Read Ebook: Annali d'Italia vol. 1 dal principio dell'era volgare sino all'anno 1750 by Muratori Lodovico Antonio Galleani Napione Gian Francesco Commentator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 4462 lines and 374383 words, and 90 pages

Liian kehkeynyt on kansa jo holhottavaksi, Toimia itsekseen sek? varttua tahtoo. P??tt?v? hetki jo siint?? Vuos'sadan taitse."

N?in puhui outo miesi. Ken lie h?n ollutkaan? Lie ollut vanha noita tai mielihoure vaan? -- Mut tanterella kuului kuin raskas huo'ahdus, Lie tullut kaatuneilta tai ollut tuulahdus.

Dunckerin kuolo.

Jo suli nietos kev?tl?mm?n kanssa, Ja taisto tuima sai jo lauhtumaan; Jo n?yrtyi kansa, joka innoissansa Is?ins? maata puolsi kuolemaan.

Et??ll? Pohjanlahden tuolla puolla Per?ysi uljas joukko urhojen, Ja silm? kyynel?i, kun saanut kuolla Ei eest? maan ja is?in muistojen.

Vaan vaikka Ryss? sotavoiton ry?sti, Niin voitto mainehen j?i Suomelaan; Ja vaikka kansan kurjuuteen h?n sy?sti, T?? kansa sortunut ei kumminkaan.

Tuo seppel, Suomi jonka muistoksensa Sodassa t?ss? solmi itselleen, Se luona H?rneforssin loistoksensa Sai viime helmen, maineheijasteen.

-- -- -- -- --

Jo viides p?iv? koitti Hein?kuussa, Ja hieno rusko huomen-p?ivyen Jo v?lkkyi lainehilla lahden suussa, Ja kultapilvet liiti h?ilyen.

Liverrys lintujen soi taivas-alla, Vaan haudan juhlallista muuten on: "Nyt voitetaan tai kuollaan kunnialla," N?in mietti joukko, valmis taistohon.

Se mies, mi voiton voitti Toivalassa, On taaskin ryhtynynn? johtamaan, Ja apunansa h?ll? johtamassa On Duncker, sankari tuo kuulu maan.

Ei sanat Sandelsin suo rauhaa h?lle, Ne loukkaa uljaan urhon kunniaa. H?n hymyy katkerasti el?m?lle Ja etsii uhkamielin kuolemaa.

"Ei ollut muuta mulla rikkautta Kuin urhon maine puhdas, tahraton; H?n senkin ry?st?? multa tahtoo, mutta M? h?lle n?yt?n: viel' se minun on!"

Jo hetki ly?, mi kutsuu tanterelle, Jylisten taistotorvet tuossa soi. Miesjoukko astuu ty?lle, toiminnalle, Jo luodit vinkuu, hurme huppeloi.

Kuin ukkospilvi synkk? taivon peitt?? Ja saartaa kaikkialta taivahan, Niin Ryss? rynt??, ylivoimin heitt?? Jo pakoisalle joukon uljahan.

Per?ysi Ruotsin joukko verkallensa Ja murhe valtaa miehet, p??llik?t -- Mut katso! Duncker viel? urhoinensa Vakaana torjuu kaikki rynn?k?t.

"K?y kuolemaan tai kuole kunnialla, Se aina ennenh?n ol' teht?v?s!" Ja huuto riemun kaikuu kaikkialla: K?y eess?, Duncker, k?ymme j?ljess?s!

Vihollisjoukko saartoi kierr?tellen Tuon uljaan Koljonvirran sankarin; Sen keksi Sandels, joka tarkastellen Tilaansa tutki silmin ankarin.

"H?n onko houkka, vaiko j?rjelt?ns?, Kun p??t? suoraa k?ypi kuolemaan? Vai niin, vai ei h?n seuraa k?sky?ns?, H?n tuosta kuulla saapi tempustaan."

Jo ajutantti Gerdten kiiruhtaapi, H?n k?skyilleen saa luokse Dunckerin. "En per?ydy" h?n korskan kiellon saapi, "Te n?ette Dunckerissa pelkurin!"

Jyristen sy?ksee tykit kuolon tulta; Uhkaava saarto-joukko taajenee, Ja pyssyt paukkaa, sinkoo tanner-multa, ja l?pi pilven joukko harvenee.

Jo puna kiukun lensi poskuille, Nyt Sandelsin, ja silm?t tulta l?i; H?n karjui vimmoissansa Gerdten'ille, Ja polki jalkaa, jotta s?ken?i.

Ja uudelleen jo kiiti viesti t?nne, Se sanan toisen Dunckerille tuo: "N?in kuului k?sky p??llysmiehelt?nne, Te kohta per?ydytte muiden luo!"

Ei kuule Duncker, sill? taiston pauhu Se k?skyt p??llik?nkin kuolettaa; H?n rynt??, riehuu niinkuin hirmun kauhu, Ja miest? kymmenkuntaa innostaa.

Mut sattuu vihdoin sankariinkin luoti, Ja l?mmin hurme-tulva pulpahtaa. Ja miesten toiveet silloin kuiviin vuoti, Kun Duncker itse maahan horjahtaa.

-- -- -- -- --

Pois haihtui hieno huuru viime ?inen, Taas eloon uuteen luonto havautuu. Ranteelta tuolta keskee pilvi-v?iden Uus' aamu kirkas meille avautuu.

Lev?tk??t urhot tappotanterella! S? k?y?s H?rneforssin kartanoon: Lep??pi Duncker siell? vuotehella, Nyt kalman kalvakkaana urho on.

On poissa ammon s?ihky silm?n tuiman On poissa katsantonsa sankarin; H?n uinuu tuossa j?lkeen leikin huiman, T?? leikki ollut onkin ankarin.

Tuo tumma katse etsii nuorukaista, Mi h?nen vieress??n on polvillaan; H?n katsoo kyynelvirtaa kirkkahaista, Mi nuorukaisella on poskillaan.

Vaan mik?s silmihin nyt kuolevaisen Tuon oudon saattoi ?kkiv?lkkehen? H?n siirt?? p??ns? luokse nuorukaisen H?nelle hiljaa, vitkaan kuiskaten:

"Oi, Argillander! veikko, tover' kallis, Mun kuullos viime pyynt? kuollessain! Sun Suomehen jos luoja p??st? sallis, S? multa tervehti?s vaimoain!"

H?n puhui, p??tti, kaatui vuotehelle Ja umpisilmin hetken uinahtaa; Vaan vaikka n?ytt?? h?n jo kuollehelle, H?n tuosta toipuu, hiljaa kuiskahtaa:

Se oli silloin!

Muistat kai s?, neito, vainen Ajan, jolloin lemmittiin, Jolloin suukko polttavainen Saattoi tunteet hurmoksiin? Se oli silloin!

Muistat viel?, kuinka illoin Lehtotiet? kuljettiin, Kuinka maa ja taivas silloin Syleilyhyn suljettiin? Se oli silloin!

Muistat kai, kun kulkeissamme Illan kuu loi kultiaan, Muistat, kuinka huuliltamme Valat virtas tulvillaan? Se oli silloin!

Kun m? lausuin: kau'as l?hden. Vaan s? muistat mua kai? Silloin vannoit luojan n?hden: "Sua lemmin kuollessai!" Se oli silloin!

-- Vieri viikot, vuodet luisti, Kotomaalle matkustin. "Viel?k?h?n armas muisti Sulhoansa?" aattelin. Se oli silloin!

Saavuin koito kullan luoksi, Riensin vastaan riemussain: Mutta immyt, mink? vuoksi Kalpenet s?, armahain? Se oli silloin

Toisen sormus sormessansa V?lkkyi kurjan neitosen, Toisen suukko huuliltansa Poltti poies entisen. Se oli silloin!

Oi, niin silloin syd?n murtui, Toivo sammui rinnastain, Silloin sielun rauha sortui, Iki-haavan sinne sain! Se oli silloin!

Se oli silloin, kun m? vannoin, Ett'en lemmi koskonkaan, Koska h?nkin, jolle annoin Ensi lemmen, petti vaan! Se oli silloin!

Kohtalon paino.

Ulkona touhuna myrsky jo k?y, Taivahan t?hte? yht??n ei n?y, Kattavi y? eloton koko maan. Y?kk? se lent?vi matkoillaan.

Synkk? on syksyen t?hdet?n y?, Synkempi sy'?n, joka toivotta ly?: Y?ll?h?n huomenta toivoa voi, Rinnassa mun ei valkene koi.

Kurja se ihminen, jok' osakseen Kohtalon painavan sai ij?kseen Tuntehen kalvavan, j?yt?v?n my?s, -- Murtua silloin on ainoa ty?s!

Laulajan haudalla.

Joutsenlaulunsa jo lauloi runo-niekka vaieten. Kylm?n kirstun lauta-laidat sulkee maisen j??nn?ksen. Sinisilm?n kirkas tuike sammunut on kerrassaan, Valjennehet posken ruusut, kalman henki kasvoillaan.

Huulet ennen hunajaiset, jotka laulelmoita soi, Nyt on Tuoni turmellunnna; niin se julma olla voi! Laannut on jo laulu hell?, syd?mmens? sykkinyt Ammon viime syk?hdyksen, ammon l?mp? j?tt?nyt,

Muistonseppel solmieltu kulmiansa kaunistaa, Kanteloinen vierell?ns? urho tuossa uinahtaa. Pois on kaiku kanteloisen, rautakielet ruostuneet, Kyynelist? kaipauksen lienev?t ne kostuneet!

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet