Read Ebook: Christopher Columbus and How He Received and Imparted the Spirit of Discovery by Winsor Justin

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 2352 lines and 210646 words, and 48 pages

Balashef l?ksi matkalle 13 ja 14 p:n v?lisen? y?n? torventoitottajan ja kahden kasakan seuraamana ja aamun sarastaessa saapui h?n Rykontyn kyl??n ranskalaisille etuvartioasemille Niemenin t??npuoleisella rannalla. H?net pys?hdyttiv?t ranskalaiset ratsuvartijat.

Ranskalainen husarialiupseeri, jolla oli vaapukan v?rinen puku ja pitk?karvainen lakki p??ss?, huudahti l?henev?lle Balasheville pys?htymismerkin. Balashef ei paikalla pys?htynyt, vaan ratsasti k?yden tiet? my?ten l?hemm?.

Aliupseeri ajoi kulmiaan rypistellen ja murahtaen jonkun kirosanan hevosensa rinnan kiinni Balasheviin, tarttui miekkaan ja ?k?isesti karjuen kysyi ven?l?iselt? kenraalilta, oliko h?n kuuro, kun ei kuullut, mit? h?nelle sanottiin. Balashef mainitsi nimens?. Aliupseeri l?hetti sotamiest? my?ten sanan upseerille.

Aliupseeri alkoi Balashevista v?litt?m?tt? puhella toveriensa kera rykmenttins? asioista eik? katsonut ven?l?iseen kenraaliin.

Balashevista tuntui luonnottoman kummalliselta n?hd? siin? edess??n, ven?l?isell? maaper?ll? raa'an voiman kohtelevan itse??n vihamielisesti ja viel?p? t?yke?sti vaikka h?n oli niin l?hell? korkeinta valtaa ja mahtavuutta, vasta kolme tuntia sitte puhellut hallitsijansa kanssa ja yleens? oli asemassa, jossa h?n oli tottunut saamaan kunnioitusta.

Aurinko alkoi juuri ylet? pilvien peitosta. Ilmassa oli raitis tuntu ja kasteen tuoksu. Kyl?st? ajettiin tiet? pitkin karjaa. Niityilt? pyr?hti toinen toisensa per?st? kuin kuplat veden pinnalle leivoja iloisesti liritt?en.

Balashef silm?ili ymp?rilleen odotellessaan upseerin tuloa kyl?st?. Ven?l?iset kasakat ja torventoitottaja sek? ranskalaiset husarit loivat silloin t?ll?in toisiinsa ??nett?m?n katseen.

Ranskalainen husari-eversti saapui kyl?st?, n?ht?v?sti suoraap??t? vuoteeltaan, kauniilla, kyll?isell?, harmaalla hevosella mukanaan kaksi husaria. Upseeri, sotamiehet ja heid?n hevosensa olivat tyytyv?isen ja keikarimaisen n?k?isi?.

T?m? oli viel? sit? sodan alkuaikaa, jolloin joukot olivat t?ydess? kunnossa, heid?n toimintansa pelkk?? tarkastuskatselmusta, puvuissa vain korea sotaisuuden leima ja mieliss? sen iloisuuden ja yrittelij?isyyden tunne, joka on aina huomattavissa sodan alkupuolella.

Ranskalaisen everstin oli vaikea pid?tt?? haukotustaan, mutta h?n oli kohtelias ja n?ht?v?sti k?sitti t?ydelleen Balashevin merkityksen. H?n vei h?net sotamiestens? ohi ketjun taa ja ilmotti t??ll?, ett? h?nen halunsa tulla esitetyksi keisarille tulee luultavasti heti t?ytetyksi, koska keisarillinen kortteeri, mik?li h?n tiesi, ei ollut et??ll?.

He ajoivat Rykontyn kyl?n l?pi ranskalaisten hevosparvien, vartijoiden ja sotamiesten ohi, jotka tekiv?t kunniaa everstilleen ja uteliaina t?hysteliv?t ven?l?isi? pukuja. Viimein he saapuivat kyl?n toiseen laitaan. Everstin sanojen mukaan majaili kahden kilometrin p??ss? divisioonan p??llikk?, joka ottaa vastaan Balashevin ja toimittaa h?net perille.

Aurinko oli jo ylh??ll? ja loi kimaltelevat s?teens? vihreille nurmille.

Tuskin olivat he ehtineet er??n t?yr??ll? olevan majatalon taa, kun he n?kiv?t vastassaan t?yr??n rinteell? parven ratsastajia, joiden etunen?ss? ajoi pikimustalla hevosella auringon s?teist? v?lkkyvin valjain kookas mies, p??ss? t?yht?lakki, mustan tukan kiemurat harteilla hulmuten, p??ll? punainen mantteli ja pitk?t s??ret etunojaan pinnistettyin?, kuten ranskalaisten on tapa ratsastaa. T?m? mies ajoi neli? Balashevia vastaan hulmuavin h?yhenin ja kes?kuun kirkkaan auringon s?teist? kimaltelevin jalokivin ja kultaisin koristenauhoin.

Huomattuaan ven?l?isen kenraalin kiemautti h?n kuninkaallisen juhlallisesti p??ns? taap?in, jolloin harteille valuva tukka heilahti, ja loi kysyv?n katseen ranskalaiseen everstiin. Eversti ilmotti kunnioittavasti H?nen Majesteetilleen Balashevin tarkotuksen, mutta sukunime? ei osannut ??nt??.

Niin pian kuin kuningas alkoi puhua kovalla ??nell? ja nopeasti, ei h?ness? huomannut j?lke?k??n kuninkaallisesta arvokkuudesta, vaan h?nen esiintymisens? siirtyi h?nen itsens? sit? huomaamatta hyv?ntahtoisen, tuttavallisen seurustelun piiriin. H?n laski k?tens? Balashevin ratsun kaulalle.

Balashef sanoi, ettei vaatimuksessa ollut mit??n loukkaavaa, koska... Murat keskeytti h?net.

-- Te siis ette pid? syyp??n? Aleksanteria? -- sanoi h?n ?kki? suopean tyhm?sti hymyillen.

Balashef mainitsi, mist? syyst? h?n tosiaankin oletti, ett? sodan alkaja oli Napoleon.

Sitte h?n siirtyi kyselem??n suuriruhtinaasta, t?m?n terveydest? ja sen ajan muistoista, jonka h?n oli hauskasti ja iloisesti viett?nyt viime mainitun kanssa Neapelissa. Mutta yht'?kki?, ik??nkuin muistaen kuninkaallisen arvonsa oikaisi Murat vartalonsa, otti saman asennon, jossa h?n oli seissut kruunauksessa ja sanoi oikealla k?dell??n viittoen:

Balashef ratsasti edelleen ja otaksui Muratin sanoista p??tt?en hyvinkin pian tulevansa esitetyksi itselleen Napoleonille. Mutta Napoleonin pikaisen tapaamisen asemasta pid?ttiv?t h?nt? Davoustin jalka-armeijaosaston vartiomiehet seuraavan kyl?n luona, kuten etujoukkoketjussakin ja vasta kun armeijaosaston komentajan adjutantti oli kutsuttu paikalle, vei t?m? h?net kyl??n marsalkka Davoustin luo.

Davoust oli keisari Napoleonin Araktshejef -- ei pelkuri Araktshejef, vaan yht? s?ntillinen, ankara ja kykenem?t?n ilmaisemaan uskollisuuttaan muuten kuin ankaruudella.

Valtionelimist?n koneistossa tarvitaan t?mm?isi? miehi?, kuten tarvitaan susia luonnon elimist?ss?. Ja aina niit? on, aina niit? ilmestyy ja pysyy n?ytt?m?ll?, niin luonnottomalta kuin heid?n olemisensa ja l?heisyytens? hallituksen ylimp??n p??h?n tuntuukin. Vain t?m?n v?ltt?m?tt?myyden kautta on selitett?viss? se, ett? ankara ja sivistym?t?n Araktshejef, joka omin kourinsa oli kiskonut krenat?ri? viiksist?, joka hermojensa heikkouden t?hden ei voinut n?hd? vaaraa ja joka ei ollut mik??n hovimies, voi pysy? semmoisessa vallassa ja voimassa Aleksanterin ritarillisen jalon ja hell?n luonteen l?hettyvill?.

Balashef tapasi marsalkka Davoustin maalaism?kin aitasta, jossa h?n istui pienell? tynn?rill? ja oli kirjotust?iss? . Adjutantti seisoi vieress?. Oli kyll? ollut mahdollista l?yt?? parempikin asunto, mutta marsalkka Davoust oli niit? miehi?, jotka vallanvasten asettavat itsens? el?m?n synkimpiin oloihin sit? varten, ett? heill? olisi oikeus olla synkki?. Samasta syyst? he my?skin toimivat joutuin ja itsepintaisesti. "Kuinka t?ss? voisi ajatella el?m?n onnellista puolta, kun min?, kuten n?ette, istun tynn?rill? likaisessa aitassa ja ty?skentelen", puhui h?nen kasvojensa ilme. T?mm?isten henkil?iden suurin tyydytys ja tarve on siin?, ett? kun he tapaavat el?m?? vilkastavia, elostavia kohtia, he heitt?v?t tuota elostumista vasten silmi? omalla synk?ll?, itsepintaisella ty?teli?isyydell??n. T?mm?ist? tyydytyst? nautti Davoust, kun h?nen luokseen tuotiin Balashef. Yh? syvemm?lle upposi h?n ty?h?ns?, kun ven?l?inen kenraali astui sis??n ja vilkaistuaan silm?lasiensa yli Balashevin kasvoihin, joilla kuvastui eloisuutta ihanan aamun ja Muratin kanssa tapahtuneen keskustelun vaikutuksesta, ei h?n noussut seisomaan, ei edes hievahtanutkaan, vaan entist? enemm?n rypistelihe ja hym?hti ilke?sti.

Kun Davoust huomasi, ett? h?nen vastaanottonsa nosti Balashevin kasvoille tyytym?tt?m?n ilmeen, nosti h?n p??t??n ja kysyi kylm?sti, mit? h?n tahtoi.

Arvellen, ett? h?nt? kohdeltiin t?ll? tavoin vain sen t?hden, ettei Davoust tiennyt, ett? h?n oli keisari Aleksanterin kenraali-adjutantti, viel?p? h?nen edustajansa Napoleonin edess?, kiiruhti Balashef ilmaisemaan arvonsa ja tarkotuksensa. Mutta vastoin h?nen odotustaan muuttui Davoust viel? tylymm?ksi ja raaemmaksi.

Balashef virkkoi, ett? h?n on saanut k?skyn antaa sen mieskohtaisesti itselleen keisarille.

-- Teid?n keisarinne k?skyt t?ytet??n teid?n armeijassanne, vaan t??ll?, -- sanoi Davoust, -- teid?n on teht?v?, niin kuin t??ll? k?sket??n.

Ja aivan kuin antaakseen ven?l?isen kenraalin yh? enemm?n tuta sit?, ett? h?n on riippuvainen raa'asta voimasta, l?hetti Davoust adjutanttinsa hakemaan p?ivyst?j??.

Balashef veti esille paketin, jossa oli hallitsijan kirje ja pani sen p?yd?lle, jona oli kahden tynnyrin p??lle kaadettu ovi t?rr?tt?vine saranoineen. Davoust otti kirjeen ja luki osotekirjotuksen.

-- Teill? on t?ysi oikeus osottaa tai olla osottamatta minulle kunnioitusta, -- sanoi Balashef. -- Mutta sallikaa minun huomauttaa teille, ett? minulla on kunnia omistaa H?nen Majesteettinsa kenraali-adjutantin arvo.

Davoust katsahti h?neen mit??n virkkamatta ja nautti vain Balashevin kasvoille kohahtaneesta harmista ja h?mm?styksest?.

-- Teille osotetaan sit?, mit? teille tulee osottaa, -- sanoi h?n ja pistetty??n kirjeen taskuunsa l?ksi aitasta.

Hetken kuluttua tuli marsalkan adjutantti herra de Castre ja saattoi Balashevin h?nt? vasten varattuun huoneeseen.

Balashef s?i samana p?iv?n? p?iv?llist? marsalkan kanssa aitassa samaisella ovip?yd?ll?.

Seuraavana p?iv?n? oli Davoust aikaiseen valveilla. H?n kutsutti Balashevin luokseen ja ilmotti jyrk?sti, ett? h?n pyyt?? h?nt? pysym??n t??ll?, liikkumaan tavarakuormien mukana, jos h?n saa siihen k?skyn ja olemaan puhelematta kenenk??n muun paitsi herra de Castren kanssa.

Nelj? p?iv?? kest?neen yksin?isyyden, ik?v?n ja vallanalaisuutensa ja mit?tt?myytens? tuntemisen j?lkeen, joka painoi h?nt? sit?kin kovemmin, kun h?n ?sken oli ollut keskell? vallan mahtavuutta, muutamien matkojen j?lkeen marsalkan tavaroiden mukana ranskalaisten joukkojen kanssa, jotka olivat vallanneet koko seudun, tuotiin Balashef Vilnaan, joka nyt oli ranskalaisten vallassa, samalle portille, jonka kautta h?n nelj? p?iv?? sitte oli l?htenyt matkalleen.

Nelj? p?iv?? sitte oli sen talon luona, jonne Balashef nyt vietiin, seisonut Preobrashenskin rykmentin vartiosotilaita. Nyt seisoi siin? kaksi ranskalaista krenat?ri? rinnan kohdalta avoimissa, sinisiss? puvuissa ja pitk?karvaiset lakit p??ss?, saattoparvi husareja ja ulaneja sek? loistava seurue adjutantteja, paashia ja kenraaleja, jotka odottivat Napoleonin ilmestymist? rappujen edess? seisovan ratsun ja h?nen mamelukkinsa Rustanin ymp?rill?. Napoleon otti Balashevin vastaan samassa talossa Vilnassa, josta Aleksanteri oli h?net l?hett?nyt.

Vaikka Balashef olikin tottunut hovin juhlallisuuteen, h?mm?stytti h?nt? Napoleonin hovin loisto ja uhkeus.

Kreivi Turenne vei h?net suureen vastaanottohuoneeseen, jossa oli odottamassa paljo kenraaleja, kamariherroja ja puolalaisia ylimyksi?, joita Balashef oli n?hnyt useita Aleksanterin hovissa. Duroc sanoi, ett? keisari Napoleon ottaa vastaan ven?l?isen kenraalin ennen ratsastusmatkaansa.

Muutaman hetken odotuksen per?st? saapui suureen vastaanottohuoneeseen p?ivyst?v? kamariherra, joka kohteliaasti kumarrettuaan Balasheville pyysi t?t? tulemaan j?lest??n.

Balashef astui pieneen odotushuoneeseen, josta yksi ovi vei kabinettiin, siihen samaan kabinettiin, josta Ven?j?n keisari oli h?net l?hett?nyt. Parisen minuuttia odotti Balashef. Oven takaa kuului rivakoita askelia. Kummatkin ovipuolet avautuivat yhdell? vilahduksella, kaikki hiljeni, sitte kaikui kabinetista toisien, lujien ja p??tt?vien askelten ??nt?: se oli Napoleon.

H?n oli vast'ik??n p??tt?nyt pukeutumisensa ratsastusmatkaa varten. H?nell? oli sininen puku, auki valkeiden liivien kohdalta, jotka verhosivat py?re?t? vatsaa, valkeat s??mysk?housut kiintein? lyhyiden jalkojen lihavissa reisiss? ja ratsusaappaat jalassa. Lyhyt tukka oli n?ht?v?sti ?sken kammattu, mutta yksi hiuskiemura oli laskeutunut alas keskelle leve?? otsaa. H?nen valkea, paksu niskansa erosi r?ike?sti nutun mustasta kauluksesta; h?n tuoksui odekolonille. Nuorehkoilla, t?ytel?isill? kasvoilla, joista leuka jykev?n? pisti ulos, kuvastui armollinen, majesteetillinen keisarin tervehdys.

H?n astui nopeasti joka askeleella hieman hytkyen ja p?? jonkunverran takakenossa. Koko h?nen lihottuneella, lyhyell? vartalollaan leveine, paksuine harteineen ja v?kisin eteenp?in painuneine vatsoineen ja rintoineen oli se komea, arvokas muoto, jonka saavuttavat hienoissa oloissa asuvat nelj?nkymmenen vuotiset ihmiset. Sit? paitsi huomasi, ett? h?n oli t?n??n mit? parhaimmalla tuulella. Balashevin syv??n, kunnioittavaan kumarrukseen h?n ny?k?ytti p??t??n ja astuttuaan h?nen luokseen alkoi heti puhelun, kuten henkil?, jolle jokainen tuokio ajastaan on kallis ja joka ei ryhdy valmistelemaan puhettaan, vaan joka on varma siit?, ett? h?n aina sanoo hyvin ja sen, mik? on sanottava.

-- Hyv?? p?iv??, kenraali! -- sanoi h?n. -- Sain keisari Aleksanterin kirjeen, jonka te toitte ja minulla on suuri ilo n?hd? teid?t. -- H?n katsahti Balashevin kasvoihin suurilla silmill??n, vaan samassa alkoi katsoa h?nen ohitsensa.

Ja h?n alkoi selv?sti ja lyhyesti esitt?? syit? tyytym?tt?myyteens? Ven?j?n hallitusta kohtaan. Siit? maltillisen tyynest? s?vyst?, jolla Ranskan keisari puhui, p??tti Balashef varmasti, ett? h?n halusi rauhaa ja aikoi ryhty? keskusteluihin.

Balashef laittoi ja alkoi puhua. H?n sanoi, ettei keisari Aleksanteri pit?nyt riitt?v?n? syyn? sotaan sit?, ett? Kurakin oli vaatinut takasin valtakirjansa, ett? Kurakin oli menetellyt niin omasta mielijohteestaan ja hallitsijan suostumuksetta, ettei keisari Aleksanteri halunnut sotaa ja ettei Englannin kanssa ollut mink??nlaista yhteytt?.

Puhuttuaan kaiken sen, mik? h?nen oli k?sketty puhumaan, sanoi Balashef, ett? keisari Aleksanteri toivoi rauhaa, mutta ei ryhdy keskusteluihin muuten kuin sill? ehdolla, ett?... T?ss? Balashef h?mmentyi: h?nelle muistuivat mieleen ne sanat, joita keisari Aleksanteri ei ollut kirjottanut kirjeeseen, vaan jotka h?n oli k?skenyt ehdottomasti panna Saltykovin reskriptiin ja jotka h?n oli k?skenyt Balashevin kertomaan Napoleonille. Balashef muisti n?m? sanat: "niin kauan kuin ei ainoatakaan aseellista vihollista ole Ven?j?n maalla", mutta jokin sekava tunne pid?tti h?nt?. H?n ei voinut sanoa noita sanoja, vaikka tahtoikin. H?n sotkeutui ja sanoi: "ehdolla, ett? ranskalaiset joukot per?ytyv?t Niemenin taa".

Napoleon huomasi Balashevin h?mmennyksen t?m?n sanoessa viimeisi? sanojaan: h?nen kasvonsa vavahtivat, vasemman jalan pohe alkoi tahdikkaasti v?rist?. Paikaltaan liikahtamatta alkoi Napoleon puhua entist? kovemmalla ja nopeammalla ??nell?. Puheen kest?ess? loi Balashef useita kertoja silm?ns? alas ja tahtomattaan katsoi Napoleonin vasemman jalan pohkeen v?r?j?mist?, joka kiihtyi sit? mukaa, kuin h?n korotti ??nt??n.

-- Min? haluan rauhaa yht? paljon kuin keisari Aleksanteri, -- alkoi h?n. -- Enk? ole kahdeksantoista kuukauden aikana tehnyt kaikkea, saadakseni sen aikaan? Kahdeksantoista kuukautta olen odotellut selityksi?. Mutta mit? minulta vaaditaan keskustelujen alkamiseksi? -- sanoi h?n kulmiaan rypist?en ja tehden pienell?, valkealla, lihavalla k?dell??n kiivaan kysyv?n liikkeen.

-- Joukkojen siirtymist? Niemenin taa, hallitsija, -- sanoi Balashef.

-- Niemenin taa? -- toisti Napoleon. -- Nyt te siis tahdotte, ett? per?ydytt?isiin Niemenin taa -- ainoastaanko Niemenin taa? -- toisti Napoleon katsahtaen suoraan Balashevin silmiin.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet