Read Ebook: Yvonne by Delpit Douard

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 49 lines and 1743 words, and 1 pages

Translator: Aino Malmberg

KERTOMUKSIA INTIAN YL?NG?ILT? JA LAAKSOISTA

Kirj.

Rudyard Kipling

Englannin kielest? suomentanut Aino Malmberg.

Otava, Helsinki, 1893.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapainossa.

SIS?LLYS:

Ilman kirkon siunausta. H?nen oma aviovaimonsa. Yli rajain. Dungaran tuomio. Lispeth. Wee Willie Winkie. Aurelianus Mc Gogginin k??ntyminen. Mennytt? kalua. Amorin nuolet. Kahden kauppa -- kolmannen korvapuusti. Kuinka Pluffles pelastui. Erehdys. Suddhoon talossa. Toinen mies. Venus Annodomini.

Ilman kirkon siunausta.

"Mutta jos se onkin tytt?."

"Minun el?m?ni herra, se ei voi olla tytt?. Min? olen rukoillut niin monta y?t? ja l?hett?nyt lahjoja Sheikh Badlin pyh?lle arkulle niin usein, ett? min? tied?n, ett? Jumala antaa meille pojan -- pojan, josta on kasvava mies. Ajattele sit? ja iloitse. Minun ?itini on oleva h?nen ?itins? kunnes min? itse jaksan ottaa h?net hoidettavakseni, ja Pattan moskean mollah on ennustava h?nen el?m?nvaiheensa -- suokoon Jumala ett? h?n syntyisi onnellisena hetken?! -- ja sitten, sitten sin? et koskaan kyll?sty minuun, orjaasi."

"Mist? ajasta saakka sin? olet ollut orja, sin? minun kuningattareni?"

"Alusta pit?en -- kunnes t?m? armo minulle tapahtui. Kuinka min? saatoin olla varma sinun lemmest?si kun min? tiesin, ett? min? olin hopealla ostettu?"

"Ei, se oli sinun huomenlahjasi. Min? maksoin sen ?idillesi."

"Ja h?n on sen k?tkenyt ja hautoo sit? nyt p?iv?t pitk??n kuin kana. Mit? sin? puhut huomenlahjasta. Minut ostettiin rahalla ik??nkuin olisin ollut tanssijatar Lucknowista enk? lapsukainen."

"Suretko sin? sit??"

"Min? olen surrut, mutta nyt min? iloitsen. Nyt sin? et milloinkaan lakkaa rakastamasta minua, eth?n, kuninkaani?"

"En ilmoisna ik?n?. En."

"Min? olen n?hnyt tulipalloja sadottain, min? olen n?hnyt kuun ja -- sitten min? en en?? n?hnyt tulipalloja."

Ameera taputti k?t?si??n ja nauroi. "Hyvin sin? puhut", sanoi h?n. Sitten h?n jatkoi, koettaen n?ytt?? hyvin armollisen alentuvaiselta: "Jo riitt??. Min? sallin sinun l?hte? -- jos tahdot."

Mies ei liikahtanut. H?n istui matalalla punaseksi maalatulla sohvalla huoneessa, jossa ei ollut muita huonekaluja kuin sinisen ja valkosen kirjava lattiamatto, muutamia ryyjyj? ja sangen t?ydellinen kokoelma alkuasukkaiden tavallisia patjoja. H?nen jalkainsa juuressa istui kuusitoistavuotias nainen ja tuon miehen silmiss? h?n oli kaikki kaikessa koko maailmassa. Kaikkien s??nt?jen ja lakien mukaan t?m?n naisen olisi pit?nyt olla vallan toisessa asemassa, sill? mies oli englantilainen ja tytt? muhamettilaisen tyt?r, ostettu rahalla kaksi vuotta sitten ?idilt??n, joka ollessaan ilman rahoja olisi myynyt itkev?n Ameeran vaikka itse pimeyden ruhtinaalle, kunhan vaan maksu olisi ollut kyllin suuri.

"Kyll? h?n kerran palaa oman kansansa luo", sanoi ?iti, "mutta Jumala suokoon, ett? t?m? aika viel? olisi kaukana."

Holden istui vaiti sohvalla ajattelen tulevaisuutta, ja h?nen ajatuksensa eiv?t olleet hupaisia. Kaksoisel?m?n hankaluudet ovat moninaiset. Hallitus oli erinomaisella huolenpidollaan m??r?nnyt h?net pois asemalta pariksi viikoksi hoitamaan er??n miehen virkaa, jonka t?ytyi olla vaimonsa sairasvuoteen ??ress?. Se joka Holdenille suullisesti ilmoitti t?m?n muutoksen, lopetti sanomansa sill? yst?v?llisell? huomautuksella, ett? Holden sai pit?? itse??n onnellisena kun oli poikamies ja vapaa. H?n tuli nyt kertomaan t?t? uutista Ameeralle.

Kun Holden oli kulkenut pihan poikki hevosensa luo, joka oli sidottuna portin pieless?, puheli h?n harmaap?iselle vanhalle talon vartialle ja k?ski h?nt?, jos mik? onnettomuus sattuisi, l?hett?m??n valmiiksi kirjoitetun s?hk?sanoman, jonka Holden h?nell? antoi. Siin? kaikki mink? h?n saattoi tehd?, ja mieli yht? mustana kuin miehell?, joka odottaa omia hautajaisiaan, l?ksi Holden y?junassa maanpakoonsa. Joka hetken? p?iv?ll? h?n odotti s?hk?sanoman tuloa ja joka tunti y?ll? h?n kuvaili Ameeran kuolevan. Tietysti h?nen ty?ns? valtion hyv?ksi ei silloin ollut juuri parhainta laatua eik? h?nen k?yt?ksens? ty?tovereitaan kohtaan aivan herttaisinta. Kaksi viikkoa kului eik? kotoa kuulunut sanaakaan, ja melkein menehtym?isill??n levottomuudesta Holden palasi takasin. Kotiin tultuaan t?ytyi h?nen k?rsi? viel? kaksi kallista tuntia p?iv?llisill? klubissa, jossa h?n kuuli ik??nkuin unessa, kuinka kunnottomasti h?n on hoitanut tuon toisen miehen virkaa ja kuinka paljon kaikki h?nen toverinsa olivat pit?neet h?nest?. Sitten h?n kiit?m?ll? kiiti hevosen sel?ss? l?pi y?n, syd?n vavahdellen levottomuudesta. H?n ei saanut mit??n vastausta ensin koputtaessaan portille ja h?n oli jo k??nt?nyt hevosensa potkasuttaakseen koko portin rikki, kun samassa Pir Khan saapui lyhty k?dess? ja tarttui suitsiin.

"Onko mit??n tapahtunut?" sanoi Holden.

"Uutiset eiv?t tule minun suustani, oi sin? k?yhien suojelija, vaan --", h?n kurotti esiin vapisevan k?tens? kuten hyvien uutisten tuoja ainakin, joka on ansainnut palkinnon.

Holden sy?ksyi pihan poikki. Valkea paloi yl?huoneessa. H?nen hevosensa hirnui porttik?yt?v?ss? ja samassa h?n kuuli kime?t? hiljaista inisemist?, joka ajoi kaiken veren h?nen syd?meens?. Se oli uusi ??ni, mutta se ei viel? todistanut ett? Ameera oli elossa.

"Kuka siell? on", huusi h?n kapeilla tiiliportailla.

Silloin kuului Ameera huudahtavan ilosta ja sitten ?idin ??ni vastasi vavisten vanhuudesta ja ylpeydest?: "Me molemmat ja -- mies -- sinun poikasi."

Huoneen kynnyksell? Holden astui paljastetulle miekalle, joka oli asetettu siihen est?m??n onnettomuuksia, ja se katkesi kahtia kun h?n malttamattomasti potkasi siihen kantap??ll??n.

"Jumala on suuri", ??nsi Ameera h?m?r?ss?. "Sin? olet ottanut h?nen onnettomuutensa p??llesi."

"Niin, mutta kuinka sin? jaksat minun el?m?ni el?m?? Vanha vaimo kuinka h?n jaksaa?"

"H?n on unohtanut k?rsimyksens? ilosta kun lapsi on syntynyt. Ei ole h?t??k??n; mutta puhu hiljaa", sanoi ?iti.

"Min? kaipasin vaan sinun l?sn?oloasi tullakseni vallan terveeksi", sanoi Ameera. "Minun kuninkaani, sin? olet ollut kovin kauan poissa. Mit? tulijaisia sin? tuot minulle? Oi, t?ll? kertaapa min? tuon lahjoja sinulle. Katso, minun el?m?ni, katso. Oletko milloinkaan n?hnyt tuollaista lasta? Ei, min? olen liian heikko vet?m??n k?sivarttanikaan h?nen altaan."

"Oi, min? rakastan niinkuin aina olen rakastanut, koko sielullani. Makaa hiljaa oma helmeni ja koeta lev?ht??."

"Mutta ?l? sin? mene pois. Istu t?ss? minun vieress?ni -- noin. ?iti, t?m?n talon hallitsija tarvitsee patjan. Tuo se h?nelle." Samassa pienonen uusi tulokas, joka makasi Ameeran k?sivarrella, liikahti hiukkasen. "Ahaa", sanoi Ameera, ??ni rakkaudesta v?reillen, "t?m? poika on urheilia syntym?st??n saakka. H?n potkasta napsahuttaa minua kylkeen aika lailla. Onko milloinkaan syntynyt tuommoista lasta? Ja h?n on meid?n -- sinun ja minun. Pane k?tesi h?nen p??ns? p??lle, mutta varovasti, sill? h?n on kovin nuori ja miehet ovat k?mpel?it? semmoisissa seikoissa."

Hyvin hell?varoen Holden siveli sormiensa p?ill? untuvaista p??t?.

"H?n on oikeauskoinen", sanoi Ameera; "sill? y?ll? maatessani min? kuiskasin rukouskutsun ja meid?n uskontunnustuksemme h?nen korvaansa. Se on hyvin omituinen sattumus, ett? h?nkin on syntynyt perjantaip?iv?n? kuten min?kin. Pitele varovaisesti h?nt?, oma el?m?ni; mutta h?np? voikin jo melkein tarttua kiini k?sill??n."

Holden l?ysi pienen avuttoman k?t?sen, joka heikosti puristi h?nen sormeaan. Tuo puristus koski s?hk?virran tavoin kaikkiin h?nen j?seniins? ja aina syd?nsopukkaan saakka. Siihen asti h?n oli yksinomaa ajatellut Ameeraa. Nyt h?n alkoi ymm?rt?? ett? oli toinenkin olento maailmassa, mutta h?n ei voinut k?sitt?? ett? se oli oikein h?nen oma poikansa, jolla oli sielu kuten muillakin. H?n istautui ajattelemaan ja Ameera uinahti hiukan.

"Mene kotiisi, sahib", sanoi Ameeran ?iti kuiskaten. "Ei ole hyv?, ett? h?n l?yt?? sinut t??ll? her?tess??n. H?nen t?ytyy olla rauhassa."

"Min? menen", sanoi Holden n?yr?sti. "T?ss? on rahaa. Pid? huolta minun pojastani ett? h?n kasvaa ja saa kaikkea mit? tarvitsee."

Hopean helin? her?tti Ameeran. "Min? olen h?nen ?itins? enk? palkkalainen", sanoi h?n heikosti. "Pit??k? minun hoitaa h?nt? paremmin taikka huonommin rahojen t?hden? ?iti, anna takasin rahat. Min? olen synnytt?nyt herralleni pojan."

V?syneen? vaipui h?n sike??n uneen melkein ennenkuin h?n oli kunnolla lopettanut lauseensa. Holden hiipi hiljaa alas pihaan, syd?n tyynen?. Pir Khan, tuo vanha talon vartija, hytk?hteli mielihyv?st?.

"T?m? talo on nyt t?ydellinen", sanoi h?n ja ilman pitempi? selityksi? ty?nsi Holdenin k?teen sapelin, jota Pir Khan ennen oli k?ytt?nyt palvellessaan kuningattaren poliisikunnassa. Sidotun vuohen m??kyminen kuului kaivon luota.

"Niit? on kaksi", sanoi Pir Khan -- "kaksi mit? oivinta vuohta. Min? ostin ne ja ne maksoivat paljon rahaa; ja koska t??ll? ei vietet? mit??n syntym?juhlaa, saan min? niiden lihat. Ly? kovasti sahib. T?m? on huono sapeli. Odota kunnes ne nostavat p??ns? yl?s maasta, jossa ne nyt pureksivat rinkikukkasia."

"Miksi niin?" kysyi Holden h?mm?styksiss??n.

"Se on h?nen syntym?uhrinsa. Mik?s sitten? Muutoinhan lapsi voisi kuolla kun ei h?nt? varjeltaisi kohtalolta. Tied?t kai sin?, k?yhien suojelija, loitsusanat t?llaisessa tilaisuudessa."

Holden oli kerran ne oppinut, vaikk'ei h?n silloin luullut niit? koskaan itse sanelevansa. Kun h?n puristi kylm?? sapelin kahvaa, muisti h?n ?kki? kuinka lapsi tuolla yl?kerrassa oli puristanut h?nen sormeaan -- tu

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet