Read Ebook: The Adventure of Princess Sylvia by Williamson A M Alice Muriel

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 43 lines and 3531 words, and 1 pages

ELIAS L?NNROTIN NUORUUDEN AJOILTA LAUKON KARTANOSSA

Muistoja kokoillut

EMIL NERVANDER

Otava, Helsinki, 1893.

Tulevaisuus on viel? halukkaammin kuin nykyaika hakeva jokaista muistoa siit? miehest?, joka aina on pidett?v? Suomen kirjallisuuden perustajana.

ESIPUHE.

Mit? karjalaisiin h??runoihin tulee on mainittava, ett? L?nnrot itse vuorotellen k?ytti sanoja Kaase ja Kaaso.

T?rngren oli l?htenyt v?h?isest? k?yh?st? kodista -- h?nen is?ns? oli ollut majoittajana Uudenmaan rykmentin jalkav?ess? -- ja h?n oli itse 1789 vuoden sodassa kuulunut armeijaan palvellen v?lsk?rin? sairashuoneissa. H?n tuli 23:n vuoden i?ss? pataljoonan l??k?riksi ja samana vuonna ylioppilaaksi. Sittemmin edistyi tunnollinen, lahjakas ja ahkera l??k?ri nopeasti; h?n ylennettiin v. 1826 aateliss??tyyn, ja kun l??kint?hallitus perustettiin Suomeen, m??r?ttiin T?rngren v. 1829 sen ensim?iseksi virkaa tekev?ksi kenraalitireht??riksi.

Jouduttuaan kuudenkymmenen vuoden ik??n, ja koottuaan omaisuuden, joka h?nen j?lell? olevan pitk?n ik?ns? kuluessa melkoisesti suureni, otti h?n vuonna 1833 eron sek? professorinvirastaan ett? l??kint?hallituksen virkaa tekev?n kenraalitireht??rin toimesta ja asettui asumaan rakkaaseen Laukon kartanoonsa.

Rouva T?rngren, joka jo lapsuudesta saakka oli oppinut hoitamaan taloutta maalla, oli kaikin puolin k?yt?nn?llinen em?nt? T?rngrenin patriarkkaalisessa kodissa. Kokeneen is?nn?n ?lyk?s, tyyni katse ohjasi kyll? taloa kokonaisuudessaan, mutta kodin keskuudessa hallitsi h?nen vaimonsa itsevaltiaasti noudattamatta kenenk??n muun tahtoa kuin miehens?, jonka pienimm?tkin toivomukset h?n vastustamatta t?ytti. Ankaraa j?rjestyst? h?n yll?piti talossaan, ja onneton se, joka vastusti h?nen m??r?yksi??n.

H?nen monia hyvi? puoliansa oli my?s se, ett? h?n inhosi panettelemista, mutta reipas rouva kuuluu olleen hyvin valmis lausumaan totuuden ihmisille vasten silmi? ollenkaan henkil??n katsomatta -- arkkipiispa ja maalaiskappalainen, maaherra ja nimismies, miljoonan omistaja ja kerj?l?inen saivat tarpeen vaatiessa samalla mitalla, ja koska Laukon em?nt? luonnoltaan oli antelias, oli h?nen mittansa tavallisesti hyvinkin t?ysi.

Yksi rauhoitettu alue oli kuitenkin, johon h?n ei ankaraa arvosteluaan ulottanut. H?n tunsi nimitt?in erinomaista hellyytt? v. 1808 ja 1809:n sotilaita kohtaan. Moni t?m?n sodan urhoista, joista usea oli hyvinkin omituinen, seurusteli T?rngrenin talossa, mutta kaikki olivat ankaran rouvan silmiss? moitteettomia. Jos joku rohkeni pienimm?ll?k??n viittauksella kajota n?iden sotilaiden omituisuuksiin tai heikkouksiin, sai h?n talon em?nn?lt? semmoiset nuhteet, ettei toista kertaa en?? yritt?nytk??n.

Rouva T?rngreni? kuvataan sen ohessa eritt?in vieraanvaraiseksi, per?ti l?mminsyd?miseksi, uskolliseksi ja oikeutta rakastavaksi naiseksi. Kirjallisuutta oli h?n jo luultavasti is?ns? kodissa oppinut arvossa pit?m??n, ja mielell??n kokosi h?n nuorisoa ymp?rilleen. H?nell? kuuluu olleen erityinen taito nuorten kanssa ollessaan antaa kunkin lahjojen ja taipumusten tulla k?yt?nt??n; usein osasi h?n her?tt?? heiss? harrastuksia aluksi vastoin heid?n omaa tahtoansa.

Kertomus Elias L?nnrotin k?yh?st? kodista, vastustamattomasta tiedonhalusta, joka jo poikana sai h?net l?htem??n ulos maailmaan, on jokaiselle suomalaiselle tuttu. V?hemm?n tunnettua lienee, ett? h?n kouluaikanaan, jolloin h?n sai k?rsi? niin monenlaista puutetta, oli niin k?yh?, ettei h?nell? er??n entisen koulutoverin kertomuksen mukaan ollut ainoatakaan koulukirjaa, vaan ett? h?nen l?ksyjen oppimista varten t?ytyi lainata toverien kirjoja. N?it? h?n ei kuitenkaan voinut saada muulloin kuin toverien ruoka-aikoina. Sent?hden oli hyvin tavallista, ett? L?nnrot toisten koulupoikain aamiaista tai p?iv?llist? sy?dess? istui toisen tai toisen toverin etehisess? tai portailla pihassa uutterasti lukien l?ksyj??n.

Siihen aikaan, kun L?nnrot oli tilaisuudessa k?yd? Turun lukiota, hankki h?n itselleen pienen rahanansion olemalla niin sanottuna "kansakuntapoikana", jonka toimiin kuuluivat kaikenlaiset tavalliset vahtimestarin teht?v?t "kansakunnan" asioissa, niinkuin ylioppilaskuntia siihen aikaan nimitettiin. Mink? "kansakunnan" vahtimestarina nuori L?nnrot t?ten toimi, ei ole mainittu; tiedet??n vaan, ettei se ollut uusmaalaisen, jonkat?hden my?s tapahtui, ett? kun L?nnrot suoritettuaan ylioppilastutkinnon syksyll? 1822, pyysi p??st? viimemainitun "kansakunnan" j?seneksi, vastusti er?s vanhempi pedantillinen uusmaalainen jumaluusopin ylioppilas t?t? h?nen pyynt??ns? arvellen, ett? kansakunnalle olisi alentavaista ottaa j?senekseen henkil?, joka oli juossut toisen kansakunnan asioita. Kokousta, jossa t?st? t?rke?st? asiasta keskusteltiin, johti kansakunnan inspehtori, joka sill? kertaa ei ollut kukaan muu kuin Laukon herra, professori T?rngren. T?m? huomautti vastaukseksi pedantin muistutukseen, kuinka v?h?n arvokkaita ne toimet olivat olleet, joita apostolit aikoinaan harjoittivat, apostolit, jotka kuitenkin meniv?t ulos maailmaan valon oppia saarnaamaan, ja onnistuikin inspehtorin yleisen naurun vallitessa tukehduttaa vastustus kapaloissaan. ?sken mainittu kertoja, joka on t?m?nkin jutun kertonut T?rngrenin nuorimmalle pojalle, oli silloin lis?nnyt; "is?ukkosi ei silloin voinut aavistaa, ett? L?nnrotistakin oli tuleva apostoli, joka Runebergin kanssa on pelastanut ja koossapit?nyt Suomen kansan!"

T?m? oli ensim?isen kerran kun T?rngren oli tilaisuudessa auttaa nuorta L?nnrotia. Pian sai h?n uutta aihetta siihen, sill? kohta senj?lkeen k??ntyi L?nnrot inspehtorinsa puoleen pyyt?en t?t? hyv?ntahtoisesti hankkimaan h?nelle kotiopettajan paikkaa, siten tehd?kseen t?ydellisesti varattomalle ylioppilaalle mahdolliseksi jatkaa akateemillisia lukujaan.

T?m?n pyynn?n t?ytt?minen k?vi T?rngrenille hyvin vaikeaksi, koska siihen aikaan maassamme ylioppilastutkinnossa saavutettuun ??nilukuun pantiin suuri arvo ja L?nnrotin arvolauseet eiv?t suinkaan olleet loistavia, sill? h?nen sitke? ahkeruutensakaan ei ollut kyennyt voittamaan kaikkia niit? vaikeuksia, jotka omien koulukirjojen puute ja ruotsinkielisten oppilaitosten suomenkieliselle pojalle outo kieli olivat synnytt?neet.

Kun Idestam kuoli v. 1821, oli Kaarlo Vilho ainoastaan noin nelj?n vuoden vanha. Vaikkei is? el?ess??n ollut voinut erityisesti pit?? huolta pienokaisesta, n?kyy h?n kuitenkin ajatelleen sen tulevaisuutta, sill? Idestamin kuoltua m??r?ttiin professori T?rngren pojan holhojaksi. Poika joutui nyt holhojansa perheeseen, jossa ei kuitenkaan kukaan ehtinyt pit?? huolta pikku Kallen kirjallisesta opetuksesta, jonkat?hden h?n syksyll? v. 1822 l?hestyi kuudetta ik?vuottaan osaamatta lukea sis?lt? -- t?m? oli siihen aikaan harvinaista herrass??dyn lapsissa, jotka liian varhain pantiin kirjan ??reen istumaan.

Pikku Kallen opettajan tarve lienee raskaastikin painanut professori T?rngrenin mielt?, mutta h?nenkin, t?m?n ennakkoluuloista vapaan oppineen silmiss?, eiv?t L?nnrotin huonot koulutiedot h?nt? juuri puoltaneet. Sit? enemm?n miellyttiv?t puhdassyd?mist? ihmistuntijaa nuorukaisen avonaiset, tuiki rehelliset kasvot ja uskolliset silm?t -- ja n?m? saivat vaa'an kallistumaan: Elias L?nnrot p??si kun p??sikin kohta suureksi ilokseen kotiopettajaksi kunnioitetun inspehtorinsa perheeseen.

Tiett?v?sti ei ole mit??n valokuvaa Elias L?nnrotista h?nen ylioppilasajoiltaan, mutta sen sijaan l?ytyy h?nest? taiteilija J. Knutssonin v. 1845 -- viimeinen numero vuosiluvussa on hyvin ep?selv? -- piirt?m? rintakuva, josta sitten G.O. Wasenius Helsingiss? on toimittanut kivipainoksen. Se kuvaa L?nnrotia ajalta, jolloin h?n jo oli piiril??k?rin? Kajaanissa ja n?ytt?? meille nuorenpuoleisen miehen, joka ajan tavan mukaan -- niinkuin Runebergkin saman aikuisissa kuvissa -- kantaa t?rkk??m?t?nt? paitaa, jota nauhasta tehty solmu pit?? kiini kaulan ymp?rilt?. Muuten on h?n puettu tavalliseen siviilipukuun.

Knutssonin kuvaa, jonka j?ljenn?s seuraa t?t? kirjoitusta, pidett?neen hyvin onnistuneena ja se vastannee jotensakin tarkkaan L?nnrotin ulkomuotoa nuorempanakin. Etenkin miellytt?? t?ss? kuvassa suurien, avonaisten silmien iloinen ja kuitenkin tyyni katse; niinkuin kasvoissa kokonaisuudessaan on jotakin avonaista, tyynt?, nuorta ja miehek?st?, joka vet?? puoleensa.

L?nnrot, nuori kotiopettaja, otettiin heti j?seneksi T?rngrenin perheeseen, joka talvisin asui yliopistokaupungissa -- ensin Turussa, sittemmin Helsingiss? -- jotavastoin kes?t ja luultavasti useimmiten joululupakin vietettiin Laukossa. H?n asui samassa huoneessa, kuin perheen silloinen ainoa poika, yksitoistavuotias Juhana, joka k?vi Turun lukiossa ja joka kaksi vuotta senj?lkeen v. 1824 tuli ylioppilaaksi.

L?nnrotin ainoa oppilas oli siis perheen mainittu holhotti, Kaarlo poika, joka alussa osottautui hyvin hitaaksi ja umpimieliseksi -- eik? sit? voinut ihmetell?k??n, kun muistaa onnettomia oloja, joissa lapsi pienest? pahasta oli kasvanut. L?nnrotin p??teht?v?n? oli siis aluksi toimintahalun her?tt?minen ja kehitt?minen pojassa.

L?nnrot ollen itse huvitettu kaikenlaisesta veistelemisest? koetti ensin her?tt?? nuoressa oppilaassaan samaa intoa, mutta kokeet eiv?t onnistuneet.

Kun h?n sitten paremmin oppi tuntemaan pojan luonnetta, rupesi h?n k?ytt?m??n aivan p?invastaista keinoa, h?n rupesi el?hytt?m??n pojan mielikuvitusta. Niin nimitti h?n Kaarlo Vilhon er??n? p?iv?n? Sammassaaren kuninkaaksi, jonka alle my?s Kertunsaari kuului -- kaksi pient? saarta l?hell? Laukkoa. Leikki huvitti nuorta kuningasta suuresti, mutta h?nen seitsenvuotinen mielens? halusi kuitenkin niin vastustamattomasti jousta, jonka L?nnrot oli valmistanut, ett? h?n suurella ilolla vaihtoi osan kuningaskunnastaan t?h?n aarteeseen. T?m?n vaihtokaupan kontrahti, jonka opettaja juhlallisesti oli laatinut, on viel? tallella, Sen todistaja on juuri valmistunut kolmetoistavuotias ylioppilas Juhana T?rngren. T?m? on aikaisin kirjallinen muistomerkki L?nnrotin iloisilta Laukon ajoilta, ja luulen, ett? lukija sit? mielihyvikseen silm?ilee, kun se nyt t?ss? seuraa:

Kontrahti.

Liipasimella varustettua jousta ynn? siihen kuuluvia 2 nuolta vastaan luovutan min? allekirjoittanut omistamani Kertunsaaren l?hell? Laukon kartanoa, ikuiseksi omaisuudeksi Ylioppilas Elias L?nnrotille, h?nen tulevalle vaimollensa ja lapsillensa eli, toisin sanoen, h?nen mielivaltaisesti k?ytett?v?kseen allamainitusta p?iv?st? alkaen.

T?m?n tahdon min? tarkoin mietitty?ni ja t?ysiss? j?rjiss?ni nimell?ni vahvistaa. Laukon kartanossa 15 p. Syysk. 1824.

T?m?n kuninkaallisen teon johdosta nimittiv?t ne ylioppilaat, jotka tuttavallisesti seurustelivat Laukon kartanossa mielell?ns? L?nnrotia Kertunsaaren herttuaksi, josta arvonimest? L?nnrot kuitenkin innokkaasti pyysi p??st?kseen. Eih?n h?n koskaan arvonimi? suosinut, ja n?in saavutetun herttuakuntansakin h?n j?tti tuulen ja aaltojen tuuditeltavaksi.

Koska L?nnrot kaikkina vuoden aikoina ja kaikkiaan enemm?n kuin vuosikymmenen ajalla oleskeli Laukon kartanossa, tuli se h?nelle tutuksi, ja kansa sek? l?hemp?n? ett? kauempana suurta herraskartanoa oppi h?nt? tuntemaan ja rakastamaan.

Niinkuin koko elinaikanaan teki h?n n?in? nuoruutensa huolettomimpinakin p?ivin? ahkerasti ty?t?, mutta h?n ymm?rsi niin s??nn?llisesti jakaa aikansa, ett? sit? aina riitti sek? ruumiillisiin ett? hengellisiin huvituksiin. Uudempi aika, joka harrastaa virkist?vi? ja vahvistavia ruumiin harjoituksia, voi ottaa voimakkaaksi esikuvakseen t?m?n nuorukaisen, joka viel? vanhoilla p?ivill??n yht? innokkaasti rakasti urheilun raitista huvia. Kes?ll? ui ja souteli h?n kauniita vesi?, jotka melkein joka puolella ymp?r?iv?t Laukon tiluksia. Talvella oli hiiht?minen h?nen paras huvinsa. Viel? v. 1882 n?htiin h?nen etehisess??n Lammin tilalla kahdeksankymmenvuotiaan ?sken k?ytetyt sukset, ne seisoivat siell? pystyss? odottamassa uutta hiihtoretke?. Suksensa teki h?n itse, h?n n?et aina sai aikaa rakkaaseen veistoonsa, jolloin h?n valmisti itselleen ja yst?villeen, milloin kanteleen, milloin, niinkuin my?hempin? aikoina usein tapahtui, jonkun kappaleen omaa keksim??ns? mukavaa "kirjoituslautaa", joka my?s on kuvattuna yliopiston omistamassa suuressa L?nnrotin muotokuvassa. Niinkuin h?n vanhoilla p?ivill??n alkoi ja lopetti p?iv?ns? soittamalla virren, niin tuotti h?nelle kanteleen soitto muutenkin lepoa ja rauhaa p?iv?n ty?st?, ja usein kuultiin jo Laukossa kanteleen kielien soivan h?nen ty?huoneestaan.

Paitsi moneen muuhun seikkaan pani h?n my?s vaivaa ja aikaa kehottaakseen talon alustalaisia kirjoitusta oppimaan, ja sanotaankin, ett? h?nen aikanaan oli kansan kirjoitustaito Laukossa ollut suurempi kuin l?hiseudulla. Itse opetti h?n t?t? taitoa kahdelle torpan pojalle ja palkitsi opetusjakson p??tytty? molempia oppilaitaan lahjoittamalla kummallekin vihkon painettuja teoksiaan, luultavasti vihkoja laulukokoelmasta: "Kantele".

Er?s juttu, joka oivallisesti kuvaa t?t? kansallista miest?, el?? viel? T?rngrenin perheen keskuudessa. Kerran kun pit?j?n r??t?li oli ty?ss? Laukossa, piti h?nen valmistaa L?nnrotille p??llystakki. L?nnrot, joka lapsena hyvin l?heisesti oli tutustunut r??t?lin ammattiin, leikkasi sen itse. Kuosi, jonka L?nnrot t?ten antoi mainitulle vaateparrelle, miellytti niin suuressa m??r?ss? kartanon renkej?, ett? tallirenki Mikko er??n? aamuna ilmestyi L?nnrotin huoneeseen sarkapakka kainalossaan ja pyysi, ett? L?nnrot siit? leikkaisi h?nelle p??llystakin "aivan samanlaisen kuin tohtorin oma". L?nnrot suostui kernaasti Mikon pyynt??n, mutta kun veistorenki Heikki seuraavana aamuna astui h?nen luokseen sama pyynt? asiana, alkoi L?nnrot k?yd? k?rsim?tt?m?ksi ja sanoi: "Tahdot kai ett? ompelen sen my?skin?" -- "En", vastasi varovainen Heikki, "r??t?li ompelee sen paremmin kuin tohtori". Suora vastaus lepytti hyv?ntahtoisen L?nnrotin, ja niin sai Heikkikin pyynt?ns? t?ytetyksi. N?in olisi kai L?nnrot saanut leikata takkeja kaikille rengeille vuorostaan, jos ei rouva T?rngren olisi saanut vihi? asiasta ja ankarasti kielt?nyt heit? k?ytt?m?st? hyv?kseen L?nnrotin r??t?lintaitoa.

Kertomuksiin L?nnrotin my?hemm?st? olosta Laukossa kuuluu my?s seuraava, jossa is?nn?n hyv?ntahtoinen mieliala kauniisti esiintyy. Muutamana kes?n? oli p??tetty, ett? rouva T?rngrenin ja h?nen tytt?rens? piti juoda terveysvett? rautaisesta l?hteest?, joka oli niityll? talon l?heisyydess?. K?velyyn l?hteelle ja ehk?p? my?s viattomaan terveysveden juontiin ottivat my?s perheen muut j?senet osaa. Ett? pieni seurue tulisi kyll?ksi liikkuneeksi, ehdotteli professori T?rngren, ett? he kuokkisivat niityn, joka oli m??r?tty viljelt?v?ksi. H?n teetti sent?hden erisuuruisia kuokkia jokaisen voimien mukaan. Sit? paitse m??r?ttiin kehotukseksi runsas palkinto kuokitusta tynnyrinalasta. Nuorin poika Adolf, silloin viel? lapsi, ansaitsi kaksitoista killinki?, Kaarlo T?rnegren koko taalarin, sisarukset Eeva ja Juhana, sek? er?s nuori yst?v? Wilhelmina Ahlstedt, joka oli kes?vieraana Laukossa kukin v?h?n sen yli, mutta L?nnrot, joka oli kest?v?isempi ja tottuneempi ruumiilliseen ty?h?n sai ty?st??n l?hes 200 taalaria. Kartanon pehtori nurisi mokomaa tuhlaamista, arvellen, ett? kyll? olisi voinut saada huokeampia ty?miehi?kin, mutta jalo is?nt? lohdutti h?nt? hymyillen sill?, ett? olot t?ss? matoisessa maailmassa nyt kerran olivat senlaiset, ett? oppineitten herrain ty?t? ei mitattu samalla mitalla kuin tavallisten p?iv?l?isten. Pehtori veti suunsa hymyyn ja sai tyyty? selitykseen, mutta oli kuitenkin ep?ilev?n n?k?inen.

Niin yksinkertainen ja kansallinen kuin L?nnrot koko elinaikansa oli, t?ytyy h?nen el?m?nkertojansa kuitenkin my?nt??, ett? h?nell? jo nuorena oli kolme intohimoa, tosin hyvin viattomia kaikki kolme, mutta jotka kukin vaativat tyydytyst? oikealla suomalaisella itsepintaisuudella.

H?n rakasti ennen kaikkia v?kev?? hyv?? kahvia ja nauttikin sit? aimo m??r?t. Hyv?ntahtoinen em?nt?, joka piti L?nnrotia todellisena perheen j?senen? olikin aina valmis hankkimaan h?nelle t?t? nautintoa. H?nen toinen intohimonsa tupakanpoltto saattoi h?net joskus pulaan. L?nnrot oli nimitt?in aika vahva tupakan polttaja ja kulutti koko lailla sek? sikaria ett? Geflen vaakunaa, jota pohjoismaissa kauan aikaa pidettiin parhaimpana piipputupakkana. Kun ei kukaan muu Laukon herroista polttanut tupakkaa, sattui joskus, ett? L?nnrotin tupakkavarasto loppui ja h?n joutui suureen tupakan tuskaan, koska kartanosta ainoastaan kerran viikossa k?ytiin Tampereella. Kotikasvuinen tupakka, jota rengit k?yttiv?t, oli L?nnrotille vastenmielinen, eik? h?n k?ytt?nyt sit? suurimmassa h?d?ss?k??n.

Paitsi hyv?? kahvia ja hyv?? tupakkaa k?ytti L?nnrot aina hyv?? paperia. Etenkin my?hemmin Laukossa oleskellessaan kirjoitti h?n useimmiten paraimmalle postipaperille, tapa, johon h?n oli tottunut matkoillaan; t?m? ohut, hieno paperi kun n?et paremmin sopi matkalaukkuun, kuin sen ajan k?sin valmistettu paksu, mutta samalla kest?v? kirjoituspaperi.

Pime?n? vuodenaikana vietettiin Laukossa ylip??t??n jotensakin hiljaista el?m?? semmoisinakin aikoina, jolloin koko perhe oleskeli siell?. Syyn? siihen oli kotitalon yksin?inen asema ja s??tyl?isten v?hyys ymp?rist?ss?. Kes?isin sit? vastoin saattoi vieraanvaraisuus "hyv?ss? Laukossa", niinkuin L?nnrot sit? mielell??n nimitti, n?ytt?yty? kaikessa loistossaan, etenkin sitten kun vanhin poika Juhana oli tullut ylioppilaaksi ja tyt?r tullut kotiin pensioonista. Vanhukset rakastivat nuorisoa, eik? heid?n koskaan tarvinnut kaivata sen virkist?v?? l?sn?oloa, sill? nuoret toverit hakivat mielell??n iloisen Juhanan seuraa, jota romantillisten aatteidensa vuoksi yleisesti nimitettiin "ritariksi". Hilpeiden nuorukaisten piiriss? nousikin ilo usein ylimmilleen, eik? L?nnrot suinkaan ollut arin nuorten joukossa.

Oleskellessaan niin monta vuotta T?rngrenin kodissa, joka yst?v?llisesti oli avannut ovensa tuntemattomalle nuorukaiselle, oppi L?nnrot tuntemaan tunnetta, joka t?h?n saakka oli ollut h?nelle melkein outo, ett? h?nell?kin oli koti, eik? h?n senvuoksi arastellut kauniin impijoukon seuraa, viihtyip? siin? hyvinkin, vaikka ei h?n mik??n vakinainen "seuramies" ollutkaan.

N?m? eiv?t ollenkaan katselleet h?nt? karsain silmin, sill? h?n oli niinkuin sanotaan naisten suosiossa. Kuitenkin arvelivat naiset, ettei h?n ollut Amorin nuolen saavutettavissa.

Tietysti vieraili Laukossa muitakin kuin nuoria. Niin tuli sinne usein toinen tai toinen professori T?rngrenin yst?vist?, enimmiten h?nen virkatovereitaan yliopistosta.

My?hemmin tuli Laukko perheen l?heisimpien yst?vien kokouspaikaksi vuosittain 18 p:n? elokuuta, Agapetuksen p?ivin?. T?m? p?iv? oli kaksinkertainen merkkip?iv?, se ei ollut ainoastaan is?nn?n nimip?iv?, vaan my?s h?nen syntym?p?iv?ns?, sill? T?rngren oli syntynyt 18 p. elokuuta 1772. Sittenkun professori T?rngren Elokuussa 1833 oli eronnut virastaan ja ainaiseksi asettunut asumaan Laukkoon, p??ttiv?t h?nen virkatoverinsa ja entiset oppilaansa joka vuosi yhty? siell? perheen mainittuna juhlap?iv?n?. Niinkauan kun L?nnrot oleskeli Etel?-Suomessa tuli h?n aina t?n? p?iv?n? Laukkoon. Ja miss? h?n kuljeskeli ja asuikin, otti h?n aina ajatuksissaan osaa t?h?n rakkaaseen perhejuhlaan.

Seisovana ja mit? suurimmalla ilolla vastaanotettuna numerona p?iv?n huviohjelmassa oli aina Ilmonin esiintyminen. T?m? oli ik??nkuin luotu huvin?ytelm?in esitt?j?ksi. L?nnrotin kanssa tanssi h?n silloin

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet