Read Ebook: Anna Fleming: Historiallinen romaani by Ivalo Santeri

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 2247 lines and 89073 words, and 45 pages

-- Mist? ajasta asti tunsitte, Maunu-is?, ?itini?

-- ?itisi, Anna, oi siit? on jo kauan, vastasi kirkkoherra, istuen h?nkin ruohoselle rinteelle ja kooten muistojaan, -- kauan lapseni, yli nelj?kymment? vuotta, yli koko joukon. Min? olin siihen aikaan Turun koulussa ja monta ateriaa s?i k?yh? teini Pietari-porvarin, ?idinis?si, varakkaassa talossa. Agda, ?itisi, oli siihen aikaan viel? pieni tytt?, 5-6 vuotias, kirkassilm?inen, kultatukkainen. Monesti keinutin, ateriaa odotellessani, h?nt? n?ill? polvillani, kerroin h?nelle satuja ja lauloin vanhoja lauluja, joita h?n halulla opetteli.

-- Vaan sitten muutti ?idinis?ni Tukholmaan?

-- Sinne muutti perheineen, liikkeineen. Olot olivat silloin ven?l?is-sodan aikana levottomat ja ep?varmat t??ll? Suomessa. Vaan kerran tapasin vanhan hyv?ntekij?ni Pietarin Tukholmassakin, k?vin h?nen talossaankin, ollessani saaristolaisten kanssa maalaistavaroita kaupalla. H?nen talonsa oli siell? pohjoisen tulliportin vieress? ja siksi ?idinis??si siell? kutsuttiinkin Portin Pietariksi, -- h?nell? oli siell? arvokas sija porvariston joukossa.

-- Oliko ?itini silloin jo ... oliko h?n silloin viel? kotonaan? kysyi Anna ik??nkuin arastellen. Mutta kirkkoherra ei tuota arkuutta huomannut, h?n oli aivan vaipunut omiin muistoihinsa.

-- Kotonaan oli, vastasi h?n, oli nuoruutensa tuoreimmassa kukoistuksessa, kaunis, viehke? neito, joka kuului panneen kaikkien nuorten porvarispoikain p??t py?r?lle. Viel? h?n tunsi minutkin, laihan kappalaisen, kuten h?n sanoi, ja muisti viel? opettamiani suomalaisia lauluja.

-- Vaan mitenk? joutui ?itini sitten ylimyspiireihin, niin, Maunu-is?, tied?nh?n min? sen, mutta kuinka saattoi suomalainen porvaristytt? joutua kuninkaan hoviin?

T?st? juuri oli Anna niin kauan halunnut l?hempi? tietoja ja odotti nyt j?nnityksell? vastausta. Vanha pappi viiv?hti hetkisen.

-- Niin, mitenk?, puhui h?n sitten verkalleen, -- ?itisi oli nuori ja perint?prinssi Eerik Kustaanpoika oli pulska ritari; h?nen uinailevat silm?ns? lumosivat useamman kuin yhden nuoren neitosen, sek? ylh?isen ett? alhaisen. Prinssi oli pohjoisportilla usein n?hnyt kauniin tyt?n ja iskenyt silm?ns? h?neen; ja prinssist? tuli kuningas ja kuninkaan mieltyminen k?vi nuorelle tyt?lle vaaralliseksi. Agda joutui hoviin. Eerik kuninkaan hovissa oli paljo naisia, eri s??ty? ja syntyper??, eri asemassa ja arvossa, vaan korkeinna kuninkaan suosiossa oli niist? Agda, >>Caritas>>, lempeys, joksi kuningas h?nt? lempinimell? kutsui. Kerrottiin Eerik kuninkaalla olleen aikomuksen tehd? suomalaisesta porvaristytt?rest? Ruotsin kuningattaren, vaan se kunniapaikka j?i kuitenkin ruotsalaiselle soturintytt?relle... H?n oli sill?v?lin Tukholman torilla n?hnyt Kaarina Maununtytt?ren, joka uuteen liekkiin sytytti h?nen levottoman lempens? ja intohimonsa.

-- H?n hylk?si ?itini? kysyi Anna kuiskaten.

-- Niin. Vaan h?nen suosionsa t?t? entist? >>lempeytt??n>> kohtaan s?ilyi sittenkin. Agda Pietarintyt?r ei j??nyt el?m??n siihen hylj?ttyjen hovinaisten joukkoon, joka yh? edelleen Tukholman linnassa kuninkaan ymp?rill? liehui, piti juominkeja ja vietti iloista el?m??. Is?si oli my?skin siihen aikaan Tukholman hovissa, kuninkaan hovijunkkarina, ja h?n oli jo aikusin oppinut pit?m??n arvossa Agdan kainoa mielt?. Kuninkaan suostumuksella ja v?lityksell? he meniv?t naimisiin ja Agdasta tuli siten Fleming-suvun vanhimman haaran em?nt?.

-- Ja silloinko is?ni muutti takasin Suomeen?

-- Ei heti. Ne olivat levottomia aikoja, Eerik kuningas k?vi synk?ksi ja hurjaksi, useimmat h?nen kannattajansa luopuivat h?nest? ja meniv?t h?nen veljiens? puolelle. Vaan Jaakkima Fleming pysyi uskollisesti kuninkaan luona, -- kunnes t?m? kukistui. Juhanan tullessa hallitukseen laskeusi Eerikin viimeisilt? yst?vilt? suosion p?iv?, is?si muutti t?nne Kuitiaan ?itisi kanssa ja t?nne h?n pian kuolikin, samoihin aikoihin kuin sin? synnyit.

Elina oli t?m?n keskustelun ajalla tullut kirkosta, vaan pys?htynyt, huomatessaan mist? toiset puhuivat, syrjemm?s, vuokkosia poimimaan. Nyt, kun keskustelijat n?kyiv?t istuvan ??nett?min?, tuli h?n kumminkin l?hemm?s ja ehdotti Annalle, ett? he l?htisiv?t paluumatkalle. Oli alkanut puhaltaa sel?ll? ja Elina oli levoton saadakseen nostaa purjeen ja ohjata tuulessa k?yk?st? alusta.

Anna nousikin l?hte?kseen, vaan viel? h?n kumminkin kirkkoherralle j??hyv?isi? heitt?ess??n pys?htyi ja kysyi:

-- Tapasitteko usein ?iti?ni t??ll? Suomessa?

-- Usein. Kuitian em?nt?n? voitti h?n kohta meid?n, kaikkien alustalaistensa, vilpitt?m?n rakkauden; h?n oli niin yst?v?llinen kaikille, niin armelias... Niin, niin, se ei ole Fleming-suvun tapoja, eik? ?iti?sik??n suku suosinut ja itse h?n sit? v?ltti, niinkuin aatelistoa yleens?, -- h?n oli saanut sen puolelta kokea paljo n?yryytyst? ja pilkkaa; -- ja senkin vuoksi h?n antautui seurustelemaan meid?n alhaisten ihmisten kanssa... Valitettavasti saimme pit?? h?nt? t??ll? niin lyhyen ajan, -- seitsem?stoista kev?t kuluu jo siit?, kuin t?ss? kirkossa siunasin h?nen ruumiinsa.

-- Silloin olin min? nelj?nnell? vuodellani, vaan viel? sen muistan.

-- Pikkunen k??r? olit, kun ankara Hebla-rouva, iso?itisi, vei sinut t??lt? kotiinsa Siuntioon.

-- Se oli lemmet?n aika se Hebla-rouvan aika -- ja sit? se on sittenkin ollut. Vaan se on mennyt. Kiitos kirkkoherra, ett? ?iti?ni hellyydell? muistelette, -- niin ei tehd? Kuitiassa.

Elina oli jo venheess? nostanut purjeen pyst??n ja kohta kun Anna siihen astui, l?hti kevyt alus maatuulen kiid?tt?m?n? sukkelasti soljumaan sel?lle p?in. Elina istui varmana per?ss?; purjehtiminen, niinkuin soutaminen ja ratsastaminen, oli t?m?n pirte?n immen mielity?t?. Taitavasti h?n viiletti niemien ohi ja k?ytti hyv?kseen joka salmen suusta tulevia vihureita, ollen siihen toimeensa kokonaan kiintynyt. Vaan Anna istui ??neti purjeen alla keskiteljolla, mieless??n yh? hautoen tuota ?itins? el?m?ntarinaa. Ilotonta oli ?idin el?m? ollut Flemingin korskeassa perheess? ja itse h?n oli sen saman ilottomuuden ik??nkuin ?idilt??n perinyt: ilman hellyytt?, ilman rakkautta oli h?nen nuoruutensa kulunut ja ?itins? muistokin oli h?nelle melkein kuin rikokseksi luettu. H?n oli nyt, iso?itins? kuoltua, el?nyt kymmenen vuotta Klaus Flemingin ja Ebba Stenbockin perheess?. Nuo vuodet olivat painaneet h?nen luonteeseensa ankaruutta ja j?ykkyytt?, ne olivat viritt?neet siin? arkuutta ja salattua kaihoa, josta h?n jo nuorena oli k?ynyt suljetuksi ja kylm?ksi. Ja siit? h?n itse k?rsi.

N?in ??nett?min? purjehtien olivat neitoset jo ehtineet takasin tuolle v?ljemm?lle sel?lle, jossa aamulla olivat meriusvan leikkej? selitelleet, ja t??ll? taas talttui tuo hieno maatuuli. Venhe kulki aivan hiljaa eteenp?in, Elina heitt?ytyi takanojoon istumaan per??n, viilett?en veltosti, ja siit? h?n kysyi:

-- Te keskustelitte ?idist?si ?sken kirkkoherran kanssa. H?n kuuluu olleen niin lempe? ja hyv?.

-- H?n oli porvaristytt?. Min?p? uskon, ett? noilla halvoilla aatelittomilla yleens? on enemm?n tunnetta, enemm?n syd?nt?, kuin meill? jalosukuisilla, jotka jo syntyper? ja arvonsa alituinen tunteminen tekee kylmiksi ja tylyiksi -- ik??nkuin viran puolesta. Mutta minussakin on porvarisverta ja siksi mahdan niin hartaasti kaihotakin el?m?lt? l?mp??.

Elina loi serkkuunsa tutkivan katseen; h?n tarkasteli, kuinka kauniit ja pehme?t nuo kasvojen piirteet olivat ja h?n tuli ajatelleeksi, ett? nekin kai ovat perint?j? h?nen ?idilt??n. Ja h?n virkkoi naurahdellen:

-- ?itisi kuuluu my?skin olleen hyvin kaunis ja sin? olet perinyt h?nt? siin?kin kohden. Mutta is?si oli Fleming -- kyll?p? tulet huomaamaan, ett? on sit? aatelistossakin viel? l?mp?? ja hellyytt?.

-- Oi, min? soisin, ett? is?nikin olisi ollut porvarispoika, taikka talonpoika tai laivuri, sama se, mutta ?itini veroinen. Silloin olisi toki olemukseni ehyt ja asemani maailmassa selv?.

-- Viel? se selvenee, maitahan vain!

-- Sinulla on veitikka silm?ss?si, Elina! Mutta usko pois, tuon pikkuonnen vuoksi vaihtaisin kernaasti aatelislinnan laivurin matalaan majaan.

P?iv? oli korkeimmillaan ja tuuli oli jo aivan tyyntynyt. Se oli verkalleen tuonut heid?t sel?n poikki, mutta kapeneville salmensuille p??sty? loppui se kokonaan ja purje lepatti h?ll?n? venheen keinuessa laskeutuvilla laineilla. Elina rupesi ajan kuluksi viskaamaan vett? venheen pohjalta, vaan Anna istui suojassa purjeen takana ??neti katsellen n?it? kauniita salmivesi?. Silloin n?ki h?n yht?kki? edess? olevan saaren takaa laivan huippupurjeiden kuvastuvan sinert?v?? taivaanlakea vastaan. Se l?heni tuo laiva, korkeammalla ilmassa liikkuva tuulenhenki puhalsi viel? sen ylempiin purjeisiin ja ty?nsi sit? verkalleen ja ??neti eteenp?in. Nyt se jo lipui esiin er??n lehtev?n niemen kupeitse; ensiksi tuli keulapurje ja etumasto n?kyviin ja v?hitellen koko kaunis, t?ysiss? purjeissa oleva alus.

Se kulki hiljaa kuin varjo sen salmen poikki, jossa tytt?jen venhe kellui. Koko tuo laivan ilmestyminen oli ollut niin salaper?ist?, ett? Anna melkein kuin silm?t lumottuina sit? katseli virkkamatta sanaakaan toverilleen. Se mahtaa olla joku ruotsalainen laiva, joka siin? hienossa vastatuulessa luoviessaan Turkuun p?in on sortunut t?nne asti, p??tteli h?n, sill? oman puolen laivat h?n jotenkin tarkalleen tunsi. Helteisesti paahtava p?iv? n?ytti uuvuttaneen nukuksiin laivan koko miehist?n, koska ei kannella n?kynyt muita ket??n, kuin ruoripuuhun nojautuva per?mies. Laivan alimmat purjeet lepattivat hervottomina, peitt?en keskikannen n?kym?tt?miin; mutta yht?kki? heilautti pieni vihuri suurpurjetta syrj??n laidan yli ja sen takaa ilmestyi nyt n?kyviin toinenkin el?v? olento: nuorukainen, joka seisoi laitapuitteisiin nojautuneena ja liikahtamatta katseli kelluvaa ruuhta. H?n ei ollut merimiehen n?k?inen; ruskeaan, leve?hiaiseen samettitakkiin oli h?n puettu niinkuin aatelisjunkkari ja p??ss? oli h?nell? laajalierinen, sulkaniekka huopahattu, jonka alta lainehti esiin ruskeakiharainen tukka, valahtaen valkoselta kimaltavalle, v?lj?lle kaulustalle.

Uteliaana h?nt? Anna katseli, laivan lipuessa viistoon salmen poikki, pyrkien toisen saaren taa. Hatun liepeen alta n?ki h?n nuorteat, hymyilev?t kasvot, ilosesti vilkkuvat silm?t, jotka veitikkamaisesti h?nt? katselivat. Ja ik??nkuin vastaukseksi nuorukaisen avomieliseen katseeseen sulivat Annankin ?sken viel? surumieliset kasvot yst?v?lliseen hymyyn. Olipa, kuin olisivat he siin? vanhoina tuttavina ??neti vaihtaneet tervehdyksi?.

Jo soljui laiva etemm?s, v?limatka piteni ja laivan keula rupesi jo k?tkeytym??n toisella puolella olevan saaren rantalepp?in taakse. Silloin oikasihe nuorukainen laivan kannella suoraksi, tempasi hatun p??st??n ja heilautti sit? iloisesti korkealla ilmassa. Se vaikutti kuin taikatemppu ruuhessa purjeen takana istuvaan neitoseen, h?nkin tempasi hurmaantuneena k?teens? olallaan olevan, valkosen liinan ja heilutti sit? vastaukseksi.

Se oli kaikki tapahtunut yhdess? tuokiossa, seuraavassa oli laiva jo h?vi?m?ss? n?kyvist? pois.

-- Mit? sin? nyt, kelle sin? huiskit, kysyi Elina kummissaan kohottautuen ty?st??n ja syrj?ytt?en k?dell??n edess??n olevaa purjetta. Mutta laiva oli silloin jo niin peittynyt saaren taa, ett? ainoastaan sen per? ja ylimm?t purjeet olivat n?kyviss?. -- Tuolle laivalleko ja sen uniselle per?miehelle?

-- Huiskin huvikseni vain, sallithan minulle niin pienen huvin, vastasi Anna, mutta h?nen ??ness??n oli nyt sellaista harvinaista iloa ja keve?? kaikua, ett? Elina tarkemmin tarttui asiaan.

-- H?, Anna, Anna, siell? oli varmaankin joku kannella. Kuka?

-- En tied?, outo laiva, joka t?m?n kautta luovii Airiston sel?lle.

-- Ja johon sinun silm?si sellaisella riemulla luovivat, -- joku salaper?inen >>laivuri>> sulla siell? oli.

Anna ei vastannut, ilosesti vain nauroi ja istui kohta airoihin soutaakseen Kuitiaa kohden. Vaan h?nen k?sivartensa tempoivat nyt kuin riemulla ja h?nen kasvoillaan viipyi viel? kauan tuo iloinen, onnellinen ilme, jota h?nen orpanansa ihmetellen katseli, ymm?rt?m?tt? sen l?hdett?.

Ennen pitk?? k??ntyi jo venhe niemen k?rjest? kapeaan salmeen, jonka rannalta levisi esiin pienonen satama ja sen varrella kyl?n tapainen rakennusryhm?. Vaan ylemp?? t?rm?lt? n?kyiv?t rantaan korkean, harmaakivisen linnan muurisein?t, joiden keskell? kohosi pieni, py?re? torni. Se oli Kuitia, Flemingein sukukartano ja jo silloin sadan vuoden vanha linna, jossa Suomen maaherra Klaus Fleming enimm?kseen rakasti asua. Linna oli umpinainen, keskiajan tapaan rakennettu pienill? ikkunoilla ja tykinsuuaukoilla. Vanha laamanni Fleming oli sen siihen aikoinaan rakentanut ja varustanut tanskalaisten merirosvojen hy?kk?ysten varalle ja sit? s?ilytettiin yh? edelleen entisess? kunnossaan ja entisiss? varusteissaan. Satamassa, laiturin vieress?, kelluili joukko aluksia, suurempia ja pienempi?, ja niiden lomitse laskivat tyt?t purtensa venhevalkamaan. Samassa juoksi t?rm?lt? alas rantaan hoikkanen, noin 15-vuotias poika, joka jo et??mm?lt? huusi:

-- Joudu, Anna, meid?n on jo t?n??n l?hdett?v? ?iti? vastaan, joka tulee Siuntiosta, ja sitten h?nen seurassaan V??ksyyn, h?ihin.

-- V??ksyyn h?ihin, matki Anna ihmeiss??n. -- Mutta sinneh?n ei oltu aijottu l?hte?k??n.

-- Ei, vaan nyt on is? p??tt?nyt, ett? sittenkin l?hdet??n, aivan jo kohta.

-- Onko set? jo palannut hylkeenpyyntimatkaltaan?

-- On. Ja h?nelle on tullut vieraita.

Kun tyt?t nousivat t?rm?lle ja l?hestyiv?t harmaakivist? linnarakennusta, n?kyi sen kivisein??n avatulla portilla seisovan kookasryhtinen mies, puettuna karkeaan sarkatakkiin ja pitk?vartisiin kalastajasaappaisiin, -- h?n oli n?ht?v?sti vasta palannut pyyntimatkalta. H?n seisoi siin? avop?in, hiukan jo harmajalta kajastava tukka vastoin ajan tapoja lyhyeksi leikattuna, mutta sit? pitemm?t olivat tuuheat viikset ja sankka, tasalatvainen pukinparta. Kasvot olivat ankarann?k?iset, karkeapiirteiset, v?r?ht?m?tt?m?t, ja silm?t, joita paksut kulmakarvat varjostivat, kertoivat vakavuutta ja luonteen lujuutta. Se oli Kuitian is?nt?, Viikin vapaaherra, valtioneuvos, valtakunnan marski ja amiraali Klaus Eerikinpoika Fleming.

Tyt?t tervehtiv?t h?nt? kunnioittaen ja Anna kysyi hiukan tutkivasti:

-- Set? on sittenkin p??tt?nyt l?hte? Kustaa Stenbockin h?ihin?

-- Niin, lankoni oli t??ll? vastassani, h?n on jo viisastunut. Sin? matkustat Erkin ja Elinan kanssa H?meenlinnaan, jossa tapaatte Ebba-rouvan ja tulette sitten yhdess? V??ksyyn. Eenokki ja kymmenen ratsumiest? seuraa mukananne. Min? l?hden jo kohta edelt?k?sin lankomiehen seurassa matkalle.

Anna katseli set??ns? viel?kin v?h?n kummeksuen. H?n ?lysi, ett? jotakin oli tapahtunut, koska set? nyt oli p??tt?nyt l?hte? Stenbockin h?ihin t?m?n seurassa -- ?sken juuri olivat langosten v?lit olleet hyvin kire?t. Vaan siin? ei ollut tilaisuutta enempiin kyselemisiin, t?ytyi kiirehti? matkalle. Ja viipym?tt? riensiv?t tyt?t linnan tukevia rappusia my?ten yl?s naisten huoneisiin valmistautumaan tuolle pitk?lle retkelle. Elinakin toivoi H?meenlinnassa tapaavansa Uudeltamaalta tulevat omaisensa, heid?n kanssa yhdess? matkustaakseen h??taloon. Iloisina he pukeusivat matkatamineihinsa. Anna varsinkin, joka tavallisesti oli vakava ja tasainen, lenteli nyt melkein tanssien kivitettyj? siltoja pitkin ja hyr?ili vallatonna reippaita s?veleit?; n?in ilonen h?n ei muistanut olleensa vuosikausiin ja h?n ihmetteli sit? itsekin, sill? ainoastaan h??matka siihen ei ollut syyn?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet