Read Ebook: La Vie de Madame Élisabeth soeur de Louis XVI Volume 2 by Beauchesne A De Alcide Dupanloup F Lix Commentator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 2350 lines and 261122 words, and 47 pages

Translator: Samuli Suomalainen

GULLIVERIN MATKAT KAUKAISILLA MAILLA

Kirj.

Jonathan Swift

Englanninkielest? suomensi Samuli S.

Nuorten kirjoja N:o 7

Otava, Helsinki, 1904.

Helsingin Uusi Kirjapaino-osakeyhti?

SIS?LLYS:

I OSA:

Matka Lilliputiin

II OSA:

Matka Brobdingnagiin

ENSIMM?INEN OSA

MATKA LILLIPUTIIN

ENSIMM?INEN LUKU

Tekij? antaa muutamia tietoja itsest??n ja perheest??n. -- Ensimm?iset matkustamisen aiheet. -- H?n joutuu haaksirikkoon, p??see uimalla Lilliputien maan rannalle. -- Vangitaan ja vied??n sis?maahan.

Is?ll?ni, pienen maatilan omistajalla Nottingham-shiress?, oli viisi poikaa. Minut, j?rjestyksess? kolmannen, h?n l?hetti Cambridgeen, Emanuel College nimiseen kouluun. Nelj?ntoista vanha olin sinne menness?ni ja opiskelin siell? kolme vuotta. Olisin siell? opintoni p??tt?nytkin, mutta kun ei is?n niukoista varoista riitt?nyt minulle tarpeeksi ev?srahoja, vaikka kyll?kin koetin el?? s??st?v?isesti, niin l?ksin Lontoosen ja menin siell? haaval??k?rin oppiin mr James Bates'ille. H?n oli siihen aikaan kuuluisa taidostaan, ja h?nen luonaan ty?skentelinkin nelj? vuotta. Is? vainaja se silloin t?ll?in l?hetti minulle jonkun verran rahoja, ja ne min? k?ytin tietojeni kartuttamiseen. Lueskelin merenkulkuoppia ja matemaatikaa, tarpeellisia kyll? sille, ken aikoo l?hte? kaukaisia maita katsomaan, ja matkustelemaanhan minulla oli halu jo pienest? pit?in.

Palasin sitten mr Batesin luota kotia, jossa is?lt?ni ja John enoltani sek? joiltakuilta yst?vilt? sain nelj?kymment? puntaa. Luvattiinpa minulle sit? paitsi viel? 30 puntaa opintojen jatkamista varten Leydenin yliopistossa. Siell? min? sitten tutkin l??ketiedett? kaksi vuotta ja seitsem?n kuukautta, hyvin tiet?en, kuinka paljo hy?ty? l??k?rintaidosta on oleva pitkill? matkoilla.

Mutta parin vuoden per?st? hyv? opettajani kuoli, ja siit? pit?in alkoi ammattini k?yd? yh? huonommin ja huonommin. Keskusteltuani vaimoni ja muutamain tuttujeni kanssa, p??tin j?lleen l?hte? merille. Niin teinkin. Olin v?lsk?rin? kahdellakin laivalla per?kk?in, yhteens? kuusi vuotta, ja enn?tin k?yd? It?- sek? L?nsi-Indiat ja sain koonneeksi hiukan varoja. Joutoaikoina lueskelin vanhoja ja uusia kirjailijoita, minulla kun oli runsaanlainen kirjasto mukanani. Maissa k?yt?ess?, tarkastelin kansain tapoja ja el?m?nlaatua ja opiskelin maankielt?, eik? se minulle vaikeata ollutkaan, minulla kun on muisti hyv?npuoleinen.

Matka k?vi ensi alussa varsin onnellisesti.

En nyt rupea v?sytt?m??n lukijaa kertomuksilla kaikista matkanvaiheitten yksityiskohdista. Riitt?nee mainita, ett? It?-Indian kohdalla nousi ankara myrsky, joka kiid?tti meid?t Van Diemenin maan pohjoisrannalle. Ylenm??r?isen ty?n ja huonon ruuan n??nnytt?min? oli meilt? kuollut kaksitoista laivamiest?, ja hyvin olivat jo heikkoja muutkin. Marraskuun 9:n? -- niin? aikoina siis, jolloin sill? puolen maailmaa kes? alkaa tuloansa tehd? -- oli tavattoman kova s??. Ei aikaakaan, niin huomattiin puolen kaabelin matkan p??ss? laivasta kallio, jota kohti kova tuuli meit? ajoi. Tuokion per?st? laiva t?rm?si kalliota vasten ja s?rkyi s?p?leiksi. Laskettiin vene vesille -- meit? oli kuusi miest? -- ja koetettiin p??st? irti laivasta sek? kalliosta. Soudettiin tuosta minun laskuni mukaan kolme meripeninkulmaa , mutta pian olimme liiallisista ponnistuksista niin n??ntyneet, ett'emme en?? jaksaneet airojakaan liikutella. Jouduimme aaltojen ajeltaviksi, kunnes puolen tunnin per?st? ?killinen tuulenpuuska pohjoisesta paiskasi veneen kumoon. Miten toverieni lienee k?ynyt, en tied?. Luultavasti he hukkuivat joka mies. Min? puolestani l?ksin uimaan: viek??t tuuli ja aallot minne vienev?tk??n. Pohjailin tuon tuostakin, mutta ylen oli vesi syv??. Luulin jo olevani mennytt? miest?, kun ?kki? jalka tapasi pohjan. Samaan aikaan myrskykin koko lailla laimeni. Ranta oli niin laaka, ett? sain kahlata l?hes peninkulman, ennenkuin p??sin kuivalle maalle. Kello oli silloin kahdeksan maissa illalla.

Astuin tuosta sis?maahan p?in puolen peninkulman verran, mutta en n?hnyt miss??n asuntoja enk? ihmisi?k??n. Lienenk? ollut niin heikko, ett'en niit? huomannut. V?synyt olin per?ti, ja kun ilmakin oli helteinen, alkoi minua kovasti painostaa. Panin pitk?kseni pehmoiselle nurmelle ja nukuin niin sike??n uneen, ett'en muista el?m?p?ivin?ni niin raskaasti maanneeni. Unta vedin luullakseni yhdeks?n tuntia yht?mittaa. Her?tess?ni oli jo t?ysi p?iv?. Yritin nousta, mutta eip? onnistunutkaan. Selj?ll?ni siin? loioin ja tunsin, ett? minulta ovat niin k?det kuin jalatkin kahdelta puolen sidottuina maahan kiinni, pitk? ja paksu tukkani samalla muotoa. Tunsin niinik??n, ett? poikki koko ruumiin, kainalokuopista vy?t?isiin saakka, kulkee hienoja lankoja puolelta toiselle. N?hd? en voinut muuta kuin suoraan yl?s, ja p?iv? se alkoi paahtaa ja polttaa silmi?, niin ett? vihaksi pisti. Ymp?rill?ni kuului sekavaa suhinaa, mutta tukalassa asemassani en voinut n?hd? muuta kuin pilvet taivaalla.

T?m?n nuolisateen menty? ohitse, p??si minulta harmin ja tuskan huuto. Koetin taas riuhtaista itse?ni irti, mutta silloin tuiskahti ilmaan uusi, entist? taajempi laukaus. Muutamat koettivat keih?ill??n pist?? minua kylkeen, mutta minulla oli kaikeksi onneksi yll?ni paksusta puhvelinnahasta tehty jakku, jota keih?s ei pystynyt l?vist?m??n. Huomasin nyt viisaimmaksi olla ihan hiljaa hamaan y?h?n asti. Vasen k?teni kun on jo vapaa, n?in arvelin itsekseni, niin saanhan y?n aikana itseni ihan irti. Mit? taas asukkaisin tulee, niin tottahan minussa on miest? k?ym??n kaikkia heid?n armeijoitansa vastaan, jos heill? sotav?ki on samaa mittaa ja kuosia kuin n?m? t?ss?.

Mutta toisin oli kohtalo p??tt?nyt.

T?ytyy tunnustaani, ett? peukalomiesten marssiessa milloin puolelta, milloin toiselta minun rintani p??ll? ja vatsallani, minun kovasti teki mieleni siepata heit? nelj?, viisikymment? kappaletta kouraani ja paiskata ne maahan. Mutta kun ajattelin, mit? kaikkea jo olin saanut k?rsi?, ja ett? heiss? on miest? tekem??n minulle paljoa enemm?nkin pahaa, ja kun otin lukuun, ett? olin antanut heille kunniasanani, sill? semmoiseksihan olin k?sitt?nyt alistuvaisen k?yt?kseni, niin luovuin moisista aikeista. Ja, sit? paitsi, olihan minulla jo vieraanvaraisuudenkin lakien nojalla velvollisuuksia t?t? kansaa kohtaan, joka oli osoittanut minulle niin paljon auliutta. Ja ihmeellist? kerrassaan oli n?itten peukalomiesten rohkeus: tuossa he k?vell? tepastelevat minun p??ll?ni, vaikka toinen k?si minulla on ihan vapaana, eiv?tk? edes vavahtelekaan, n?hdess??n minunmoistani j?ttil?ist?. Jonkun ajan per?st?, kun huomasivat, ett'en min? en?? pyyd? mit??n lis??, ilmestyi eteeni er?s korkean-arvoinen henkil? h?nen keisarillisen majesteetinsa nimess?. H?nen ylh?isyytens? kiipesi oikealle polvelleni ja astui reitt? my?ten yl?s aivan kasvojeni kohdalle, kymmenkunta seuralaista mukanaan. H?n n?ytti minulle keisarillisella sinetill? varustetun valtakirjansa ja puhui minulle kymmenisen minuttia vakavalla arvokkaisuudella, mutta ilman kiivautta. Puhuessaan h?n tuon tuostakin viittasi eteenp?in, miss?, kuten sittemmin huomasin, oli p??kaupunki noin puolen peninkulman p??ss?. H?nen majesteetinsa oli neuvoskuntansa kanssa p??tt?nyt kuljetuttaa minut sinne. Min? vastasin ensin moniaalla sanalla, mutta kun ei siit? ollut tolkkua, panin oikean k?den vasempaani -- sit? tehdess? piti varoa, ett'ei loukkaisi h?nen ylh?isyytt?ns? seuralaisineen -- ja sitten p??h?ni ja ruumiilleni. Se oli niin paljo kuin: p??st?k??t minut irti. H?n n?ytti ymm?rt?v?n minun tarkoitukseni, sill? h?n puisteli ep??v?sti p??t??n ja viittasi minulle, ett? minut vied??n vankina kaupunkiin. Samalla h?n kumminkin osoitti, ett'ei minulta pid? puuttuman ruokaa eik? juomaa eik? hyv?? kohtelua.

Niinkuin n?kyy, oli keisari saanut sanan heti kuin minut oli l?ydetty rannalta makaamasta. H?nen p??t?ksens? mukaan oli minut kytketty maahan makaavassa asennossa y?n aikana ja tuotu minulle ruokaa ja juomaa. H?nen p??t?ksens? mukaan oli my?s rakennettu erityinen kone, jolla minut oli viet?v? p??kaupunkiin.

Moinen p??t?s n?ytt?nee kukaties uhkarohkealta ja vaaralliseltakin, enk? luulisi europpalaisen ruhtinaan milloinkaan sellaisiin keinoihin ryhtyv?n. Minun mielest?ni se kumminkin oli varsin ?lyk?s ja ylev?mielinen p??t?s. Ajatellaanpas, ett? nuo peukalomiehet olisivat p??tt?neet tappaa minut keih?ill??n ja nuolillaan minun maatessani, -- min?h?n olisin her?nnyt ihan ensimm?isest? pistoksesta ja raivoissani repinyt siteeni rikki. Silloin ei heist? olisi ollut minun vastustajikseni; armotta olisin nutistanut heid?t joka miehen.

Senpuoleinen kansa on eritt?in taitava matemaatikassa ja varsin n?pp?r? koneita rakentamaan, ja siin? heit? kannattelee ja innostuttaa keisari, kuuluisa opinmiesten suojelija. T?ll? ruhtinaalla on monenlaisia, py?rill? liikkuvia koneita, joilla h?n kuljetuttaa rakennushirsi? ja muita jykevi? esineit?. Suurimmat sotalaivansa h?n rakennuttaa saloilla ja tuottaa sitten n?m?, usein yhdeks?nkin jalkaa pitk?t alukset, mainituilla masinoilla mereen, jonne on kolme-, viel?p? nelj?sataa yardia . Viisisataa kirvesmiest? ja insin??ri? oli l?hetetty nyt panemaan kuntoon kaikkein suurin kone. Se oli puinen lava, kolmea tuumaa korkealla maasta, noin seitsem?? jalkaa pitk? ja nelj?? leve?, kaksikolmatta py?r?? alla. ?sken kuulemani riemuhuudot tulivat siit?, ett? kone oli saapunut paikalle. Se kuului l?hteneen liikkeelle jo nelj? tuntia sen per?st? kuin olin maihin tullut ja sijoitettiin nyt minun viereeni. Pahin pula oli saada minut kohotetuksi yl?s ja lasketuksi n?itten ajopelien p??lle. Sit? varten ly?tiin kahdeksankymment? jalan pituista paalua maahan. Niitten yli kulki v?kipy?ri? my?ten lujat, purjelangan paksuiset k?ydet, joitten toinen p?? sidottiin niskani, k?tteni, jalkojeni ja runkoni ymp?ri. Yhdeks?nsataa lujinta miest? pantiin sitten vet?m??n k?ysien irtonaisesta p??st?, eik? kulunut t?ytt? kolmeakaan tuntia, niin jo saivat minut nostetuksi lavalle ja sidotuksi siihen kiinni. Kaikki t?m? tapahtui minun maatessani. Per?st?p?in vasta sain kuulla nuo erikoisseikat. Sitten valjastettiin 1500 keisarin vahvinta hevosta eteen, puoliviidett? tuumaa kukin s?v?n kohdalta, ja niin l?hdettiin viem??n minua p??kaupunkiin.

Nelj? tuntia siit? lukien kuin matkalle oli l?hdetty, min? her?sin vallan hassunkuriseen kohtaukseen. Hevoset oli pys?ytetty, sill? koneessa oli jotain joutunut ep?kuntoon, ja silloin oli pari kolme uteliasta nuorta miest? tahtonut kurkistaa, milt? min? maatessani n?yt?n. He olivat kiivenneet lavalle ja siit? hiljalleen leukani alle. Yksi heist?, muuan kaartin-upseeri, oli silloin pist?nyt jousikeih??ns? hyv?n matkaa vasempaan sieraimeeni. Se kutkutti siell? kuin oljenkorsi, ja seuraus oli se, ett? min? aivastin ankarasti. Silloin he tiehens? joka mies, ja vasta kolme viikkoa j?lkeenp?in min? sain tiet??, mist? syyst? min? niin ?kki? olin her?nnyt.

Matkaa katkaistiin sitten jommoinenkin taival, kunnes pys?yttiin y?ksi. Viisisataa kaartilaista asetettiin kummallekin puolen minua vartijoiksi. Toinen puoli piti tulisoihtuja k?dess??n, toinen oli varustettu nuolilla ja jousilla, valmiina ampumaan, jos vaan yritt?isin kohota. Aamulla, auringon noustua, jatkettiin matkaa j?lleen ja oltiin puolenp?iv?n tienoissa parinsadan yardin p??ss? kaupungin portista.

Keisari tuli koko hoviv?kens? kanssa meit? vastaan, mutta korkeat virkamiehet eiv?t kumminkaan mill??n muotoa sallineet h?nen majesteetinsa astua minun p??lleni ja siten panna henke?ns? vaaroille alttiiksi.

Ajopelit olivat pys?htyneet er??n ikivanhan temppelin kohdalle, joka oli suurin koko valtakunnassa. Muutamia vuosia sitten oli t?ss? temppeliss? tehty luonnoton murha, ja siit? syyst? se oli kansan mielest? kokonaan saastutettu. Kaikki pyh?t kalut ja koristukset oli viety siit? pois, ja itse temppeli? k?ytettiin nyt jokap?iv?isen el?m?n tarpeisin. T?ss? temppeliss? oli nyt minun m??r? asua. Pohjoispuolinen ovi oli nelj?? jalkaa korkea ja kahta leve?: siit?h?n min? mahdun konttaamaan sis??n ja ulos. Kahden puolen ovea oli ikkuna, ei t?ytt? kuuttakaan tuumaa maasta. Vasemmanpuoliseen takoivat kuninkaan sep?t 91 kahletta, sellaisia kuin Europassa naisten kellonk??dyt, ja ne kiinnitettiin minun vasempaan jalkaani 36 lukolla. Vastap??t? temppeli?, kahdenkymmenen jalan p??ss?, toisella puolen vallantiet? oli torni, v?hint?ns? nelj?? jalkaa korkea. Sinne nyt nousi keisari muutamain korkeitten hoviherrainsa kanssa katselemaan minua. Niin minulle kerrottiin, sill? itseh?n en voinut heit? n?hd?. Samaa tarkoitusta varten kuuluu kaupungista saapuneen noin satatuhatta henke?, ja luulenpa, ett? toistakymment? tuhatta, vartijain kiellosta huolimatta, kiipesi tikapuita my?ten minun p??lleni. Pian kumminkin julistettiin proklamationi, joka moiset yritykset kielsi hengenrangaistuksen uhalla.

Huomattuaan, ett? minun on mahdoton en?? karata, leikkasivat ty?miehet kaikki siteeni poikki, ja min? nousin seisomaan, mieli apeampana kuin milloinkaan ennen el?m?ss?ni. Sanomaton melu ja h?mm?stys syntyi kansassa, kun n?kiv?t minun nousevan ja astuvan. Kahleet vasemmassa jalassani olivat kahta yardia pitk?t, ja siten min? p??sin liikkumaan sek? eteenp?in ett? taaksep?in puoliympyr?ss?. Ja koska ne oli ly?ty kiinni nelj? tuumaa ovesta, niin p??sinh?n konttaamaan temppeliin ja oikaisemaan ihan pitk?kseni.

TOINEN LUKU

Lilliputin keisari hovinsa kanssa tulee katsomaan tekij??. -- Keisarin puku ja persona. -- Oppineet miehet kielimestareina. -- Vanki saavuttaa lempeydell?ns? suosiota. -- Taskujen tarkastus.

Pystyyn p??sty?ni katsahdin ymp?rilleni, ja se t?ytyy tunnustaani: en ole koskaan niin miellytt?v?? kuvaa edess?ni n?hnyt. Ymp?rist? n?ytti yhdelt? ainoalta puutarhalta. Pienet aidatut vainiot, tasan nelj? neli?jalkaa kukin, olivat kuin kukkatarhoja. Niitten v?lill? kasvoi metsi?, kahdeksan jalkaa ymp?ri mitaten, pisimm?t puut niist? arvatakseni seitsem?n jalkaa korkeita. Kaupunki vasemmallani oli kuin maalattu kuva teatterin n?ytt?m?ll?.

Keisari astui alas lavalta ja ratsasti minun luokseni. T?m? ratsastus oli v?h?ll? k?yd? h?nelle liian kalliiksi, sill? h?nen hevosensa, hyvin opetettu kyll?, ei ollut tottunut n?kem??n minunmoistani olentoa: olinhan min? sen mielest? kaiketi kuin mik? liikkuva vuori. Ja niinp? ratsu nousikin takajaloilleen, mutta keisari, kelpo ratsastaja, pysyi kuitenkin satulassa, kunnes saattomiehet enn?ttiv?t tarttua suitsiin, ja majesteeti astui maahan. H?n katseli ja tarkasteli minua joka puolelta, suuresti ihmetellen, mutta yh? pysyen ulkopuolella minun kahleitteni piiri?. Sitten h?n k?ski kokkiensa ja juomanlaskijainsa kantamaan minulle ruokia ja juomia. N?m? oli jo ennakolta varustettu valmiiksi ja lyk?ttiin nyt useammilla rattaantapaisilla neuvoilla niin l?helle minua, ett? yletyin niihin. Min? sieppasin nuo ajopelit ja tyhjensin yks kaks kaikki, mit? niiss? oli. Kahdetkymmenet rattaat oli t?ytetty lihalla; itsekukin niist? riitti minulle pariksi kolmeksi suupalaksi. Kymmenill? rattailla oli kullakin saviastiallinen viini?; ne min? kaasin kaikki yksille rattaille ja join tuon kaiken yhdell? hengenvedolla. Keisarinna ja nuoret prinssit ja prinsessat, ymp?rill??n hoviherrat ja hovineitseet, istuivat vaunuissansa jonkun matkan p??ss? minusta. Keisarin ratsun pillastuessa he kaikki astuivat maahan ja l?heniv?t h?nen majesteetiansa. T?st? ruhtinaasta nyt mielin antaa tarkemman kuvauksen.

H?n oli melkein minun kynteni leveytt? pitempi kuin kukaan h?nen hoviv?ke?ns?, ja t?m? seikka jo yksist??n on omiansa her?tt?m??n kunnioittavaa pelkoa h?nt? kohtaan. Kasvonpiirteet olivat h?nell? s??nn?lliset, lujat ja miehekk??t, huulet ohuet, nen? k?nk?, kasvojen v?ri kellahtava, ruumis ja j?senet sopusuhtaiset, liikkeet t?ynn? suloa, ryhti majesteetillinen. H?n oli jo j?tt?nyt taakseen el?m?ns? kev?imen, ollen nyt kahdeksankolmatta vuoden ja kolmen nelj?nneksen i?ss?. L?hes seitsem?n ajast'aikaa h?n oli valtakuntaansa hallinnut hyvin onnellisesti ja varsin voitokkaana. Paremmin h?nt? n?hd?kseni, min? kumarruin alas, niin ett? kasvot meill? tulivat toistensa tasalle, h?n noin kolmen yardin p??ss? minusta. My?hemmin min? monta kertaa pitelin h?nt? k?mmenell?ni, ja senvuoksi on kuvaukseni ihan tarkka. H?nen pukunsa oli vaatimaton, yksinkertainen, puoleksi aasialainen, puoleksi europpalainen, mutta p??ss? oli h?nell? keve? kultainen kyp?r?, juveleilla koristettu, ylimm?isen? siin? h?yhensulka. Miekka oli h?nell? paljaana k?dess?, valmiina puolustukseen, jos min? sattuisin p??sem??n irti; se oli l?hes kolme tuumaa pitk?, kahva ja tuppi kultaiset, timanteilla kaunistetut. H?nen ??nens? oli tosin kime?, mutta selv? silti ja niin kova, ett? min? kuulin sen seisaallanikin.

Hovinaiset ja hoviherrat olivat kaikki eritt?in komeissa puvuissa, niin ett? se paikka, miss? he seisoivat, n?ytti yhdelt? ainoalta kulta- ja hopeakirjaiselta hameelta.

H?nen majesteetinsa puhui monta kertaa minulle, ja min? vastasin kanssa, vaikk'emme ymm?rt?neet toisiamme kumpikaan. Oli siell? seurueessa koko joukko pappeja ja lain-oppineita , ja ne k?skettiin haastamaan minun kanssani. Min? puhuttelin heit? kaikilla kielill?, joista minulla edes aavistustakaan oli, panin liikkeelle yl?saksat ja alasaksat, latinat, franskat, espanjat, italiat ja lingva francat, mutta turhaan.

Kahden tunnin per?st? vet?ytyi hovi pois, ja minun luokseni j?tettiin vahva vartiosto, suojelemaan minua roskakansan liialliselta uteliaisuudelta, jopa ilkeydelt?kin. V?kijoukko se pyrkikin tunkeutumaan l?hemm?ksi minua kuin oli luvallistakaan. Muutamat olivat niin varomattomia, ett? laukaisivat jousensa minuun, istuessani temppelin ovella. Yksi nuoli oli v?h?ll? sattua minua vasempaan silm??n. Silloin k?ski p??llikk? ottaa kiinni kuusi pahinta yllytt?j?? ja katsoi kaikkein sopivimmaksi rangaistukseksi j?tt?? ne sidottuina minun valtaani. Sotamiehet tekiv?t ty?t? k?sketty? ja ajoivat pahantekij?t keih?ill??n minun luokseni. Min? otin ne kaikki oikeaan k?teeni, ty?nsin viisi niist? taskuuni ja olin pist?vin?ni kuudennen suuhuni, sy?d?kseni muka h?nen. Miesparka huusi kauheasti, ja kuumaksi siin? l?i p??llik?n ja upseeritkin, kun n?kiv?t minun ottavan esille linkkuveitseni. Mutta pian he rauhoittuivat, n?hdess??n, kuinka min?, lempe?sti vankiani katsellen, katkaisin h?nen siteens? ja laskin h?net maahan. Mies p?tki tietysti hetimmiten tiehens?. Samoin tein min? muittenkin: otin heid?t yksitellen taskustani, leikkasin nuorat poikki ja laskin maahan. Sotav?ki sek? kansa n?kyi olevan eritt?in kiitollinen t?st? laupeuteni osoituksesta. Asiasta annettiin sittemmin raportti, ja hovin silmiss? min? kohosin koko lailla.

Y?ksi min? konttasin huoneeseni -- vaikeuksiansa vailla se ei suinkaan ollut -- ja panin maata lattialle, ja samoin k?vi seuraavinakin nelj?n?toista y?n?. Sen ajan kuluttua piti, keisarin k?skyn mukaan, vuode olla valmiina minua varten. Kuusisataa tavallista patjaa tuotiin minun asuntooni ja laitettiin siell? kuntoon. Sataviisikymment? neulottiin yhdeksi patjaksi, ja t?llaisia kerroksia pantiin nelj? p??llekk?in, vaikkei tuostakaan viel? kovin mukavaa leposijaa tullut kovalla, sile?kivisell? lattialla. Samaan tapaan varustivat minut pieluksilla, hursteilla ja peitteill? ja k?vih?n tuo kaikki laatuun minulle, monet kovat kokeneelle miehelle.

Kun tieto minun tulostani oli levinnyt ymp?ri valtakunnan, alkoi rikasta, laiskaa ja uteliasta v?ke? saapua suunnattomin joukoin minua katsomaan. Kyl?t j?iv?t melkein kylmille, ja ihan olisi maanviljelys ja kotiaskareet joutuneet hunningolle, ellei majesteeti erityisill? proklamationeilla ja valtiok?skyill? olisi ehk?issyt t?llaista vahinkoa. K?sky k?vi sellainen, ett? ken minut kerran n?hnyt on, h?n kotiansa j?lleen palaitkoon ?lk??nk? ilman erityist?, hovista annettua lupakirjaa astuko minun asuntoani l?hemm?ksi kuin viidenkymmenen yardin p??h?n. T?llaisista lupakirjoista oli hovin sihteereill? hyv?t sivutulot.

T?ll? v?lin oli keisari neuvoskuntansa kanssa usein harkinnut, mitenk? minuun n?hden olisi menetelt?v?. Hovi oli helisem?ss? minun kanssani, sen minulle kertoi per?st?p?in muuan yksityinen yst?v?, korkea-arvoinen mies, joka tunsi hovin kaikki pienimm?tkin salaisuudet. Muutamat pelk?siv?t minun p??sev?n irti ja elantoni k?yv?n niin kalliiksi, ett? yleinen n?l?nh?t? on pel?tt?viss?. Ehdotettiin sellaistakin, ett? minut pit?isi tappaa n?lk??n tai ampua minun k?siini ja kasvoihini myrkytettyj? nuolia, jotenka minusta pian p??st?isiin. Mutta, arveltiin toiselta puolen, niin suunnattoman ruumiin hajuhan synnytt?? p??kaupunkiin ruttotaudin, joka saattaa levit? yli koko valtakunnan. Kesken n?it? harkintoja saapui muutamia upseereita suuren neuvoskunnan huoneen ovelle. Kaksi heist? p??stettiin sis??n, ja n?m? kertoivat, mitenk? min? olin kohdellut noita kuutta ennenmainittua pahantekij??.

T?m? teki niin edullisen vaikutuksen h?nen majesteetinsa ja koko neuvoskunnan syd?meen, ett? heti julaistiin keisarillinen k?sky, jonka mukaan kaikki kyl?t yhdeks?nsadan yardin p??ss? p??kaupungista velvoitetaan joka aamu tuomaan kuusi h?rk??, nelj?kymment? lammasta ja muitakin ruokatarpeita minun elannokseni sek? sit? mukaa my?s leip??, viini? ja muita juomia. Kaikesta t?st? annetaan hankkijoille valtiovarastoon osoitettuja maksulippuja. Keisari itse n?et suorittaa omat menonsa p??asiallisesti keisarillisten tiluksiensa tuloilla. Joskus vain, erityisten asianhaarain vaatiessa, h?n verottaa alamaisiansa. Sotapalvelusta he ovat velvolliset tekem??n omalla kulungillaan.

Niinik??n pestattiin minulle kuusisataa henke? palvelusv?eksi, ja heille laitettiin teltat kummallekin puolen asuntoni ovea. Kolmesataa r??t?li? pantiin neulomaan minulle pukukerrosta maan kuosin mukaan. Kuusi h?nen majesteetinsa kuuluisinta kirjan-oppinutta m??r?ttiin opettamaan minulle maan kielt?. Ja vihdoin s??dettiin, ett? keisarin ja aateliston ja kaartin hevosia harjoitettaisiin usein minun ??ress?ni, jotta tottuisivat minuun.

Min? ilmoitin t?ytt?v?ni h?nen majesteetinsa toivomuksen, jopa olevani valmis itse riisumaan vaatteet p??lt?ni ja k??nt?m??n taskuni nurin, mutta h?n selitti, ett? valtakunnan lakien mukaan kahden upseerin t?ytyy toimittaa puheenalainen tarkastus. H?n sanoi kyll? tiet?v?ns?, ett'ei se saata tapahtua ilman minun suostumustani ja apuani, mutta ilmoitti samalla, ett? h?n, t?ydelleen luottaen minun ylev?- ja oikeamielisyyteeni, uskoo virkamiehens? minun k?siini. Mit? ikin? minulta otetaan pois, sen olen saapa takaisin valtakunnasta l?htiess?ni, tahi suoritetaan minulle siit? kaikesta maksu itse m??r??m?ni hinnan mukaan.

Nyt otin nuo kaksi upseeria k?teeni ja pistin ne vuorotellen ensin nutun, sitten muihin taskuihini, paitsi kahteen pikku taskuun housuissani ja er??sen salataskuun, joita en luullut heid?n rupeavan tarkastamaan, ja joissa oli muutamia pikku kapineita, minulle yksin t?rkeit?. Toisessa oli minulla hopeinen taskukello ja toisessa kukkaro, jossa oli v?h?sen kultarahoja. Arvoisilla tarkastajilla oli mukanaan kyn?, mustetta ja paperia, ja niinp? he tekiv?t tarkan luettelon kaikesta, mink? n?hneet olivat. Toimensa suoritettuaan he pyysiv?t, ett? laskisin heid?t j?lleen maahan: heid?n t?ytyy n?ytt?? luettelo keisarille.

T?m?n luettelon min? j?lkeenp?in k??nsin omalle kielelleni. Se kuuluu sanasta sanaan n?in:

Vasemmasta taskusta l?ytyi sangen suuri hopeinen arkku, kansi samasta metallista, jota kantta me, tarkastajat, emme jaksaneet auki saada, vaan pyysimme, ett? se meille aukaistaisiin, jolloin toinen meist? sen sis??n astui, vajoten puoleen s??reen johonkin tomuun, josta osa meid?n kasvoillemme yl?s p?ll?hti ja meid?t monta kertaa per?kanaa aivastamaan pani.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet