Read Ebook: Teerelän perhe by Alkio Santeri

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 335 lines and 8643 words, and 7 pages

Joonas alkoi huomata, ett? h?nen l?sn?olonsa oli liikaa, jonkat?hden l?hti pois, j??hyv?isi? sanoen.

Heikki oli jo v?h?n pel?nnyt, ett? appensa panisi Joonaan kirjottamaan velkakirjaa siit? summasta, jota h?n t?ll? kertaa oli lainaksi pyyt?nyt. Tilansa paljon helpottui, kun Joonas pani kamarin oven j?lkeens? kiini. Puhe ei tahtonut sittenk??n alkuun p??st?, jonkat?hden kamarissa vallitsi tyven hiljaisuus, jota ainoastaan pes?valkean r?tin? hiukan h?iritsi.

"Mik?h?n siihen on ollut syyn?, ett? velkasi ovat vaan enentyneet?" virkahti appi vihdoin ja silm?ili v?vy??n.

T?m? teki neuvottomia liikkeit?.

"En tied?, tahtoo olla niin huonot ajat, ett? --"

"Sinun ei sovi aikoja syytt??, ei ne sen parempia ennenk??n olleet. Katso tuota lankoas, katso jo. H?nelle j?i iso velka silloin, kun talon sai ja ihmiset sanovat, ett? on jo kelpolailla sit? maksanut".

"H?nell? on parempi talo kuin minulla", tuumaili Heikki.

"Turhia loruja!" v?itti sairas ja nousi kiivaasti s?ngylt?. "Turhia loruja, sanon min?! Rupelas elettiin ennen helposti ja is?nt?vainaja ci milloinkaan ollut rahanpuuttees. Mutta te tuhlaatte ja jakelette omaisuutenne laukkuryssille ja porvareille koristuksia ja muita turhuuksia ostaessanne. Helvettiin semmoinen el?m?! Teist? tulee ennen pitk?? maantien kerj?l?isi?".

Ukko oli l?hestynyt p?yt?? ja kokoili siit? ?skenmainituita velkakirjoja.

"Tuota", yritti Heikki sanoa, "akka se on, joka tuhlaa".

"Akka!" matki toinen. "Min? tied?n kyll?, ett? h?nell? on hyv? taipumus siihen, mutta koska olet sin? koettanut j?rjellisill? keinoilla vastustaa h?nen turhamaisuuttaan? Luulenpa, ett? et milloinkaan, vaan riitelette ja soimaatte toisianne ja sen ohessa harjaannutte yh? pahemmaksi tuohon vikaan. Toinen paha vika vaivaa my?s sinua samoin kuin ?mm??sikin ja se on laiskuus. Luulenpa, ett? ette ole kumpanenkaan tehnyt kunnon p?iv?ty?t? sen j?lkeen, kun Rupelaan menitte. H?pe? sellaisille laiskureille! Ilmaiseksi saitte talon ja nyt jo tuommoinen velka".

Heikki kuulteli vaieten.

Tuli r?iskyi viel? pes?ss? ja lattialle lenteli kuumia poukkoja. Kuppilan is?nt? katsahti tuleen p?in ja n?ytti tekev?n ?kkin?isen p??t?ksen. H?n pudisti k?dess??n olevat velkakirjat myttyyn, l?hestyi uunia ja viskasi paperit sinne. Tuli poltti ne ahnaasti, ik??n kuin pel?ten, ett? niit? voitaisiin viel? pois temmata. Mustana kartena ne pysyiv?t jonkun hetken haamullaan ja hajosivat hitaasti, juuri kuin varmana siit?, ettei heit? en??n semmoisina voida k?ytt??. Appi loi v?vyyns? halveksivan katseen samalla n?hd?kseen, mink?laisen vaikutuksen h?nen ty?ns? toiseen teki.

Vaikka Heikki oli kaiken aikaa kiinte?sti katsovinaan lattiaan, seurasi h?n kuitenkin tarkalla silm?ll? ukon liikkeit?. N?hty??n, ett? paperit viskattiin pes??n, liikahti h?n, mutta asettui kohta entiseen asemaansa, kun huomasi, ett? toinen loi katseensa h?neen.

"No siell? ne nyt ovat", sanoi appivaari ja n?ytti olevan valmis vastaanottamaan Heikin kiitoksia. Heikki kohotti hitaasti p??t?ns?.

"Velkakirjat, -- miss??" kysyi h?n venytt?en ??nt?ns? ja ollen olevinaan, aivan kun ei olisi koko asiasta mit??n tiet?nyt.

"Pes?ss?! Min? poltin ne".

"Mit? varten te ne poltitte?" kysyi Heikki, nyt vasta n?ytt?en jotain kummastuksen oireita.

Taisi jo katumus v?l?ht?? Kuppilan is?nn?n mieless?, mutta sit? ei h?n tahtonut toiselle n?ytt??, vaan p??tti koettaa kurittaa kiitt?m?tt?myytt? sananruoskalla.

"Min? ajattelin", alkoi h?n tyynell? ??nell? puhua, "ett? taidatpa sin? vastakin ehti? tekem??n maksettavia velkoja, kun t?st? minun p??ni kaatuu jos nimitt?in sin? ik?n? kykenetk??n velkoja maksamaan, jota kovin ep?ilen".

"Sit?k? varten te nyt nuo velkakirjat poltitte, ett? saisitte noin haukkua?" kysyi Heikki.

"H?pe?, kun kehtaat tuommoisia puhua, vaikka nyt taasen lahjoitin sinulle kaksitoistasataa markkaa. Saisitpa olla edes hiukan kiitollinen sen edest?".

"Eih?n se ollut t?yteen kaksitoistasataa?"

"Eik?? No min? annan sen t?yteen, ett? saat verorahan. Minua h?vett??, jos v?vylt?ni otetaan elukoita takavarikkoon ruununveror?stist?". Ukko meni kaappinsa luo ja toi sielt? kahdennentoistasadan t?yteen.

"Heh, tuos' on".

Heikki otti rahat.

"No, kiitoksia paljon nyt ensiksi", sanoi h?n, "kyll? min? maksusta murheen pid?n, kun t?s nyt ehdin v?h?n alkuun p??sem??n. Minulle tulee kev??ll? iso tervahautakin".

Heikki n?kyi aikovan sovittaa riitaa lupauksilla.

"Mit? sin? maksusta turhia l?rp?ttelet, kun tied?t, ettei sit? nyt en?? vaaditakaan ja itsekin olet varma siit?, ettet koskaan tule niit? maksamaan. -- Iikalle ei t?st? asiasta tarvitse mit??n puhua, kyll? h?nkin tulee talosta osansa saamaan. -- Mutta mene nyt jo! Tottahan jotain ty?t? on kotonas, -- kun olet kokop?iv?n kyl?ss?. Minuakin rupeaa jo niin v?sytt?m??n, ett? t?ytyy menn? s?nkyyn".

"Kiitoksia paljo nyt", murahti Heikki ja l?hti. Ukko ei tiet?nyt varmaan kiittik? v?vy lahjan vaiko haukkumisen edest?, tuskin tiesi Heikki sit? itsek??n.

"Kyll? siit? parista tulee ennen pitk?? maantien kerj?l?isi?, mutta el?ess?ni en anna heille en?? penni?k??n -- muutamat kiitt?m?tt?m?t laiskat!" mietiskeli appiukko yksin j??ty??n.

Heikki k?veli hyvin rivakasti kotiinsa p?in.

"Nyt olen velaton mies! ?mm? saa keitt?? kahvipannun harjallisiksi, ja -- peru kun olis v?h? viinaakin!"

Kotiin tultuaan pist?ysi Joonas kamariin, miss? Johanna oli jo puhdistanut ?skeisi? j?lki? sen verran, kun sit? n?in lyhyess? ajassa ehti.

Lankomiehen raha-asiain tila oli saattanut Joonaan miettim??n omiansakin. H?n alkoi selailla muistikirjaansa, sek? tehd? numeroita pienelle paperilapulle.

Johanna tuli lapsi syliss??n sis??n. Pienoinen kykeni jo omin voimin ep?varmoja askeleitakin ottamaan. Johanna istuutui p?yd?n viereen ja otti k?teens? sanomalehden. Tytt? alkoi sit? heti vaatia.

"Ei, ei, is? piiskaa!" varoitteli ?iti.

"?-- --?-?-?" huusi tytt?, yh? vakinaisemmin vaatien sanomalehte?.

"Ei, ei!" vakuutti ?iti, pit?en lehte? niin kaukana, kun k?si ulettui.

Joonas lopetti laskentonsa ja katseli hymyillen riitelij?it?.

"Eik? ?iti anna Maijan lukea? Tule is?lle!" kehoitti Joonas tytt??, kohottaen k?si??n lasta kohden. Maija p??sti raikuvan ilohuudon ja alkoi pyrki? is?n syliin. H?nen tahtonsa t?ytettiin heti. Mutta sanomalehti ei sittenk??n unhotuksiin j??nyt, vaan pieni itsepintainen kirkui ja kurotti yh? k?si??n sit? kohti.

"No no! Maiju repii sen, poppaa!" puheli is?. ?iti nauroi.

"Kas t??ll?!" huomautti is? ja antoi tyt?lle taskukellonsa, pit?en itse perist? kiinni. Nyt unohtui sanomalehti, tytt? sai tarpeeksi tekemist? kellosta.

"Mit? sin? nyt laskit?" kysyi Johanna.

"Enp? juuri mit??n. -- Ai, ai, tytt?, sin? ly?t kelloni m?s?ksi"

?iti nauroi; tytt? nauroi my?s ja heilutti kelloa.

"?l? vaan ly? rikki!" varoitti ?iti.

"??-??-??te!"

"Sinne se nyt taas tahtoo", sanoi is?, kun tytt? rupesi sylist? pois pyrkim??n.

"??te", matki ?iti ja otti lapsen.

"Pid? kiinni niist? vitjoista, ettei se ly? kelloa rikki", varoitti Joonas.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet