetettu porsas temppujansa. Mutta viel? kuului kuorma toisensa per?st? ajaa vy?ryttelev?n pitkin tiet?, ja rahvasjoukko tiheni tihenemist??n.

Sk?nelainen huvittelee mielell??n. Ty?mies raataa kuin juhta koko viikon, mutta sunnuntaina h?n tahtoo korvata vahinkonsa. Silloin kajahtelee joka mets?nrinne harmonikan r?ikeist? s?velist?, ja tukevat jalat py?r?htelev?t tanssikenttien poljetulla tanterella.

Mutta t??ll? oli v?h?n parempaa. T??ll? oli aitauksella ymp?r?itty rata, suuri alaltaan ja lautalattialla varustettu, vaikka paljaan taivaan alla. Soittamassa oli vinkuva orkesteri, kolmimiehinen, ja maksuna oli kymmenen ?yri? tanssilta, jonka seikan pit?isi taata radan omistajalle kauniin puhtaan voiton, sill? tanssihaluisten tungos oli suuri, ja orkesteri piti kyll? huolta siit?, ett'eiv?t tanssit tulleet liian pitki?. Seisoa ja lev?t? kesken tanssin ei siis voinut tulla kysymykseenk??n. Tahdottiin tietysti saada rahoistaan t?ysi arvo ja tanssittiin, niin ett? hiki valui. Ennen kaatua kuin helpottaa!

En tied? mit??n, mik? minua niin suuresti huvittaisi, kuin seisoa hetkisen aikaa katselijana tanssilavan luona; ja moni mahtaa olla samaa mielt? kuin min?, sill? lavaa ymp?r?i monet monituiset rivit katselunhaluisia. Mutta ei se n?ytt?nyt haittaavan tanssijoita. Ja siin?p? se onkin! Tuo virkist?v? -- olinpa v?h?ll? sanoa mielt? ylent?v? -- vaikutus, jota tuntee tuollaisia luonnonlapsia katsellessaan, johtuu juuri siit?, ett? ne eiv?t v?hint?k??n ajattele sit?, milt? he n?ytt?v?t. He antautuvat hetken nautintoon niin t?ydellisesti, ett? me "kulturi-ihmiset" tuskin voimme sit? k?sitt??. Ja se se juuri antaa heid?n raa'alle el?m?nilolleen sellaisen v?litt?myyden, joka melkein saattaa meid?t kadehtimaan. Itsens?arvosteleminen -- tuo, ett? ik??nkuin asetutaan ulkopuolelle itse??n tutkiakseen vierain silmin itse??n ja k?yt?st??n -- on jotain heille vallan tuntematonta. Sivistyneiss? s??tyluokissa on tuo arvostelu kitkenyt pois kaikki silm??npist?v?t s??nn?tt?myydet ja antanut yksil?ille ulkonaisen yhdenmukaisuuden. Eri?v?isyydet tuntuvat vaan kuni vivahduksina ja ovat syvemm?ll?, sivistym?tt?miss? ne ilmaantuvat selv?sti ja pinnalla. Niin, ei tarvitse menn? etemm?ksi kuin tanssilavan luo huomatakseen t?t?. Yksil?isyytt? ei mik??n rajoita, ettek? l?yd? kahta paria, jotka tanssivat samalla tapaa. T??ll?h?n oli p??lle p??tteeksi tanskalaisia ja ruotsalaisia sekaisin, mik? teki erilaisuudet viel?kin tuntuvammaksi. Tanskalaisen ty?v?enyhdistyksen j?senet olivat aivan v?sym?tt?mi? ja erosivat puheliaisuudellaan ja vilkkaudellaan meid?n hitaammista tasankolaisistamme.

Tanskalaisten "daamien" puvuissa huomasi joskus jonkinmoista loistoa, jota vastoin kaikkien ruotsalaisten puvut olivat samaa maalaista kuosia, mutta tyytyv?isyys oli yht? suuri, ja kaikista n?ki, ett? he tahtoivat huvitella koko viikon vaivojen edest?.

Katsokaa tuota naista, h?n on viel? nuori, varmaan joku muotiompelija, sen n?kee h?nen pukunsa somuudesta, jossa ilmaantuu kaunoaistia, Harjaantuneet k?det ovat asetelleet nuo reunustukset ja laittaneet tuon hatun, ja jos h?nell? olisi ollut varaa maksaa noille harjaantuneille k?sille, ei h?n koskaan olisi tanssinut t??ll?. Kauniit kasvot, ?lykk?iksikin voi niit? sanoa, mutta kalpeat y?nvalvomisesta ja ty?st?. H?n on seisonut ulkopuolella katselijajoukossa ja kuunnellut soittoa, siksi kuin halu olla mukana on vallannut h?net. Onhan t?m? joutop?iv?, ja h?n on vieraassa maassa, ei kukaan h?nen kauppatuttavistaan ole t??ll? h?nt? n?kem?ss?. Ja h?n tanssii -- mit? se tekee? Huomenna h?n j?lleen alkaa ty?ns? polkumyllyss?, t?n??n h?n tahtoo olla vapaa ja huvitella.

Kauan, kauan t?ytyy muistaa tuollaisia kasvoja. Kavaljeri? -- Tavallinen puoliherra, ken h?nt? ajattelee!

Kas, tuolla tulee uljas pari! Molemmat ovat p??tt?neet tanssia parhaiten koko lavalla. Se ei ole ruotsalaista valssia. Tanssittaja niiaa ja heiluu tasaisesti, sirosti, ja vie vakavasti naistansa. H?n pitkitt??, hiljent?m?tt? hetkeksik??n, vaivatta, v?sym?tt? ja kiirehtim?tt?; n?ytt?? silt?, kuin voisi h?n kest?? tuntikausia. H?nen parinsa on hoikka ja soreavartaloinen; ilokseen heit? katsoo. Huopahattu, jonka kupeessa on pieni h?yhen, soveltuu miehelle oivallisesti, ja h?n on p?ivettynyt; mik?h?n h?n lienee? Varmaankin jahtimies jossain tanskalaisessa herrastalossa! Luuletteko, ett? h?n v?syy! Saattepa n?hd? h?nen keikkuvan lattialla joka-ikisess? tanssissa.

Mutta kas tuossa, viel? yksi tanskalainen pari!

Heit? saa osotella, saa puhua heist?, ja me nauramme niin, ett? tuskin jaksamme seist?, mutta he eiv?t n?e mit??n, eiv?t kuule, niin he ovat vaipuneet hetken nautintoon. Heill? ei ole ainoatakaan ajatusta ymp?rill??n olevaa maailmaa varten, ei v?hint?k??n aavistusta siit?, miten auttamattoman naurettavia he ovat. Molemmat ovat nuoria. Tarkan miettimisen per?st? tulee siihen johtop??t?kseen, vaikka heilt? kerrassaan puuttuu kaikkea nuoruuden vieh?tyst?. Nainen on p?iv?npaahtama kuin kalankaupustelija, mies k?mpel? kuin keskenkasvuinen koiranpentu. He ovat kaupunkilaisia, sit? ei ole ep?ilemist?k??n, jostain takakatujen kurjimmista h?kkeleist?, yhdelt? tai toiselta laiteelta, jossa saavat koko vuoden rehm?? raskaassa ty?ss?, ja t?m? on heid?n suuri juhlansa. Niin -- kaupungin lapsia -- panen vetoa vaikka mit?, ett? he ovat niit?. Heiss? ei ole mit??n tuosta raakuudesta, joka viel? pysyy tuoreena ja terveen?. Ei, heiss? on sairaalloista hempe?tuntoisuutta, joka v??nt?? kaikki v??r??n, ja sit? paitsi koomillisuutta, joka sovittaa kaiken tuon v??ristelyn. Mutta mik? itsetunto! Ty?juhdat ovat ly?tt?ytyneet lomailemaan ja luulevat esiintyv?ns? jonkinmoisella loistolla. Molemmat nostavat nen?ns? pystyyn, miehell? on sikari hampaissa ja hatunlieri sel?ss?, jota h?n pit?? koukussa. Ja koukussa ovat h?nen polvensakin. Nainen pit?? leukansa tanssittajan olkap??n yli ja tuijottaa, silm?t puoleksi ummessa, avaruuteen, samalla kun h?nen laiha, likaisenruskea k?tens? pitelee suurta, valkoista nen?liinaa, joka liehuu kavaljerin sel?ss?. Nen?liinan k?ytt?minen on h?nest? suurinta hienoutta. Ja pienill?, tipsuttavilla askeleilla liukuvat he ymp?ri tanssilavan. Luulisi heid?n nukkuvan joka minutti, ja v?list? pysyv?t he samalla paikalla, py?ri? tipsutellen vaan ymp?ri. K?rp?sten olen n?hnyt tanssivan samallaista tanssia, kun ne ovat pys?htyneet ilmaan kauniina kes?iltana. Ja koko ajan pit?? tanssittaja naisen k?tt? ojennettuna kuten laivan kokkapuuta. En koskaan ole n?hnyt kahden olennon niin tyls?tuntoisesti kest?v?n sys?yksi?, sill? ei hetkeksik??n kadonnut tuo muuttumaton onnellisuudenhymy heid?n kasvoistaan.

Mutta mit? t?m?? Meid?n oma kuskimmehan tuolla my?s on py?r?htelem?ss?. H?nen ryhtins? on moitteeton, ja h?nen kasvoissaan kuvastuu jonkinmoinen itsetuntoisuus. Tuo ei ole sokeata heitt?ytymist? huvin valtaan, tuossa jo on jonkinmoista maltillisuutta, her??v?? itsens?arvostelemista. Sivistys tarttuu.

Ja katsokaa -- tuossa sen jo n?emme t?ysin kehittyneen?! Ruotsalainen ylioppilas tanssii pikku sisarensa kanssa. H?n hymyilee tanssiessaan ivallisen n?k?isen?, ett? n?ht?isiin, ett? h?n tanssii h?nen t?htens?, ei itsens?, ett? h?n ik??nkuin korkealta katsoo halveksien alas tuohon telmeesen. H?n ei hetkeksik??n unohda, ett? h?nell? on katsojia. H?nelle t?m? ei olekaan mit??n huvia.

Mutta nyt tuo jo tuntuu liian kirjavalta, ja siihenkin jo kyll?styy.

Nousimme siis j?lleen mukaviin vaunuihimme ja ajaa vy?ryttelimme sielt?, pois Raml?san vanhojen puiden luota, kohti salmea, joka kimalteli edess?mme, ja kohti sen rannalla olevaa yst?v?llist?, pient? kaupunkia.

Nummella.

Hiljaista on t??ll? kaukana nummella, ei ainoakaan ??ni saavuta korvaanne -- kyll? sent??n, tuolta kaukaa tielt? kuuluu jonkun vaunureman kolina, mutta se etenee etenemist??n, ja nyt on taas hiljaista.

Eiv?t kaikki kykene k?sitt?m??n sellaisen maiseman kauneutta, kuin t?m? on, eiv?t kaikki voi nauttia t?st? luonnon ylev?st? levosta. Ja kuitenkin se vaikuttaa niin valtavasti mieleen.

Se, joka kerran avoimin silmin ja virkein mielin on n?hnyt sellaisen nummimaiseman, joita l?ytyy Pohjois-Skoonen salomailla, h?n ymm?rt??, ett? voi rakastaa sellaista karua luontoa.

Mutta sitte on sit? t?ytynyt n?hd?kin, ei matkustajan tavoin, joka vaan matkansa p??t? odottaa ja ohimennen luo silm?yksen ymp?rist??n, eik? my?sk??n seurassa, kulettaen mukanaan sovinnaisuuden j?yk?t muodot ja mit?tt?m?t l?rp?tykset, vaan yksin kuin nummi ja vapaana kuin se.

Mieleimmin jonain syyskes?p?iv?n?, kun kanervikko vivahtelee tummimmasta ruskeasta sametinkaltaiseen vihre??n. Kataja kasvaa rehevin? kimppuina sammalenharmaiden kivien keskell?, ja puolukanvarret levi?v?t punertavine marjoineen. Heitt?ytyy lyhyeen heinikkoon jollekin m?enrinteelle, jota varjostaa pari eksynytt? koivua, ja silm?ilee seutua!

Kukkuloina ja laaksoina se kohoaa ja laskee, ja kaikkialla on laiha somermaa pukeutunut samaan rehev??n pukuun. Tummat ovat v?rit, mutta sit? paremmin ne kuvastuvat sinist? taivasta vasten.

Parin kukkulan v?liss? kohoaa uljas mets?, ja kaukana jonkun kirkon huippu.

Ei n?y viljelyksen j?lke?k??n koko l?heisyydess?, ei yht? inhimillist? olentoa; mutta alhaalla muutamassa notkossa, johon l?hteensilm? on hiukan ruohoa kasvattanut, kulkee muutamia lehmi? ja hevosia laitumella; heid?n levollisuutensa ja hyvinvointinsa lievent?? taulun kolkkoutta.

Tuolla lailla maatessa, ajatuksiin ja joutilaisuuteen vaipuneena, voi v?list? tuntua, kuin aika olisi seisahtunut kulussaan, ja kaikki se levottomuus, joka muulloin vie meid?t muassaan, yht'?kki? p??st?isi meid?t irti, ja kaikki itsekk??t huolet haihtuisivat, ja tuntisimme ainoastaan syv??, kaikkivoittavaa iloa siit?, ett? olemme ihmisi? ja el?mme. Silloin oppii rakastamaan hiljaisuutta ja nummea, silloin tottuu silm? huomaamaan noita toisiinsa haihtuvia v?rivivahduksia, jotka t?lle luonnolle ovat niin omituisia, ja jotka sen juuri tekev?tkin kauniiksi.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet