Read Ebook: Annali d'Italia vol. 1 dal principio dell'era volgare sino all'anno 1750 by Muratori Lodovico Antonio Galleani Napione Gian Francesco Commentator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 4462 lines and 374383 words, and 90 pages

RUNOKOKEITA

Kirj.

Kasimir Leino

Werner S?derstr?m, Porvoo, 1886.

G. L. S?derstr?m'in kirjapainossa.

SIS?LLYS:

Lukijalle.

?mm?koskella. Napuen tappelu. Dunckerin kuolo. Se oli silloin. Kohtalon paino. Laulajan haudalla. Neiden mielet. Matkalla Amerikkaan. Luonto ja syd?n. Vastav?itteit?. Impeni. Lapselle.

Kaksi vaalia. Hengen tasavalta. Mik' ompi syyn?. S??li? sekin. Alppilassa. Ensi vuokko. Nainen. Nuoruus. Samoin ja kuitenkin toisin. Ne k?tken m? rinnassain. Sunnuntaina. H??ilta. Totuutta huudat. Neidon silm?. Jumalan kestit. En rakasta tyynt?. Kuutamolla. Kev??n orvokille.

LUKIJALLE.

Luonnon kaiken tutkijalle Onpi yhden arvoinen, Onko vuokko, onko kielo Vaiko ruusu kaunoinen.

Kaikkea h?n harrastaapi, Tarkastellen, tutkien, Jotta luonnon ilmaukset Kerran sais h?n selvillen.

Suur' on luonto, suuri taivas, Monet k?tkee ihmehet. Kuitenkin on heid?n lainen lhmissy'?n ja -tuntehet.

Joka pyrkii ihmissielun Tuntehia selvitt??n, Ei se etsi lauleluita Mainemiesten yksist??n.

?mm?-koskella.

Y? usva-verhollansa jo kattaa kaiken maan Ja taivahalle kuuhut jo k?ypi loistamaan. Ei kuulu ihmis??nt?, ei laulu lintujen, Ja unen helmaan kaikki jo vaipuu uupuen.

Vaan viel ei uinu ?mm?, mi pauhaa, hyrsky??, Ja kallioita vasten se rynt??, jysky?? -- Nuo vahto-lainekuohut ne kulkee kulkuaan, Ei est?? heit? talvi voi j??hyt-vaipallaan.

Taivaalle vesi p?rskyy kuin helmikaste vain Hohtoisan taivaskaaren helteell? heijastain, Ja kuohut kehtohonsa ne k?yv?t laulaen, N?in luulin kuunnellessa ma soivan sanat sen:

Pois olo orjan, pois sidekahleet! ?mm? se tiet?ns? vy?ryvi vain. Kyll?h?n koittavat ihmiset ahneet Vangita aaltoja armahiain.

Vaan vapautta, ku koittavi sortaa, Sen min? nielen, pirstaksi ly?n! Estehet eest?ni helppo on murtaa, Kuohut ne riemulla toimivat ty?n.

Valppaana hyrskyen matkani kuljen, Kunnes m? rauhan j?rvess? saan. Voimalla kuiluhun kuohuni suljen, Nuo iki uhkuvat l?htehet maan.

Oi jospa kansani lauluni mielen, Oi jospa Suomeni sen tajuais, Kohta se katkois kahlehet kielen -- N?inh?n se oikein kansaksi sais!

Silloinpa sointuis yhtehen soittoon Laulelot V?in?n syntym?maan, Silloinpa miehiss? ty?h?n ja voittoon Rient?isi nuoriso kilpailemaan.

V?in?m?n kantelo, j?llehen uusi, Raikkahin riemuin helkkyen sois! Hurmaten kuulisi kankahan kuusi, Honka ja koivukin korvana ois!

Niin -- joka koittaa kahlehin voittaa, Kohta s? niele, pirstaksi ly?! Pauhulla ?mm?kin laulua soittaa, Kummanki kilvess?: vapaus, ty?!

N?in kuului ?mm?n pauhu, n?in soitto sorja sen Ja sit? ij?t kaiket se laulaa kansallen. Jos kansa joskus torkkuu, ei ?mm? torkukaan, Vaan y?t ja p?iv?t laulaa vapauden lauluaan.

Napuen tappelu.

Kun sarkasodan sauhu jo alkoi haihtumaan, Kun hurme-rusko aamuun kev?iseen vaihtumaan, Niin silloin sodan soihtu taas liekkiin leimahtaa Ja "Ison vihan" kauhut ne mielt? kauhistaa.

Jo vuosi veritulva kirkolla P?lk?neen Ja tsaarin julmat joukot vy?ryiv?t edelleen. Ei auta uljuus miesten, ei taito p??llik?n, Kun ylivoimin Ryss? tekeepi rynn?k?n.

Viel' kumminkahan toivo ei ollut sammunut, Armfelt'in viel' ei miehuus ja rohkeus loppunut: H?n viel? kerran p??tt?? nyt koittaa onneaan, Vapautta maansa puoltaa tai k?yd? kuolemaan.

-- Y? talven synkk? sulkee helmaansa mantereen Ja kolkko, kylm? viima k?y yli tantereen, Ei tuli tuika t?hden kannella tai vahan, Vaan lumituisku peitt?? tuon ?isen maiseman. T?? raskas talven luonto se mielet painostaa, Napuen taistotanner unisna uinahtaa.

Tuoss' seisoo Suomen joukko, vilussa v?rj?tt??, Se p?iv?? kolme saanut jo siin' on viiv?ht??. -- Ken tuolla? Kiv?riins? mies siin? nojautuu, H?n n?ytt?? unelmoivan, silm?ns? ummistuu. Maan onnen iltaruskon h?n n?kee aatteissaan Ja Suomen syd?n verta virtaavan tulvillaan.

H?n n?kee vaimon, lapset, kotinsa armahan Vihollisjoukon julman saaliiksi joutuvan; Ja hikihelmet tihkuu jalolle otsalleen Ja viima kylm? j??ksi se hyyt?? kyyneleen. --?

H?ipyen pois sumut y?hyen haihtuu, Talvinen p?ivyt jo koittavi taas. Tummaksi koitoksi tuiskut jo vaihtuu -- Veikkoni! vaarassa h?ilyvi maas!

Raittiina seisovi y?llinen vahti, Silm?ns? s?ihkyy, rintansa ly?. Riemuten raikuvi torvien tahti, Nytp?h?n alkavi p??tt?v? ty?.

Taistohon, voittoon, vaikkapa kuoloon, Kunhan se kunnian seppelen tuo! Huoleti tantere hurmetta juokoon, Huoleti juoskohon l?mp?inen vuo!

Maa isiemme kun mainehen korjaa, Urhot ne uhriksi joutukohon! Liehuos lippu ja soikohon sorjaa Marssia! Voittoon, taistelohon!

-- -- -- -- --

Ja vanha sotamiesi se tutkii asettaan, Ja Suomen onnetarkin hymyilee suruissaan. Armfeltin valpas silm? se kentt?? katsastaa, Vihollisjoukon m??r?? h?n tutkii, tarkastaa: "Nyt, poi'at, kahta suuremp' vihollisjoukko on, Nyt n?ytt?k??, ett' luottaa voi teid?n kuntohon!"

N?in lausui. Luodit lent?? ja kuulat vingahtaa, Jyr?ht?? tanner alla ja j??kin vongahtaa, Ja vapaat kalvat kalskuu ja tulta tupruaa, Ja salon sauhu peitt?? ja torvet toitottaa! -- Ei eisty Ryss?n joukko, ei eisty Galitzin, Kahdesti Suomen urhot ly? heid?t takaisin.

Vaan viel? kolmannesti h?n rynt?? raivoten, Ja Suomen joukko -- horjuu pakosta vaivojen. "Oi kest? hetki viel?, niin Barre jo avun tuo!" N?in kehoitellen Armfelt miehims? voimaa luo. Mies miehelt? he kaatuu, ei v?isty yksik??n, Kun toivo uusi heill? nyt ompi mieless??n.

Ei saavu avun tuoja. Barre miss? kuhnailee? Ei ilmau, vaikka saartain jo ryss? tulvailee. Kas tuolla! jopa viesti jo vihdoin lenn?tt??, Kannustain ratsuansa paikalle enn?tt??: Paennut tappelusta Barre oli joukkoineen, Vet?ynyt tiet?m?tt? ta'a mets?n taipaleen.

N?in kertoi viestin tuoja. Armfelt ei vastannut. Vai eik? ilkity?t? h?n ehk? tarkannut? Oi kyll?, silm?n katse jo selv??n tulkitsee, Mit'eiv?t j?yk?t huulet sanoiksi ilmi tee: Ett' ompi kurja miesi, ken pett?? kumppalin, Vaan kurjimmista kurjin maanpett?j? kuitenkin.

Oli p?iv? jo p??ttynyt pilvinen, Oli taistelu tau'onnut, Joka urhoja niitt?en joukottain Oli aikansa raivonnut.

Viho viimein saatu ol' v?istym??n Tuo joukkio pienoinen, Joka taisteli viel?, kun kaatunut Oli upseeri viimeinen.

On lippu, mi kentt?? kaunistaa, Sinipunerva valkoinen, Sep? voitosta ryss?in kertoilee; Oli ollut se hurmeinen.

Tuli y?. Jopa selkeni taivas my?s, Jopa tuikkivat t?ht?iset, Kuu kultasi vainiot, kangasmaat, Sek? rantamat mets?iset.

Niin silloinpa keskell? talvi-y?n Mies kent?ll? huomattiin, N?in lausuvi outo h?n ennustain Ja katseli t?ht?isiin:

"Nukkuos rauhassa, urhot! Kaipaa, Suomi, s? heit?, Urhojen kulmillen oi solmios seppel! Kohtaan maansa he t?ytit Velvollisuudet.

Kuolonne kumminkaan ei historiaa voi muuttaa, T?ytymys sittenkin on taipua kohtalon alle, Veljest? irroittauta, Varttua itse.

Liian kehkeynyt on kansa jo holhottavaksi, Toimia itsekseen sek? varttua tahtoo. P??tt?v? hetki jo siint?? Vuos'sadan taitse."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet