Read Ebook: Il secolo che muore vol. III by Guerrazzi Francesco Domenico

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 415 lines and 10171 words, and 9 pages

PAROLLES. V?h? se on, mik? sen asian puolesta puhuu: se on luonnon j?rjestyst? vastaan. Neitsyytt? puolustamalla syyt?tte omaa ?iti?nne, joka on ilmeisint? uppiniskaisuutta. Itsens?-hirtt?j? on neitsyt tavallaan; neitsyys murhaa itsens? ja olisi kuopattava valtamaantielle, vihityn maan ulkopuolelle, hurjap?isen? luonnonlain rikkojana. Neitsyys kasvaa matoja aivan niinkuin juusto; se sy? oman itsens? kuoria my?den ja kuolee vihdoin omaan n?lk??ns?. Viel? lis?ksi on neitsyys itsep?inen, ylpe?, toimeton, t?ynn? itserakkautta, josta synnist? Jumalan laki mit? ankarimmin kielt??. ?lk?? sit? s??st?k?; siit? ei tule muuta kuin tappiota. Pankaa se liikkeeseen: kymmeness? vuodessa saatte kymmenen sijaan, joka on hyv? kasvu, eik? p??oma siit? paljoakaan huonone. Menk??n menojaan!

HELENA. Miten olisi menett?? se oman mielens? mukaan?

PAROLLES. Annappas olla! Niin, huonoa olisi tehd? sen mielen mukaan, jonka se ei ole mieleen. Se on tavara, joka vanheten menett?? kiiltonsa; jota kauemmin sit? s??stet??n, sit? v?hempi sen arvo. Pankaa se kauppaan, kun se viel? kelpaa ja ostajia on. Neitsyys on niinkuin vanha hovinainen, joka k?ytt?? vanhanaikaista myssy?: h?n on komeapukuinen ja kuitenkin pukematon; niinkuin solki tai hammastikku, joita ei kukaan en?? hatussaan k?yt?. Vuosiluku sopii paremmin viuluun tai viinipulloon kuin teid?n kasvoillenne; teid?n neitsyytenne, teid?n vanha neitsyytenne, on niinkuin kitistynyt Ranskan p??ryn?: paha katsella ja kuiva sy?d?; niin maarin, kitistynyt p??ryn?; ennen se oli parempi; niin tosiaankin, kitistynyt. Mit? aiotte sill? tehd??

HELENA. Niin, neitsyydell?ni? En viel? mit??n. Siell' is?nn?ll?s tuhannen on kultaa: Emo ja lemmitty ja yst?v?t?r, Phoenix ja sankaritar, raivotar, Toveri, valtias ja jumalatar, Hyv? uskottu ja maire pett?j?, Kopea n?yryys, n?yr? vallanhimo, Soraava sointu, vieno ep?sointu, Sopu ja kiusaaja, ja monta muuta Siroa, sokon Amor-kummin suomaa Hyv?ilynime?. Ja nyt h?n aikoo -- En tied? mit?. -- Taivas h?nt? kaitkoon! -- Hovi on koulu; ja h?n on --

PAROLLES. Mit' on h?n?

HELENA. Mies, jolle toivon hyv??. -- S??li vain --

PAROLLES. No, mit? s??li?

HELENA. Ettei ole toivo Lihaa ja verta, jok' ois tuntuvaa, Niin ett? voisimme, me kurjat raukat, Me, joille onni nurja soi vain toivon, Sen tenholl' yst?v??mme seurata Ja n?ytt?? mit? nyt vain aattelemme Ja josta kiitost' emme koskaan saa.

KANTAPOIKA. Monsieur Parolles, herra kutsuu teit?.

PAROLLES. Hyv?sti, pikku Helenainen! Jos jaksan sinua muistaa, niin tahdon hovissa sinua ajatella.

HELENA. Monsieur Parolles, te olette syntynyt laupiaan t?hden alla.

PAROLLES. Niin, Marsin alla.

HELENA. Sen hyvin uskon, Marsin alla.

PAROLLES. Miksi Marsin alla?

HELENA. Te olette aina taistelussa niin allap?in, ett? olette ehdottomasti syntynyt Marsin alla.

PAROLLES. Niin, kun se oli eistym?ss?.

HELENA. Sanokaa ennemmin: kun se oli v?istym?ss?.

PAROLLES. Kuinka niin?

HELENA. Te v?istytte aina, kun taistelette.

PAROLLES. Se kuuluu asiaan.

HELENA. Niin kuuluu juokseminenkin asiaan, kun pelko k?skee k?p?l?m?keen. Mutta tuo uljuuden ja arkuuden sekoitus teiss? on nopealentoinen avu, joka ilokseni sopii teille varsin hyvin.

PAROLLES. Minulla on nyt niin paljo puuhaa, etten voi antaa sinulle pist?v?? vastausta. Mutta palaan t?ydellisen? hovimiehen?, ja silloin tahdon opettaa sinulle kaikki salaisuudet, jos vain hovimiehen neuvot sinuun pystyv?t ja ymm?rr?t h?nen viittauksiinsa painoa panna; muuten kuolet omaan kiitt?m?tt?myyteesi ja l?hdet n?ilt? ilmoilta perin tiet?m?tt?m?n?. Hyv?sti! Jos on aikaa, niin lue rukouksiasi; jos ei, niin muistele yst?vi?si. Hanki itsellesi hyv? puoliso, ja kohtele h?nt? niin kuin h?n kohtelee minua. Hyv?sti vain!

HELENA. Se l??ke, jota ylh??lt' anotaan, On usein itsess?mme; p??sy vapaa On meill? onnen maahan; tyls?t vaan Ja arat hankkeet taivas est?? tapaa. Mik? lempeni n?in korkealle vei? Sain n??n, mut ei silm? tyydy, ei. Mink' onni ratkoo, luonto yhteen valaa, Ja ylh?? halpa vertaisenaan halaa. Tekoa rohkeaa ei koskaan tee, Ken vaivaa punnitsee ja arvelee: On mennyt mennytt?. Kun lempi koittaa Paraansa panna, niin se aina voittaa. Kuninkaan tauti -- Tulkoon, mit' on tulla! Jos pett?iskin, on luja p??t?s mulla.

Toinen kohtaus.

Pariisi. Huone kuninkaanlinnassa.

KUNINGAS. Siis tukkaisill' on Florens ja Siena; Ja onni tasan on, ja urhokkaasti He sotaa jatkavat.

KUNINGAS. On luultavaakin: It?valta-lanko Sen t?ss? varmaks vahvistaa ja varoo, Ett' aikoo Florens pikaist' apua Meilt' anoa; mut arvon yst?v?mme Varoittaa ennalta ja toivoo ett? Sen ep?isimme.

KUNINGAS. H?n m??r?? vastaukseni: Jo ennen pyynt???n saa Florens kiellon. Mut joku aatelistamme jos mielii Toskanaan sotimaan, niin kumpaan tahtoo Saa liitty?.

KUNINGAS. Kuka tuossa tulee?

KUNINGAS. Sull' is?si on kasvot, nuorukainen; Ei kiireiss??n, vaan huolell' aulis luonto Sun muovaellut on. My?s is?s hyveet Sull' olkoon. Tervetullut Pariisiin!

BERTRAM. Suur' majesteetti, n?yrin kiitokseni!

KUNINGAS. Oi, ett' ois viel? sama terveys mulla, Kuin milloin is?s kanssa yst?vin? Aloimme sotaty?mme. Hyvin tunsi H?n ajan sotataidon; urhokkaimpain Ol' oppilas. H?n kauan kestikin; Mut ik? h?ijy meid?t yll?tti Ja hylyiks heitti. Mulle virkistyst' on Puhella is?st?nne. Nuorna oli H?n yht? nokkela, kuin mit' on tieten Nykyiset nuoret; mutta n?iden pila Ivaksi k??ntyy heihin itseens?, Kun heid?n l?yhyytt??n ei kunto peit?. Mik' ?lymies! Ei katkeraa, ei halpaa Ivansa eik? korskansa, jos' niit' ei Vertainen kiihoittanut; kunnia Kuin kello n?ytti tarkoin hetken, milloin Ol' aika puhua, ja kieli nouti Visusti n?ytt?j??. Mut alempiaan H?n katsoi toisen arvon olennoiksi; Kun heihin ylv?n latvans' alensi, He h?nen n?yryydest??n ylpistyiv?t, H?n heid?n kiitos-pahaisestaan n?yrtyi. Mies moinen oisi meid?n nuorillemme Esikuva, joka heille n?ytt?is, kuinka He, sit? seuratenkin, taantuvat.

BERTRAM. Is?ni j?lkimuiston kirkkaampana Sielunne s?ilytt?? kuin hautapatsas; Ja hautakirjoitusta pysyv?mpi Tuo kuninkaallinen on puheenne.

KUNINGAS. Josp' oisin h?nen luonaan! Sanoi aina -- On niinkuin kuulisin nuo viisaat sanat, Joit' ei h?n korvaan viskannut, vaan sinne It?m??n istutti ja hedelm?im??n -- "En tahdo el??", n?in h?n usein alkoi, Suu surun hymyss?, kun pila p??ttyi Ja ?kki-k??nteen sai, "en tahdo el??, Kun loppuu lampust' ?ljy, enk? olla Nulikkain niistett?v?, joiden vaisto Vain uusille on herkk?, joiden ?ly Pukuja miettii vain ja joiden mieli Kuin muoti vaihtelee." H?n t?t? toivoi; Ja min?, j?lkeen j??nyt, samaa toivon: Pois p??st? joutuin pes?st?, kun siihen En vahaa voi ja mett? en?? kantaa, Ja tilaa j?tt?? ty?tyrimmille.

KUNINGAS. Niin, paikan t?yt?n. -- Kreivi, kuinka kauan Is?nne l??k?ri on kuolleen' ollut? Kehuttu oli.

BERTRAM. Kuusi kuukautta.

KUNINGAS. Jos el?is h?n, niin h?nt? koittaisin. -- Mua talukaa! -- Nuo muut mun turmelleet On rohtoinensa. Luonto nyt ja tauti Sotaansa k?yk??t. Tervetullut, kreivi, Rakkaampi poikaa!

BERTRAM. Kiitos, majesteetti!

Kolmas kohtaus.

Roussillon. Huone kreivinnan hovilinnassa.

KREIVINNA. Nyt puhukaa. Mit? teill? on neidist? sanottavaa?

KREIVINNA. Mit? tuo veitikka t??ll? tekee? Mene tiehesi, poika! Valituksia, joita olen sinusta kuullut, en kaikkia usko; etten sit? tee, siihen on syyn? mukavuuteni; sill? tied?n, ett? olet tarpeeksi narri ollaksesi syyp?? ja tarpeeksi ovela omistaaksesi n?m? koiruudet.

KREIVINNA. Hyv?.

KREIVINNA. Aiotko siis v?kisinkin ruveta kerj??m??n?

KREIVINNA. Miss? asiassa?

KREIVINNA. Mutta sano syy, miksi tahdot menn? naimisiin.

KREIVINNA. Siin?k? kaikki teid?n armonne syyt?

KREIVINNA. Saako niit? maailma tiet???

KREIVINNA. Naimistasi pikemmin kuin syntisyytt?si.

KREIVINNA. Sellaiset yst?v?t ovat vihamiehi?si, narri.

KREIVINNA. Aiotko ik?si olla noin h?vyt?n rivosuu?

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet