Read Ebook: Anna Fleming: Historiallinen romaani by Ivalo Santeri

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 2247 lines and 89073 words, and 45 pages

ANNA FLEMING

Historiallinen romaani

Kirj.

SANTERI INGMAN

Werner S?derstr?m, Porvoo, 1898.

SIS?LLYS:

Kev?inen veneretki.

Liukkaasti halkoi kepe? soutovene tyyneit? salmivesi?. Jo ehti se salmen suuhun, josta avarampi selk? avausi eteen, ja siihen se hetkeksi pys?htyi. Soutaja lepuutti airojaan ja j?i, samoin kuin per?ss? istuja, ??neti katselemaan auvenneen ulapan sel?lle.

Meri n?ytti siell? ik??nkuin h?yry?v?n. Hienoa huurua liiteli vedenpinnan tasalla, hyppeli kuin kepe? utuaallokko hilpe?ss? karkelossa meren tyynell? sel?ll?. Ne leijailivat nuo aallot parin vaaksan verran vett? korkeammas ja h?lveniv?t siit? p?iv?n kuumentamaan ilmaan. Joskus vain, kun hieno maatuuli heng?hti ulapalla, kohosi huuru autereisena hattarapilven? taivasta kohden, j?tt?en puhtaaksi meren kiilt?v?n kalvon.

Se oli voittoisan kev??n taistelua taittunutta talvea vastaan, joka kumminkin viel? syv?ss? merivedess? sitke?sti piti puoliaan. Olihan viel? moniaita viikkoja sitten raskaita j??telej? uiskennellut ulappavesill? ja niiden v?liss? v?risev?, kylm? aalto oli saanut syleill? lumista ahdetta. Vaan kev?inen, paahtava helle oli sitten muutamissa p?iviss? loihtinut vapaaksi meren ja suliksi rannat; ainoastaan syv?ll? pinnan alla oli vesi viel? talvisen kylm??, ja siksi se huurusi, kun sit? p?iv?n s?teet kuumensivat.

Tytt?, joka per?ss? istui, suojasi kauan aikaa k?mmenell??n silmi??n, ihaillessaan noita sumulaineikon hilpeit? hyppyj?, jotka ik??nkuin el?v?ksi loihtivat aution sel?n. Sitten h?n yht?kki? k??nsi nuorteat, verev?t kasvonsa toverinsa puoleen, niin ?kki?, ett? h?nen tuuhea, hartioille valloillaan riippuva tukkansa heilahti kullalta v?l?hdellen.

-- Katso, Elina, virkkoi h?n, eiv?tk? olekin nuo kuin ketteri? kev??n hengett?ri?, jotka iloissaan tanssivat ja muodoltaan my?t??n vaihtelevat?

-- Taikka talven pakenevia peikkoja, vastasi toinen, soutoteljolla istuva solakka tytt?, vet?en hienon harsohuivin syvemm?lle varjostamaan tummahtavia silmi??n. -- Muuten sin? voit vilkkaalla mielikuvituksella n?hd? tuossa sumustossa mit? tahdot.

-- Niin voinkin, katso, nyt se on aivan kuin komea ratsujoukko, joka t?ydess? laukassa laskettaa rantaa kohden. -- Valkotukkainen tytt? viittasi innostuneena k?dell??n, osottaen kuinka tuo ratsastava joukko muka tahdikkaasti notkui. H?nen toverinsa naurahti veitikkamaisesti ja virkkoi:

-- Aivan oikein, tuossa ratsastaa t?yht?p?inen ritari ylinn?. Minussapa onkin v?h?n noidan vikaa, n?enp? selv?sti, ett? siin? ajaa kosijoita Kuitiaan, jotka tulevat pyyt?m??n jalosukuista neitoa Anna Flemingi? avioon. Vaan viel? en varmasti tunne kuka tuo komea ritari on, onko se joku Horn, vai Kurki, vai S?rkilahti...

-- Ei, Elina, sinun noitasilm?si n?kev?t v??rin. T?yht?p?iset ritarithan ajavat poisp?in Kuitiasta, ne tiet?v?t, ett? orpotytt? siell? ei heit? odotakaan. Ne ratsastavat luultavasti Suomenlahden rannalle, Peipotin hoville, siell?h?n neiti Elina Fincke uneksii korkeita sulhasia, komeutta ja mainetta.

Keulateljolla istuva tytt? k??nn?hti silloin p?in toveriinsa, h?nen silm?ns? s?kenehtiv?t ja h?nen lujapiirteisill? kasvoillaan kuvastui intohimoa. Vilkkaasti h?n virkkoi:

-- Niin se uneksiikin, korkeutta, voimaa, mainetta, tulkoonpa se sitten sulhasen muodossa taikka muuten. Joutukaa te keve?t ratsastajat, ajakaa v?lemmin minun apujoukokseni! Min? tahtosin p??st? tilaisuuteen tekem??n jotakin suurta ja tavatonta, jotakin, josta kaikki ihmetellen kertoisivat ja jota j?lkimaailmakin viel? ihaileisi.

Vaan per?npit?j? puisteli p??t??n.

-- Suuruutta, mainetta, ihailua, niit? sin? Elina haaveksit, -- mit?p? voittaisit, jos niit? saavuttaisitkin. Olisit kunnianhimoinen ja ylpe?, janoisit lis??, aina lis??, etk? saisi kumminkaan koskaan kyll?lt?si; et olisi koskaan onnellinen.

-- Onnellinen! -- mit? sellaisesta pikkuonnesta, olisinpa toki tehnyt jotakin. -- Elina viskausi sel?lleen keulateljolle ja katseli yl?s taivasta kohden, jonka sine? ei hattarakaan h?irinnyt. -- Min? voisin tehd? vaikka mit?, vaikka kuinka hurjaa ja vaarallistakin, kunhan se vain olisi suurta ja mainehikasta.

H?nen toverinsa ei vastannut siihen mit??n ja hetkisen vallitsi ??nett?myys ominvalloin kelluvassa venheess?. Vaan tuo hoikkasempi, tummahtava tytt? oikasi hentoset k?sivartensa kuin rukoukseen taivasta kohden ja jatkoi:

-- Luin eilen Ebba-t?din kirjastosta tuon ranskalaisen kirjan, sin? tied?t, kertomuksen Orleansin neitsyest? ja h?nen matkastaan vapauttamaan kuningastaan ja maataan. Ah, se olisi jotakin minun unelmaini tapaista, -- vaan meik?l?isilleh?n ei ilmesty enkeleit? unissakaan. Mutta olisipa mullakin unelmissani valtakuntia, joita tahtosin vapauttaa, kruunuja, joita tahtoisin kukistaa ja pystytt??, kuninkaita, joita tahtosin suistaa ja asettaa, -- oi, Anna, jospa olisin min?kin sellainen suuri, historian j?rjest?j? Johanna!

Anna hym?hti, merelle viitaten:

-- Siisp? kuuluvat sinun unelmiisi nuo ratsut, jotka korskuvat ja h?yhent?yhd?t, jotka liehuvat. Ja pid? ne, Elina, en niit? sulta kadehdi, kokonaan toista olisi se, jota min? tahtosin unelmoida, mutta kumminkin paljo ihanampaa ja jalompaa.

Keulateljolla lep??v? tytt? hypp?si pystyyn, siirtyi venheen per??n yst?v?tt?rens? viereen, kierasi k?tens? h?nen vy?t?reilleen ja kys?si veitikkamaisesti:

-- Ja mink?lainen olisi se unelma, jonka Anna Fleming toivoisi toteutuvan?

Anna istui kauan aikaa vastaamatta, katsellen venheen laidan yli kirkkaaseen kalvoon, johon kuvastui tuo sama taivas, jonka sine? Elina oli yl?sp?in ihaillut. Ja h?n n?ki siin? oman kuvansakin, joka seurasi mukana, venheen hiljaa keinuessa eteenp?in: n?ki kahdenkymmenvuotiset tyt?nkasvot, joita tuuhea tukka seppel?i, n?ki korkean otsan ja hienosti punehtivat posket. Mutta kuvastuipa ik??nkuin pieni surunvoittoinen varjo suun tienovilla, joka oli vakava ja suljettu, ja silmist? s?teili kuin hillitty? kaihoa ja tyydytt?m?t?nt? kaipausta. -- Elina kumartui my?s tuota kuvaa katsomaan ja virkkoi viitaten siihen sormellaan:

-- Jotakin Annakin kaipaa, kaipaa hartaasti ja syv?sti. Mutta mit??

Anna katseli yh? alas vesikuvastimeensa ja vastasi siit? melkein kuin itselleen:

-- Hartaasti ja syv?sti, se on totta. Ja kumminkin min? tyytyisin niin v?h??n, niin vaatimattomaan, kunhan sit? vain saisin vilpit?nt? ja puhdasta.

-- Ja mit? se olisi?

Anna ujosteli hiukan ja lausui verkalleen:

-- Se olisi kipene hellyytt?, rakkautta, -- muuta en mit??n vaatisi el?m?lt?. Mutta juuri sit? olen ik?ni saanut kaivata ja kaihoilla ja saan ehk? kaihoilla aina.

Ik??nkuin pettyneen? siirr?hti Elina taas toverinsa vierest? ja virkkoi melkein ilkkuen:

-- V?h??np? tyydyt, pikkusielu! -- >>Kipene rakkautta>>, -- niin mit?t?nt?, niin imel??! Vaan on kai onnellista, kun vaatii v?h?n, sen toki saapi tyydytetyksi.

-- Ja kuitenkin se on minulle kaikki. Tuota >>mit?t?nt?>> olen lapsuudestani asti unelmoinut ja aina olen sit? ollut vailla. Vaan jos kerran l?yd?n ihmisen, johon t?ydellisesti luottaa voin, niin min? en h?nt? en?? laske, en koskaan, oi, en mist??n hinnasta. Min? riipun h?nest? hellitt?m?tt? kiinni, sill? min? tahdon toteuttaa el?m?ni unelman, toteuttaa t?ydelleen, juoda pitkiss? siemauksissa polttavaan janooni. Oi, te kev??n hennot hengett?ret, taikokaa mulle tuo pikkuinen onneni!

-- Kas, voithan sin?kin Anna olla intohimonen, huudahti Elina nousten pyst??n venheess?. -- Se on oikein, silloin p??set kyll? toiveesi perille. Vaan katsoppas tuonne sel?lle, siell? n?et jo onnen linnasi liehumassa, jatkoi h?n viitaten ulapalle, jossa leppe? maatuulen heng?hdys taas oli hetkeksi kohottanut pinnalla liitelev?t huurut, jotka nyt paksuna usvana kohosivat taivaalle muodostaen h?ilyvi? harjoja ja torneja.

-- Linna tai t?lli, sama se, kunhan siin? on onnea, vastasi Anna ja rupesi, asettuen taas suorana istumaan per??n, melomaan venett? eteenp?in. -- Mutta aamup?iv? kuluu ja me unehdumme t?h?n haaveilemaan. Souda viel? hetkinen, Elina, ett? ehdit??n kirkkorantaan, ja min? saan vied? kukkaseni ?itini haudalle.

Elina istui soutamaan ja voimakkaasti h?nen hentoset, mutta j?ntev?t k?tens? vetiv?tkin, joten venhe nopeasti kiiti niemien ohi ja siit? laajenevan lahden pohjaa kohden. Per?ss? istuva tytt? katseli uinaillen tuota ohiliitelev?? rantaa, jossa luonto kev?iselt??n her?ili. Vesirajassa kasvavat lep?t tekiv?t parhaallaan lehte?, vaan koivikko ylemp?n? t?rm?ll? helotti jo vihannalta isolla hiirenkorvalla. Ja rinteell? oli nurmikko nuorella nukalla ja rannan valkonen hiedikko n?ytti ik??nkuin hekkumoiden kylpev?n p?iv?n kuumentavassa paahteessa. Niin kirkas, niin iloisa oli tuo rannan valoisa v?ri ja veden kiilt?v? kalvo, jotta neitonen sit? melkein kadehtien katseli. Noin paljo valoa ja l?mp?? oli kumminkin maailmassa, ah, miksi piti kuitenkin h?nelle yksin el?m?n olla n?in ilotonta ja l?mm?t?nt? ja valotonta! Yksi s?de vain h?nellekin tuota luonnon l?mmitt?v??, virkist?v?? lempe?, ja h?n tunsi, ett? h?nenkin syd?mmess??n voisi vallita tuollainen valoa ja voimaa uhkuva kev?t.

Jo k??ntyi venhe viimeisen niemen k?rjest? ja siin? olikin korkealla ranta?yr??ll? edess? Paraisten vanha, valkeasein?inen kivikirkko, jonka pienet, v?rikk??t lasit kimaltelivat kirjavina p?iv?paisteessa. Neitoset nyk?siv?t venheens? hiedikolle ja nousivat t?rm?lle. Kirkko oli viel?, kuten oli tapana ollut katoolisajalla, arkisinkin auki kaikkien k?yt?v?ksi, joten tyt?t suorastaan astuivat sis?lle, k?veliv?t alttarin luo ja polvistuivat hetkeksi sen eteen. Se oli pieni, vanha saaristolaiskirkko, vanhimpia Suomessa, ulkoap?in karkean n?k?inen, vaan sis?st? se oli kaunis; sein?t olivat t?ynn?ns? maalauksia ja katoolisaikaisia veistokuvia, joita ei t?st? kirkosta viel? oltu riistetty, katosta riippui kullattuja ruunuja, kimaltelevia olivat kynttil?njalat alttarilla ja kirjatut ompeleet koristivat sein?ll? riippuvia messupukuja, -- niit? olivat kirkon ylh?iset suosijat sille lahjoittaneet.

Alttarin molemmilla puolilla oli useita hautakumpuja, koristeinaan raskaat kiviarkut. Elina-neiti, joka ensi kertaa oli k?ym?ss? Paraisten kirkossa, katseli uteliaisuudella n?it? vanhoja muistomerkkej?, sill?v?lin kuin Anna laski mukanaan tuomiaan tuoreita seppeleit? kahdelle vierekk?in olevalle kummulle. Toisen ??ress? niist? h?n viipyi polvistuneena kauan ja Elina seisoi syrjemm?ss? ??neti, sill? h?n tiesi, ett? orpana lep?si siin? ?itins? haudalla.

-- Ovatko n?m? kaikki esivanhempaisi hautoja? kysyi h?n vihdoin, kun Anna astui h?nen luokseen peremm?s kuoriin.

-- Kaikki Flemingej?. Ne ovat is?ni j?lleen kuntoonpanemat, sittenkuin kirkko hautakammioineen kauan oli ollut tanskalaisten h?vityksen j?lilt? rappeutuneena.

Ja Anna kertoi orpanalleen kuka kussakin haudassa lep?si, tulkiten niiden latinaisia hautakirjoituksia.

Perimm?inen hautakumpu alttarin kupeella oli vanhan laamannin Jaakkima Heikinpoika Flemingin, joka oli perustanut suvun tilukset ja vallan Suomessa ja kuollut Paraisissa Sturein hallituksen levottomina aikoina 15-sataluvun alulla. H?nen vieress??n makasivat h?nen kuuluisat poikansa, Eerik ja Ivar Jaakkimanpojat, joista edellinen oli Annan is?nis?, yht? kunnioitettu sotasankarina ja Suomen vapauttajana tanskalaisten ikeest?, kuin pelj?tty alustalaistensa rasittajana. H?nen hautakummussaan luettiin sanat: >>Flos et columna Finlandiae>>, Suomen kaunistus ja tuki, kuollut Kuitiassa 1548. Paljo vereksempi hautakumpu oli h?nen rinnalleen pystytetty h?nen vaimolleen, Hebla Sparrelle, joka ankarana em?nt?n? oli Suomessa Flemingin tiloja hallinnut kolmattakymment? vuotta miehens? kuoleman j?lkeen. Eerik ja Hebla Flemingin kaksi poikaa lep?si my?skin jo Paraisten kirkossa; toinen, Filippa, Annan set?, ja toinen h?nen is?ns? Jaakkima. T?ss? viiv?hti Anna taas hetken: tuota is??ns? h?n ei ensink??n muistanut, h?n oli ollut aivan pieni t?m?n kuollessa. Vaan sit?, joka siin? viereisess? haudassa lep?si, Jaakkiman puolisoa, ?iti??n, Agda Pietarintyt?rt?, Anna viel? v?h?n muisti niinkuin herttaista, suloista unelmaa lapsuutensa ajoilta. Juuri t?t? hautaa h?n viel? vuosittain, ?itins? kuolinp?iv?n? kev?ill?, k?vi kukkasilla koristamassa, viett?en hetken siin? lapsuutensa muistoissa. Olihan h?nelle kuin vuotuinen juhlap?iv? t?m?, jolloin h?n aina souti Paraisten vanhaan kirkkoon Kuitiasta, jossa h?nell? oli kotinsa Klaus Flemingin perheess?. T?ll? kertaa oli h?nell? nyt t?ll? matkallaan mukanaan sukulaisensa ja yst?v?tt?rens? Elina Fincke, Peipotin herran Sten Fincken tyt?r, joka ?itins? puolelta oli h?nkin Fleming sukua ja t?n? kev?nn? oli vieraillut Kuitiassa mahtavan Klaus herran ja h?nen yht? mahtavan vaimonsa, Ebba Stenbockin, perheess?.

Tytt?jen seistess? siin? vanhojen hautakumpujen vieress? kuului yht?kki? etemp?? kirkosta vanha, yst?v?llinen ??ni:

-- Kukkasia kirkossa, kukkia haudoilla ja hautain vieress?!

Tyt?t k??ntyiv?t ymp?ri ja Anna tunsi Paraisten vanhan kirkkoherran, Maunu Gr?ningin, joka oli n?hnyt Kuitian venheen laskevan kirkkorantaan ja nyt tuli tervehtim??n is?nt?ns? v?ke?. Klaus Flemingill? oli n?et hallussaan melkein koko Paraisten pit?j? ja oli Maunu-herra siis h?nest? suuressa m??rin riippuvainen.

Anna ja kirkkoherra astuivat rinnakkain ulos kirkosta, mutta Elina viiv?hti siell? viel? katsellen noita vanhoja sein?kuvia. T?rm?lle, venheen kohdalle, ehditty??n istahti Anna nurmikolle, viittasi vanhuksen viereens? ja kys?si h?nelt? ?kki?:

-- Mist? ajasta asti tunsitte, Maunu-is?, ?itini?

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet