Read Ebook: The Nursery October 1881 Vol. XXX A Monthly Magazine for Youngest Readers by Various

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 184 lines and 6232 words, and 4 pages

"Sin? ja min?, Henry, kun me kuolemme, niin olemme onnellisia, jos saamme raatojemme p??lle niin paljon kivi?, etteiv?t koirat p??se kimppuun."

"Mutta meill? ei olekaan omaisia eik? rahaa eik? muuta sellaista, kuten h?nell?", puuttui Henry puolestaan puheeseen. "Ei sinulla eik? minulla juuri ole varoja pitk?matkaisiin hautajaisiin."

"Kyll? minua vain ihmetytt??, Henry, ett? t?m?nkaltainen miekkonen, joka omassa maassaan on paroni vai mik? lie ja jonka ei koskaan ole tarvinnut huolehtia muonasta eik? peitteist? -- ett? l?hteekin tallustamaan kaikenlaisia hylkymaita, maailman ??ri? -- sit? min? en juuri k?sit?."

"H?n olisi voinut el?? aika vanhaksi, jos olisi pysynyt kotonaan", my?nsi Henry.

Bill avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta muutti mielens?. Sen sijaan h?n viittasi pimeyteen, joka muurin tavoin ahdistavana piiritti heit? kaikilta tahoilta. Tuossa sysi pimeydess? ei voinut erottaa mit??n muotoja, n?kyi vain silm?pari, joka kiilui kuin tuliset hiilet. Henry osoitti p??ll??n toiseen pariin -- ja kolmanteenkin. Heid?n leirins? ymp?rille oli ilmaantunut piiri hehkuvia silmi?. Silloin t?ll?in joku silm?pari siirtyi tai katosi, tullakseen hetken kuluttua taas n?kyviin.

Koirien levottomuus oli yltynyt, ja ne sy?ks?htiv?t ?killisen pelon valtaamina tulen toiselle puolen, kierrellen ja ry?mien miesten jalkoihin. Mellakassa muuan niist? oli kaatunut nuotion reunalle ja ulvahtanut tuskasta ja kauhusta, k?rventyneen turkin katkun levitess? ilmaan. H?lin? saattoi siimakeh?n siirryskelem??n rauhattomana hetkisen, viel?p? per??ntym??nkin hiukan, mutta se sijoittui j?lleen paikoilleen, kun koirat tyyntyiv?t.

"Viet?v?n harmillista, Henry, ettei ole riitt?v?sti ampumatarpeita."

Bill oli polttanut piippunsa loppuun ja auttoi toveria levitt?m??n turkiksia ja huopia kuusenhavuille, jotka h?n oli ennen illallista koonnut lumelle. Henry murahti ja alkoi p??stell? mokkasiiniensa pauloja.

"Kuinka monta patruunaa sanoitkaan olevan j?ljell??" h?n kysyi.

"Kolme", kuului vastaus. "Toivon, ett? olisi kolmesataa. Silloin noille kirotuille n?ytt?isin, kuka k?ski!"

H?n heristi kiukkuisena nyrkki??n kiiluville silmille ja alkoi sovitella mokkasiinejaan tulen ??reen.

"Ja min? toivon, ett? t?m? pakkanen lauhtuisi", h?n jatkoi. "Nyt on ollut kolmatta viikkoa alle viidenkymmenen asteen. Ja toivon, etten olisi koskaan l?htenyt t?lle retkelle. Se ei miellyt? minua. Peloissani en kuitenkaan ole. Ja kun t?ss? toivotaan, niin toivonpa viel?, ett? t?m? retki olisi p??ttynyt ja me istuisimme juuri nyt Fort M'Gurryss? lieden ??ress? korttia pelaten -- niin, sit? juuri toivon."

Henry murahti ja ry?mi vuoteeseen. Ollessaan juuri uneen vaipumaisillaan h?n havahtui toverinsa sanoessa:

"Kuules, Henry, miks'eiv?t koirat k?yneet tuon vieraan kimppuun, kun se tuli kalaa saamaan? Sit? min? kummastelen."

"Sin? kummastelet liian paljon, Bill", kuului uninen vastaus. "Et sin? ennen ole ollut tuollainen. Herke? nyt ja rupea nukkumaan, niin olet huomenna vireess?. Sinun vatsasi on huonossa kunnossa -- se sinut saa tuollaisia miettim??n."

Miehet nukkuivat raskaasti hengitt?en vieretysten saman peitteen alla. Tuli aleni, ja kiiluvat silm?t kiertyiv?t ahtaampaan keh??n leirin ymp?rille. Koirat kyyristyiv?t peloissaan likitysten, ?r?ht?en silloin t?ll?in uhkaavasti silm?parille, joka siirtyi ylen l?helle. Kerran h?lin? yltyi niin ankaraksi, ett? Bill her?si. H?n nousi vuoteesta varovaisesti, ettei h?iritsisi nukkuvaa toveria, ja heitti nuotioon enemm?n puita. Kun se alkoi leimuta, niin siimakeh? per?ytyi kauemmaksi. H?n vilkaisi ohimennen koirakasaan. H?n hieroi silmi??n ja katsoi tarkemmin. Sitten h?n ry?mi takaisin vaippansa alle.

"Henry", h?n sanoi, "Henry, kuulehan!"

Henry ?hkyi siirtyess??n unesta valveille ja kysyi: "No, mik? sinua nyt vaivaa?"

"Ei mik??n", kuului vastaus, -- "mutta niit? on taas seitsem?n. Laskin ne juuri."

Henry vastaanotti t?m?n tiedonannon murahduksella, joka suli kuorsaukseksi h?nen vaipuessaan j?lleen uneen.

Aamulla Henry her?si ensimm?isen? ja pudisteli kumppaninsa valveille. P?iv?nkoittoon oli viel? kolme tuntia, vaikka kello oli jo kuusi, ja Henry ryhtyi pime?ss? valmistamaan aamiaista Billyn k??riess? kokoon vaippoja ja asettaessa reke? kuntoon.

"Kuules, Henry", kysyi h?n ?kki?, "kuinka monta koiraa sanoitkaan meill? olevan?"

"Kuusi."

"Erehdyit", julisti Bill voitonriemuisena.

"No, seitsem?nk? taas?" kysyi Henry.

"Ei, viisi; yksi on poissa."

"Helvetti!" karjaisi Henry raivoissaan, j?tt?en keiton ja k?yden koiria laskemaan. "Olet oikeassa, Bill", h?n lopetti. "Makkara on tipotiess??n."

"Se meni kuin rasvattu salama. Ei olisi voinut n?hd?k??n savulta."

"Ei ollenkaan", arveli Henry. "Ne ovat nielleet sen el?v?lt?. Takaanpa, ett? se viel? kiljui luistaessaan noiden riivattujen kurkusta alas!"

"Makkara oli aina typer? koira", sanoi Bill.

"Mutta ei typer?nk??n koiran pit?isi olla niin typer?, ett? tekisi itsemurhan tuolla tapaa." H?n tarkasteli j?ljellej??neit? silm?yksell?, joka heti arvioi kunkin elukan huomattavimmat ominaisuudet. "Eip? vaan yksik??n noista toisista tekisi niin", h?n p??tteli.

"Ei niit? saisi sauvallakaan ajetuiksi tulen ??rest?", my?nsi Bill. "Minusta Makkarassa oli aina jotain nurinkurista."

T?llaiset muistosanat sai kuollut koira pohjolan er?maassa -- ja moni toinen koira, viel?p? ihminenkin on saanut tyyty? niukempaankin hautapuheeseen.

TOINEN LUKU.

Naarassusi.

Sy?ty??n aamiaisen ja k?ytetty??n niukat leirivarusteensa rekeen miehet k??nsiv?t selk?ns? iloiselle nuotiolle ja l?htiv?t liikkeelle p?in pimeytt?. Heti alkoivat kajahtaa nuo vimmatun haikeat huudot, kutsuen ja vastaten halki pimeyden ja pakkasen. Keskustelu taukosi. Kello yhdeks?lt? valkeni p?iv?. Keskip?iv?ll? etel?inen taivas l?mpeni ruusunkarvaiseksi ja merkitsi rajan, miss? maan kaartuma tunkeutui auringon ja pohjoisen napamaailman v?liin. Mutta ruusun v?ri vaaleni nopeasti. J?ljellej??nyt harmaa valo viipyi kello kolmeen asti, jolloin sekin h?ipyi, ja napay?n verho laskeutui yli aution ja ??nett?m?n maan.

Pime?n lis??ntyess? tulivat oikealta ja vasemmalta ja takaa kajahtelevat ajohuudot l?hemm?ksi -- niin l?helle, ett? ne useamman kuin yhden kerran nostivat vetokoirissa pelon v?reit?, saattaen ne hetkellisen pakokauhun valtaan.

Kun miehet er??n sellaisen kohtauksen j?lkeen olivat saaneet koirat j?lleen vetoj?rjestykseen, virkkoi Bill:

"Kunpa ne keksisiv?t jostain riistaa ja menisiv?t tiehens? ja j?tt?isiv?t meid?t rauhaan."

"T?m? k?y hirve?sti hermoille", my?nsi Henrykin puolestaan.

Enemp?? he eiv?t puhuneet, ennenkuin y?leiri oli kunnossa.

Henry kumartui juuri lis??m??n j??t? porisevaan papupannuun, kun kuuli iskun kumahtavan, Billin karjaisevan ja jonkun koiran ter?v?sti ?r?ht?v?n kivusta. H?n suoristui ajoissa huomatakseen h?m?r?n olennon katoavan lumen poikki pimeyden suojaan. Sitten h?n n?ki Billin seisovan koirain keskell? puolittain voitonriemuisena, puolittain nolona, toisessa k?dess??n tukeva sauva, toisessa pyrst?puoli auringossa kuivattua lohta.

"Puolet se sai", h?n selitti, "mutta min? iskin sit? samalla. Kuulitko sen ulvahtavan?"

"Mink? n?k?inen se oli?" kysyi Henry.

"En voinut n?hd?. Mutta sill? oli nelj? jalkaa ja suu ja turkki ja koiralta se n?ytti."

"Lienee varmaankin kesy susi."

"Saamarin kesy sen t?ytyy olla, kun tulee t?nne ruoka-aikaan ja ottaa viipaleen kalaa."

Kun ateria sin? iltana oli p??ttynyt ja he istuivat arkulla piippujaan imeskellen, siirtyi kiiluva siimakeh? l?hemm?ksi kuin milloinkaan ennen.

"Kunpa ne keksisiv?t parven hirvi? tai muuta sellaista ja j?tt?isiv?t meid?t rauhaan", virkkoi Bill.

Henry murahti ??nell?, joka ei ollut aivan my?t?tuntoinen, ja nelj?nnestunnin verran he istuivat ??neti, Henry tuijottaen tuleen ja Bill siimakeh??n, joka kiilui pime?ss? ihan nuotion valopiirin ulkopuolella.

"Toivonpa, ett? juuri nyt marssittaisiin M'Gurryyn", alkoi Bill uudelleen.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet