Read Ebook: Drei Abhandlungen zur Sexualtheorie by Freud Sigmund

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 283 lines and 11246 words, and 6 pages

KUUSELAN KUKKA

Kirj.

Theodolinda Hahnsson

Helsingiss?, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 1872.

SIS?LLYS:

Niemen Ukko.

Pohjois-Suomessa oli merenrannalla kaunis Niemen talo, jota hallitsi kuudenkymmenen vuoden vanha ukko. T?m? talo ei ollut iso, vaan sen haltia oli toki rikas ja mahtava, sill? h?n oli uutterasti ty?t? tehnyt, ja eritt?inkin oli h?n kalanpyynn?ll? rikastunut, sill? kalan-saalis oli hyv?, ja ukko l?hettikin aina joka vuosi saaliistansa monta veneellist? Ruotsiin, josta sai kiilt?v?t riksit takaisin.

Vanhan-puoliaisella i?ll? oli ukko ottanut itsellens? nuoren, kauniin ja hempe?n vaimon, jota h?n paljon rakasti, mutta jolta h?n my?s paljon vaati. Ukko oli aina tottunut olemaan itsevaltaisena hallitsiana talossaan, ja niin tahtoi h?n viel?kin olla, vaikka nuori em?nt?kin taloon tuli. H?n oli vankka ty?-mies sek? ensimm?inen joka ty?ss?; ja koska is?nt? k?vi edell?, ei ollut em?nn?n eik? palkollisten j?lkeen j??minen; mutta em?nt? oli kehno ja tuli liiasta ty?st? viel? kehnommaksi. Naapurit kyll? varoittivat is?nt?? antamasta em?nn?n liioin ty?t? tehd?, mutta silloin vastasi ukko: "Lapseni" "annan min? ty?ll? voimiansa vahvistaa, ja seuratkaatte muutkin esimerkki?ni". Vaan nuori vaimo lakastui, ja pian t?ytyi is?nn?n saattaa h?nen kalpeaa ruumistansa haudalle.

Valitusta ei kukaan kuullut is?nn?lt?, kaikki vain teki h?n samassa vakavassa j?rjestyksess? kuin ennen, mutta silloin, kuin h?n haudalta palasi, l?ksi h?n oitis v?h?ist? k?tkytt? kohti, jossa pienokainen poikansa makasi. Syv? huokaus nousi h?nen rinnastansa, silmist?ns? kiilsi jotain oudon-n?k?ist?, harvaan putosi muutamia raskaita kyyneleit? pojan vuoteelle, ja h?n lausui: "Lapseni! paljon on Jumala minulta ottanut, mutta viel? enemm?n sinulta, suloinen hell? ?itisi on poissa, ja j?ljell? vain kova j?ykk? is?". Mutta vuoden vanha lapsi k?tkyess? hymyili is?llens? eik? tiet?nyt kaipauksesta mit??n.

Hell?ll? huolella kasvatti nyt Niemen is?nt? poikaansa; rakkautensa t?t? lasta kohtaan oli suuri, n?ytti ik??n, kuin olisi h?n lapsellensa tahtonut kahden-kertaisesti osoittaa sit? rakkautta, jota ei h?n lapsen ?itille n?ytt?nyt.

Vuodet vy?riv?t edellens?, ja poikanen, pieni Mikki, kasvoi kauniiksi, soreaksi nuorukaiseksi. Kaikki h?nt? rakastivat, niin hyvin kyl?ss? kuin kotonakin. Luonnoltaan oli h?n hell?-syd?mminen, niinkuin ?iti-vainajansa, sek? iloinen ja vilkas, mutta useasti h?ness? my?s havaittiin is?ns? vakavuutta. Ty?ss? oli Mikki aina is?ns? sivulla, ja kun h?n pyssy olalla meni mets?st?m??n, niin totta h?nell? palatessa aina oli enempi taikka v?hempi lintuja toisella olallansa. Sama onni oli h?nell? my?s kalanpyynn?ss?, eik? koko seudussa ollut niin hyv?? uimaria kuin Mikki, h?np? taisi niinkuin suorsa uppountua veden alle ja taasen hiljaa uiskennella sen pinnalla. Eip? kummaakaan, ett? kaikki miehet pitiv?t h?nt? hyv?n? kumppanina, ja tyt?ille oli h?n oikea syd?n-k?pyinen. T?lle pojallensa koki nyt Niemi ko'ota tavaraa niin paljon, kuin mahdollista oli; h?n luuli sill? oikein perustavansa lapsensa onnen.

V?h?n matkaa Niemelt? oli Kuuselan talo; se oli rakettu t?yr?lle, v?h?isen j?rven rannalle. Muutamia kiven-heittoja talosta oli aukea meri, ja sen sinert?v? pinta pilkoitti sielt? ja t??lt? tuuhean kuusikon l?pitse. T?m? talo miellytti Niemen ukkoa, ja h?n olisi halusta ostanut sen, saadaksensa pojallensa isomman tilan, kun h?n kerran olisi is?nn?ksi tuleva, mutta Kuuselan is?nt?? ei haluttanut taloansa myyd?, h?n oli hyviss? varoissa, niinkuin Niemen ukkokin, niin ett'ei h?nen ollut mit??n pakkoa erota talostansa, mutta Niemi oli nyt kerran saanut sen p??h?ns?, ett? n?m?t talot oli yhdistett?v?t, ja l?ksi er??n? p?iv?n? taas Kuuselaan kauppaa tekem??n. H?n koroitti hintaa ehtimiseen, vaan viimein sanoi Kuusela:

"Taloni on minulle rakas, enk? siit? luovu, mutta ottakoon poikasi tytt?reni vaimoksensa, silloinpa tulevat he kerran molempain taloin omistajiksi. Sep? on varsin niinkuin Jumalan s??t?m?, koska sinulla on ainoastaan yksi poika, ja minulla yksi tyt?r".

"Hm, en tuota ole viel? ajatellutkaan, koska poikani vasta on 21:tta vuoden vanha, mutta ei suuttaisi olla hullumpaa".

"Kaisu meid?n on hyv? lapsi, vaikka h?n on v?h?n jolsa muodoltaan", sanoi Kuusela, "ja pari vuotta on h?n my?s Mikki? vanhempi, mutta eip? tuo mit??n tee".

"Ei teekk??n. T?ytyyp? nyt totuttaa poikaani ajattelemaan omaa parastansa", vastasi Niemen ukko, ja sitte paiskasi h?n oikein yst?v?llisesti k?tt? ja l?ksi kotiap?in kulkemaan. Kotiin tultuansa sanoi h?n pojallensa:

"Ei kaupasta tule mit??n, Kuusela ei tahdo taloansa myyd?, mutta kaunis on talo, ja jospa se maailmassa olisi poikani oma, sep? vasta olisi sopivaa".

"Kyll?p? onkin se kaunis talo, niinkuin Niemikin, mutta onhan meill? t??ll? tarpeeksi tilaa, mit? is? enemm?st? huolii".

"Poikani! sin? ehk? joudut naimisiin, enk? silloin vaimoasi t?nne tahdo; min? vaadin paljon, tunnen sen, eik? siit? olisi mit??n hyv??, ett? asuisimme samassa talossa, ja jos olisit kaukana -- sit? en kest?isi, sill?, poikani! vaikka olenkin kova, niin sin? olet toki ainoa, jonka vuoksi viel? t??ll? el?? tahdon".

Mikki oli vaiti ja kuunteli tarkasti is??ns?, vaan ukon puhuttua sanoi h?n: "Is?ni! ei ole minun kiirutta naimisiin, eip? is?nik??n nuorena nainut".

"Siin? ei sinun ole is?st?si esi-merkki? ottaminen; parempi olisi ollut, ja enemmin olisin rakastetun ?iti-vainajasi mielt? noudattanut, jos olisin nuorempana nainut, ja silloinpa sepp?kin takoo, kuin rauta on kuumana, ja rakkaus sy?mmihin syttyy ain' nuoruuen aikana".

Mikki katseli kummastuen is??ns?, joka tavallista enemm?n oli puhunut, ja h?nkin nyt paremmin rohkeni suoraan jutella is?ns? kanssa. Silm?ns? olivat kirkkaat, kun h?n vallan punastuen sanoi: "Is?ni, kun min? otan vaimon itselleni, niin pit?? teid?n olla h?nellekkin is?n?, niinkuin minulle; h?n hellii teit? niin, kuin olisitte h?nen oma is?ns?, ettek? taitaisi toivoa kenenk??n tekev?n ty?t paremmin, kuin h?n ne tekee, ja h?n on oleva se kukkanen, joka kotomme kaunistaa. Mik? on teid?n kotonne, on my?s oleva meid?n kotomme, ja vanhoilla p?ivill?nne on h?n teit? hoitava".

Nytp? Niemen ukko sai suuret silm?t, h?n n?ki ja kuuli, kuinka innokkaasti Mikki puhui, ja aavisti, ett'ei Mikin syd?mmess? ollut kaikki vallan entisell??n. "Lieneek? Kuuselan Kaisu jo poikaani miellytt?nyt? sep? olisi hupaista", ajatteli ukko, vaan nyt muisti h?n, miten Mikki oli vakuuttanut, ett'ei kukaan talon t?it? paremmin tekisi kuin se, joka h?nelle oli vaimoksi tuleva, ja Kaisu oli v?h?n k?mpel? ja hidas -- eip? se ollut h?n, "Ei", arveli ukko, "rakkaudesta vain minua kohtaan poikani noin l?mpim?sti puhui".

Niin luuli ukko, vaon jos h?n nyt olisi tehnyt yhden ainoan kyselm?n pojallensa t?ss? asiassa, niin olisi h?n saanut tiet??, kuinka h?n oli hairahtunut, mutta ukko j?tti sen asian sillens?, sanoen pojallensa:

"Sinun t?ytyy menn? huomen-aamulla Kuuselaan kuulemaan, joutuvatko maanantai-aamuna tulla kalamajoille".

"Menen kyll? kernaastikkin", vastasi Mikki iloisesti, vaan ukko katseli h?nt? tarkasti ja l?ksi sitte pois, mumisten itseksens?: "Kummaa! miten h?n nytkin tuli iloiseksi, kun Kuuselaisten kanssa kalastamaan menn??n, eik? muita talon-tytt?ri? ole ollut liki-maillakaan, mutta Lyyli -- ei, mit? viel?, k?yh? tytt?-rentukka ja minun rikas komea poikani, se ei sovi, rikkaan pit?? Mikin vaimon olla".

N?in ajatteli Niemen ukko, ja l?ksi tuvan takana olevaan kamariinsa, luullen, ett? rikkaus oli h?nen lapsensa paras onni.

Kuuselan Kukka.

Aurinko paistot kirkkaasti pyh?-aamuna, kun Mikki riensi mets?n l?pi Kuuselaan viev?? pient? polkua pitkin. Mets? oli kaunis; aamu-kaste kimelsi kuusen oksilla, ja tuhansia lintuja lauleli mets?ss?. Polkua katkaisi aina v?limiten pieni? iloisesti lirisevi? meren-juovia, joidenka poikki oli muutamista p?lkyist? tehty siltoja, mutta Mikki ei siltojen yli mennyt, vaan hypp?si kivelt? kivelle ja p??si niin noitten p?risevien juovien poikki; h?nt? viel? lapsetti, ja iloisena riensi h?n Kuuselaa kohti. Tultuansa sinne meni h?n tupaan, jossa Kuuselan v?ki juuri oli eineell?; is?nt? itse istui p?yd?n p??ss?, ja h?nt? vastap??t? istui Kaisu, mutta is?nt? nousi heti, sanoen iloisesti:

"Hyv?? huomenta naapuri! Mit?s nyt kuuluu? Kaisu! mene tuomaan olut-haarikkaa ja kauppaa meid?n nuorelle naapurillemme".

Kaisu nousi punastuen ja meni mieli-hyvill??n olutta tuomaan tuolle sorealle Mikille, mutta Mikki sanoi: "Ei, istukaatte rauhassa, minulla vain oli v?h?isen asiaa, sill? nytp? alkaa kalan-saalis, ja me puolestamme olemme valmiit huomenna menem??n merelle, jos teid?n vain sopii tulla".

"Kyll? me tulemme", vastasi Kuusela, "mutta, Kaisu, kraatarin Lyylin t?ytyy my?s sanan saada. Noh naapuri! juoppas nyt meid?n Kaisun tekem?? vaahtoavaa olutta".

Kaisun vaaleat silm?t tirkisteliv?t mieli-hyv?ll? Mikki?, ihonsa hohti punaiselta h?nen pellavankarvaisen tukkansakkin l?pitse, ja hymy-suin otti h?n tarjotun olut-haarikan vastaan, kun Mikki sanoi oluen olleen hyv??.

Mikki j?tti nyt hyv?sti, sanoen; "Min? menen kraatari-t?din luo ja samalla kyll? Lyylille vien sanan, ett? h?nen on tuleminen kanssamme nuotalle".

"Hyv?, hyv?", vastasi Kuusela, ja nyt l?ksi Mikki.

H?n meni Kuuselasta meren rannalle p?in. Iloisena kulki h?n, sill? t?m? polku rannalle oli h?nelle rakas ja vanha tuttu aina h?nen lapsuutensa ajoista. Nyt oli h?n ehtinyt rannalle, jonka reunoja aukean Pohjanlahden aallot kastelivat. Rannalta muutaman sylenmitan oli sile?ll? nurmella v?h?inen punaiseksi maalattu m?kki, jonka v?h?ist? ruoho-pihaa kaksi lehev?? pihlajaa varjosivat, N?itten pihlajain siimeksess? oli Mikki monta kes?ist? p?iv?? viett?nyt, sill? t??ll? k?vi h?n lapsena "kraatari-t?din" luona lukemassa.

M?kin asukas oli kraatarin leski. Kraatari oli el?ess??n rakennuttanut huoneen itsellens? Kuuselan maalle ja teki siit? vuokraksi Kuuselalle kaikki kraatarin-ty?t, mit? is?nt? tarvitsi. Kraatari itse oli jo kauan ma'annut turpeen alla, vaan leski eli kraatari-t?ti asui viel? m?kiss? ja teki apu-p?ivi? Kuuselaan, aina kun niit? vaadittiin. Kotonaan teki h?n kraatarin-ty?t? sek? koulutti lapsia ja tuli ty?ll??n hyvin toimeen.

Kraatari-t?din luona oli Mikkikin k?ynyt lukemassa, kunnes taisi aapisensa, katkismuksensa ja piplian-historian, muuta ei t?tik??n taitanut. Lomahetkin? oli Mikki saanut v?h?isess? ruoho-pihassa leikitell? kraatari-t?din ainoan tytt?ren, pienen Lyylin, kanssa. Tuossapa oli pihlajain alla samat lavitsat viel?, joilla h?n lapsena oli kev?t-iltoina istunut aurinkoa katsellen siksi, ett? n?ki mihink? se levolle meni, ja kun se oli laskenut, ett? ei muuta n?kynyt, kuin punertava taivas ankean aaltoilevan meren takana, silloin Mikki huusi iloisesti: "Aurinko nukkuu meress?, min? n?in, kun se levolle meni".

P?iv?t meniv?t, viikot joutuivat, vuodet kuluivat, koulun k?ynti loppui, ja Mikki oli sorea nuorukainen, mutta kraatari-t?din luona kulki h?n yh? vain.

Mikki oli ?idit?in lapsi, mutta h?nt? rakastavainen syd?mmens? kaipaili ?itin hellimist?, ja t?ti h?nt? helli, niinkuin ?iti, sill? h?n oli ollut Mikin ?iti-vainajan paras yst?v?.

Mutta Pohjanlahden ranta-m?kiss? l?ytyi toinenkin olento, joka viel? voimakkaammin johdatti Mikin askeleet sinne -- siell? oli silm?-pari kirkkahampi kuin tyyne merenpinta, siell? oli posket hohtavammat kuin aamu-rusko, siell? oli Mikin lapsuuden leikki-kumppani, kraatari-t?din kahdeksantoista-vuotias sorea Lyyli. H?n oli seudun ihanin neito, ja nimitettiinkin "Kuuselan Kukaksi".

Lyyli? nyt vaadittiin nuotalle Kuuselaisten kanssa, ja Mikki oli iloinen, kun tiesi saavansa viett?? monta p?iv?? Lyylin parissa, koska Niemen ukolla oli Kuuselan kanssa yhteinen nuotta. H?n riensi portaita yl?s, vaan seisahtui porstuaan, sill? h?n kuuli t?din ja Lyylin veisaavan:

"Ne niitun kukat korjat Ja laiho laaksossa, Niin ylpi?t yrttitarhat, Puut vihri?t verassa, Ne meilIen muistuttavat, Suurt' hyvyytt' Jumalan", j.n.e.

"Niin, paljon, paljon tulee meid?n Jumalaa kiitt??", sanoi Mikki itseksens?. H?n istui portaalle, ja h?nen tiet?m?tt??n vaipuivat k?tens? ristiin. Maailma tuntui h?nest? suloiselta, h?nen syd?mmens? oli onnea t?ynn?. Kun virsi oli m?kiss? veisattu, meni Mikki sis?lle; t??ll?kin oli onnellisia ihmisi?.

Kraatari-t?ti oli toki koettanut maailmaa, h?n oli n?hnyt p?iv?t sek? kirkkaat ett? pilviset, mutta h?n oli n?in? p?ivin? ko'onnut itsellens? hyv?n aarteen: tyytyv?isen syd?mmen ja vahvan luottamuksen Jumalaan; vaan Lyyli ei ollut viel? mit??n kokenut, ei, h?n oli aina vain ollut onnellinen. Nyt eritt?inkin loisti tyytyv?isyys h?nen silmist?ns?, kun h?n meni k?ttelem??n yst?v??ns?.

Mikki sanoi: "Olen t??ll? jo v?h?n aikaa ollut, istuin niin kauan, kuin veisasitte, tuolla portahilla, ihaellen luonnon kauneutta ja kuunnellen teit?".

"Niin, Jumalaa saamme kiitt??, joka antaa meid?n tervenn? nauttia kes?n kauneutta. Luonto pit??kin nyt h?it??n, sill? se on juuri t?ydess? morsius-puvussaan". N?in lausui t?ti ja l?ksi sahtia tuomaan sis?lle.

"Lyyli, koska me h?it?mme pid?mme?" sanoi nyt Mikki.

Lyylin ihanat posket tulivat tulipunaisiksi, ja h?n vastasi: "Siksi on viel? pitk?t ajat, me olemme nuoret viel?".

"Ei siihen tarvitse olla pitki? aikoja, min?p? olen jo yhdenkolmatta vuoden vanha, saanpa jo menn? naimisiin, ja em?nt? meill? tarvitaan".

"Voi Mikki! kuinka min? is?si kanssa toimeen tulen. Suota aina v?liin ajattelen, mutta kun ne ajatukset ovat minua vaivanneet, olen j?tt?nyt kaikki mietteet toistaseksi, varmaana, ett? se aika viel? olisi kaukana".

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet