Read Ebook: Teerelän perhe by Alkio Santeri

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 335 lines and 8643 words, and 7 pages

ki pussitan ja nyt niit? jo kuluu sy?m?ll?kin, ha haa! Sin? olet hyvin tarkka, nahjusparkani, huomaamaan mit? puhut".

"?l? hauku, muutama! Kyll? min? tied?n, kuka talosta enimm?n osan tuhlaa ja tied?n my?skin, mit? puhun".

"Se tuhlaa, jolla on! Ei sulla ole ollut mit??n".

"Aina sin? sen rikkautes ved?t, mutta kyll? olet sen jo monikertaan sy?nyt ja pussittanut. Sen sanon vaan, ett? kahvipannun ly?n kuudentuuman rautanaulalla sein??n".

"Ly? vaan! Sittep?h?n saadaan n?hd?, kuka ensim?isen? irti kiskoo".

"Sen teen huomisp?iv?n?".

"Tee kohta".

"Ei, huomenna vasta. Nyt menen kyl??n".

"Kuppilasta verorahaa hakemaan".

"Mit? sun siihen tulee? Itse m? asiani vastaan".

"Ei mit??n, mutta mene nyt kerrankin hakemaan rahaa Teerel?n paapalta".

"?l? pistele".

"Mit? pistelemist? se on?"

Heikki l?hti ulos. Hetkisen kumpanenkin kinaansa maisteli, mutta tavallisuuden mukaan pian unohtivat.

Kuppilan is?nt? oli tasapuolisimpia vanhoillaanolijoita. H?n ei esim. kansakoulua vastustanut, vaan pikemmin puollusti. Teerel?n Joonasta piti h?n kunnon miehen? ja heist? oli tullutkin jonkullaiset yst?v?t. V?vyns? asumapuuhia katseli h?n sit?vastoin vihaisin silmin ja usein muistuttelikin t?lle huolimattomuuden ja laiskuuden suurista virheist?.

T?h?n aikaan oli Kuppilan is?nt? sairastanut rintatautia ja arveltiin, ettei h?n en?? kauan voi el??. Tuosta Rupelan Heikki jo monasti syd?mess??n piti iloa, sill? appensa kuoleman j?lkeen tiesi h?n saavansa peri? kelpo omaisuuden.

Kuppilaan tultuaan t?ll? kertaa ilmoitti Heikki asiansa vasta hyvin pitkien venyttelemisien per?st?. Sen kuultuaan, mietiskeli appi-ukko ensinn? v?h?n aikaa synk?n n?k?isen? ja l?hetti sitten Teerel?n Joonasta noutamaan.

Kun Joonas tuli, nojaili Kuppilan is?nt? vuoteen laidalla, hyvin kipe?n n?k?isen?.

Rupelan Heikki istui tuolilla ja imi vahvasti vaskihelaista piippuaan.

"Hyv?? ehtoota", tervehti Joonas tullessaan.

"Jumal'antakoon", ??nn?hti sairas.

"Iltaa", murahti Heikki, neuvottoman n?k?isen? mulauttaen.

"Pane piippuun ja k?y istumaan", kehoitti is?nt?. Joonas totteli.

Siin? juteltiin nyt kaikellaista, mutta Heikki otti osaa keskusteluun hyvin v?h?.

Hetkisen kuluttua nousi Kuppilan is?nt? heikkovoimasen tavalla yl?s s?ngyst? ja k?veli huoneen nurkassa olevan vanhanaikuisen kaapin luo, avasi sen oven ja veti esiin laatikon, joka n?ytti olevan t?ynn? papereita. Ison aikaa selailtuansa, l?ysi h?n vihdoin er??n k??r?n, jonka luuli oikeaksi.

"Katsoppas Joonas, ovatko n?m? velkakirjat t?m?n v?vymiehen? Min? luulen, ett? ne ovat, mutta en ole oikein varma", sanoi is?nt?, ojentaen k??r?n Joonaalle.

Heikki ryk?si ja alkoi silm?illen lukea kattolautoja.

"Kyll? n?m?t n?kyv?t olevan", ilmoitti Joonas v?h?n ajan kuluttua, kun suurella vaivalla oli saanut selv?n huonosti kirjoitetuista papereista.

"Onhan niit? seitsem?n?" kysyi sairas taas.

"Joo", vastasi Joonas.

Is?nt? pani laatikon pois ja oven kiinni sek? k?vi vuoteelle istumaan.

"Ota ja laske, mit? ne tekev?t yhteen summaan korkoineen", k?ski.

"Jos minulla on edes lyijykyn?? On se, n?emm?", sanoi.

Joonas alkoi laskea. Toiset miehet olivat sill?aikaa hyvin hiljaa, Heikki piiputteli ja kakasi kurkkuaan silloin t?ll?in.

Laskeminen kesti kauan.

Vihdoin nousi Joonas ja rupesi piippuun panemaan.

"Joko nyt laskit?" kysyi Kuppilan is?nt?.

"Jo".

Heikki liikahti levottomasti istuimellaan.

"N?m?t tekev?t yhteens? korkoineen tuhat yksisataa kolmekymment?kaksi markkaa ja kahdeksantoista penni?", sanoi Joonas.

"Vai jo se on niin paljo", ??nn?hti Heikki, imi muutaman savun ja sanoi sitte: "Se velka se kasvaa kuin synti. Min? aioin jo viime syksyn? sit? lyhent??, mutta en ole malttanut my?d? jyvi?, kun ne ovat niin alhaises hinnas. Ja eip? se appivaari taida niin kipe?sti rahoja tarvitakaan, sit?kin olen meinannut". H?n v?h?n naurahti ja raapasi korvajuurtaan. "Pit?? sit? ruveta lyhentelem??n", sanoi ja muljautti sivuilleen.

"Joo'o", ??nsi Joonas. Mutta h?n tiesi aivan hyvin, ett? Heikki puhui sellaista jota ei ajatellut.

Puheenainetta alkoi puuttua. Joonaalle k?vi ??nett?myys tuskalliseksi.

"No Kuppilan is?nt?", virkkoi vihdoin, tarttuen puheaineesen, joka sattumalta mieleens? muistui, "hyyr??ttek? nyt ylikerran kansakoululle? T?m?np?iv?ises kokoukses p??tettiin asettaa koulu meid?n kyl??n, t?nne teid?n saliin, koska olette sen luvannut hyyr?t?. Huomenna tullaan siit? kauppoja hieromaan".

"Hoo, vai jo se koulu nyt vihdoinkin ... noo, en min? sit? nyt vastaankaan juuri ole".

"Paljonko vaatisitte hyyryj??"

"Saadaanpa nyt n?hd?, kuinka m? h?nen mietin". Ukko puheli vastahakoisesti ja n?ytti muuta ajattelevan.

"Kyll? sitte tulee t?h?n taloon el?m??, niin ettette saa ?it?nne nukkua", innostui Heikki omalta kannaltaan kuvaamaan.

"Lapset kulkevat koulus ainoastaan p?iv?ll?, eiv?tk? y?ll?. Y?k?t ?isin lentelev?t, p?ivin piilossa pysyv?t; lapset p?ivin oppimassa, ?isin unta ottamassa". Joonas lainasi tilaisuuteen sopivan vastauksensa L?nkel?n Ensim?isest? Lukukirjasta.

Taas seurasi ??nett?myys.

Joonas alkoi huomata, ett? h?nen l?sn?olonsa oli liikaa, jonkat?hden l?hti pois, j??hyv?isi? sanoen.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet