Read Ebook: Drei Abhandlungen zur Sexualtheorie by Freud Sigmund

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 283 lines and 11246 words, and 6 pages

"Voi Mikki! kuinka min? is?si kanssa toimeen tulen. Suota aina v?liin ajattelen, mutta kun ne ajatukset ovat minua vaivanneet, olen j?tt?nyt kaikki mietteet toistaseksi, varmaana, ett? se aika viel? olisi kaukana".

"Eip? olekkaan niin. Tied?tk?! is?ni sanoi er??n? p?iv?n? minulle, ett? minun pit?? toimittaman em?nt?? taloon, eik? j?tt?m?n naimista vanhuuden p?iviksi, niinkuin h?n. Silloin, Lyyli, olin sanomaisillani, ett? minulla jo oli morsian, ett? Kuuselan kaunis kukka oli omani, mutta en tied?, mik? suuni sitoi; is?ni on niin kumma, ett? vaikka tied?nkin olevani h?nelle rakkaamman kaikkea muuta maailmassa, ja vaikka h?n on minulle sinua l?hinn? kalliin, en rohkene sent??n paljon koskaan h?nelle asioistani jutella, ja ellei sinua, pieni lemmittyni, olisi, ja jollei t?ti olisi ?itin? minulle, saisin kyll? kaikki tunteeni tuulelle tarjota, kuusikolle kuiskaella. Mutta ?itillesi, Lyyli, tahdon min? ilmoittaa, ett? kihloissa olemme".

T?ti tulikin samassa sis?lle, ja Lyyli vaaleni; nyt vasta, kun kihlaus oli ilmoitettava, tunsi h?n, ett? muutos h?nen el?m?ss??n oli tapahtuva.

"T?ti!" sanoi nyt Mikki, "te olette ollut niinkuin ?iti minulle, vaan suokaatte anteeksi, olen ollut teille kiitt?m?t?in lapsi, sill? min? olen omistanut kalliimman tavaranne, olen Lyylin kihlannut!"

Kraatari-t?ti katseli hell?sti lapsiaan, lausuen: "Tuon on ?itin silm? jo kauan n?hnyt. Kun n?in teid?n kasvavan, silloin n?in my?s, kuinka rakkautenne kasvoi, vaan pelk??n, ett? t?m? rakkaus ei onneanne kasvata, sill? jos oikein Niemen ukon tunnen, niin ei h?n Lyyli? tahdo Mikkins?, silm?-ter?ns? vaimoksi".

"Miksi ei? Rakastanpa min? h?nen Mikki?ns? enemm?n, kuin ket??n muuta maailmassa -- ?itini, rakas ?itini! viel? enemm?n, kuin teit?kin; rakastanpa my?s h?nen kovaa, vaan rehellist? is??ns?kin ja h?nt? tahtoisin helli?. Kuinka saattaisi h?n minulta ry?st?? minun onneni!"

"Lyylini! sin? et ole viel? maailmaa koettanut; t?h?n asti olet kulkenut kuin kukka kedolla, iloisena, tiet?m?tt?, ett? joka ruusut poimii, sit? sen okaat my?s useasti pist?v?t. Min? kyll? olen tuota miettinyt, mutta minun olisi ollut niin mahdotointa teid?n rakkauttanne est??, kuin olisi ollut mahdotointa sanoa, koska se alkunsa sai; sent?hden ajattelin: t?m? varmaankin on Jumalalta, ja olkoonpa se sitte murheeksi taikka iloksi, niin on se parhaaksemme. Mutta Niemen ukko ei t?t? suvaitse. H?n rakastaa paljon Mikki? ja luulee, ett? juuri rikkaus on Mikille parhaan onnen tuova, vaan t?ss? on tosi h?nen rakkautensa joutunut harhatielle, itsekk?isyys on sen pilannut. Mit? h?n on kerran p??h?ns? saanut, siit? h?n ei luovu, vaikka se mit? maksaisi."

"?l? pahastu, Mikki, vaikka noin suoraan puhun; tuon vain tahdoin sanoa tiet??ksenne, ett? ehk? piankin saatte luopua toisistanne. Kukatiesi olisi paras ollut, ett? sen jo ennenkin olisin sanonut, vaan pelk?sin, ett? rakkautenne ehk? olisi vain kiihtynyt vastapintaisuudestani, ja p??tin j?tt?? neuvoni siksi, kuin itse oman parhaanne ymm?rr?tte".

"Siin?, t?ti, oikein teitte; tyhj?st? surusta olisi Lyylin kukoistavat posketkin lakastuneet, ja t?ss? asiassa teen min?, mit? syd?mmeni vaatii, vaikka maailma nurin k??ntyisi. 'Vaikka maailman kaiken saisin, en m? sinusta eri, vaikka tavarani kuluttaisin, sinun sittenkin perin'". N?in lauloi Mikki, katsellen ihastuksella morsiantaan.

"Ei, meid?n ei tarvitse toisistamme luopua", sanoi Lyyli, "min? en sit? voi uskoa", mutta yht? hyvin vieri kyynele toisensa per??n h?nen silmist?ns?, ja t?ti lausui:

"Nuoret, taivaallanne on pilvi?, onko ukkosen, rakeen vai sateen pilvi?, sit? emme tied?, kuka tiesi ovat ne ainoastaan hajapilvi?, jotka pian kajoavat pois, mutta mit? ovatkin, ja mit? tulleekin, niin ottakaatte n?yryydell? vastaan, kysellen kaikissa Jumalan sanaa ja omaatuntoanne, sill? jos omatuntokin v??rin johdattaa, vie sana kuitenkin oikealle tielle".

"Kiitoksia, t?ti, neuvostanne", vastasi Mikki. "Mutta min?p? olen nyt viipynyt, olinpa unhottamaisillani Kuuselan asian, h?n pyysi minua k?skem??n Lyyli? maanantaina nuotalle".

"Kyll? min? valmis olen", vastasi Lyyli ja lis?si viel?: "voi, jospa nyt tulisi oikein kaunis ilma! silloin meid?n olisi hupainen merell? olla; mutta l?hde nyt jo, Mikki, is?si ehk? sinua kaipaa".

"Niin kyll?, j??k?? nyt Jumalan haltuun", sanoi Mikki ja l?ksi kotia kulkemaan.

H?n oli nytkin iloinen, h?n ei n?hnyt uhkaavia pilvi? onnensa taivaalla, vaan l?ksi eteenp?in, hyppien purojen ja juovien poikki, ainoastaan matkan keskiv?liss?, jossa Surmasalmi yhdist?? Kuuselan v?h?isen j?rven ja Pohjanlahden, t?ytyi h?nen hilakseen kulkea portaitten yli, koska salmen syvyys ammoitti h?nen sivullaan, vaan sitte riensi h?n taas kiiruhusti polkuja pitkin, kunnes joutui kotia. Niemen ukko tuli h?nt? vastaan, sanoen: "Kauan olet viipynyt".

"Niin, min? olin Kuuselassa ja Kraatari-t?dill?".

"Hm, oli tai hupainen olo Kuuselassa?" Ukko katseli ter?vin silmin Mikki? sek? jatkoi: "Ehk? olet parhaaksi havainnut, ett? j?isit sinne ainaseksi, ett? ottaisit Kaisun vaimoksesi. -- H?h?"

"Kaisun? H?nt? en ik?n? ota!"

T?t? sanoessaan tarkasteli ukko taas Mikki?, ja mit? h?nen silm?ns? lienee n?hneet, sit? ei tied?, mutta h?nen ??nens? kuului karkealta, kun h?n lausui; "Niin on laita, mieti asiaa".

Kalamajoilla.

Kirkkaana paistoi p?iv? maanantai-aamuna, kun Niemen kalastajat laskivat veneens? rannalta. Veneess? istui Mikki, piika ja renki. Mikin vankat k?det tarttuivat airoihin, ja keve?sti, kuin vesilintunen j?rvess?, kiisi nyt vene meren pinnalla, ja pian se oli joutunut saarelle, jossa Niemen sek? Kuuselan kalamajat olivat. Veneest? otettiin nyt ev??t ja vietiin majaan.

N?ill? meren rannan asukkailla on kaikilla saarissa kalamajat, joissa kalastajat asuskelevat niin kauan, kuin kalansaalis on hyv?. Huonekalut n?iss? majoissa ovat tavallisesti vuoteet ja lavitsat sek? akkunan alla p?yt?. Vuoteet ovat toinen toisensa ylitse sein??n kiinni pantuna; niiss? on tavallisesti olkia, raiti ja vanha ryijy peitteen?, v?list? vain vanha nuotanrepale raitina, ja mik? mill?kin on; majassa on heill? my?s v?h?inen takka, jossa ruokansa keitt?v?t ja josta l?mpym?n saavat, sill? kalastajat useasti syksyin kev?in ovat ulkona roskailmassa, jonka vuoksi hyvin tarvitsevat, nuotalta tultuaan, majan l?mpim?n suojan.

Niemen ja Kuuselan kalamajat olivat rinnatusten samassa saaressa, sill? heill? oli yhteinen nuotta, jota yhdess? vetiv?t. Majat olivat sek? ulko- ett? sis?puolelta mit? siistimpi?.

Mikki kuljeskeli rannalla odottaen Kuuselan venett?; jopa se nyt n?kyikin. Muutama hetki kului viel?, ja vene oli rannassa. Mikki auttoi Kuuselaisia veneest? maalle, ja Kaisu hymyili mieli-hyviss??n niin, ett? olisi saattanut lukea, oliko h?nell? viel? kaikki hampaat tallella. Kaikki l?ksiv?t he nyt Kuuselan majalle, miehet oikoilivat sitte ulkopuolella pihlajain varjossa, ja tyt?t meniv?t p?iv?llist? toimittamaan. Ev??t pantiin yhteen ja yhdess? aina sy?tiin, vaikka heill? oli avaramman tilan vuoksi eri majansa.

N?m?t kalassa-k?ynnit ovat oikein herkkup?ivi? meren rannan asukkaille, sill? silloinpa heill? on ev??n? mit? Pohjan talonpoika parhaana pit??, nimitt?in leip??, voita, juustoa, viilipiim?? ja kalaa. V?h?varaisemniilta saa toki viili kotia j??d?, ja piim? vain mukaan vied??n, mutta meid?n kalastajilla oli p?yd?ll? niin paksua ja venyv?? viilipiim??, ett? se, ik??n kuin suopa, oli lusikasta takaisin luiskahtamaisillansa.

Sy?ty?ns? meniv?t tyt?t saarelle kuljeskelemaan, siell? taittoivat he vihdaksia, sill? Juhannuksen aatto oli jo muutaman p?iv?n p??st?; siksi heid?n oli kotia meneminen, ja kaikilla piti oleman uudet vihdat saunassa Juhannuksen aattona. Tyt?t taittelivat oksia eiv?tk? huomanneet, ett? Mikki heit? l?hestyi ainoastaan v?h?n matkan p??ss?.

"Tied?ttek?", sanoi Kaisu, "min? en Juhannuksen aattona n?ist? ota vihtaa, kun kylpem??n menen, vaan min? otan yhdeks?st? eri puun-lajista oksan ja teen siit? vihdan, sill? vihdon ja sitte puen itseni oikein siistiksi ja menen vihdallani lakasemaan polkua, jossa on kolme tienhaaraa, silloinpa n?en sulhaseni -- niin sanoi er?s tiet?j?, joka t??ll? tavasta kuljeskelee".

"Kyll?p? tied?n", virkkoi Niemen piika Sanna, "se on tuo mies tuolta pohjois-H?meest?, joka t??ll? v?list? kulkee; h?n on mainio tiet?j?. Minunpa my?s tuota t?ytyy koettaa".

Mikki, joka kuuli heid?n puheensa, ajatteli itseksens?: "Enp? min? vain vastaanne tule", mutta nyt kuuli h?n Kaisun kysyv?n: "Lyyli, tuletko sin?kin onneasi koettamaan?"

"Eip? minua juuri haluta, mutta kyll? tulen katsomaan, kuinka teid?n k?y".

"Eip? saakkaan olla monta yht? aikaa", vakuutti Sanna, "mutta Lyyli pelk??, kun ei uskalla olla yksin tien-haaralla Juhannus-aattona, se on koko asia se".

"Min?k? pelk?isin?" lausui Lyyli, "en pelk??kk??n, mutta tuo on taika-uskoisuutta, vaan jos pelk??misest? puhutte, niin kyll?p? min?kin leikin vuoksi tuonne taidan menn? lakasemaan, ett? tomu tuoksuu, niin n?ette ett'en pelk??".

"Silloinpa olen varallani", sanoi Mikki itseksens?, "ett? joudun tien-haaralle, kun Lyyli tiet? lakasee". Nyt meni h?n tyt?ist? v?h?n toisaalle ja huuhueli heille, ik??n kuin ei h?n olisi tiet?nyt, miss? olivat. Pian kajahti vastaus saaressa, ja Mikki riensi tytt?jen luokse.

"Vihtojako nyt teette?" kysyi h?n ja rupesi oksia taittamaan tyt?ille. H?n kuiskasi Lyylille oksia h?nelle antaessaan; "Saa n?hd?, onko meill? nyt hyv? kalan-onni. Is?ni on luvannut, ett? min? saan kaikki rahat, mitk? t?n? vuonna kaloista saamme".

"Onpa varmaankin sinulla onni", kuiskasi Lyyli vastaukseksi, "n?ytt??p? ilta ihanalta, ja meren pinta tyyntyy varsin".

N?in oli Mikill? ja Lyylill? aina jotain kuiskailemista toisillensa, Sannakin jo v?h?isen heit? ihmetteli, eik? Kaisun hampaat en??n aina n?kyneet, sill? tuo ainainen hymyily oli huulista poissa.

Ilta tuli, ja meid?n kalastajat l?ksiv?t merelle; he laskivat nuottansa, vetiv?t apajansa ja saivat kiilt?v?t silakat. T?t? tekoa tekiv?t puoli-y?h?n asti; t??ll? ei h?m?r? heit? est?nyt ty?t?ns? tekem?st?, sill? y? on valoisa niinkuin p?iv?kin, aurinko unohtaa levolle laskea Pohjan kauniina kes?-y?n?.

Kun toisen p?iv?n aamu koitti, l?ksiv?t meid?n kalastajat runsain saaliineen majoillensa, jossa nyt keitettiin tuoreita kaloja merivedess? ja pantiin viel? aika voin-k?ntt? sekaan. N?m?t kalat nyt maistuivat kalastajille niin hyv?lt?, kuin ik??n paras herkku-ruoka ylh?isten p?yd?ll?. Iltaisensa nautittua levittiv?t he nuotan kuivamaan ja meniv?t v?synein? levolle.

Toisena p?iv?n? perattiin sek? suolattiin kalat ja illalla taas mentiin nuotalle. N?in kuluivat p?iv?t kalassa ollessa, ja se aamu koitti, jolloin meid?n kalastajien oli kotia l?hteminen.

Kalat ja kapineet kannettiin veneisin, ja viimein meniv?t kalastajatkin. Vieno my?t?-tuuli liikutteli lainehia, ja veneet purjeinensa olivat ik??n kuin joutsenet aalloilla.

Juhannus-aatto.

Juhannus-aaton aamuna paistoi aurinko kirkkaana, valoisena taivahalla kello 4:lt?, jolloin Sanna, Niemen em?nt?-piika, her?si. Sanna kiiruhti askareihinsa, jotta iltaan saisi kaikki p?yd?t ja lavitsat puhtaaksi huhdotuksi. Niemen ukko tuli pihalle, ja n?hty?ns? Sannan t?ydess? ty?ss?, hymyili h?n sanoen:

"Kas noin virkkuna pit?? nuoren tyt?n olla. Aamu-ty? kultaa kukkaroon kuljettaa".

"Hm, lopussa kiitos seisoo. Olenhan min? puolestani koettanut, vaan ei ole piika em?nn?n verta -- mutta ehk? kyll? kohta t?nne jo em?nt?kin tulee". Sanna ysk?hti ja aikoi puhettansa jatkaa, vaan ik??nkuin olisi pala j??nyt kurkkuun, niin j?i sanat sanomatta, mutta ukko jatkoi sanoen:

"Min? p?ll?, joka en sanonut tuolle is?nn?lle, mit? nyt jo kaikki muut tiet?v?t, ett? Kraatarin Lyyli on Mikin morsian. Ukko p?yhistelee ja ylpeilee, mutta ei nyt saakkaan sen parempaa mini??. Mit?s kraatarin Lyyli on? Ei yht??n parempi kuin piika-tytt?; ei h?nell? mit??n rikkautta ole".

"Ei, ei yht??n, eik? siit? suinkaan mit??n tule. Kyll? kai ukko siit? lopun tekee", vastasi akka.

"Tekee maarin, kun vaan sen tiet?? saa, ja kyll? min? sen viel? sanon", mutisi Sanna.

"Hm, kumma tuo onkin, ett? Mikki Lyylin ottaa, kun h?n kerran k?yh??n tyytyy -- noh! kaunis se nyt on, mutta on niit? muitakin kauniita -- min? t?ss? tuonain sanoin miehelleni, ett? kun Sanna vasta olisi komea em?nt? Niemell?, ei yht??n rahaa tarvittaisi. Kaikki talon komennot sin? hyvin teet."

"Min?? mit?s minusta, mutta kyll? m? sen tied?n, vaikka sen itse sanon, ett? kyll? min? siin? ty?t teen, kuin Lyylikin".

"No niin, vai ei. Kun muistan sit? kakkua, jota sin? leivot, niin oikein vesi suuhuni tulee. Onkohan sinulla nyt Juhannus-kakku leivottuna? Kyll? kai; sin? joka aina olet joutusa".

"Tottahan nyt jo! eilen aamulla sent??n vasta kalasta kotia tulin. Tulkaatte nyt, muori, niin saatte kakun". Muori seurasi Sanna, ja saatuansa kakun pyysi h?n viel?:

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet