Read Ebook: Christopher Columbus and How He Received and Imparted the Spirit of Discovery by Winsor Justin

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 2352 lines and 210646 words, and 48 pages

Translator: Rob. A. Sepp?nen

Kirj.

Leo Tolstoi

Suomensi Rob. A. Sepp?nen

WSOY, Porvoo, 1907.

ENSIM?INEN OSA.

Vuoden 1811 lopulla alettiin kiihke?sti asestaa ja keskitt?? L?nsi-Europan sotavoimia ja vuonna 1812 siirtyiv?t n?m? voimat -- miljoonittain ihmisi? -- l?nnest? it??n Ven?j?n rajoille, jonne my?skin vuodesta 1811 alkoi vet?yty? Ven?j?n voimia. Kes?kuun kahdentenatoista p?iv?n? marssivat L?nsi-Europan sotavoimat Ven?j?n rajojen yli ja sota alkoi eli toisin sanoen tapahtui ihmisj?rke? ja koko inhimillist? luontoa vastaan sotiva tapaus. Miljoonat ihmiset harjoittivat toisiaan vastaan niin ??rett?m?n paljon pahuutta, petosta, kavallusta, varkautta, v??rennyst? ja v??r?n rahan liikkeellelaskemista, ry?st??, murhapolttoa ja murhia, ettei niit? kokonaisina vuosisatoinakaan jaksa mitk??n maailman tuomio-istuimet aikakirjoihinsa ker?t?. Mutta t?n? aikana eiv?t ihmiset, jotka niin tekiv?t, pit?neet niit? rikoksina.

Mik? synnytti t?m?n summattoman tapauksen? Mitk? olivat sen syyt? Historioitsijat sanovat lapsellisella varmuudella, ett? tuon tapauksen syyn? oli: Oldenburgin herttuaa vastaan tehty loukkaus, se, ettei noudatettu mannermaan sulkemiss??nt??, Napoleonin vallanhimo, Aleksanterin j?rk?ht?m?tt?myys, diplomatien erehdykset j.n.e.

Meist?, jotka emme ole historioitsijoita, joita ei vieh?t? tutkimuksen kehityskulku ja jotka sen vuoksi samentumattomin, tervein j?rjin voimme tarkastella tapausta, esiintyv?t sen syyt lukemattomana sarjana. Kuta syvemm?lle tunkeudumme syiden etsiskelyyn, sit? enemm?n niit? eteemme avautuu ja jokainen erikseen otettu syy tai kokonainen syiden sarja n?ytt?? meist? itsess??n yht? oikeutetulta, mutta my?s yht? v??r?lt? mit?tt?myydess??n tapauksen suuruuteen verrattuna ja yht? v??r?lt? kelpaamattomuuteensa n?hden synnytt?m??n tapahtunutta tapausta. Samallaiselta syylt?, kuin Napoleonin kielt?ytyminen siirt?? v?kens? Veikselin toiselle puolen ja luovuttaa takasin Oldenburgin herttuakunta, n?ytt?? meist? my?skin ensim?isen ranskalaisen korpraalin halu tai haluttomuus astua uudestaan palvelukseen. Sill? jos h?n ei olisi halunnut astua palvelukseen eik? olisi halunnut toinen eik? kolmas eik? tuhanneskaan korpraali tai sotamies, olisi Napoleonilla ollut n?in paljo v?hemm?n v?ke? joukoissaan eik? sotaa olisi saattanut sytty?.

Ellei Napoleon olisi loukkautunut siit?, ett? h?nt? vaadittiin per?ytym??n Veikselin taa ja ellei h?n olisi k?skenyt joukkojensa hy?k?t? eteenp?in, ei sotaa olisi syttynyt. Vaan jollei yksik??n kersantti olisi tahtonut ryhty? toistamiseen palvelukseen, ei siin?k??n tapauksessa olisi voinut sytty? sotaa. Aivan samoin olisi sota voinut j??d? syttym?tt?, jos ei Englanti olisi vehkeillyt eik? olisi ollut Oldenburgin prinssi?, ei Aleksanterin loukkautuneita tunteita, ei Ven?j?n itsevaltaista hallitusvaltaa, ei Ranskan vallankumousta eik? sen tuottamaa hirmuvaltaa eik? keisarikuntaa j.n.e. Ellei yht? n?ist? syist? olisi ollut olemassa, ei olisi mit??n voinut tapahtua. Siis kaikki n?m? syyt -- miljaardit syyt -- kasaantuivat yhteen tekem??n sen, mink? ne tekiv?t. Niin ik??n ei mik??n ollut erityissyyn?, vaan tapauksen t?ytyi tapahtua vain sen t?hden, ett? sen t?ytyi tapahtua. Miljoonien ihmisten t?ytyi riist?yty? irti inhimillisist? tunteistaan ja j?rjest??n ja l?hte? l?nnest? it??n tappamaan itsens? kaltaisia, aivan samoin kuin muutama vuosisata sitte id?st? vaelsi kansajoukkoja l?nteen itsens? kaltaisia surmaten.

Napoleonin ja Aleksanterin toimet, joiden sanasta n?ytti riippuvan, tapahtuako tapauksen tai ei, olivat yht? v?h?n omavaltaisia kuin jokaisen sotamiehen toimi, joka l?ksi sotaan arvan tai kutsunnan kautta. Muuten ei voinut olla, koska Napoleonin ja Aleksanterin tahdon t?ytt?mist? varten oli v?ltt?m?t?nt?, ett? lukemattomia asianhaaroja sattui yhteen, ja jos yksik??n n?ist? olisi puuttunut, ei tapaus olisi voinut tapahtua. Oli v?ltt?m?t?nt?, ett? miljoonat ihmiset, joiden k?siss? varsinainen voima oli -- sotamiehet, jotka ampuivat, kulettivat muonaa ja tykki? -- ett? n?m? suostuivat t?ytt?m??n noiden yksityisten ja heikkojen henkil?iden tahdon ja t?m?n joutuivat he tekem??n monimutkaisten, erilaisten syiden suunnattoman paljouden perusteella.

Fatalismia ei historiassa voi v?ltt??, kun selitet??n j?rjett?mi? ilmi?it? s.o. niit?, joiden j?rjellisyytt? me emme ymm?rr?. Kuta enemm?n me pyrimme j?rkiper?isesti selitt?m??n n?it? historian ilmi?it?, sit? j?rjett?m?mmiksi ja k?sitt?m?tt?m?mmiksi ne k?yv?t meille.

Kukin ihminen el?? itse??n varten, nauttii vapautta saavuttaakseen omat henkil?lliset tarkotuksensa ja h?n tuntee koko olennollaan, ett? h?n voi min? hetken? hyv?ns? suorittaa tai olla suorittamatta m??r?tyn toimen. Mutta niin pian kuin h?n on sen suorittanut, ei tekoa, joka on tehty tunnettuna ajanhetken?, voida en?? palauttaa, vaan siirtyy se historian omaksi, jossa sill? ei ole vapaata merkityst?, vaan ennalta m??r?tty.

Kaksi puolta on kunkin ihmisen el?m?ss?: omakohtainen el?m?, joka on sit? vapaampi, kuta abstraktisemmat h?nen harrastuksensa ovat ja sitte yleinen yhteisel?m?, jossa ihminen ehdottomasti t?ytt?? h?nelle m??r?tyt lait.

Ihminen el?? itsetietoisesti itse??n varten, mutta itsetiedottomasti h?n on v?likappaleena historiallisten, yleisinhimillisten tarkoitusperien saavuttamiseen. Tehty? tekoa ei takasin saa ja ihmisen toiminta saa tapahtuessaan samaan aikaan muiden ihmisten miljoonien toimintojen kanssa historiallisen merkityksen. Kuta ylemp?n? ihminen seisoo yhteiskunnan astuimilla, kuta korkeimpien ihmisten kanssa h?n on tekemisiss?, sit? enemm?n on h?nell? valtaa muihin ihmisiin, sit? silmiinpist?v?mpi on h?nen jokaisen tekonsa ennalta m??r?tt?vyys ja v?ltt?m?tt?myys.

"Hallitsijan syd?n on Jumalan k?dess?".

Hallitsija on -- historian orja.

Historia, s.o. itsetiedoton, yhteinen, ihmiskunnan yhdys-el?m?, k?ytt?? hyv?kseen jokaista hallitsijoiden el?m?nhetke? vain itse??n varten, aseena omiin tarkotuksiinsa.

L?nnen ihmiset liikkuivat it??n tappamaan toisiaan. Syiden yhteensattuvaisuuden lain mukaan tuhannet pikku syyt joutuivat v??rennyksen alaisiksi ja sattuivat yhteen tuon tapauksen kanssa synnytt??kseen tuon liikkeen ja sodan: moitteet siit?, ettei noudatettu mannermaan sulkemiss??nt??; Oldenburgin herttua; sotajoukkojen marssittaminen Preussiin, johon oli ryhdytty vain siksi, ett? olisi saavutettu aseellinen rauha; Ranskan keisarin rakkaus ja tottumus sotaan, jotka sattuivat yhteen h?nen kansansa mielialan kanssa; innostuminen suuremmoisiin valmistuksiin ja menot n?ihin; semmoisten etujen saavuttaminen, jotka olisivat korvanneet n?m? menot; huumaavat ja petolliset kunnianosotukset Dresdeniss?; diplomatiset keskustelut, joita aikalaisten katsantokannan mukaan pidettiin totisessa halussa saada syntym??n rauha, mutta jotka vain loukkasivat kummankin puolen itserakkautta; ja miljoonien miljoonat muut syyt.

Kun omena on kypsynyt, putoaa se. Miksi se putoaa? Siksik?, ett? maa vet?? sit? puoleensa; siksik?, ett? ruoti on kuivunut; siksik?, ett? aurinko sit? jouduttaa, ett? se tulee raskaaksi, ett? tuuli sit? heiluttaa; siksik?, ett? puun alla seisovan pojan mieli tekee sit??

Mik??n n?ist? ei ole syy. Kaikki t?m? on vain niiden seikkojen yhteensattumista, joiden vallitessa tapahtuu jokainen elollinen, elimellinen yhteistapaus. Se luonnontutkija, joka sanoo, ett? omena putoo siksi, ett? kudossolut kuivuvat ja m?rk?nev?t ynn? muuta semmoista, on yht? oikeassa kuin se lapsi, joka puun alla seisoessaan sanoo, ett? omena on pudonnut siksi, ett? h?nen mieli teki sit? sy?d? ja ett? h?n oli rukoillut sen putoamisen t?hden. Yht? oikeassa tai v??r?ss? on sekin, joka sanoo, ett? Napoleon meni Moskovaan siksi, ett? h?n niin tahtoi ja tuhoutui siksi, ett? Aleksanteri oli tahtonut h?nen tuhoaan, -- yht? oikeassa tai v??r?ss? on sekin, joka sanoo, ett? miljoonien puutien painoinen vuori, joka on kallistunut siit?, ett? sen juuria on kaivettu, kaatuu siksi, ett? viimeinen ty?mies oli kuokallaan kolhaissut sen juuria. Historiallisissa tapauksissa ovat niin kutsutut suuret miehet nimilappuja, joiden mukaan tapausta nimitet??n ja joilla, kuten nimilapuillakin, on kaikista v?himmin yhteytt? itse tapauksen kanssa.

Jokainen heid?n toimensa, joka heist? tuntuu omatahtoiselta itselleen, ei ole historiallisessa merkityksess? omatahtoinen, vaan on yhteydess? historian koko kulun kanssa ja ikuisesti m??r?tty.

Armeija liikkui l?nnest? it??n ja kuusivaljakot, joita tavan takaa muutettiin, kiid?ttiv?t h?nt? samalle taholle. Kes?kuun 10 p:n? h?n saavutti armeijan ja vietti y?ns? Vilkovishin mets?ss? h?nt? varten varustetussa kortteerissa er??n puolalaisen kreivin maatilalla.

Sivuutettuaan armeijan ajoi Napoleon seuraavana p?iv?n? avovaunuilla Niemenin rannalle, jonne h?n pys?htyi ja pukeutui puolalaiseen pukuun voidakseen tarkastaa ylimenopaikkaa.

Kes?kuun 13 p:n? talutettiin Napoleonin eteen pieni, aitoarabialainen ratsu. H?n nousi sen selk??n ja ajoi er??lle Niemenin yli viev?lle sillalle. Koko ajan kaikui h?nelle riemuhuutoja, joita h?n n?ht?v?sti sieti vain siksi, ettei v?ke? voinut kielt?? noilla huudoillaan ilmaisemasta rakkauttaan h?nt? kohtaan. Mutta kun huudot seurasivat h?nt? kaikkialla, tuskastuttivat ne h?nt? ja siirsiv?t h?nen ajatuksensa pois sotahuolista, jotka olivat h?net vallanneet siit? hetkest? pit?en, jolloin h?n liittyi joukkoihinsa. H?n ratsasti er?st? veneiden varassa notkuvaa siltaa my?ten toiselle puolelle, k??ntyi ?kkijyrkk??n vasemmalle ja laski neli? Kovnoon p?in. H?nen edell??n ratsasti onnen ja riemun huumeesta menehtym?isill??n olevia kaartin ratsuj??k?ri?, jotka puhdistivat tiet? jalkajoukoille. Saavuttuaan leve?n Veikselin rannalle pys?htyi h?n puolalaisen ulanirykmentin luo, joka oli asettunut rannalle.

Napoleon tarkasteli jokea, laskeutui ratsulta ja istuutui puunrungolle, joka virui rannalla. ??nett?m?n merkin johdosta tuotiin h?nelle kaukoputki, jonka h?n asetti er??n h?nen luoksensa juosseen, onnellisen pashin sel?lle ja alkoi katsella toiselle puolen. Sitte h?n syventyi tutkimaan kartan lehte?, joka oli levitetty puunrunkojen v?liin. P??t??n nostamatta h?n virkkoi jotain ja samassa l?ksi kaksi adjutanttia ratsastamaan puolalaisten ulanien luo.

-- Mit?? Mit? h?n sanoi? -- kyseltiin puolalaisten ulanien riveiss?, kun toinen adjutanteista oli saapunut heid?n luokseen.

Oli k?sketty etsi? kahlauspaikka ja menn? toiselle puolelle jokea. Puolalainen ulani-eversti, kaunis, vanha mies, joka punastui ja sotkeutui sanoissaan mielenliikutuksen t?hden, kysyi adjutantilta, sallittaisiko h?nen uida ulanineen joen poikki kahlauspaikkaa etsim?tt?. Kauhun kalpeus kasvoilla siit?, ett? ei sallittaisi, pyysi h?n, kuten pyyt?? poika lupaa saada nousta hevosen selk??n, ett? h?nen suotaisiin uida joen yli keisarin n?hden. Adjutantti sanoi, ett? keisari ei luultavasti tule tyytym?tt?m?ksi semmoisesta ylenpalttisesta alttiuden osotuksesta.

H?nelle ei ollut uutta se vakaumus, ett? h?nen l?sn?olonsa maailman kaikilla ??rill?, Afrikasta hamaan Moskovan aroihin saakka, samalla tavalla saa ihmiset haltioihinsa ja itsens? unohtamisen mielett?m??n tilaan. H?n k?ski tuomaan ratsun ja l?ksi asemapaikkaansa.

Iltapuoleen Napoleon kahden muun m??r?yksen v?lill?, -- joista toinen koski sit?, ett? kiiruimman kaupalla oli toimitettava k?sille vartavasten valmistetut ven?l?iset v??r?t rahat Ven?j?lle viet?viksi ja toinen, ett? oli ammuttava er?s saksilainen, jolta tavatussa kirjeess? oli huomattu olevan tietoja Ranskan armeijalle annetuista k?skyist?, -- antoi kolmannen m??r?yksen siit?, ett? tarpeettomasti jokeen sy?ssyt puolalainen eversti on otettava j?seneksi kunnialegionaan , jonka p??mies Napoleon itse oli.

Ven?j?n keisari oli t?ll? v?lin asunut toista kuukautta Vilnassa sotav?en tarkastuksia ja harjotuksia pit?en. Ei ollut mit??n valmista sotaa varten, jota kaikki odottivat ja jonka valmistuksia varten keisari oli saapunut Pietarista. Yhteist? toimintasuunnitelmaa ei ollut. Horjuvaisuus siin?, mik? kaikista niist? suunnitelmista, joita esitettiin, olisi hyv?ksytt?v?, kasvoi vain kasvamistaan keisarin kuukautisen olinajan kest?ess? p??kortteerissa. Kolmessa armeijassa oli kussakin eri ylip??llikk?ns?, mutta kaikkien armeijojen yhteist? p??llikk?? puuttui ja keisari itse ei ottanut t?t? nime? vastaan.

Kuta kauemmin keisari viipyi Vilnassa, sit? v?hemmin valmistauduttiin sotaan ja v?syttiin sit? odottamaan. Keisarin ymp?rill? olevien henkil?iden kaikki harrastukset n?yttiv?t tarkottavan vain sit?, ett? hauskalla ajanvietolla saataisiin hallitsija unohtamaan uhkaava sota.

Monien tanssiaisten ja juhlien j?lkeen puolalaisten ylimysten, hoviherrojen ja hallitsijankin luona sai er?s hallitsijan puolalaisista kenraali-adjutanteista kes?kuussa ajatuksen pit?? hallitsijalle p?iv?lliset ja tanssiaiset kenraali-adjutanttien puolesta. T?m?n tuuman hyv?ksyiv?t kaikki ilomielin. Hallitsija ilmaisi suostumuksensa. Kenraali-adjutantit ker?siv?t listoilla rahaa. Se henkil?, jonka luultiin eniten miellytt?v?n hallitsijaa, oli pyydett?v? kemujen em?nn?ksi. Kreivi Bennigsen, tilanomistaja Vilnan l??nist?, tarjosi maakartanonsa juhlaa varten ja kes?kuun 13 p:n? m??r?ttiin pidett?v?ksi tanssiaiset, p?iv?lliset, huvimatkoja venheill? ja ilotulitus Sakretissa, kreivi Bennigsenin maakartanossa.

Samana p?iv?n?, jolloin Napoleon oli antanut k?skyn menn? Niemenin yli ja h?nen etujoukkonsa kasakat karkotettuaan marssivat Ven?j?n rajan yli, vietti Aleksanteri iltansa Bennigsenin huvilassa -- kemuissa, jotka kenraali-adjutantit olivat toimittaneet.

Kemut olivat iloiset ja loistavat. Asiantuntijat sanoivat, ett? harvoin oli kokoutunut yhteen paikkaan moista paljoutta kaunottaria. Kreivit?r Besuhova oli niiden muiden ven?l?isien naisien muassa, jotka olivat saapuneet Pietarista Vilnaan, my?skin n?iss? kemuissa ja j?tti varjoon raskaalla, niin kutsutulla ven?l?isell? kauneudellaan hienostuneet puolalaiset naiset. H?net huomattiin ja hallitsija suvaitsi tanssia h?nen kanssaan.

Kello kahdeltatoista y?ll? tanssittiin yh?. H?l?ne jolla ei ollut arvoistaan kavaljeeria ehdotti itse Borisille masurkkaa. He istuivat kolmantena parina. Boris katseli kylm?verisesti H?l?nen hohtavia paljaita olkap?it?, jotka kohosivat tumman kultakoristeisen harsopuvun keskelt?, ja kertoili vanhoista tuttavista samalla kun h?n itsek??n tiedostamatta ja muiden huomaamatta ei hetkeksik??n lakannut tarkkailemasta samassa salissa olevaa keisaria. T?m? ei tanssinut. Keisari seisoi ovella ja t?m?n t?st? pys?ytti jonkun yst?v?llisill? lausahduksillaan, jollaisia h?n yksin osasi k?ytell?.

Masurkan alkaessa Boris n?ki, ett? kenraali-adjutantti Balashef, yksi keisarin kaikkein l?himmist? miehist?, meni hovietiketin vastaisesti aivan keisarin viereen, joka sill? hetkell? keskusteli puolalaisen naisen kanssa. Jatkettuaan hetken keskustelua naisen kanssa keisari vilkaisi kysyv?sti Balasheviin, ny?kk?si naiselle ja k??ntyi sitten Balashevin puoleen koska selv?stikin tuntui tajuavan, ett? t?ll? t?ytyi olla t?rke? syy k?ytt?ytymiseens?. Heti kun Balashef alkoi puhua, keisarin kasvoille ilmaantui h?mm?stys. H?n tarttui Balashevia k?sivarresta ja l?hti k?velem??n t?m?n kanssa salin poikki ja itsek??n tiedostamatta raivasi kummaltakin puoleltaan kolmisen sylt? leve?n tyhj?n tilan, josta ihmiset kaikkosivat sivummalle. Boris huomasi Araktsejevin kiihtyneen ilmeen, kun keisari l?hti menem??n Balashevin kanssa. Araktsejev katsoi kulmainsa alta keisariin ja punaista nen??ns? tuhautellen erkani vierasjoukosta ik??n kuin olisi odottanut keisarin puhuttelevan h?nt?.

Mutta keisari ja Balashef k?veliv?t Araktsejevia huomaamatta ulko-ovesta valaistuun puutarhaan. Miekkaansa kannatellen ja kiukkuisesti ymp?rilleen vilkuillen Araktsejev seurasi heit? noin kahdenkymmenen askeleen p??ss?.

Borisin jatkaessa masurkan kuvioiden tanssimista h?nt? koko ajan kiusasi ajatus, mink? uutisen Balashef oli tuonut ja miten sen saisi tiet?? ennen muita.

Tanssin vaiheessa, jossa h?nen oli valittava daaminsa, h?n kuiskasi H?l?nelle haluavansa ottaa kreivit?r Pototskajan, joka taisi olla parvekkeella, ja jalat parketilla liukastellen juoksi ovesta puutarhaan mutta pys?htyi n?hdess??n keisarin nousevan Balashevin kanssa terassille. Keisari ja Balashef k?veliv?t ovea kohti. Boris liikahti h?t?isesti, ik??n kuin ehtim?tt? siirty? sivummalle, painautui kunnioittavasti ovenpieleen ja kumarsi.

??ness??n henkil?kohtaisen loukkauksen k?rsineen ihmisen kiihtymys keisari lausui seuraavat sanat:

-- Tunkeutua nyt Ven?j?lle julistamatta sotaa. Min? suostun rauhaan vasta kun yht?k??n aseistautunutta vihollista ei ole maani kamaralla, h?n sanoi. Boris sai vaikutelman, ett? keisarista oli miellytt?v?? lausua n?m? sanat: t?m? oli tyytyv?inen ajatuksensa ilmaisun muotoiluun mutta tyytym?t?n siit?, ett? Boris kuuli h?nen sanansa.

-- Mutta ei sanaakaan kenellek??n! keisari lis?si ja rypisti otsaansa. Boris ymm?rsi, ett? t?m? koski h?nt?, ja h?n sulki silm?ns? ja painoi p??ns?. Keisari palasi saliin ja viipyi tanssiaisissa viel? puolisen tuntia.

Boris k?sitti, ett? t?m? sanottiin h?nelle ja silm?ns? sulkien h?n hieman ny?k?ytti p??t??n. Hallitsija meni uudelleen saliin ja viipyi kemuissa viel? puolisen tuntia.

Boris sai ensim?isen? kuulla tiedon ranskalaisten sotajoukkojen menosta Niemenin yli ja t?m?n johdosta oli h?nell? tilaisuus osottaa muutamille ylh?isille henkil?ille, ett? paljon muilta salattua on h?nen tiedossaan, jonka kautta h?n p??si yh? kohoamaan noiden henkil?iden silmiss?.

Aavistamaton tieto ranskalaisten menosta Niemenin yli tulla tupsahti sit?kin aavistamattomampana, kun odotus ei ollut kokonaiseen kuukauteen k?ynyt toteen -- ja nyt se tuli keskell? kemuja! Hallitsija, jonka valtasi ensi hetken? tiedon saamisesta suuttumuksen ja loukkauksen tunne, l?ysi tuon sittemmin kuuluisaksi tulleen lauselman, joka miellytti h?nt? itse??n ja t?ydelleen ilmaisi h?nen tunteensa. Palattuaan keinuista kotiinsa l?hetti hallitsija kello kahden aikaan y?ll? hakemaan sihteeri Shishkovia ja k?ski t?m?n kirjottamaan sotajoukoille p?iv?k?skyn ja maamarsalkalle, ruhtinas Saltykoville reskriptin, johon h?n nimenomaan vaati pantaviksi ne sanat, ettei h?n sovi, niin kauan kuin yksik??n aseellinen ranskalainen on Ven?j?n maalla.

Seuraavana p?iv?n? kirjotettiin Napoleonille seuraava kirje:

Monsieur mon fr?re. J'ai appris hier que malgr? la loyaut? avec laquelle j'ai maintenu mes engagements envers Votre Majest?, ses troupes ont franchis les fronti?res de la Russie, et je re?ois ? l'instant de P?tersbourg une note par laquelle le comte Lauriston, pour cause de cette agression, annonce que Votre Majest? s'est consid?r?e comme en e'tat de guerre avec moi d?s le moment o? le prince Kourakine a fait la demande de ses passeports. Les motifs sur lesquels le duc de Bassano fondait son refus de les lui d?livrer, n'auraient jamais pu me faire supposer que cette d?marche servirait jamais de pr?texte ? l'agression. En effet cet ambassadeur n'y a jamais ?t? autoris? comme il l'a d?clar? lui-m?me, et aussit?t que j'en fus inform?, je lui ai fait conna?tre combien je le d?sapprouvais en lui donnant l'ordre de rester ? son poste. Si Votre Majest? n'est pas intentionn?e de verser le sang de nos peuples pour un malentendu de ce genre et qu'elle consente ? retirer ses troupes du territoire russe, je regarderai ce qui s'est pass? comme non avenu, et un accommodement entre nous sera possible. Dans le cas contraire, Votre Majest?, je me verrai forc? de repousser une attaque que rien n'a provoqu?e de ma part. Il d?peni encore de Votre Majest? d'?viter a l'humanit? les calamit?s d'une nouvelle guerre.

Je suis, etc.

Kes?kuun 13 p:n? kello 2 aikaan y?ll? kutsui hallitsija luokseen Balashevin ja luettuaan t?lle kirjeens? Napoleonille, k?ski h?n h?nen viem??n kirjeen ja mieskohtaisesti antamaan sen Ranskan keisarille. Balashevia l?hett?ess??n toisti hallitsija h?nelle uudestaan nuo sanat, ett? h?n ei sovi niin kauan kuin yksik??n aseellinen vihollinen on Ven?j?n maalla ja n?m? sanat h?n k?ski v?ltt?m?tt? sanomaan Napoleonille. Hallitsija ei ollut kirjottanut n?it? sanoja kirjeeseens? Napoleonille, koska h?n tahdillisena miehen? tunsi, ettei niit? sopinut julaista sin? hetken?, jolloin oli tekeill??n viimeinen yritys sovinnon solmimiseksi; kuitenkin k?ski h?n nuo sanat ehdottomasti sanomaan Napoleonille suullisesti.

Balashef l?ksi matkalle 13 ja 14 p:n v?lisen? y?n? torventoitottajan ja kahden kasakan seuraamana ja aamun sarastaessa saapui h?n Rykontyn kyl??n ranskalaisille etuvartioasemille Niemenin t??npuoleisella rannalla. H?net pys?hdyttiv?t ranskalaiset ratsuvartijat.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet