Read Ebook: Blackwood's Edinburgh Magazine No. 401 March 1849 by Various

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 428 lines and 100350 words, and 9 pages

Translator: Kasimir Leino

VALITTUJA NOVELLEJA I

Kirj.

Guy de Maupassant

Kansan Novellikirjasto 1.

Ranskasta suomentanut Kasimir Leino.

Helsingiss? 1907, Suomalainen Kustannus-Osakeyhti? Kansa.

Savonlinnassa 1907, O.-Y. Savolaisen kirjapainossa.

SIS?LLYS:

Guy de Maupassant. Is?. Kuutamolla. Vallankumous. Susi. Lapsi. Anteeksianto. Kuningatar Hortense. Jalokivet. Tarina pyh?n Mikaelin luostarilinnasta. Joulukertomus. Risti?iset.

GUY DE MAUPASSANT.

Kun ylti?romanttikot, joihin monet ovat tahtoneet lukea my?skin Victor Hugon, vaikka sen varsinainen ja perikuvallisin edustaja on Th?ophile Gautier, olivat oikullisia eriskummallisuuksia, jopa luonnottomuuksiakin kuvaamalla saattaneet t?m?n kirjallisen suunnan huonoon huutoon, syntyi jo v. 1848 vallankumouksen j?lkeen uusi terveempi ja todellisuutta enemm?n kunnioittava suunta vastapainoksi edelliselle.

N?in jyrkk?n? esiytyi uusi suunta "Le Realisme"-nimisess? aikakauskirjassa, joka alkoi ilmesty? 1856 ja kohdisti hy?kk?yksens? p??asiallisesti Hugohon ja Gautier'iin. Kun ensim?inen kiihkon puuska oli ohi mennyt, tasausi uusi suunta siedett?v?mm?ksi, esitt?en joukon mielipiteit? tosiel?m?st? tehtyjen havaintojen merkityksest? kaunokirjallisuudelle.

Todellinen ihmisel?m? ja luonto ovat ensin ymm?rrett?v?t ja havaittu todellisuus mahdollisimman uskollisesti esitett?v?. Ihmiset ovat kuvattavat sellaisina kuin he ovat taikka millaisiksi perinn?llisyys, syntyper?, kasvatus, elinkeinot, yhteiskunnalliset olot ja koko ymp?rist? heid?t muodostaa. Kirjailijan ei tarvitse ruveta heit? ihannoimaan eik? George Sandin tavalla kuvaamaan ihmisi? sellaisina kuin heid?n h?nen mielest??n tulisi olla. Eik? h?nen my?sk??n tule esiyty? maailman parantajana ja mieteper?isen? runoilijana, vaan esitt?k??n h?n maailman ulkokohtaisesti ja merkitk??n havaintonsa tosiasioiksi. Mentiinp? viel? niinkin pitk?lle, ett? suorastaan halveksittiin muodon kauneutta.

Jos n?ihin yll?esitettyihin mielipiteihin lis??mme ne vaatimukset, joita jo j?rkev?mm?t romanttikot olivat tehneet luonnekuvauksen suhteellisuudesta y.m., niin onkin meill? uusiaikaisen, todellisemman kertomarunouden kaunotiede p??piirteiss??n m??r?ttyn?. Realistisen suunnan j?lkel?iset, n.k. naturalistit, jotka edelleen ovat jatkaneet ja kehitt?neet t?t? kuvaustapaa, eiv?t mielest?mme ole voineet esitt?? mit??n suurempia periaatteellisia lisi? tahi kumoavia muutoksia edelt?jiens? m??ritelmille.

Flaubertin oppilaita oli alkuansa se novellikirjailija, jonka runsaasta ja kuumeellisesta tuotannosta t?ss? tarjoamme ensim?isen valikoiman suomenkielisess? asussa. Flaubert oli n?et Maupassantin kummiset?n? ja perheen vanhana tuttavana joutunut l?heisimpiin suhteisiin kirjallisia taipumuksia osoittavan nuorukaisen kanssa, jonka aikaisempia, ep?kypsi? sommitelmia h?n arvosteli ja hylk?si, johtaen kirjailijan alkua vapaaseen, itsen?iseen luomiseen.

Jo v. 1873 ovat er??t tiet?vin??n h?nen kyh?illeen kertomuksia ja runoja, vaikka h?n vasta seitsem?n vuotta my?hemmin julkaisi ensim?isen kokoelmansa runoja, joita kehutaan muodoltansa kauneiksi ja sis?llykselt?ns? alkuper?isiksi: Runoja ei h?n kuitenkaan sen koommin kirjoittanut, vaan antautui kerrassaan kertomusten alalle sen j?lkeen kuin h?n Zolan julkaisemissa, ranskalais-saksalaisen sodan tapahtumia kuvaavissa "M?danin iltamissa" olleen "Talipallo" nimisen kertomuksen johdosta oli huudettu nuoren Ranskan etevimm?ksi novellikirjailijaksi.

Maupassantin tavattoman runsas tuotanto tapahtui v. 1881-91; vuosikymmenen kuluessa julkaisi h?n 27 nidosta novelleja, romaaneja ja n?ytelmi?, joita viimemainittuja kuitenkin on ainoastaan kaksi. Novellikokoelmia on h?nelt? kaikkiansa ilmestynyt parikymment?; muutamina vuosina kolmekin nidosta ? 300 sivua vuodessa.

T?llainen tavattoman kiihkoinen ty?skentely ei tietystik??n voinut olla vaikuttamatta muuten ruumiiltaan kookkaan ja voimakkaan miehen terveyteen. Jo 1880-luvun lopulla huomataan h?nen romaaneissansa "Kova kuin kuolema" ja "Syd?n" omituinen raskasmielisyyden tunne, joka tammikuulla 1892 kehittyi aivotulehdukseksi ja teki ainoastaan 40-vuotisen kirjailijaneron mielenvikaiseksi. T?st? onnettomasta tilasta pelasti h?net kuolema sent??n jo hein?kuun 6 p. 1893. Kirjailijan kuoltua on h?nen j?lkeenj??neist? papereistansa viel? julkaistu 2-n?yt?ksinen n?ytelm? "Avioliiton rauha" ja kertomukset "Is? Milon" , "Kolportt??ri" ja "Er??n porvarin sunnuntaip?iv?t" . Maupassantin koko tuotanto k?sitt?? siis kaikkiansa 31 nidosta.

T?st? hirvitt?v?n runsaasta tuotteliaisuudestaan huolimatta s?ilytti tekij? melkein aina sen mestarillisen selv?n, lyhytsanaisen ja loistavan tyylin, joka on tehnyt h?net maailmankuuluksi ranskalaisimpana, el?m?n tuoreimpana ja v?litt?mimp?n? kertoilijanerona, mit? Ranskalla koskaan on ollut keskiaikaisten kertoilijain, Rabelaisin, Lamartinen, Voltairen, ja Prevost'in tapaisia kirjailijakykyj?. Pieneksi kunnioituksen osoitteeksi onnettoman lopun saaneen kirjailijan muistolle on is?nmaa pystytt?nyt h?nelle kuvanveist?j? Verletin muovaaman muistopatsaan Monceaun puistoon.

Jo ensim?isen, Talipallo-nimisen kertomuksensa johdosta oli Maupassant, kuten jo mainitsimme, huudettu Flaubert'in j?lkel?iseksi ja nuoren Ranskan etevimm?ksi novellikirjailijaksi, etup??ss? sen ter?v?n ja purevan ivan ja samalla keve?n, hauskan ja luontevan hyv?ntuulen johdosta, joka antaa leimansa melkein koko h?nen my?hemm?llekin runoudellensa. "M?danin iltamat", kokoelma kuvauksia viimeisest? ranskalais-saksalaisesta sodasta, sai osaksensa tavattoman huomion, sill? se k?sitettiin uuden kirjallisen koulun taiteelliseksi julistukseksi. Naturalistisen suunnan johtaja Zola oli t?ss? koonnut ymp?rillens? puolikymment? nuorta kyky?, joiden otaksuttiin omaksuvan johtajan kirjalliset n?k?kannat ja yhteisvoimin rynnist?v?n kirjalliselle sotatantereelle.

Mutta useimmat n?ist? l?ysiv?t kuitenkin piakkoin oman tiens?. Ulkopuolella maansa rajoja ovat n?ist? ainoastaan K.J. Huysmans ja Maupassant saavuttaneet mainetta. Ja jos ranskalaisten selv?, tuores ja leikkis? kertoilijakyky kerran tunnustetaan realistisen novellikirjallisuuden perikuvaksi, niin on Maupassant, t?m?n taiteen tosi-ranskalaisimpina edustajina, my?skin maineensa ansainnut.

Maupassant ei ole mik??n v?itelm?iv? kirjailija, kuten Huysmans, eik? mik??n naisellisesti hento syd?nten ja sielujen tutkistelija, kuten Bourget. H?n on miehek?s, ylev?n rohkea, v?lit?n ja hyv?ntuulinen vapaa kertoilija, joka kuvaa hienosti havaitut, kirjavat kuvansa ulkomaailmasta voimakkaan ja pett?m?tt?m?n taiteellisen vaiston johdolla. Mik??n mietiskelij? h?n ei ole, mutta taiteellisen luomisvoiman suoni pulppuaa h?ness? niin luonnonraittiina, vapaana ja valmiina, ett? se runsaasti korvaa tuon yll?mainitun puutteellisuuden. Mit??n yhten?ist?, vakiutunutta maailmankatsomusta k?ynee sangen vaikeaksi muodostaa h?nen kirjavien, el?m?ntuoreiden kertomustensa nojalla, vaikka sellaiset suuret aatteet kuin el?m? ja kuolema vastakkaisina voimina ehk? voidaan katsoa h?nen tuotantonsa yleisimmiksi tunnusmerkeiksi ja p??aineiksi. N?iden sokeain ja salaper?isten voimain kohtaloleikki? osaa h?n kuvata lukemattomilla, uusilla tavoilla; pirte? ja tuores tyyli vaikuttaa sen, ett'ei lukija suinkaan niihin kyll?sty, vaan mielihyv?ll? antautuu seuraamaan tekij?n esitt?m?? v?rien, tunteiden, tunnelmain ja ilmi?iden milloin vuolaan keve??, milloin raskaammin joleaa pohjavirtausta. Toisinaan voi h?n kuvauksessansa olla ivallisen raaka ja kyynillinenkin aivan yht? tyynesti kuin M?rim?ekin kuvaa kauheita asioita lyhytsanaisella, olympolaisella kylm?verisyydell?ns?, v?litt?m?tt? v?h??k??n siit? ep?miellytt?v?st? vaikutuksesta, jonka h?n voi tehd? tunteellisemman lukijan herkk??n mieleen. Ja tuoreinta, el?m?niloisinta kuvausta voi ?kki? seurata toinen, miss? ihmisten jokap?iv?inen, toivoton taistelu mahtavan suurkaupungin py?rteess? salaper?isell? tavalla lannistuu, tylsistyy ja kehittyy suorastansa el?m?ntympeydeksi. Omituista kyll? kuvaa h?n n?m? vastakkaiset sieluntilat yht? voimakkaalla, taiteellisella nautinnolla pysyen sent??n aina aineensa yl?puolella, kuten realististen kertoilijain tapa ylip??ns? on.

Georg Brandes, pohjoismaiden etevin kirjallisuuden arvostelija, pit?? Maupassantia, t?t? kirjavien kuvien vivahdusrikkainta sepitt?j??, synnynn?isen? ja jo ensim?isess? novellissaan selv?sti klassillisena nerona. Kirkkaana kuin auringon paisteessa v?lkkyv? s?il?, virtaa h?nen loistavan selv? kielens? jo alusta alkaen, sanoo h?n, terveimm?ll? tavalla osaa h?n kuvata sairalloisimmatkin sieluntilat muutamin valikoiduin maalaavin tai ivaavin piirtein. Toisten aikalaisten monisanaiset, eri sieluntiloja tutkistelevat kuvaukset osaa h?n muuttaa toiminnaksi, p??sten t?ten oikotiet? tarkoitusper?ns? p??h?n. Samaa lyhytsanaista kuvaamistapaa h?n k?ytt?? my?skin ymp?rist?? esitt?ess??n, mink? vuoksi n?m? sivukuvaukset eiv?t koskaan k?y ik?viksi.

Jo tuotantonsa alkuaikoina esiytyy h?n niinik??n sommittelun mestarina, osaten aina s?ilytt?? yhten?isyyden niin hyvin novelleissansa kuin romaaneissansa. Mestarin taito ilmenee juuri t?llaisessa kokonaisuuden ja yhten?isyyden t?ydellisess? hallitsemisessa, jota aina on pidetty ranskalaisten kertoilijain p??ominaisuutena. Yht? aito ranskalainen on h?n tavallisesti my?skin aihevalinnassansa ja jos h?n ottaa tutummankin aiheen k?sitell?ksens?, suorittaa h?n sen useimmiten omalla, itsen?isell? tavallansa. Syyst? onkin sanottu, ett? Maupassantin uuteloissa l?yd?mme tuota vanhojen ranskalaisten kertoilijain vapaata veitikkamaisuutta, vaikkakin tyylilt?ns? t?ydellisemp?n?, kuten jo h?nen ensim?inen kertomuksensa sodan vaikutuksesta Rouen'in asujamistoon v. 1870 selv?sti todistaa.

Porvarillisen arvokkaisuuden ivailu ja koomillisuuden keksiminen kaikessa ovat Maupassantin vahvimpia puolia, sen n?emme esim. h?nen perhekuvauksestansa "Er?s poika", jossa tavallinen virkamiesperhe on joutunut h?nen ivansa esineeksi. Toisissa k?sittelee h?n taas voimakkaan luonnonvietin purkauksia ja n?iden seurauksia, ?p?r?lapsia taikka sukupuolivietin el?imellisyytt? . Hienontuneena, vaikka yh?ti vapaasanaisena esiytyy h?n sent??n jo sellaisissa romaaneissansa kuin "Naisten suosikki" ja "Kova kuin kuolema", joissa h?n armotta riist?? el?m?lt? sen viehkeyden, mill? n.k. pyh? valhe on elon ehitt?nyt. "Er?s el?m?ntarina" taas on hienon, kelpo naisen taistelua kylm?n, raakaluontoisen aviomiehen kanssa; Mont-Oriol samoin nuoren, hienotunteisen naisen taistelua nuoresta miehest?, joka kevytmielisen? on h?neen kyll?stynyt ja etsii tyydytyksens? mit?tt?m?n talonpoikaistyt?n luona. "Naisten suosikki" on tarina typer?st?, mutta kauniista miehest?, joka juuri kauneutensa ja naisten avulla nousee yhteiskunnan huipuille, j.n.e.

Kun kirjailijan terveys jo 1880-luvun lopulla alkoi juonitella, t?ytyi h?nen j?tt?? suurkaupungin kuluttava el?m? ja etsi? parannusta hermostollensa, alituiselle p??nkivistyksellens? ja sis?isille verenvuodoille luonnonhelmassa; alussa h?n liikkui vesill?, sitten siirtyi h?n taas vuoristoon, jonka keve?? ilmaa pidettiin terveellisimp?n? h?nen keuhkoillensa. N?in sai t?m? Normandian luonnon mestarillinen kuvaaja tilaisuuden laajentaa havaintojensa piiri? ja n?in syntyiv?t sellaiset kokoelmat kuin novellikokoelma Afrikan rannoilta "P?iv?n helteess?", tunnelmakokoelma "Vetten p??ll?", novellit "Er?s ilta", "K?ynti maalla" j.n.e. N?iss? esiytyy Maupassant aina tarkkana, tuoreena ja v?ririkkaana luonnonkuvaajana, joka ehdottomasti vie voiton sellaiseltakin mestarilta kuin Bourget on. Kuitenkin on t?m? draamallisin Ranskan uudemmista novellikirjailijoista, kuten Brandes h?nest? sanoo, toisinaan vastakohtansa Bourget'in tavalla antautunut sielunel?m??kin tutkistelemaan; siit? on meill? ainaisena todistuksena h?nen teoksensa "Syd?n."

Mutta se mielett?myyden henget?r, joka oli johtanut h?net kirjoittamaan sellaisia voimakkaita kuvauksia hulluuden hiipiv?st? kehityksest? ihmissieluissa kuin esim. "Horla", "Er?s mielipuoli", "Ero" ja "Ken tiet??", kukisti etev?n kirjailijan miehuutensa parhaassa ij?ss?. V?hitellen enenev?? raskasmielisyytt? seurasi sairalloinen mietiskely, joka milloin ilmeni henkev?n?, hell?n? haaveiluna, milloin surullisen raskaana synkk?mielisyyten?, kunnes se alussa vuotta 1892 auttamattomasti pimitti kirjailijan henkisen el?m?n.

Suomentaja on parhaampansa mukaan koettanut saada esille t?t? Maupassantin tyyli?, jota ehk? ei ole niink??n helppo j?ljitell?. Ell'eivat ylemp?n? huomauttamamme ominaisuudet siit? ilmene, t?ytyy h?nen ottaa siit? syy. Kustantajan tarkoitus on jatkaa t?t? valikoimasarjaa, niin ett? suomalaisellakin yleis?ll? ennen pitk?? on tilaisuus omalla kielell?ns? tutustua t?m?n novellikirjallisuuden mestarin kaikkiin etev?mpiin teoksiin. Suomentaja ei voi muuta kuin toivoa, ett? yleis? suosiolla vastaanottaa t?m?n kiitett?v?n yrityksen, joka ehk? vaikuttaa hedelm?itt?v?sti maamme omatakeiseenkin kertomarunouteen.

IS?.

Jean de Valnoix on er?s yst?vist?ni, jota minun toisinaan on tapana k?yd? tervehtim?ss?. H?n asuu pieness? talossansa, joka sijaitsee keskell? mets?? ... siell? joen varrella. Sinne oli h?n vet?ynyt eletty?ns? viisitoista vuotta hurjaa el?m?? p??kaupungissa. ?kki? kyll?styi h?n huvituksiin, illallisiin, miehiin, naisiin, korttipeliin ja kaikkeen ja muutti syntym?kotiinsa.

Meit? on pari kolme tuttavaa, jotka silloin t?ll?in viet?mme pari kolme viikkoa h?nen luonansa. H?n ilahtuu aina n?hdess?ns? meid?n saapuvan ja j?? taas mielell?ns? yksin, kun me j?t?mme talon.

Viime viikolla matkustin min? taas h?nen luoksensa ja h?n vastaanottikin minut avosylin. Aikamme vietimme milloin yhdess?, milloin erikseen. Tavallisesti istui h?n lukien jotakin, minulla taas oli kirjoitust?it?. Illoin istuimme jutellen yhdess? keskiy?h?n saakka.

Tukahduttavan helteisen p?iv?n j?lkeen istuimme viime tiistaina noin klo 9 illalla joen rannalla katsellen, kuinka virta huuhtoi jalkojamme. Vaihdoimme siin? sangen h?m?ri? mielipiteit? taivaan t?hdist?, jotka kylpiv?t tuolla virran v?lkkyv?ss? kalvossa ja n?yttiv?t uiskentelevan edess?mme. Vaihdetut mielipiteet olivat tosiaankin sangen h?m?ri?, sekavia ja lyhyit?, sill? molemmat olimme me kovin tyhm?ll?, v?syneell? ja veltolla tuulella. Min? hellyin miettiess?ni aurinkoa, joka -- t?htitieteilij?in mukaan -- kuolee pois Suuren Karhun taakse. Ainoastaan valoisimpina ?in? n?kyy se jossakin pohjoisemmassa, niin kalpeaksi se muka muuttuu. Hiukankin pilvisin? iltoina se h?vi?? kerrassaan vaikuttaen luontoon ihan kuolettavasti. Sitten koetimme kuvitella mieless?mme noiden kaukaisten maailmain asukkaita, n?iden ulkomuotoa, joka tuntui mahdottomalta edes kuvitellakaan, n?iden arvaamattomia luonnonlahjoja, n?iden tuntemattomia elimist?j?, siell? l?ytyv?? el?imist?? ja kasvikuntaa sek? kaikkia lajia, valtakuntia, olemuksia ja aineita, mit? ihmisen haaveksiva mielikuvitus vain keksi? voi. ?kki? kuului kaukainen huuto:

-- Herra, herra, hoi!

-- T??ll?, Baptiste, vastasi Jean.

Tultuansa luo selitti palvelija:

-- Siell? on taas se herran mustilaisnainen.

Yst?v?ni ratkesi nauramaan ja nauroi kuin hullu, vaikka h?n ei muuten juuri naurajia ollut. Sitten kysyi h?n:

-- Onko meill? siis t?n??n hein?kuun 19 p?iv??

-- On, herra.

-- Hyv? on. K?ske h?nen odottaa hiukan. Tarjoa h?nelle illallinen. Kymmenen minuutin kuluttua olemme kotona.

Palvelijan menty? tarttui h?n k?sivarteeni sanoen:

-- Palatkaamme hiljalleen kotiin. Matkalla voin kertoa sinulle tarinan h?nest?.

Seitsem?n vuotta sitten eli toisin sanoen samana vuonna, jolloin saavuin t?nne syntym?kotiini, l?ksin er??n? iltana k?velem??n mets?ist? ajotiet? my?ten. Ilma oli kaunis niinkuin on ollut t?n??nkin. Verkalleen astuin suurten puiden alla tarkastellen oksien l?pi tuikkivia t?ht?si? ja hengitin ahmimalla keuhkoni t?yteen illan rauhallista, mets?isten tuoksujen t?ytt?m?? ilmaa.

Pariisin olin min? juuri j?tt?nyt ainiaaksi. Olin n?et v?synyt, kerrassansa v?synyt ja sanomattomasti kyll?stynyt kaikkiin niihin tuhmuuksiin, alhaisiin ja likaisiin huvituksiin, joita olin siell? n?hnyt ja joihin olin ottanut osaa noin viidentoista vuoden aikana.

K?velin kauvas, sangen kauvas synk?n mets?n l?pi viep??, autiota tiet? my?ten, joka tulee noin viidentoista kilometrin p??ss? olevasta Crouzillen kyl?st?.

?kki? seisahtui suuri saksalainen koirani Bock, joka aina oli mukanani, ja alkoi murista. Luulin jonkun ketun, suden tai mets?sian olevan l?heisyydess? ja hiivin hiljaa varpaillani eteenp?in, ett'en askeleillani s?ikytt?isi otusta pois. Mutta samassa kuulin huutoja, valittavia, pid?tettyj?, vihlovia ihmishuutoja.

Varmaankin murhattiin tuolla metsik?ss? joku ja puristaen lujasti oikeassa k?dess?ni olevaa raskasta tammikeppi?, joka oli oikea pahkasauva, l?ksin juoksemaan huutoa kohti.

Kuulin jo voihkeita, jotka kuulustivat yh? selvemmilt?, vaikka tavattoman kumeilta. Ne tulivat kai jostakin m?kist?, ehk? jostakin miilun-polttajan t?llist?. Kolme askelta minun edell?ni juoksi koirani Bock, milloin pys?htyen, milloin per?ytyen ja yh?ti kiihoittuneena muristen. ?kki? salpasi meilt? tien er?s toinen suuri musta koira, jonka silm?t kiiluivat kuin tuliset hiilet pime?ss?. N?inp? varsin hyvin valkeat torahampaatkin, jotka loistivat sen avonaisessa kidassa.

Sauva ojona rynt?sin min? koiraa vastaan, mutta samassa oli Bock jo k?ynyt sen niskaan ja molemmat py?riv?t ne nyt ?risten maassa kidat vuorotellen toistensa niskassa. Min? riensin eteenp?in ja olin t?lm?t? tiell? makaavaan hevoskaakkiin. Pys?hdyin kovin h?mm?styneen? tutkimaan elukkaa ja huomasin edess?ni vankkurit eli jonkunlaisen py?rill? kuljetettavan huoneen, jommoisia ilveilij?seurat ja ulkolaiset kulkukauppiaat k?ytt?v?t maaseudulla matkustaessansa markkinoilta markkinoille.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet