Read Ebook: Il secolo che muore vol. III by Guerrazzi Francesco Domenico

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 415 lines and 10171 words, and 9 pages

Translator: Paavo Cajander

LOPPU HYV?, KAIKKI HYV?

Kirj.

William Shakespeare

Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi 1911.

N?ytelm?n henkil?t:

Ranskan kuningas. Florensin herttua. BERTRAM, Roussillonin kreivi. LAFEU, vanha ylimys. PAROLLES, Bertramin seuralainen. Useita nuoria ranskalaisia aatelismiehi?, Bertramin asekumppaneita. Hovimestari, Roussillonin kreivinnan palveluksessa. Narri, Roussillonin kreivinnan palveluksessa. Kantapoika. Roussillonin kreivinna, Bertramin ?iti. HELENA, h?nen kasvattitytt?rens?. Florensilainen leskivaimo. DIANA, h?nen tytt?rens?. VIOLETTA, | leskivaimon naapureita ja yst?vi?. MARIANA, | Kuninkaan seurueeseen kuuluvia ylimyksi?, sotaherroja, sotureita y.m., ranskalaisia ja florensilaisia.

Tapahtumapaikka osittain Ranskassa, osittain Florensissa.

ENSIMM?INEN N?YT?S.

Ensimm?inen kohtaus.

Roussillon. Huone kreivinnan hovilinnassa.

KREIVINNA. Kun luovun pojastani, hautaan toistamiseen puolisoni.

BERTRAM. Ja min? t??lt? l?hteiss?ni, ?iti, itken uudelleen is?ni kuolemaa; mutta minun t?ytyy kuulla kuninkaan k?sky?, jonka holhotti olen nyt ja alamainen ainiaan.

LAFEU. Teille, armo, kuningas korvaa puolison, -- ja teille, nuori herra, is?n. H?n, joka aina on niin hyv? kaikille, ei voi olla osoittamatta hyvyytt??n teillekin, jonka arvo sen her?tt?isi, jos sit? puuttuisi, pikemmin kuin j?isi siit? osattomaksi, kun sit? niin runsaasti on tarjona.

KREIVINNA. Mit? toiveita on kuninkaan parantumisesta?

LAFEU. H?n on erottanut l??k?rins?, joiden hoidossa on aikaa kuluttanut parantumisen toivossa eik? muuta sill? voittanut, kuin ett? aikaa my?ten on toivonsakin menett?nyt.

KREIVINNA. T?ll? nuorella neitosella oli is?, -- oi, t?m? "oli", mik? haikea sana! -- jonka nero oli melkein yht? suuri kuin h?nen vilpitt?myytens?; jos se olisi sen verroille kohonnut, niin olisi se tehnyt luonnon kuolemattomaksi, ja kuolema olisi ty?n puutteesta ruvennut lyst?ilem??n. Kuninkaan t?hden soisin, ett? h?n el?isi; se varmaankin olisi kuninkaan taudin surma.

LAFEU. Mink? nimellinen oli se mies, josta puhutte, armo?

KREIVINNA. H?n oli kuuluisa ammatissaan, ja t?ydest? syyst?kin: Gerard Narbonnelainen.

LAFEU. Todellakin erinomainen mies; kuningas aivan ?skett?in puhui h?nest? ihastuksella ja kaipuulla. H?n oli siksi taitava, ett? voisi el?? viel?kin, jos tiede voisi pit?? puoliaan kuolevaisuutta vastaan.

BERTRAM. Mit?, hyv? herra, kuningas sairastaa?

LAFEU. Pukamaa, hyv? herra.

BERTRAM. Siit? en ole koskaan ennen kuullut.

LAFEU. Hyv?, jos siit? ei koskaan mit??n kuuluisikaan. -- Onko t?m? nuori neiti Gerard Narbonnelaisen tyt?r?

KREIVINNA. On, herraseni, h?nen ainoa lapsensa, ja minun hoitooni uskottu. Toivon h?nest? kaikkea sit? hyv??, mit? h?nen kasvatuksensa lupaa. Taipumuksensa h?n on perinyt, ja se tekee kauniit avut viel? kauniimmiksi; sill? jos oivat lahjat ovat saastaisen mielen verhona, niin kiitokseen liittyy aina surkuttelu; ne ovat puoltajia, mutta samassa pett?ji?; h?ness? ne ovat sit? kallisarvoisempia, kuta vilpitt?m?mpi?; h?n on kuntonsa perinyt, hyveens? itse hankkinut.

LAFEU. Kehunne, armo, tuo kyyneleet h?nen silmiins?.

KREIVINNA. Se on paras suola, mill? tytt? saattaa kiitostaan h?yst??. Aina kun is?n muisto l?hestyy h?nen syd?nt??n, niin surun hirmuvaltias riist?? kaikki elonmerkit h?nen poskiltaan. ?l? itke, Helena, ?l? en?? itke; muuten luullaan, ett? enemm?n surua osoitat, kuin sit? tunnet.

HELENA. Tietystikin osoitan surua; mutta tunnenkin sit?.

LAFEU. Kohtalainen valitus on kuolleen oikeus, mutta liiallinen murhe on el?v?n vihollinen.

KREIVINNA. Jos el?v? on murheen vihollinen, niin liiallisuus tekee sen pian kuolettavaksi.

BERTRAM. Ma pyyd?n, ?iti hyv?, siunaustanne.

LAFEU. Mitenk? tuo on ymm?rrett?v??

KREIVINNA. Ota siunaus! Olossa ja tavoiss' ole Is?si poika! Veri sek? hyve Sinussa vallast' otelkoot, ja kuntos Pysyk??n aateluutes tasall' aina. Rakasta kaikkia, mut harvaan luota; ?l? loukkaa ket??n; vihamiest?s uhmaa, Mut voimaas ?l? k?yt?; yst?v??si Kuin silm?ter??s helli; ole ennen Vait-olija kuin paljon puhuja. Ja taivas sulle suokoon, mit? muuta Se antaa voi ja min? silt? pyyt??. Hyv?sti! -- Herra, h?nt? neuvokaa; H?n viel' on kypsym?t?n hovikoksi.

LAFEU. Paraimmat siell?, siit? olen varma, Halaavat kilvan h?nen yst?vyytt??n.

KREIVINNA. Hyv?sti, Bertram! Siunatkoon sua taivas!

BERTRAM . Mit? parasta voitte ajatuksissanne toivoa, se teille osaksi tulkoon! Olkaa turvana ?idilleni, haltijallenne, ja pit?k?? h?nt? kunniassa.

LAFEU. Hyv?sti, soma neiti! Teid?n tulee pit?? eleill? is?nne mainetta.

HELENA. Jos se vain ois! -- En aattele nyt is??. Nuo valtain itkuvirrat h?lle suuremp' On kunnioitus kuin mun kyyneleeni. Mink' oli n?k?inen? Oi, sit' en muista; Vain Bertramin on kuva sielussani. Hukassa olen; el?m? on tyhj??, Kun poiss' on Bertram. Yht? hyvin voisin Valita sulhokseni kirkkaan t?hden, Niin paljon h?n on mua ylempi; Sen kirkas loisto vain, sen laitavalo Mua kohtaa, vaan sen piiriss' en saa el??. T?? korskean on lemmen rangaistusta: Halajaa hirvi leijonaa, mut surman Saa lemmenpalkaks. Mik? sulo-tuska H?nt' aina n?hd?; istua ja piirt?? Kiharat, kotkan silm?t, kulmain kaaret Syd?mmen tauluun, syd?mmeni, johon Tuon armaan kuvan pienin piirre painui! Nyt poiss' on h?n, ja pyh?n-j??nn?ksi? Saa harras syd?n palvoa. -- Ken tuossa? Bertramin seuraaja, ja siksi rakas, Vaikk' onkin julki valhettelija Ja perin pelkuri ja t?ysi narri. Mut n?m? paheet h?neen soveltuvat: Ne kest?? ne, kun hyveen ter?sluut Vilussa v?rjyy; tyhmyytt' ?verj?st? Alaston ?ly usein palvelee.

PAROLLES. Herran rauha, kaunis kuningatar!

HELENA. Herran rauha, monarkki!

PAROLLES. V?it?n vastaan.

HELENA. Samoin min?.

PAROLLES. Neitsyytt?k? nyt mietiskelette?

HELENA. Niin. Teiss? on v?h?n soturin vikaa: sallikaa minun tehd? teille kysymys. Miehet ovat neitsyyden vihollisia; miten voimme sen heilt? turvata?

PAROLLES. ?lk?? p??st?k? sis??n.

HELENA. Mutta he rynt??v?t; ja neitsyytemme, vaikka urhoollisesti pit??kin puoliaan, on kuitenkin heikko. Neuvokaa meille jokin sotataidon mukainen puolustuskeino.

PAROLLES. Sit? ei ole. Miehet piiritt?v?t teit?, kaivavat salaa alta ja r?j?hytt?v?t ilmaan.

HELENA. Herra varjelkoon neitsyys-parkaa mokomista kaivajista ja r?j?hytt?jist?! -- Eik? ole mit??n sotatemppua, mill? neitsyet voisivat r?j?hytt?? miehet?

PAROLLES. Kun neitsyys on r?j?hytetty, niin mies hy?kk?? p??lle; ja jos nyt h?net r?j?hyt?tte, niin, toden totta, tekem?nne aukon kautta h?n valloittaa koko linnoituksenne. Luonnon valtiotalouteen ei kuulu neitsyyden tallettaminen. Neitsyyden h?vi? on yhteiskunnan hy?ty, ja neitsytt? ei ole viel? maailmaan tullut ilman neitsyyden menett?mist?. Se, mist? te olette tehty, se on sit? neitsyiden tekomujua. Jos yksi neitsyys menetet??n, niin saadaan kymmenen sijaan; jos sit? iankaiken s??stet??n, on se i?ksi mennytt?. Se on liian kylm? kumppaniksi. Menk??n menojaan!

HELENA. Tahdon sent??n v?h?isen sit? tallita, vaikka kohta kuolisinkin neitsyen?.

PAROLLES. V?h? se on, mik? sen asian puolesta puhuu: se on luonnon j?rjestyst? vastaan. Neitsyytt? puolustamalla syyt?tte omaa ?iti?nne, joka on ilmeisint? uppiniskaisuutta. Itsens?-hirtt?j? on neitsyt tavallaan; neitsyys murhaa itsens? ja olisi kuopattava valtamaantielle, vihityn maan ulkopuolelle, hurjap?isen? luonnonlain rikkojana. Neitsyys kasvaa matoja aivan niinkuin juusto; se sy? oman itsens? kuoria my?den ja kuolee vihdoin omaan n?lk??ns?. Viel? lis?ksi on neitsyys itsep?inen, ylpe?, toimeton, t?ynn? itserakkautta, josta synnist? Jumalan laki mit? ankarimmin kielt??. ?lk?? sit? s??st?k?; siit? ei tule muuta kuin tappiota. Pankaa se liikkeeseen: kymmeness? vuodessa saatte kymmenen sijaan, joka on hyv? kasvu, eik? p??oma siit? paljoakaan huonone. Menk??n menojaan!

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet